Kirjoittaja Aihe: Ihastuksen iltarusko, S, one-shot  (Luettu 2147 kertaa)

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Ihastuksen iltarusko, S, one-shot
« : 31.12.2008 21:43:47 »
Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.

Title: Ihastuksen iltarusko
Author: Picca
Beta: Arte
Pairing: Viktor/Harry
Rating: Sallittu
Genre: Draama, fluffy
Summary: ”Mina haluan tietaa, mita on sinun ja Herm-oo-ninin valilla.”

A/N Tähän ficciin on antanut haasteen Violet Baudelaire, en edes muista miten kauan sitten. Päätin nyt sitten toteuttaa sen vähän kuin uudenvuoden kunniaksi, toivottavasti miellyttää. Haaste löytyy ficin lopusta. Tämä osallistuu myös FF100-haasteeseen sanalla 032. Auringonlasku. (Aiheena Harry, Ron ja Hermione.)

Artelle kiitoksia tarkastamisesta ja avusta otsikon kanssa. Ja hyvää uutta vuotta kaikille. <3



Ihastuksen iltarusko

Auringon viimeiset säteet koskettivat Kielletyn metsän puiden latvoja värjäten ne haipuvalla oranssilla. Se ei saanut metsää näyttämään yhtään vähemmän pelottavalta, vaikka se olikin oudon kaunis. Samaiset viistot valojuovat silasivat myös Harryn hiukset kullalla.

Viktor puri hampaansa yhteen keräten rohkeuttaan ennen kuin aloitti. ”Mina haluan tietaa, mita on sinun ja Herm-oo-ninin valilla.”

Harryn silmät levisivät lasien takana ja suu avautui. Hän oli selvästi odottanut jotakin muuta, kenties jotakin turnajaisiin liittyvää. Tuleva kolmas koetus oli myös Viktorin mielessä kerälle käpertyneenä ja odotti vain, että sitä käytäisiin pohtimaan oikein kunnolla. Mitä kaikkea labyrintissa voisi olla? Miten siellä voisi suunnistaa? Miten voisi varmistaa, että olisi kaikkein nopein?

Mutta hän ei halunnut ajatella noita asioita juuri nyt, ei ihan vielä. Hänen oli saatava ensin mielestään häntä pitkään vaivannut asia. Hän laittoi kätensä puuskaan ja odotti vastausta.

”Ei mitään”, Harry vastasi.

Viktor tunsi leukansa kiristyvän harmista. Vastaus oli liian nopea, välttelevä. Hän tuijotti Harrya, joka joutui taivuttamaan niskaansa taaksepäin katsoessaan ylöspäin häneen ja joka niin tehdessään näytti kerrassaan ihastuttavan herkältä ja nuorelta.

Harry ilmeisesti huomasi hänen odottavan selvennystä, sillä alkoi selittää, että oli Hermionen kanssa vain ystävä. Rita Luodiko oli kirjoittanut aivan toista, mutta toisaalta Viktor ymmärsi, ettei kaikkea lehdissä lukevaa kannattanut uskoa. Olihan hänestäkin kirjoitettu vaikka mitä, asioita, jotka hän varmasti tiesi valheeksi. Silti... ”Herm-oo-nini puhuu sinusta usein.”

”Joo”, Harry sanoi kiertelemättä, ”koska me ollaan ystävykset.”

Viktor tuskin hengitti tarkkaillessaan edessään seisovan pojan kasvoja. Silmät olivat rehelliset... niin paljaat, niin täynnä tunteita. Enimmäkseen hämmennystä, Harry ei näyttänyt käsittävän, miksi he kävivät tätä keskustelua. Viktor toivoi, ettei hän käsittäisikään... että hän luulisi Viktorin olevan kiinnostunut Herm-oo-ninista. Ja kyllähän Viktor pitikin tytöstä, mutta oli selvää, että tämä oli enemmän kiinnostunut toisesta ystävästään, Ronaldista.

Tai ehkä Viktor toivoikin, että Harry käsittäisi. Voisiko olla, että Harry sittenkin voisi ajatella samalla tavalla? Viktor ei uskonut, että ikinä rohkenisi kysyä sitä.

Mutta Harry uskalsi asioita, joita Viktor ei uskaltanut. Niin nuori ja niin hurjan rohkea – yhdistelmä oli todellakin vetoava. Jos Harry käsittäisi ja ajattelisi samoin, hän uskaltaisi ottaa ensimmäisen askeleen. Ehkä pitäisi vihjaista ihan vähän? Jospa sittenkin?

Keskustelu oli keventynyt kuten Viktorin sydänkin oli keventynyt, kun hän oli varmistunut siitä, ettei Harry tosiaan seurustellut ystävänsä kanssa. Harry näytti vapautuneemmalta puheen siirtyessä lentämiseen ja ensimmäiseen koetukseen. Häntä oli ilo katsella niin hyväntuulisena. Viktor toivoi, että saisi nähdä tuon hymyn useamminkin.

Sitten Harryn ilme vakavoitui ja Viktor tunsi, kuinka hänet kiskaistiin nopeasti kauemmas metsästä. Hetkessä Harrylla oli taikasauva kädessään, kuin hän olisi tottunut epämiellyttäviin yllätyksiin. Luultavasti olikin.

Viktor tuijotti epäuskoisena, kuinka metsästä kömpi esiin resuinen mies. Hänen kätensä kihelmöi vieläkin Harryn kosketuksesta ja hän toivoi, ettei tunne lakkaisi koskaan.

*

Haaste:
Te kaikki tiedätte Liekehtivässä pikarissa luvun nimeltä Kyyryn hulluus? Hyvä.
Jostain kumman syystä mieleeni putkahti juuri osa keskustelua, jonka minä ja Gisel kävimme tähän liittyen joskus ajat sitten.

Haluaisin lukea ficin tuosta tilanteesta (huom!) Krumin näkökulmasta.
Tärkeintä tässä on kuitenkin se, että Krumin "Mita on sinun ja Herm-oo-ninin valilla?" kysymys ei ole ihan sitä miltä vaikuttaisi. Krum kysyy sen nimittäin siksi, että on mustasukkainen Harrysta, ei Hermionesta.
Harry/Krumia siis olisi toivomuksena. En muista koskaan lukeneenikaan tuolla parilla... 
Kirjan tapahtumia ei tarvitse seurata orjallisesti ja lyhyt oneshot riittää hyvin, kunhan Krumin tunteet Harrya kohtaan käyvät lukijalle selväksi.
« Viimeksi muokattu: 20.09.2013 20:21:48 kirjoittanut Pics »
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Vs: Ihastuksen iltarusko, S
« Vastaus #1 : 01.01.2009 00:48:34 »
Ehkä pitäisi vihjaista ihan vähän? Jospa sittenkin?

Voi että repesin x)

Tää oli herttanen ja sellainen ujon poikamainen. Vaikkakin vähän kliseistä tekstiä, paikka paikoin, mutta haitanneeko tuo? :P

Otsikko oli todellakin påp, palvaan! *palvaa*


Kiitos,
Bbuttis
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Carolynne

  • A proud Hufflepuff
  • ***
  • Viestejä: 1 341
Vs: Ihastuksen iltarusko, S
« Vastaus #2 : 14.02.2010 16:02:18 »
Mikä ihana paritus! Etsin jotain söpöä ja hyvää mieltä tuottavaa välilukemiseksi yo-stresiin, ja tämä on juuri sitä mitä kaipasinkin ^^ Tykkäsin tosi paljon Krumin hahmosta tässä - minusta hän on yksi mielenkiintoisimpia hahmoja kirjassa, mutta kukaan ei tunnu kirjoittavan hänestä juuri mitään. Haasteen ajatus oli mielenkiintoinen, tuollainen "kääntynyt" kohtaus on hauska ajatella, ja minusta olit toteuttanut sen hyvin. Minä en huomannut kliseitä, vaan minusta hahmot olivat todella IC, ainakin se kuva, mikä Harrysta piirtyi Viktorin mielessä:

Lainaus
Mutta Harry uskalsi asioita, joita Viktor ei uskaltanut. Niin nuori ja niin hurjan rohkea – yhdistelmä oli todellakin vetoava. Jos Harry käsittäisi ja ajattelisi samoin, hän uskaltaisi ottaa ensimmäisen askeleen. Ehkä pitäisi vihjaista ihan vähän? Jospa sittenkin?

Voi, voisiko sinua mitenkään haastaa kirjoittamaan lisää Harry/Viktoria?

Suloinen oli myös loppu - vaikka outoja ja pelottavia asioita sattuu, tärkeintä on silti toisen kosketus <3

Kiitän,
Carolynne
"Forever may only be twelve days."
"Then we'll take those twelve days, and we'll live twelve lifetimes."