Kirjoittaja Aihe: Adara, Siriuksen tähti (K-11, 160 lukua)  (Luettu 315622 kertaa)

pullarusina

  • Vieras
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 25.7, 62:Kauniita muistoja
« Vastaus #100 : 26.07.2007 12:56:59 »
;_;

rakastan tätä oikeesti niin paljon että kuoleeeeeeeeeeen..

tahtoo tietää lisää violan elämästä! TAHTOO!

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 25.7, 62:Kauniita muistoja
« Vastaus #101 : 26.07.2007 15:19:02 »
Eiköhän Violastakin tule piakkoin ;)



Come ooon, lisää kommenttia! Tein teille lahjuksena (=anteeksipyyntönä hidasteluista) pikkuficin:
Umbrella: http://www.finfanfun.fi/viewtopic.php?f=13&t=1308

Ja kiitän pullarusinaa idean antamisesta. Avataris inspas mua ^^

// Kaapo yhdisti tuplat
« Viimeksi muokattu: 26.05.2015 08:22:36 kirjoittanut Kaapo »

Cirilla

  • Welhon tytär
  • ***
  • Viestejä: 303
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 25.7, 62:Kauniita muistoja
« Vastaus #102 : 27.07.2007 21:56:38 »
Tänne on tullut jatkoa!
Jei!!
Hiemän erilainen kuin osasin odottaa. Ei siinä että se olisi huonolta kuulostanut, ei ei.
Päinvastoin!
Luku oli pysähdyttävä ja haikea.
Erilainen.
Ja tarkoitan hyvällä, usko pois!
Tätä lukua voisi kuvata myös sana: Kaunis.
On erityisen mielenkiintoista saada tietää lisää Adaran suvusta.
Mihin kaikkialle tämä ficci meneekään  :o
Toivon mukaan johonkin hyvään suuntaan (:

Mukava jatko, ei kepeä eikä nopealukuinen, mutta mukava ja hyvä (:

Kelpaako kommentti? (;

Minä Kiitän!

Cir*Katwi
Maailma on kaunis. Kiitos mielikuvituksesta ja taiasta.

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Luku 63. Siriuksen ja Violan tarinat
« Vastaus #103 : 30.07.2007 16:23:57 »
A/N: No niin! Siinä jatkoa ^^

Luku 63. Siriuksen ja Violan tarinat







Adara heräsi virkeänä – ehkä siksi ettei ollut enää aamu, vaan kello yksi päivällä.
Saavuttuaan olohuoneeseen hän huomasi, että heillä oli vieraita, paljon vieraita. Tonks ja Remus seisoivat keittiölle johtavan oven luona, rouva Weasley raahasi matka-arkkuaan miehensä kanssa olohuoneeseen, heidän perässään tulivat Hermione, Ginny, Ron, Fred ja - George.
Adara kääntyi sinne mistä oli tullutkin, mutta liian myöhään.
”Huomenta unikeko!” Kuului Remuksen huudahdus. Adara siisti hätiköiden hiuksiaan ja kääntyi sitten tervehtimään vieraita.

”Remus, huomenta! Rouva Weasley... mitä te kaikki teette täällä?”
”He muuttavat tänne”, Sirius vastasi astellessaan portaita pitkin Adaran perässä. ”Viikon etuajassa tosin”, hän jatkoi ja katsoi merkitsevästi Remukseen.
”No, tuota noin...” Remus änkytti.
”Se oli meidän syy, Sirius”, rouva Weasley sanoi.
”George oli niin malttamaton heti kun Adara oli lähtenyt ja –”
Äiti!” George sähähti varoittavasti, poskiensa punehtuessa. Sirius käveli Adaran ohi olohuoneeseen, kuiskaten mennessään: ”Me jutellaan kyllä tänään, älä huoli.”
Adara nyökkäsi, ja Sirius alkoi näyttää heille vapaita huoneita.
”George tietenkin haluaa Adaran huonetta lähimpänä olevaan...” Fred mutisi tökäten Georgea kyynärpäällä kylkeen. Sirius katsoi heitä kohottaen kulmiaan ja kääntyi sitten Adaraan päin. Adara virnisti.

Päästyään lounaalle (joka oli Adaralle aamiainen), muut kertoivat syyn heidän tuloonsa; he halusivat auttaa talon kunnostamisessa. Ja pitää Siriuksen kanssa huolta Feeniksin killan päämajasta. Weasleyt päättivät kaikki muuttaa ainakin väliaikaisesti Kalmanahanaukiolle.
”Mutta, missä Percy on?” Adara kysyi. George ja Fred antoivat varoittavan katseen hänelle. Herra Weasley paukautti kermakalja-mukinsa ehkä tarkoitettua kovemmin pöytään, rouva Weasley lopetti porkkanoiden pilkkomisen kuin seinään ja alkoi täristä. Kukaan ei vastannut.
Kerron myöhemmin, George muodosti sanat huulillaan, samalla kun herra Weasley käänsi aiheen viimeisten päivien säähän.

Ovi kolahti heidän perässään kun kaksoset johtivat Adaran heidän makuuhuoneeseensa.
”Älä mainitse Percystä äidin tai isän kuullen enää ikinä”, Fred sanoi.
”Miksi?”
”Percy ja isä riitelivät, ja hyvin verisesti. Tai siis eivät he toisiaan kironneet tai mitään sellaista, mutta niin... Percy tuli kotiin ennen lähtöämme ja kertoi että hänet on ylennetty. Hän oli niin itseään täynnä, hänelle oli tarjottu töitä Toffeen toimistosta. Mutta isä ei ollut kovin ylpeä asiasta. Hän epäili että Toffee palkkasi hänet vain vakoilemaan Feeniksin kiltaa, koska tiesi isän olevan jäsen. Percy sai raivarin ja sanoi paljon kaikkea mitä olisi voinut jättää sanomatta... Juttu loppui siihen kun hän irtisanoi itsensä perheestä, voidakseen edetä ministeriössä.”
Adara oli tyrmistynyt.
”Että niin... Percyn sana on nyt yhtä paha meidän perheessä kun tiedät-kai-kenen”, George sanoi.
”Pahempi, äiti ilmeisesti jatkaa itkemistään johon jäi ennen lähtöämme”, Fred jatkoi.
”Ja Siriuksen astiasto on vaarassa isän käsissä”, George lisäsi.

Loppupäivän he siivosivat Weasleyn perheelle antamia huoneita täydellä touhulla. Rouva Weasley olisi jatkanut vielä olohuoneen tyhjennystä, mutta Sirius suorastaan komensi hänet nukkumaan – rouva Weasley näyttikin nuutuneelta.

Lopulta illan tullen, Remuksen ja Tonksin lähdettyä koteihinsa ja muiden nukkuessa, Sirius tuli keittiöstä mukanaan kannullinen kaakaota. Hän kaatoi sitä kahteen mukiin ja istuutui Adaran viereen sohvalle.
”No niin...” Sirius sanoi, eikä hetkeen jatkanut. Hän ei tiennyt mistä aloittaa.
”Kerro itsestäsi ensin”, Adara sanoi. Sirius huokaisi.
”Noh, synnyin 11. heinäkuuta ja asuin elämäni ensimmäiset 16 vuotta täällä...  Kun olin kolmen, Regulus syntyi. Jo 5-vuotiaana osoitin tietynlaista erilaisuutta muuhun sukuuni nähden.. ja 9 vuotta täytettyäni, Regulus olikin se perheen ylpeys ja minä musta lammas.”
Pikemminkin valkoinen mustien seassa... Adara ajatteli.
”11-vuotiaana olin muuttunut mustasta lampaasta häpeäpilkuksi, minut lajiteltiin Rohkelikkoon. Koko muu suku oli Luihuisia, paitsi Andromeda-serkkuni sekä pari muuta... Hekin ovat nykyään pelkkiä polttojälkiä sukupuussa.”
Adara tunsi pienen kouristuksen vatsassaan.

”16-vuotiaana sitten karkasinkin kotoa.. Muutin Jamesin luo Godricin notkoon asumaan, ja tultuani täysi-ikäiseksi, ostin setäni jättämillä perinnöillä itselleni talon Lontoosta. Kuulin että 16-vuotiaana Regulus oli liittynyt Voldemortin joukkoihin, mutta eipä se minua kiinnostanut. Itse liityin Feeniksin kiltaan juuri ennen kuin täytin kahdeksantoista. Feeniksin killassa oli silloin paljon enemmän ihmisiä kuin nyt...” Sirius laski sormillaan. ”Meitä oli Marlene McKinnon, Frank ja Alice Longbottom, Benji Fenwick, Edgar Bones, Armas Dearborn, Gideon Prewett, Fabian Prewett, Aberforth, Tabita Niittu, James, Lily ja Peter... Entisiä ja edelleen kiltalaisia ovat Vauhkomieli, Emmeline Vance, Remus, Amelia Bones, Sturgis Podmore, Hagrid, Elfias Doze, minä sekä tietysti Dumbledore.”
”Mitä entisille jäsenille tapahtui?” Adara kysyi ja hörppäsi kaakaotaan.
” Suurin osa kuoli Voldemortin joukkoja vastaan taistellessa. Dearborn katosi, mutta kuollut hänkin varmasti on. Aberfoth erosi jostain syystä... Frank ja Alice Longbottom kidutettiin niin että he tulivat hulluiksi”, Sirius vastasi. Adara nielaisi kaakaonsa.
”Kidutettiin hulluiksi?!”
Sirius nyökkäsi.
”Hänen poikansa pitäisi olla nyt Tylypahkassa. Neville-niminen muistaakseni..”
”Neville?! Hän on Rohkelikossa, samalla vuosiluokalla kuin Harry”, Adara sanoi ja vaikeni hetkeksi.

”Hän ei koskaan kertonut että... Hän asuu isoäitinsä luona, mutta en osannut pitää sitä tarpeeksi outona että olisin kysynyt miksi...”
”Hän ei luultavasti haluakaan kertoa”, Sirius sanoi. ”Kuolemakin olisi ollut parempi kohtalo heille... Nyt he eivät tunnista lihansyöjäkasvia kirskuristajasta, eivätkä omaa poikaansa hoitajista.”
Adaran kävi Nevilleä sääliksi, oli varmasti hirveää kun omat vanhemmat eivät tunnistaneet häntä – siltäkö Siriuksesta oli tuntunut kun Adara ei ensin tunnistanut häntä Rääkyvässä röttelössä?
”Varmasti kauheaa...” Adara sanoi. Sirius mymähti.
”Nevillen vanhempia kiduttivat useat kuolonsyöjät. Muun muassa serkkuni Bellatrix.”
Adara havahtui. Bellatrix, hän oli nähnyt sen nimen sukupuussa.
”Bellatrix on Nymfadoran täti. Nymfadoran äiti nai jästin joten hänet pyyhittiin sukupuusta, kuten heidän kuraverinen lapsensakin.”
Adara puristi kätensä nyrkkiin. Moni oli erotettu suvusta vain siksi että he rakastivat jotakuta ei-puhdasveristä, ja lapset pyyhittiin suvusta koska he olivat ’kuraverisiä.’

”Takaisin tarinaan”, Sirius jatkoi. ”Palataan takaisin kouluaikoihini. Rohkelikossa ollessani sain sieltä parhaat ystävät joita saatoin toivoa, James ja Remus. Peter liittyi myöhemmin porukkaamme, mutta vain heikkouttaan. James oli huispausjoukkueemme etsijä, me muut emme huispanneet. Remus katosi kerran kuussa jonnekin, ja neroutemme ansiota saimme pian selville että hän oli ihmissusi. Emme tietenkään hylänneet parasta kaveriamme vaan opiskelimme animaageiksi ja pidimme seuraa Remukselle kun hän oli ihmissusi. Aloimme sitten tutkiskella koulun maita ja lopulta tiesimme Tylypahkasta enemmän kuin kukaan muu oppilas. Teimme Kelmien kartan ja laitoimme siihen toisillemme keksimät lempinimet. Minä Anturajalka, Remus Kuutamo, Peter Matohäntä ja James Sarvihaara. Olimme nuorina melko ylimielisiä, tiesimme olevamme lahjakkaita neroja, kiusasimme usein ruikulia – tarkoitan Severusta. Hänellä tuntui olevan jotain pahasti Jamesia vastaan, kateutta kai”, Sirius sanoi.

”Koulun jälkeen ostin itselleni moottoripyörän – elämäni ensimmäinen oma kallis ostokseni, josta päätin vain minä itse. Ja kohtelinkin sitä sen arvoisesti. Tein siihen pari loitsua joiden avulla sain sen lentämään ja muuttumaan näkymättömäksi kuskinsa kanssa. Lainasin sitä Hagridille sinä yönä kun... kun James ja Lily kuolivat. Vaadin ensin Harrya itselleni, kummisetänään hän olisi ollut minun vastuulla, mutta Hagrid oli saanut Dumbledoren käskyn. Annoin hänelle moottoripyöräni lainaan ja kun Hagrid palasi sitä palauttamaan, en ollutkaan enää Godricin notkossa. Lähdin etsimään Peteriä. Ja loput sitten tiedätkin... Viola kuoli, Peter karkasi ja minut heitettiin syyttömänä vankilaan..” Sirius sanoi lopun katkerasti.

”Entä äidin tarina?”
”Noh, Violan sukunimi oli alun perin Bones. Hänen vanhempansa elivät onnellisessa avioliitossa ja työskentelivät kumpikin ministeriössä taikaolentojen osastolla. He hoitivat yksisarvisten levinneisyyttä. Violalla oli kaksi sisarusta, isoveli Albert ja isosisko Kirsten. Kirsten katosi 16-vuotiaana, Violan ollessa ensimmäisellä luokalla Tylypahkassa. Häntä ei koskaan löydetty. Viola kertoi, ettei Kirsten taatusti ollut karannut, hän oli aina ollut kiltti eikä tapellut vanhempiensa kanssa. Albert taas kuoli puoli vuotta ennen syntymääsi. Hän oli aurori, sai oman muistokilven siihen paikkaan jossa hän kuoli sankarillisesti. Violankin haave kouluaikoina oli tulla auroriksi, mutta lopulta hän koki sauvojen valmistuksen kiehtovana työnä. Hän meni töihin Ollivandersille ja oli siellä töissä loppuun asti... Kouluaikoinaan Viola oli samanlainen kuin sinä. Kiltti, avulias, ajattelevainen, täydellinen”, Sirius sanoi ja Adara hymähti huvittuneena.
”Ja hän tosiaan oli rui- Severuksen ystävä. Hän olisi kutsunut tämän häihimmekin, mutta... no... en ole ylpeä sanoessani tämän, mutta minä en postittanut sitä kutsua”, Sirius sanoi ja hörppäsi kaakaotaan. Adara ei tiennyt mitä sanoa. Ei hänkään koskaan ole pitänyt Kalkaroksesta, mutta jos hän olisi Georgen ystävä ja George haluaisi hänet häihin niin - mitä hittoa?! Minä ajattelen Georgen ja minun häitä? Adara ajatteli ja tunsi kasvojaan hiukan kuumottavan.

”Tiedän että minun ei olisi pitänyt tehdä sitä... Mutta vaikka Severus olisi ilmaantunutkin paikalle, James olisi aloittanut hirveän mekkalan. En yksinkertaisesti halunnut pilata sitä päivää sellaisella...”
”Mutta jos hän oli Violan ystävä, sinun olisi -”
”Tiedän, tiedän...” Sirius sanoi ja huokaisi.
”Loppujen lopuksi häitähän ei edes pidetty... Viola kuoli viikkoa ennen häitä. Hän halusi silti Mustan sukunimekseen jo ennen kuin sanoo ’tahdon.’” Sirius jatkoi ja Adara näki kuinka Siriuksen silmien syvyyksistä loisti vilpitöntä surua.
”Pidin häntä kummallisena. Kun hän halusi typerän sukuni nimen”, Sirius lisäsi, hymähtäen lauseen perään hiukan huvittuneena.

”Totta kai hän halusi...” Adara sanoi. Sirius katsoi Adaraa kysyvästi.
”Ehkä sinä et ymmärrä... mutta jos minä menisin naimisiin rakastamani henkilön kanssa, haluaisin hänen sukunimensä, muistuttamaan joka päivä siitä että rakastan häntä. Vaikka olisi joskus vastoinkäymisiäkin... sukunimi muistuttaisi minua”, Adara sanoi katsoen Siriusta käsiin. Jotain putosi Siriuksen hihan reunalle. Kyynel.
Adara katsoi Siriusta ja näki pienen kyynelvanan tämän poskella.
”I- sanoinko jotain väärin?” Adara sanoi säikähtäneenä. Sirius sulki hetkeksi silmänsä ja pudisti hiukan päätään. Sitten hän kietoi kätensä tiukasti Adaran ympärille ja nojasi päätään Adaran olkapäähän. Adara painoi kätensä isänsä selälle ja hymyili itsekseen. Sirius ei tietenkään ollut ajatellut asiaa siltä kannalta... Sirius tuskin ikinä oppisi ymmärtämään naisten ajatusmaailmaa.
« Viimeksi muokattu: 28.04.2008 23:03:14 kirjoittanut Fubuki »

pullarusina

  • Vieras
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.7, luku 63!!!
« Vastaus #104 : 30.07.2007 19:23:03 »
Rakastan tätä.
Tämä on ihana, suloinen, täydellinen, juuri sopivaa minun hömppä-minälleni.

Muutamia kirjoitusvirheitä, muttaa. Eivät ne häiritse.

Jatkoa odottelemaan jään.

Cirilla

  • Welhon tytär
  • ***
  • Viestejä: 303
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.7, luku 63!!!
« Vastaus #105 : 31.07.2007 12:00:27 »
Oi!
Tämähän muuttuu jännäksi (;
Mutta mutta, ennen kuin sanon yhtään mitään, luulin löytäneeni erään pienen kirjoitusvirheen.
Hetkinen kun ensin löydän sen...
*etsii kuumeisesti*


Lainaus käyttäjältä: "Fubuki"
”Hän ei luultavasti haluakkaan kertoa.” Sirius sanoi.

Tuleeko tuo 'haluakkaan' yhdellä koolla vai onko se noin?
Ajattelin että yhdellä mutta oma kirjoitusohjelmani sanoo että se ei ole väärin noinkaan... :S
Mutta siinäpä tuo...

Hyvin olit keksinyt Siriukselle omaa elämäntarinaa!
Ja mukava kuulla Violastakin jotain uutta.
Sitten on tämä yksi kohta:
Violan ja Severuksen ystävyys..
Kai siitäkin tulee jossain vaiheessa jotain lisätietoa? Tuo on vain niin jotenkin yllättävää, ja siihen pitää saada selitys
Vaikka tosin eihän ystävyyssuhteet selityksiä vaadi.
Mutta siitä olisi mielenkiintoista saada lisää selvitystä (;

Eiköhän tässä kaikki?
Ja lopuksi näin vielä sanon: Mukava luku (taas hieman erilainen) ei huono ollenkaan!
Jatkoa tulee...?

Cir*Katwi Kiittää
Maailma on kaunis. Kiitos mielikuvituksesta ja taiasta.

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.7, luku 63!!!
« Vastaus #106 : 31.07.2007 16:21:07 »
pullarusina, kiitos ettet nosta mitään haloota pikkuvirheistä :)
Kiitos kommentista, Akinnah, hyvä ku tykkäät <3
Cirilla, samaa mieltä. On se minun mielestä haluakaan. Kirjoittajan ajatusvirhe jonka varmaan saan anteeksi?
« Viimeksi muokattu: 03.07.2008 02:15:28 kirjoittanut Fubuki »

Cirilla

  • Welhon tytär
  • ***
  • Viestejä: 303
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.7, luku 63!!!
« Vastaus #107 : 31.07.2007 18:06:33 »
Anteeksi annettu (;
Maailma on kaunis. Kiitos mielikuvituksesta ja taiasta.

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.7, luku 63!!!
« Vastaus #108 : 01.08.2007 14:50:04 »
Hyvä hyvä ^^ Ihmettelin kun ei kommentointi onnistunu mut se johtuki tuosta sivun tyylistä, vaihtakaa tyyli nii voitte kommentoida. Asetukset--> tyyli---> subsilver tai se toinen

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.7, luku 63!!!
« Vastaus #109 : 04.08.2007 14:40:11 »
A/N: No pistetää sitte, ku eilen sain jatkoo aikaseks...

Luku 64. Harry Kalmanhanaukiolle






Aamulla ensimmäiset asiat mitä Adara tajusi herättyään, olivat nämä: hän ei nukkunut omassa huoneessaan, joku hengitti hänen niskaansa ja että hän nukkui hyvin ahtaasti jossakin.
Hän avasi silmänsä ja tajusi makaavansa olohuoneessa, se niskaan hengittävä henkilö oli Sirius ja että se ahdas paikka oli sohva. He olivat nukahtaneet sohvalle. Sirius makasi kyljellään, hengitti tasaiseen tahtiin ja oli painanut vasemman kätensä Adaran hiuksiin. Adara muisteli mitä viimeiltana oli tapahtunut. He olivat halauksen jälkeen väsähtäneet, käyneet makaamaan ja Adara oli vielä jutellut jotain Siriukselle, nojaten Siriuksen olkapäähän. Lopulta Adara oli vaiennut ja tuntenut vain rauhalliset sydämenlyönnit päänsä lähettyvillä... ja ilmeisesti nukahtanut.

Hänen olisi pitänyt herättää!  Adara ajatteli ja tunsi sääliä Siriusta kohtaan, jonka selkä olisi taatusti jumissa epämukavasti nukutun yön jälkeen. Keittiön suunnalta kuului ääniä ja Remus asteli näkyviin.
”Heräsittehän te - tai näköjään vain sinä”, Remus totesi huomattuaan Siriuksen nukkuvan vielä levollisena. Adara venytteli jäseniään ja haukotteli. Remus näytti huvittuneelta.
”Katso nyt tuota...” Remus sanoi ja nyökkäsi Siriukseen päin. Adara katsoi Siriusta, joka nukkui sikeästi, tyytyväisen näköisenä ja ehkä aivan hiljaa tuhisten.
”Kuin pikkulapsi. En tiedä koska hän olisi viimeksi nukkunut noin pitkään ja tyytyväisen oloisena”, Remus sanoi ja virnisti. ”Ai niin, otimme teistä suloisen yhteiskuvan kun nukuitte.”
”Anteeksi mitä?” Adara sanoi hölmistyneenä. ”Missä se kamera on?”
”Kaksosilla.”
”Voi ei...”

Kaksoset olivat käynnistäneet pienen valokuva-kehitys operaation huoneessaan. Kun Adara saapui huoneeseen, he olivat juuri saaneet kuvan kehitettyä.
”Söpöä”, Fred totesi katseltuaan kuvaa Adaran olan takaa. Adara tuijotti kuvaa huvittuneena.
Molemmat makasivat tyytyväisen näköisinä sohvalla, rintakehät vain liikkuen. Siriuksen vasen käsi lepäsi kuvassa vielä Adaran olkapäällä, eikä hiuksissa. Adaran toinen käsi roikkui sohvan reunan yli kuolleen näköisenä.
”George taatusti kadehtii Siriusta”, Fred vinkkasi iskien silmää.
”Täh?! Sulje suusi, Fred!” George äyskähti.
”Huhuui, pelottaa”, Fred sanoi huvittuneena ja piiloutui Adaran selän taakse.
”Kohta pelottaa kunnolla”, George sanoi uhmaavasti ja heitti Frediä virnuillen tyynyllä. Kaksosten kesken syntyi kova tyynysota, jonka alta Adara pakeni valokuvan kanssa. Hän meni huoneeseensa lisäämään valokuvan albumiinsa ja oli juuri lähdössä keittiöön kun Sirius tuli häntä portaissa vastaan.

”Huo-omenta”, Sirius totesi haukotellen. ”Mikset herättänyt kun nukahdin sohvalle?”
”Minähän nukahdin! Miten olisin voinut herättää? Sinä olisit voinut herättää minut ennen kuin nukahdin”, Adara sanoi huvittuneeseen sävyyn.
”Eli molemmat nukahdettiin...” Sirius totesi ja hieraisi silmiään.
”Molly käski sanoa että aamiainen on valmis”, hän lisäsi.
”Selvä”, Adara sanoi ja lähti keittiöön.

Kahden viikon kuluttua oli toinen samankaltainen lounas, kaikki koolla ja puheensorina soi huoneessa.
”Ai niin, Harry pitäisi hakea tänne myös”, totesi herra Weasley yhtäkkiä. Adara tökkäsi haarukallaan hiukan ohi suunsa.
”Harrykin tulee tänne? Nyt jo?” hän kysyi ja hieraisi poskeaan johon oli pistänyt.
”Niin, tämän viikon sisällä. Kiltalaiset muodostavat saattueen ja -”
”Minä tulen mukaan”, Sirius ilmoittautui.
”Pyh, sinä pysyt täällä”, Rouva Weasley sanoi ja latoi munakasta Siriuksen lautaselle. Sirius muljautti silmiään tylsistyneenä.
”... Jos saattue on kerta salainen, niin miksei Sirius voisi tulla mukaanne?” Adara kysyi, yrittäen hiukan auttaa. Sirius vaikutti haluavan ulos edes hetkeksi talostaan.
”Mikäli saattue ei pysy salassa, miten me selitämme sen, että lensimme samassa saattueessa vankikarkurin kanssa?” herra Weasley kysyi.
Sori, minä yritin. Adara ajatteli ja osoitti ilmeellään sen Siriukselle. Sirius heilautti kättään eisemitään-tyyliin ja jatkoi aamiaisen syömistä.

Illalla Dumbledore saapui pitämään kokousta, ja Adara, Ron, Hermione, Ginny, Fred ja George jäivät keskenään yläkertaan. Fred ja George olivat keksineet kaukokorvat ja menivät salakuuntelemaan keittiön keskusteluja. Ginny meni hoitamaan pöllöään ja Adara, Hermione ja Ron jäivät Ronin huoneeseen juttelemaan.
”Koskahan Harry haetaan tänne?” Ron mietti.
”Riippuu koska saadaan tarpeeksi iso saattue että hänet voidaan tuoda...” Hermione vastasi katse uusimmassa kirjassaan (Hirviöt ja niiden taikakeinot).
”Minä en tajua sitä saattue-touhua. Helpompaa olisi jos Harry lentäisi vain tänne”, Ron sanoi.
”Ja jästit näkevät hänet? Älä ole tyhmä, Ron. Harry tarvitsee vähintään Vauhkomielen tarkkailemaan, ettei häntä nähdä. Ja toisekseen, jos joku tiedät-kai-kenen kannattaja vahtii häntä, Harry olisi helppo saalis ilman saattuetta”, Hermione selitti.
”Niin kai sitten...” Ron mutisi. ”Miksei hän tule hormipulverilla?”
”Koska jästitaloja ei ole liitetty hormiverkkoon, eikä tähän taloon pääse hormipulverilla noin vain. Isä kertoi”, Adara sanoi.
He juttelivat pitkään aiheista maan ja taivaan väliltä, kunnes rouva Weasley kutsui heidät illalliselle.

Herra Weasley oli jäänyt ylitöihin, joten hän ei ollut paikalla.
Kesken illallisen, keittiöön lehahti pöllö herra Weasleylta.

Harryn kimppuun hyökkäsi kaksi ankeuttajaa. Ei hätää, hän on kunnossa mutta käytti suojeliusta jästin nähden. Dumbledore järjestää hänelle erottamisen sijaan kunnon oikeudenkäynnin.

”Mitäh?” kaksoset sanoivat yhteen ääneen.
”Ankeuttaja? Harryn kodin lähellä?” rouva Weasley sanoi kauhuissaan.
”Ne tuskin olivat siellä muuten vain”, Sirius sanoi. ”Joku - luultavasti Voldemort lähetti ne sinne.”
Rouva Weasley vingahti. ”Älä – sano – sitä – nimeä!”
”Voldemort”, Sirius sanoi kuin kyseinen sana olisi yhtä yleinen kuin huispaus. Rouva Weasley tuijotti Siriusta hetken vihaisesti.

Puolisen tunnin kuluttua, Ron, Hermione ja Sirius saivat Hedwigiltä samat viestit:

Ankeuttajat hyökkäsivät kimppuuni ja minut ehkä erotetaan Tylypahkasta. Haluan tietää mitä on tekeillä ja milloin pääsen pois täältä.

Hermione ja Ron eivät saaneet vastata, Sirius ei edes halunnut vastata. Siitä hyvästä Hedwig nokki Ronia ja Hermionea seuraavat kolme päivää, ennen kuin Harry tuotiin Kalmanhanaukiolle.

Saattue lähti myöhään yöllä, neljäntenä päivänä ankeuttajien hyökkäyksestä laskettuna. Saattue oli paljon suurempi kuin Adaralla oli ollut, joka tosin johtui siitä että suurin osa innokkaista ilmoittautujista olivat Harry Potterin ihailijoita.
Adaralla oli hiukan nuhainen olo ja päätä särki välillä, joten hän päätti ottaa nokoset ennen kuin Harry tulee. Hän heräisi kyllä kun Harry saapuisi. Killalla sitä paitsi olisi kokous heti Harryn tuomisen jälkeen, joten Adara ei pääsisi edes keittiöön Siriuksen seuraksi.

”TE SIIS ETTE OLE OLLEET KOKOUKSISSA, MITÄ SIITÄ? OLETTE SILTI OLLEET TÄÄLLÄ! OLETTE SILTI OLLEET YHDESSÄ! MINÄ OLEN NYHJÄNNYT DURSLEYILLA KOKO KUUKAUDEN! VAIKKA OLEN SELVINNYT ENEMMÄSTÄ KUIN TE KAKSI IKINÄ, JA DUMBLEDORE TIETÄÄ SEN – KUKA PELASTI TEIDÄN KUMMANKIN NAHAN ANKEUTTAJILTA?”
Tuohon huutoon Adara heräsi säpsähtäen. Ääni kuului Ronin huoneesta, ja kuului selvästi Harrylle.
Adara nousi ylös ja pyyhki silmiään. Hän nousi ylös ja asteli Ronin huoneen ovelle, kun huuto jatkui:
”KUKA JOUTUI VIIME VUONNA MENEMÄÄN LOHIKÄÄRMEIDEN JA SFINKSIEN JA TIES MINKÄ KAMALAN OHI? KUKA NÄKI KUN HÄN PALASI? KUKA JOUTUI PAKENEMAAN HÄNTÄ? MINÄ!”
Ja minä... Adara ajatteli, muttei viitsinyt astella sisälle ja sanoa sitä.

”MUTTA MIKSI MINUN PITÄISI TIETÄÄ, MITÄ ON TEKEILLÄ? MIKSI KUKAAN MINULLE VAIVAUTUISI KERTOMAAN MITÄ TAPAHTUU?”
Kuului Hermionen vaimeaa puhetta, ja taas:
”ETTE TE KOVIN KOVASTI VOINEET HALUTA, KOSKA MUUTEN TE OLISITTE LÄHETTÄNEET MINULLE PÖLLÖN, MUTTA KUN DUMBLEDORE PAKOTTI VANNOMAAN -”
Taas Hermione keskeytti, mutta..
”MINÄ NYHJÄSIN NELJÄ VIIKKOA LIKUSTERITIELLÄ, NÄPISTIN ROSKIKSISTA SANOMALETIÄ JA YRITIN SAADA SELVILLE MITÄ ON TAPAHTUNUT –”
Nyt vuorostaan Ronin hiljaista ääntä, mutta Harry jatkoi:
”TE OLETTE VARMAAN NAURANEET MAKEASTI TÄÄLLÄ YHTEISESSÄ PIILOSSA –”

Viimein Hermione ja Ron saivat suunsa auki. Syntyi pitkä hiljaisuus, jonka Adara päätti rikkoa. Hän astui sisään. Harry käveli hetken aikaa edestakaisin tätä huomaamatta, kunnes havahtui katsomaan ovelle.
”Kuinka kauan sinä olet ollut -” Harry kysyi.
”Kesäloman alusta lähtien”, Adara sanoi.
”Ei, kun kauanko olet seissyt siinä?” Harry sanoi, ja tuntui sanovan sen hiukan kireästi, kun Adara tunnusti olleensa muiden kanssa jo neljä viikkoa.
”Ai, pari kävelykierrostasi sitten tulin sisälle”, Adara sanoi.
Syntyi taas hetken hiljaisuus.
”Mikä tämä paikka on?” Harry kysyi.
”Feeniksin killan päämaja”, Ron vastasi.
”Ja minun sukuni talo”, Adara lisäsi.
”Mikä on feeniksin kilta?”
”Salaseura, Dumbledore johtaa sitä, hän perusti sen. Siinä on niitä, jotka taistelivat tiedät-kai-ketä vastaan viime kerralla”, Hermione vastasi.
”Keitä siinä on?”
”Aika paljon väkeä –”
”Me ollaan tavattu parikymmentä. Ja Adara vielä enemmän”, Ron sanoi. Harry tuijotti heitä hetken.
”No?”
”Öh.. mitä no?” Ron kysyi.
”Voldemort! Mitä on tekeillä? Mitä hän aikoo? Missä hän on? Miten me pysäytetään hänet?”
Harry latoi kysymyksiä.
”Mehän kerrottiin jo, ettei kilta laske meitä kokouksiin. Niin että me ei tiedetä yksityiskohtia – mutta yleiskuva meillä on...” Hermione sanoi.
”Fred ja George keksivät nimittäin kaukokorvat”, Ron sanoi. ”Ne on tosi hyödylliset.”
”Kauko -?” Harry toisti.
”Korvat, joo. Paitsi että niitä ei voi enää käyttää, koska äiti äkkäsi ne ja sai raivarin”, Ron sanoi.
”Mutta hehän menivät taas kuuntelemaan –” Adara sanoi.
”Menivät vai? Oi voi..” Ron sanoi ja huokaisi. ”Mutta me ollaan kuultu tähän asti aika paljon, ennen kuin äiti huomasi. Jotkut kiltalaiset seuraa tunnettuja kuolonsyöjiä, pitää niitä silmällä siis –”
”Jotkut värvää kiltaan lisää väkeä”, Hermione lisäsi.
”Ja jotkut vartioi jotain.. Ne puhuvat alinomaa vartiovuoroista.”
”Etteivät sattumoisin Harrysta?” Adara kysyi.
”Ai.. joo.” Ron vasta tajusi.

Kuului kaksi kovaa kräts-ääntä, ja kaksoset ilmiintyivät Adaran nenän eteen. George suoraan Adaran varpaille.
”Auh!” Adara huudahti.
”Ai! Anteeksi!” George sanoi äkättyään mihin oli tallannut. Adara istuutui nojatuoliin ja George kyykistyi hänen viereensä.
”Terve Harry. Arveltiinkin että sinun sulosointuinen äänesi me kuultiin”, Fred sanoi.
”Älä turhaan tukahduta kiukkuasi, Harry. Jossain viidenkymmenen mailin päässä saattaa olla parikin tyyppiä, jotka eivät kuulleet”, George lisäsi virnistäen. Adara tyrskähti.
Fred ja Ron alkoivat hetken aikaa jutella. George oli taas keskittynyt muihin asioihin.
Hän oli tarttunut Adaraa kädestä ja painanut huulensa Adaran kämmenselkää vasten. Hiljaa, hitaasti ja muiden huomaamatta George tutki huulillaan Adaran kämmenselän joka sopukan ja katsoi välillä hymyillen Adaraan. Adara tunsi poskiaan punottavan jo ajatuskin että joku huomaisi Georgen touhut.

Lopulta Fred huudahti: ”Lähdetään” ja kaksoset kaikkoontuivat muualle, Georgen luotua viimeinen lämmin silmäys Adaraan ja kuiskattua: ”Tulen huoneeseesi ruokailun jälkeen.”  Adara lähti omaan huoneeseensa, Harryn, Hermionen, Ronin ja juuri saapuneen Ginnyn aloittaessa keskustelua keskenään.

A/N: Kommenttia prkl :(
« Viimeksi muokattu: 04.07.2008 03:35:54 kirjoittanut Fubuki »

pullarusina

  • Vieras
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) luku 64, 4.8!!!
« Vastaus #110 : 05.08.2007 18:40:53 »
Byhyy. En kestä sitä että Georkella ja Adaralla on suhde ;__________; EI EI EI SE EI VAIN  KÄY.

Joo mutta hyvä luku ja jatkoa toivon *3*

akinnah

  • Robin
  • ***
  • Viestejä: 225
    • Raitamaailma
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) luku 64, 4.8!!!
« Vastaus #111 : 05.08.2007 20:59:48 »
Miksei käy että ne on yhessä o.O Sehän on vaan ihanaa <3
Walking down by the bay, on the shore,
staring up at the planes that aren't there anymore

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) luku 64, 4.8!!!
« Vastaus #112 : 06.08.2007 15:23:09 »
pullarusina taitaa olla Draco/Adara-kannalla :D

Ihmissusi

  • ***
  • Viestejä: 52
  • " Hän hymyili ja veti possua saparosta. "
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) luku 64, 4.8!!!
« Vastaus #113 : 06.08.2007 19:53:42 »
Ihana <3 Uskotko jos sanon, että kesti kauvan lukea tää? Oot jaksanu kirjottaa ^^Mutta tuossa alussa  puhuttiin Kalmanhanaukio kolmestatoista? Eikös se olluk Kalmanhanaukio kaksitoista? En ole varma...
* Menee tarkistamaan asian-- >
"Mikä on tullakseen, tulee... ja me kohtaamme sen pystypäin sitten, kun se tulee." ( Rubeus Hagrid )
" En minä pelkää, Harry. Olen sinun kanssasi." ( Albus Dumbledore )

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) luku 64, 4.8!!!
« Vastaus #114 : 07.08.2007 12:43:22 »

Luku 65. Vuoteen oma







Adara otti toiset nokoset, kunnes rouva Weasley asteli huoneeseen.
”Ruoka on valmis ja kokous päättynyt. Taasko sinä kultaseni nukut? Oletkohan tulossa kipeäksi?” rouva Weasley kysyi huolestuneena ja painoi kätensä Adaran otsalle.
”Hmm.. kuumetta ei ainakaan tunnu olevan. Muista syödä nyt hyvin”, rouva Weasley jatkoi ja lähti hakemaan muita ruokailuun. Adarasta tosiaan tuntui hiukan siltä, että hän oli tulossa kipeäksi, nuha vain paheni ja korvat tuntuivat olevan hiukan lukossa, kurkkuunkin hiukan sattui. Yhtäkkiä hän kuuli pieniä askelia ja näki vilahduksen Oljosta kipittämässä alakertaan.
Jostain syystä en olisi yllättynyt, jos Oljo olisi laittanut myrkkyä ruokaani... Adara tuumi ja lähti keittiötä kohti. Saavuttuaan olohuoneeseen hän näki Kalkaroksen loittonevan selän eteishallissa. Hän oli nähnyt sen selän joka kerta kokousten jälkeen. Kalkaroksella tuntui aina olevan kiire lähteä pois.

Adara kiirehti keittiöön, Sirius ei ollut siellä. Ilmeisesti hän oli saattamassa vieraita ulos. Olohuoneesta kuului kolahdus, ja sen jälkeen Adaran isoäidin järkyttävää kiljuntaa.
”Eikö tuota akkaa saisi jo irti seinästä..?” Adara mutisi itsekseen.
”Se on jotenkin loihdittu kiinni...” kuului vastaus. Muutama päivä sitten Kalmanhanaukiolle muuttanut Bill Weasley vastasi, ja sekoitti äitinsä puolesta keittoa hellan ääressä. Herra Weasley istui taas pöydän ääressä tutkimassa jotain paperia. Adara tiesi, että hän kysyisi turhaan, jos hän nyt avaisi suunsa ja kysyisi mitä paperin asia koskee. Hän oli tottunut, ettei kiltaan liittyviin kysymyksiin vastattu.
Toisella puolella pöytää nukkui Adaralle jo tuttu Mundungus.

Sirius istuutui vakiopaikalleen, Harry häntä vastapäätä ja muut summittaisesti johonkin. Sirius silitteli sylissään makaavaa Koukkujalkaa hajamielisesti ja jutteli Harryn kanssa. Fred ja George sähelsivät tapansa mukaan taikojensa kanssa ja saivat huudot äidiltään. Muut alkoivat syödä lihapataa tyytyväisinä.
Rouva Weasley alkoi sepustaa Siriukselle mitä talossa tehtäisiin seuraavaksi, Hermione ja Ginny naureskelivat Tonksille joka muunteli nenänsä muotoa, Bill ja Lupin juttelivat maahisista, Mundungus kävi keskustelua kaksosten kanssa mutta Georgen katse karkaili välillä Adaraan päin.
Jälkiruoan jälkeen ihmiset osoittivat kaikki kovaa väsymystä. Mundungus nojasi päätään käteensä jo puoliunessa ja Tonks haukotteli koko ajan.
Vaikka rouva Weasleyn mielestä oli aika mennä nukkumaan, Sirius kysyi Harrylta haluaisiko tämä tietää jotain.

Siriuksella ja rouva Weasleylla alkoi suuri sanaharkka siitä kuinka paljon Harrylle saisi kertoa. Adara huokaisi ärtyneesti ja koetti ajatella jotain muuta. Pian riidan aihe vaihtuikin Jamesin ja Harryn eroihin ja Dumbledoren ohjeisiin. Sirius alkoi äänestä päätellen tosiaan ärtyä.
”Hän ei ole sinun poikasi”, Sirius sanoi hiljaa.
”Hän on kuin oma poikani”, rouva Weasley vastasi raivoisasti. ”Keitä muita hänellä on?”
”Hänellä on minut!” Sirius huudahti jo ärtyneenä.
”Niin. Asia vain on niin, että sinun on ollut aika vaikea pitää hänestä huolta, kun olet ollut telkien takana Azkabanissa”, rouva Weasley sanoi. Se oli Adaralle viimeinen pisara, hän nousi seisomaan ja katsoi vihaisesti rouva Weasleyta.
”JA SEKÖ ON HÄNEN SYYNSÄ!? HÄNEN SYYNSÄ ETTÄ HÄNET LAVASTETTIIN SYYLLISEKSI?!” hän huusi niin että kaikki muut hiljenivät.
”Adara, istu alas”, Lupin sanoi tiukasti ja kääntyi rouva Weasleyyn päin. ”Mitä sinuun tulee, tämä meni hieman pitkälle.”
Rouva Weasley näytti järkyttyneeltä kun Adara oli huutanut hänelle. Sirius tarttui Adaraa ranteesta ja veti tämän hitaasti istumaan. Siriuskaan ei näyttänyt tyytyväiseltä, Adara oli luultavasti tehnyt sen mihin Sirius olisi pian ollut valmis.

Rouva Weasley määräsi Fredin, Georgen, Ronin, Hermionen ja Ginnyn nukkumaan, että Harry saa kysellä asioitaan rauhassa. Fred ja George vetosivat täysi-ikäisyyteensä, ja Ron ja Hermione siihen että Harry kertoo heille kaiken kumminkin. Joten Ginny oli ainoa joka loppujen lopuksi poistui. Adara huomasi vasta nyt että Siriuksen käsi oli yhä hänen ranteensa ympärillä.
Harrylle kerrottiin sen verta tietoa, mitä rouva Weasley salli, sitten hän käski kaikki nukkumaan ja pakotti kaikki menemään omiin huoneisiinsa. Adara luuli jo hetken, että Georgen tulo-aikeet jäivät vain haaveeksi, mutta ei kulunut kauaa kun tämä ilmiintyi Adaran makuuhuoneeseen.

”Hei”, George kuiskasi ja ennen kuin Adara edes vastasi, tämä oli painanut huulensa Adaran huulille. Hetken he suutelivat toisiaan ja kietoivat kätensä toistensa ympärille, kun portaista kuului ääniä.
”Äiti...” George kuiskasi hiukan pelästyneenä.
”Tai isä...” Adara mutisi. Portaissa kävelijä tuntui pysähtyneen Adaran huoneen oven lähelle. Kuului pieni kräts, ja George oli poissa. Heti sen jälkeen joku koputti Adaran oveen.
”Niin?” Adara sanoi ja ovesta asteli Sirius.
”Hei... Kaikki hyvin?” Sirius aloitti hiukan huolestuneeseen sävyyn.
”Joo.. ei tässä mitään...” Adara vastasi ja häpesi nyt hiukan kiukun puuskaansa.
”Varmasti?” Sirius sanoi epäilevään sävyyn. Adara nyökkäsi mahdollisimman vakuuttavasti, mutta Sirius ei tehnyt elettäkään lähteäkseen.
”Molly meni tosiaan hiukan pitkälle, mutta se johtuu vain siitä että hän on huolissaan Harrysta. Ei hän pahaa tarkoittanut”, Sirius sanoi, mutta hänen äänensävystään erotti sen, ettei Mollyn sanat olleet häntäkään miellyttänyt.
”Tiedän.. Menetin vain hiukan malttini”, Adara sanoi.
”Minullakin liippasi läheltä”, Sirius sanoi, hiukan huvittuneena.
Adaraan iski yhtäkkiä kova tunne kurkussa, mutta hän vain yskäisi.

”Sinä ja George olette -?” Sirius sanoi vaihtaen aihetta.
”Niin”, Adara sanoi eikä kestänyt enempää. Hän alkoi yskiä kunnolla, mutta puuska ei tuntunut loppuvan vieläkään. Adara kuitenkin lopetti, ettei huolestuttaisi Siriusta. Ehkä hän tosiaan oli hiukan kipeä.
”Toivottavasti teillä menee hyvin. Hän vaikuttaa hyvältä tyypiltä”, Sirius lisäsi ja oli juuri lähdössä.
”Hän on”, Adara sanoi ja alkoi taas yskiä.
”Mikä nyt? Oletko sairas?” Sirius kysyi.
”En, johtuu varmaan pölystä”, Adara mutisi ja alkoi taas yskiä.
”En oikein usko”, Sirius sanoi ja koetti Adaran otsaa kädellään. ”Sinähän olet tulikuuma!” hän sanoi ja vertasi vielä Adaran otsaa omaansa.
”Käyn kysymässä Mollylta onko hänellä jotain lääkettä”, Sirius sanoi ja lähti kiireellä huoneesta.
 ”Mut- ei sin- tarvit-.. äh..” Adara änkytti, mutta Sirius oli jo mennyt. Hän vaihtoi vaatteensa ja rojahti sänkyynsä, lämpimän peiton alle.

Hetken päästä Sirius palasi rouva Weasleyn kanssa, joka tarjosi Adaralle jotain juotavaa lääkettä. Vastentahtoisesti Adara otti rouva Weasleyn avun vastaan (lähinnä siksi että Sirius käski) ja joi lääkkeensä. Pian sen jälkeen he lähtivät nukkumaan ja Adarakin nukahti, niin syvään uneen, ettei hän kuullut pientä kräts-ääntä, ja toista sen merkiksi että huoneeseen saapunut oli poistunut.

Seuraavana päivänä Adarasta ei ollut apua siivouksessa. Rouva Weasley oli määrännyt hänet sänkyyn koko päiväksi. Kaksoset ilmiintyivät paikalle vähän väliä ja Oljo kulki oven ohi mutisten jotakin kuolemantaudista. Sirius toi Adaralle aamiaisen, lounaan ja päivällisen, joista Adara sai vain lounaan kunnolla alas.
Illemmalla Sirius toi hänelle iltapalaa ja rouva Weasleyn raparperipiirakkaa. Sirius kysyi hänen vointiaan rouva Weasleyn häivyttyä.
”Paljon parempi”, Adara päästi valkoisen valheen. ”Voin jo huomenna auttaa siivouksessa.”
Sirius painoi kätensä Adaran otsalle.
”Ei taida onnistua.”
Adara huokaisi.
”On tylsää maata sängyssä koko päivä...” Adara totesi.
”Tylsää olla ylipäätään tässä talossa...” Sirius mutisi. Adara havahtui kuullessaan tietyn sävyn Siriuksen äänessä.

”Ei kai sinun täällä kauaa tarvitse olla? Kunhan saamme Peterin kiinni voimme todistaa –”
”Se siinä onkin. Peteristä ei näy jälkeäkään. Hän on tietysti jossain piilossa... pelkuri...” Sirius sanoi viimeisen sanan halveksuvasti. Adara halusi piristää Siriusta jotenkin.
”Mutta heti kun hän tulee piilostaan, kilta nappaa hänet, vai mitä? Sitten sinä olet vapaa”, Adara sanoi toiveikkaasti. Siriuksen ilme tuntui kirkastuvan sanalle vapaa.
”Niinpä kai”, hän vastasi itsekin toiveikkaana.
”Sitten me voidaan muuttaa pois täältä. Jonnekin missä ei roiku kotitonttujen päitä seinillä”, Adara sanoi, Sirius naurahti.
”Jonnekin missä verhot ei vilise hutsuista”, Sirius lisäsi.
”Ja jossa ei ole maalausta joka kiljuu ja karjuu pienimmästäkin äänestä...” Adara lisäsi.
”Ja jossa ei ärsyttävä kotitonttu puhu sinusta kuin rutosta”, Sirius lisäsi. He molemmat hymyilivät.

”Kunpa se aika koittaisi pian”, Adara sanoi huokaisten. Sirius hymyili leveämmin, muttei sanonut mitään. Oli hetken hiljaista, Sirius näytti miettivältä ja naputti etusormella yöpöytää.
”Sitten kun paranet, muistuta minua niin menemme yhteen paikkaan”, Sirius sanoi.
”Paikkaan? Ethän sinä saa poistua talosta –”
”Ei huolta. Ei kukaan näe meitä”, Sirius sanoi.
”Ai.. No sitten se käy... kai”, Adara myönsi. Sirius lähti jatkamaan siivousta, Adara otti vanhan pimeyden voimilta suojautumisen kirjan esille ja alkoi selailla sitä.
Tylsää...
« Viimeksi muokattu: 28.04.2008 23:03:39 kirjoittanut Fubuki »

pullarusina

  • Vieras
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.8, luku 65!!!
« Vastaus #115 : 07.08.2007 18:16:48 »
Ihihiiiiiii! AAH. ihana luku jälleen ^.^ Odotan täällä aivan kiim- innoissani että milloin Draco - poju löytää Adaran luokse taas. =D AAH! Tee se minun takiani, saata heidät taas yhteen...

Nojuu, mutta Hieno Luku taas kerran ja Jatkoa odottelen >D

Jigsaw

  • ***
  • Viestejä: 19
    • http://
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.8, luku 65!!!
« Vastaus #116 : 07.08.2007 22:38:45 »
Ihan ekaksi pyydän anteeksi etten ole jättänyt kommenttia pitkään aikaa. Yllätyin iloisesti kuin huomasin että taas on sitä jatkoa tullut. ;) Koska olen huomannut että jatkoa tulee nopeammin kuin laki sallii. :D Ja EN todellakaan halua että Draco tulee häiritsemään Adaraa ja Georgea.   >:( Niin suloinen pari. <3
Edelliset osat ovat olleet "ihan ok" tasoa, mutta odotukset olivat todella korkealla tuota George/Adara kohtausta varten. Mutta sitten se kerpeleen Sirius tuli siihen. ;D Mutta ei mitään vikaa...
Hyvin tämä on edennyt ja nytten alkaa jo lukujakin kertyä ihan kiitettävästi. ;)
Jatkoa odotelessa...
Airsoft&Counter Strike... G&P M4A1 Colt rungolla... NAM

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.8, luku 65!!!
« Vastaus #117 : 07.08.2007 23:58:31 »
*Ei tiedä kumpaa kuuntelisi, George/Adara vai Draco siihen häiriköimään*
Voi mun pipiä päätäni >_<
Kiitos nopeasta kommentista pullarusina.. ja jigsaw :D
Kesälomaa on tosiaan vaikea kirjoittaa tapahtumarikkaaksi, mutta eniten nyt haluaisin että Sirius ja Adara viettäisi aikaa keskenään kuin isä ja tytär ^^ Koetan saada jotain tapahtumaakin.. kunhan keksin mitä xD

Cirilla

  • Welhon tytär
  • ***
  • Viestejä: 303
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.8, luku 65!!!
« Vastaus #118 : 10.08.2007 18:48:28 »
Kaksi jatkoa? :o
oho..
Ja ite oon missannu molemmat!
Noh, vetoan nyt siihen etten oo käyny koneella ku joskus kaua aikaa sitte!
Oli vieraita kylässä ja sitte piti muuttaa ja tällästä..
Mut kuiteski.

Oli muute aivan tosi ihanaa ja mukavaa lukia kaks jatkoa peräkkäi (:
Ja nää jatkot oli muute tosi hyviä (äsh, taas tätä ihkutusta, mut kestätkö?)

Ja oli muute iha kiva ettet kaikkea juttuja laittanu tähä siitä kirjasta (siis ku jokku kohat oisin varmaa hypänny yli tai jtn)
eli voin sanoa et osaat laittaa oikeat asiat.
Eli toisinsanoen:
Osaat kirjoittaa ja laittaa kirjasta asioita, ja ne ei tunnu nii tönköiltä!

Riittääkö kommentti?
Hope so! Koska multa loppu sanat (:

Cir*Katwi Kiittää




ite yritän kyllä kommata..
mut nyt ei oo ehtiny ku kone kotona ja ite oon luuraillu kämpillä, jonne ei oo hankittu nettiä..
):
ite yritän kommata aina sillo ku pystyn ja kykenen
koita nyt väsätä jatkoa
pliiiiiiiis... *koiranpentuilme*

Cir*Katwi


// Kaapo yhdisti tuplat
« Viimeksi muokattu: 26.05.2015 08:26:26 kirjoittanut Kaapo »
Maailma on kaunis. Kiitos mielikuvituksesta ja taiasta.

Salmiska

  • *
  • Viestejä: 2
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.8, luku 65!!!
« Vastaus #119 : 12.08.2007 00:04:33 »
Tähän on tullut niin paljon jatkoa sen jälkeen kun olen viimeksi lukenut tätä.Ainakin 30 uutta lukua joita luin innolla !  Ja olen erittäin kiinostunut siitä mihin Sirius suunnittelee vievänsä Adaran ! Joten sen voi ymmärtää myös tällä tavalla [size=200]KOSKA JATKOA ON TULOSSA???? MIELELLÄÄN MAHDOLLISIMMAN NOPEASTI SAIT MUT KOUKKUUN!!!!!![/size]  :D  :D  :D  :D  :D  :D  :)  :D  :D  :)

[size=200]Harry Potter Fanatikko[/size]