Kirjoitin.
ENSiMMÄiSENi.
Käytän liikaa lauseenvastikkeita. Opettelen vielä suomea. Vaikka koulussa sitä en pahemmin ensi vuonna tarvitsekaan ;_______; *pyssy tähän*.
Näen tiistain sopivimpana ajankohtana ystävänpäivälle, en tiedä miksi. Se kuulostaa luontevimmalta. Ja anteeksi, Hagrid vaikuttaa tässä yhtä retardilta kuin Ron, siinä tuli jokin ongelma..
Nimi: Ystävänpäiväyllätyksiä - ja vähän toisenlaista myrkkyä
Genre: Fluffy/Romance. (Slash) One-shot.
Pairing: Draco > Harry = OTP
Rating: Sallittu ?
Summary: ”Sinä odotat tältä päivältä jotain, vai mitä?” Ron tivasi ystävältään.
Ihan sama. Sano vaan.
Kello piti kovaa ääntä tuntien päättymisen merkiksi. Kilinä kantautui jokseenkin selvästi Hagridin mökille, jossa Harry, Ron ja Hermione istuivat viettämässä yhteistä hyppytuntiaan. Hermione oli juuri viimeistellyt seljankukkateensä, kun hän pomppasi ylös kuultuaan kellon soiton.
“Voi ei, minulla on seuraavaksi riimuja”, hän voihkaisi ja aikoi tehdä lähtöä.
“No, menehän sitten ettet myöhästy”, Hagrid sanoi partansa takaa. Hän oli parsinut jonkinnäköistä viittaa koko aamun; Harry, Ron ja Hermione olivat tulleet hänen luokseen heti aamupalan jälkeen huomattuaan lukujärjestyksessä aukon tiistain ensimmäisen tunnin kohdalla.
“Joo, heippa - meidänkin pitää kohta mennä, loitsujen läksyt on vielä vähän kesken”, Ron sanoi pahoittelevasti osin Hermionelle, osin Hagridille.
“Niin, teillähän on jo S.U.P.E.R:it ensi vuonna”, Hagrid pukahti hieman poissaolevana katse käsityössään, “varmaan läksyjäkin sen mukaisesti, vai?”
“Todellakin. Professori McGarmiwalla on outo pakkomielle saada oppilaat itsetuhoisiksi, kaikki valittavat hänen ylipitkistä esseistään”, Harry nyökytteli oven painautuessa kiinni; Hermione oli lähtenyt.
“Nyt meillä on hirveä lista juttuja, jotka pitäisi opetella huomiseksi ulkoa”, Ron pyöritti silmiään ja hörppäsi teensä loppuun.
“Kyllä te noilla aivoilla selviitte”, kannusti Hagrid, “peijooni, eikös tänään oo ystävänpäivä?”
“Täh? Niin, joo, on…” Harry mumisi. Ron katsoi häntä oudosti.
“Meidän pitää nyt ihan totta mennä linnaan, että ehditään”, Harry sanoi ja nousi tuoliltaan, “…ne läksyt.”
“Selvä, minäkin voisin tästä hankkiutua pihalle. Nelosluokkalaiset ei oo vielä nähny thestraleja - tai siis, tiedätte mitä tarkotan” , Hagrid sanoi ja mulkaisi kutosluokkalaisia vähän pahasti. Hän ei ollut vieläkään päässyt yli siitä, etteivät Harry, Ron ja Hermione olleet ottaneet taikaeläinten hoitoa lukujärjestyksiinsä. Ron ja Harry olivat kiireesti tekemässä lähtöä.
“Mitä se oikein oli, Hagridin luona, sinä aloit käyttäytyä oudosti kun hän mainitsi ystävänpäivän - ?” Ron kysyi Harrylta epäluuloisesti muutaman kymmenen jaardin päässä Hagridin puutalosta. He kävelivät pitempää reittiä rantaviivan viertä.
“Olet vainoharhainen…” Harry sanoi katse lumisessa maassa.
“En varmasti ole! Sinä odotat tältä päivältä jotain, vai mitä?” Ron tivasi ystävältään.
“Äh, etkö sinä sitten? Oletkin aina ollut oikea romantikko”, Harry sanoi ja sai Ronin vaipumaan mietteisiinsä.
Jonkin aikaa lampsittuaan liukkaalla polulla linnaan päin he kulivat nopeita askeleita kasvihuoneiden suunnalta. Joku marssi suoraan heitä kohti kaapu hulmuten. Harry tunnisti Luihuisen vihreän, kalpeat kasvot ja aivan blondit hiukset. Draco Malfoy rynnisti ilmeettömänä Harryn luo, tarttui häntä kyynärvarresta ja mitään selittämättä jatkoi matkaansa toiseen suuntaan, järveä kohti, Harry matkassaan.
“Hoi, Malfoy! Eikö tuo ole aika kieroa -” Ron seurasi perässä puolijuoksua valmiina kaksintaistelemaan, mutta Malfoy keskeytti: “Älä työnnä pitkää nenääsi toisten asioihin, Weasley”, hän tuhahti olkansa yli, “minulla ja Ha…Potterilla on kana kynittävänä.”
Ron pysähtyi niille sijoilleen. Hänen vaistonsa sanoi, ettei tämä todella ollut hänelle.
Harry sen sijaan oli todella hämmästynyt, hän ei osannut tehdä mitään, vaan seurasi Malfoyn taluttamana tätä kiltisti tutun pyökin luo. Varmistettuaan heidän olevan kahden Malfoy veti Harryn pyökin taakse. Harry käännähti häneen päin, “Mitä sinä - “, mutta Draco Malfoy oli jo painanut kuuluisan pojan puuta vasten, ja kädet Harryn mustissa hiuksissa suuteli tätä nyt kuin ei olisi koskaan ennen suudellut. Harry yritti toipua hämmennyksestään ja pystyi vain vastaamaan sanattomaan kysymykseen huulillaan - sanoitta yhtä kaikki. Muutaman vaaleanpunaisen sekunnin jälkeen sormet yhä Harryn hiuksissa Draco sai huulensa irti ja iskosti nyt katseensa niihin vihreisiin silmiin, jotka erottuivat kirkkaina, kysyvinä sekaisin menneen otsatukan alta.
“Draco..?”
“Hyvää ystävänpäivää, Harry… Halusin vain sanoa”, Draco kuiskasi ja punastui enemmän kuin ikinä ennen Tylypahkassa. Harry ei saanut sanaa suustaan. Draco veti hitaasti kätensä syvälle kaapunsa taskuihin ja loi vielä viimeisen anteeksipyytävän katseen Harryyn ennen kuin riuhtaisi silmänsä takaisin valkoiseen maahan ja alkoi kiiruhtaa linnaa kohti. Harry jäi seisomaan pyökin varjoon.
“Hyvää ystävänpäivää…” hän huokaisi ja kosketti huuliaan, “ei, ihanaa…” ja antoi polviensa pettää. Hän valui hurmioituneena pyökkiä pitkin lumelle istumaan. Talvinen järvi näytti kauniimmalta kuin koskaan. Harryn sydän hakkasi kiivaasti - hänen oikea kätensä siirtyi kasvoilla hitaasti huulilta nenälle, jonka se petollinen luihuisenkeli olivasta viisi kuukautta sitten murtanut. Tänään - ei epäilystäkään - Harry antaisi anteeksi.
Ronin juoksuaskeleet palauttivat hänet takaisin maanpinnalle.
“Harry, mitä hän teki - hän näytti siltä että voisi purskahtaa itkuun, saitko sinä - löikö hän sinua?!” Ron tiedusteli puuskuttaen.
“Joo…” Harry mutisi poissaolevana. Tavallaan, hän jatkoi mielessään, ehkä lemmenjuomapullolla?