Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: fluffy, romance, jotain sellaista
Paritus: Luna/Ginny
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Joskus Luna on --A/N: Blokkini on viimeaikoina ollut aikamoinen. No, toivon että tämä toimii vähän blokinmurtajana, ainakin tätä kirjoittaessa oli hauskaa! Hyvää ja ihanaa ystävänpäivää
LillaMyy <3 Piti ensin kirjoittaa sinulle jotain kivaa Bilbo/Thorinia tai muuta Hobittia, mutta koska Luna. En voi sille mitään, että Luna vain
tulee jostain ja sanoo että kirjoita tämä teksti. Anteeksi! Toivottavasti tämä kelpaa :--D
Haasteet:
Salainen ystävä III Otsikoinnin iloja -haaste (Erisnimiotsikko)
Aakkoshaaste IIILuna on
Luna on ruiskukkia kedolla. Tuoretta kahvia pannussa, vastasataneet lumihiutaleet, kissan sileän turkin pehmeys, aamupala sängyssä. Hän on kirpeä ja raikas pakkasilma, viileä ja kevyt syysilma, kevään ensisilmut ja kesän kauneimmin kukkivat pensaat. Luna on shakkilaudan valkea hevonen mustalla ruudulla, alati vaihtuvat säätiedotteet, lämpimät kurpitsapiiraat hyytävien huispaustreenien päätteeksi.
Kaikkea sitä Luna on Ginnylle. Kun Luna ottaa kädestä kiinni ja juoksuttaa Ginnyn lumihankeen päällään pelkät alushousut ja t-paita, Ginny ei voi olla nauramatta ja hymyilemättä. Vaikka tulee kylmä. Jälkeenpäin Luna keittää Ginnylle kuumaa kaakaota, sulattaa päälle kermavaahtoa ja vaahtokarkkeja. Luna laskee Ginnylle kuuman kylvyn ja terästää sen mintun tuoksuisella kylpyaineella. Hän lukee Ginnylle uusinta Saivartelijaa kylpyammeen vieressä, kun Ginny lämmittää käsiään kuumassa kaakaomukissa.
“Hei Luna”, Ginny sanoo ujosti - vielä kolmen vuoden jälkeenkin hän tuntee itsensä Lunan seurassa tällaisina hetkinä pikkutytöksi, josta Luna pitää huolta. Eikä se oikeastaan haittaa.
“Mmh?” Luna vastaa ajatuksissaan. Hänen äänensä on hiljentynyt, kun hän on syventynyt lukemaan jotain artikkelia itsekseen.
“Rakastan sinua”, Ginny toteaa ja suikkaa suukon Lunan poskelle. Luna hymyilee, muttei vastaa mitään. Pelkkä hymy riittää kertomaan Ginnylle sen, mitä hän haluaa kuulla. Ginny laskee mukin lattialle kylpyammeen viereen ja nojautuu nauttimaan veden lämmöstä, pikkuhiljaa sulavista jäsenistä, jotka tuntuivat olevan suorastaa syväjäässä lumessa peuhaamisen jäljiltä. Ginny hymähtää itsekseen. Vieläkään hän ei voi käsittää, miten pelkästään toisen ihmisen läsnäolo tuntuu niin hyvältä. Kaiken sen tapahtuneen jälkeen, kaikkien niiden palautumisyritysten, kaikkien kokeiltujen tapojen jälkeen, Luna on ainoa, mitä hän tarvitsee. Lunan kosketus on se parantava voima, Lunan suudelmat luovat uutta uskoa Ginnyyn.
Luna on kestävä jää jo alkutalvesta. Ikuinen aurinko napapiirillä, juuret, jotka pitävät puun pystyssä. Vihreä väri avokadossa, avomeren tummansävyinen sini, kypsien pihlajanmarjojen syvä puna. Vaikean päivän ylitse kantava piristävä voima.
Ginny ei tiedä, mitä tekisi ilman Lunaa. Ehkä ei mitään. Kun Luna innostuu pihalla laiduntavista kauriista ja vetää Ginnyn ikkunaan katsomaan niitä, taikoo heidän ympärilleen huomaamattomuusloitsun, jotta he voivat mennä katsomaan lähemmäs, Ginny muistaa, miksi aikoinaan rakastui Lunaan. Hän on impulsiivinen. Tekee asioita silloin kuin haluaa, niitä asioita mistä itse pitää. Luna ei välitä muiden mielipiteistä. Jollain tapaa Ginny kai näkee hänessä itsensä.
Kun Luna ojentaa kätensä koskettaakseen toista kaurista sarvista, Ginny estää häntä. Hän ei halua pilata hetken kauneutta. Lunassa on jotain samaa kuin kauriissa. Luna on vapaa. Luna ei anna yhteiskunnan, tai oikeastaan minkään muunkaan, latistaa itseään, koska hän ei piittaa. Niin kuin eivät piittaa kauriitkaan. Ne elävät omaa elämäänsä, tekevät vaistonsa ohjaamia asioita, tapahtui ympärillä mitä tahansa. Niiden ei tarvitse miettiä, mitä joku muu ajattelee.
Joskus Luna on kiviä kengissä. Laituria vasten iskevät myrskyn alun laineet. Kasvoja vasten iskevä jäätävä talvisade. Kuhmu otsassa tai nirhauma ranteessa. Joskus jopa paperihaava sormenpäässä. Kun Luna ei ymmärrä Ginnyn huispausta, kun Luna toivoisi, että Ginny tulisi kotiin juurihetinyt eikä vasta viikon päästä. Kun Luna sanoo, että Ginnyn pitäisi lopettaa huispaus. Kun Luna ehdottaa, että Ginnyn pitäisi jättää elämäntyönsä. Tai silloin, kun Luna sulkeutuu kuoreensa eikä kerro mikä on pielessä. On niitä muitakin tilanteita. Huispaus aiheuttaa eniten kipinää heidän välilleen.
Kun Ginny pyytää anteeksi, kun Luna pyytää anteeksi. Silloin hän on kipinöitä takassa, kyyneleitä silmäkulmissa, nyyhkettä ilmassa. Ehkä jopa unettomia öitä.
Muttei koskaan epätoivon ajatuksia mielessä.