Nimi: Ohi syyskuun
Author: Amy Malfoy
Beta: armas lutunen Word -asiakirjanen
Genre: AU (plot, what plot?), fluffy (jos oikein siristelee)
Pairing: Draco/Hermione (jos näin haluaa sen ajatella)
Rating: S
Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-versumin, kuumudesta johtunut päähänpisto leikkiä vähän hahmoilla.
Warnings: Juoni, mikä se on? :DD
Summary: Draco Malfoy tapaa juna-asemalla kummallisesti käyttäytyvän nuoren naisen, kuka hän on ja miksi hän käyttäytyy niin… kummallisesti?
A/N: Taas tätä samaa vanhaa Vätys-pa*kaa(haaste)… :DD Njooh, eli kai on hyvä mainita, että tässä Draco on 17 –vuotias ja on menettänyt muistinsa, eli ei tiedä koskaan olleensa edes velho.
Tämmöisiä ihania ”punaisia lankoja” ficin piti pitää yllä..
- Ei taikoja
-Aloitus ”Senkin jästi”
- AU
- Liittyy vuodenaikaan/sääsanaan (syksy)
”Senkin jästi!” Joku huusi ja kuului korvia vihlovaa kirskuntaa, kun auto teki äkkijarrutuksen. Vettä lensi viattomien ohikulkijoiden päälle ja autoa ajanut mies sai lisää sadattelua, kielellä, joka ei jäänyt kenellekään epäselväksi.
Vettä satoi niin paljon, että kuivana pysyminen oli haaveajattelua. Ihmiset yrittivät epätoivoisesti nostaa takkiensa kauluksia päänsä yli ja suojata hiuksiaan sanomalehdellä. Turhaa.
Syyskuu oli saapunut ryminällä.
Elokuu oli ollut ennätyslämmin, ihmiset olivat hikoilleet itsensä läkähdyksiin ja valittivat liian kuumasta, joten tässä sitä nyt oltiin. Oli syyskuun ensimmäinen ja kello läheni 11:tä, vettä oli satanut jo yöstä alkaen eikä loppua näkynyt.
Vaikutus oli salamannopea, ihmiset ärisivät toisilleen ja mutristivat naamojaan ja kirosivat niitä, jotka uskalsivat vähän hymyillä.
Yhtä miestä tämä sade ei yhtään hymyilyttänyt.
Draco Malfoy käveli King’s Crossin asemahallissa, kädessään läpimärkä sanomalehti. Mies oli aluksi istunut tunnin ruuhkabussissa, joka oli myöhässä, sitten hän oli myöhästynyt ensimmäisestä junastaan ja oli nyt kolme varttia odotellut, että hänen junansa lähtisi raiteelta 10.
Draco huokaisi ja astui ulos lämpimästä hallista tuuliseen ja sateiseen ulkoilmaan. Ihmiset juoksivat pois sateesta joko juniin tai sisään halliin. Draco oli ehtinyt jo jonkin verran kuivua, mutta se oli turhaa, koska sade kasteli miehen takin, farkut ja kengät noin kymmenessä sekunnissa. Mies käveli mahdollisimman reippaasti omalle junalleen kunnes pysähtyi tyystin sijoilleen. Hän tuijotti eteensä ja kurtisti kulmiaan. Hänen edessään käveli kolme hahmoa, kahdella näistä oli punaiset hiukset ja yhdellä mustat. Muuten mies ei olisi kiinnittänyt sen suurempaa huomiota näihin, mutta kaikilla oli mukanaan jättimäiset arkut. Kahdella heistä oli näiden suurien matka-arkkujen päällä häkit, joissa molemmissa nukkui -Draco hieraisi silmiään- pöllö.
Draco jatkoi matkaansa ja kolmikko suuntasi samaan paikkaan kuin Draco.
Kunhan eivät tule samaan junaan, Draco ajatteli. Ties mitä- , miehen ajatus katkesi, kun jokin osui kipeästi tätä pohkeisiin ja hän kaatui päistikkaa asvaltilla olevaan vesilätäkköön.
”MITÄ HELVETTIÄ!?” Draco karjui ja kääntyi ympäri.
Hän oli kääntynyt polvillaan ja tuijotti samanlaista matka-arkkua kuin aikaisemmat kolme olivat työntäneet. Mies nosti katseensa ja näki, että tätä arkkua työnsi nuori nainen. Samanikäinen kuin Draco, naisella oli pitkät kiharat ruskeat hiukset ja ilme oli kauhistunut ja säikähtänyt.
”Anteeksi kamalasti! Kärry karkasi hallinnasta, tai siis, kun täällä on näin märkä niin renkaat eivät-”
”Ei se mitään”, Draco sanoi ja hymyili. Nainen oli söpö, ei söpöille naisille kannattanut huutaa.
”Olen vielä elossa, vesi pehmensi kaatumista”, Draco sanoi ja molemmat naurahtivat. Nainen kurtisti kulmiaan ja tutki Dracoa kuin löytääkseen miehestä jotain vikaa. Draco nousi ylös ja pudisteli käsiään.
”Tuota.. Haluanko tietää miksi sinulla on tuollainen, eh, arkku, mukana?” Draco kysyi ja heitti päälle pienen hymyn.
Nainen näytti nyt olevan hyvinkin hämillään ja katsahti Dracon olan yli.
”Ahem… Tuota, se on… eräänlainen… Tai siis, sain sen isoäidiltäni ja sillä on tunnearvoa”, nainen sanoi ja työnsi kärryjä uudestaan liikkeelle. Draco väisti, mutta ryhtyi kävelemään naisen vierelle.
”Uskaltaako sitä udella taponyrittäjän nimeä?” Draco kysyi naurahtaen. Nainen hymyili varautuneesti.
”Hermione, entäs sinä?”
”Draco, Draco Malfoy”, mies esitteli itsensä iloisesti. Häntä ei harmittanut enää yhtään niin paljon kaatosade ja kipu käsissä ja jaloissa.
”Mukava tavata, Draco. Mihin olet matkalla?” Hermione kysyi ja katseli ympärilleen kuin etsien jotain.
”Liverpooliin, ystävä menee naimisiin. Entäs sinä?” Hermione katseli taas ympärilleen ja näytti epävarmalta.
”Hmm.. niin, olen menossa, tuota, tapaamaan yhtä ystävääni.”
”Millä junalla olet menossa?” Draco uteli ja katsoi naista valloittavalla hymyllä. Nainen vastasi pienellä hymyllä, mutta puri sitten huultaan ja kääntyi katsomaan toiseen suuntaan.
”Niin, se on sellainen pieni kylä, eri suunnassa valitettavasti kuin Liverpool”, Hermione sanoi ja Draco kurtisti kulmiaan. Raiteelta yhdeksän ei lähtenyt junaa ja raiteelta kymmenen lähti juna kohti Liverpoolia.
”Oletko varmasti oikealla raiteella?” Draco kysyi, vaikka hän ei halunnut, että nainen lähtisi. Hermione pysähtyi ja huokaisi.
”Joo, olen minä, se, tuota, lähtee vain vähän myöhemmin.”
Draco katsoi kelloa, se näytti 10:55, Liverpoolin juna lähtisi tasan kello 11 ja raiteelta yhdeksän lähtisi seuraava juna vasta kello 13:45 Walesin suuntaan.
Dracon junan pilli vihelsi lähestyvän lähdön merkiksi ja Hermione näytti olevan jo hyvin rauhaton. Hän puri huultaan yhä tiiviimmin ja kurtisti kulmiaan, lopulta hän katsoi miestä ja huokaisi syvään.
”Kuule, voisitko sinä jo jättää minut rauhaan, Malfoy”, Hermione sanoi ja näytti tajuavan, että oli sanonut jotain väärin.
Draco katsoi naista hämmästyneenä, mutta nyökkäsi.
”Anteeksi, en tiennyt, että häiritsin sinua. Minä tästä taidan sitten mennä, oli mukava nähdä”, Draco sanoi ja nousi junaansa. Hän kääntyi vielä ympäri juuri parahiksi näkemään kuinka nainen juoksi päin raiteiden yhdeksän ja kymmenen välissä olevaa puomia.
Draco oli jo huutamassa naiselle jotain, kun tämä yhtäkkiä katosi.
Draco räpytti silmiään. Aivan kuin muuri olisi nielaissut naisen, tätä, tai naisen kärryjä, ei näkynyt missään ja Draco tuijotti hämmästyneenä eteensä.
Ovet sulkeutuivat ja juna nytkähti liikkeelle. Draco seisoi yhä ovien edessä ja tuijotti eteensä.
Samalla kuin joku olisi sen päättänyt, kun taivaalla jyrähti ja välähti, Draco räpäytti silmiään. Kaikki oli nyt täysin selvää.
Niin tietysti, nainen oli mennyt laiturille, jota tavalliset ihmiset eivät tienneet. Nainen oli mennyt laiturille 9 ja ¾.
***
A/N2: Joo, tää oli tämmönen kiva, pieni, parissa tunnissa kirjotettu ihmeteksti ettei oo tosikaan.. Ei tullu ihan semmonen, ku halusin, but who gives a s**t..
Kommentoikaa, jos terveytenne on teille kallis (plus, jos ette, talvesta tulee niiiiiin pirullisen kylmä, että ette oo ennen kokenu, bwhaha)
~Amy
