Sinusta mä silloin välitin [k-11, femme, 7/7]

[Zarroc]

Author: Zarroc
Pairing: Kristiina/Iiris
Genre: romance, drama, angst, femme
Rating: k-11

A/N. huh, milloinkahan viimeksi olisin kirjoittanut jotain muuta kuin tekstiprojektiani? En edes muista. Ilmankos tämän saaminen alkuun oli aika tuskaista. Mutta tällä mennään, osallistuu Spurttiraapaleen tänään alkavalle kierrokselle ja yritän saada jopa kunnialla maaliin.

SINUSTA MÄ SILLOIN VÄLITIN

ja mä haluaisin vielä yrittää perustaa yhteistä elämää

I.

Pahvilaatikoissa oli monia erilaisia merkintöjä, joista osa oli edellisen muuton ajoilta. LASIT –laatikosta löytyi sukkia ja SUKKIA –laatikosta koiranleluja. Huokaisin syvään ja suoristin selkäni kumarasta asennosta hieroen ohimoitani synkästi. 

Eniten minua kiinnosti, mihin Iiris oli mahtanut työntää kaikki avaruutta käsittelevät kirjani, en ollut löytänyt niitä vielä yhdestäkään laatikosta, jota olin penkonut.
Mutta eipä nainen olisi sitä minulle kertomassa, se oli saanut töitä ja minä pääsin huolehtimaan muutosta.

Sinulla on kuitenkin auto eikä menoa mihinkään, voit aivan hyvin aloittaa muuton. Kepu kyllä pärjää sen aikaa yksin kotona.

Niinpä. 

Vilkaisin westietä, joka makasi lattialla ketarat ojossa, ensimmäisen kerran hiljaa tänään. Meillä ei ollut mennyt ihan suunnitelmien mukaan, koira ei ollut pysynyt sekuntiakaan hiljaa, kun olin lyönyt kämpän oven kiinni perässäni syli täynnä muuttolaatikoita. Olin kuullut vinkunan alaovelle asti, joten ei ollut auttanut kuin ottaa se mukaan.

Katselin ympärilleni uudessa asunnossa ja mietin, voisinko jättää koiran tänne siksi aikaa, että hakisin lisää tavaroita.

[Zarroc]

II.

Liu'utin sormiani Iiriksen selkää vasten, kun se nukkui taas sellaisessa oudossa vatsa-kylkiasennossa. 

Aamuun oli vielä muutama tunti, minulla ei ollut menoa mihinkään, koska muutto oli jo selätetty pari viikkoa sitten, mutta se nukkui kuin tukki varmistaakseen täydellisen työkunnon. Se oli kummallisen innoissaan työstään huoltoaseman kassana, mutta ehkä se oli vain sitä, että päivisin oli edes jotain tekemistä.

Se heräsi vähän nytkähtäen kosketukseeni ja avasi silmiään raolleen. "Mitä sä teet?"

"En mitään", mumisin. "Rupee vaa takas nukkuu."

"Älä sit lääpi."

Hymähdin ja päätin nousta sängystä, ei minulle ollut tässä mitään virkaa. En kuitenkaan nukahtaisi enää tämän yön aikana. 

Vedin Iiriksen bändipaidan päälleni lattialta ja kävelin ulos makuuhuoneesta vetäen oven hiljaa kiinni perässäni. Kepu nukkui sohvalla kieli ulkona suusta ja hetken aikaa mietin oliko se kuollut, mutta huomasin sitten varpaiden vipattavan.

Hymyilin lyhyesti koiralle ja menin keittämään kahvia, vaikkei se ehkä ollut kauhean järkevää aamukolmelta. Ei kai mikään ollut nykyään.

[Zarroc]

III.

On jo pieni henkinen krapula, oliko tämä nyt sen arvoista

Kuulin Kadonneiden Planeettojen biisin alaoville asti ja mietin hetken pitäisikö minun kääntyä takaisin. Iiris oli näemmä kotona, luulin, että se olisi ollut iltavuorossa ja siksi minä olin lenkillä Kepun kanssa.

Vilkaisin koiraan, joka tuijotteli syksyn myötä puista tipahtelevia lehtiä uteliaan oloisena. Se vaikutti sille, ettei halunnut vielä sisälle, mutta ehkä hieman vastahakoisestikin vedin sen luokseni ja lähdimme rapistelemaan portaita ylempään kerrokseen.

Työnsin avaimen lukkoon ja mietin, että vielä olisi aikaa kääntyä takaisin. Koira läähätti.

Aika pahentaa joka pedon ja pedofiilin, sinustakin kaivaa esiin sen pirun demonin

Iiris oli ihan saatanan sekaisin, minun ei tarvinnut edes kävellä olohuoneeseen asti tajutakseni sen. Katselin kulmalta, kun se huojui paikallaan ja mietin, mitä se oikein oli vetänyt.

Vaikka tunnistinhan minä sen jo hajusta.

Pakenin Kepun kanssa keittiöön ennen kuin tyttöystäväni kerkesi tajuta, että minä olin paikalla. Minulla oli paha olo ilman sen loputtomia syyttelyjäkin.

Kadonneet Planeetat - Aika pahentaa

[Zarroc]

IV.

Iiris oli taas sen tatuoijamuijan luona, joka sytytteli suitsukkeilla taloaan tuleen monta kertaa vuodessa. En voinut estää sitä mitenkään menemästä sinne, enkä oikeastaan edes halunnut, koska muuten minulla ei olisi ollut mitään seurattavaa.

Halusin tietää, mihin Iiris päätyisi Olivian kanssa, saisiko se houkuteltua siitä naisesta sen välttämättömän syvälle piilotetun homouden esiin.

Tiesin kyllä, ettei Olivia tykännyt minusta yhtään, mutta sille oli ihan molemminpuolista arvostusta. Olin ollut alkuun jokseenkin epäluuloinen naisen suhteen ja nyt ihan tosissani mustasukkainen, mutta Iirishän ei siitä välittänyt. Tietenkään.

"Oliko kivaa?" kysyin ovella, kun Iiris tuli illalla sisään ja näin jo valmiiksi sen hymyilevän.

"Joo", se sanoi, mutta sen katse huusi, ettei riideltäisi tänään. En halunnut enää kuunnella sen äänettömiä huutoja, koska se oli jo ihan silkka mahdottomuus.

"Jokos te ootte panneet?" kysyin kuin ohimennen mennessäni keittiöön ja Iiris kuulosti sille, että tukehtuu happeen keuhkoissaan. Puristin käteni tiskialtaan reunaa vasten kun tajusin, ettei se halunnut edes vastata.

[Zarroc]

V.

Tuijotin mustelmaa poskessani peilistä ja pohdin, että olisin tietysti voinut esittää asiani toisinkin. Iiriksen läimäytys oli tullut vähän yllätyksenä, mutta olin kyllä todellakin ansainnut sen.

Nostin kättäni ja kosketin violetinpunaista jälkeä sormenpäilläni. Se oli alkanut jo haihtua kohti vihreää ja keltaista, jotka olivat inhokkivärejäni. Ehkä siksi pidin enemmän tuoreista mustelmista, niin tunnultaan kuin näöltäänkin.

Ovi kolahti. Käännyin ympäri ja kohtasin Iiriksen katseen. Sen posket olivat punaiset ja se hengitti raskaasti. Kepu läähätti kuin lähellä väkivaltaista kuolemaa, ne olivat kai käyneet juoksulenkillä.

"Vieläks se on kipeä?" 

"Meidän pitää erota."

Me sanoimme samaan aikaan ja Iiris loi katseen alas. Se tuijotti matonreunaa ja selkeästi mietti pitkään. Hain tukea peilistä, joka kolahti ikävästi seinää vasten.

"Ootsä varma?" se kysyi nostamatta katsettaan.

Pudistin päätäni. "En."

"Sit me kai erotaan", se mutisi ja kohautti olkiaan. Minä mietin, minne se oli kadottanut kaiken tulensa ja kohotin katseeni kattoon. Kai me sitten vain erosimme.

Oli liiankin helppoa.

[Zarroc]

VI.

Do your demons, do they ever let you go?

Nojasin ovenpieleen kädet puuskassa ja katselin, kun Iiris heitteli tavaroita matkalaukkuun. Se oli jopa ärsyttävän rauhallinen, ihan kuin se ei olisi välittänyt yhtään, mitä tapahtui.

Ainoa asia, mistä huomasi sen kiihtyneen olotilan, oli Dion pauhaaminen kaiuttimista volyymilla, mikä ei varmaan ollut ihan suotavaa näin myöhäiselle illalle.

Käänsin päätäni ja tunsin edellisen yön fritsujen sanovan vastaan. En ollut osannut taaskaan laskea irti ajoissa ja tein asioista vain itselleni hankalampia.

"Tuun hakee ton nojatuolin joskus", Iiris sanoi ja kohautin sille olkiani. Se tuijotti minua vähän aikaa sen näköisenä, että halusi sanoa vielä jotain, mutta nostikin sitten matkalaukun vetokahvan.

There's no sign of the morning coming

Asunto ei ollut vielä kerennyt tuntumaan niin yksinäiseltä, kuin mitä ulko-oven paukahdus toi tullessaan. Puristin käsiä tiukemmin ympärilleni ja heijasin itseäni hiljaa, melkein pahastuneena omasta surullisuudestani. Tätähän minä olin halunnut, erota.

Millaiseen kuseen ihmissuhteet meidät saivatkin?

Dio - Rainbow in the Dark

[Zarroc]

VII.

Kuukausi erillään ja ikävöin Iiristä ihan helvetisti. Istuin siinä sen onnettomassa nyppääntyneessä, tummanoranssissa nojatuolissa ja mietin, että se alkoi jopa jo sopia sisustukseen.

Minun pitäisi soittaa ja pyytää Iiriksen avain takaisin.

Sydämeni melkein hyppäsi kurkkuun, kun ulko-ovi avautui rapinan jälkeen ja tutut askeleet siirtyivät sisemmälle eteiseen.

Kengät eivät kolahtaneet jalasta, joten se ei ollut tullut jäädäkseen.

"Me tultiin hakee se nojatuoli", Iiris sanoi ja vasta silloin tajusin, että Olivia oli sen mukana. Nielaisin vähän ja nyökkäsin, mutta en tehnyt elettäkään noustakseni.

Iiriksen katse oli väsynyt, kun se käsitti, etten osannut vieläkään luopua mistään. Se oli kuuni, se käsitti sen. Ja ehkä juuri se sai minut nousemaan ylös ja siirtymään sivummalle huoneessa.

Se ojensi minulle lapun, kirjoituspuoli alaspäin eikä katsonut silmiin.

Käänsin sen ympäri, vaikken ollut ihan varma, halusinko tietää.

NAIAD

Keskietäisyys - 48 227 km
Kiertoaika - 0,294

Kohotin katseeni huultani purren, mutta en kyyneleiltäni enää nähnyt, kun se poistui asunnosta.

[Zarroc]

kuuskidi, mitähän tähän nyt sanoisi. Meinasin pyörtyä kun näin kommenttisi pituuden, joten voi olettaa, että siksi tässä vastaamisessakin vierähti peräti vuorokausi.

Hyvä, että erosta jäi kuitenkin sellainen asiaankuuluva fiilis. Ei näillä ollut omasta mielestään mitään tulevaisuutta ja varmasti parempi näin. Minun pariskunnat hirveän harvoin eroaa, mutta nytpä pääsi käymään, olen siitä ihan happy itseasiassa.

Planeettajutut on siellä ihan vahingossa tarkoituksella, koska Kristiinalle ne ovat aina olleet kuitenkin niin kauhean tärkeitä asioita ja Iiris on tärkeä niin ne menee aika yks yhteen. Jos haluaa tutustua näiden kahden sielunelämään tarkemmin ja varsinkin siihen miksi Iiris on niin Naiad Kristiinalle, niin näistä kahdesta löytyy pari aiempaa tekstiä voivat varmaan laannuttaa kysymyksiä, mitä tämä kokoelma osaltaan herätti.

Joka tapauksessa, suuri kiiitos ja kumarrus ja punastus kommentista, käyn vielä napsaisemassa tuon typon tuolta pois. Piristit päivääni.

[Tuhisija]

Miun piti lukea tämä jo silloin, kun tämä ilmestyi, mutta se jäi, mutta nyt palailin asiaan. Odottelen aina, milloin siulta tulee uutta femmeä.

Heti ensimmäissä rapsuissa johdateltiin siihen, että näissä rapsuissa kaikki ei nyt mene ihan niin kuin toivoisi (en yhtään vilkaissut genrejä, kun lähdin jo lukemaan :'D) ja päädytään varmastikin angstin puolelle loppupuolella. Ja näinhän kävikin. Varsinkin toisen rapsun lopusta, kun Kristiina toteaa, ettei mikään kai enää ollut järkevää, niin tuli sellainen fiilis, että taidetaan tästä eteenpäin lähteä alamäkeen näiden kahden kanssa. Muutenkin alun rapsuissa oli juurikin sellainen tunnelma, että tässä parisuhteessa säröt ovat päässeet (ja pääsevät) repeytymään liikaa.

Mullekin tuli samanlainen olo, ettei tuo ehkä ollut ensimmäinen kerta, kun Kristiina joutui Iiriksen nyrkin kohteeksi. Näin ollen naisten ero oli kyllä hyvä ratkaisu, koska ei Kristiinan kuulu kärsiä sellaisesta. Musta tuntui, että kun Kristiina sanoi, että niiden pitäisi erota ja totesi sitten, ettei ole ihan varma, niin Iiris tunsi varmaankin jonkinlaista helpotusta. Ehkä Iiris halusi lähteä siitä suhteesta ja erota, mutta ehkei se halunnut tehdä sitä aloitetta erosta? Jotenkin tuli sellainen fiilis, kun Iiris vain oli, että okei, erotaan ja käyttäytyi niin rauhallisesti ja muuta.

Oi ja musta oli kiva, että planeetta ja kuu jutut näkyivät tässäkin, kuten niissä edellisissä Kristiina ja Iiris teksteissä! Iiris on Kristiinan Naiad ja oivoi. Käväisin vilkaisemassa sitä Tyhmä kuu -tekstiä ihan vain muistin virkistykseksi, että mitäs nämä olivat aiemmin Neptunuksesta ja Naiadista jutelleet ja juu.

Siun angstisia femmejä on aina kiva lukea ja tästäkin pidin paljon. En nyt osaa sanoa mittään erikoisempaa, mutta kiitos paljon tästä :''>

[Zarroc]

Tuhisija, kiva, että palasit kuitenkin lukemaan! Mutta mutta, mitäs sitä sanoisi. Tämä on herättänyt sinänsä yllättävästi ajatuksia, vaikkei tässä suhdeväkivaltaa oikeasti puida kuin hyvin miedoilta osin. Uhh, jotenkin kauhean vaikea nyt sanoa mitään. Kiva, että angstisia femmejä on kiva lukea 8'D pysyypähän edes jossain genressä hyvin mukana. Kiitos paljon kommentista jälleen kerran :3