Title: Krääsäateljee
Author: Parisade
Genre: drama, romance, tajunnanvirta
Rating: S
Pairing: Draco/Luna
Disclaimer: hahmot ja maailma kuuluvat J. K. Rowlingille, enkä hyödy tämän kirjoittamisesta taloudellisesti tai muutenkaan.
Summary: Siis mä en kysy lopultakaa nii koviii monii kysymyksii, en usko et mun pitäis tietää kaikkee, mut hitto vieköön MIKSI?
A/N: En oo taas pitkää aikaa kirjottanu mitään hyvin, hyvin outoa. Silti ihan ku tästä olis tullu aika selkee ton haasteen huomioiden. Siis kuitenki osallistuu
Pako luovuuden vankilasta-haasteeseen ja oli tosi vapauttava teksti kirjottaa.
KrääsäateljeeHattu. Korkkipuu. Ruuvimeisseli.
Mitä mitä välitätkö sä pätkääkään, hei hitto, huuda usko rakasta kuole, mene lopuksi pois ja lakkaa olemasta tollanen saamarin aamuhuurre joka aina sulaa tiehensä samalla sekunnilla ku mä herään. Kerro mitä haluut, älä mongerra, älä koskaan sytytä tähtisädetikkuja jos ei oo juhla, älä oo niin SINÄ SINÄ SINÄ vaikka kakki rakastaakin sitä miten oot suurisilmänen ja viaton. Laula aamuisin jotain normaalia äläkä hymise hautajaisbiisejä, oot masentava, oot rätisevä ja mä en jaksa.
”Hei kaikki. Tää on Luna. Se on mun tyttökaveri.”
Sä et koskaan hymyile kuin aurinko, ei, sä hymyilet kuin laskeva kuu. Pakko pilata kaikki kliseetki, eikö oo? Susta on. Sä maalaat tapetille rautasängyn ja ku mä kysyn että vittu miksi sä vastaat vaan että siltä tänään tuntu. Rautasänky, siis oikeesti, selitä se mulle! Miks sä saat olla tommonen höyhenaivo ja silti mä oon se, joka tuntee ittensä nuijaks.
Sun hiuksissa on sitä paitsi hiekkaa. Ootko kuullu shampoosta?
”Drii-Draa-Draco, ostin sinulle yllätyksen.”
Mä avaan paketin niinku en jo tietäis, että sen sisällä on joko jotai käsittämättömän typerää tai sitte vaa epänormaalia. Kivinen koru. Kivinen ja valkonen koru ja sit se on viel joku risti, ”Luna mitä tää tarkottaa?”
”Se on symbolinen Draco”, sä sanot ja suutelet mua ku seesteinen aamu. ”Se puhuu uskosta.”
Mistä uskosta, mikä symboli, minkä vitun takia raahaat mun vanhempien valtavaan taloon tällästa jästikamaa? Siis mä en kysy lopultakaa nii koviii monii kysymyksii, en usko et mun pitäis tietää kaikkee, mut hitto vieköön MIKSI? Miksi miksi ja miksi, sä sanot että kysyn sitä sanaa liikaa, omenoita ei kuulemma tartte kuorii ja pilvetki on tyttömäisen pinkkejä vaan sen takii, et valo osaa kaartua. Kiinalaista ruokaa saa syödä, vaikka asuu englannissa ja sitä saa kotiinki, hei miksi miksi miksi, tuokaa mulle iltapäivätee.
Tänää mun käsissäni on kirja nimeltä Haureus.
Mihin sä lähit viime yön jälkeen kerro minne! Misä sä liikut ku mä oon poissa, mitä sä teet ja kuka sä oot. Miten paljon mä kaikesta nään ja miksi en kuule enempää, minkä hiton takia vihreitä kirahveja muka ois olemassa? Luna, kerro mulle miks ihmeessä joku haluis käyttää sadetakkii hiekkarannalla? Tiättekö, eihän ne kysymykset kysymällä lopu, ei ainakaa tollasen perkeleen alienin kaa.
”Mä en ymmärrä sitä tyttöö.”
Blaise kattoo mua puoliksi niinku se ei välittäis pätkääkää ja puoliks niinku vois uteliaisuuttaan sylkästä teeleipänsä ulos.
”Draco, minkä ihmeen takii sä sitte oot sen kaa?”
Mä en ees tykkää punasesta teestä, mutta hörpäään sitä silti niin paljon että kieli paistuu ja turpoo muodottomaks.
”Mä en ymmärrä sitä tyttöö.”
A/N: Palaute olisi mahtavaa
