Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 ... 3 4 [5] 6 7 ... 10
41
Saivartelija / Vs: Eurovision laulukilpailu
« Uusin viesti kirjoittanut Remoteness spectator 12.05.2024 15:12:23 »
Täälläkin ollaan ihan fiiliksissä finaalin jäljiltä! Oma lempparini Nemo voitti ja olen todella iloinen siitä, että hänen teknisesti todella hurjaa laulutaitoaan arvostettiin etenkin juryn puolelta (vaikka samaa mieltä, että juryn viidellä randomilla ihmisellä per maa on kyllä aivan uskomaton valta). Ja samaa mieltä Clairen kanssa, että oli ihanaa kun hän sai laulaa lopuksi ihan ilman sitä pyörivää häkkyrää. Siinäkin yllätti miten hän onnistui pitämään äänensä niin tasaisena tunnekuohussa, ja tahatonta komiikkaa tilanteeseen toi palkinnon rikkoontuminen :D Onneksi ei ole niin vakavaa, varakappale oli heti valmiina.

Itse äänestin nimenomaan Sveitsiä (kolmesti) ja tokaa suosikkiani Liettuan Silvesteriä (kahdesti). Nämä kaksi ovat ilmeisesti myös tykästyneet toisiinsa kovasti viisujen aikana, mitä on ollut ihana seurata (ja ovat ystävystyneet myös Irlannin Bambien kanssa).

Suomella meni aivan loistavasti tämäkin veto, en nyt sinällään muuta tulosta olettanutkaan kun huumori tuskin samalla tavalla vetoaa muuhun maailmaan. Tai vaikka vetoaisikin, niin he silti todennäköisesti äänestivät jotakin muuta kuin meidän huumoripläjäystä. Silti saa olla hyvin ylpeä heidän rohkeasta edustuksestaan ja kovasta työstä :)

Irlanti edelleen teki vaikutuksen hurjalla lavashowlla, se on yksinkertaisesti todella hieno performanssi, oli kappaleesta sitten mitä mieltä hyvästä. Huomasitteko, että hän sanoo biisissä "Avada kedavra, I speak to destroy"? Upea yksityiskohta potterfanin näkökulmasta :D

Kaikki muut esitykset oikein viihdyttäviä ja kaikilla meni mielestäni ihan nappiin (paitsi näköjään tuo Itävallan kamerafeili mitä en huomannut!). Kaikki kääntyi parhain päin vaikka olikin katastrofin ainekset viisupäivänä<3
42
Saivartelija / Vs: Eurovision laulukilpailu
« Uusin viesti kirjoittanut Claire 12.05.2024 14:54:14 »
No olipas finaali! Meidän kotiviisukatsomo oli kyllä ihan liekeissä, ja aloin fiilata monia biisejä enemmän ja enemmän. :D Viime vuonna oli kyllä enemmän sellasia biisejä, jotka kolahtivat itseeni paremmin, mutta kyllä tänäkin vuonna oli loppujen lopuksi niitä edukseen erottuvia esityksiä ja finaalissa oli kyllä tunnelmaa (kaikesta finaalia ympäröineestä draamasta huolimatta). Oli ihana huomata, että W95man ja Henri vetivät vielä paremmin kuin ensimmäisessä semifinaalissa, kuvakulmat olivat onnistuneempia ja W95man ehti saada shortsitkin jalkaansa ajoissa, wohoo :D Suomen sijoituksesta sitten taas - no, tottakai sen tiesi jo etukäteen, että jäisivät melko pohjille juryn äänissä, mutta silti olin odottanut vähän enemmän pisteitä juryltä, koska Henri lauloi teknisesti tosi hyvin ja oli hauska kokonaisuus. Yleisöääniä olin myös odottanut vähän enemmän, mutta ottaen huomioon miten äänet tänä vuonna jakautuivat (oli jopa kolme yli 300 yleisöpistettä saanutta maata, kun esim. viime vuonna Käärijä oli ainut joka sai yli 300 pistettä yleisöltä), niin he sijoittuivat kyllä siihen nähden tosi hyvin. Oli monia maita, jotka saivat Suomea vähemmän yleisöääniä, juurikin tuon takia että siellä oli ne muutama maa, jotka kahmivat melkoisen pistepotin. Eli sinänsä olen semi tyytyväinen Suomen sijoitukseen. :) Ja kaiken kaikkiaan voi olla tosi ylpeä Suomen esityksestä, näytettiin kyllä närhen (tai W95manin) munat Ruotsille ja jopa ihan kruununprinsessalle ;D <3

Päädyin itse äänestämään Sveitsiä kahdesti, ja antamaan yhden äänen Norjalle, Irlannille, Kroatialle, Saksalle ja Slovenialle. Sveitsi tosiaan kohosi lempparikseni, joten olen periaatteessa tyytyväinen siihen, että Nemo voitti, mutta samalla kuitenkaan en, koska mun mielestä yleisöäänien pitäisi ratkaista :D Nemo tuli vasta viidenneksi yleisöäänissä, joten juryäänet ratkaisi tänäkin vuonna selvästi voittajan. Vaikka ymmärrän sen, miksi Nemo sai niin paljon juryääniä, niin samalla myös juryjen yksipuolisuus ärsyttää tosi paljon. Edelleen tämän vuoden jälkeen olen sitä mieltä, että juryjen pisteillä saisi olla maksimissaan 25% painoarvo kokonaistuloksesta, ellei jopa mahdollisesti kuopata juryt kokonaan, ei niitä vanhoina hyvinä aikoinakaan ollut :D Koska mitä järkeä ihmisten on äänestää, jos juryllä on vuodesta toiseen yksimielinen suosikki, joka saa selkeän etumatkan muihin nähden. Tai sitten juryjen pitäisi koostua monipuolisemmasta kattauksesta. Joka tapauksessa, tuo juryn valta ja yksimielisyys ärsyttävät, vaikka heidän lempparinsa ja kilpailun voittaja olikin tänä vuonna omakin suosikkini. Mua myös kiinnostaisi paljon enemmän kuulla lähetyksessä muiden maiden yleisöjen antamat pisteet juryn pisteiden sijaan. Ajatelkaa, kuinka jännittävä ja tasapuolisempi finaali olisi ollut, jos vain yleisöäänet olisivat ratkaisseet (tai saaneet vaikkapa sen 75% painoarvon). Toisaalta taas uskon, että esimerkiksi yleisöääniä kahminut Israel sai paljon ääniä yleisöltä poliittisista syistä, ei vain esityksensä takia. :P Vaikka biisi oli mielestäni ihan hyvä. Mutta joo. Ilman muuta Nemo ansaitsi voittonsa ja on hienoa, että Sveitsi voitti pitkän ajan jälkeen, mutta samalla tuntuu tosiaan vähän kaksipiippuiselta jälleen kerran juryn takia.

Mitä tulee finaalin pohjimmaisiksi sijoittuneisiin esityksiin, niin yllätyin kyllä tosi paljon! Itse nimittäin tykkäsin tosi paljon Itävallasta, Sloveniasta, Norjasta ja Espanjasta, jotka olivat se bottom 4. Mietityttää myös, mahtoiko tuo muutos, että äänestys on auki heti alusta lähtien, vaikuttaa juurikin loppupäässä esiintyneiden artistien yleisöpisteisiin. Itävallan puolesta harmitti paljon, kun kamera lakkasi toimimasta juuri kriittisellä hetkellä. Mieti, että olet hionut viikosta ja kuukaudesta toiseen samaa tanssikohtaa, ja sitten sitä ei edes näy tv:ssä. Mutta onhan noita toki aiemminkin tapahtunut eikä tuollaisille teknisille kämmille mitään voi. Eikös ensimmäisessä semifinaalissa Ruotsinkin kohdalla käynyt samalla lailla? Youtubeen onneksi on ladattu versiot, joissa tekniset kämmit ei näy, mutta laiha lohtu se toki jälkikäteen on.

Sitten vielä pakko mainita, että vaikka en Iso-Britannian esityksestä pitänyt ollenkaan, niin vähän kävi sääliksi yleisöäänien 0 pistettä. Onneksi kuitenkaan kukaan artisti ei jäänyt tänä vuonna nollille pisteille kokonaisuudessaan (eli sinänsä jotain hyvää juryissä tänä vuonna). Olin myös tosi iloinen Saksan puolesta, että sijoittuivat korkeammalle kuin pitkään aikaan. Suurin osa Saksan pisteistä taisi tulla jurylta, joten sekin on sitten yksi niistä hyvistä puolista, jotka juryn antamissa pisteissä ilahduttivat. :D

Lopuksi vielä pakko sanoa, että Loreenin esitys oli mielestäni tosi… tylsä. En tiedä, oliko kyseessä huono miksaus vai mikä, mutta Loreenin ääni ei kuulunut paljoa ollenkaan, ja en meinannut edes huomata, kun biisi vaihtui. Lavashow oli mielestäni myös melko mitäänsanomaton. Joo, Loreen ei kilpaillut, mutta olin silti odottanut enemmän, kun kyseessä oli kuitenkin melkolailla illan päävierasesiintyjä. Loreen on kieltämättä todella taitava laulaja ja arvostan hänen taiteellisuuttaan, mutta hänen esitykseensä petyin melko pahasti.

Muuten finaali ja koko show oli ihan mukiinmenevä, ja tykkäsin paljon Nemon loppuvedosta. Vaikka on tosi hienoa, että hän osaa laulaa sen pyörivän ”lautasen” päällä, niin musta oli kivaa, että hän sai vetää esityksen nyt keskittyen täysin vain laulamiseen ja areenan tunnelman fiilistelyyn. :) Mitäs muilla on ajatuksia ja fiiliksiä finaalin jälkeen?
43
Hunajaherttua / Vs: Lentävä sydän, Harry/Draco-raapaleet, toimistofluffy (S)
« Uusin viesti kirjoittanut Linne 12.05.2024 11:16:14 »
Terveisiä Kommenttikampanjasta!

Myönnän että silmäilin tätä jo aikaisemmin ja heti kun näin tämän Kommenttikampanjassa, tartuin tähän riemusta hihkuen!
Tässä oli tällaista mukavaa arkista ihastumista ja romantiikkaa. Tuntui jotenkin hyvältä Harryn puolesta että kun hän on joutunut selviämään vaikeista tilanteista lähes koko elämänsä, on hänellä nyt vihdoin elämässään tällainen seesteisempi ajanjakso. Tuollainen leppoisa työ on varmasti hänelle hyväksi, etenkin kun silloin tällöin pääsee testailemaan luutiakin! Kuvailet myös työtä luutasäännösten osastolla hyvin mielenkiintoisesti, musta tällaiset yksityiskohdat taikamaailmassa on aina olleet tosi kiehtovia.

Tykkäsin myös siitä, että sekä Draco että Harry tuntuivat aikuistuneen. Kouluaikaiset kaunat ovat jääneet taakse, mutta hahmot ovat silti täysin tunnistettavissa omaksi itsekseen: kunnianhimoinen Draco ja vielä hiukan hömelö Harry joka tuskin edes tajuaa ihastuneensa. Olet onnistunut sovittamaan lyhyeen tekstiin myös mielenkiintoisia viittauksia Dracon menneisyyteen, joka itse asiassa kiehtoo minua kovasti!

Lainaus
Oliver Wood aloittaa hänen tilallaan osa-aikaisena huispausuransa ohella

Erityismaininnan ansaitsee tietysti Oliverin lisääminen tekstiin koska Oliver <3 Ja toisen erityismaininnan ansaitsee Hedwiina-pöllö, mikä ihana nimi!

Kiitos tästä, tätä oli tosi mukava lukea!
44
Godrickin notko / Vs: Majakka • K11 • Neville/Remus • raapalesarja 21/50
« Uusin viesti kirjoittanut Thelina 12.05.2024 11:14:38 »
Ihanaa, että Neville ja Remus allekirjoittavat kumpikin kirjeensä ”rakkaudella” <3 Nevillelle sopii hyvin tuo, että hän mieluummin tekee joissakin asioissa ruumiillista työtä taikuuden sijaan. Pidän siitä, miten luonto on tässä läsnä ja Neville myös istuttaa kasvihuoneeseen syötävää. Lokikirjan ensimmäinen kirjaus sai muistamaan, että tosiaanhan Neville oli ainakin lapsena huonomuistinen, hänellä oli se muistipallokin. Jotenkin olen kai aina ajatellut, että se ominaisuus hävisi iän myötä :D  olisipa Cassandra-kissa myös majakalla, se voisi metsästää rottia! Kiitos, tätä on kiva seurata<3
45
Godrickin notko / Vs: Majakka • K11 • Neville/Remus • raapalesarja 18/50
« Uusin viesti kirjoittanut Vilna 12.05.2024 10:54:34 »
zilah: kiitos, ihanaa että tätä on mukava seurata! ♥ Vastauksia Remus-aiheisiin kysymyksiin alkaa pikkuhiljaa tulla, ei oikein vielä näissä seuraavissa osissa, mutta pian...


19.

Ensimmäinen kunnon verta värisyttävä myrsky tapahtuu 5. marraskuuta.

Neville kuuntelee majakan sisällä vilttiin kietoutuneena ja hampaat juuri pestynä, kun tuuli kimisee ja kirkuu ulkona kuin syötävä. Hänen ihonsa on kananlihalla paidan alla ja peitto haisee vähän oudolta ja ummehtuneelta, mutta hän kääriytyy siihen entistä tiukemmin.

Hänen taikasauvastaan loistaa himmeä valo, kun hän tihrustaa yrttitiedon oppikirjaa muuten pimeässä sopessaan. Neville ei koskaan käynyt opintojaan loppuun Tylypahkassa, ja joskus hän kaipaa epätoivoisesti sinne takaisin. Hän kaipaa multaa kynsien alla, alruunoiden kiljuntaa ja Professori Verson rohkaisevaa olemusta.

Toisaalta hän on myös jollain tapaa onnellisempi nyt, eikä se ole asia jonka hän tahtoisi menettää.




20.

Marraskuu kulkee eteenpäin rivakasti, mikä on pelkästään hyvä asia.

On ihan tuhottoman kylmä ja kuun puolivälissä sataa vähän lunta, mikä saa Nevillen hymyilemään ihan vähän - pieneksi hetkeksi hän unohtaa ikävän ja yksinäisyyden. Hän kirjoittaa sinä päivänä Remukselle ensimmäisen kirjeen.

Hei Remus,

mitähän sinulle mahtaa kuuluu? Nyt on kulunut kaksi kuukautta siitä, kun saavuin saarelle ja majakalle, ja minä aloin miettimään miten sinä voit siellä mantereella.


Neville keskeyttää kirjoittamisen hetkeksi, koska hän ei tiedä miten jatkaisi sitä. Ei hänellä jotenkin ole oikeastaan mitään muuta sanottavaa, joten loppujen lopuksi hän kirjoittaa kirjeeseen lisäksi vain kaksi sanaa:

Rakkaudella, Neville



21.

Remus ei vastaa hänen kirjeeseen moneen viikkoon. Joulukuu kolkuttelee jo ovella, ennen kuin tuttu ja kaunis helmipöllö (Remuksen pöllö) löytää hänet kasvihuoneesta polvillaan pensasmustikoiden edessä.

Nevillen sydän käy ylikierroksilla, kun hän havahtuu pöllön ikkunan nakutteluun. Hän pyyhkii kätensä housuihinsa ja avaa sille ikkunan, ja se tarjoaa hänelle sievästi jalkaansa. Nevillen kädet tärisevät mahdottomasti, kun hän avaa kirjeen ja lukee sen.

Hei Neville,

minulla menee kai ihan hyvin. Mitään erikoista ei ole tapahtunut tässä ajassa. Olen enemmän kiinnostunut sinun tekemistäsi majakalla. Millaista siellä on? Toivottavasti rottia ei ole ihan hirveästi.

Rakkaudella,
Remus


Sanat saavat Nevillen hymyilemään ääneen.
46
Kivaa, että miisuli nosti tätä, tykkäsin nimittäin tästä tosi paljon! En muista lukeneeni näitä parituksia aiemmin, mutta Remuksen kanssa jotekin maagisesti toimii melkein kuka osapuoli tahansa. Tässä ei taidettu olla vielä siinä asti, kun Bill joutuu Harmaaselän hyökkäyksen kohteeksi, mutta siinäpä olisikin herkullinen jatkoasetelma, kun Remus toimisi hänelle jonkinlaisena mentorina ja tukena ja välit siinä lämpenisi… Tulisi kyllä lisää lusikoita soppaan, joka kuitenkin tässä lopussa ratkesi mielestäni hyvin, vaikka tässä vaiheessa lienee mahdoton sanoa, voiko Remuksen ihastus Billiin unohtua kokonaan vai ei.

Tässä toimi tosi hyvin nuo kolme osaa ja jokaisen eri näkökulma! Tykkään myös tosi paljon pienistä yksityiskohdista, jotka saavat melkein kuulemaan ja haistamaan tapahtumapaikat, esimerkiksi multaiset porkkanat, avoin ovi ja sade, vanhan talon ummehtunut servettilaatikko. Charlien ilmeinen ihastus ja teot joilla hän sitä osoittaa, oli todella hyvin kuvailtu, kaikki pienet katseet ja kosketukset ja Remuksen epäröinti. Allekirjoitan kyllä miisulin hienon hahmoanalyysin! On hyvin Remusmaista epäröidä ja hänelle on vaikeaa tehdä valintoja, lisäksi tietysti hän murehtii ikäkysymyksiä, turhaan tietenkin. Charliessa taas on ihanaa tulisuutta. Kun Bill lopussa antaa tilaa Charlielle ja Remukselle, tullaan jonkinlaiseen käännekohtaan. Onni varmasti lisääntyy, jos Remus tuon tapahtuman myötä päästää irti Billistä ja antaa itselleen mahdollisuuden onneen Charlien kanssa.

Kiitos tästä, näissä palasissa oli upea tunnelma ja olisi kivaa lukea näillä parituksilla lisääkin!
47
Heippa Kommenttikampanjasta! :) Valitsin tuotannostasi tämän mielenkiintoisen asetelman puolesta. En ole koskaan tällä parituksella lukenut mitään, joten oli hyvin kiinnostavaa päästä kurkkaamaan millaisen kemian näiden hahmojen välille olit kehitellyt. Ja totta vieköön, tässä oli tunnelmaa! :)

Tässä fikissä käytiin kyllä laaja tunteiden skaala läpi kolmen erilaisen hahmon kautta. Oli Charlie, hyvin rakastava ja innokas, valmiina antamaan Remukselle kaiken, mitä tuo ikinä haluaa. Sitten Bill, valloittava ja karismaattinen, mutta ihmissuhteissa selkeästi ahne. Sitten Remus, joka on näiden kahden tulen välissä, Remus, joka ei osaa päättää, joka haahuilee, pohtii, josko tähän suuntaan vai sittenkin tänne. Tässä oli todella, todella mielenkiintoinen lataus, jonka olit rakentanut hienosti. Kaikki oli hyvin hienovaraista ja silti jännite pysyi kaikkien osien läpi kauniisti.

Lopputulemasta olin tietenkin onnellinen, sillä olihan sinun kirjoittamaasi Charlieesi hyvin helppo rakastua. :) Hänen herttaisuutensa ansaitsi mielestäni Remuksen, joka taasen hahmona näytti itsestään uuden puolen tässä fikissä. Toisaalta tällainen kahden tulen välissä -tilanne sopii mielestäni hänelle hyvin. Olihan se myös toistuvaa hänen hahmossaan, esimerkiksi kouluaikoina hän ei pitänyt siitä, että muut kelmit kiusasivat Severusta, mutta silti hän ei puuttunut siihen mitenkään. Remuksen vaikeus valita ja päättää tuntuu hyvinkin IC, ja se oli mielestäni mielenkiintoinen lähtökohta tälle fikille. Bill taasen oli yllätyksellinen tässä, mutta hyvin uskottava hänkin. Hänen enigmaattisuutensa välittyi selkeästi, niin Charlien ja Remuksen kuin myös Fleurin kautta. Kaikki hahmot hienosti tukivat toisiaan tarinassa ja loivat yhteisen "näytelmän", jossa jokaisella oli selkeä rooli.

Fikin kieli oli omaperäistä. Se kertoi paljon lyhyesti ja antoi lukijalle paljon vapauksia myös tulkintaan. Tällainen luotto lukijaan on hienoa ja taidokasta kirjoittamista, joka ilahduttaa aina itseä suunnattomasti. Tähän tekstiin oli helppo uppoutua ja sen maailma aukeni heti. Tätä oli ilo lukea!

Kiitos paljon mielenkiintoisesta fikistä! <3
48
Sanan säilä / Vs: Kummajainen • S • scifi (ficlet)
« Uusin viesti kirjoittanut Odo 11.05.2024 20:20:49 »
Aww, Vilnu! Jotenkin symppistä, että hoidat näin pitkän ajan jälkeen rästejä, mutta voi kuinka ilahduinkaan! ♥

Kummajainen oli tosiaan yksi "osa" muutamaa ficletkokeilua, kun olin valitsemassa muistaakseni NaNoWriMoa eri genrekokeilujen myötä (muistaakseni myös tähtäsin kirjoituskilpailuun "Tarinan viemää" ja päädyin lopulta jonkunlaiseen kyberpunkihtavaan dystopiaan). Scifiähän tästä ei koskaa tullut, mutta avaruusoopperan alkua kyllä. Jos avaruusooppera ei ole tuttu, se on niin kuin Star Wars, joka ei täytä tieteiskirjallisuuden tunnusmerkkejä, vaan on enemmän fantasiaa maailmaltaan. Avaruusoopperana tämä alkoi elää elämäänsä ja kadotti kerran kaiken kirjoitetunkin jonkun aikaa tämän ficletin jälkeen (?). Vaikka just sanoin, ettei siitä scifiä tullut, se on silti "scifijuttu_yliopisto" nimellä minun pöytälaatikossa. :D Siinä näkökulma on kyllä ihmisen, joka kokee ulkopuolisuutta nimenomaan omaa ihmisyyttään jne. kun muut ovat älykkäitä avaruusolioita, joilla on aina ollut kontakti muihin planeettoihin vrt. takapajuinen Maa, joka ei tiennyt mistään muusta kuin itsestään. :D Mutta en ole koskaan päässyt tämän kanssa puusta pitkälle, etenkään sen jälkeen, kun luku 1 (?) katosi. :(

Mutta kiitän todella paljon kommentista ja piirustuskehuista! ♥ Tuli tällainen lätisevä kommentti, mutta ihanaa, että tämän pariin joku löysi vielä näinkin pitkän ajan jälkeen. :D Ja sekin, että tunnuit viihtyvän kuitenkin tämän palasen verran "scifijutun" maailmassa. :) Ihanaa, että tulit takaisin Vilnu!♥


49
Sanan säilä / Vs: Lasketaan variksia, Sixten/Vidal, S
« Uusin viesti kirjoittanut Vilna 11.05.2024 20:14:34 »
Terkkuja KK:sta!

Olipa tämä mielenkiintoinen teksti, jotenkin jäin vähän hämillenikin siitä - ja tarkoitan tätä kehuna! :-D En lukaissut tuota edeltäjää ennen tätä, ehkä olisi pitänyt niin hahmot olisivat olleet vähän tutumpia, mutta kävi tämä näinkin!

Sinulla on kiva tapa kirjoittaa, tämä taitaa olla ensimmäinen teksti, jonka sinulta muuten luen! Tämä oli kyllä hauska idea vastata tuohon haasteen otsikkoon, minulle ensimmäisenä tuli mieleen lapset, jotka laskevat sähköjohtojen päällä istuskelevia variksia. :') Olet selvästi luovempi kuin minä, haha.

Minua nauratti tuo Winfred, luin ehkä vähän hassusti, koska luulin että ensin kyseessä oli ihminen ja sitten koira, ennen kuin selvisi että kyseessä olikin apina! Olipa se hauska ja mielenkiintoinen ylläri. Jäin miettimään, että mikähän Winfredin tarina oikein on, miten se on päätynyt Sixtenin ja Vidalin matkaan ja onko apina matkustuskaverina/lemmikkinä tekstin maailmassa yhtä erikoista kuin meidänkin todellisuudessa? Minulle jäi vähän auki, että oliko tämä moderni nykymaailmaan sijoittuva kertomus vai oliko tässä jotain twistiä, hmm. Sixten ainakin kuulostaa nimenä erikoiselta, mutta en kyllä tiedä onko se Jenkeissä yleinenkin, lol. Tykkään siitä, kun tekstit herättävät kysymyksiä!

Sitten vielä lemppareita:

Lainaus
-- Vidal ei ajatellut asiaa samaan tapaan kuin hän, ei laittanut ihmisiä kategorioihin tai lätkinyt heihin sellaisia arvoja kuin ”omalaatuinen” tai ”eksynyt”, sillä Vidal tiesi kaikkien olevan omalaatuisia sekä eksyneitä.
Lainaus
Se oli vaikuttava näky, tuhansien siipien räpytys lähetti ilmavirtoja, suhisevia kuiskauksia heidän kasvoilleen.
Lainaus
Amerikanvariksia, yönmustia siihen asti kun taskulampun valokeila niihin osui. Teräviä nokkia ja ohuita varpaita. Matalaa raakkunaa, kun ne asettuivat takaisin aloilleen maahan ja puiden oksille.
Nämä oli hienoja/oivaltavia!

Tämä oli kiva pieni teksti, näiden kolmen seikkailuista lukisi mieluusti lisääkin. :-) Kiitos!
50
Kiitos kommentista Lusikkasirri!

Kirjoissa (varsinkin niissä myöhemmissä) päästään paljon paremmin Jessican pään sisään ja siellä on kyllä aina paikka "minun herttualleni". Muutenkin näiden kahden rakkaustarina oli tosi mielenkiintoinen (vaikkakin ehkä vähän kliseinen!) erityisesti sitä kautta, että Jessicalla on benegesseriittana aina omat tarkoitusperänsä - ja silti näiden kahden välille syntyi rakkautta.

Se, että herttuatar Helena on miehensä kuoleman takana, tulee kirjailijan pojan myöhemmästä tuotoksesta. Poimin tuon tiedon juurikin Dune Wikistä ja sitten se jäi tekstiin, vaikka juuri muuta en "virallisesta" taustatarinasta ottanut vaikutteita tähän ficiin. Hyvä, jos se ei kuitenkaan pilannut lukukokemusta, vaikka nyt kieltämättä jälkikäteen mietin että sitä olisi voinut pohjustaa/selittää vähän enemmän kuin yhden sivulauseen verran :D Yritin kyllä muuten mahduttaa tähän tekstiin niin paljon taustatietoa kuin mahdollista, että sitä pystyisi lukemaan sellainenkin, joka ei ole kirjoja lukenut (toivottavasti alun Bene Gesseret -tietopaketti ei ollut liian raskas). Kiva siis kuulla, että onnistuin siinä.



P.S.
Lainaus
Sun pitäisi ehdottomasti tehdä listaus, josta voisin löytää kaikki sun tähän mennessä julkaisemat fikit samasta paikasta!
Pitkään olin jotenkin ajatellut ettei mun ole järkeä tehdä mitään listausta kun julkaisen varmaan vaan jonkun kaksi (2kpl) ficcejä mut tossa listaa laatiessa huomasin että kas kummaa, en ees muistanut kirjoittaneeni tämmöistä joten kaipa se listaaminen on ihan paikallaan ;D Kiitos siis tästäkin ideasta!
Sivuja: 1 ... 3 4 [5] 6 7 ... 10