Kirjoittaja Aihe: Tuhkakaupunki, Yökyläilyä [K11] 19/20 14.11 | Alec/Magnus (Jace/Clary)  (Luettu 26638 kertaa)

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Author: Sole
Fandom: Varjojen kaupungit siis
Genre: Romance, Huumoriparodia
Rating: K11
Pairing: Alec/Magnus, Clace
Disclaimer: Varjojen kaupungit kuuluu Cassie Clarelle
Summary: Vampyyrit ovat polttaneet Magnuksen asunnon ja Mag joutuu yökyläilemään Instituutille ja vähän muuallekin
A/N: Haha tää on teille kaikille Malecin ystäville, erityisesti Neithanille kun jaksoi perään kysellä. Hope so onnistuin. Kommentteja toivoisin rakkaat

Yökyläilyä on tähän mennessä suurin projektini, jota häpeän, mutta josta olen myös salaa ylpeä.
Kirjoitustyyli vaihtelee ficissä hieman, sillä olen kirjoittanut tarinaa siitä lähtien, kun aloitin ficcailun ja viimeinen osa on kirjoittamatta edelleen.

Yökyläilyä

Litimärkä Magnus seisoi pahantuulisena Instituutin lasisella pääovella jäätävän tuulen pelmuttaessa hänen tahmaisille piikeille suittuja pikimustia hiuksiaan. Hänellä oli yllään avonainen, armeijamallinen takki, jonka peilinkirkkaat napit kimmelsivät pienten tähtien lailla katulamppujen himmeässä hehkussa ja tiukat, mustat farkut, joiden tummien mutaroiskeiden täplittämiä lahkeita kiersivät metallinhohtoiset vetoketjut. Hänen sateenkaarenkirjavan t-paitansa kangasta halkoi rispaantuneiden repeämien ja kuivuneiden veritahrojen epätasainen verkko. Kaulaansa Magnus oli kietonut siniraidallisen kaulahuivin lukemattomine hapsuineen. Hädin tuskin maataviistävän takin alta pilkistävien leorardikuvioisten nyörinilkkurien kuraiset kärjet irvistivät kohti pilvistä yötaivasta.

Voi paska, Magnus ajatteli epätoivoisena ja tunsi pakottavaa tarvetta hakata päätään Instituutin sileän marmoriseen seinään, näytän sulaneelta tyhjyridemonilta!

Magnus painoi mitäänsanomattoman metalliritilän reunasta sojottavaa ovisummeria kynnenkärjellään ja kietoi takkinsa kärventyneen helman tiukemmin ympärilleen. Magnus irvisti itsekseen – oli niin hänen tuuriaan joutua anomaan armoa ylpistelevien varjometsästäjien ovella, polvistumaan heidän jumalallisen pyhien jalkojensa juureen viimeisenä toivonaan, nuolemaan heidän enkelivoimaa säteileviä varpaitaan seinät omaavan turvapaikan toivossa.

Hän pyyhkäisi likaiset kasvonsa vähintäänkin yhtä likaiseen kämmenselkäänsä ja työnsi kylmästä kohmettuneet sormensa ei-niin-lämpimien hihansuidensa suojiin – hihojen laskoksista karisi tuhkaa Instituutin kosteille marmorilaatoille. Magnus huokaisi ja potkaisi turhautuneena harmaata mössöä – asuntonsa jäänteitä, hän ajatteli katkerana. Tahmea tuhkapuuro hänen kengänpohjassaan sisälsi kaiken, mitä hän oli koskaan omistanut; mukaanluettuna myös poloisen Puhemies Miaun, joka oli saanut traagisesti surmansa tuhopoltossa.

Nyt ei vampyyreille kunnian kukko laula, Magnus ajatteli puhtaan kostonhimon pilkahdus vinossa silmäkulmassaan. Hän puristi kätensä nyrkkiin – terävät kynnet kaivautuivat kivuliaasti hänen kämmeniinsä. Velhon kauna ei koskaan katoa – vaviskaa saastaiset Yön lapset!

Kuka hitto siellä elämöi tähän aikaan yöstä? Täällä ihmiset yrittävät nukkua!” rykäisi vanhanaikainen metalliritilä.

”Isabelle?” Magnus kumartui ritilän ääreen.

”Pitääkö siihen oveen liimata Instituutin aukioloajat?” ritilä rääkäisi.

– älä revi hiuksia päästäsi”, Magnus mutisi.

”Sillä ei; me emme huhuista huolimatta päivystä vuorokauden ympäri!” ritilä pauhasi. ”Jäikö jotakin vielä epäselväksi?”

Mutta – ”

”Palataan asiaan aamulla”, ilmoitti ritilä koppavasti.

”Päästä minut sisään, Isabelle!” Magnus kiljui niin kovaa kuin kurkusta lähti.

Magnus?” särähti ritilä hämmästyneenä. ”Minä luulin – ”

Magnus huokaisi päätään pudistellen. ”Avaa nyt vain se ovi.”

*

Magnus istui jalat ristissä Instituutin sairaalamaisen steriilin olohuoneen valkoisella sohvalla ja hörppi haaleanlämpöiseltä tiskivedeltä maistuvaa mustaherukkateetä kristallinkirkkaasta shottilasista. Suu apposen avoinna haukotteleva Isabelle retkotti pienessä nojatuolissa häntä vastapäätä muistuttaen erehdyttävästi vastaherännyttä koomapotilasta, joka oli uinunut unohduksessa vähintäänkin viimeiset kymmenen vuotta. Isabellen mustat hiukset valuivat takkuisena hamppuköytenä vasten hänen pitsisen yöpaidan verhoamaa selkäänsä ja hänen silmiensä alle kaartuivat tummat, massiivisesta univelasta kielivät varjot.

Olohuoneen ovi raottui hitaasti vaimean narahduksen saattelemana. Kuin sanattomasta sopimuksesta Magnus ja Isabelle kääntyivät kyräilemään kutsumatonta kuokkavierasta – kasvoiltaan kalmankalpeaa Alecia, jolla oli yllään nukkaantunut, siniruudullinen flanellipyjama. Alecin tummat hiukset sojottivat pystyssä hapsottavana harakanpesänä tämän haroessa sormenpäillään kurittomia suortuvia siristeleviltä silmiltään. Alec hipsi äänettömästi kynnyksen yli hämärään olohuoneeseen sulkien oven jäljessään.

Shottilasi Magnuksen kädessä tärisi uhkaavasti Alecin merensinisten silmien katseen tavoittaessa hänen kuravellin kuorruttaman hahmonsa sohvannurkalla. Paska paska paska, Magnus kirosi mielessään epätoivoisena. Miksi hänen täydellisen pikku varjometsästäjärakastajansa täytyi aina hilata suloinen takapuolensa juuri sinne, missä sitä ei todellakaan kaivattu?

”Hei”, Magnus mutisi toivoen Instituutin putipuhtaan lattian nielaisevan hänet syövereihinsä nikottelematta.

”Mitä hittoa sinulle on tapahtunut?” Alec kiljaisi toivuttuaan järkytyksestä ja lakosi hervottomana Magnuksen viereen sohvalle.

”Kroolasin helvetin lieskoissa”, Magnus murahti. Isabellen unisen katseen välttäessä hän kippasi lasinsa yököttävän sisällön lähimpään kukkaruukkuun nuutuneiden palmuvehkojen ravinnoksi.

Alec mutristi huuliaan huolestuneena ja tarttui salamannopeasti Magnuksen ranteeseen käätäen kärähtäneen kämmenen näkyville. Alec henkäisi hämmästyksestä. ”Mitä –

”Juhlintaa Brooklynin vastuuttoman päävelhon tapaan.” Isabelle nakkeli niskojaan.

Magnus mulkaisi Isabellea loukkaantuneena. ”Iilimatoja ei ollut kutsuttu!”

”Vampyyreitä?” Alec kuiskasi silitellen hellästi Magnuksen palanutta rannetta.

”'Silmä silmästä, korva korvasta, demonienergialla toimiva moottoripyörä demonienergialla toimivasta moottoripyörästä', kuten Raphael sanoi”, Magnus totesi kiskaisten kätensä Alecin otteesta. ”Minä maksoin karvaasti teidän ja sarkastisen pikku blondinefiliystävänne ratkiriemukkaasta illanvietosta.”

Alec kavahti kauemmas. ”Tarkoitatko –

”Teidän nokkela vihkivesitemppunne vei asunnon altani, jokaisen koskaan omistamani muinaisen loitsukirjan, viattoman kissaparkani Puhemies Miaun – rauha hänen muistolleen –  ja puolet kämmenteni uskomattoman sileästä ihosta”, Magnus sanoi nenäänsä nyrpistäen. ”Sillä”, hän jatkoi, ”minä en omista demonienergialla toimivaa moottoripyörää.”

Isabellen pikimustista silmistä paistoi myötätunto. ”Anteeksi”, hän kuiskasi syyllisenä. ”En tarkoittanut – ” hänen sanansa jäivät roikkumaan ilmaan.

Vastoin keskinäiselle kanssakäymiselle laatimiaan sääntöjä Alec kapsahti Magnuksen kuraiseen kaulaan ja kitoi kätensä velhon ympärille. ”Olen niin pahoillani”, Alec nyyhkäisi painaen kasvonsa Magnuksen niskaan.

Magnus huokaisi ja puristi Alecin tiukasti rintaansa vasten. ”Tehtyä ei saa tekemättömäksi.” Hän pyyhkäisi Alecin poskella noruvan kyyneleen hellästi hihaansa.

”Kiitollisuudenvelka on painava taakka”, Isabelle sanoi ristien pitkät säärensä vinottain nojatuolin reunalle. ”Ylitsevuotavan kohteliaisuuskoulutuksen läpikäyneinä meidän on kai pakko hyvittää,” hän lisäsi otsaansa rypistäen. ”Jopa Jacen.

Alec kohotti päätään. ”Sinä voit nukkua täällä, Mag.”

”Velhosi saa sohvan”, Isabelle nyökkäsi hyväksyvästi.

Magnus hymyili surumielisenä. ”Mutta teidän ennakkoluuloiset vanhempanne – ”

”Ovat kotona”, Isabelle täydensi kipakasti. ”Tuon sinulle pehmeimmän untuvatyynyn, joka talosta löytyy Alecin etsiessä vaatekaappinsa tutkimattomista syövereistä kuivan pyjaman.” Isabelle nousi haukotellen ylös, venytteli kangistuneita käsivarsiaan ja luikahti ovenraosta pimeään käytävään.

Alec painoi keveän suukon Magnuksen likaiselle poskelle ja kampesi itsensä ylös tämän sylistä. ”Odota täällä”, Alec kuiskasi ja hipsi hiljaa Isabellen perään.

*

Magnus nuokkui puoliunessa Instituutin valkoisella sohvalla tukahduttavan lämpimään tilkkutäkkiin kääriytyneenä. Hän kääntyi kyljelleen koukistaen vaaleansinisten pyjamahousujen verhoamat jalkansa epämukavalle sykkyrälle ja nykäisi täkin kylmästä kipristeleville varpailleen. Klaavi saisi sponsoroida Instituutille uuden sohvan, Magnus ajatteli väsyneenä. Jos otettiin lukuun valkoiselle kankaalle epähuomiossa eksyneiden kuraroiskeiden lisäksi myös sohvan olematon koko – täydellinen soveltumattomuus kunnolliseen lepoon; olisi sen Inkvisiittoriksi itseään kutsuvan vanhan harpun aika tehdä hallintokautensa ensimmäinen hyödyllinen päätös.

Ja pian sittenkin, pieni sivuääni hänen ylivertaisen nerokkaissa aivoissaan kuiskasi, sillä oleskelusi tässä olohuoneessa saattaa venyä odotettua pidemmäksi. Magnus nielaisi toivottomana – hänen mielensä perukoille pesiytynyt, myötätunnottomaan pessimismiin perehtynyt sivuääni osui kerrankin oikeaan – Instituutin kuhmurainen nahkasohva saattaisi tulevien viikkojen aikana koitua hänen kohtalokseen useammin kuin kerran.

Magnus?

Magnus havahtui vellovan itsesäälin täyttämistä mietteistään siristellen silmiään olohuoneen hämärässä. Hän tanssitti sinertäviä kipinöitä sormenpäillään ja onnistui tarkentamaan katseensa yläpuolellaan häilyvään varjohahmoon. ”Alec?”

Alec seisoi epävarmana sohvan jalkopäässä suuri untuvatyyny kainalossaan. ”Minä – ”

Sinä mitä?” Magnus raakkui kurkku kuivana. Hän hieroi haukotellen unihiekat silmäkulmistaan ja kohottautui istumaan paksujen vällyjen välissä. ”Kauneusuneni – ”

Alec puri huultaan. ” – en saa unta.”

Magnus huokaisi ja levitti käsivartensa. ”Tule tänne rakas.”

Alec ryömi valtavan peittovuoren halki Magnuksen odottavaan syliin ja käpertyi kerälle tämän paljasta rintaa vasten. ”Helvetin kova sohva”, Alec mutisi puoliääneen.

”Loistava huomio – ihailen ylivertaista älykkyyttäsi”, Magnus totesi kuivasti Alecin yönmustia hiuksia silitellen.

”Varjometsästäjän aivokapasiteetti”, Alec sanoi kopauttaen ohimoaan.

”Mistä Jace onkaan jäänyt paitsi”, Magnus kuiskasi hymyillen.

Alec kutitti kiusoittelevasti Magnuksen kylkeä. ”Puhu vain omasta puolestasi.

”Sarkastisella enkelipojulla on tainnut mennä osa elintärkeästä koulutuksesta ohi korvien”, Magnus jatkoi suukottaen hellästi Alecin poskea.

”Jacen tapauksessa sukurasite hyppäsi muutamalla ikäpolvella kohti hamaa tulevaisuutta”, Alec sanoi totisena.

”Isältä pojalle”, Magnus lisäsi virnuillen.

”Raakaa”, Alec irvisti.

”Aivan vallankumouksellisen nerokkaaseen isäpappaansa tullut.”

Magnus!” Alec mulkaisi Magnusta vihaisena ja yritti tuloksettomasti vetäytyä irti tämän tiukasta syleilystä.

”Älä suutu, Alec pieni!” Magnus kuiskasi huulet hipoen Alecin korvaa. ”Ivallinen parabatisi lähentelee tuhkatukka-Valentineen verrattuna Mensan kunniajäsenen arvostettua titteliä.”

”Ehkä etanoiden Mensan”, Alec tyrskähti.

”'Nilviäiset ft Jace Morgenstern: vuoden arvostetuin aivokonferenssi mutakuopassa'”, Magnus sanoi hymyillen.

”'Vierailevana tähtenä kuluisuus nurmikenttien tuolta puolen'”, Alec mumisi haukotellen.

Magnuksen hymy leveni.”'Professori Morgenstern ja limafilosofian mielenkiintoinen historia.'”

”'Vapaa pääsy vain psyykkisesti vajaille'”, Alec lisäsi.

”'Taatun puuduttava kokemus – unohda univaikeudet'”, Magnus vilkaisi Alecia vihjailevasti.

”En ole niin epätoivoinen”, Alec sanoi tukahduttaen haukotuksen, ”vielä.

”Myöhäinen ajankohta todistaa valheellisia väitteitäsi vastaan, Alexander.” Magnus kohotti kulmiaan. ”Vanhemmilleen kuuliaset varjometsästäjät eivät tavallisesti kuku jalkeilla enää aamun aikaisilla pikkutunneilla.”

Alec vakavoitui. ”Voinko – voinko nukkua vieressäsi?” hetkeäkään harkitsematta Alec sylkäisi sanat suustaan.

”Kokovartaloinvalidisoivalla sohvalla?” Magnus kysyi hämmästyneenä. ”Vapaaehtoisesti?

Sinun vieressäsi, Mag”, Alec kuiskasi punastuen. ”Selkärankamurtuma siitä hyvästä on vain valitettava kaupanpäällinen.”

”Ihanan romanttista, Alec”, Magnus mumisi suudellen Alecin kaulaa. ”Alat edistyä.”

Puna Alecin poskilla syveni. ”Et kerro Jacelle.”

”En toki, Alec rakas”, Magnus virnisti.

”Kiitos.”

”Isabellelle sen sijaan saatan lipsauttaa”, Magnus pohdiskeli puoliääneen. ”Se tyttö osaa arvostaa todellista romantiikkaa.”

Magnus!

” – mutta vain painostuksen alaisena”, Magnus lisäsi hymyillen ilkikurisesti. ”Tai umpitunnelissa.”

”Tuomitsit juuri itsesi tipattomalle tammikuulle”, Alec uhkasi survaisten sormensa Magnuksen kylkeen.

”Olen lankeamaton absolutisti!” Magnus vannoi kylkeään pidellen.

Tai muuten.

Magnus haukotteli leveästi. ”Aika painua pehkuihin, pikku sinisilmä, tai aamun tullen kasvoihisi on kairautunut turhankin paljon sinelmiä.”

Alec tuhahti. ”Sohvalleko?” hän varmisti vilkaisten Magnuksen kuivuneen kuran juovittamia kasvoja.

”Tarjous hyväksytty”, Magnus kuiskasi kohottaen peitonkulmaa.

*

Ilmestynyt:
19/20
« Viimeksi muokattu: 29.11.2014 17:38:08 kirjoittanut Beyond »

Neithan

  • Bitchking
  • ***
  • Viestejä: 307
  • Words are wind
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13)
« Vastaus #1 : 15.01.2011 12:35:44 »
MALEEEEEEEEEEEC! <3<3

Hihhii, piristit aamuani, kiitos rakas. Arvaa muuten tekikö mieli hyppiä ympäri taloa, kun huomasin, että olit omistanut tän (myös) mulle ;DD

Rakastan tätä. Malecisi on vain niin kertakaikkisen suloista. Idea on ihuna ja vuorosanat yms. sopivia. Hahmot ovat IC, tosin en olisi Raphaelista uskonut, että hän polttaisi velhon asunnon! Taitaa olla tyhmempi kuin kuvittelin....

Pari pientä kirjotusvirhettä oli, mutta toisen kadotin.
Lainaus
”Varjometsäsätäjän aivokapasiteetti”,

Lainaus
Magnus huokaisi ja levitti käsivartensa. ”Tule tänne rakas.”

Alec ryömi valtavan peittovuoren halki Magnuksen odottavaan syliin ja käpertyi kerälle tämän paljasta rintaa vasten.
Tämä sai aikaan 'Awwwwww' reaktion. Niin suloista. Tui tui!

Lainaus
olisi sen Inkvisiittoriksi itseään kutsuvan vanhan harpun aika tehdä hallintokautensa ensimmäinen hyödyllinen päätös.
Tälle repesin, mutta onneksi olen tottunut kantamaan jesaria mukana ;D

Lainaus
'Nilviäiset ft Jace Morgenstern: vuoden arvostetuin aivokonferenssi mutakuopassa'
Jesaria  kansalle!!

Tosta dialogista tuli muuten mieleen Nudistivelho x)

Lainaus
”Kokovartaloinvalidisoivalla sohvalla?” Magnus kysyi hämmästyneenä. ”Vapaaehtoisesti?”

”Sinun vieressäsi, Mag”, Alec kuiskasi punastuen. ”Selkärankamurtuma siitä hyvästä on vain valitettava kaupanpäällinen.”

Lisää awwittelua parin naurun tyrskahdyksen säestämänä.. :33

Lainaus
”Isabellelle sen sijaan saatan lipsauttaa”, Magnus pohdiskeli puoliääneen. ”Se tyttö osaa arvostaa todellista romantiikkaa.”

”Magnus!”

” – mutta vain painostuksen alaisena”, Magnus lisäsi hymyillen ilkikurisesti. ”Tai umpitunnelissa.”

Okei, ehkä lopetan quottailun ennen kuin kopioin koko ficin tähän.

En malta odottaa jatkoa ; )
You can be anything you want to be
Just turn yourself into anything you think that you could ever be

Avatar by Raitakarkki

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13)
« Vastaus #2 : 15.01.2011 19:25:47 »
AWWWWWW sun kommentti ;'DDD

Voi kiitoskiitos Neithan!!!

Oioioi oon niin onnellinen että tykkäsit ;)
Lupaan ja vannon että saan sen jatkon kyllä aikaseks oi siitä tulee niin myötähäpeä-hahaha naurattaa - tyylinen juttu että ihmiset kuolette!

*sponssaa jesarit*

Kiitos vielä kerran, rakkahin vakilukijani, jumaloidaan malecia yhdessä xD

*moottorisaha kouraan ja veri lentää - ahahaha Raphael KUOLEE!!*
« Viimeksi muokattu: 31.08.2011 19:36:09 kirjoittanut Solembum »

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13)
« Vastaus #3 : 23.01.2011 21:58:16 »
Genre: yhä edelleen muka-angsti, huono huumori, siirappifluffy ;)

A/N: Ja jatkonkin saat taakaksesi Neithan! (koska ainoana jaksoit kommentoida) toivottavasti miellyttää ees jollain tasolla.
Kertokaahan jos jatkoa kaipailette! ;)

Yökyläilyä, osa 2

*

Hakkaava päänsärky ravisteli Magnuksen hereille varhaisen kukonlaulun aikaan – tai pikemminkin täysin sävelkuluttoman linnunlaulun, Magnus ajatteli vaikeroiden, sillä Lightwoodit eivät omistaneet ainuttakaan koreaa kiljukaulaa omasta takaa. Ilmisesti se ruppuinen Inkvisiittorirusina oli vuosia sitten diktaattorin elkein vallankahvaan tarttuessaan päättänyt uudistaa ympäri maailmaa sijaitsevien Instituuttien herätyskellopolitiikan kertaheitolla – jokaiseen torppaan oli hankittu yksissä tuumin uudenaikainen puutarhakongi tai, Magnus lisäsi katkerana, juoppohullu puluparvi.

Pikkulintuja Instituutin räystäällä nimittäin riitti vaikka millä mitalla – vinkuvasta tirskutuksesta päätelleen välikatolla olivat käynnissä vähintäänkin kaikenkarvaisen tirppayhteiskunnan ylellisen matotarjoilun omaavat sukujuhlat. Magnus kohotti varovaisesti kuin drevakkidemonin leveisiin leukoihin juuttunutta päätään lysähtäen sekunnin mitättömimmässä murto-osassa takaisin vällyvuoren uumeniin jyskyttävän kivun kairatessa hänen ohimoitaan. Magnus henkäisi syvään ja avasi vaivalloisesti räpsytellen vasemman silmänsä kohtaamaan pellavaverhojen raosta pilkottavan, armottoman kirkkaan auringonpaisteen. Hyvinkin todennäköisestä sokeutumisen mahdollisuudesta huolimatta Magnus uhmasi ääneenlausumattomia luonnonlakeja räväyttämällä myös pirullisessa auringonpaisteessa häikäistyneen kissansilmänsä vastentahtoisen kumppanin tervehtimään uutta päivää.

Magnus haukotteli leveästi painaen kasvonsa tyytyväisenä tuhisevan Alecin pörröiseen hiuspehkoon ja suukotti tätä kevyesti poskelle. Magnus silitti sormenpäillään tiukalle kerälle kylkeään vasten painautuneen varjometsästäjän selkää kuljettaen malttamattomia huuliaan pitkin tämän suloisen makealta tuoksuvaa kaulaa. Magnus kosketti hellästi Alecin ristiselän pehmeää ihoa, paljasta kaitaletta, joka pilkotti kalpeana tämän kutistuneen flanellipaidan helman alta. Alec ynähti unissaan ja kiersi käsivartensa automaattisesti Magnuksen vyötäisille. Magnus hymyili huulet Alecin kaulakuopassa ja veti pienen varjometsästäjänsä lämpimään syliinsä unohtaen täysin nerokasta pääkoppaansa ruoppaavan tuskan.

”Herätys!”

Olohuoneen mitäänsanomaton puuovi paiskautui korviavihlovan rusahduksen saattelemana vasten väritöntä kiviseinää seinälle huolella ripustettujen Lightwoodin suvun mustavalkoisten, hiilellä viimeisteltyjen perhepotrettien rymähdellessä jykevine kehyksineen käsinpuhalletut antiikkilasit helisten kylmälle kivilattialle.

”Voi paska”, mumisi Jace nojaten syyllisenä kädet halistuneiden farkkujensa taskussa vasten kärsinyttä ovenkarmia. ”Maryse vähintäänkin tapattaa minut tästä hyvästä.”

”Rakastettu Inkvisiittorinne varmasti tarttuu tuumasta toimeen saadessaan peroksidiblondipääsi muiden metsästysmuistojensa seuraksi hienostelevan salonkinsa seinälle”, Magnus raakkui raastaen katseensa irti Alecin kasvoista.

Alec haukotteli painaen viileän nenänpäänsä Magnuksen niskaan. ”Käske se katuporamiehen olla hiljaa”, Alec mutisi sekavana. ”Onko sen joka helvetin aamu pakko kaivaa vehkeensä esiin jo puoli kuudelta?”

Jacen silmät levisivät hänen paikallistaessaan Alecin siniruudullisen hahmon Magnuksen viereltä. ”Homotoimintaa julkiseen oleskeluun tarkoitetuissa tiloissa”, Jace rykäisi kiusaantuneena kyräillen Magnusta vaalean hiusverhon takaa. ”Vaan missä varoitustaulut?”

”Täällä nukuttiin ennen kun tungit paisuneine egoinesi epätoivotulle visiitille”, Magnus mulkaisi Jacea pahantuulisena.

”Vie se pora pois!” Alec valitti laskien kätensä omistavasti Magnuksen kapeille lanteille. Jace pyöritteli villisti silmiään.

Magnus huokaisi. ”Rakas – ”

”Huomenta!” Isabelle pyyhälsi paikoilleen oviaukkoon jähmettyneen Jacen ohitse paksu palmikko vanavedessään liehuen.

Kurista se kalkkuna!” Alec jupisi murhanhimoisena.

”Magnus – ” Isabellen kasvoilta paistoi paniikki. ”Mitä hittoa Alec täällä tekee? Äiti ja isä ovat – ”

”Kotona”, totesi Maryse Lightwood kylmästi harppoessaan vihaisena olohuoneeseen vilkaisten lattialla kimmeltäviä lasinsirpaleita. Hän kääntyi Jacen puoleen. ”Olet vaikeuksissa, nuorimies.”

”Mutta sehän oli – ” Jace marisi lysähtäen toivottomana steeriilin valkoiseen nojatuoliin. ” – vahinko.”

”Käsittelemme täysin tahallisesti aiheuttamasi joukkotuhon seuraamuksia vasta keskusteltuamme tästä tuoreemmasta tapauksesta”, murahti Marysen kannoilla varjon lailla huomaamattomasti huoneeseen hiihdellyt Robert Lightwood.

Paska paska paska! ajatteli Magnus sulkien masentuneena väliaikaisesti sokaistuneet silmänsä.

”Nuorimmaistamme lukuunottamatta tämä neuvottelu koskee jokaista perheenjäsentä – myös Alecia.” Maryse sanoi haudanvakavana pälyille ympärilleen huoneessa.”Missä hän on?”

Robert nyökkäsi myöntävästi. ”Vaikka päävelho olisikin Alecille täysin uusi tuttavuus – ”

” – en nyt aivan noinkaan sanoisi”, Jace kohotti vihjailevasti kulmiaan.

Minä yritän nukkua!” Alec kohotti kasvonsa Magnuksen niskasta räväyttäen väkipakolla silmäluomensa auki.

Maryse lakosi hervottomana metallijalkaiselle keittiöjakkaralle. ”Enkeli Razielin nimeen, Alec! Mitä sinä –”

”Äiti?” Alec ynähti hieroen unen rippeet silmäkulmistaan kämmenselkäänsä.

”Mitä minä sanoin”, virnisti Jace.

” – pahoillani”, Magnus kuiskasi myötätuntoisena.

”Kautta Luciferin kippurasarvien!” Robert rymähti tytisevin spagettijaloin vaaleansinisen nojatuolin kulmalle iho kauttaaltaan ylikypsän retiisin värisenä.

Kuin sähköiskun saaneena Alec ponnahti istumaan vällyvuoren välistä heilauttaen jalkansa ristiin kuraiselle sohvankulmalle. Hän vilkaisi vaivaantuneena Marysen kauhistuneita kasvoja ja punastui häpeissään. ”Tämä ei ole sitä miltä – ”

”Tuskinpa”, Jace totesi avuliaasti platinanvaaleaa hiuspehkoaan sukien. ”Epähuomiossa eksyit kiinni Brooklynin päävelhon kimaltelevaan kylkeen.”

”Minä – en saanut nukuttua”, Alec mumisi posket räikeän punaisina.

”Mutta Magnus-rakkaan vieressä tuli uni pikku Alecin simmuun”, Jacen piikitteli kaivellen likaa tasaisiksi viilattujen kynsiensä alta.

Isabelle mulkaisi Jacea vihaisesti. ”Turpa kiinni, Jace!

Magnus vääntäytyi velvollisuudentuntoisena jylisevästä päänsärystään huolimatta säädyllisempään asentoon Alecin vierelle. ”Olen oikea nukkumatti.”

”Ai siksi Alec siis ravaa saastaisessa asunnossasi päivin ja öin?” Jace kysyi uteliaana. Maryse ja Robet tuijottivat Alecia kiusaantuneina – tuskin tuo kummajainen oli heidän poikansa alkuunkaan.

”Haista paska”, Magnus vastasi kyllästyneenä.

”Tilastot kielivät öiden kiistatonta suosiota”, Jace jatkoi mietteliäänä. ”Sääli vain, että Alecin täytyy hiiviskellä keskellä yötä pitkin Brooklynin sokkeloista katuverkostoa – ei mikään ihme, kun nukahtelee säännöllisesti seisaalleen kesken päivittäisten pilatestuntien.”

Maryse rykäisi kalmankalpeana. ”Mitä – ?

”Nukkumatin sijaan taidat pikemminkin olla jonkin sortin namusetä”, Jace lisäsi vinosti hymyillen.

Maryse nousi raivosta täristen seisomaan. ”Selitä, Alec!

Alec tuijotti silmät suurina Marysen vihaisia kasvoja. ”Kun – minä – ”

Magnus kietoi vaahterasiirapinvärisen käsivartensa lohduttavasti Alecin harteille ja painoi varjometsästäjän syliinsä saaden herrasmiesmäisestä urotyöstään vastineeksi Agramonin raatelevien kynsien veroisen katseen Robertin suunnalta. ”Näpit irti pojastani, demoni!” Robert karjaisi.

Magnus tiukensi otettaan varjometsästäjästään kallistaen päänsä tämän flanellinpehmeälle olalle. ”Puolidemoni, jos herra sallii.”

Maryse puristi luisevat kätensä nyrkkiin vasten kukallisen aamutakin verhoamiakylkiään. ”Älä piileskele siellä Banen kainalossa kuin pikkuvauva, vaan sylkäise totuus suustasi, Alec!”

”Mutta – ” Alec kuiskasi vilkuillen anovasti toivottomana päätään pudistelevan Isabellen suuntaan.

”Okei. Maryse, Robert”, Jace kumarsi arvokkaasti kasvatusvanhemmilleen, ”Alec on jo pitkään, arviolta noin viimeiset viisitoista vuotta, salannut teiltä erään hyvin järkyttävän uutisen.” Jace piti dramaattisen tauon. ”Katsokaas, teidän vanhin, koko pitkän elämänsä potentiaalista varjometsästäjäsoturia näytelleen  poikanne suurimpiin huveihin kuuluu miespuolisten henkilöiden takapuolien katseleminen.”

Maryse henkäisi syvään. ” – ei ole totta.

Isabelle sulki Jacen suun tuikealla mulkaisulla. ”Viime kuukausina Alec on vihdoin raottanut kaappinsa tuhansilla munalukoilla yleisöltä suljettua ovea – kun Alec yllättäen tapasi Brooklynin räiskyvän päävelhon – ”

Jace korotti ääntään, ” – josta lukemattomien juonenkäänteiden, kiivaiden riitojen ja viettelevien, kadunkulmien varjoissa vaihdettujen suudelmien seurauksena lopulta sulkeutui Alecin rietas velhorakastaja.”

”Yritätkö – yritätkö sinä sanoa, että Alec – ” Robert pihisi kurkku kuivana.

”Että Alec on homo?” Jace tarjosi. ”Kiinnostunut velhoista? Verenpetturi?”

”Onko se totta, Alec?” Maryse kysyi hiljaa katse kuin ruohonleikkurilla tasaiseksi nyrhityn villamaton hapsuilta. Alec nyökkäsi ääneti kätkien merensiniset silmänsä pikimustan osatukkansa taa ja antoi armeliaasti niiskaisten Magnuksen suukottaa itseään poskelle rimpuilematta vastaan kuin paniikkihäiriöinen siili.

”En olisi uskonut sinusta, Alec!” Robert huusi. ”Olisimme voineet – voineet kitkeä ajoissa moiset harhaluulot korviesi välistä, käydä yhteisvoimin ripittäytymässä pyhän Razielin saarnastuolin juurella – ”

”Isä, etkö käsitä?” Isabelle taisteli silmäkulmiaan polttelevia kiukun kyyneleitä vastaan. ”Alec tiesi, ettette te ymmärtäisi. Että kieltäisitte hänen perintönsä, hänen sukujuurensa – kieltäisitte hänen olevan teidän poikanne. Että veisitte merkit, menneisyyden – ”

”Kieltäisitte rutiininomaisiksi muodostuneet keskiyönvierailut”, Jace pisti väliin.

” – käskisitte hänen unohtaa itsensä, mukautua ahdasmielisen Klaavinne muottiin mukisematta, syöttää samaa sontaa omille lapsilleen – ”

Riittää, Isabelle!” Maryse kiljaisi hieroen raivokkaasti ohimoitaan.

Magnus pyyhki hiukset Alecin silmiltä. ”Anteeksi, rakas. Ei ollut tarkoitus – mutta Raphael – ”

Alec kiersi kätensä Magnuksen paljaille vyötäisille painaen otsansa tämän rintaa vasten. ”Minähän se tahdoin leikkiä säälittävää pehmonallea – ylitin omat rajani, vaikka saatoin aavistaa seuraukset.”

”Tämä oli edessä ennen pitkää”, Isabelle huokaisi.

Maryse kohtasi katse kipunoiden Isabellen pikimustien silmien tuikean tuijotuksen. ”Sinä tiesit.”

”Alec on minun veljeni”, Isabelle sanoi tyynesti.

”Alec on meidän poikamme”, Maryse totesi pahantuulisena Robertin nyökkäillessä myöntävästi hänen selkänsä takana.

”Alec on minun parabatini”, Jace tokaisi todistaen jälleen kerran kykenevänsä ylivertaisen nerokkaaseen ajatteluun painostuksen alaisena.

”Alec on minun poikaystäväni”, Magnus mutisi omistavasti.

Ja minä olen yhä läsnä!” Alec huusi kyllästyneenä. Hän iskosti myrskyävän siniset silmänsä Marysen kasvoihin. ”Koko elämäni olen piileskellyt varjoissa – yrittänyt hiipua näkymättömiin sinun ja isän uteliailta katseilta. Isabellelta en koskaan onnistunut kätkemään salaisimpia ajatuksianikaan – Isabelle näkee minun lävitseni, ohjaa minua tielläni silloinkin, kun olen itse eksyksissä, jumissa ratkaisevassa risteyksessä”, Alec sanoi punastuen helakasti. ”Jace taas – ”

”Älä muistuta!” Jace irvisti käsivästi.

Isabelle tirskahti. ”Jace pääsi seuraamaan intohimoista nuoleskelua oikein aitiopaikalta unohdettuaan koputtaa Magnuksen kanariankeltaisen makuuhuoneen oveen.”

”Te ette nähneet merkkejä, joita Isabelle luki kuin avointa kirjaa. Ette tienneet kalvavasta häpeästäni, sillä hetkittäin unohditte minun olevan ajatteleva olento”, Alec jatkoi keskeytyksistä välittämättä. ”Ette olisi nähneet karua totuutta vaikka se olisi marssinut ilkialasti kattilankansia kolistellen ohitsenne Instituutin pitkillä käytävillä”

Maryse haukkoi henkeään. ”Mutta – ”

”Ennen Magnusta en ollut päästänyt ketään pintaa syvemmälle, uskaltanut rakastaa tosissani”, Alec sanoi piirrellen sormenpäillään koukeroita Magnuksen paljaaseen kylkeen.
 
Rakastella tosissani”, Jace korjasi kierosti.

”Pervo”, Isabelle syytti hymyillen.

Alec soi murhaavan katseen Jacen suuntaan. ”Mutta viime kuukausien aikana kehittämäni itsevarmuuden kipinä tahtoo lopultakin kertoa teille; minä olen, mitä olen, hyväksyittepä te sen vanhempinani tai ette.”

”Et voi olla tosissasi!” Robert karjaisi hurjistuneena. ”Minun poikani ei puhu minulle tuohon sävyyn päin naamaa.”

”Isäsi on oikeassa, hillitse kielesi, Alec.” Maryse laski huokaisten kätensä Robertin olalle. ”Ymmärräthän, että – ”

”Minä tiedän, mitä aiot sanoa”, Alec nyyhkäisi laskien päänsä Magnuksen syliin. ”Minä olen ällöttävä!” hän huusi kurkku suorana. ”Mutta minä en välitä. Ainakin yritän olla välittämättä. Minä olen tehnyt päätökseni – päätökset, jotka aion pitää niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.”

”Minäkin rakastan sinua”, Magnus kuiskasi hymyillen ja painoi huulensa Alecin huulille. Alec vastasi pehmeään suudelmaan ja kaatoi Magnuksen selälleen nuhjaantuneelle tilkkutäkille.

”Taas se alkaa!” Jace valitti ja iski kasvonsa tyynyyn.

Söpöä!” Isabelle kiljui taputtaen käsiään Alecin haroessa kärsimättömänä Magnuksen epämukavan yön aikana litistyneelle tyynykampaukselle painuneita hiuksia.

”Tuohan ei meidän kattomme alle jää!” Robert murahti vihaisena.

Maryse puristi huulensa kapeaksi viivaksi. ”Sinäpä sen sanoit, rakas.”

A/N:Kommentteja, rakkaat malecfanit!! Ja kiitokset lukijoille ;) Solembum pyytää palautetta, niin positiivista kun murskakritiikkiäkin ;)
Kommentoithan? ;)
« Viimeksi muokattu: 24.01.2011 18:14:37 kirjoittanut Solembum »

Neithan

  • Bitchking
  • ***
  • Viestejä: 307
  • Words are wind
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) OSA2 23.1!!
« Vastaus #4 : 25.01.2011 09:29:55 »
Höh. Ei yhtään kommentoijaa minun lisäkseni ;O Aika järkyttävää, sillä tää on todella hyvä...

Mä muuten myöhästyin eilen koulusta kun jäin tätä lukemaan. Enhän minä nyt Malecia voi niin vaan ohittaa.
Tää oli yhtä hyvä kuin edellinenkin, Magnuksen huomautukset ovat juuri sopivia sille ja Alec oli suloinen puhuessaan unissaan. Tosin Lightwoodien reaktio oli yllättävän kielteinen, tosin juuri sellaistahan Alec oli olettanutkin. Jace puolestaan oli hauska, tosin sarkastisempi kuin kirjoissa.

Lainaus
Genre: yhä edelleen muka-angsti, huono huumori, siirappifluffy

Siinä on virhe. Tässä ei ole huonoa huumoria, vaan tämä on ihanan kutkuttava ja hauska.

Lainaus
”Kurista se kalkkuna!”
Ei reps! Nyt se jesari tuli tarpeeseen. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mistä Alec pikkuinen näki unta.

Lainaus
”Homotoimintaa julkiseen oleskeluun tarkoitetuissa tiloissa”, Jace rykäisi kiusaantuneena kyräillen Magnusta vaalean hiusverhon takaa. ”Vaan missä varoitustaulut?”
Tästä tuli pakostakin mieleen nudistivelho....

Mutta joo, tää oli aivan ihana ja jatkoa kaipaan edelleen.


-N
You can be anything you want to be
Just turn yourself into anything you think that you could ever be

Avatar by Raitakarkki

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) OSA2 23.1!!
« Vastaus #5 : 25.01.2011 17:54:36 »
Vastaus hallelujaa! <3 Kiitti taas Neithan ;)

Hehe hyvä jos huumori ei ole huonoa, en sitä omassa tekstissäni juuri osaa arvostaa ;)
Kalkkunasta en tiedä... se vaan tuli mieleen ja hyppäsi paperille. hyvä jos nauratti!
Jace jace tuhma poika etkö sä tiennyt et izzy oli jo käyttäny tollasta replaa aikasemmin? no ehkä pikkublondimme ei vaan oo oikeen tilanteen tasalla... Joo tajusin et se on vähän liianki samantyyppinen kun nudistivelhossa, mut jotenkin tähän ei sopinu mikään muu... xD pahoittelee.
Hyvä jos tykkäsit, mulla on muutama idea takataskussa yms mutta olis kiva saada jokunen kommentti.
Nääh jos niitä ei tuu, niin lupaan ainakin sulle postata hengen tuotokseni jatkossakin ;)

Olisi tosiaan kiva jos muutkin rohkaistuis kommentoimaan, en pure!

Liliandil

  • Vieras
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) OSA2 23.1!!
« Vastaus #6 : 04.02.2011 03:39:20 »
Malecia <3

Luin viime viikonloppuna just ton tuhkakaupungin ja rakastuin tohon toisiaan täydentävään kaksikkoon - oli pakko lukee jotain, missä Alec ja Magnus on onnellisia yhdessä! tässä tarinassa oli jotain sellasta, joka saa mun varpaat kipristeleen, suloista siirappia <3

Jatkoa ehdottomasti, jos vaan ideoita löytyy ;)
Lupaan seurailla

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) OSA2 23.1!!
« Vastaus #7 : 04.02.2011 03:48:21 »
Kiitos Liliandil (hieno nimi muuten ;))

Kiva kun tykkäsit, Alec ja Magnus on mun ehdottomia suosikkeja ja tykkään kirjotta just tällästä malecällösiirappia. Aina kun ideaa pukkaa, väännä jotain uutta ja ihmeellistä (no okei, en tosta ihmeellisestä tiiä, mut kuitenki)
Kommentit piristää aina päivää, kiitoksia vielä ;)

Ginerva

  • ***
  • Viestejä: 239
  • Qhuinn & Blaylock
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) OSA2 23.1!!
« Vastaus #8 : 17.02.2011 20:53:11 »
Oh my gaad!

Tää on ihan sairaan hyvä. Suorastan rakastan tätä. Ärsyttää kun en ite osaa yhtään kirjottaa vaikka pää oli täynä ideoita. Alec on mun suosikki hahmo heti Claryn jälkeen(+Jace)
Oon lukenu luu- ja tuhkakaupungin varmaan 3 kertaa kummankin läpi. Jep hullulta kuulostaa
Jace oli jotenkin hirvee tossa kun ei voinu vaan pitää sitä turpaansa kiinni. Marysestä ja Robertista nyt oli odotettavissakin tollasta, mut en silti tykänny siitä. Tai no en oo ikinä edes pitäny kummastakaan. Liian kylmiä ihmisiä mun makuun.
Mut toivon jatkoa pian
Ps.
Lainaus
Vie se pora pois!” Alec valitti
     
Lainaus
Kurista se kalkkuna!” Alec jupisi murhanhimoisena
      Alec on niin ihana aamuisin. Oikea aamu ihminen niin kuin minä  :D
Alussa oli maila, kiekko ja Teemu?

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) OSA2 23.1!!
« Vastaus #9 : 17.02.2011 21:04:13 »
Ginerva;

Mä puhuinkin just tästä Yökyläilyä-systeemistä tänään Neithanin kanssa, voin ilokseni ilmoittaa, että Neithan sai mut alottaan uuden osan kirjottamisen ;)
Itse en oikein pidä tosta Jacesta (se sopii parhaiten ylisarkastiseksi tilkehahmoksi maleceihin) mutta kirjat olen kahlannut läpi miljoonia kertoja (tarkimmin tietysti malec-kohdat) myös City of Glassin, joka noista kolmesta taitaa olla mun suosikki.
Maryse ja Robert on tosiaan tarkotuksella ehkä lievästi OoC, yritin tehdä niistä sellasia kylmäkiskosen rasittavia ja ennakkoluulosia, koska mua se jaksaa itteeni naurattaa. (olen siis hullu, todistetusti)
Ehkä mä voisin kutsuu tätä ficciä jopa jonkinasteiseksi parodiaksi, koska hei oikeesti, kellä voi käydä niin huono säkä kun kultapoitsuillani tässä? ;)

Kiva kun tykkäsit, kommentit on aina toivottuja ;)

Niin ja vielä, se kolmas osa tulee julkasuun, kun koulukiireiltäni sen valmiiksi saan (hartiatkin on ihan tohjona liiasta dataamisesta, mutta eiköhän se siitä)

Kiitos vielä kerran ;)

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) OSA2 23.1!!
« Vastaus #10 : 19.02.2011 12:49:20 »
A/N: Neithan painosti mut kirjottamaan jatkoa, joten tässä sitä tulee! ;D
Kommentit on kaivattuja.

Yökyläilyä, osa3

*

Isabelle istui Instituutin vahvasti pinttyneeltä puhdistusaineelta lemuavassa keittiössä pyöritellen peukaloitaan kiusaantuneena. Hän vilkuili vaivihkaa puhtauttaan kiiltävän lasipöydän vastakkaisella puolella istuvia vanhempiaan, joiden ilmeet muistuttivat pikemminkin kahden ikivanhan muumion kasvoille kiristyneitä kuolinnaamioita kuin varjometsästäjäkoulutuksessa opetettuja ynseyttä tihkuvia pokerinaamoja, jollaista Isabellenkin oli vasten tahtoaan määrä käyttää edustustilanteissa. Isabelle huokaisi – Maryse ja Robert olivat kuin kaksi marttyyriä keskellä petosten vyyhtiä, he pitelivät toisiaan kädestä vaihdellen tasaisin väliajoin ymmärtäväisiä katseita – he kestäisivät maailmaamullistavan törkeään salaliittoon kuuluvan jälkikasvunsa tielleen heittelemät vastoinkäymiset pystypäin.

Isabelle puuskahti Marysen pudistellessa päätään epätoivoisena – tämä ei yksinkertaisesti voinut hyväksyä esikoisensa tavallisuudesta poikkeavaa käytöstä, päätöstä alkaa viimein elää omaa elämäänsä konservatiivisten vanhempiensa selän takana piilossa Klaavin ja erityisesti sitä johtavan Inkvisiittorikäävän tuomitsevilta nuijaniskuilta. Alec oli tiennyt, mitä tuleman piti ja siksi pysytellyt näkymättömissä viimeiseen asti. Oli oikeastaan sääli, ettei veli ollut ehtinyt edes harjoitella vanhemmat vakuuttavaa puolustuspuhetta, mutta itsepähän tämä oli hiipinyt velhonsa viereen sohvannurkalle nukkumaan, Isabelle ajatteli mustia kiharoitaan sukien.

Isabelle pyöritteli silmiään Robertin taputtaessa vaimoaan selkään lohdutuksen sanoja suupielestään mutisten. Isabelle huokaisi toistamiseen – Alec oli onnistunut kertaheitolla paljastamaan kyseenalaisen suhteensa Brooklynin päävelhoon, suhteen, joka ei ilmeisesti enää viimepäivinä ollut rajoittunut pelkkään pusutteluun korttelinkulmilla –  ainakaan Alecin harjoittamasta käpälöinnistä päätellen. Olkoonkin, että Isabelle oli pelkuriveljestään ylpeämpi kuin olisi itselleen edes rohjennut myöntää, olisi Alec voinut ajoittaa harppauksensa syvältä Narnian uumenista hieman otollisempaankin hetkeen – ehkei perherauhan rikkominen ollut kovinkaan järkevää ottaen huomioon, että Alecin poikaystävän asuunnonrähjä oli poltettu vasta aiemmin samana yönä maan tasalle vihaisen vampyyriklaanin toimesta.

Sillä kenen epäonnisen katon alle umpirakastunut kaksikko pummaisi punkkaamaan, jos Instituutin sohva antaisi heille lähtöpassit perheneuvoston diktatuuristaan kuuluisan puheenjohtajan – Marysen, kuinkas ollakaan – päätöksellä? Kuka heidän lähipiiristään olisi tarpeeksi masokisti majoittaakseen vierashuoneensa seinien sisäpuolelle sekä mielenvikaisen velhon maanisine virnistyksineen että tämän kannoilla alituiseen vaanivan varjometsästäjäpojan, joka pukeutui kuin ammattimainen roskisdyykkari. Isabelle kallisti päätään mietteliäänä – kumma kyllä, hän ei näin äkkiseltään muistanut kenenkään potentiaalisista vaihtoehdoista kärsineen muistinmenetyksestä tai vakavasta aivokudoksen vaurioitumisesta viime aikoina.

”Äläpä virnuile, tyttö!” Robert murahti takoen yhä Marysen lapoja rystyset valkoisina.

” – saa edes hymyillä”, Isabelle mumisi rummuttaen lasipöydän kantta sormenpäillään.

Maryse mulkaisi Isabellea pahantuulisena. ”Isälle ei puhuta tuohon sävyyn.”

Isabelle kohotti kulmiaan ilkikurisesti. ”Oikeastaan osoitin sanani tuolle isäpapan otsassa pullottavalle suonelle, mutta – ”

Isabelle!” Maryse kiljaisi ääni kylmää raivoa tihkuen. ”Jos vielä kerrankin tämän keskustelun aikana päästelet suustasi tuollaisia törkeyksiä – ”

” – itsestäänselvyyksiä”, korjasi Isabelle avuliaasti.

” – voit olla varma, ettei veljesi tulevaisuus näytä etenkään perinnön suhteen kovinkaan valoisalta”, Maryse jatkoi karistaen Robertin suojelevan käden harteiltaan – todennäköisesti hänen selkärankansa oli murtumispiteessä turhankin innokkaan selkääntaputtelun jäljiltä. ”Ymmärräthän, ettemme me, isäsi ja minä, ole kovinkaan tyytyväisiä Alecin elämän saamasta käänteestä.”

Isabelle irvisti. ”Se ei ole mikään käänne – ”

”Velhon vaikuttimet ovat meiltä hämärän peitossa”, Robert sanoi puristaen Marysen kiinni kylkeensä tämän rimpuilusta huolimatta. ”Onko se demoni rahan perässä? Vai sukumme julkisen nöyryytyksen?”

Isabelle iski nyrkkinsä pöytään kasvot kiukusta punaisina. ”Magnus saattaa olla raivostuttava glitterpelle ja mieleltään vajaa, navaton puolidemoni, mutta hän ei koskaan, kuulitko, koskaan käyttäisi Alecia millään lailla hyväkseen!”

” – vaan jospa sittenkin”, keittiöön ovenraosta luikahtanut Jace huomautti. ”Siitä ei varsinaisesti taida oikein olla todisteita, sisko.”

”Painu helvettiin pervoiluinesi!” Isabelle kiljui. ”Sinun pitäisi puolustaa Alecia näiden kahden vanhoillisen rusinan edessä, eikä viljellä mukasarkastisia kommentteja hänen – ”

”Riittää, Isabelle”, Robert karjaisi suoni sykkien. ”Älä pahenna veljesi asemia entisestään – sensuroi kielenkäyttöäsi ennen kuin on liian myöhäistä katua.”

”Istu Jace”, Maryse hymyili tekopirteästi kultatukkaiselle siansikiölle. ”Mahdatkohan sinä tietää enemmänkin – ”

”Magnus rakastaa Alecia”, Isabelle keskeytti Marysen yritykset liehakoida tuota paholaisenpenikkaa, joka hädän hetkellä kääntyi parabatiaan vastaan, petti tämän luottamuksen vedoten viekkaasti kanariankeltaisen makuuhuoneen jälkeensä jättämiin traumoihin.

”Ja minä luulin aina, että sinä olet kaikesta tuosta pahasta sisustasi huolimatta oikein fiksu tyttö”, Robert sanoi päätään pudistellen. ”Etkö ymmärrä, etteivät kaksi miestä yksinkertaisesti voi – ”

”Kyllä ne kaksi miestä hyvin voivat”, Jace tokaisi takaisin – iski silmää Isabellelle.

”Kaksi miestä”, Robert jatkoi keskeytyksistä välittämättä – suoni kylläkin kavalsi hänen kuulleen Jacen huomautuksen paasauksensa lomasta, ”eivät sovi toisilleen elämänkumppaneiksi. Kaksi miestä eivät voi astua avioon, perustaa perhettä, eivätkä – kaikista vähiten juuri tässä tapauksessa – vanheta vierekkäisissä kiikkustuoleissa.” Robert nyökkäsi itsekseen.

”Unohdit tärkeimmän, rakas”, Maryse huomautti, ”kahden miehen välinen rakkaus on luonnotonta, vastoin perinteitä sekä yhteiskunnan arvomaailmaa.”

”Tarkoitat”, Isabelle kiristeli hampaitaan, ”homoseksuaalisuus on vastoin ah-niin-armaan Inkvisiittorinne maailmankuvaa. Sanonko minne se vanha harppu saa tunkea – ”

”Ehdotan, että suuhunsa”, Jace sanoi paidankaulustaan nykien. ”Päästäisiinpä vihdoin eroon siitä turhanpäiväisestä kitinästä.”

Jace!” Maryse huudahti uskomatta korviaan. ”Imogenehan – ”

” – on ruttuinen dinosauruksen papana”, Jace tarjosi.

”Muista käytöstavat, nuori mies!” Robert karjasi.

”Kuvailevaa”, Isabelle virnisti leveästi.

”Kuten sanottu”, Maryse puristi huulensa tiukaksi viivaksi, ”Me emme tule hyväksymään moista syntiinlankeemusta edes oman poikamme kohdalla. Mitä enkeli Razielkin sanoisi?”

”'Antaa mennä pojat, jatkakaa samaan malliin'”, Jace ehdotti viattomasti.

Isabelle nyökkäsi hänelle kiitollisena – ehkä Jace ei ollutkaan täysin toivoton tapaus. ”Laki ei kiellä – ”

”Mutta Lightwoodien perheneuvostopa kieltää”, Maryse sanoi ylimielisesti – kas kun ei näytä kieltään kuin uhmaikäinen ihmissusipentu, Isabelle ajatteli katkerana. ”Me emme salli – ”

”Et voi heitää Magnusta ulos Instituutista”, Isabelle sanoi vihaisesti.

”Ja mikäköhän minua mahdollisesti estäisi?” Maryse kysyi vastenmielisen itsetyytyväisesti hymyillen.

Isabelle hymyili takaisin. ”Varjometsästäjän vala.”

Maryse kurtidti kulmiaan. ”Enhän minä – ”

”Etpä niin, mutta minä olen”, Isabelle totesi tyynesti.

”Kuinka – ” Robert aloitti hurjistuneena lietsoen otsasuonensa tykyttävään raivoon.

”Oli meidän syymme, että vampyyrit tuikkasivat Magnuksen asunnon ilmiliekkeihin. Tai oikeastaan,” Isabelle jatkoi, ”se oli Jacen syy.”

” – minä ole mitään tehnyt”, Jace mutisi pöydällä nököttävälle perhosorkidealle.

”Kukaan ei käskenyt kaataa sitä vihkivettä Raphaelin bensatankkiin”, Isabelle syytti. ”Ihan oma ideasi se oli.”

”Nuori mies! Tästedes sinulta evätään kirkkojen kulkulupa lopullisesti!” Robert mylvi. ”Eikö herralle riittänyt se kerta, jona hän jäi kiinni itseteosta maalaillessaan ikoneille natsiviiksiä?”

”Älähän nyt, Robert.” Maryse taputti miehensä nyrkkiin puristunutta kättä. ”Jacehan oli silloin – ”

” – vasta viisitoistavuotias”, Isabelle täydensi silmiään pyöritellen. ”Niin kovin nuori ja harkitsematon.”

”Palataksemme asiaan”, Jace mumisi kiusaantuneena, ”minusta – Isabelle, et kerro tätä sille omahyväiselle pellelle – Magnuksella on oikeus jäädä.”

”Kannatetaan!” Isabelle kiljaisi vasten Marysen poskipäistään punehtuneita kasvoja.

”Varjometsästäjän lupaus on aina lupaus, olkoonkin, että sen on vannonut keskenkasvuinen pikkulikka perheestään harhautuneen nulikan avustuksella,” Robert huomautti hiljaa. ”Valitettavasti emme voi sysätä Isabellea likaisen kaksikon keralla katuojaan.”

Maryse yskäisi. ”Velho saa jäädä, mutta vain siksi aikaa, että löydämme hänelle sopivan sijoituspaikan.”

”Älä puhu Magnuksesta kuin kapisesta kulkukoirasta!” Isabelle käski. ”Hänhän on nyt perheenjäsen.”

” – onneksi ei sentään sukua”, Jace totesi helpottuneena huokaisten.

Maryse sivuutti välihuomautukset päänpudistuksella. ”Missä velho nukkuu?” hän kysyi isrvistäen.

”Alecin huoneessa”, Isabelle sanoi nauraen. ”Missäs muuallakaan?”

Jace irvisti. ”Yh. Pitää hankkia korvatulpat.”

A/N: Kerro ihmeessä, jos tykkäsit, jatkoa suunnitteilla ;)
Hymiökin kommenttina riittää ;)

Ginerva

  • ***
  • Viestejä: 239
  • Qhuinn & Blaylock
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) OSA3 19.2!!
« Vastaus #11 : 19.02.2011 13:12:49 »
Ihana :D Isabelle on niin loistava. Jace on sitten niin asiallinen kommentteineen
Lainaus
Antaa mennä pojat, jatkakaa samaan malliin'”, Jace ehdotti viattomasti.
oiekein hyvä Jace. Alec on ehkä hieman tukalassa tilassa juuri nyt. Käy ehkä hieman sääliksi sitä. Mutta tuli mieleen että missä Clary on. Jos meidän ihastuttava velho menis sinne yöksi, paitsi tietysti jos se asuu Luken luona.
Jatkoa taas jossain vaiheessa, kiitos
-Gin :-*
Alussa oli maila, kiekko ja Teemu?

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) OSA3 19.2!!
« Vastaus #12 : 19.02.2011 18:08:43 »
Ginerva;

Isabellesta on joskut tosiaan tullut kirjotettua enemmänkin (ei pelkkä badhairday on ihan isabellen omaa tuotantoa), joten sen ajatukset saan jollakin lailla jo kasaan helpommin kuin muiden varjojenkaupungithahmojen

Joo, Jace ei paljon auta Alecia sen ongelmissa, mutta toivotaan ettei pikku varjometsästäjälle käy kovin pahasti.
Randomjatkoa on suunnitteilla, katsotaan mitä sitten tapahtuukaan ;) (jos vaikka Clary ilmestyis kehiin, siitä ei oo vielä varmuutta)

kiitos kommentista, kommentit on aina enemmän kun tervetulleita <3

Neithan

  • Bitchking
  • ***
  • Viestejä: 307
  • Words are wind
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) OSA3 19.2!!
« Vastaus #13 : 20.02.2011 16:22:47 »
Höh, et ole mesessä. D:

Mut joo, tykkäsin (niin kuin aina). Jatka samaan malliin ja jatko kyllä kelpaa. ;D

-N

Okeiokei! Heitetään oikea kommentti kun mun takiahan tää on kirjoitettukin! Elikkäs. Pidän kuvailustasi, joka on hyvinkin kattavaa ja muutenkin hyvin.. kuvailevaa. Hahmot ovat IC, tosin kirjoitat Jacen aina ärsyttäväksi sarkastisuutensa kera. Jace sopii kyllä hyvin tähän ficciin, mutta IC:ksi en sitä ihan sanoisi.
Sniff, ei yhtään Malecia tässä osassa :'( Mutta saat sen anteeksi koska tää oli niin hyvä.
You can be anything you want to be
Just turn yourself into anything you think that you could ever be

Avatar by Raitakarkki

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) OSA3 19.2!!
« Vastaus #14 : 20.02.2011 19:18:07 »
Neithan;

Jee sä tykkäsit (mulla oli paineita eiku)
Njäh mä tiedän että en saa Jacee pidettyä sellasena olenkovisjasarkastinenmuttenliikaa-tyyppinä, kun jotenkin aina sen suuhun lipsahtaa noi kaikki rasittavat kommentit ;)
Yhyy, malec jäi, mutta jatkoa odotellessa ;)

Seuraavassa osassa nähdäänkin sitten vaihteeksi Clary (Ginerva sai mut ylipuhuttuu...), mut varotan, et se ei oo ihan niin viaton pikkutyttö varsinkaan ajatuksiltaan kun kirjoissa (oho lipsahti ;)

Jatkoa lupaillen xDD

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) OSA3 19.2!!
« Vastaus #15 : 20.02.2011 21:07:46 »
A/N: Tää on näin niinkun sanotaan et viikolopulle ihan älyttömän nopeeta päivittelyä, yleensä en ees lomalla yllä tälläsiin suorituksiin xD seuraavaa osaa en osaa luvata vielä, mulla on kunnon koerupeema ens viikolla...
Mutta pakkohan oli tää nelososa julkasta, kun Neithanille lupasin,
olkaa hyvä, Malecfanit 8D
I <3 Kommentit

Yökyläilyä, osa 4

*

Clary roikkui Jacen käsipuolesta hunajatukkaisen varjometsästäjäpojan raahatessa häntä pitkin Instituutin kirkkaasti valaistua käytävää. Claryn varpaat hädin tuskin hipoivatkaan vaaleaa kokolattiamattoa Jacen lennättäessä häntä käsivarresta puristaen perässään kuin kevyttä räsynukkea. Ja räsynukeksi Clary itsensä tässä varjometsästäjien tyyssijassa tunsikin – hän oli se miekoille ja steelenkipinöille kiljahteleva pikkutyttö, joka ei tuntunut ymmärtävän, että varjometsästäjillä oli muutakin työtä kuin lohduttaa koomapotilasäidin, mielipuolen petturi-isän sekä ihmissusihuoltajan omaavaa, alituisesti itsesäälin syövereissä rypevää hysteerikkoa. Ei varjometsästäjien tehtävä ollut mutista myötätuntoisia sanoja ylimaallisen sarkastiseen veljeensä korviaan myöten rakastuneen porkkanapään korvaan, Clary ajatteli katkerana, heidän kalenterinsa oli täynnä päivittäistä demonien lahtausta, teilausta, silpomista sekä – siinä tapauksessa että peukalonsyrjään oli edellispäivän miekkailutunnilla kehittynyt kivulias rakko – kuristamista.

Jace pysytteli hiljaa kiihdyttäen askeliaan, nykäisi Claryn mukanaan kierreportaikkoon ja harppoi kolme askelmaa kerrallaan kohti alemman kerroksen selällään riippuvaa ovenraatoa. Clary tarttui vapaalla kädellään Jacea riimujen kirjomasta ranteesta yrittäen epätoivoisesti salata syntymäsurkean tasapainoaistinsa kasvonsa keskittyneeseen irveeseen vääntäneeltä oppaaltaan – Jace ei katsoisi hyvällä, jos Claryn jo ennestäänkin punoittava naama iskeytyisi vasten Instituutin poltinraudankuumaa lämpöpatteria sulaen muodottomaksi korvien ja hampaiden sekamelskaksi, joka hyllyisi joka askeleella kuin Isabellen takapuoli kokoa liian pienessä iltapuvussa.

Jace valitsi rinteyksen vasemman haaran kiskaisten Claryn perässään pitkään käytävään, jota reunustivat kymmenet, munalukoilla varustetut klooniovet – varjometsäsäjät eivät selvästikään laskeneet mitään sattuman varaan – ja luonnonvalkeaan seinään ruuvatut kyntteliköt – tietysti ilman pölyprosentitonta hengitysilmaa saastuttavia kynttilöitä – sekä varjometsäsästäjien hiilijuovin luonnostellut muotokuvat pronssinhohtoisine kehyksineen. Jace laukkasi ravihevosen raivolla etaisaulan poikki Claryn pomppiessa hänen perässään kokovartalohalvaantuneen kengurun varmuudella. He syöksyivät lasinpesunesteellä vastikään kuuratun mosaiikkioven raosta siksakkia mutkittelevaan käytäväntapaiseen, jossa Jace viimein hidasti vauhtiaan keuhkonsa pellolle huohottavan Claryn suuntaan syyttävästi mulkaisten.

Clary asettui puolustuskannalle mulkoilun muuttuessa avoimen vihamieliseksi kyräilyksi. ”Et voi olettaa, että harrastuksiini kuuluvat olemattomien punttisalikäyntien lisäksi jokapäiväiset labyrinttimaratonit portaiden liikakansoittamassa kirkonrähjässä!”

Jace huokaisi. ” – voisit edes yrittää terästäytyä, olet sentään varjometsästäjä.”

”Mitä, viimeiset kolme viikkoa? Huippunopeat koulutusmetodit teillä – olen käynyt jopa kaksissa harjoituksissa, joissa Isabelle opetti minua leipomaan pullaa”, Clary tiuskaisi ravistaen käsivartensa irti Jacen otteesta.

Jace pudisti päätään ja hymyili vinosti. ”Isabellen pullat ovat vaarallisempia kuin tyhjyridemonin myrkky. Etenkin, jos niissä on papujen lisäksi kaardemummaa.”

”Älä vaihda aihetta!” Clary sanoi kädet puuskassa.

Jacen hymy valahti tylsämieliseksi irvistykseksi. ”Meillä on ongelma.”

” – sinä olet minun ongelmani.” Clary mutisi pahantuulisena.

”Tarvitsemme sinun apuasi”, Jace myönsi hampaitaan kiristellen.

”Yllätys yllätys”, Clary pyyhkäisi teatraalisesti punaiset kiharat kasvoiltaan. ”Saisiko olla jokapaikanhöyläilyä, kuorma-autonvälityspalvelua, räjäyttävä riimu – ”

”Kaksi salamurhaa”, Jace tilasi.

”Kirveet, veitset, hirttokyödet – meiltä löytyy ihan kaikkea”, Clary luetteli vilkaisten Jacen totista ilmettä sivusilmällä. ”Ai. Taisitkin olla tosissasi.” Clary punastui.

”Katsos”, Jace selitti, ”tänä aamuna Maryse ja Robert osoittautuivat kantapään kautta juuri niin ennakkoluuloisiksi kuin Alec oli arvellutkin.”

”Luulevatko he ihan tosissaan, että minä olen yhä kiinnostunut sinusta?” Clary kiljaisi. ”Mehän olemme sentään sisaruksia –”

Jace käänsi katseensa lattiaan. ”Eivätköhän he ole saaneet täsmälleen saman kuvan tunteistasi, kuin minäkin.”

Puna Claryn poskilla syveni entisestään. ”Sehän on – hyvä.”

”Vanhempamme”, Jace aloitti, ”tuntuvat noudattavan Inkvisiittorin sanelemia säännöksiä millään lailla sen käävän kieroutuneita mielipiteitä kyseenalaistamatta.”

Clary kurtisti kulmiaan kummastuneena. ”Mutta mitä – ”

”Alecille kävi hieman nolosti”, Jace mutisi irvistäen. ”Ehkä se oli osittain minun vikani, mutta enhän minä häntä käskenyt – ”

”Miten minun apuni Aleciin liittyy?” Clary kysyi silmät suurina. ”Alec ei edes pidä minusta”, hän lisäsi nopeasti.

”Isabelle sanoi että sinä ymmärtäisit”, Jace valitti avaten olohuoneen takaisin saranoilleen väännetyn oven selälleen. ”Se tyttö taisi olla väärässä – jälleen kerran.”

Clary suuttui ja polki jalkaansa vasten kylmää kivilattiaa – olkoonkin, ettei lyhytsäärisen pikkupygmin jalanpoljenta sivullisista näytä yleensä kovinkaan vakuuttavalta. ”Luuletko tosissasi, että Alecin ja teidän vanhempienne suhde jollakin lailla kuuluisi minulle? Aivan kun minä muka tietäisin, mikä heidän välillään – ” Clary vaikeni äkisti. ”Voi ei”, hän kuiskasi itsekseen. ”Magnus.”

”Sinäkin tiesit.” Jace rypisti otsaansa käsi ovenkahvalla. ”Miksi minä olen ainoa, jolle ei koskaan – ”

”Mutta”, Clary sopotti. ”Kuinka?”

”Alec ja velho pitivät pyjamabileet olohuoneessa – tottahan toki Maryse ja Robert loukkaantuivat, kun eivät saaneet kutsua”, Jace sanoi kuivasti.

”Raphael tuhopoltti Magnuksen talon kostona Jacen vihkivesivelasta”, korjasi keittiön suunnalta heidän rinnalleen porhaltanut Isabelle. ”Magnus nukkuu Instituutissa – toistaiseksi.”

Jace paiskasi oven selälleen ja marssi olohuoneen hämärään. ”Kiitos täsmennyksestä, sisko”, hän mumisi ja rojahti jalat ristissä vaaleanharmaaseen nojatuoliin vilkaisten televisioruudulla häälyvää pysäytyskuvaa lumihuippuisesta vuoresta. Jace kallisti päätään ja siirsi katseensa keskelle huonetta raahatun sohvan varjoihin. ”Magnus!” Jace huusi kiusaantuneena. ”Älä syö Alecin naamaa!”

Magnuksen piikikäs pää ponnahti esiin sohvankulman takaa. Meripihkanväriset kissansilmät kiiluivat pimeässä. ”Ilmeisesti enkelipojuakin kiinnostaa – Alec rakas, mitä elokuvaa me nyt taas katsoimmekaan?” Magnus kysyi sohvankulmalta.

”En muista”, Clary hädintuskin kuuli varjometsästäjän vaimean vastauksen sohvatyynyjen seasta.

Isabelle istahti keittiöjakkaralle hameenhelmaansa sievästi nykien. ”Varmasti loistava elokuva”, hän heläytti iloisesti. ”Suosittelisin kuitenkin painamaan playta, niin me muutkin pääsisimme tunnelmaan – tuo maisemataulu ei oikein jaksa sytyttää.”

”Alec!” Magnus mylväisi huvittuneena. ”Ensinnäkin – näpit irti minun takapuolestani! – tämä leffa on syvältä sieltä, minne aurinko ei paista”, Magnuksen pää katosi Claryn näköpiiristä. ”Ja toiseksi, oliko sinun ihan pakko istua pausen päälle? Minähän sanoin – ”

Jace pyöritteli silmiään. ” – en usko, että haluan edes tietää, mitä tuo – ”

”Itse tönäisit minut kaukosäätimen päälle!” Alec inisi sohvan uumenista. ”En minä käskenyt – ”

”Mutta ilmeesi pyysi!” Magnus syytti nauraen.

Clary käpertyi vaivaantuneena valkoiseen nojatuoliin. ”Minusta tuo näyttää Broke Back Mountainin alkuteksteiltä”, hän totesi vilkaistuaan tarkemmin Magnuksen hiusten lailla kimaltelevaa vuorimaisemaa.

Minkä?” Jace kysyi hermostuneena kynsiään pureskellen.

”Unohda”, Clary mutisi kietoen käsivartensa polviensa ympäri ja painautui vasten nojatuolin kivikovaa selkänojaa. ”Selittäkää, mikä on tilanne.”

Isabelle palmikoi kasvoilleen valuvia suortuvia suttuiselle nutturalle. ”Magnus, huulet kauemmas Alecin – kiva fritsu, veliseni – kaulalta! Alec, nouse ylös. Heti!

”Kuten varmaankin huomasit”, Jace sanoi, ”homotoiminta Instituutissa alkaa uhkaavasti riistäytyä käsistä”, hän jatkoi. ”Maryse ja Robert – he eivät ole kovinkaan tyytyväisiä esikoisensa rakkauselämään.”

Magnus!” Isabelle kiljui ponnahtaen ylös jakkaraltaan. ”Tämä on viimeinen varoitus; nouse Alecin päältä tällä sekunnilla!”

”Veliparkahan liitistyy”, Jace päivitteli silmiään pyöritellen.

”Alec!” Isabelle säksätti. ”Minä tiedän, että Magnuksen niska varmasti – Alec!

Clary tuijotti varpaitaan. ”Miten minä muka voisin – ”

”Asia on näin”, selitti Isabelle, joka riuhtoi tiukkoihin, seeprakuvioisiin farkkuihin verhottuja jalkoja veljensä ympäriltä. ”Nuoripari täytyy majoittaa kauas vanhemmistamme, kunnes Magnus saa aikaiseksi muurata uuden betonibunkkerin Brooklynin tuhkan peittämään kadunkulmaan, tai”, hän jatkoi raastaen kalpeita käsivarsia irti kimaltelevasta t-paidasta, ”siihen saakka, että Maryse ja Robert saavat ajatuksen homopojasta taottua paksuihin kalloihinsa.”

Clary kurtisti kulmiaan. ”Mutta minulla ei ole – ”

”Me laskimmekin sen varaan”, Jace sanoi ristien kätensä rinnalleen, ”että saisit Luken ylipuhuttua majoittamaan kaksi ylimääräistä koditonta raasua.”

Clary irvisti – ajatus Alecista ja Magnuksesta saman katon alla koinsyömälle retkivuoteelle kääriytyneinä ei kuulunut hänen unelma-aamuihinsa. ”Onko minun pakko?

”Olisimme enemmän kuin kiitollisia.” Isabelle luovutti taistelun Magnuksen pitkiä kynsiä vastaan ja lysähti uupuneena lattialle. ”Emme enää kauaa onnistu pitämään Maxia loitolla – ”

Olohuoneen ovelta kuului vaimeaa kolinaa. ”Loitolla mistä?” Max kysyi nenänpielessään kiikkuvia silmälaseja suoristellen.

” – hyvä on,” Clary lupasi hampaitaan kiristellen.

Tästä tulisi todella mielenkiintoista.

A/N: Seko parodialinja jatkuu, randomimmaks on enää vaikeempi onnistua tätä muokkaamaan ;)
Toivottavasti Clarynkin ajatukset (randomit sellaset) kelpas sullekin, Ginerva ;)

Kommentoitha? Hymiökin riittää

Neithan

  • Bitchking
  • ***
  • Viestejä: 307
  • Words are wind
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) OSA4 20.2
« Vastaus #16 : 20.02.2011 22:22:54 »
Aah tää oli parempi kuin odotin <3
Tosta sun päivittelytahdista sen verran, että minä ainakin pidän siitä ja kovasti x)
Mutta joo, kiitos taas kerran. En tiedä mitä tekisin ilman sinua ja ficcejäsi.

Lainaus
”Veliparkahan liitistyy”,
Mitä me muuten juteltiinkaan niistä kirjoitusvirheistä?

Pakko mainita, että tämä oli todella hauska osa, ja juonenkäänteet juuri sellaisia kuin lupasitkin. Hihii. En malta odottaa jatkoa.
Ei minulla mitään erityistä sanottavaa tässä ole, olen oletettavasti tehnyt jo selväksi palvovani sinua ja Malecia?

*leiriytyy odottamaan jatkoa*

Viva la Malec!
You can be anything you want to be
Just turn yourself into anything you think that you could ever be

Avatar by Raitakarkki

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) OSA4 20.2
« Vastaus #17 : 21.02.2011 18:48:43 »
Neithan;
Eheh hyvä että sekoClary kelpas xD *kiero hymy*
Valitettavasti päivittelytahti ei ainakaan tänviikon osalta jääny tavaks; oon tänään lukenu kivat pari tuntia kokeisiin ja mun aivot (mitkä??) räjähti minuutti sitten.

Eieiei! Kirjotusvirhe! Anteeksi *nuolee Neithanin varpaita* Anteeksi anteeksi anteeksi :'))
*punastuu* kiitos taas kehuista xDD

Kyllä tänne telttaleiriin aina mahtuu, tervetuloo mukaan vaan>

Viva la Malec!

Ps: Mainitsinko jo, et mulla on kiero idea uuteen one-shotiin? xD
Lomalla (ens viikko... miten kestän sinne asti??) yritän raapustella, vannon kautta Alecin fritsun eiku

Ginerva

  • ***
  • Viestejä: 239
  • Qhuinn & Blaylock
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) OSA4 20.2
« Vastaus #18 : 21.02.2011 20:19:05 »
Ihanaaaa!!!
Ei vittu -hups- mä et toi luku oli hyvä. Rakastan tota Clary hahmoa tossa se on itse asiassa ihan samanlainen kun kuvittelin. Mut joo aivot on jossain ihan muualla ja nyt ei kommenttia tule pitkää ;D
Mut siis aivan ihana luku en muuta voi sanoo. Jatkoa!
-Gin :-*
Alussa oli maila, kiekko ja Teemu?

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Varjojen kaupungit - Yökyläilyä (K13) OSA4 20.2
« Vastaus #19 : 21.02.2011 20:35:06 »
Ginerva;
Ihanaa, et Clary onnistu! Mä olin oikeestaan miettinytkin et kenet mä laitan 'kertojaksi' tähän, kun en ihan Magnuksen itsensä näkökulmasta tahtonut kirjotaa (en olis saanu tota tappelua ängetty siihen millään xD) ja tahdoin mahdollisimman sellasen pimeen vaikutelman jonkun tietämättömämmän silmin. Että kiitos, kun ehdotit Clarya (vaikket varmaan mun ongelmasta tiennytkään) sehän sopi tähän kun porkkana sieraimeen!

Kiitos ihan älyttömästi kommentista,
jatkoa lupailen viimeistään tossa lomalla,
(jos oon oikeen tuhma, saattaa kyllä koulutyöt lipsahtaa Yökyläilyn puolelle aikasemminkin eiku 8D)