Kreikan mytologia: Jadenvihreää, S | Fluffy | Apollon/Hermes

[Sokerisiipi]

Nimi: Jadenvihreää
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Fandom: Kreikan mytologia
Paritus: Apollon/Hermes
Tyylilaji: Fluffy, slash
Ikäraja: S

A/N: Kultaset rakkaat. Nyt on Apollon/Hermeksen vuosipäivä! Aivan. Tismalleen kolme vuotta sitten kirjoitin heistä ensimmäisen ficin, Hermeksen vapaapäivä, K-13 (Se on täällä finissäkin, mutta linkkasin nyt alkuperäiseen paikkaan) Ja tässä minä edelleen olen, yhä tämän parituksen lumoissa. Se on tietysti muuttunut omalla tavallaan tässä matkan varrella. Tämä on nyt tietysti tosi fluffypuffy, mutta koska se on vuosipäiväteksti, se saakin olla sitä. Tai näin minttuska minulle vakuutteli. Jos siirappi tursuaa korvista, syyttäkää häntä Lukemisen iloa, ihanaiset! ^^


Jadenvihreää

En anna lähtösuukkoa, sillä tänään sinä et mene minnekään. Tartun kädestäsi, katson silmiisi ja pyydän. Epäröit hetken, mutta kun avaan syliini, olet siinä ja tiedän, että jäät. Päätöksen jälkeen olet yhtä naurua ja vedät minua eteenpäin kujeileva pilke silmäkulmassasi, jotka tässä valossa ovat jadenvihreät. Tunnen sinut huulillani ja nautin kuinka antaudut nauttiaksesi kosketuksesta. Puhumme, nauramme ja suutelemme. Yksikään kosketus ei saa sinua ärtymään. Tänään sinä rakastat minua ehdoitta. Et kaipaa pois kuten joskus. Mikä tässä päivässä saa sinut heltymään? Suutelen saadakseni vastauksen, mutta maistan vain loppukesän vahvana huuliltasi. Mitä se merkitsee?

Puheesi solisee vaivattomasti, sen rytmi on tarttuva ja kaikki asiat ovat sinun suullasi lausuttuina erityisiä, ne tylsimmätkin. Kerrot minulle sinua kiinnostavia yksityiskohtia, joista kokoat omaa palapeliäsi, vaikka se ei valmistukaan koskaan. Aina on palasia hukassa, mutta sinä et ikinä lakkaa etsimästä. Rakastan sitä piirrettä aivan erityisesti. Pohjaton uteliaisuutesi muistuttaa, että löydettävää on vielä.
”Tahdotko etsiä?” kysyn sinulta. Sinä kallistat päätäsi ja hymähdät.
”Minähän löysin jo sinut”, vastaat ja kätesi pujottautuu omaani. ”Enkä aio kadottaa sinua.”
Hymyilen ja peukalosi hyväilee rannettani painokkain, pyörivin liikkein. Silmissäsi tuikkii valo, joka suorastaan ryöppyy sisältäsi. On harvinaista nähdä se näin selvästi. Joskus jopa unohdan, että se on siellä.

Kiedot kätesi ympärilleni ja katsot minua silmiin. Täällä ei kuulu musiikkia. On vain tuuli puissa ja liikenteen kohina jossakin kaukana, mutta silti sinä vedät minut tanssiin. Hymyilen taas ja kuljen mukanasi. Varastat huuliltani suudelmia askeleiden välissä, mutta minä vain suljen silmäni, jotta sinä olisit kaikkeni, tässä ja nyt, omassa ikuisuudessamme. Painaudumme toisiamme vasten ja laskemme päämme toisen olkapäälle. Tuoksusi tuo mieleen monia, monia muistoja. Uppoudun niihin.

”Apollon”, sanot hiljaa jonkin ajan päästä. Keinumme yhä hitaasti paikallamme. Se tuntuu hyvältä, yksinkertaiselta, mutta niin nautinnolliselta. ”Tiedätkö mikä päivä tänään on?”
Mietin hetken pitäisikö minun muistaa jotain tärkeää. Kohotan pääni ja vetäydyn nähdäkseni ilmeesi, mutta valitettavasti se ei paljasta mitään.
”Torstai?” lopulta vastaan, kun ei minulla muutakaan ole. Hymyilet niin leveästi, että täydellinen hammasrivistösi näkyy.
”Juuri niin”, naurat enkä minä ymmärrä, mutta kun suutelet minua taas, tiedän, ettei minun tarvitsekaan.



pst. torstai viittaa kyseiseen viikonpäivään kolme vuotta sitten

[Fangwen]

Ensiksi pyydän anteeksi miljoonasti sitä, etten ole aikaisemmin kommentoinut tätä. Minun kyllä piti, mutta sitten iski sairaus ja aloin jo epäillä, että yrittääkö Apollon kenties sanoa, ettei halua meikäläisen pilaavan hänen ja Hermeksen mahtavaa vuosipäiväficciä kommentillani, mutta styks vieköön, meikä parani ja aijon myös kommentoida! Mur.
Joh. Tää oli Ihana. Isolla iillä, oli se sitten kuinka kirjoitusvirhe tahansa. Nousi mieleen nostalagiset muistot siitä, kun itse luin tuon Hermeksen vapaapäivän...Taisi muuten olla ensimmäinen lukemani ficci Kreikan mytologia -fandomilla. Tää oli Ihanuutensa (kirjoitan sen väen vängällä nyt isolla) lisäksi myös fluffyinen, ja jumalat tietävät kuinka paljon rakastan fluffya <3
Tällä kertaa en voi lainata lempikohtaani, koska silloin pitäisi lainata koko ficci, mutta sanottakoot, että tuo loppu oli kyllä...aaw, en kestä! <3 <3 Pitääpä muuten merkata tuo päivä muistiin, niin että ehkä minäkin sitten ensivuonna voisin raapustaa jotain noille kahdelle, riippuen siitä uskallanko koskaan tuohon jumalaiseen (noh, hehän ovat jumalia, joten tuo saattaa olla ehkä hieman vaisu termi tai jotain, but you know what I mean) paritukseen koskea.
Joo, aivoni sulivat lätäköksi lattialle siinä vaiheessa kun aloin lukemaan, joten kommentti on vähän niin ja näin, mutta tää oli kyllä mahtava. Suloinen. Ihana. No niin, sanoin sen sanan taas. Pitäisi ehkä vähän rajoittaa sen käyttöä, mutta se on erittäin vaikeaa kun nämä sinun (ja monien muidenkin) ficit ovat niin hiton IHANIA.
Joo, pitäisi varmaan jo lopettaa ennen kuin tämä kommentti sekoaa yhtään enemmän jos mahdollista, mutta loppuun vielä kiitokset. Kiitos, Sokerisiipi kun kirjoitat näistä kahdesta ihanaisesta ja muistakin. Ilman sinua ja tätä paritusta meikä ei olisi koskaan tutustunut tähän fandomiin, joka olisi ollut varsin surullinen asia. Joten kiitos.

Fangwen kiittää, kumartaa ja lähtee lukemaan Hermeksen vapaapäivää uudestaan.

[Sokerisiipi]

Fangwen: Awws, vai että oikein nostalgiaa? Aah, ihana kuulla! No juu, vuosipäivätekstin hengessä tämä totta vie oli fluffyinen etkä suinkaan ole ainut, joka sitä rakastaa ^^ Fluffytekstejä vain on niin kiva kirjoittaa! Näistä kahdesta kirjoittamiseen ei kyllä tarvitse mitään tiettyä vuosipäivää, että jos inspaa, niin antaa tulla vain Ja pyh, mikset uskaltaisi? En voisi kuvitellakaan, että pystyisit mitenkään pilaamaan heidät, jos sitä pelkäät. Eikä todellakaan haittaa, vaikka he sinun päässäsi olisivatkin erilaisia kuin mitä meikäläinen ajattelee. Se kuuluu tähän fandomiin ja minusta muiden näkökulmat ovat silkkaa herkkua Mutta onhan se erityiskunnianosoitus myös oikein nätti ajatus. Voi kiitos! Sinäkin olet aivan ihana, kun jaksat lukea ja kommentoida niin aktiivisesti! Ole hyvä vain. Oi, olen otettu. Tää paritus on kyllä muuttunut alkuajoista aika reippaasti! Kiitos ihanasta kommentista!