Ficin nimi: Yksin kaapin nurkassa
Kirjoittaja(t): Pikku Lupin
Fandom: Harry Potter on JK;n, muut ovat minun
Tyylilaji/Genre: Angst
Ikäraja: S
Yksin kaapin nurkassa
Olen istunut täälä vuosia. Tämä paikka on pimeä ja ahdas. Pölyn takia täälä on vaikea hengittää. Tunnen kuinka kädessäni oleva sauma repeää hieman. Katson kaihoisasti vanhaa ja rähjääntynyttä kaapin ovea. Kurotan kättäni ja onnistun hipaisemaan kaapin ovea. Suuri pölypilvi vapautuu ja kuuluu yskintää. Sitten kaikkien ihmeeksi tänne pimeään nurkkaan lyö pieni valon säde. Pienen pojan huuto kantautuu risoihin korviini. Kuuluu askeleita yhä lähempää. Joku avaa kaapin. Silmäni sokaistuvat tuosta valosta. Poika osoittaa minua ja mutisee jotain tuolle miehelle. Miehen kiltti ääni vastaa. Tuon äänen tunnen, mutten vieläkään nää mitään. Sitten oivallan, että se on Harry ja tuo poika on Harryn lapsi. Lapsi haluaa leikkiä kanssani. Tunnen kuinka Harry nostaa minut pois kaapista. Ainoa mitä nään on pojan osoittava sormi. Poika hyppii innoissaan ja Harry lähtee. Silmäni tarkkailevat huonetta. Näen pojan etsivän jotain. Kuuluu pienia kilahduksia ja poika vetää laatikosta suuret sakset. Hän raahaa minut pienelle pöydälle ja rupeaa leikkomaan minua. Yhtäkkiä poika kiljahtaa kauhuissaan ja nopeat askeleet lähestyvät. Harry, isäntäni, miksei hän leiki minulla? Hän nostaa pojan syliin ja ottaa minua kädestä. Hän heittää minut takaisin ahtaaseen, pimeään ja pölyiseen kaappiin. Muut katsovat minua halveksuen ja supisevat siitä, että sain lapsen itkemään. Heidän mielestä joutaisin kadotukseen. Olen hiljaa ja yksin niin kuin aina ennenkin. En ansaitse ketään, en mitään. Mahani kipu leviää muuhun ruumiiseeni ja hetken toivon, että minua ei olisi koskaan ommeltukkaan. Askeleet palasivat. Harry laskee poikansa sänkyyn. Hän avaa kaapin, tällä kertaa en sokaistu niin pahasti. Harryn kädessä on pahvilaatikko, hän pyyhkäisee minut laatikkoon ja sulkee kaapin. Hän sanoo minun olleen jo aikani elänyt. Tiedän mitä on edessä, Hyvästi kaikki.
