Nimi: Orfeuksen lyyra
Kirjoittaja: Skylar
Ikäraja: K-11 //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
A/N: Sijoittuu 7. kirjaan. Ensimmäinen raapale sijoittuu vuoden -97 kesälle ja viimeinen -98 keväälle. Osallistuu genrehaasteeseen romancella.
Orfeuksen lyyra
unus
Draco istui sängyllään. Pojan hartiat olivat lysyssä ja hänen kasvonsa olivat harmaat. Narcissa halusi lohduttaa lastaan, mutta kartanossa oli liikaa uteliaita silmiä ja korvia. Hän katsoi Dracoa ja ajatteli, ettei ollut halannut tätä tarpeeksi usein lapsena.
"Lucius ja minä olemme järjestäneet sinulle naimakaupat", Narcissa päätti olla suora. Mieluummin pikainen pistos kuin pitkittynyt kolotus. "Se on parhaaksi."
Dracon silmät oli luotu lattiaan, mutta hän nyökkäsi. Narcissan kurkkuun nousi jotain karvasta. Hän tiesi, että Draco ymmärsi. Heidän kaikkien piti uhrautua suojellakseen perhettä.
"Onko hän nätti?" Draco kysyi. Narcissa räpytti silmiään ja laski käden poikansa polvelle. Hän mietti ohimennen, olikohan tämä koskaan maannut tytön kanssa.
"Hän on."
duo
Puutarhassa ei ollut hiljaista. Kiviallas solisi, kupariset aurinkokellot kitisivät ja joka puolelta kuului rastaiden kujerrusta. Astoria istui marjakuusiaidan edessä ja hikoili sinisessä mekossaan.
Ranskatar katkaisi ruukusta yhden verenpisaran. Hänen sormensa olivat pitkät ja hieman kieron muotoiset. Hän ei ollut ikinä välittänyt sormuksista, mutta pian sellainen koristaisi hänen vasenta nimetöntään. Ajatus sai Astorian vatsan lepattamaan, kuin hän olisi nielaissut kaikki barokkipuutarhan perhoset.
Miltäköhän hän näyttää? Astoria nyppi kukkasen terälehtiä. Hän näkisi miehensä ensimmäisen kerran alttarilla. Hän oli kysellyt siskoltaan Malfoyiden pojasta. Tämähän oli käynyt Dracon kanssa samaa koulua, toisin kuin Astoria.
"Hän on ruma ja ilkeä", Daphne oli kiusannut. "Olette varmasti onnelliset elämänne loppuun asti."
tres
"Ei kai... hän tule?"
Lucius vilkaisi häntä terävästi. Dracoa kuvotti nähdä paniikki, joka välähti isän harmaissa silmissä. Azkaban oli vanhentanut Luciusta vuosikymmenillä.
"Hän ei ole ilmoittanut", Lucius puhui yhteen puristettujen hampaiden läpi ja vilkuili harhaluuloisesti ympärilleen, kuin Pimeyden Lordin vakooja voisi hyökätä hänen kimppuunsa vaatekaapista. Lucius pyyhkäisi otsaansa hansikoidulla kädellään ja viittoi räätälin pois. Hän nojasi raskaasti käärmesauvaan nilkuttaessaan Dracon eteen.
"Tee minut ylpeäksi", Lucius kupersi kätensä Dracon poskelle. Draco kesti nihkeää kosketusta värähtämättä. Hymy murtui Luciuksen huulilta ja Draco tunsi tämän käden puristuvan nyrkiksi. "Et saa pettää minua, Draco. Et saa enää koskaan pettää minua. Et saa tehdä enää virheitä. Ymmärrätkö sinä?"
"Kyllä, isä."
quattuor
Astoria keskittyi hengittämään. Se ei ollut helppoa korsetissa. Häävieraat sumenivat hänen silmissään, kun hän pysähtyi aviomiehensä rinnalle ja näki tämän kasvot.
Draco oli pidempi, kuin Astorian kuvitelmissa. Hän näytti riutuneelta siniharmaassa turkiskaavussa. Hän näytti myös kamalan nuorelta, vaikka Astoria oli häntä vuoden nuorempi.
"Senkin valehtelija", Astoria kuiskasi Daphnelle myöhemmin kasvot hehkuen, "hän ei ole ruma."
Daphne vinkkasi silmää ja suuteli siskonsa poskea. "Toivottavasti hän ei ole ilkeäkään."
Astoria tanssi appivanhempiensa kanssa. Lucius oli etäisen kohtelias. Narcissa suuteli häntä poskille.
Sormus puristi ja hankasi, kun Draco piteli häntä kädestä. Istuessaan vieraan aviomiehensä vierellä, Astoria oli hetken huolissaan.
Huolet unohtuivat hänen mielestään, kun he suutelivat ensimmäisen kerran.
quinque
Puuvillalakana tuntui karhealta ihoa vasten. Astorian kehoa aristi yhä hieman, mutta muuten hänestä tuntui... hyvältä.
Se oli ollut parempaa, kuin Astoria oli luullut. Hän oli kuullut kauhutarinoita miehistä, jotka olivat sydämettömiä sängyssä tai päinvastoin osoittautuivat avioyönä kyvyttömiksi suorittamaan velvollisuuttaan.
Draco ei ollut kumpaakaan. Hän tunsi miehen selkäänsä vasten. Muisto yön kiihkeydestä sai punan kohoamaan Astorian poskille. Hän muisti huulten lämmön, käsien lempeyden ja kielen, joka oli saanut hänen karvansa nousemaan pystyyn.
Astoria äännähti tyynyä vasten. Se oli pieni, tyytyväisyydestä kielivä ääni. Hän tajusi, kuinka onnekas oli, kun Draco kietoi kätensä hänen ympärilleen. Astoria silitti miehensä käsivarsia ja huokaisi uudestaan.
Hän oli onnellinen.
sex
"Herra ja rouva Malfoy."
He pitelivät toisiaan kädestä, mutta eivät puhuneet. Salissa oli muitakin, miehiä ja naisia maskeissa, kaikki olivat istuneet samaan pöytään, jonka päässä Pimeyden Lordi istui ja katseli heitä punaisilla silmillään.
"Onnitteluni, Draco", Pimeyden Lordi kumarsi hänelle päätään. Hänen ohuilla huulillaan leikki vino hymy. "Olet löytänyt itsellesi kauniin vaimon. Lucius kertoi, että hän on jo raskaana."
"Hän on, lordini", Draco ei katsonut Pimeyden Lordia silmiin, mutta hän tunsi tämän katseen murskaavan painon. Astoria puristi hänen kättään pöytäliinan alla. Dracoa inhotti, että hänen täytyi pakottaa nuorikkonsa tähän.
"Hyvä", Pimeyden Lordin ääni oli satiinin pehmeä, "toivottavasti hän tuottaa minun palvelukseeni monia voimakkaita, puhdasverisiä poikia."
septem
Astoria kohotti vesilasin huulilleen. Oli jouluilta ja muu perhe joi viiniä. Daphne pölötti ranskalaisesta kihlatustaan, mutta Astoria oli liian hajamielinen kuunnellakseen. Hän hieroi kohonnutta vatsakumpuaan.
Draco istui hänen vieressään kalpeana ja väsyneenä. He olivat poistuneet Malfoyn kartanosta viettääkseen joulun Greengrasseillä. Oli helpottavaa päästä pois painostavasta kartanosta, mutta he olivat molemmat hajamielisiä.
Astoria huolehti aviomiehestään. Hän tiesi, että tämä ajatteli vanhempiaan. Astoria ei ollut uskaltanut kysyä, minkälaisia asioita hänen miehensä joutui Pimeyden Lordin palveluksessa tekemään. Hän aisti Dracon pelon ja toivottomuuden.
Astoria vihasi Pimeyden Lordia. Vihasi - ja pelkäsi. Hän huomasi taistelevansa kyyneliä vastaan, kun ajatteli heidän viatonta vauvaansa. Minkälaiseen maailmaan tämä joutuisikaan syntymään?
octo
Astoria hoiti Dracon ruhjeita. Draco ei valittanut, vaikka hoitava salva polttelikin hänen haavoissaan.
"Sinä et paljastanut häntä", Astorian ääni oli neutraali. Draco ei nähnyt vaimonsa silmissä syytöstä, vaikka Draco tiesi ansainneensa sen. Hän syytti Potterin pakenemisesta itseään. Hän oli saanut kärsiä sen vuoksi.
Draco sulki silmänsä ja nojasi kasvonsa Astorian olkapäätä vasten. Astoria silitti hänen hiuksiaan. Draco hengitti tämän tuoksua ja muistutti itselleen, että heidän täytyi olla vahvoja.
"En", hän kuiskasi hyvin hiljaa, mutta hänen vaimonsa kuuli. Draco ei ollut tunnustanut sitä kenellekään. Kenties mandragora-uute sai hänen kielenkantansa herpaantumaan, tai kenties hän oli vain väsynyt.
"Minä rakastan sinua", Astoria kuiskasi ja suuteli häntä.
novem
Raskausaika oli ollut vaikea. Astorian oli täytynyt olla vahva, vaikka maailma oli hajoamassa. Astoria taisteli vauvan vuoksi, joka oli syytön vanhempiensa valintoihin.
Kun synnytys koitti, Astoria oli yksin. Draco oli poissa ja niin olivat kaikki muutkin. Sotimassa tai kenties kuolleita - Astorian täytyisi selviytyä synnytyksestä yksin.
Parantajat käskivät ponnistaa. Astoria oli väsynyt. Hän oli taistellut niin pitkään. Hän oli taistellut miehensä puolesta, mutta silti tämä oli lähetetty sotaan, josta ei selviytyisi. He molemmat olivat tienneet sen ja silti Draco oli lähtenyt.
Astoria kirkui. Tuska oli liikaa. Hän ei pystynyt siihen. Kyyneleet valuivat pitkin hänen turvonneita kasvojaan. Astoria antoi periksi. Hän tapaisi Dracon tuonpuoleisessa.
decem
Sota oli ohi.
Draco seisoi parvekkeella ja katseli harmaata taivasta. Se kuvasti hänen onttoa olotilaansa. Hän ei pystynyt uskomaan sitä. Mitä merkitystä sillä enää oli? Vasta menetetettyään kaiken toivonsa tajusi, ettei mikään ole elämässä pysyvää.
Draco palasi huoneeseen, jonka ikkunoihin oli vedetty mustat verhot. Hän istui sängylle ja tuijotti tyhjää vuodetta. Hänen kätensä tapailivat peittoa, joka oli viileä. Kuinka hän kaipasikaan unta, joka oli häntä liian pitkään vältellyt.
Ovi avautui ja tummahiuksinen nainen käveli huoneeseen. Hän kantoi sylissään pientä kääröä. Draco otti tyttövauvan tunnottomasti syliinsä ja katsoi pieniä ryppyisiä kasvoja. Kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä.
"Minkä nimen haluaisit antaa hänelle?"
"Lyra."
Draco katsoi vaimoaan ja hymyili uupuneesti.
