Kirjoittaja Aihe: Kesäyön hetki, S  (Luettu 1729 kertaa)

Audrina

  • ametistikvartsi
  • ***
  • Viestejä: 167
  • pumped up kicks
Kesäyön hetki, S
« : 17.10.2010 14:56:03 »
Nimi: Kesäyön hetki
Kirjoittaja: Audrina
Genre: fluff, one-shot
Paritus: Daphne/Theo
Ikäraja: S
Vastuuvapaus: Rowlingin maailma, Rowlingin henkilöt, ei minun.
A/N: Osallistuu Vuodenaika - haasteeseen kesällä.

Kesäyön hetki

Auringon viimeiset säteet olivat katoamassa taivaankannelta. Pian kaunis kesän hämärän hetki laskeutui heijastaen itsensä järveen. Keltainen, oranssi, sininen, harmaa - kesäyön taivaan sävyt, jotka heijastuivat veteen. Vaikka pian aurinko katoaisikin taivaalta tuskin koko yönä pimeätä tulisi olemaan; tämä oli kovin tyypillistä näin kesäöinä. Kolmen tunnin päästä taivaankannelle ilmestyisi valoa, kun aamuaurinko nousisi. 

Järveä pitkin kantautuva linnun kesäinen ääni tavoitti Daphne Greengrassin korvan. Sirot pitkät rusketusta saaneet sääret olivat osittain vedessä. Hän liikutteli jalkapohjiaan vedessä istuessaan nelisenkymmentä vuotta sitten rakennetulla laiturilla. Vaaleat hiukset liehuivat mukavasti kun pieni tuulenviiri puhalsi niitä. Kesäyöt, niitä tyttö rakasti. Oikea seura, sitähän myös rakasti. Tällä kertaa molemmat toiveet oli tehty toteutuakseen.

Tytöstä viidensentin päässä istuva Theodore Nott katseli hänen vaaleaverikkönsä keskittynyttä katsetta järventaipaleella. Kyllä, se oli hänen vaaleaverikkönsä. Hänelle luihuispoika omisti sydämestään suuren osan - koko sydämen. Hänen vaaleat hiuksensa, suloisen seksikäs alakuloinen suu, hymykuoppansa, siniset silmänsä, siluettinsa olivat vain koristeita kakun päällä. Kakun täyte sitä mitä Daphne oli omalaatuinen ämmä, mutta silti niin ihana.

Auringon viimeisien säteiden kadotessa taivaanrannalta luihuistytön katse pysyi edelleen järventaipaleessa. Vaikka he eivät olisi sanoneet toisilleen mitään vielä aamusaasteen noustessa - ei haitannut kumpaakaan osapuolta. Toisinaan ihanimmat hetket ovat toimettomia.

//Luci muokkasi ikärajan otsikkoon.
« Viimeksi muokattu: 19.03.2013 21:05:21 kirjoittanut Luci »
syystuulista viis,
kun tapaamme elossa:
sinä ja minä

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 080
    • tumblr
Vs: Kesäyön hetki
« Vastaus #1 : 09.06.2011 14:58:17 »
Heeeei, miksei tässä ole kommentteja! Theo/Daphen on kuitenkin ihan tajuttoman söpö paritus, ja tämä oli todella hyvin kirjoitettu. Pidin siitä luonteesta, joka tällä ficillä oli. Rauhallinen ja odottava, ei liian suloinen, kuitenkin melkein vain onnellinen, tai ainakin sillä hetkellä tyytyväinen. Se ei herättänyt mitään suuria ajatuksia, oivalluksia ja mietteitä, mutta sai syventymää hetkeksi maailmaansa ja tarttumaan pieniin, kuvailtuihin yksityiskohtiin, kuten laiturin vanhuuteen ja siihen, millaiset hiukset Daphnella oli (yllätyin muuten ehkä, olen aina ajatellut ne enemmän maantienharmaiksi tai jollain tavalla ehkä kuitenkin vähemmän puhtaankiiltäviksi, enemmän sellaisiksi massasuomalaishiuksiksi).

Lainaus
Tytöstä viidensentin päässä

Hänen vaaleat hiuksensa, suloisen seksikäs alakuloinen suu, hymykuoppansa,
Oi, juuri nämä sanat sulattivat minut ehkä eniten. Pidin siitä, miten tämä ei ylipäätänsä ollut mikään liian fluffyinen; tuossakin sana seksikäs rikkoi sitä lapsiromanssi-idylliä, teki tästä jollain tavalla karumman tai ehkä vain todellisemman. Theodoren hahmosta tarpeeksi ronskin ja hävyttömän (mitä edisti tietysti myös pian jälkeenpäin tuleva ämmä : D).

Alun ja lopun toisto oli hämmentävä. Se kyllä yleensä toimii ja on oikeastaan hauskaa, jotenkin sopii tällaisiin tunnelmointificceihin – tavallaan kierretään kehä ja tullaan siihen samaan pisteeseen, kuvailun ja fiilistelyn jälkeen. Kuitenkin, jo ensimmäiset sanat jäivät mietityttämään vähän kliseisyytensä takia; ne olivat kauhean käytettyjä tällaisissa ficeissä, ja sen jälkeen toistokaan ei tuntunut enää niin hienolta. Kuitenkin se itse idea oli jollain tavalla kiva.

Kiitos tästä, pidin kovasti – okein suloinen ja nätti fic!
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has