Kirjoittaja Aihe: Twilight: Rebel of Rosefield (VALMIS) | K-11, E/B, kaikki ihmisiä  (Luettu 28767 kertaa)

Deph

  • Herkuttelija
  • ***
  • Viestejä: 589
Vs: Rebel of Rosefield (3. luku 9.4.)
« Vastaus #20 : 09.04.2010 21:08:16 »
Tämä on hyvin mielenkiintoinen.
Se oli ensimmäinen adjektiivi, joka tuli mieleeni, kun luin nämä luvut läpi.
Tosiaan, kirjoitat todella selkeästi ja sitä on helppo lukea. Pidän tyylistäsi (:
Virheitä en huomannut tekstissä ainuttakaan.
Idea vaikuttaa todella hyvältä, ja kuten jo sanoin, mielenkiintoiselta. En yleensä lue vanhempaan aikaan sijoittuvia ficcejä, kuten tämä on, mutta nyt tein poikkeuksen ja se kannatti.
Häiritsemään jäi vain se, että alussa oli tuo 8 kuukauden hyppy. Ymmärrän kyllä, että jos juonesta tahtoo heti kiinni, ei kannata rueta tuonne väliin mitään sarhaamaan.
Olisin myös kaivannut hiukan (joo, nyt kommentoin noita aikaisempiakin lukuja) enemmän esim. hääjuhlan kuvailua. Tanyan ja Edwardin hääyöstäkin olisi voinut olla pieni pätkä :D
Mutta, mutta, tykkäsin kovasti ja,
jään toivomaan ylläripylläri, jatkoa.

ew

ps. kirjoitat tosi hienosti noista vanhanaikaisista jutuista (;
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.
Samuli Putro - Olet puolisoni nyt

Avatar Irkku

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Vs: Rebel of Rosefield (3. luku 9.4.)
« Vastaus #21 : 11.04.2010 17:09:03 »
Pidän tästä!
Vitsi tuota Alicea...  ;D
Osaat kirjoittaa tosi hyvin ja kuvainnollisesti.
Jatkoa toivon tulevan nopeasti!


jennumiu

  • ***
  • Viestejä: 234
    • We still are made of greed
Vs: Rebel of Rosefield (3. luku 9.4.)
« Vastaus #22 : 11.04.2010 22:54:03 »
uusi lukija ilmoittautuu (:
aivan ihana tämä, ja alice on niin oma itsensä  :D
jatkoa odotellen,

jennumiu
This is the way the world ends
Not with a bang but a whimper

Jaima

  • ***
  • Viestejä: 126
  • "love is the key that holds two hearts together."
Vs: Rebel of Rosefield (3. luku 9.4.)
« Vastaus #23 : 12.04.2010 11:44:16 »
Ei hitsi tää on hei hyvä (:
Ja osaat kirjottaa tosi hyvin, ottaen huomioon vuosiluvun ym. ajanhengen ja kaikki (:
Lisää vain siis
I'm glad were together. Your love has shown me how beautiful the world is. Our love is the key to a lifetime and happiness ♥

Styli

  • Belieber <3
  • ***
  • Viestejä: 18
  • <3
Vs: Rebel of Rosefield (3. luku 9.4.)
« Vastaus #24 : 12.04.2010 19:28:56 »
Uusi lukija ilmouttautuu!

Ihana ficci <3 Osaat kuvailla hyvin kyseistä aikaa ja Bella vaikuttaa mielenkiintoiselta hahmolta.
Edward on perinteisesti herrasmies, mutta toivon että Jacob ilmaantuisi jossain vaiheessa. Jos Jake jossain vaiheessa tähän ilmaantuun niin toivottavasti se ei ole mikään ilkeä :( Joskus se laitetaan ilkeäksi ja hirveeksi pahikseksi...
Ja meikä lopettelee taas löpinäni...  No mutta odottelen innolla jatkoa.

With love,
Styli
You stole my heart and you’re the one to blame <3

ava by Annabelle

Blinky

  • ***
  • Viestejä: 141
Vs: Rebel of Rosefield (3. luku 9.4.)
« Vastaus #25 : 13.04.2010 18:00:56 »
Kiitos kaikille kommenteista, ne piristää tätä hommaa hirmuisesti. :D

minnamoi, oon nopea sillon kuin mulla on aikaa ja inspiraatiota. Sitten tulee näitä hiljaisia kausia... Emmettiä nähdään jo ensi luvussa! :D Jep, Bella asuu kerrostalossa ja tuossa edellisessä luvussa hän jäi kerrostalon ”pääsisäänkäynnille” seisoskelemaan.

Styli
, itse asiassa olen suunnitellutkin Jacobille roolia ficciin – vaikka hahmosta en pahemmin pidäkään. Mulla on kaks vaihtoehtoa, kumpikaan ei ole kauhea pahis. :D

Tässä tulee luku cuatro, olkaa hyvät! :)



Luku 4

Istuin väsyneenä sovituskopin jakkaralla tuijottaen ilmassa leijailevia pölyhiukkasia. Olin saapunut Alicen putiikkiin jo kaksi tuntia sitten, enkä vieläkään päässyt lähtemään. Nessie sen sijaan olisi mieluusti muuttanut tänne; hän hiplaili jokaista kangasta ja tylliä kuin olisi taivaissa, ja Alicen tarjoamia pikkuleipiäkään hän ei totisesti pannut pahakseen. No, olipahan ainakin joku hoitopaikka Nessielle tarpeen vaatiessa.

Olin toisinaan hieman kömpelö käytökseltäni. Tapaturma-altis ja aina könyämässä, minusta sanottiin. Ei siis mikään ihme, että olin onnistunut kaatamaan mehulasin syliini, ja sovittamani hame ei ollut enää yksivärinen. Tällä hetkellä Alice oli vimmatusti jynssäämässä hamettaan pyykkilaudalla takahuoneessa, ja minun tuli määrä vahtia kaupan puolella sen aikaa. Olin vetänyt verhon sivuun ja asettautunut koppiin piiloon, mutta näköyhteyksiin mahdollisten rosmojen kanssa. Epäilin moisten olemassaoloa tässä pikkukylässä suuresti, mutta yritin hyvittää kömpelyyteni edes jollain tavalla.

”Taisin saada sen puhtaaksi! Tai kyllä ne loputkin liat viimeistään likoavat pois. Kunhan väri ei haalistuisi”, Alice mutisi kulmat kurtussa palatessaan tiskin taakse.
”Olen pahoillani. Voin toki korvata sen sinulle. Itseasiassa haluan korvata jotta vältyn tunnontuskilta”, maanittelin.
”Nyt kun noin kauniisti pyydät... Voisitko mitenkään tuurata minua jonain päivänä? Minulla pitäisi käydä täydentämässä valikoimaani toisessa kaupungissa. Tarvitsisin uusia koruja ja hattuja ja rintaneuloja ja...”
”Toki. Paitsi, osaanko minä?”
”No enemmän sinusta varmaankin on hyötyä kuin siitä, että löisin luukun ovelle. Kunhan evään mehutarjoilut”, Alice vastasi virnistäen. Mulkaisin leikkisästi takaisin, ja olin salaa tyytyväinen, että sain jotain tekemistä.

Kun yritin komentaa Nessietä epätoivoisesti, huomasin liikettä näyteikkunan toisella puolen. Tarkensin katsettani hörhelöiden ja leninkien läpi, ja erotin suloisen pojan. Tai miehenalun, paremminkin. Hän ei ollut huomannut minua, eikä hän kyllä katsellut ikkunan koristeitakaan. Jotain peremmällä liikkeessä olevaa. Ihmettelin, miksei hän uskaltautunut sisään. Vai oliko Alice oikeassa – olivatko murtovarkaat normaalia tässä kylässä?

”Hei Alice... Tunnetko tuon miehen, tuolla ikkunan toisella puolen?” kysäisin.
”Odotas... Taasko se sama? Ihan söpö, mutta mielettömän ujo”, Alice hihkaisi. Sitten poika ilmeisesti huomasi minutkin, tai ylipäätään tajusi tulleensa huomatuksi ja livahti paikalta.
”Käykö sinulla useinkin salaisia ihailijoita kurkkimassa ikkunasta?” kysyin hymynkare huulilla.
”Ei oikeastaan. En ymmärrä miksei poika, siis Jasper, tule koskaan juttusille. Olenko minä niin vaikeasti lähestyttävä?”
Tuohon kysymykseen oli hankala vastata.
”Tiedät hänen nimensä?”
”Toki. Hän on Edwardin parhaita ystäviä.”
Nimi särähti pahasti korvaani. Tarkoittihan hän – hänen oli pakko tarkoittaa – jotain muuta Edwardia?
”Kuka Edward?”
”Veljeni.” Oliko Edward hänen veljensä?!
”Se pormestariko?”
”Jep”, Alice vastasi silmiään pyöritellen. ”Hän se ei koskaan tyydy mihinkään normaaliin.”
Nyökyttelin hiljaisena. Pelottava sattuma, että henkilö johon ensimmäisenä törmään, on henkilön johon toisena tutustun – ja joka asuu vielä naapurissani – veli.

”Onko mielessäsi käynyt, että tämä Jasper olisi ihastunut sinuun?” kysyin Alicelta.
”Häh? Minuunko? Mutta... Jos hän olisi ihastunut, hänhän tulisi minun juttusille?”
”Sinä varmasti tekisit niin. Ehkä hän vain on niin ujo, tai sitten veljesi -” irvistin pienesti sanoessani hänen nimensä ”- Edward ei pidä ajatuksesta?” ehdotin muistellen kaihoisasti oman veljeni tekemisiä. Viime näkemisestämme oli aivan liian kauan.
”Miksei pitäisi?”
”No, jotkut vain ovat ylisuojelevia pikkusiskojaan kohtaan. Ehkä hän pitää sinua yhä kokosi puolesta yhtä hauraana ja herkkänä”, arvelin härnäävän leikkisästi. Alice irvisti rumasti, ja vaipui ilmeisesti ajatuksiinsa.

”Itse asiassa. Olen saanut hänet aika monesti punastumaan... Ja hän on usein erittäin vaivaantunut seurassani... Ja hän tunnustaa toisinaan välttelevän minua... Tosin kaikki saattaa tietysti johtua luonteestani.”
”Miksi hän ei sinusta pitäisi? Sinähän olet rakastettavan ylipirteä”, mutisin.
”Voi Bella! Olet paras naapurini koskaan. Tosin näen edellisistäni yhä painajaisia.”
Hymähdin Alicen iloisille silmille. Tytön hymy paistoi niistäkin.
”Mutta nyt Edward saa kuulla kunniansa. Teoriasi sopii erittäin hyvin hänen luonteeseen.”
Huolestuin hiukan, mutta minusta oli itse asiassa ihan hauska kuulla, kun joku läksytti kylän pormestaria.
”Aivan liian huolehtivainen”, Alice mutisi puoliääneen pyörittäessään numeroita mintunvihreään puhelimeensa.

”Mitä nyt Al? Minulla on kova kiire ja -”
kaikui linjan toisesta päästä.
”No heeee-i Ed”, Alice tokaisi matkien veljensä puhetyyliä. ”Kuule. Tapasin tänään uuden hemastuttavan naapurini, joka esitti teoriansa Jasperista.”
Pahus. Jos Edwardilla oli järkeä päässään, hän tajusi nyt Alicen puhuvan minusta. Kai hän nyt muisti, missä siskonsa asuu. Ja hän kävi eilen luonani! Hätäillessäni minulla meni muutenkin heikosti kuulemani Edwardin vastaus ohi.
”Naapurini epäilee, että Jasper olisi ihastunut minuun. Mikä on hyvin mahdollista. Hän myös epäilee Jasperin käytöksen johtuvan sinusta. Oletko kieltänyt häneltä minuun tutustumisen, EDWARD?” Alice sopotti puhelimeen.
”Ummm... Täytyy lopettaa, minulle tuli arvovieraita.”

”Aivan varmasti tuli!” Alice kiljaisi ja paukautti luurin paikoilleen niin kovalla voimalla, että epäilin hetken jo sen muovikuorien halkeavan.

Alice rauhoitti itseään hetken, kunnes kääntyi puoleeni.
”Olit oikeassa. Jazz on ihastunut minuun.”
”Jazz?”
”Lempinimi. Sinun lempinimesi on Bells, tiesitkös?”
Hymähdin vastaukseksi. Olin harvoin – itse asiassa en koskaan – tavannut näin suorasukaista ihmistä. Ja minä kun pidin itseäni sellaisena!
”No sitten sinun pitää tehdä asialle jotain. Minkä luulisi hoituvan. Jazz on luultavasti unohtanut kuinka flirttaillaan”, tokaisin kuivasti.
”Bella kuule.”
”Kerro.”
”Olet kauhean mukava ihminen. Jotenkin avoin, hyväsydäminen ja hirmuisen epäitsekäs.”
”Paras naapurisi koskaan, niinkö?”
Alice virnisti ja jatkoi: ”Mitäköhän muut kyläläiset ajattelevat sinusta? Toivottavasti eivät heti leimaa elämäntilanteesi perusteella.”
Sitä minä pelkäsinkin, leimautumista. Hetken meinasin jo kertoa Tanyasta, kunnes hoksasin että tämä saattoi olla Alicen ystäviä.
”No mitä aiot tehdä Jasperin suhteen?” kysyin karistaakseni mielestäni kaikki ikävät ajatukset tulevaisuudesta.
”Seuraavan kerran kun hän tulee kurkkimaan, syöksyn ulos ja pyydän sisälle. En tietenkään tiedä, tulemmeko edes juttuun, mutta minua kiinnostaa tutustua häneen silti. Niin lutuinen!”
Purin huultani etten puhkeaisi hihitykseen. Alice oli toisinaan niin lapsenmielinen. Oikeastaan aina, kun olin hänen seurassaan ollut.

Kellon viisarit riensivät huomaamattaan eteenpäin, ja palasin todellisuuteen kun tajusin, että pitäisi ehtiä käydä torilla ruokaostoksilla vielä tämän päivän aikana. Hyvästelin Alicen – joka vannotti, että tapaisimme jälleen illalla – ja kaappasin vastahakoisen Nessien mukaani. Astuin liikkeestä ulos tuulikellojen kilinän saattelemana. Olin aina inhonnut niitä, koska en halunnut herättää huomiota tekemisilläni. Astelimme Nessie käsikynkässäni kohti toria. Minua huolestutti hieman – olin nuori, minulla oli lapsi mukana ja sormuksesta ei tietoakaan. Ja tiesin että minua katseltaisiin joka tapauksessa, sillä olin kylän uusi asukas. Se ei hälventäisi yhtään epäilyksiäni. Huomaamattani toivoin, että olisin laittanut huivin päähän, ja huomaamattani myös vasen käteni ajautui taskuun. Sätin itseäni, eritoten käytöstäni: kuinka riipuksissa olinkaan muiden mielipiteistä!

Yllätyin hieman torin kojumerestä, ihan positiivisessa mielessä. Kylä oli pieni, ja valikoimat näin valtavat. Leipäkojuillakin sai miettiä kauan, minkä patongin valitsisi. Yritin parhaani mukaan pitää harhaluulot pannassa, ja hymyilin jokaiselle kauppiaalle. Valitettavan moni kiinnitti ensimmäiseksi huomiota Nessieen – ei positiivisessa vaan arvostelevassa muodossa. Ja joka kerta tunsin pientä, vaivaantunutta kiskomista takinliepeissäni. Aina, jokaikisessä kylässä tämä sama juttu!

Turhautuneena viihotin kojulta toiselle toimittaakseni ostokseni mahdollisimman nopeasti. Hymyni alkoivat väkinäistymään entisestään, mutta loppuvaiheessa kauppiaatkin vaikuttivat ystävällisemmiltä. Vallitsiko kauppatorilla joku hyvät vastaan pahat -asettelu, ehdin jo ihmetellä. Lopulta käsitin mistä moinen johtui. Tyttöni ei enää roikkunut helmoissani. Tyttöä ei näkynyt enää missään. Ensin minut valtasi suunnaton paniikki. Sitten tajusin, ettei moinen auttanut, päinvastoin. Täytyisi pitää pää kylmänä, ja etsiä määrätietoisesti. Kyläläisiltä kannattaisi varmaan kysellä – paitsi silloin saisin lapsenhukkaajan maineen. Kelvottoman äidin maineen, jälleen kerran.

Viipotin inhimillisyyden rajoilla häilyvän nopeasti ihmisjoukossa etsien katseellani pientä sinistä duffelitakkia ja punertavanruskeaa kiharapilveä. Samalla yritin erottaa puheensorinasta lapseni ääntä. Hän oli kolme ja puoli, herranjestas! Ja yksin jossain täällä, teillä tietämättömillä. Maalasin kauhukuvia samalla kun yritin estää paniikin vallankumousta.

”Missäs äitisi on?” joku kysyi kuuluvalla, samettisella äänellä ehkä toiselta puolen kojurivistöä. Ääni oli pahuksen tuttu, ja sekunnin sadasosassa tajusin sen kuuluvan Edwardille. Melkein yhtä nopeasti minut valtasi helpotus, ja samalla kuulin korkean, helisevän äänen. Rakastettavan tutun äänen.
”Ostoksilla. Karkasin häneltä. Luultavasti hän on ihan paniikissa”, kuulin Nessien kihertävän. Lähdin harppomaan ääntä kohti, yrittäen hillitä suuttumistani. Mutkan takaa näin tytärtäni kohti kyyristyneen hahmon, ja pian Nessien kasvot tavoittivat minut. Hän valahti nolostuksesta punaiseksi. Kun tyttö nosti pikkuruiset kämmenensä häpeästä kasvoilleen, Edward suoristautui ja kääntyi katsomaan tulijaa. Siis minua.
”Öh. Hei, ja kiitos että näköjään kiinnitit huomiota tyttäreeni”, mutisin Edwardille. Hyväntahtoista huomiota, täydensin mielessäni.
”Ei kestä. Olisin etsinyt sinut, mutta ehdit ensin”, Edward tokaisi pöyhien hiuksiaan hämillisen näköisenä.
Nyökkäsin pienesti, tartuin Nessietä turhankin kovakouraisesti kädestä ja lähdin kasvot punehtuneena tästä kiusallisesta tilanteesta johtuen kävelemään kohti kortteliamme.

”Bella!” kuulin Edwardin huudahtavan peräämme. Käännyin hyvin hitaasti, toivoen että kasvoni olisivat yhtä kalpeat kuin tavalisestikin.
”Mitä taas, herra pormestari?” kysyin äkäisemmin kuin oli tarkoitus.
”Neiti Swan, minua vain kiinnostaisi tietää, millä tulette toimeen?” hän tiedusteli vielä muodollisemmalla sävyllä kuin minä, ilmeisesti viitateen kahteen täpötäyteen paperikassiini.
”Suhteilla!” äyskähdin. Edward se jaksoi udella. Käänsin taas selkäni, ja lähdin kävelemään rivakasti Nessie perässäni poukkoillen kohti kotia. Suhteilla, naurahdin mielessäni. Eihän se paikkaansa pitänyt. Mutta oikeastaan, ihmissuhde kai minulla ja isällänikin oli ollut. Sen ansiosta sain puolet perinnöstäkin.

Kun sain koottua ajatukseni jälleen kasaan – hataraan sellaiseen, mutta kuitenkin – käännyin Nessien puoleen.
”Arvon neiti Vanessa, mitä tuo äskeinen oli olevinaan?” kysyin ankarimmalla äänensävylläni.
”Ei toistu, ei toistu, ei toistu lal-lal-laa!” hän toitotti.
”Vastaa kysymykseen. Ja parempi olisikin, ettei toistu.”
”Minua ärsytti. Kaikki tuijottivat. Kuin olisin karjamarkkinoilla ollut. Ajattelin, että etsin jonkun... jotkut..”, hän mutisi ja hiljeni yht'äkkiä. Minuun vyöryi surua; en pystynyt tarjoamaan lapselleni sitä mitä hän eniten kaipasi. Kokonaista perhettä, äitiä ja isää. Nessien isällä ei ollut minkäänlaisia haluja leikkiä isää, ja kellekkään muulle en kelvannut. Tai sellaista, kenen kelpuuttamista olisin kaivannut, en ollut vielä tavannut.
”Äiti, mitä nyt?” Nessie kuiskasi nyhjäisten minua hihasta.
”Ei mitään. Saat anteeksi, jos vannot ettet enää ikinä karkaa minulta.”
”Vannon”, hän lupasi kuuliaisesti.
« Viimeksi muokattu: 13.04.2010 22:21:40 kirjoittanut makeaavettä »
dream as if you'll live forever
live as if you'll die today

minnamoi

  • ***
  • Viestejä: 193
  • Kwop kilawtley
Vs: Rebel of Rosefield (4. luku 13.4.)
« Vastaus #26 : 13.04.2010 19:42:41 »
voi, taas näin nopeesti uus luku! :) i love it! mua jäi vähän kyllä vaivaa että missä kohtaa bella sitte tuuras alicea siel kaupalla? :o mutta ihana alice ku se alko puhuu jasperista ♥ mä niin odotan sitä emmettiä, niinku aikasemmin tuliki varmaa selväks :D se vaan on niin paras ja sitte odotan et millon edwardin ja tanyan välit kiristyy oikeen kunnolla :D tykkäsin kyllä tästäkin luvusta!

minnamoi♥
"Disco is back, motherfuckers!"♥

Blinky

  • ***
  • Viestejä: 141
Vs: Rebel of Rosefield (4. luku 13.4.)
« Vastaus #27 : 13.04.2010 19:47:29 »
minnamoi, Bella ei oo vielä tuurannut Alicen kaupalla - se tapahtuu seuraavassa luvussa  :D
dream as if you'll live forever
live as if you'll die today

Sarkku

  • Green Day holisti
  • ***
  • Viestejä: 175
  • ava by NiNNNi
Vs: Rebel of Rosefield (4. luku 13.4.)
« Vastaus #28 : 13.04.2010 21:24:28 »
Ihanahahahaa!!!
Jatkaaaaa!!
Do you know what's worth fighting for?
When it's not worth dying for?

jennumiu

  • ***
  • Viestejä: 234
    • We still are made of greed
Vs: Rebel of Rosefield (4. luku 13.4.)
« Vastaus #29 : 13.04.2010 22:10:27 »
taas ihana luku :) <3

Lainaus
Hymähdin Alicen iloisille silmille. Tyttö hymy paistoi niistäkin.
tuota en oikein tajunnut , olisiko 'tytön hymy' ?

jatkoa innokkaasti odotellen,
jennumiu
This is the way the world ends
Not with a bang but a whimper

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Vs: Rebel of Rosefield (4. luku 13.4.)
« Vastaus #30 : 14.04.2010 15:55:53 »
Ihana! Nessie on ihan best!  ;D
Jatkoa nopsaan!

Minulla on nyt vähän kiire joten anteeksi lyhyt viesti...

Jaima

  • ***
  • Viestejä: 126
  • "love is the key that holds two hearts together."
Vs: Rebel of Rosefield (4. luku 13.4.)
« Vastaus #31 : 15.04.2010 17:35:34 »
Tää on aivan ihana. (:
Jatkoa vain lisää. Odotan sitä tääl ihan kärsimättömänä :D
I'm glad were together. Your love has shown me how beautiful the world is. Our love is the key to a lifetime and happiness ♥

Deph

  • Herkuttelija
  • ***
  • Viestejä: 589
Vs: Rebel of Rosefield (4. luku 13.4.)
« Vastaus #32 : 15.04.2010 19:43:39 »
Söpö luku ♥
Nessien karkaaminen oli aika hassua :D Ja jotenkin...koko markkinajuttu.
Kuten jo sanoin aikasemmassa viestissäni, kirjoitat hyvin näitä vanhanaikaisia juttuja. Tuosta tulee ihan sellainen fiilis, että ollaan hypättä vuosikymmeniä taaksepäin.
Mahti luku oli, enkä yhtään virhettä huomannut.
Jatkoa toivoisin (:

ew
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.
Samuli Putro - Olet puolisoni nyt

Avatar Irkku

Blinky

  • ***
  • Viestejä: 141
Vs: Rebel of Rosefield (4. luku 13.4.)
« Vastaus #33 : 15.04.2010 21:58:50 »
Kiitos taas ihanista kommenteistanne!  :D Lisää otetaan mieluusti vastaan.  ;)
jennumiu, kiitos huomautuksesta, korjasin sen virheen.  :)

Tässä tuleekin jo uutta lukua. Jännä, mun ei pitäny edes saada tätä tänään valmiiksi, mutta kirjotusvimma iski ja tässä sitä ollaan.  :D



Luku 5


Olin sopinut tuuraavani tänään Alicea hänen kaupassaan. Tyttö aikoi käydä toisella paikkakunnalla valikoimaansa täydentämässä, ja minulle olisi luvassa ikävystyttävää seisoskelua tiskin takana sen aikaa. Toisaalta, tässä olisi tilaisuus päästä muiden kyläläisten suosioon, jos vain jaksaisi hymyillä maireasti tunnista toiseen.

Harjasin hiussuortuvat vielä kertaalleen, pujahdin kanarianlinnunkeltaiseen mekkooni, sidoin nauhakorkkarit kiinni ja nakkasin villakankaisen viitan harteilleni. Kesä lähestyi kovaa vauhtia, mutta satunnaiset tuulenpuuskat viilensivät ilmaa. Letitin Nessien hiukset rusetein, puin hänelle punaisen mekon ja duffelitakin, pitsisukat ja viimein sujautin pienet jalat vaivalloisesti remmikenkiin. Nessie olisi seurassani koko päivän, mutta tyttö halusi kuulemma oleskella takahuoneessa. Syy oli helposti arvattavissa. Kuitenkin varasin hänelle piirrustustarvikkeita ja pari lastenkirjaa mukaan, jottei hän tahdostaan huolimatta ikävystyisi kuoliaaksi.

Astelimme käsikädessä – kuten meillä aina tapana oli – kohti Alicen putiikkia. Yllätyin, kun hän värjötteli jo ulkopuolella sonnustautuneena mintunvihreään trenssiin ja mustaan huopahattuun. Samassa huomasin tienreunassa mustan, pienen auton – ja mikä yllättävintä – toisella puolen autoa Jasperin. En ehtinyt edes pohtia tilannetta, lähinnä sen hämmästyttävyyttä – ehdin vain havaita että Alicella ei kauaa nokka tuhissut aikomuksissaan.

”Bella! Tiedät mitä tehdä! Tinkiä ei saa yhtä neljäsosaa enempää, Rosalielle puoleen hintaan! Pidä huoli kassasta. Minulla on kiire”, hän hihkaisi minulle kun olin vielä metrien päässä, samalla vilkuillen hätääntyneesti ympärilleen. Sitten hän hyppäsi Jasperin ohella autoon, ja hetki vain, eikä heitä enää näkynyt. Pudistelin huvittuneena päätäni, ja astuin Nessie kannoillani sisään lämpimään.

Nessie oli lueskelemassa takahuoneen nojatuolissa, ja minä istuskelin käsiini nojaten myyntipöydän takana. Asiakkaita ei ollut vielä käynyt, mutta ihmekö tuo – putiikki oli ollut avoinna vasta puolisen tuntia. En kyllä ihmettelisi vaikkei tänne tulisi yhtään asiakasta, jos he huomaisivat minut näyteikkunasta. Havahduin synkistä kuvitelmistani, kun ovi kävi. Nostin päätäni, ja täytyy myöntää että jopa säikähdin nähdessäni tulijan. Hän oli komea, mutta pelottavan lihaksikas. Tummat lyhyet kiharat ja uskomattomat muskelikäsivarret olivat asioita, joihin huomioni kiinnittyi ensimmäiseksi. Vaivoin sain käännettyä katseeni tämän kasvoihin, ja väänsin hymyn huulilleni.

”Tervehdys. Kuinka voin auttaa?” tokaisin edelleen tekopirteästi hymyillen.
Miehen silmissä välkehti huvittuneisuus, ja toivoin ettei hän olisi huomannut sopimatonta tuijotustani.
”Ensiksi minua kiinnostaisi tietää, että kuka olet ja mitä hittoa teet Alicen kaupassa. Sitten minua kiinnostaisi tietää, missä Al on. Pääasiani oli tulla noutamaan eräs tietty leninki vaimolleni”, hän vastasi kulmiaan kurtistaen.
”Tuuraan Alicea. Hän on naapurini. Olen Bella Swan”, töksäytin hieman loukkaantuneena asiakkaan suorasta käytöksestä. Ilmeisesti hän kuitenkin oli läheinen Alicen kanssa. ”Alice on toisella paikkakunnalla täydentämässä putiikin valikoimaa”, jatkoin vaikeana. Jasperista ei varmaan kannattaisi mainita.
”Emmett McCarty”, hän tokaisi ja tarttui käteeni veivaten sitä aivan liian kovin ottein edestakaisin. Tahallisesti, tietenkin. Sitten hän viimein päästi irti, ja kun minä hieroin kipeitä sormiani, mies vain virnisti leveästi.
”Bella, sinulla on jo mainetta siihen nähden, kuinka vähän aikaa olet asunut täällä. Ilo tavata moinen henkilö, olet kaivattua piristystä tuppukylällemme”, hän tokaisi yhä hymyillen, ja pyöritteli käsissään lahjanarurullaa, jonka hän oli napannut tiskiltä. Oli minun vuoroni irvistää rumasti.
”Mistä tunnet minut?” tivasin kuitenkin silkkaa uteliaisuuttani.
”Jokainenhan sinut tuntee”, hän tokaisi nopeasti, kuin olisi melkein paljastanut jotain.
”Tosiaan, vaimoni mekko... Et taida tietää mikä se näistä on?” hän tiedusteli samalla kun oli onnistunut livahtamaan tiskinlaidalta vaaterekin luo.
”Jos se on varattu, se tuskin on myytävien puolella”, ehdotin kuivalla äänensävyllä.
”Ehkei. Mutta entä jos ostaisinkin tämän?” Emmett kysyi ja pyörähti ympäri näyttäen minulle lyhyttä, pitsikoristeista mekkoa, jota ei tosiaan oltu tarkoitettu makuuhuoneen ulkopuolelle.
Pyöritin silmiäni Emmettin naureskellessa suunnitelmilleen – tai mielikuvilleen.
”Kerro nyt vaimosi nimi, niin voin tarkistaa löytyykö takahuoneesta mitään hänelle osoitettua”, pyysin.
”Rose. Siis Rosalie”, Emmett mutisi survoessaan henkaria takaisin tangolle.
Rosalie? Mieleeni tulvi hämärä muisto ensimmäisestä tapaamisestani Alicen kanssa.

Paras ystäväni on Rosalie, sinun pitäisi tavata hänetkin. Rosalien mies on taas veljeni paras ystävä.


Rosalien mies on Emmett. Tämä Emmett, joka seisoi juuri kärsimättömänä edessäni. Tämä Emmett, joka on Alicen veljen paras ystävä. Alicen veljen nimi on Edward. Edward on pormestari. Edward, jumalattoman komea, lempeä ja huumorintajuinen mies. Pahuksen tunkeileva myös, mutta se on sivuseikka. Miksi minun piti aina saada kohtaus, kun älysin tavanneeni jonkun Edwardin läheisistä?

”Bellaa? Huhuu?” Emmett huudahti entistä kärsimättömämmin.
Räpsäytin silmiäni ja mumisin jotain kävellessäni takahuoneeseen. En huomannut, että Emmett seurasi perässä, ennen kuin kuulin takaani innostuneen äänen.
”Hei, kuka olet ja miksi murjotat täällä?” Emmett tokaisi, ja olin aivan varma että hän tiesi Nessiestäkin etukäteen. Hän olisi muuten ollut yllättyneempi.
”En murjota”, tyttäreni vastasi helisevällä äänellään. ”En vain jaksa typeriä ihmisiä jotka tuijottavat minua kuin maailman kahdeksatta ihmettä.”
Emmett naurahti hyväntahtoisesti ja kyyristyi tytärtäni – joka suhtautui tähän lihaskimppuun paljon minua inhimillisemmin – kohti kurkkien olantakaa, mitä hän tuhersi.
”Saanko katsoa?” Emmett pyysi.
Nessie nosti piirrustuksensa pöydältä näyttäen sitä Emmettille selvästi ylpeänä. ”Sain sen juuri valmiiksi”, hän tokaisi hymyillen säteilevästi.
”Onpa hieno!”
”Tiedän”, Nessie virnisti omahyväisesti. Hän ei selvästikään ollut tottunut ottamaan kehuja vastaan.
”Saat tämän jos haluat”, hän jatkoi.
”Todellako? Kirjoita siihen vielä nimesi, jooko?”
”En osaa. Osaan vain ännän”, Nessie tokaisi alahuuli törröttäen.
”No kirjoitetaan yhdessä!” Emmett tokaisi ja jätin heidät kahden kun astelin vaatehuoneeseen.

Miksi hitossa Alice oli mennyt ”täydentämään varastojaan”?! Tavaraa oli pinottu katonrajaan saakka, ja lattialla oli jalansijaa vain parin askelman verran. Purin huomaamattani alahuultani, kun ihmettelin kuinka ikinä löytäisin Rosalien mekkoa.
”Taidat olla vähän väärillä apajilla”, kuului takaani niin yllättäen, että säpsähdin. Miten tuon kokoinen mies liikkui noin äänettömästi?
”En usko että Alice säilyttää varauksia täällä. Katsoitko jo tuolta kaapeista?” hän jatkoi osoittaen kädellään päinvastaiseen suuntaan.
”En. Kiitos vinkistä.”
”Bella. Tuli tässä mieleeni, että millä Alice meni täydentämään varastojaan?” Emmet tiedusteli muodostaen hänkin lainausmerkit sormillaan lausuessaan kaksi viimeistä sanaa. Eikä hänen pitänyt kysyä tätä kysymystä.
”Autolla”, tokaisin antaen itsestäni vähäjärkisen ihmisen kuvan, suojellakseni Alicea ylihuolehtivaiselta isoveljeltään.
Emmett kohotti kulmiaan. ”Et aio kertoa minulle, niinkö?”
Nyökkäsin pienesti.
”Eli Jasperin”, hän hihkaisi. ”Edward varmasti riemastuu. Jazz rukka”, hän mutisi.
”Et kerro hänelle! Eikö sinulla käy yhtään sääli Jasperia?”
”Miksikö?”
”Niin toivottomasti ihastunut. Edwardin käytös menee aivan liian pitkälle”, tiuskahdin.
”Tunnet siis Edwardin?” Emmett kysyi vaihtaen jälleen puheenaihetta. Ja saaden pienen luvattoman punan karkaamaan poskilleni.
”Alicen veli. Hän on kertonut minulle tämän käytöksestä”, vastasin niin välinpitämättömästi kuin suinkin.
Emmett naureskeli vain puoliääneen, kun hän asteli kannoillaan kohti kaappirivistöä. Muutaman ovenavaisun jälkeen tärppäsi, tungin paperikassin Emmettin syliin ja astelin niskojani nakellen takaisin liikkeen puolelle.
Mies vain nauroi – tällä kertaa totisesti äänekkäämmin – ja asteli pois putiikista. Ovella hän kääntyi vielä puoleeni, huomasi murjottavat kasvoni ja tokaisi: ”Hyvästi Bella. Tapaamme kyllä taas pian.”  Ajatus ei juuri nyt miellyttänyt.
”Edward ei liiotellut sinusta kertoessaan”, hän vielä mutisi ja iski minulle silmää. Hän sulki oven juuri ennen kuin nakkaamani lahjanauharulla olisi osunut häneen.

EPoV

Olin kävelemässä lounastamasta takaisin työpaikalleni, kun vastaani käveli Emmett. Vilkaisin torin kelloa – minulla olisi vielä aikaa vaihtaa muutama sana parhaan ystäväni kanssa. Oikeastaan hän oli minulle kuin veli.
”Mitä mies?” Emmett huudahti jo pienen kivenheiton päästä.
”Samaa vanhaa. Minne matka?”
”Kotiin. Käväisin Alicella. Paitsi ettei Alice ollut paikalla”, hän mutisi kulmiaan kurtistaen. Sitten hänen kasvoilleen ilmestyi ovela ilme, ja hän veti paperikassista piirrustuksen.
”Sen sijaan sain tälläisen...” hän tokaisi aukoen taiteltua paperiarkkia.
Hän levitti eteeni hyvin värikkään piirrustuksen. Taidokas, mutta selvästi hyvin pienen lapsen tekemä. Lopulta katseeni pysähtyi alakulman Emmettin harakanvarpaita muistuttaviin kirjaimiin: NESSIE.

Emmett oli nähnyt Nessien? Myös Bellan. Vain pari ajatusta, ja tajusin Bellan tuuraavan Alicea. Sitten ehdin ihmetellä Alicen poissaoloa, ja samalla muistin eilisen puhelinkeskustelun, joka oli jo vaipunut mielestäni unholaan. Alicen naapuri? Uusi naapuri, hän oli tainnut sanoa? Tietysti hän tarkoitti Bellaa. Bella oli yllyttänyt Alicen Jasperin kimppuun! No, Alicen eilisissä mielipiteissä oli kyllä aika vinha perä. Olin ylihuolehtivainen, itsekäs ja lisäksi ilkeä kaverilleni. Mutta ajatus Alicesta ja Jasperista yhdessä aiheutti väristyksen.

”Miksi Alice on palkannut Bellan tuuraamaan?”
”Miksi kysyt? Tarkoitatko, että miksi juuri Bellan, vai että miksi Alice ei voinut itse työskennellä tänään?”
”Jälkimmäistä tietenkin, urpo.”
”Tsot tsot. Sinun mielenliikkeistä ei ikinä ota selvää, senkin herra nain-ällöttävän-naisen-ja-väitän-rakastavani-häntä.”
Minun teki mieli käydä Emmettin kimppuun mutta suunnitelmat kuihtuivat heti kun järjen ääni muistutti minua hänen voimistaan. Miksi Emmett jaksoi vinoilla minulle nykyään kaiken aikaa?
”Vastaa nyt kysymykseen.”
”Noh, hän meni täydentämään surkeaa valikoimaansa toiseen kaupunkiin.”
”Jasperin kanssa, niinkö?”
”Jaa-a, sinä arvasit itse ja valehtelu on paha tapa... toivottavasti Bella ei käy kimppuuni”, hän tokaisi väläyttäen veijarimaisen hymyn.
”Emmett-kiintiöni on täynnä tälle päivälle, nähdään jälleen kun käyttäydyt taas normaalisti”, mutisin ja lähdin päätäni pudistellen jatkamaan matkaani.
”HEI! Toivottavasti et joudu pahaan liriin... Viitaten pieneen vihjaukseeni Bellalle!” hän karjaisi ja lähti juoksemaan vastakkaiseen suuntaan niin lujaa kuin jaloistaan pääsi, sillä minä voitin hänet sentään nopeudessa.

En jaksanut välittää Emmettin heitosta, olin omissa pääni sisäisissä ongelmissa jo valmiiksi. Bella kun sattui pyörimään jokaisessa ajatuksessani nykypäivinä, ja olisin vihjaillut mieluusti hänelle itsekin. Jos vain uskaltaisin, tyttö kun oli niin pahuksen luja ja suorasukainen.

Minua hämmästytti, miten kaikki oli muuttunut niin nopeasti. Minun ja Tanyan välit olivat kylläkin muuttuneet pikkuhiljaa, jo pitkän aikaa. Mutta Bella oli saapunut Rosefieldiin vasta vajaa viikko sitten, ja sen jälkeen kaikki oli mennyt entistä kovempaa alamäkeä, kohti turmiota. Minun avioliitossani siis.

Tiesin faktat; jos eroaisin Tanyasta, se olisi rikos tämän kylän silmissä. Se taas tarkottaisi sitä, että menettäisin todennäköisesti virkani. Kuitenkin kaikista viimepäivien riidoista huolimatta rakastin vaimoani yhä. Rakkaus oli tosin laantunut, ja olin – myönsin sen viimein itselleni – ihastunut lisäksi toiseen naiseen. Naiseen, joka oli ihailtavan rohkea ja vahva, ja pahuksen kaunis. Joka ei ilmeisesti tuntenut mitään kovin lämpimää minua kohtaan. Kuulostaa ehkä itserakkaalta, mutta kun vietin hänen kanssaan aikaa, minusta välillämme oli jotain omituista. Hyväntahtoista jännitettä, sähköisiä kipinöitä. Hänen seurassaan oli niin helppo olla, mutta kuitenkin jollain tapaa niin vaikeaa.

Olin kuullut tarinoita, että muutaman vuoden jälkeen naimisiinmenosta – minulla siitä ei tosin ollut vuottakaan – saattoi tulla ihastumisia. Näissä tarinoissa ihastuksista päästiin yli, ja elämä jatkui taas onnellisena. Minun tarinani poikkesi siten, että minä en oikeastaan ollut onnellinen. Tottakai meillä oli hyviä päiviäkin Tanyan kanssa. Nykyään hän oli vain hiton vaikea, ja minusta tuntui kuin olisin hänelle itsestäänselvyys. Kuten Bella sanoi – muisto nosti hymyn huulilleni – mustasukkaisuus on sairaus. Siltä minusta tuntui. Kun palasin iltaisin töistä, ensimmäinen kysymys Tanyalta oli: ”Näitkö tänään Swanin akkaa? Entä sitä äpärää?” Tuollaisten törkeyksien jälkeen minunkin oli vaikea olla hyvällä tuulella. Mahdotonta, tarkennukseksi sanottakoon.

Kävelin juuri silloin Alicen liikkeen ohi, ja tiedostamatta jäin tähyilemään lasin läpi Bellaa. Siellä hän istui ikävystyneenä tiskin takana, näyttäen seurankipeältä. Paitsi ei hän varmastikaan minun seuraa kaivannut, muistutin itselleni. Yht'äkkiä huvituin, kun tajusin käyttäytyväni Jasperin tavoin. Olin nähnyt hänet monesti tiirailemassa Alicea, mutta eihän Jazz sitä tiennyt. Ehkä Bella oli oikeassa, ehkä minun pitäisi päästää pikkusiskostani hiukan irti.

Havahduin haaveiluistani suruliseen todellisuuteen; minun ja Jasperin tilanteet poikkesivat loppuunsa monella tavoin. Jasper ei ollut varattu. Alice todennäköisesti tunsi Jasperia kohtaan samoin. Kurja kohtalo, kurja tulevaisuus – näissä synkissä mietteissä laahustin kohti työpaikkaani. Työpaikkaa, jonka olisin vaikka valmis jättämään, jos saisin tilalle jotain paljon parempaa. Sama koski myös Tanyaa, mutta se ei varmastikaan onnistuisi yhtä helposti.

Vaikka mikäpä minun elämässäni oli enää helppoa?
dream as if you'll live forever
live as if you'll die today

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Vs: Rebel of Rosefield (5. luku 15.4.)
« Vastaus #34 : 16.04.2010 14:29:39 »
Emmett! <3
Ihanaa että Edi suunnittelee jo nyt eroa Tanyasta!
Juuri Alicen tapaista lähteä ostamaan vaatteita kun niitä on vielä hurjasti...

Mutta joo pidin erittäin paljon ja toivon jatkoa.
En keksi mitään kommentoitavaa koska olen häkeltynyt kirjoitus taidostasi.  ;)

jennumiu

  • ***
  • Viestejä: 234
    • We still are made of greed
Vs: Rebel of Rosefield (5. luku 15.4.)
« Vastaus #35 : 16.04.2010 14:43:50 »
uijjui, ihana emmett<3
pidin tästä paljon, ja jatkoa taas pyytelen mahdollisimman pian :) *koiranpentu ilme*

<3: llä
jennumiu




This is the way the world ends
Not with a bang but a whimper

minnamoi

  • ***
  • Viestejä: 193
  • Kwop kilawtley
Vs: Rebel of Rosefield (5. luku 15.4.)
« Vastaus #36 : 16.04.2010 15:00:55 »
jepaa uus luku!<3 me likes! :D ja vihdoinkin emmettiä♥ se oli niin ihana ku se meni auttaa nessiee kirjottaa oman nimen :) tykkäsin jotenki tosi paljon ku täs olle edwardPov ja sit ku se mietti jo eroo tanyasta! :) toivottavasti bellaki koht tajuu et edward on ihana ja näin! :) en huomannu muutes yhtää kirjotusvirheitä :) jatkoa pyytelen :D

minnamoi♥
"Disco is back, motherfuckers!"♥

Jaima

  • ***
  • Viestejä: 126
  • "love is the key that holds two hearts together."
Vs: Rebel of Rosefield (5. luku 15.4.)
« Vastaus #37 : 16.04.2010 16:14:24 »
Oih.. Ihana luku. (:
Emmet on kyllä kans yks tapaus.. ;D

Mutta jatkoa pian taas lisää.
I'm glad were together. Your love has shown me how beautiful the world is. Our love is the key to a lifetime and happiness ♥

Deph

  • Herkuttelija
  • ***
  • Viestejä: 589
Vs: Rebel of Rosefield (5. luku 15.4.)
« Vastaus #38 : 16.04.2010 17:22:56 »
Hyvä luku oli jälleen ♥
Virheitä en huomannut ja kirjoitat muutenkin tosi hyvin. Tykkään (:
Emmett on paras, niin kuin aina. Ja Huoh tuo Tanya -.- Bellan asenteesta ja kaikesta siitä tykkään myös : D
Joo vähän kiire joten en kerkeä pitkää kommenttia kirjoittamaan.
Jatkoa!

ew
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.
Samuli Putro - Olet puolisoni nyt

Avatar Irkku

alba

  • Vieras
Vs: Rebel of Rosefield (5. luku 15.4.)
« Vastaus #39 : 16.04.2010 18:00:08 »
Oho, miten mä unnistuin hukkaamaan tän tarinan :D Nääny monta osaa välistä ja luin ne nyt putkeen tässä.
Hyvin menee :D Tykkään sun tyylistäs ja huumori on mahtavaa.

Jatkoa vain.