Heitänpäs tänne väliin jotain randomia
En edes tiiä, miksi en oo päätyny tänne hehkuttamaan edes Saksan naisten Euroopanmestaruutta vuosimallia 2013, vaikka mestaruuspilvessä ollaan kyllä vahvasti leijuttu koko elo-syyskuu. Olis pitäny keskittyä kaikkeen muuhun oikeessa elämässä, mutta mielessä on vaan pyöriny EUROOPANMESTARUUS KUUDETTA KERTAA PUTKEEN! (ja kahdeksas noin niiku yhteensä). Koko Ruotsin reissu oli muutenkin kaikinpuolin upea ja ikimuistoinen ja jotenki tää mestaruus tuntuu paljon henkilökohtasemmalta, kun on itse matkustanut käytännössä joukkueen perässä kaupungista toiseen ja matsista matsiin ja kokenu sen tunnelman paikan päällä. Loppusaldoksi jäi siis yhteensä seitsemän matsia stadikoilla (viis Saksan peliä plus kaksi extemppore sivureissua muihin puolivälierä- ja välieräpeleihin), ja noin 17 peliä enemmän tai vähemmän tarkkaavaisesti televisiosta seurattuna (oliskohan että yksi peli jäi koko turnauksesta sillein, ettei ollenkaan kattonu).
Saksan peleistä paikan päällä jäi näkemättä ainoastaan toi semifinaali Ruotsia vastaan, se kun oli loppuunmyyty ehkä kolme päivää ennen kuin edes selvisi, että Saksa tulee siinä pelissä pelaamaan. Oli siinäkin silti oma viehätyksensä seurata ottelua jättiscreeniltä tupatentäydellä Göteborgin kisatorilla fanaattisen ruotsalaisyleisön keskellä, umpitunnellissa kun oli vetänyt minttuviinaa tyhjään vatsaan hermojen rauhoittamiseksi, ja hurrata muutaman muun yllytyshullun saksakannattajan kanssa ihan eri kohdissa kuin kaikki muut. Finaalin jälkeen ei ollut sitten enää ääntä muutamaan päivään, sen verran runsaasti tuli kiljuttua, ja voisin varmaan täyttää tällaisen topan yksinäni jauhamalla vaan siitä loppuottelusta ja Mittagista, joka ampuu voittomaalin kaksi minuuttia kentälle tulemisensa jälkeen ja Natzesta, joka torjuu KAKSI Norjan rankkaria <3 (toivoin todella, ettei se vieressäni istunut lapsiperhe ymmärtänyt suomea, sen verran sensuroimatonta tekstia irtosi meikäläisestä, kun ne norjalaisten kaatuilut meni siltä tuomarilta niin täysillä läpi). Mutta eipä ne niitä auttanut, Natze pelasti molemmat, ja pelasi ihan huikean matsin ja ihan huikean turnauksen, eikä siihen kisojen parhaan pelaajan palkintoon ollut kyllä kahta kysymystä, kenelle se myönnetään.
Lisäksi tää mestaruus tuntuu paljon isommalta sen takia, että sitä ennen turnausta epäiltiin niin paljon enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Saksa oli aina ennen ollut niin selkeä ykkössuosikki, tai oikeastaan ainoa voittajasuosikki näissä karkeloissa, ja nyt niillä oli niskassa se 2011 MM-kotikisakatastrofi ja varmaan 7 avainpelaajaa loukkaantui just ennen turnauksen alkua. Ei niillä oikeastaan ollut edes B-joukkuetta, vaan pikemminkin sellainen B- ja C-joukkueen risteitys siellä matkassa, ja moni nostiki esim Ruotsin ja Ranskan niitten rinnalle voittajasuosikeiksi ja alkulohkon aika karmean räpellyksen jälkeen (päätösottelussa meni mm. palasiksi 17 vuoden tappioton EM-putki) vielä useampi jopa pudotti ne kokonaan sieltä suosikkilistalta. Mutta uhkapeli tämän todella nuoren ja suurelta osin ihan hälyttävän kokemattoman kokoopanon peluuttamisesta toimi, viime hetkellä saatiin oikea fiilis ja joukkuehenki ja uhrautuvuus ja usko omaan tekemiseen päälle (mun mielestä näiden puuttuminen oli juuri se keskeinen syy, miksi 2011 meni niin perseelleen kuin meni) ja saatiin se pokaali kahdeksatta kertaa kotiin. Tykkäsin myös siitä, että päävalmentaja Silvia Neid lupasi ennen finaalia, että jos Saksa voittaa, hän tanssii toimittajien kanssa - ilmeisesti pienenä piikkinä viime vuosina keräämäänsä kritiikkiä kohtaan.
Mutta nyt tässä pikkuhiljaa pitäisi ruveta haeskelemaan jotain, joka pudottaisi minua vähän takaisin maan pinnalle. No, MM-karsinnat alkaa kohta, ja alkoihan tietenkin tuo Naisten Bundesliiga taas vihdoin tänä viikonloppuna. Joo-o, mitään videomateriaaliahan ei Frankfurtin ekasta pelistä ole tietenkään, mutta pakko on tuohon 2-0 avausvoittoon olla tyytyväinen. Mutta luota vaan Frankfurtiin, jos haluat pudota alas jostain korkealta (tää fanien keskuudessa käytetty sanonta "Nobody hates FFC Frankfurt like a FFC Frankfurt-fan" pitää kyllä niin paikkansa ettei mitään rajaa). Oli taas silmät pudota päästä kun näki avauskokoonpanon, siellä on suunnilleen kolmosmokke tolppien välissä ja missä on Lira, missä on Ana, mitä? Okei, myöhemmin sain tietää, ettei Desi ole vielä ihan täydessä kunnossa eikä sitä siksi voinut pistää maaliin, mutta tuotti se siirtoikkuna tuskaa täälläkin. Kaikki lahjakkaat omat kasvatit on todella hienosti päästetty menemään, nimenomaan ne joista olis ehdottomasti pitänyt pitää kiinni, ja puolustuslinja täytetty ulkomaalaispelaajilla joista en ole ikinä kuullutkaan aina vaan eksoottisimmista valtioista. Miksi ihmeessä Austraaliasta ja Meksikosta asti pitää hakea pelaajia, kun ne kuitenkin palaavat parhaimmillaan puolen vuoden päästä takaisin koti-ikävän tai maajoukkueen vaatimusten takia ja sitten ollaankin taas ilman?
No, voitto on ensimmäisellä kierroksella tärkeintä, Freiburg ei tosiaan ole ollut enää pitkään aikaan mikään sarjanousija heittopussi, ja jos ne saa pidettyä teinitähdistönsä kasassa, niillä on muutamassa vuodessa varteenotettava jengi ihan siellä kärkikahinoissa. Kun vielä Bayern, Wolfsburg ja Potsdam säätivät omat avausmatsinsa tasapeleiksi, taulukko näyttää ensimmäisen päivän jälkeen paremmalta kuin pitkään aikaan
Joo, eiköhän mun hehkutukset olleet tässä joksikin aikaa :3