Title: Lillulaakson turinoita
Rating: S
Fandom: Muumi-parodia
Characters: Lillu Myy, Hihhuli, Nuuskaneiti, Nuupipeikko, Mupsu, Niiskumiekkonen, Vilnuhti, Fracuhti, Lemuri & Saapasmestari
Genre: parodia, crack
Summary: Lillulaaksoon saapuu kaksi uutta ja ihmeellistä otusta.
Challenges: Fikkejä finiläisistä (LillaMyy, Vilna, FractaAnima, Saappaaton)
A/N: Älkää vaan kysykö, mistä nyt tuulee, en tiedä.
Löysin tämän sekopäisyyden alun tiedostojeni uumenista ja ajattelin sitten eräiden irkkaajien innostuksen jälkeen jatkaa tämän loppuunkin ja julkaista.
Tämä siis lähti alun perin eräiden toisten irkkaajien kanssa höpötettyäni, kun Vilna kutsui mua LilluMyyksi.
Tämä taisi sitten lähteä sen jälkeen ”vähän” lapasesta, mutta sitä varten on crack keksitty...
Lillulaakson turinoita
Olipa kerran pieni otus nimeltään Lilluva Myy (tai ihan vain lyhyesti Lillu Myy), joka asui isosiskonsa Hihhulin kanssa Lillulaaksossa olevassa pienessä punaisessa mökissä. Hihhuli vietti päivänsä vikitellen paikallista poliisia, siinä kuitenkaan ikinä onnistumatta tai epäonnistumatta, kun taas Lillu Myy leikki ystäviensä kanssa. Hänen parhaita ystäviään olivat Nuuskaneiti, Nuupipeikko, Mupsu ja Niiskumiekkonen. Silloin kun nuoremmat painuivat nukkumaan, oli Niiskumiekkosella paha tapa karata Etelään (eräs Lillulaakson vähemmän tunnetuista kapakoista), mutta se ei tuntunut muita haittaavan.
Eräänä päivänä Lillulaaksoon asteli kaksi uutta ja ihmeellistä otusta, jotka esittelivät itsensä Vilnuhdiksi ja Fracuhdiksi. He raahasivat mukanaan suurta ja kulunutta (ja erittäin painavan näköistä) matkalaukkua. Lillu Myy oli varsin innoissaan kahdesta uudesta leikkikaverista, mutta kaksikko painelikin vain suoraa päätä Niiskumiekkosen seuraksi Etelään ja nuori otus jäi pihalle ruikuttamaan, koska hän oli liian pieni ja rääkyväinen päästäkseen sisälle kapakkaan.
Lillu Myyn tietämättä Vilnuhti ja Fracuhti olivat raahanneet matkalaukussaan Niiskumiekkoselle juuri Keksimaan noitakoulusta ryöstämänsä jalokiven, jonka avulla heidän oli tarkoitus lahjoa Hihhuli hämäämään Lillulaakson poliisia tarpeeksi pitkään, jotta he saisivat Lemurin ulos putkasta.
Kun suunnitelman toteuttamispäivä sitten viimein saapui, Hihhuli käveli uudessa mekossaan (jalokivestä saaduilla rahoilla ostetussa!) poliisiasemalle. Saapasmestarin silmät olivat tipahtaa lattialle, kun hän yritti olla sokeutumatta Hihhulin kimalluksesta, kun tämä keikisteli hänen edessään.
Samaan aikaan, kun Saapasmestarin silmät totuttelivat tuhansien pienien ja kimaltavien paljettien kirkkauteen, Vilnuhti tiirikoi poliisiaseman takaovea kenkänsä kärjellä. Sen auettua Fracuhti pujahti sisälle pihistämään Saapasmestarin avaimet putkan oveen. Hän avasi sellin ja Lemuri pääsi taas pitkästä aikaa maistamaan vapautta.
Valitettavasti vain juuri samaan aikaan, kun sellin ovi kilahti auki, Saapasmestari heräsi Hihhulin herättämästä horroksestaan. Hän kuuli riemunkiljahdukset, joita Lemuri ei pystynyt pidättelemään pitkän putkareissunsa jälkeen. Saapasmestari unohti Hihhulin ja tämän paljettimekon, kun hän lähti nopeasti tarkistamaan sellin ja huomasi Lemurin paenneen. Hän kuitenkin näki tämän jättämän hajupilven ja lähti seuraamaan sitä.
Ei kestänyt kauaakaan, kun Saapasmestari jo näki Lemurin, Fracuhdin ja Vilnuhdin juoksevan edellään kohti Yksinäisiä vuoria (Lillulaakson tunnetuin ilotalo). Kaikki neljä kiiruhtivat sisälle nopeammin kuin saatat aavistaakaan. Saapasmestarin oli tarkoitus pidättää koko kolmikko, mutta Fracuhti ja Vilnuhti kaivoivat matkalaukustaan vielä yhden timantin, jolla he lahjoivat Saapasmestarin vain nauttimaan hetken aikaa Yksinäisten vuorten antimista.
Sillä tiellä kolme rikollista ja yksi poliisi ovat vielä tänäkin päivänä.
