// Alaotsikko: One-shot, xenophilia (ihminen x alien), sci-fi.
Xenophily or xenophilia means an affection for unknown objects or human beings. In common usage it means an attraction to foreign peoples, cultures, or customs. For example, a person may date someone of another race not because they like them as people but specifically because they are different.Nimi: Teoriassa ja käytännössä
Kirjoittaja: xenophile
Beta: Mai (kiitos erittäin paljon!), sekä ystäväni Annika ja Ämpäri. (Kiitos!)
Ikäraja: K-11 //: Arte lisäsi ikärajan myös otsikkoon.
Genre: Sci-fi, xenophilia.
Varoitukset: Xenophiliaa, eli ihmisen kiinnostusta erilaisuuteen, tässä tapauksessa alieneihin. Lisäksi tekstissä mainitaan muutama kirosana ja ohimennen mainitaan jotain seksistä.
Yhteenveto: Resé on sukujuhlissa ja muukalainen vieraalta planeetalta kahlitsee oitis hänen silmiensä mielenkiinnon. Teksti lähinnä seuraa Resén mietteitä ja miten hän aikoo saada komean miehen huomion.
A/N: Olen ksenophiili henkeen ja vereen, joten ajattelin jakaa rakkauttani muillekin, jos joku tämän haluaisi lukea ja heittäisi kritiikkiä.
Ajatus lähti, kun keskellä yötä pohdin biologian tuntejamme, joilla monesti on mainittu sanat teoria ja käytäntö samassa yhteydessä.
Tämä on sitten sen ajatuksen yöllinen tuotos.
Jos modet haluavat, voivat he heitellä tekstiä jonnekin muualle ikäraja-osastaan. En ollut varma minne tämän sijoitan, mutta xenophilian ja seksin maininnan takia jätin tämän tänne. ----
Teoriassa ja käytännössäMies oli levoton.
Hän käveli edestakaisin suurikokoisessa huoneessa, ihmisten seassa, katse harhaillen välillä katossa, välillä taas lattiassa ja välillä minussa.
Miehen oranssinkeltaiset silmät olivat vailla minkäänlaista elonpilkettä, mutta niissä vieraili aina jokin uusi välähdys, kun nuo samaiset silmät käänsivät huomionsa minuun.
En tuntenut miestä omien kokemuksien kautta. Olin vain kuullut hänestä asioita vanhempieni ja muiden sukulaisteni suusta.
Tosin nämä asiat olisin voinut päätellä suoraan miehen omastakin olemuksesta, joka uhkui aggressiivisuutta ja ylpeyttä.
Ylpeyttä?Ei, mies ei ollut ylpeä, mutta... hän herätti minussa kunnioitusta itseään kohtaan.
Hän oli pukeutunut mustaan smokkiin, mikä nauratti minua. Olivathan nämä toki sukujuhlat, mutta kukaan muu ei ollut pukeutunut yhtä juhlavasti kuin hän. Eikä hän edes ollut sukua meille.
Mutta siitä smokista, joka minua nauratti.
Se oli aivan liian iso miehelle ja hän näytti siinä lihavalta. Minä tosin tiesin, että mies oli kaikkea muuta kuin lihava.
Puku oli kuin säkki ja se todellakin peitti jokaisen treenatun lihaksen alleen.
Kai moinen vaatetuskappale oli hätäpäissään ostettu. Mies tuskin oli aikoihin edes ollut minkäänlaisissa juhlissa ja näihinkin juhliin hänet oli kutsuttu pakosta, tavallaan.
Miehen nimi oli Krekt.
Ja ei, se ei ollut ihmisen nimi. Ei ainakaan tällä planeetalla.
Hän talsi jälleen eteenpäin, vailla päämäärää.
Silmien katse vieraili toistamiseen minussa. Nyt niissä näkyi jo jotain uhmakkuutta, mutta se uhmakkuus katosi oitis, kun tätini miesystävä keskeytti Krektin kävelyn ja ajatukset pöllähtämällä paikanpäälle, utelemaan uuden tuttavuuden kuulumisia ja kaiketi myös kokemuksia sotarintamalta.
"Mikä hänessä kiehtoo?" kuulin kuiskauksen vasemmalta puoleltani ja huuleni kaartuivat miltei viattomaan hymyyn.
Ystäväni istui viereisellä tuolilla ja oli nojautunut minuun päin. Hänen rusahtavat silmänsä tuijottivat minua, enkä minä kehdannut kohdata tuota tuijotusta omilla sinisillä silmilläni.
"Miten niin?" kysyin typeränä ja kallistin päätäni aavistuksen verran. En aikonut laskea katsettani pois Krektistä, vaikka kuinka minua häirittäisiin.
Kuulin raskaan huokauksen ystävättäreni suusta ja sitä huokausta seurasi liuta sanoja, "Et ole tosissasi? Olet tuijottanut häntä yhteen putkeen siitä lähtien, kun arvon kenraali suvaitsi saapua paikalle. Selvästi jokin hänessä viehättää sinua ja kovasti."
Hymyni ei hyytynyt mihinkään eikä katseeni siirtynyt toisaalle muukalaisesta, joka kaartoi pitkää kaulaansa ja raotti jokaista neljää leukaansa jutellakseen tätini miesystävälle jotain. Samalla tämän muukalaisen huomio viivähti minussa ja minun hymyni säteili entisestään.
Tunsin töytäisyn käsivarressani ja minua alkoi jo naurattaa.
"Hän ei katoa, jos vilkaiset muualle edes sekunniksi...! Etkä voi puolustella tuijottamistasi sanomalla, että et ole koskaan ennen nähnyt avaruusoliota, sillä hehän vierailevat Maassa yhtenään ja koska suvussamme on ihmisiä, jotka tekevät läheisesti yhteistyötä näiden muukalaisten kanssa, jotta he sopeutuisiv--."
"Hyss ", sähähdin terävästi, keskeyttäen ystäväni virkkeen täysin.
Kyllä, tiesin tuon kaiken jo ennestään.
Muukalaiset muista yhteiskunnista vierailivat planeetallamme. Maa oli jopa varsin suosittu "turistikohde" vierailijoiden keskuudessa, vaikka elintaso ei ollut vielä yhtä hohdokasta kuten esimerkiksi siellä, mistä Krekt oli kotoisin.
Olin myös hyvin tietoinen siitä, mitä osa sukulaisistani teki työkseen. Muun muassa tätini oli virassa, jossa hän kotiutti näitä vierailevia muukalaisia ja yritti sisäistää heidät mahdollisemman hyvin ihmiskulttuuriin.
Kyseinen
sisäistäminen oli syy, miksi Krekt nyt tälläkin hetkellä oli sukukokouksessamme.
"Olen serkkusi, älä hyssyttele minua!" Messie kivahti hiljaisella äänensävyllä vieressäni, ja olin varma, että hän kohdisti minuun teräviä mulkaisuja.
Messie ei pitänyt siitä, että häntä käskettiin olemaan hiljaa.
Mutta en minäkään pitänyt siitä, että minun tuijotteluani häirittiin.
"Etkö voisi vain suosiolla kertoa, mikä Krektissä viehättää?" serkkuni uteli painostavasti ja kuulin, miten hänen vaatteensa kahisivat hänen vaihtaessaan istuma-asentoaan.
Sali oli täynnä erilaisia ääniä, puheensorinaa nyt lähinnä, mutta taustalla kuului myös neutraalia musiikkia - sellaista, joka ei ärsyttäisi kenenkään hermoja.
"Mistä päättelet, että hän on mielestäni viehättävä?" kiusoittelin seuralaistani ja lyhyellä käden liikkeellä hipaisin karanneet hiussuortuvat pois silmieni edestä.
Messie ei ainoastaan ollut serkkuni, vaan myös paras ystäväni, joten tiesin jo valmiiksi kuinka hyvin hän osasi tulkita minua ja minun tuijotustani. Joten en missään nimessä voisi vakavalla ilmeellä todeta, että Krektissä ei ollut mitään
erikoista.
"Näen sielunpeileistäsi, kuinka olet heikkona tuohon otukseen", ystäväni jupisi ja huokaisi uudemman kerran, "Sinulla on niin oudot mieltymykset."
Puraisin huultani kevyesti.
Myönnän, etten tuntenut minkäänlaista vetoa ihmisiin, mutta en osannut sulattaa sitäkään, että serkkuni sanoi ääneen sen totuuden, että olin oikeasti kiinnostunut muukalaisista.
"Hänhän on sotilas", aloitin matalalla äänensävyllä ja puristin huuleni tiukasti yhteen, etten alkanut taas hymyillä kuin idiootti.
Krekt oli suoristanut kaulaansa ja vilkaissut jälleen minua.
"Niin?" Messie pitkitti sanaansa merkityksettömästi, mutta se pitkitys kehotti minua jatkamaan puhumistani.
"Hänen silmänsä ovat... Mm, niistä ei ensi katsomalta huomaa mitään erikoista, pelkkää tyhjyyttä vain, mutta sitten välillä.." sopertelin mietteliäänä samalla kun tutkiskelin muukalaissotilaan olemusta paremmin.
Hänen kasvonsa ja kaulansa omistivat paljon erilaisia arpia, jotka olivat repineet olion ruskeaa ihoa tai nahkaa auki - ne arvet kertoivat omaa tarinaansa Krektin elämästä, mutta ne silmät..
"Aina välillä niissä silmissä viivähtää jokin tietty pilke, joka herättää uteliaisuuttani. Tuo... mies... on kokenut paljon, näen sen, ja haluaisin saada hänestä enemmän selville. Muutakin kuin vain sen, että 'hän oli ammattisotilas oman väkensä armeijassa ja että hän on tullut Maahan viettämään lomaa, jotta hänen mielenterveytensä pysyisi normaalina' ja muuta turhaa."
Sain kun sainkin tunteeni ja ajatukseni hänen silmistään oikeiksi sanoiksi.
Olin lähes ylpeä itsestäni.
"Olet toivoton", Messie sihahti ja pudisteli päätään.
"Tiedän", vastasin kevytmielisesti ja nojauduin paremmin selkänojaa vasten penkissäni.
Etäältä kuulin äitini äänen, mutta en jaksanut hahmottaa, mistä hän oli puhumassa ja kenelle.
Vain Krekt kiinnosti minua ja selvästikin Krekt oli kiinnostunut minusta.
Jos häntä ei kiinnostaisi, ei hän olisi reagoinut minuun millään tavalla.
"Resé..." Messie huokaisi nimeni ääneen lähes säälivästi ja nousi tuolistaan.
En välittänyt säälivästä äänensävystä vaan katsoin, kuinka sotilas nyki smokin hihojaan kiusaantuneen näköisenä. Kukaan ei toistaiseksi jutellut enää hänelle, eikä kukaan niin avonaisesti tuijottanut häntä kuten minä.
Olivathan avaruusoliot sentään jokapäiväinen asia Maassa.
"Älä saata itseäsi vaikeuksiin vain sen takia, että haluat tutustua
tuohon paremmin. Äitini sanoi, että Krekt voisi tappaa jokaisen sukujuhlissa olevan alle viidessä minuutissa ja hei, meitä on miltei 70 henkilöä täällä. Se vaatii jo taitoa", Messie saneli.
Hymähdin hänelle siirtämättä katsettani kuitenkaan minnekään kohteestani.
"Olen tietoinen tuosta", totesin kuivakkaasti ja nojasin vasemman poskeni kämmenselkääni, jatkaen armotonta tuijottamistani.
Serkkuni uhkaus oli silti mitätön. Jos Krektistä olisi jotain vaaraa sukujuhlissa, niin häntä ei olisi silloin tänne kutsuttu. Joten oli erittäin epätodennäköistä, että muukalaisen päässä pimahtaisi ja hän alkaisi tappaa ihmisiä.
Messie ei sen kummemmin sanonut hyvästejä, enkä minä katsonut, minne hän oli suuntautunut seuraavaksi juttuseuraa pitämään.
Krekt silmäili jälleen kattoa, mikä ei ollut suuri yllätys.
Samanaikaisesti hän venytteli jälleen leukojaan ja minä yritin tulkita tuota leukojen liikettä. Ehkä se kertoi ikävystymisestä, tai ehkäpä nälästä.
No hemmetti, sehän olisi voinut kertoa vaikka siitä, että Krekt janosi seksiä.
Painoin huuleni tiukasti toisiaan vasten, etten olisi alkanut virnuilemaan omalle ajatuksen juoksulleni.
Tämä ajatuksen juoksuni sai kuitenkin ihan vain muutaman hetken sisään ikävän keskeytyksen.
Sydämeni jätti muutaman lyönnin välistä, kun sotilas laski katseensa pois katosta ja vei sen suoraan minuun.
Tuossa eleessä ei itsestään ollut mitään erikoista, mutta yllätyksekseni muukalainen lähti määrätietoisin askelin kävelemään minua kohti.
Huomaamattani jännitin jokaisen lihakseni ja pidätin hengitystäni.
En enää noteerannut huoneen ääniä mitenkään, sillä olin täysin jähmettynyt katsomaan Krektiä, joka yhä käveli minua kohden.
Hetken ajan tunsin paniikin ja sen ohella pelon. Messiehän oli juuri sanonut, että tuo muukalainen voisi tappaa jokaisen paikalla olijan ennätysajassa, jos hän sille päälle vain sattuisi. Kukaan meidän ympärillämme ei edes tuntunut huomioivan Krektin lähes aggressiivista lähestymistä minuun. Ehkä jokainen oli jo tottunut tilaisuuden aikana siihen, että Krekt laahkasi ympäriinsä huoneessa, kärsimättömänä ja eksyneenä.
Puristin oikean käteni kiinni käsinojaan ja pakotin katseeni irti sotilaasta juuri kun tämä oli vain muutamien metrien päässä minusta.
Siniset silmäni olivat laskeneet kiintopisteensä jonnekin lattian suunnalle ja nyt sen kiintopisteen kohdalle ilmestyi kaksi jalkaa, jossa oli molemmissa kaksi terävää kynttä.
Krektillä ei ollut kenkiä, joten mitä ilmeisimmin muukalaisen jalat olivat niin kovat, että hän ei tuntenut kipua vaikka olisi kävellyt kivikkoisella kalliolla.
Välillämme oli synkkä hiljaisuus.
Meidän osamme olivat vaihtuneet ihan vain muutamissa sekunneissa.
Minä tunsin, miten Krektin oranssinkeltaiset silmät tuijottivat minua. En uskaltanut edes arvailla, mitä hänen mielessään liikkui, kun hän seisoi siinä edessäni.
Kaikki minun oma uhmakkuuteni oli kadonnut täysin. Oli ollut helppo esittää vahvaa naista pitkältä etäisyydeltä, mutta nyt näin läheltä...
Tajusin, kuinka mahtipontinen muukalainen olikaan fyysisesti. Hän oli varmasti kaksi ja puoli metriä pitkä. Kaiken kukkuraksi hän oli oikeasti kookas ja en edes kehdannut kuvitella, millaiset lihakset smokin alla oikeasti piileskelivät.
"Miksi tuijotan minua, ihminen?" kuulin matalan äänensorinan.
Nielaisin kevyesti ja viimeiseen asti välttelin, että en katsoisi mieheen. Lisäksi kirosin mielessäni translaattoria, joka minulla korvassani oli. Jos sitä ei olisi ollut, olisin voinut hyvin liueta paikan päältä, pois Krektin luota, vedoten siihen etten ymmärtänyt muukalaisen puhetta.
Mutta nyt minulla oli se typerä kapistus korvalehdessäni kiinni ja ymmärsin täysin, mitä sotilas sanoi minulle.
"Miksi?" Krekt ärähti, yhä matalasti, mutta tällä kertaa äänensävyssä oli enemmän painokkuutta.
Ähkäisin jotain epämääräisiä henkäyksiä ulos suustani samalla kun päätin nostaa katseeni ylös.
Kohtasin ne hunajansävyiset silmät vain muutamien metrien etäisyydeltä.
Ne hunajansävyiset silmät, jotka kertoivat niin paljon ja niin vähän yhtäaikaisesti.
"Ajattelin, että..." aloitin hentoisen muminani ja huomasin, miten Krekt nitkautteli kahta ylimmäistä leukaansa pienin liikkein. Ihan kuin ne olisivat kuvanneet jotain jännityksen tapaista. Tosin miehen koko muu olemus oli kaikkea muuta kuin jännittynyt.
Muukalainen kallisti päätään ja huomioin, miten hänen kaulassaan ollut hengitysrakkula liikahteli. En kuitenkaan uppoutunut tarkkailemaan edessä seisovan henkilön hengitysjärjestelmää, sillä se aikaisempi pään liike oli selvästi kehottanut minua jatkamaan lausettani loppuun.
"Ajattelin, että miten joku sinun lajisi edustaja ja minun lajini edustaja voisivat tulla toimeen", sanoin ja ensimmäistä kertaa koko sukujuhlan aikani vilkaisin ympärilläni olevia muita ihmisiä. Olin ollut henkisesti valmistautunut siihen, että minua ja Krektiä olisi tuijottanut monikin ihminen, mutta kohtasin vain ja ainoastaan Messien huolestuneen katseen kauempaa.
Krekt päästi matalan murahduksen leukojensa välistä ja kiri välimatkaamme lyhyemmäksi yhden askeleen verran.
"Millä tavalla toimeen?" sotilas kysyi ja hänen nauliintunut katseensa kaikesta pelottavuudestaan huolimatta loitsi minuun uhkarohkeutta pieneen kiusoitteluun.
"Seurustelumielessä", totesin ykskantaan ja aloin saada aikaisempaa itsepintaisuuttani takaisin.
Krekt meni selvästi hämilleen vastauksestani.
Muukalainen pudisti päätään sekavana ja liikahti taaksepäin, mutta hän ei lähtenyt. Kaiken järjenmukaisesti sotilaan olisi pitänyt mennä muualle. Olin sentään niin typerästi taas käyttäytynyt. Tätähän voisi melkein kutsua jo flirttailuksi, jos tietyltä kannalta asiaa katsoi.
Mutta Krekt käyttäytyi järjenvastaisesti, aivan kuten minäkin.
"Mihin lopputulokseen päädyit?" mies kysyi ja kallisti päätään. Ele tuntui olevan utelias ja kiinnostunut, ja minua taas hymyilytti.
Hänen oranssinkeltaisissa silmissä oli vieraillut eräänlainen pilkahdus, joka kieli siitä, että muukalainen oli jossain määrin hyväksynyt ajattelutapani.
Se oli saavutus, sillä julkisessa tiedossa oli, että ihmiset ja
ulkomaalaiset eivät tulleet hyvin toimeen, vaikka Maassa olikin paljon vierailijoita muilta planeetoilta.
Suoristin ryhtini hetkeksi ja päädyin hieman nojaamaan etukenoon Krektiä kohden.
Huuleni olivat yhä kaartuneet ylöspäin, leikittelevään virnuiluun.
"Teoriassa... se voisi onnistua."
Sanani aiheuttivat lisää leukojen nykimistä seuralaisessani.
"Entä käytännössä?"
Hymähdin.
"Siitä en ole vielä varma."
----
A/N2: Kritiikki on siis tervetullutta!
Ja jos joku kaipaa kuvitusta Krektille ja Resélle, niin tässä.
