En voi lopettaa nauramistä sekä osittaisia aaw - huokaisuja tulemasta suustani. Täällä oikein pakahtuu, kun saa luettavaksi näin hyvän tarinan - olen nyt jo myöhässä eräässä tapaamisesta, koska juutuin koneen eteen vain lukeakseni tämän loppuun.
VOILUOJAVOILUOJAVOILUOJA miten hyvä ja ihana ja huumorintajulla kyllästetty tämä tarina oli! Olet aivan hämmästyttävän hyvä kirjoittaja, suurenmoinen tunteiden ja hahmojen kuvailija. Rakastuin juoneen - jonka ensin ajattelin olevan pelkkä klisee muiden joukossa.
Mutta VOILUOJAVOILUOJAVOILUOJA miten paljon minä rakastuin tuohon Dracoon, tähän dialogiin, Harryyn ja hänen sulkeutuneisuuteensa, pieniin sivujuoniin sekä .. KAIKKEEN!
”Kuka puhui mitään ensi kesästä?” Draco tuhahti. ”Katsotaan nyt, siedänkö sinua edes aamuun asti.” Vinosti hymyillen hän pujotti sormensa sisään rohkelikon farkkujen kauluksesta. ”Jaa, taidanpa sietää…”
Valun lammikoksi lattialle... Liian paljon hyviä kohtia, jotka haluaisin quotata, liian paljon hyviä kuvailuja, joita tekisi mieli käyttää omissakin tarinoissa...
Täydellisesti sanaton sekä ihastunut,
järjettömän kommentin jättäjä,
Vanil--pspspspsppssp. en katunut tämän lukemista enenenenenen ollenkaan!!!