Mustelmia puuterin alla (S, Angst)

[Routavaurio]

Nimi: Mustelmia puuterin alla
Kirjoittaja: Routavaurio
Ikäraja: S
//Rutto laski ikärajaa.
Genre: Puhdasta angstia, mutta mitäpä muutakaan?
Varoitukset: Yksi kirosana, voi kamalaa.

A/N: Mä halusin vain kirjoittaa, miltä tuntuu olla "väärässä ruumiissa". Tämä on kovin lyhyt, mutta toivon silti kommentteja. Varsinaista paritusta tai hahmoa tässä ei ole, tämä on vain jonkin henkilön näkökulma. Tämä on tosi outo pieni pätkä, mutta toivotaan, että se kelpaa edes jollekin.

~~~

Mustelmia puuterin alla


Tänään ei huomista murehdita, päät soittaa, keittiön pöydällä nököttävä matkaradio soittaa. Eikä kukaan soita takaisin, ei edes pientä säveltä.
Monia rumia suuria tummia mustelmia. En osaa sanoa niiden tekijöille vastaan, minä itken potkin kiljun ja muut sanovat että vain tytöt tekevät niin
.
Homo homo homo, vitun hintti. Sitähän minä olen enkä tahdo mennä pilkkahuutojen konserttiin. Seinät kaatuvat päälle, peilit särkyvät ja taas lisää mustelmia. Sattuu sattuu sattuu. Kahvimukin pohjalle unohtui kyynel.

Minä en osaa päättää, ahdistus nousee nousee liikaa. Entten tentten, pitää osata valita oikein. Minä en tahdo valita mitään. Koulussa menen tyttöjen vessaan ja minulla on silmät selässäni, niillä näkee ihmisten pilkan.

Ei minä en tahdo menkää pois minä en halua olla enää tällainen.
Väärässä vartalossa on vaikea olla yksin.

Peittelen hiljaa mustelmat puuterin alle ja laulan niille tuutulaulun liian matalalta nuotilta.

[Janskuu]

Voi tää oli surullinen Mutta hyvin kirjotettu ja tunnistin heti alusta Lauri Tähkän & Elonkerjuun biisin, jonka nimee en kylläkään muista <3
Mutta ihanasti kuvailtu ja mulla kävi sääliks tota pikkusta ouikuli-tytteliä
Ja nyt en jaksa kirjottaa mitään järkevää ja pitempää kommenttia, koska olen kaput
Kiitti sulosesta pikkupätkästä

[NicuQ]

Voi ei, voi ei. Nyt on kyllä pakko myöntää, että todella rakastuin tähän tekstiin.
Tämä ei ollut sellainen wannabe-taideteksti, vaan ihan oikeasti kaunis ja aito.
Itsekin ristiinpukeutujana jotenkin ymmärrän kertojan tunteita, ja se lieneekin
osasyy tähän totaaliseen ihastumiseeni.
Teksti todellakin herätti minussa vahvoja tunteita.
Ihastusta kirjoitustyyliisi ja myötätuntoa kertojaa kohtaan, enimmäkseen.
Pakko nyt lainata vielä lempikohtani koko tekstissä:

Kahvimukin pohjalle unohtui kyynel.

Myös lopetus oli äärettömän kaunis ja surumielinen.
Pyydän anteeksi, etten nyt oikein mitään rakentavaa saa kommentoitua,
mutta tälläisiähän kaikki kommenttini periaatteessa ovat.

Kiittäen ihanasta tekstinpätkästä.