Title: Viha
Author: Saoo, minä tässä taas kiusailen teitä.
Genre: Lievä angst?
Pairing: Ron/Hermione
Rating: K-11 (liian korkea?)
Summary: "
Nyt vain viha pitää kuvasi kasassa ja olen hulluuden partaalla."
Disclaimer: Kiitos Rowlingin.
A/N: Okei, heti, kun tuntuu siltä, että 'ärgh' niin sano vaan, "Oliko pakko tunkea tämä tänne?". Vastaus tulee, että oli, anteeksi. EI kovin hyvä, pystyisin parempaan, mutta tämä on täällä nyt. Lue, ihastu tai vihastu kommentit ovat joka tapauksessa ravintoani ja niitä kaipailen parantamaan joka tekstiäni. Kiitos. Enjoy
***
Heidän kasvonsa kohtasivat kadulla. Hetken he näkivät toisensa kahtena ihmisenä, jonka jälkeen kuva sumeni ja he jatkoivat matkaansa ohitse sydäntensä viipyvän tunteiden sodan. Tyttö ei enää rakastanut poikaa. Poika rakasti tyttöä, mutta elämän julmuus ajoi pojan nurkkaan huutamaan armoa.
Poika pyyhkäisi silmiään, otti puhelimen käteensä ja painoi numerot konemaisesti. Hän epäröi hetken, mutta nosti puhelimen korvalleen ja pojan sydän tykytti haluten repeytyä ulos rinnasta.
Tyttö vastasi vapisevalla äänellä. Poika sovitteli asioita, mutta tytön silmät valuivat kyyneleitä kyynelten perään. Hän ei olisi enää niin tyhmä.
”Meillä oli aikamme Ron, annoin sinulle kaksi mahdollisuutta. Viimeisestä lähtien olet ollut minulle olematon. Ilmaa. Kuinka siis voin puhua olemattomalle? Toivoin niin kovasti voivani unohtaa sinut, mutta minussa asuu viha. Sait minut kyllästymään itseesi, pettymysten perään tuli uusi pettymys. Rakastin sinua, ihailin sinua, enää vain vihaan sinua. Ja se viha, se piirtää kasvosi mieleeni tarkasti. Näen vieläkin sen vääristyneen hymyn ja en voi sietää kuvaasi. Poltin kaikki mihin olit koskenut. Olit minulle pakkomielle. Ennen. Nyt vain viha pitää kuvasi kasassa ja olen hulluuden partaalla. En saa henkeä. Ja tämän kerran pyydän sinulta, unohda minut. Älä koskaan enää katso minua silmiin. Älä tuota minulle tuskaa. Unohda minut, kun vielä on mahdollista. Ja nyt sanon tämän sinulle viimeisen kerran. Hyvästi.”Poika lysähti maahan. Hänen silmistään karkailevat kyyneleet saivat hänet tärisemään. Vain pienen hetken hän oli toivonut elävänsä uudestaan. Mutta nyt tyttö oli poissa, vaan kirveltävä muisto asui tuskaisena pojan sydämessä. Hän ei voinut unohtaa. Rakkaus tappoi hänen sisimpänsä ja pojan kuihtuneet kasvot peittyivät verensekaisiin kyyneleisiin.
