Teksti syntyi puolessa tunnissa, artisti nimeltä Moto Boy inspiroi. Osallistuu Genrehaaste vol. II:n genrellä snog.
Kirjoittaja: Iero-Way eli Petra eli minä
Genre: snog, fluff
Ikäraja: S //Sansku muutti ikärajan uusien sääntöjen mukaisiksi. (:
Paritus: Ginny/Neville
Neville nojaili korkeaan pilariin Tylypahkan tiluksissa, katseli haaveilevana taivaalle. pilvet lipuivat taivaalla hiljalleen hänen ohitseen. Joskus aurinko näkyi, joskus ei. Tämä oli se, tämä oli kevät. Ilmassa lenteli perhosia, sekä voikukkien valkoisia tupsukoita.
”Nätti sää”, tyttö sanoi hilpeästi. Tyttö oli Ginny. Tytön lähes tulenpunaiset hiukset hulmusivat keveän kevättuulen vaikutuksesta.
”Sinäkin olet nätti”, Neville vastasi takaisin, katsoi Ginnyä syvälle kullanruskeisiin silmiin.
”Kiitos”, hän sanoi nöyrästi, punastuikin vielä. Vaikka Ginny oli hieman hermostunut edelleen Nevillen seurassa, hän tarttui poikaa kädestä. Nevillekin oli hiukan jännittynyt, hänen kätensä oli hikisen nihkeä.
”Mitä?” Neville kysyi hienoisesti hämmästyneenä. Ginny hymyili, pisamat hänen nenänvarressaan saivat tytön näyttämään todella keväiseltä, ja lähes satuolennolta, keijulta. Ja silti Ginny oli vain luonnollisen kaunis tytönhupakko.
”Olet ihana”, hän hymähti Nevillelle.
Neville ei tiennyt mitä sanoa, joten hän vain loi ystävällisen silmäyksen tyttöön. Ginny huomasi, että vaikka Neville olikin kömpelö, ja toisinaan hieman hölmö, hän oli todella suloinen. Ei mikään kiiltokuvapoika, vaan sellainen, joka oli inhimillisen ihana.
”Saanko suudella sinua?” Neville kysyi aivan yllättäen. Ginny, joka ei aikaisemmin ollut suudellut ketään, nyökkäsi vaitonaisena.
Mitä kielellä kuului tehdä? Eivätkö hampaat kolahtaneet inhottavasti yhteen?
Kysymykset pyörivät tytön päässä, mutta samassa ne katosivat, kun Nevillen huulet painautuivat tytön huulille. Pojan huulet olivat pehmeämmät, kuin Ginny oli osannut odottaa. Ginny painoi kätensä hieman empien Nevillen poskelle. Poski oli sileä, kuin samettia.
Neville oli sulkenut silmänsä, piti kiinni tytön kädestä, pitkitti suudelmaa, ei ikinä tahtonut irtautua. Poika ei ollut lainkaan hermostunut, hänestä tuntui hyvältä. Hän silitteli peukalollaan Ginnyn kämmenselkää, jossa oli hennatatuoitu kukkanen, Lunan tekosia.
Suudelma loppui, kun Ginnyä alkoi naurattaa.
”Mikä nyt? Teinkö jotain väärin?” Neville kysyi heti. Ginnyn nauru laantui hymyyn.
”Ajatella, että uskalsin lopulta kertoa sinulle”, hän huokasi syvään, halasi Nevilleä tiukasti ja painoi päänsä tämän rintaa vasten. Jotain valui tytön silmästä, pojan valkea kauluspaita kastui hiukan.
Ei kai alkanut sataa?
”Itketkö sinä?” hän kysyi hämmentyneenä. Tyttö inahti myöntävän vastauksen.
”Mutta en minä halua suudella itkevää tyttöä… Sitä paitsi, tässähän minä olet, ei sinun tarvitse itkeä”, Neville naurahti. Ginny naurahti. Tyttö nosti katseensa pojan uneksiviin silmiin. Poika pyyhki tytön kyyneleet varovasti.
Sitten he suutelivat hiukan lisää, eikä Ginny enää itkenyt.
