Kirjoittaja Aihe: Ei rakkautta ilman salaisuuksia, k-11, Valmis! 4/4  (Luettu 3690 kertaa)

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
// Alaotsikko: Luna/Harry/Ginny, Romance, humor

Nimi: Ei rakkautta ilman salaisuuksia
Beta: Ei olla.
Ikäraja: Vanha tuttu K-11 //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Paritukset: Pääparituksena on Luna/Harry/Ginny, mutta sivuparituksiakin löytyy...
Haaste: Niin. Tämä on Penberin haaste, kiitokset hänelle :)
Summary: Harry pyytää Lunaa Tylyahoon, miten käy?
Kirjoittajan kommentit: Hmm.. En pysty sanomaan muuta kuin Tykkään :)

Luku 1

  Lunan näkökulmaa

 Vilkuilin hermostuneena suuntaasi päin. Istuit rohkelikkojen pöydässä ja nauroit jollekin Ronin kertomalle vitsille. Yritin olla kuin en huomaisi, kuin en välittäisi sinusta, kuin vain... Olisin omaitseni seurassasi. Se on hyvin vaikeaa. Joka aamu joudun katsomaan itseäni peiliin muutaman kerran. Se on outoa, sillä viime vuonna kun tutustuimme en tuntenut sinua kohtaan muuta kuin ystävyyttä. Vuoden mittaan tunteeni kuitenkin kasvoivat ja kasvoivat ja lopulta tajusin, että olen ihastunut sinuun. En voi sille mitään, minun on pakko joko unohtaa sinut tai kertoa sinulle tunteeni.
"Luna", Ginnyn ääni kuului korvaani. "Mennäänkö jo tunnille? Meillä on Pimeyden Voimilta Suojautumista", tyttö jatkoi.
"Mitä? Joo mennään vain", sanoin ja ripustin retiisikorvakoruni korviini.
"Miksi sinä pidät noita korvakoruja?" Ginny kysyi yhtäkkiä.
"Koska ne suojelevat narskuilta ja tuulen hengeiltä", vastasin vakavana.
 Ginny katsoi minua hetken aivan kuin olisin kasvattanut uuden pään tai jotain vastaavaa. No jaa... Minä olin tottunut siihen, että minua katsotaan oudosti. Tiedän olevani outo, mutta en voi sille mitään. Olen erilainen. Siinä suhteessa muistutan sinua, Harry, me olemme molemmat erilaisia. Tosin hiukan erilaisella tavalla erilaisia.

Harryn näkökulmaa

Katselin sivumpaa kun käännyit katsomaan minua. Hymyilit hiukan, hymyilin vastaan. Mitä muutakaan voisin tehdä? Kääntää katseeni pois ja nauraa? Ehei, olet erilainen kuin muut tytöt. Et lehahda heti punaiseksi kun sinua katsoo. Et laita lemmenjuomia, jotta joku rakastuisi sinuun. Olet erilainen ja olen siitä hyvin iloinen.
"Kuule Hermione", sanoin hiljaa. Hermione kohoitti katseensa minuun kirjansa takaa.
"No mitä? Sano asiasi äkkiä, minun on luettava tämä luku loppuun huomiseen mennessä", hän sanoi kääntäen katseensa taas kirjaansa.
"Minä... No minä olen ihastunut", sanoin nolona.
"Ginnyynkö? Vihdoin, minä tiesin!" Hermione huudahti.
"Ei, en Ginnyyn. Vaan... tuota... Lunaan", tunnustin.
 Hermione katsoi minua hiukan hämmästyneenä. Olin todella tyytyväinen siihen, ettei Ron ollut paikalla silloin.
"Lunaan? Luna Lovekivaan? Mitä sinä hänessä näet?" hän kysyi.
"No... Hän on... erilainen. Hän on mukava, hän ei juokse perässäni vaan sen takia, koska olen valittu", perustelin. "Ja hän on seurassani omaitsensä. Eikä pelkää olla muidenkin seurassa omaitsensä", jatkoin.
"Tuo on totta. Lunaa pitäisi ihailla, ottaa mallia hänestä", Hermione myönsi hiukan hymyillen.
"Niin että, miten saan kerrottua hänelle, että tykkään hänestä?" kysyin.
 Hermione huokaisi.
"Harry, yksinkertaista. Mahdottoman yksinkertaista. Pyydä hänet Tylyahoon tai Kuhnusarvion joulujuhliin", hän sanoi.
 Tietysti. Kuinka en sitä itse tajunnut?

 Seuraavana päivänä yritin kerätä rohkeutta kysyäkseni sinua Tylyahoon. Aina kun näin sinut, tunsin oloni typeräksi, enkä kehdannut kysyä. Rakkaus se on monimutkaista.
"Moi, Harry", sanoit huolettomasti, kun kohtasimme käytävällä.
"Moi. Tuuletko minun kanssani Tylyahoon ensi viikonloppuna?" kysyin ja yritin hymyillä.
"Tylyahoon? Sinun kanssasi?" olit kuin puulla päähän lyöty.
"Niin. Kun... Kun Ron menee Lavenderin kanssa ja Hermione jonkun muun niin ajattelin kysyä sinua. Siis ihan ystävinä", korjasin nopeasti, etten vain ollut liian läpinäkyvä.
 Näytit hiukan pettyneeltä, mutta korjasit sen hienosti sanoen:
"Voi, minusta on kivaa mennä sinun kanssasi Tylyahoon!"
 Minulla oli siis edessä odottamaton viikonloppu.
--------------------
Kommentteja?
« Viimeksi muokattu: 01.05.2015 15:17:47 kirjoittanut zougati »

Penber

  • Vieras
Vs: Ei rakkautta ilman salaisuuksia, Luna/Harry/Ginny, k-13
« Vastaus #1 : 18.12.2010 11:22:18 »
Mm. Oon kyllä niin jostain aivan oudosta syystä ihan lovena Harry/Lunaan nytten ja on sen vuoksi tosi kiva, että joku suostui nappaamaan sen ja kirjoittaa siitä jotain :3. Oon yleensä aika laiska lukemaan koneen äärellä jotain pitkää tekstiä, että siinä mielessä pidän lyhyistä pätkistä jne. Mutta tämä ehkä toisaalta oli hieman liian lyhyt luvuksi. Ja se, miten jo kaikki lähti heti tapahtumaan, joku sellainenkin että Harry tunnusti Hermionelle pitävänsä Lunasta... Voisi luulla, että sellainenkin tulisi vasta ehkä vasta muutaman luvun päästä :--). Ellei sitten tuolle ole jotain syvempää merkitystä :'D. Ja ehkä toisaalta Harryn on helppo avautua Hermionelle tunneasioissa, joita Ron ei puolestaan ymmärrä.

Tykkäsin tuosta huomautuksesta, että Luna tosiaan on erilainen tyttö. Sellainen joka ei ole mikään ihme kikattelija... Ehkä sen takia mielestäni Luna jotenkin sopii Harrylle : D. Luna on sellainen ihana hieman omissa oloissaan oleva hahmo, joka kuitenkin samalla huomaa kaiken mitä ympärillä tapahtuu. Ehkä se ominaisuus tekee tästä hahmosta niin hauskan ja ehkä toivoisin tämän piirteen korostuvan myöhemmissä luvuissa : ).

Mutta kiitän kuitenkin suuresti, että tartuit haasteeseeni! (:

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: Ei rakkautta ilman salaisuuksia, Luna/Harry/Ginny, k-13
« Vastaus #2 : 02.01.2011 20:47:36 »
Penber, kiitos ihanan pitkästä ja rakentavasta kommentistasi. Eka luku oli tosiaan lyhyt, mutta toinen on paljon pidempi. Minäkin rakastan Luna/Harry paritusta, harmi kun sitä ei kirjoteta kovinkaan paljon.
A/N: Luvussa on aika paljon vuoropuhelua, mutta.. Kai minä joskus saan hiukan enemmän kuvailua johonkin ficciini. :D
Luku 2,

Lunan näkökulmaa

Ei voi olla totta. Minä uneksin nyt. Tämä on taas sitä minun vilkasta mielikuvitusta, josta olen niin kuuluisa. Ei, se on mahdotonta. Harry ei voinut pyytää minua Tylyahoon huomiseksi. Ei hän tyytyisi tälläiseen outoon lintuun. Lööperi Lovekivaan.
 
 Seuraavanakin aamuna olin vieläkin ihan varma siitä, että uneksin. Mutta kuitenkin nousin varhain ja pesin likaisenvaaleat hiukseni. Laitoin hiukseni kahdelle paksulle letille ja päälleni laitoin sinisen paidan ja mustan hameen. Katsoin vielä itseäni peilistä ja totesin näyttäväni siedettävältä. Poikkeuksellisesti meikkasin, laitoin haalean sinistä ripsiväriä ja kajaalia, myös hiukan tummempaa luomiväriä. Kaulaani laitoin onnea tuomaan pienen mustan sydämen. Tosin isän mukaan musta ei koskaan tuottanut hyvää onnea, mutta tämä koru oli äidinäidinäidin vanha. Ja se oli kulkenut sukupolvelta toiselle ja toi tarinan mukaan onnea. Korviini laitoin tietysti punaiset retiisikorvakorut.
 Tapasin Harryn ulko-ovilla. Katselin hänen kasvojaan nähdäkseni oliko hän muuttanut mieltään. Mutta Harry hymyili minulle. Hymyilin takaisin.
"Näytät hyvältä", hän sanoi kohteliaasti.
"Kiitos. Ei sinun tarvitse sanoa, sitä vain jotta tulisin iloiseksi", vastasin. Näpräsin sydänkaulakorua kädessäni. Harryn katse seurasi käsistäni silmiini ja hän sanoi:
"En sanonutkaan sitä sen takia. Sanoin sen, koska se on totta."
 Uuh, Harry se osaa olla kohtelias. Ehkä sitä oppii jotain kun asuu kesät tädin, serkun ja sedän kanssa.
"Minne me mennään?" kysyin, kun päädyimme Tylyahoon.
"Käykö Kolme Luudanvarsi?" Harry kysyi.
"Voi, loistavasti", sanoin ja hymyilin hänelle. Hänen olonsa selvästikin helpottui, hän oli ennen niin vaivaantuneen oloinen.
 Astuimme sisään Kolmeen Luudanvarteen ja ensimmäiseksi näin Cho Changin tuijottavan minua murhaavasti. Sen jälkeen tyttö kääntyi poispäin ja kuulin hänen sanovan kaverilleen:
"Harryn ote alkaa ilmeisesti pettää. Hän käyn trefeillä Lööperi Lovekivan kanssa! Hän on selvästikin yhä ihastunut minuun ja yrittää vain saada minut mustasukkaiseksi."
 Mieleni teki heittää jotain tosi ilkeää, mutta muutin mieleni. Harry saisi kenet tahansa noista tytöistä ja hän valitsi minut.
"Mitä sinä otat?" Harry kysyi, kun istuuduin pöytään.
"Hmm... Neilivesi sipulin kera", sanoin hymyillen. "Voin kyllä maksaa itsekin", lisäsin ja aloin kaivamaan kaljuunoita laukustani.
"Ei sinun tarvitse. Minä maksan", Harry sanoi vastaten hymyyni.
 Hetken kuluttua hän palasi tarjotin käsissään. Tarjottimella oli kermakalja ja neilivesi.
"Kiitos", sanoin.
"Ei kestä. Minulla riittää rahaa", Harry virnisti.
"Niin. Taisit periä kaiken vanhemmiltasi?" varmistin. Olin kyllä jo päätellytkin sen, että Harry oli perinyt vanhemmiltaan aika suuren osuuden. Hänen koulukaapunsa olivat aina uusia, kirjat samaten.
"Joo", Harry sanoi ja hänen ilmeensä musteni. "Toivon kyllä enemmänkin vanhempani elossa ja sitä että olisin köyhä, kuin sitä että elän tätini ja setäni talossa ja olen rikas", hän jatkoi huokaisten. "Jos ymmärrät, mitä tarkoitan", hän lopetti.
"Totta kai ymmärrän", sanoin melkein kuiskaten. "Paremmin kuin uskotkaan", jatkoin.
"Niin. Sinäkin olet menettänyt äitisi", Harry myönsi.
 Hän kumartui eteenpäin. Yhtäkkiä tiesin, mitä tulisi tapahtumaan jo ennen kuin se tapahtui. Hitaasti, hyvin hitaasti, huulemme kohtasivat. En muista, mitä tunsin juuri silloin, muistan vain, että suljin silmäni ja silittelin toisella kädellä Harryn silkinpehmeää poskea.
 Yhtäkkiä, liian nopeasti, hän lopetti suudelman.
"Anteeksi", hän kuiskasi kohteliaasti.
 Olin vähän pettynyt. Siis en siitä, että hän suuteli minua, vaan siitä miltä suudelma tuntui. Se tuntui suolalta. Olin kuvitellut sen tuntuvan joltain ihan muulta. Kammottavaa, eikö vain?
"Älä turhaan pyydä. Tätä olen odottanut", kuiskasin ja painoin huuleni uudestaan hänen huulilleen.
"Hahaa! Harry Potter ja Lööperi Lovekiva! Potter, sinun naismakusi alkaa pettää. Chang oli sentään hyvännäköinen, mutta Lööperi menee jo liian pitkälle. Vai kiinnostavatko korpinkynnet sinua?" halveksiva ääni kuului minun takaani.
"Häivy, Malfoy", Harry mutisi vetäen minut pystyyn. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja sanoi:
"Paraskin puhuja. Parkinsson on rumempi kuin sinä itse ja se on jo aika paljon."
 Malfoyn käsi tavoitteli sauvaa, mutta ennen kuin hän ehti sanoa tai tehdä mitään, minulla oli jo sauva kädessäni ja huudahdin:
"Karkotaseet!"
 Malfoyn sauva lensi suoraan käteeni. Ojensin sen Harrylle ja hän nappasi sen yhdellä kaarevalla kädenliikkeellä. Sen jälkeen hän ojensi sen Malfoylle sovinnon merkiksi.
"Tästä saat vielä kuulla, Potter", Malfoy tokaisi halveksuvasti. Hän pani sauvansa taskuunsa ja mulkaisi vielä kerran meitä erittäin helveksuvan näköisenä. Sen jälkeen hän lähti.
 Harry huokaisi.
"Malfoy puhuu paljon, mutta sanat eivät merkitse mitään", sanoin lohduttaakseni häntä.
"Hän keskeytti meidät hyvässä vaiheessa", Harry mutisi ja painoi huulensa huulilleni.

Harryn näkökulmaa

Kävelimme Lunan kanssa koululle käsi kädessä ja keräsimme ohikulkijoiden katseita. Ginny ja Ron tulivat onnittelemaan meitä alkavasta seurustelusuhteesta ja jatkoivat matkaansa sen jälkeen.
 Minusta oli todella kivaa kulkea Lunan kanssa. Hän on harvinaisen hyvännäköinen tyttö ja luotettava. Ei sellainen kuin muut tytöt, jotka kertovat kaikki salaisuudet ystävilleen. Luna on luotettavampi.
"Nähdään", Luna sanoi linnan käytävässä. Ennen kuin hän ehti livahtaa tiehensä painoin huuleni hänen huulilleen.
"Hyvää yötä", toivotin hymyillen. Luna hymyili takaisin ennen kuin lähti kohti Korpinkynnen oleskeluhuonetta hiukset heiluen.
« Viimeksi muokattu: 21.01.2011 19:24:18 kirjoittanut Vaarallinen Komentoija »

Penber

  • Vieras
Mums. Pakko kyllä myöntää, että Harry on aikamoinen herrasmies : D. Ja retiisikorvakoruja olikin jo ikävä. Luna on vaan niin elementissään niiden kanssa :'D. Vaikka oli tosiaan hieman hämmentävää ajatella häntä meikkaamassa. Ehkä koska miellän itse Lunan niin sellaiseksi luonnonlapsi ihmiseksi. Mutta kyllähä sitä pitää kerran elämässään tälläytyä ku lähtee kerran itse Harry Potterin kanssa treffeille! :,D Hmm. No. Tästä on oikeestaa aika vaikee saada mitää revittyä. Siksikin että luku oli edelleen aika lyhyt ja kulki nopeasti. Jos tätä tarinan kulkua tai tempoa, plaa, saisi hieman hitaammaksi niinb se olis ekstra kiva :---). Mut kirjoitat tietenkin miten parhaaksi näet.

Lainaus
Kaulaani laitoin onnea tuomaan pienen mustan sydämmen.
Sanotaan, ettei yhden miehen sydämeen mahdu kahta ämmää (: Eli siis, yks m liikaa tässä sanassa...

Tsoo Tsangeli oli kyl aika biatz : DD. Sinänsä koskaa hahmosta oo tykänny, joten en sinänsä moisesta seikasta välittänyt. Mut ehkä siitä kuitenki on aina jääny sellainen hieman ujo tyttö-kuva mielee, et sinänsä oli ehkä hieman OOC:tä tuo randonm rage... Tai jotai : D. Mut Malfoyn törkeily oli kyl aikalailla juuri sitä itseään!! Jäi mietityttämää, että tekeeköhän se nyt sit jotai kiusatakseen näitä kahta : s... Eli jatkoa odottelen tässä suhteessa jännityksellä ;---D.

Tykkäsin kyl iha simona siitä Lunan ajatuksesta, ku ne oli pussannu Potterin kaa :'D. Että se maistui suolaiselta, eikä lopulta ollukaa nii ihmeellinen jne. Mhi!

Lainaus
"Kiitos. Ei sinun tarvitse sanoa, sitä vain jotta tulisin iloiseksi", vastasin.
Lunamainen lausahdus! Tykkäsin! n___n

Kiitoksia siis vielä kerran!

Vanilje

  • haywiress
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 444
  • © Ingrid
Kommenttikampanjasta hyvää iltaa! o/

Tämä ficcihän on ihan mielenkiintoinen. En ole muistaakseni tällä parituksella tainnut koskaan lukea mitään, joten aina on kiva vähän laajentaa omaa ficcimaailmaansa. Minusta Luna ja Harry kumpikin olivat aika kivasti IC. Samoin tuossa toisessa luvussa Draco. Se oli melkein hauska miten Dracomainen lausahdus siinä olikaan, kun toinen näki Lunan ja Harryn yhdessä. Minusta tekstissä oli monia sellaisia tosi kivoja pieniäkin yksityiskohtia, joista hahmojen persoonat tulivat esiin. Esimerkiksi juuri tuo Penberin lainaama kohta edellisessä viestissä oli jotenkin niin Lunamaista. Samaten ne retiisikorvakorut oli kiva pieni yksityiskohta, jotenkin niin Lunaa. Ja Harry oli kyllä aika herrasmies.

Minunkin täytyy mainita tuo sama asia mistä Penberkin sanoi. Eli se oli ehkä hieman miinusta kun tapahtumat etenivät niin nopeasti. Mutta tietenkin jokainen kirjoittaa omalla tyylillään. Ja olihan tämä siltikin ihan kiva, vaikka välillä teksti oli aika nopeatempoista.

Sitten pari virhettä olin bongaavinani:
Lainaus
"Koska ne suojelevat narskuilta ja tuulen hengeiltä", vastasin vakavana.
Tuosta tuo e pois. :)

Lainaus
"Ja hän on seurassani omaitsensä. Eikä pelkää olla muidenkin seurassa omaitsensä", jatkoin.
Tuossa oli sama virhe kaksi kertaa. Eli oma itsensä kirjoitetaan erikseen, ei yhteen.

Lainaus
"Moi. Tuuletko minun kanssani Tylyahoon ensi viikonloppuna?" kysyin ja yritin hymyillä.
Varmaankin pitäisi lukea tuletko? :D Mutta luultavasti vain lyöntivirhe.

Lainaus
"Harryn ote alkaa ilmeisesti pettää. Hän käyn trefeillä Lööperi Lovekivan kanssa!
Käyn sanasta luultavasti n pois ja tuohon toiseen vielä yksi f lisää.

Mutta nuokaan ei mitään kummoisia virheitä ole, lähinnä vain lyöntivirheitä ja sellaisia. Tietenkin beta auttaisi näissä asioissa, mutta myöskin itse voi vaikuttaa hiemasen. Esimerkiksi sellainen on aika hyvä keino, että  kirjoittaa tekstin ja antaa olla sen esim. viikon tallennettuna siten, ettei sinä aikana lue sitä ollenkaan. Sitten kun sen lukee myöhemmin uudelleen niin yleensä sieltä jonkun verran itsekin saa niitä virheitä karsittua pois.

Mutta joka tapauksessa, kiitokset vielä näistä parista oikein kivasta luvusta. Mielenkiinnolla odotan tähän jatkoa. :)


i lost my heart / my home is the ocean

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Nyt vihdoin ja viimein sain valmiiksi tämän kolmannen luvun. Ai niin, ficci loppuu neljänteen lukuun, sillä sanoin jo aikaisemmin Penberille (sanoinko?) että teen lyhyen ficin.
Penber, teit minut sanottomaksi (tai sitten mulla on muuten vaan sanaton päivä, sen siitä saa kun rakastuu) mutta kiitos.
Vanilje, kiitos sinullekin, taisin jo korjata nuo virheet.
Oma sana: Luku on hyvin lyhyt.

Luku 3,


Harryn näkökulmaa

Kun menin Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen näin ensimmäisenä Hermionen ja Ronin. He suorastaan hyökkäsivät kimpuuni ja kysyivät treffeistä. Ron oli ilmeisesti kertonut Hermionelle, että olimme kulkeneet Lunan kanssa käsikädessä. Ei Hermione muuten olisi näyttänyt niin tyytyväiseltä.
"Tiesin sen!" Hermione huudahti heti, kun olin kertonut meidän suudelmastamme.
"Tiesit minkä?" Ron kysyi hajamielisenä.
"Että Lunasta ja Harrysta tulee pari!" Hermione sanoi tanssien.
"Ainakin hän pääsi jo eroon Chosta", Ron tuumasi.
"Harry pääsi Chosta eroon jo aikoja sitten", Hermione sanoi.
"Minä menen nukkumaan", sanoin kovaan ääneen ja lähdin kävelemään poikien makuusalia kohti.

Lunan näkökulmaa
 
Seuraava päivä oli lauantai, joten käväisin nopeasti kirjastossa heti aamiaisen jälkeen. Siellä tapasin Hermionen, joka onnitteli minua alkavasta suhteesta Harryn kanssa. Hymyilin hänelle.
"Pitääkö Harry minusta oikeasti?" kysyin häneltä. Se kai on normaali kysymys, jonka tyttöystävä esittää poikaystävänsä ystävälle. Olin kyllä jo melko varma, että Harry tykkää minusta, mutta halusin vain varmistaa asian.
"Pitää. Hän suorastaan rakastaa sinua. Kuulisitpa kun olemme rohkelikkojen oloskeluhuoneessa hän mutisee koko ajan: "Olisipa Luna täällä, hän saa minut aina paremmalle tuulelle", ja Ron kertoi, että hän katsoo nykyisin aina kaksi kertaa peilistä ennen kuin lähtee minnekään. Hän on ihan kamalan rakastunut", Hermione sanoi kuiskaten.
 Hymyilin. Harry Potter rakastuneena, suloista. Juttelimme Hermionen kanssa kirjastossa hetken ajan ja sen jälkeen Hermione lähti.

Harryn näkökulmaa

Olin kuullut Hermionelta, että hän tapasi Lunan kirjastossa, joten siksi olin menossa sinnepäin. Halusin yllättää Lunan ja minulla oli siihen varattu täydellinen paikka ja aika. Kaikki oli täydellisesti.
 Ainakin siihen asti, kun kohtasin Ginnyn.
"Moi, Ginny", sanoin huolettomasti ja jatkoin matkaani.
"Hei, Harry. Kuulin, että seurustelet Lunan kanssa", Ginny sanoi. Hänen äänestään kuulsi pettymys. Tiesin miksi. Ginny oli ihastunut minuun, mutta minä halusin olla Lunan kanssa.
"Niin seurustelen", vastasin.
"Ikävää, että hän teki sillä tavalla sinulle", Ginny sanoi ja kurkotti taputtamaan olkapäätäni.
"Teki miten?" kysyin.
"Voi, etkö kuullut? Ron sanoi nähneensä Lunan suutelevan Nevilleä. Ron varmaan ajatteli, ettei haluaisi sinun pettyvän, joten ei siksi kertonut", Ginny sanoi.
 Ensimmäisenä suuni loksahti auki. En voinut uskoa, että Luna tekisi minulle sillä tavalla. Että hän pettäisi minua niin. Sen jälkeen pysähdyin. Käännyin katsomaan Ginnyä suoraan silmiin ja kysyin:
"Onko tämä varmasti totta?"
"On. En kai minä nyt sinulle valehtelisi. Tiesin, että Luna tulee tekemään sinulle vielä jotain tälläistä. Minähän en olisi koskaan tehnyt niin", Ginny sanoi ja painoi huulensa väkisin huulilleni.
 Vastasin suudelmaan ja Ginnyn olkapään yli näin Lunan tulevan juuri silloin kirjastosta. En kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Keskityin vain Ginnyyn.
« Viimeksi muokattu: 12.02.2011 14:45:58 kirjoittanut Vaarallinen Komentoija »

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Lyhyehkö viimeinen luku on valmis! Ja kommentteja kaipailen edelleen. :)

Luku 4

Lunan näkökulmaa

Katsoin, kun Harry astui esiin pylvään takaa. Tajusin, että hän yhä ja edelleen rakasti minua, sillä kun hän katsoi Ginnyä, katseessa oli halveksuntaa ja vihaa. Hymyilin Harrylle ja hän hymyili takaisin. Sanoja ei tarvittu. Ginnykin ymmärsi. Hän ei koskaan voisi saada Harrya. Harry oli minun ja minä Harryn.

 Harry astui luokseni, kietoi kätensä ympärilleni ja suuteli vaaleita hiuksiani, jolloin Ginny räjähti.

"Luulin, että rakastat minua! Olen rakastanut sinua aina, olen aina pitänyt sinun puoliasi, aina suojellut sinua, aina ollut valmis tekemään mitä tahansa sinun takiasi! Ja silti sinä valitset Lööperi Lovekivan! Etkö tajua? Luna ei edes rakasta sinua! Hän pettää sinua Nevillen kanssa ja heti sinä tulet sinisilmäisenä hänen luokseen, kuin joku prinssi hevoskotkalla!" hän kiljui ja hyppi tasajalkaa Harryn edessä.

"Ginny, sinä olet parhaan ystäväni sisko ja rakastan sinua, mutta vain ystävänä. Lunaa rakastan aivan eri tavalla ja enemmän. Meidät on luotu toisillemme. Enkä usko tuollaista soppaa siitä, että Luna pettäisi minua Nevillen kanssa", Harry vastasi tyynesti ja piti minua edelleen sylissään. Hän kääntyi minuun päin ja lausui nuo kohtalokkaat sanat:

"Minä rakastan sinua, Luna Lovekiva."

"Minäkin rakastan sinua, Harry Potter", vastasin ja huulemme kohtasivat.

 Suljin silmäni enkä välittänyt enää mistään muusta kuin Harrysta. Harryn huulet minun huuliani vasten, Harryn käsi hiuksissani. Kun avasin silmäni huomasin, että Ginny oli mennyt. Hän ei enää ollut häiritsemässä meitä. Olimme vihdoin kahden.

**Vuoden päästä**

 Lunan näkökulmaa

 Haluat kai tietää, miten olemme Harryn kanssa edenneet? Voi, meillä menee mainiosti. Loistavasti. Ginnykään ei enää häiritse meitä, sillä hänellä on jo toinen. Nimittäin Blaise Zabini. Hermione muuten seurustelee Draco Malfoyn kanssa ja Ron Lavender Brownin kanssa. Jokaisella on joku, jota rakastaa.

 Minä ja Ginny emme ole puhuneet toisillemme sen välikohtauksen jälkeen, mutta... Olisin valmis antamaan hänelle anteeksi kaiken. Kumma kyllä.

 Harryn näkökulmaa

Istumme kahden Tylypahkan järven rannalla. Sylikkäin. Olemme seurustelleet jo vuoden ja tajuan, että vihdoin aika on tullut. Yritin samaa temppua jo muutama kuukausi sitten, mutta kummisetäni Sirius Musta sanoi, että on liian aikaista. No jaa, osaanhan minä odottaa, tuumin silloin.

 Nuosemme ja kiedon käteni sinun ympärillesi. Katsot minuun taas noilla sinisillä silmilläsi ja suutelen sinua. Hymyilet.

"Luna", sanon nimesi ja polvistun eteesi. "Tuletko vaimokseni?"

 Onnenkyyneleet vuotavat silmistäsi, kun vastaat myöntävästi. Nousen ylös, pujotan sormeesi smaragdinvihreän sormuksen ja suutelen sinua. Kaikki on vihdoin ja viimein hyvin. Olemme kahden. Menemme naimisiin.
---------------------------------------
Vihdoin VALMIS! Kommentteja?

Penber

  • Vieras
Vs: Ei rakkautta ilman salaisuuksia, k-13, Valmis! 4/4
« Vastaus #7 : 20.03.2011 13:04:47 »
Ohm, viimein pääsen kommentoimaan! Joo, tosiaan pyydän anteeksi myöhäistä kommentointia, mutta tosiaan muuton jälkeen miulla ei ole omaa nettiä ollu, enkä sit ole kämppiksen daattoria viittiny anastaa itselleni (ainakaa kokonaan ;D). Mutta siis nyt (jee viimein!) sain tän nettipashan ja muistin jopa eksyä finiinkin.

Pitemmittä puheitta siirryn kommentoimaan. Ömn. Okei. Aluksi ainakin sanon sen, että olipa lyhyt. Ja ehkä hieman "simppeli". Tästäkin olisi varmasti saanut draamanpoikasta potkittua esille venyttämällä tota Ginnyn valhetta. Siitä tulikin mieleen, että oh ku pisti Ginnyn vmäinen akkamaisuus raivostuttaa : DDDDD. Ku muutenkaa en koko hahmosta tykkää. (Ainakaan yleensä.)

Myös ehkä liian suuri kliseisyys oli tässä yksi isoimmista kompastuskivistä. Jotenkin koko juonikuvio meni tietyn klisekaavion mukaan, vaikken nyt toisaalta osaa sanoa oliko se läpeensä paha. Ehkä se tähän sitten jotenkin sopi. Ainakin osittain. Mutta tosiaan ehkä pääpoitti oli se, että kuvailua olisi saanut olla enemmän, samoin tapahtumia sekä jännittäviä juonikuvioita : P.

Kiitän kuitenkin suuresti, että kirjoitit Harry/Lunaa! Muisk!

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: Ei rakkautta ilman salaisuuksia, k-13, Valmis! 4/4
« Vastaus #8 : 26.03.2011 18:12:30 »
Penber, Tapahtumia oli aluksi enemmän, mutta sitten otin muutaman kohtauksen pois ihan turvallisuusyistä. Ne ei nääs ollut mitään maailman parhaimpia. Muakin ärsytti Ginny tässä johtuen siitä, että yleensä kirjoitan Ginny/Harrya ja Harry/Lunassa Ginnystä piti tehä vähän... ööö... omistushaluinen. Koska sellanenhan Ginny on. Kiitos kuitenkin kommentteistasi ja kiitos haasteen antamisesta! Tätä oli kivaa kirjoittaa. (ja ihastuin Harry/Lunaan)