Kirjoittaja Aihe: Unohtumaton otos | K-11 Colin Creevey/Rita Luodiko  (Luettu 1872 kertaa)

Snouk

  • ***
  • Viestejä: 1 998
Otsikko: Unohtumaton otos
Ikäraja: K-11
Varoitukset: seksuaalinen häirintä
Genre: draama, UST (toteutumaton seksuaalinen jännite), het, yksiosainen
Paritus: Colin Creevey/Rita Luodiko
Haasteet: KOP2: Haastebooli, Perspektiiviä parittamiseen (VÄÄRIN!-paritus)


Unohtumaton otos


Kun Albus Dumbledore kuoli traagisesti kesäkuun viimeinen päivä 1997, kukaan ei tiennyt että Colin Creevey oli paikalla, tai niin hän itse luuli. Ei hänen ollut tarkoitus olla, tai tarkoitus oli, mutta hänellä ei ollut mitään ennakkoaavistusta siitä, mitä tuleman piti. Pahaa-aavistamattomana Colin oli varjostanut Draco Malfoyta, joka hänen tietämättään oli ollut matkalla tappamaan Dumbledorea. Colinilla oli koko viisivuotisen koulu-uransa aikana ollut hieman riskialtis ja typerä harrastus: oppilaiden valokuvaaminen. Useimmiten se ei aiheuttanut ongelmia, mutta kaikki eivät olleet vapaaehtoisia kuvauskohteita. Viiden vuoden aikana Colin ei ollut onnistunut saamaan Draco Malfoysta heilahtamatonta kuvaa eikä hän uskaltanut pyytää lupaa kuvata. Malfoy oli pelottava ja koppava ja hän kulki lähes aina kahden suurikokoisen pojan kanssa. Colin itse oli pieni ja heikko, joten hän ei halunnut tieten tahtoen altistua selkäsaunalle. Ensimmäisenä opintovuotenaan hän oli erehtynyt kysymään Malfoylta saisiko tästä ottaa kuvan. Vastaukseksi hän oli saanut päänsä uitettuna vessanpönttöön ja kalsarit vedettynä korviin.

Viisi vuotta Colin oli yrittänyt saada Malfoysta kuvaa salaa, mutta valitettavasti ne olivat aina tärähtäneet. Kun Malfoy oli Dumbledoren kohtalokkaana iltana näyttänyt hyvin ahdistuneelta harppoessaan kohti tähtitornia, Colin oli kokenut tilaisuutensa tulleen. Luihuispoika oli näyttänyt niin pelästyneeltä, ettei ollut edes huomannut varjoissa hiipivää Colinia, vaikka pälyilikin jatkuvasti ympärilleen. Colin luotti siihen, että määränpäähänsä päästyään Malfoy jähmettyisi paikalleen, ja seurasi tätä perille asti kuvansa saadakseen.

Kuvan Colin saikin, tosin ei Malfoysta. Hän oli seissyt alimmilla portailla tajutessaan, että tornissa oli muita. Hän ei ollut uskaltanut kiivetä perille asti, sillä tornissa oli vähän tilaa ja Malfoy olisi taatusti huomannut hänet. Tämä olisi varmasti raivostunut salakuvausyrityksestä ja värvännyt isänsä hankkimaan Colinin vaikka Azkabaniin asti, minkä hän mieluummin jätti väliin. Colin oli seissyt portaissa tornin juurella ja toivonut saavansa kuvan Malfoysta tämän palatessa. Hän ei ollut saanut. Sen sijaan Colin oli refleksinomaisesti näpsäissyt kuvan nähdessään jonkin tömähtävän maahan tornin juurella. Hän oli katsonut avoimesta kivi-ikkunasta ulos ja painanut laukaisijaa aivan vahingossa. Sitä kuvaa ei ollut missään nimessä tarkoitus ottaa.

Kuvassa oli kuollut Albus Dumbledore eikä Colinin suureksi kauhistukseksi otos ollut edes heilahtanut. Ruumis ja sen tila näkyivät kuvassa aivan selvästi. Jos kamera ei olisi ollut Colinille niin rakas, hän olisi hajottanut koko kapineen saman tien. Järkyttyneenä Colin oli vain antanut kameran roikkua kaulallaan sen nauhasta ja juossut pois hokien itselleen, ettei koskaan ollutkaan paikalla.

Dumbledoren kuolema oli tietysti sysännyt liikkeelle valtavan uutistulvan. Lehdet kohusivat tapauksesta ja toimittajat tienasivat rutosti kaivellessaan aina uutta tietoa pimeyden voimista, pimeän lordin liikkeistä ja mistä tahansa, joka saattaisi edes etäisesti liittyä parhaillaan jyllääviin koviin aikoihin. Colinille oli itsestään selvää, ettei hän saisi koskaan paljastaa otoksensa olemassaoloa tai muuten se julkaistaisiin vaikka väkisin. Hän jos kuka tiesi, miten ahnaita toimittajat olivat, mutta Rohkelikkona ja Harry Potterin ihailijana Colin oli myös Dumbledorelle ehdottoman uskollinen eikä halunnut antaa kenenkään tahrata tämän muistoa. Siispä Colin oli kehittänyt kuvan aikeinaan polttaa se, mutta hänen sisäinen uutiskuvaajansa oli estänyt häntä tuhoamasta valokuvaa. Colin oli piilottanut kuvan matka-arkkunsa pohjalle ja jättänyt sinne tarkistellen ajoittain vainoharhaisena, että se oli edelleen tallella.

Kuvasta itsestään ei tiennyt kukaan muu kuin Colin itse. Valitettavasti hän ei tiennyt, että jotkut muutkin tiesivät hänen olleen paikalla Dumbledoren kuoliniltana. Heistä ensimmäinen oli muodonmuutosten opettaja Minerva McGarmiwa, joka oli löytänyt Dumbledoren ruumiin lähes heti tämän pudottua tähtitornista. Hän oli tietysti nähnyt pakoon luikkivan Colin Creeveyn, jonka tosin yhtälailla tiesi myös syyttömäksi tapaukseen. Taikaministeriö oli kuitenkin kuulustellut McGarmiwaa, jolloin hänen oli lueteltava kaikki ihmiset, jotka olivat olleet tähtitornissa sinä iltana. Murhaajan henkilöllisyys oli kuitenkin niin ilmiselvä, ettei ministeriö ollut kokenut tarpeelliseksi haastatella niinkin sivullista läsnäolijaa kuin Colin Creeveytä.

Ministeriö teki paljon yhteistyötä Päivän Profeetan kanssa, jolloin toimittajat olivat tietysti heti ahdistelleet yhteyshenkilöä, joka oli haastatellut Dumbledoren kuolemaan tavalla tai toisella osalliset henkilöt. Päivän Profeetan juoruvastaava Rita Luodiko oli sisäisesti kiljunut riemusta onnistuttuaan utelemaan, että Colin Creevey oli hetken ollut tuona iltana paikalla. Luodiko oli tavannut pojan ohimennen kaksi vuotta sitten kolmivelhoturnajaisten aikaan, kun hän oli kynä syyhyten haastatellut kilpailijoita ja heidän läheisiään. Colin Creevey oli samoihin aikoihin jatkuvasti ollut räpsimässä kuvia suureen tapahtumaan liittyvistä asioista eikä Rita ollut voinut olla huomaamatta tämän toimittajamaista haukankatsetta hyvien kuvauskohteiden suhteen. Hän olikin aivan varma, että Creeveyn ollessa paikalla Dumbledoren kuolinpaikalla, tämä oli taatusti ottanut näkemästään kuvan. Luodikon juorunnälkäinen toimittajanhenki myhäili tyytyväisenä hänen lähtiessään etsimään Creeveytä käsiinsä lähes puoli vuotta rehtorin kuoleman jälkeen.

Ajat olivat muuttuneet ja Tylypahkan turvatoimet voimistuneet entisestään, mutta Luodikon ei tarvinnut moisista välittää. Ilmiinnyttyään lokakuussa kirjoitusvälineineen linnan rajojen ulkopuolelle saattoi hän tallustella rajan yli kovakuoriaiseksi muuntuneena..   

Valitettavasti Luodiko ei voinut muina miehinä hiippailla Tylypahkassa, hänhän ei ollut millään tavalla tervetullut eikä voinut rekisteröimättömänä animaagina kertoa totuutta Tylypahkan alueelle pääsemisestä. Luodiko meni odottamaan Creeveyä kovakuoriaisen hahmossa paikkaan, jonne tiesi tämän varmasti jossain vaiheessa tulevan – tähtitorniin. Se minkä hän toimittajana valokuvaajista tiesi, oli se, että nämä rakastivat luontokuvia ja mikäs sille sen parempi aika ja paikka kuin yö ja korkea torni tähtien katselemista varten. Luodiko oli valmis odottamaan vaikka viikkoja saadakseen Creeveyltä tämän ottaman kuvan. Sellainen oli oltava, hän oli varma siitä.

Viikkoja Ritan ei tarvinnut odottaa, sillä kuten hän olikin aiemmin laskeskellut, hyvä yö taivaan kuvaamiseen oli samana iltana. Odotusten mukaisesti Creevey saapui kameroineen heti yön laskeuduttua tähtitorniin, jonka ikkuna-aukosta puoli vuotta sitten menehtynyt Dumbledore oli pudonnut. Haikein ilmein Creevey viritti kameransa nauhasta kaulalleen ja alkoi räpsiä kuvia.

Kovakuoriainen kipitti seinänviertä Colinin taakse ja alkoi kasvaa naisen hahmon ottaen.
”Hei Colin”, tervehti Rita heleällä äänellä ihmiseksi muuntuneena. Hän onnistui säikäyttämään Colinin pahanpäiväisesti. Tämä kääntyi ympäri kauhistuneena ja jos ei yhtäkkinen puhe ehtinyt säikäyttää häntä tarpeeksi, ehti toimittajanaisen alaston vartalo sen tekemään.
”Apua!” oli ainut, mitä Colin onnistui huudahtamaan näyn kohdattuaan. Hän peitti silmänsä käsillään antaen kameran pudota kaulanauhan varaan riippumaan.

Ritan alkuperäinen suunnitelma olikin ollut käyttää nuoren velhon hämmennystä hyväkseen ja viekoitella tältä kuva vartaloaan apuna käyttäen. Olihan heillä runsaasti ikäeroa, mutta kokemuksen lisäksi Ritalla oli kunnianhimoa, työtään kohden tosin. Hän asteli lanteitaan keinuttaen lähemmäs Colinia, joka pelonsekaisin tuntein ruokki uteliaisuuttaan kurkkimalla sormiensa raosta. Hellästi Rita siirsi pojan kädet pois tämän kasvoilta eikä tämä estellyt.

”Mitä sinä teet Tylypahkassa?” Colin kysyi tärisevällä äänellä. Hän olisi tahtonut perääntyä, mutta tähtitornin kiviseinä hänen takanaan otti vastaan heti. Luodikon rinnat olivat häkellyttävän lähellä Colinia, joka tosin oli kasvanut jo niin paljon pituutta, että niin sanotusti joutui katsomaan toimittajan naamaa, häveliäisyyssyistä. Hän malttoi mielensä eikä vilkaissut povea, joka osui hennosti hänen kaapunsa rintamukseen. Sen sijaan Colin puristi kameraansa käsissään.

”Tulin etsimään sinua”, Rita vastasi luoden silmälasiensa alta viekkaan katseen Coliniin. Poika nielaisi ja tunsi punan kohoavan poskilleen.
”Mitä sinä haluat minusta?” hän kysyi kimeäksi kohonneella äänellään. Hän puri kieltään heti kysymyksen esitettyään, se kuulosti tässä tilanteessa todella sopimattomalta. Sopimatonta oli kylläkin kaikki, etenkin Ritan käsi, joka siveli hänen poskeaan laskeutuen siitä kaulalle. Colin tunsi terävän kynnen painautuvan kevyesti hänen leukaansa nostaen sitä ylös. Luodikon kasvot lähenivät hänen omiaan, kun tämä kuiskasi käheästi:
”Kuvasi Albus Dumbledoren kuolinillalta.”

Colin yritti miettiä ulospääsyä tilanteesta, muttei keksinyt mitään. Hän ei myöskään ymmärtänyt, miten Luodiko tiesi kuvasta. Hän itse ei ollut kertonut siitä yhtään kenellekään ja juuri edellisenä päivänä tarkistanut sen olevan yhä piilossa hänen matka-arkussaan.
”Minkä kuvan?” Colin siis kysyi esittäen, ettei tiennyt asiasta mitään. Esitys ei valitettavasti mennyt läpi, sillä Luodiko pyöräytti silmiään ja painautui paljaalla vartalollaan niin kiinni Coliniin kuin heidän välissään roikkuva kamera antoi. Colin yritti peruuttaa vaikka tornista alas, mutta kiviseinä hänen takanaan ei antanut periksi.

”Kyllä minä tiedän, että sinä kuvasit sinä iltana. Tiedän että olit paikalla ja toimittajana tunnen valokuvaajat. Missä kuvasi on?” Rita sanoi painokkaasti, mutta pakotti hymyn kasvoilleen. Hän siveli kämmensyrjällään Colinin poskea ja asetti toisen kätensä tämän vatsan kohdalle kameran alapuolelle. Colin nielaisi näkyvästi ja yritti miettiä Severus Kalkarosta, itse pimeän lordia ja kuolleita rottia, mutta hän ei voinut mitään keholleen, joka alkoi väkisinkin reagoida hyvin säilyneen toimittajanaisen kosketuksiin. Sekös Ritaa miellytti, vaikka ei häntä voinut vähempää kiinnostaa tuon hiirulaismaisen pojan kiihotustila. Sekavat tunteet tekivät heikoksi ja Creeveyn tila tarkoitti vain sitä, että Rita oli askeleen lähempänä tavoitteensa saavuttamista.

”E-en ole kuvannut mitään”, Colin intti, mutta tiesi itsekin valheensa kuultavan läpi. Hän sulki silmänsä ja pienen hetken ajan antoi itsensä nauttia siitä, miten Luodikon kämmen laskeutui hitaasti alaspäin hänen vatsaansa pitkin.
”Me molemmat tiedämme, että sinä valehtelet”, Rita sanoi lempeästi ja liu’utti kätensä Colinin kaapua pitkin tämän haaroihin, joissa tunsi kohouman. Hän kohotti kulmiaan ja hymyili sirosti, mutta vaativasti.
”Ole kiltti ja anna minun mennä”, Colin aneli tyytymättä vastaamaan.
”En ennen kuin saan kuvasi”, Rita sanoi painokkaasti, mutta hymyili edelleen. Hän hieroi kevyesti Colinin etumusta saaden pojan hengähtämään.
”Ei ole mitään kuvaa”, Colin henkäisi ja painautui kivisyvennykseen kameraansa puristaen nautinnon väristessä kehonsa läpi Luodikon kosketuksen alla.
”Voi Colin”, Rita huokaisi ja pudisteli päätään. ”Et viitsisi olla niin hankala”, hän sanoi ja puristi Colinin erektiota housujen läpi juuri sen verran, että se ei ehtinyt sattua, mutta tuntui järjettömän hyvältä. Colinin jalat tärisivät kiihotuksen- ja ahdistuksensekaisesta tunteesta.
”En anna sitä ikinä sinulle”, Colin murahti tiedostaen sen, ettei halunnut pettää Dumbledorea ja ystäviään.

Pojan lojaalisuus alkoi toden teolla ärsyttää Ritaa ja hän olisi mielellään hoitanut tilanteen vaikkapa komennuskirouksella, jos hänen sauvansa ei olisi ollut piilossa hänen vaatteidensa kanssa. Ritalla oli kuitenkin ässä hihassa ja sen hän päätti käyttää. Loppuun asti hän ei yhden kuvan vuoksi alaikäisen kanssa menisi, vaikka aikoikin kuvan itselleen saada.
”Hyvä on”, hän sanoikin ja astui taaksepäin antaen Colinille tilaa poistua. Poika tuijotti häntä hämmentyneenä. Näinkö helppoa se olikin, ahneen toimittajan kynsistä pääseminen, Colin mietti. Hetken hän seisoi kummastuneena paikallaan, mutta kiiruhti sitten pois tähtitornista epäuskoisena siitä, että oli päässyt pinteestä. Pinne hänen housuissaan olisi myös vaatinut vapautusta, mutta se sai nyt odottaa. Hänen oli tarkistettava, että kuva Dumbledoresta oli yhä paikallaan matka-arkun pohjalla.

Hykerrellen Rita kutistui jälleen kovakuoriaiseksi ja kipitti Colinin kiinni tämän kantapäähän tarrautuen.

Colin lähes juoksi tähtitornin portaat alas ja takaisin linnaan. Sydän Luodikon kohtaamisesta pamppaillen hän väisteli Voron ja rynni Rohkelikkotorniin ja makuusaliin. Hengästyneenä hän heitti kaapunsa pois, potki kengät jalastaan ja kellahti sängylleen makaamaan sen pylväskattoon tuijottaen. Hän ei osannut helpotukseltaan olla edes riemuissaan voitostaan tai siitä, että oli ollut lähempänä seksin harrastamista kuin koskaan aikaisemmin. Pikkuhiljaa muisto kirposi Colinin mieleen, mutta hän ei kehdannut purkaa paineitaan muiden poikien nukkuessa samassa huoneessa. Kohteliaana ja ujona poikana hän hoiti asiansa vessassa, mutta penkoi sitä ennen matka-arkkuaan kunnes löysi Dumbledoren kuolinhetkenä ottamansa kuvan, juuri sieltä minne oli sen jättänyt. Colin ei edelleenkään ymmärtänyt, miten Luodiko oli tiennyt kuvasta, mutta hän piilotti sen visusti takaisin matka-arkkunsa pohjalle kahden tietyn kirjeen väliin. Hän kasasi tavaransa huolellisesti kuvan päälle, sulki matka-arkun kannen ja meni vessaan.

Sillä välin Rita palasi ihmismuotoon ja kaivoi kuvan sieltä, minne oli nähnyt Colinin sen tallettavan. Hän pidättäytyi henkäisemästä ihastuneena hahmottaessaan pimeässä kuvassa olevan tosiaan Albus Dumbledore, jonka lasittuneet silmät painuivat yhä uudelleen kiinni. Rita otti kuvan mukaansa ja lähti. Heti makuusalin ulkopuolella hän muuntui kovakuoriaiseksi ja raahasi hyönteisen hahmossaan kuvaa pitkän tovin oleskeluhuoneen läpi. Aatamin asussaan ja valokuva kädessään hän sipsutti seitsemänteen kerrokseen, kääntyi vasemmalle ja käveli seinän ohi kolmesti miettien kuumeisesti vaatteita ja luutaa. Kun Tarvehuoneen ovi ilmestyi näkyviin, Rita hymähti. Animaagiudesta oli todella paljon hyötyä, kun tahtoi saada kuulla asioita, joita hänelle muuten ei kerrottaisi. Ohimennen saattoi aina välillä saada muutakin hyödyllistä tietoa, kuten salaisia huoneita ja niiden toimintatapoja.

Tarvehuoneessa Rita pukeutui löytämiinsä oman tyylinsä mukaisiin sähäköihin vaatteisiin ja otti luudan. Hän tarkasteli valokuvaa hetken paremmassa valossa aivan lumoutuneena. Siitä tulisi jymymenestys. Myhäillen Rita työnsi kuvan visusti takkinsa povitaskuun, otti luudan ja lähti sillä ensimmäisestä löytämästään aukeavasta ikkunasta. Hän haki alkuperäiset vaatteensa, taikasauvansa ja uskollisen kynänsä kirjoituslehtiöineen piilopaikasta Tylypahkan pihamailta ja poistui alueelta naureskellen omalle nerokkuudelleen.

Palattuaan vessasta Colin huomasi heti myllätyn matka-arkkunsa.
”Ei, ei, ei”, hän mumisi itsekseen hiljaa ja repi hiuksiaan todetessaan valokuvan kadonneen. Hän tiesi, ettei syyllinen ollut kukaan makuusalin pojista. Hän tiesi, ettei syyllinen ollut kukaan muukaan oppilas. Hän tiesi, että syyllinen oli vain ja ainoastaan Rita hemmetin Luodiko.
”Se katala eukko”, Colin jupisi ja lysähti epätoivosta kasaan. Harmistuneena hän asetteli tavaransa takaisin matka-arkkuun järkevään järjestykseen. Viimeiseksi Colin asetti kameransa ja ikään kuin syytä katkeruuteen ei olisi ollut tarpeeksi jo valmiiksi, huomasi hän kameran salaman vaurioituneen. Epätoivosta vaikeroiden Colin tutki kameraa. Hänen olisi hankittava siihen uusi lamppu.

Colin ei tosiaankaan tiennyt milloin ja miten hänen kameransa oli vaurioitunut. Sen hän tiesi seuraavan kerran kuvia kehittäessään, että vaurio oli tapahtunut ennen alastoman Luodikon ilmestymistä paikalle. Colin nimittäin totesi pitävänsä hallussaan alastonkuvaa Rita Luodikosta, vieläpä sellaista, jossa näkyi tämän alastoman kehon lisäksi aivan selkeästi kasvot. Dumbledoren kuvan menettäminen ei tuntunut Colinista enää läheskään niin pahalta, hänellä saattoi olla jotain paljon parempaa. Luodikon kuva oli täydellinen sekä henkilökohtaiseen että julkiseen käyttöön.

Colin tunsi itsensä voittajaksi, vaikka Päivän Profeetan etusivulla kummitteli häpäisevä kuva rehtorista. Saivartelijan etusivuun saataisiin sitäkin parempi kohujuttu. Riemuissaan Colin juoksi pitkin Tylypahkan käytäviä Luna Lovekivaa etsien ja valokuvaa heilutellen.
"Whenever I'm sad, I just stop being sad and be awesome instead!"
-Barney Stinson

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 878
  • rakastettu
Vs: Unohtumaton otos | K-11 Colin Creevey/Rita Luodiko
« Vastaus #1 : 16.09.2015 07:27:09 »
Nauroin alusta loppuun, tämä on vallan hulvaton! :,D Ja ihana! Colinista kirjoitetaan aivan liian vähän. <3
Lainaus
Hän ei osannut helpotukseltaan olla edes riemuissaan voitostaan tai siitä, että oli ollut lähempänä seksin harrastamista kuin koskaan aikaisemmin.
Aaw, tämä on ihan paras kohta! :,D Teit Colinista tosi uskottavan hahmon, ja siis kaikki hahmot tuntui tosi iiceeltä. Tästä tuli vaan tosi hyvälle tuulelle. :,D

Lainaus
”Se katala eukko”, Colin jupisi ja lysähti epätoivosta kasaan.
Aaw, kiroaminen ilman kirosanoja 5/5. :3

Lainaus
Colin ei tosiaankaan tiennyt milloin ja miten hänen kameransa oli vaurioitunut. Sen hän tiesi seuraavan kerran kuvia kehittäessään, että vaurio oli tapahtunut ennen alastoman Luodikon ilmestymistä paikalle. Colin nimittäin totesi pitävänsä hallussaan alastonkuvaa Rita Luodikosta, vieläpä sellaista, jossa näkyi tämän alastoman kehon lisäksi aivan selkeästi kasvot. Dumbledoren kuvan menettäminen ei tuntunut Colinista enää läheskään niin pahalta, hänellä saattoi olla jotain paljon parempaa. Luodikon kuva oli täydellinen sekä henkilökohtaiseen että julkiseen käyttöön.
  ;D Loppu hyvin, kaikki hyvin! Näen jo jatkiksen missä Colin on (tietenkin elossa!!) täysi-ikäinen ja päättää kostaa kyseiselle toimittajalle samoin keinoin miten Luodiko, menemällä kuitenkin loppuun asti. :D Kiitos. <3

-Ansa


kirjoittelen runoja ja tunnelmoin