Kirjoittaja Aihe: Uskomaton Malfoy | S | fluffy, romantiikka | Hrm/D | one-shot!  (Luettu 2559 kertaa)

MissGlitter

  • ɗʀεɑʍεʀ
  • ***
  • Viestejä: 211
  • do sʍɑʟʟ things with great ʟoνε.
Uskomaton Malfoy

Kirjoittaja: MissGlitter
Titteli: Uskomaton Malfoy
Ikäraja: S
Genre: fluffy, romantiikka, (angst)
paritus: Draco Malfoy & Hermione Granger



En tiedä, miksi sinä itkit. Mutta se, kuinka kyyneleet kiirivät poskillasi ja nyyhkäyksesi kaukuivat autiossa käytävässä saivat minut ärtyneeksi. Eivät siksi, että inhoaisin kuunnella kuraverisen itkemistä vaan siksi, että minua turhautti. Minua turhautti, koska en tiennyt, miksi itkit ja kuka oli syypää.

Tiesin, ettei minun kuuluisi välittää, mutta sinä olit minulle jotain aivan totaalisen vastustamatonta.

Tummanruskeat laineikkaat hiuksesi. Huuliesi kaaret ja täyteläisyys. Pähkinänruskeiden silmiesi syvyys - joskus minusta oikeasti tuntui siltä, että olisin voinut hukkua niihin. Hymysi, joka sai minutkin hymyilemään. Vartalosi kaaret, pitkät sääresi ja hoikka vyötärösi - olen monesti miettinyt millaisiin hulluuksiin olisin valmis menemään saadakseni koskettaa lanteitasi tai sääriäsi. Ja naurusi, voi luoja, sinun naurusi oli musiikkia korvilleni - tunnistin sen nykyään ihan missä vain ja milloin vain.

En voinut uskoa, että joku sinun kaltaisesi – jästisyntyinen – oli vienyt minun kylmän sydämeni. Olin luullut sen olevan mahdotonta.

Mutta silti en saanut minkäänlaista vastakaikua. Ehkä siksi, että olin kiusannut sinua niin paljon kuin olin kerennyt kuluneiden lukuvuosien aikana. En ollut oikeastaan näin jälkikäteen edes varma, miksi olin ollut niin idioottimainen. Ehkä koska en se auttoi minua pitämään tunteeni salassa, ehkä siksi, että liikuit niin paljon niiden kahden pölvästin kanssa. Ja myönsin katuvani sitä, sillä veresi oli aivan samanlaista kuin omani. Eikä sinussa ei ollut kerrassaan mitään vikaa, ei todellakaan ollut, vaikka kuinka koitin miettiä. Edes jokin pieni virhe, joka saisi minun tunteeni sinua kohtaan laantumaan, mutta ei, sellaista ei löytynyt. Ja se ärsytti minua, sillä sinä et voinut olla täydellinen. Kukaan ei ollut.

Kuulit, kuinka kaapuni kahahti liikahtaessani pienesti varjoissa.

Kohotit pääsi ja näytit kuin ajovaloihin jääneeltä kauriilta – todella kauniilta kauriilta. Silmät suurina, pelko paistaen koko olemuksestasi. Ja toruin itseäni, miksi minä sain sinut pelästymään? Nyt ainakin syyttäisit minua taas jostain. Vakoilusta tai käytävillä hiippaillusta.

''K-kuka..siellä?'' äänesi oli hieman käheä, mutta se kuulosti silti kauniilta ja samettiselta korvissani. Haroit tukea takaasi olevasta seinästä ja koitit kohottautua seisomaan samalla, kun pyyhit kyyneleitä pois kasvoiltasi.

Epäröin hetken astuisinko esille vai nostaisinko hupun kasvoilleni, ja juoksisin varjojen turvin pois. Mutta päätin jäädä seisomaan paikoilleni.

''Kuka siellä?'' toistit hieman vahvemmalla äänellä. Saatoin kuulla tutun tulistumisen vivahteen äänessäsi. ''Harry? Ron?''
''Ei'', vastasin ja hämmästyin omaa karheaa ääntäni. Otin yhden askeleen eteenpäin ja annoin katseeni kiertää ensin nopeasti vartalollasi, sitten kasvoillasi. Koitin etsiä väkivallan jälkiä keholtasi, mutta niitä ei näkynyt, joten saatoin huokaista helpotuksesta mielessäni. Silti pelkäsin, mikä oli saanut sinut itkemään. Olin luullut senkin olevan mahdotonta.

Kurtistit kulmiasi ja katsoit minua epäuskoisena. Näytit todella ällistyneeltä ja minun oli pakko painaa ilmeesi mieleeni, muiden ilmeidesi kirjoon. Saisin sentään jonkinlaisia muistoja sinusta.

''Malfoy?'' äänesi kohosi pari oktaavia normaalista ja vilkaisit nopeasti ympärillesi etsien pakenemis mahdollisuutta.
''Hei Granger'', vastasin samettisella ja pehmeällä äänellä. Yritin myös hymyn tapaista siihen päälle.

Se sai sinut istahtamaan takaisin lattialle ja katsomaan minua vielä hämmentyneempänä kuin aikaisemmin. ''Malfoy.''
''Jep, minä ilmi elävänä'', naurahdin hieman keventääkseni tunnelmaa. En käsittänyt, miksi näin edes niin paljon vaivaa.
''Oho'', mutisit ja kurtistit kulmiasi laskiessasi katseesi käsiisi, joita pidit polviesi ympärillä.

Astuin eteenpäin ja katsoin, miten reakoit. Räpäytit vain silmiäsi nopeasti, hengityksesi tiheni asteen ja jäykistyit hieman. Epäröiden otin toisen, kolmannen, neljännen ja viidennenkin askeleen, kunnes olin luonasi. Et kohottanut katsettasi, vaikka olisin toivonut sinun tekevän niin.

''Saanko istua tähän?'' kysyin hiljaa ja viittasin tytön vierelle.

Tällä kertaa kohotit katseesi. Yllätys paistoi katseestasi, mutta nyökkäsit vastaukseksi. Istahdin viereesi, jolloin pyyhit kyyneleitä poskiltasi vaivihkaa. Luulit varmaan, etten huomaisi.

Nostin toisen polvistani ylös ja laskin käsivarteni nojaamaan siihen. Emme sanoneet mitään hetkeen. Olimme vain hiljaa. Saatoin antaa pääni vaipua takakenoon ja nojauduin seinään. Huomasin, kuinka rentouduit pikkuhiljaa ja hengityksesi palasi normaaliksi. Suljin silmäni ja koitin miettiä, mitä sanoa tai mitä tehdä.

''Mitä... mitä sinä teet täällä?'' kysyit hiljaisella äänellä ja vilkaisit minua silmäkulmastasi.

Katsoin sinua mietteliäästi. En itsekään tiennyt vastausta, joten päätin heittää valkoisen valheen, joka oli osaksi totta. ''Kävelin käytävillä, kunnes kuulin sinut.''
''Ai'', mumisit ja epäilin kuulleeni pettyneisyyttä äänessäsi.
''Luulitko, että vakoilen sinua?'' kysyin naurahtaen. Yllätyksekseni sinäkin naurahdit. Pieni puna nousi poskillesi ja käänsit kasvojasi sivulle, poispäin minusta.
''En'', vastasit, mutta vastauksessasi oli kysyvä sävy.
''Oliko tuo kysymys, neiti Granger?''
''En tiedä, herra Malfoy'', vastasit ja naurahdit pehmeästi. Taivutit kaulaasi ja annoit pääsi taipua takakenoon seinää vasten. Suljit silmäsi ja pieni hymy koristi huuliasi.
''Tiedätkö, tämä on ensimmäinen kerta, kun puhumme ilman nimittelyä toisillemme'', huomautit hiljaisella äänellä. Olin hetken aikaa hiljaa, se sai sinut avaamaan silmäsi ja katsomaan minuun. Silmäsi punersivat hieman, mutta minusta näytit silti yhtä viehättävältä kuin muutenkin.

''Malfoy?'' kysyit, kun en vastannut hetkeen. Katsoin vain sinua ja koitin miettiä, mikä oli saanut sinut tuohon kuntoon. Itkit, näytit ja väsyneeltä. Et ollut tunneilla enää niin aktiivinen kuin yleensä, tulit jopa kerran tällä viikolla myöhässä tunnille – läksyt tekemättä.
''D-Draco?'' kuiskasit hiljaa epäröiden nimeni. Räpäytin silmiäni ja käänsin katseeni silmiisi. Olit sanonut nimeni. Voi pyhä Maria, kuinka ihanalta se kuulosti, kun lausuit sen!
''Draco'', sanoit tällä kertaa varmemmin. Olisin vaikka voinut tanssia ilosta!

Ähkäisin ällistyneenä ja käänsin katseeni meitä vastakkaiseen kiviseinämään. Koitin miettiä, mitä olit sanonut ennen nimeäni. Se tosin oli vaikeaa, sillä huulilleni pyrki koko ajan typerä, leveä, virne. Sitten muistin.

''Niin, olet oikeassa'', sanoin ja kurtistin kulmiani. Toden totta, tämä oli ensimmäinen kerta, kun pystyimme puhumaan sivistyneesti toisillemme – ilman huutoa, ilman nimittelyä. ''Ja täytyy sanoa, ettei tämä ole niin kamalaa kuin kuvittelin.''

Puuskahdit ällistyneenä ja huvittuneena vieressäni. Samassa tunsin mojovan nyrkin iskun olkapäässäni. Katsoin sinua yllättyneenä.

''Löitkö sinä äsken minua?'' nauroin hiljaisella äänellä.
''En kunnolla'', virnistit.

Samalla sekunilla tiesin, mitä ajattelit. Kolmatta lukuvuotta, kun Hiinokka - se pahainen hevoskotka piti teloittaa – ja sinä marssit suoraan minua kohti sauva ojossa. Et kuitenkaan taikonut minua, vaan iskit nyrkkisi aika hemmetin kovaa ja kipeästi naamaani. Nenästäni tuli verta aika hemmetisti.

''Se lyönti sattui, neiti Granger'', huomautin ja tiesin Hermionen ymmärtävän, että puhuin kolmannesta vuodesta, enkä tästä hetkestä.
''Ansaitsit sen'', sanoit olkiasi kohauttaen. Katsoin sinua epäuskoisesti hetken aikaa ennen kuin me molemmat aloimme nauramaan.

Naurumme kuitenkin loppui lyhyeen, sillä pian kuulimme hengästyneet hengen vedot, tasaisesti laahustavat askeleet ja kissan hiljaisen murinan. Katsoimme toisiamme Hermionen kanssa paniikissa. Nousin salamana ylös ja nappasin tytön mukanani. Lähdimme juoksemaan mahdollisimman hiljaa ja nopeasti pois päin lähenevästä Vorosta.

''Voi hemmetti'', manasit juostessasi vierelläni. ''Ei hemmetin, hemmetti.''
Nauroin pilkallisesti tytölle. ''Etkö ole ennen juossut Voroa karkuun?''
''Olen! Liiankin montakin kertaa.''
''Hah! Sittenpähän tiedät, mitä on edessä.''
''Mitä tuo nyt sitten tarkoittaa, Malfoy?''
''Pidin enemmän, kun sanoit Draco.''
''Mitä?''
''Tule! Mennään tuonne piiloon. Äkkiä nyt'', sihahdin ja avasin käytävällä olevan siivouskomeron oven. Vedin Hermionen perässäni sisään ja laitoin oven kiinni. Naurahdin omahyväisesti ja astuin pari askelta taaksepäin nojautuakseni hyllyyn selkäni takana. Katsoit minua hengästyneenä ja suit hiuksiasi pois kasvoiltasi. Huomasin, että paidastasi oli pari ylimmäistä nappia auki. Näytit upealta, kun purit huultasi nojautuessasi oveen. Vaikka oli komerossa pimeää, näin pienen punan kasvoillasi ja adrenaliinista
loistavat silmäsi.

Siivouskomero tuntui äkkiä kamalan ahtaalta paikalta.

Odotimme jonkun aikaa hiljaisuudessa, kun Voro meni komeron ohi hengitys vinkuen ja itsekseen mumisten.

Rentouduit silmin nähtävästi, kun pahin oli ohi. Pieni omahyväinen ja tyytyväinen hymy nousi kasvoillesi ja purit huultasi voimakkaammin. Kaarroit päätäsi voitonriemuisena ovea vasten silmät puoli ummessa ja minä pelkäsin jalkojeni pettävän.

''Luoja tuo oli hauskaa!'' nauroit hiljaa ja käänsit äkkiä innosta palavan katseesi minuun. Tunsin, kuinka kaikki vereni alkoi kuohua ja pulssini nousi huimiin lukemiin. Hengitykseni tiheni jälleen hieman – juuri kun olin saanut sen tasaiseksi!

Katsoin sinua yllättyneenä, en olisi ikinä uskonut Hermione Grangerin sanovan noin juostessaan pakoon Voroa.

''Mitäs nyt Malfoy? Veikö kissa kielesi? Vai oletko peloissasi, että Voro tulee takaisin?'' kysyit keinahdellen paikallasi ja katsoit minua kiusoittelevasti. Otit askeleen minua kohti ja kallistit päätäsi hymyillen ilkikurisesti. ''Dracoo..?''

En tiennyt pyörtyisinkö kohta vai kävisinkö tytön huulien kimppuun. Jouduin ottamaan huomaamattomasti tukea takani olevasta hyllystä. Katseesi kiersi kasvoillani, pysähtyi hetkellisesti huuliini ja jatkoi sitten matkaansa takaisin silmiini.

''Uskomatonta'', sanoit hiljaa. ''Draco Malfoy – kerrankin sanattomana.''
Rykäisin hiljaa. ''E-en ole sanaton.''
''Etkö?'' kysyit ja naurahdit viettelevästi.
''En.''
''Ahaa... mutta kuule, nyt Voro lähti niin voisin palata takaisin tupaani'', sanoit. Sydämeni jätti lyönnin välistä. Ei, ei, ei. Ei tyttö voisi nyt lähteä! Juuri kun aloimme tulla juttuun. En tiennyt milloin saisin toisen mahdollisuuden puhua hänelle.

Käännyit avaamaan ovea, mutta kuulin yllättyneen äännähdyksen. ''Ovi on lukossa.''

Katsoin sinua epäuskoisena. ''Mitä? Ei varmana ole.''

Astuin itse eteenpäin kokeillakseni ovea ja totta hitossa  - se oli lukossa.

''Voi hemmetti'', sanoimme samaan aikaan. Katsoimme toisiamme silmiin Hermione turhautuneena ja ärtyneenä, minä vain yritin pitää ilmeeni mitään sanomattomana, vaikka mieleni teki virnestellä tyytyväisenä illan saamasta käänteestä.

''Ovi on lukossa, me olemme täällä loukussa ja minulla ei ole edes sauvaa mukanani'', jupisit ja näytit siltä, että alkaisit kohta potkimaan ovea saadaksesi sen auki.
''Onko sinulla sauvaa?'' Hermione kysyi ja katsoi minua silmät toiveikkaina. Irvistin hieman, kun pudistin päätäni. Tyttö veti ilmaa keuhkoihinsa ja näytti siltä, että laski mielessään kymmeneen rauhoittuakseen.

Oikeastaan nyt, kun mietin asiaa toistamiseen, en itsekään tiennyt olinko vahingoniloinen vai hemmetin vihainen ja järkyttynyt. Emmehän me pääsisi pois, ennen kuin joku tulisi avaamaan oven ulkopuolelta meille.

''Ajattele positiivisesti'', sanoin ja virnistin hämmentyneelle tytölle. ''Saat viettää koko yön minun kanssani.''

Katsoit minua epäuskoisena ja puuskahdit sitten sekä huvittuneena että vihaisena.

''Olet niin täynnä itseäsi, Malfoy.''
''Enhän ole.''
''Voi kyllä olet.''
''Alammeko me kiistellä tästä asiasta?''
''Ehkä.''
''Et ole tosissasi, Hermione.''

Katsoit minua hämmentyneenä ja täysin lamaantuneena. ''Sanoit nimeni.''
''Noh, öh, sehän on sinun nimesi..? Eikö?''
''Draco Malfoy kutsui minua juuri etunimellä'', Hermione mumisi ja näytti kasaavan ajatuksiaan.
''Mitä outoa siinä nyt sitten on?''
''Yleensä sanot minua kuraveriseksi tai Grangeriksi'', sanoit olkiasi kohauttaen. Tunsin syyllisyyden pistoksen, kun näin ilmeesi. Vaikka näyttelit välinpitämätöntä, näin että sinuun sattui.

''Herm...Hermione?'' aloitin hiljaisella äänellä, mutta pyyhkäisit kättäsi ilmassa kuin pyyhkiäksesi aiheen kokonaan pois. Istuuduit nojaamaan sivuhyllyyn ja nostit polvesi rintaasi vasten. Olin hetken aikaa paikoillani ja mietin, mitä tekisin. Lopulta päätin istuutua viereesi. En saanut jalkojani kunnolla suoraksi ahtaassa tilassa, ja ähkäisin etsiessani hieman parempaa asentoa.

Istuimme hiljaisuuden vallitessa vierekkäin ja kuulin, kuinka hampaasi alkoivat kalista hiljaa toisiaan vasten. Vilkaisin sinua nopeasti sivusilmällä ja näin, että olit kananlihalla ja palelit. Ennen kuin ehdin ajatella asiaa sen enempää riisuin koulupuvun takkini ja kiedoin sen ympärillesi. Vedin sinut itseäni vasten ja kiedoin toisen käteni lanteillesi pitääkseni sinut siinä.

Et sanonut mitään, etkä laittanut vastaan.

Yllätyksekseni sinä jopa kiemurtelit jollain ihmeen kaupalla lähemmäs minua ja painoit poskesi olkaani vasten. Se sai minut hymyilemään hieman. Katsoin sinua tarkemmin ja näin, että olit unen rajamailla.

''Hermione'', kuiskasin hiljaa ja mumisit minulle jotain todella epämääräistä vastaukseksi.
''Hermione, koita pysyä hereillä jooko? Tänne tulee koko ajan vain kylmempi ja en halua, että vaivut hypotermiaan nukkuessasi.''
Naurahdit unisesti. ''Älä sinä minusta huolehdi, Draco.''

Sydämeni jätti taas lyönnin välistä, mutta tällä kertaa se alkoi lyömään sanoin kuvaamattoman nopeaa heti sen jälkeen. Kiemurtelit hieman ja painauduit tiukemmin minua vasten.

''Hermione olen tosissani - ei hypotermiaan vajoamista'', mutisin.
''Puhu minulle sitten ja pidä minut hereillä'', mumisit vastaukseksi.

Olin hetken aikaa hiljaa ja koitin miettiä, mitä sanoa tai kysyä.

''Miksi sinä itkit aikaisemmin siellä käytävällä?'' kysyin ennen kuin ehdin estää itseäni.

Jäykistyit, etkä sanonut mitään.

''Hermione?''
''Minä... minulla on syyni.''

Katsoin sinua kysyvästi, mutta et suostunut kohtaamaan katsettani.

''Entä miksi olet ollut viime aikoina niin väsynyt? Et edes viittaa tunneilla niin usein kuin ennen. Hyvä, jos viittaat edes kerran'', mumisin.
''Se ei ole sinun asiasi, Malfoy'', sanoit ja nojauduit poispäin minusta. Kohtasit hetkeksi katseeni, mutta sitten laskit sen käsiisi, joita pidit sylissäsi.

''Onko jotain pahaa tapahtunut?'' utelin jälleen ennen kuin kerkesin estämään itseäni.
''Luoja, Malfoy! Miksi sinua edes kiinnostaa?'' sihahdit ja kohotit katseesi silmiini.

Olin hiljaa ja tuijotin sinua vain silmiin. En tiennyt, mitä vastaisin. Ajattelin, että ehkä teot puhuisivat puolestani. Ennen kuin harkitsin asiaa kahdesti, olin vetänyt sinut lähelleni ja painanut huuleni omiasi vasten. Huulesi olivat aivan yhtä pehmeät kuin olin kuvitellutkin. Maistoin huuliltasi käyttämäsi vanilja huulirasvan. Hetken jouduin leikittelemään ja houkuttelemaan huuliasi leikkiin kanssani, mutta pian jopa omaksi yllätyksekseni sinä vastasit suudelmaani.

Mutta sitten tunsin kipua poskessani. Olit lyönyt minua avokämmenellä poskelle. Katsoin sinua yllättyneenä. Kohtasit katseeni aivan samanlaisella ilmeellä. Sitten virnistin omahyväisesti.

''Vastasit suudelmaani'', sanoin voitonriemuisesti.
Katsoit minua epäuskoisena. ''En varmana vastannut.''
''Vastasit.''
''Iho umpeen, Malfoy.''
''Olet aika seksikäs, kun puhut noin.''
Hermione katsoi minua suu auki todella epäuskoisena. Odotin uutta lyöntiä poskelle, mutta sainkin vastaukseksi helisevää naurua. ''Olet uskomaton.''
''Olen Malfoy.''
« Viimeksi muokattu: 09.02.2018 16:26:00 kirjoittanut MissGlitter »

Azure

  • Vampyyrityttö
  • ***
  • Viestejä: 248
Heissan!

Kommenttikamppanjan kautta tänne päädyin ja olen kyllä iloinen että päädyinkin! Hmm, oli jo aikakin palata lukemaan HP-ficcejä ja tämä sinun ficcisi sai nyt luvan olla ensimmäinen sitten moneen kuukauteen.
Anyway, itse ficciin :)

Pidin kirjoitustavastasi, siitä kuinka tarina oli kerrottu Dracon näkökulmasta. Itseasiassa voin kuvitella Dracon kertovan tämän Hermionelle kun he ovat olleet yhdessä jo pidemmän aikaa. Pidän myös tavastasi kuvailla ficissä asioita. Hyvä, että jotkut kuvailee enemmän, itse kun olen taas sen taidon hukannut. :D
Hyvä on, minun pakko myöntää, että tämä oli ensimmäinen Draco/Hermione ficci, jonka luen, tai niin ainakin muistelisin ja kiitos tämän ficin, saatan hyvinkin alkaa lukea parituksella enemmänkin ficcejä :)

Lainaus
'D-Draco?'' kuiskasit hiljaa epäröiden nimeni. Räpäytin silmiäni ja käänsin katseeni silmiisi. Olit sanonut nimeni. Voi pyhä Maria, kuinka ihanalta se kuulosti, kun lausuit sen!
''Draco'', sanoit tällä kertaa varmemmin. Olisin vaikka voinut tanssia ilosta!
Pidin tästä kohdasta kovasti, vaikka en jostain syystä voikaan kuvitella Dracon ajattelevan "Voi pyhä Maria", niin pidin siltikin.

Hah, ihanaa pari jäi loukkoon siivouskomeroon! Ja Draco on ihanan huolehtivainen, kun pelkää Hermionen saavan hypotermian :) Söpöä.

Lainaus
''Vastasit suudelmaani'', sanoin voitonriemuisesti.
Katsoit minua epäuskoisena. ''En varmana vastannut.''
''Vastasit.''
''Iho umpeen, Malfoy.''
''Olet aika seksikäs, kun puhut noin.''
Hermione katsoi minua suu auki todella epäuskoisena. Odotin uutta lyöntiä poskelle, mutta sainkin vastaukseksi helisevää naurua. ''Olet uskomaton.''
''Olen Malfoy.''
Loppu on ihana <3 Voin kuvitella Malfoyn sanovan tuon omahyväisesti :D
Jonkin verran löysin kirjoitusvirheitä, vaikkeivat ne lukumenoa häirinneet ainakaan itselläni.
Voisin muutaman, jotka nyt löysin niin laittaa tähän:
Lainaus
näin pienen punan kasvoillasi ja andrenaliinistä loistavat silmäsi.

Lainaus
ja koetit kohottautua seisomaan
Tämä virhe toistui tekstissä muutamankin kerran. Merkkasin siis punaisella korjatut virheet.

Kiitos tästä lukukokemuksesta! :)
Kulmahampaita
A former lunatic, I'm much healthier now - Peter Hale

SpringRose

  • Vieras
Hei, ihan törkeätä, että tällä on vain yksi kommentti!!
Että mä rakastan tätä. Niin rakastan.
Oli ihanaa kun tää oli kirjoitettu sillä tavalla "sinä teit sitä tätä ja tuota"  Vähän kuin Draco olisi kirjoittanut Hermionelle kirjeen jossa muistelee tätä tapahtumaa. Aivan ijanaa! Jotenkin tykkään tuosta hillitystä halusta, jota Draco tuntee Hermionea kohtaan.. Mmm..
Kommentti kusee niin täydellisesti että lopetan enne kuin kunnon vahinkoa satyuu
SR

MissGlitter

  • ɗʀεɑʍεʀ
  • ***
  • Viestejä: 211
  • do sʍɑʟʟ things with great ʟoνε.
Kiitos älyttömästi teille molemmille kommenteistanne! Hymyilyttää, kun niitä täällä lueskelen ja mietin, miten vastata takaisin. Mukavaa tietää, että tämä vähän erikoisempi kirjotustyyli toimi! Taisi olla ensimmäistä kertaa, kun kyseistä tyyliä käytin teksteissäni. Ehkäpä kirjoitan sillä vielä joskus lisää.

Draco/Hermione paritus on monen mielestä hyvin epätodennäköinen, joten luojan kiitos, että te siitä pidätte! Omasta mielestäni paritus on järkeen käyvä, sillä miksi ihmeessä Draco käyttää niin paljon aikaa vain yhden kuraverisen kiusaamiseen? Leffoissakin välillä huomaa, kuinka Draco katselee Hermionea hieman normaalia kauemmin... Tietenkin Felton on eri asia kuin Malfoy, mutta tässä roolissa Tomppa toimii ylivoimaisesti, ja lisännee samalla parituksen mahdollisuutta toteutua.

Mukavaa tietää, että tekstistä löytyi mieluisia kohtiakin! Hillityt halut ja kiistetyt tunteetkin tulevat siis tekstissä hyvin esille? Mahtavaa! Ja kyllä luutakomerot tuntuvat toimivan!

Kiitos molemmille vielä kerran sadepäivän piristyksestä!  :-*

- MG
« Viimeksi muokattu: 08.02.2018 12:29:09 kirjoittanut MissGlitter »

niiina

  • Ylikuolonsyöjä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 5 604
  • Malfoysexual
Vuosi vuodelta haasteen tiimoilta kaivelen tekstejä! Muistelen joskus lukeneeni tämän, koska se herätti jotenkin tutun fiiliksen.

Musta tämä alkoi varsinkin kivasti ja pidin kovasti, että tämä oli Dracon näkökulmasta kirjoitettu. Olit kuvaillut hyvin hänen tunnetilojaan. Tekstissä kuitenkin ehkä hieman hämmästytti Hermionen tietty flirttaileva käytös komerossa, joka tuntui ehkä jotenkin odottamattomalta hänelle. Varsinkin kun tuossa ei sinänsä tullut ihan selväksi oliko tytöllä tunteita Dracoa kohtaan. Ainut mikä antoi siihen osviittaa oli heidän istuessa Hermionen muutamat reaktiot - mutta saiko hän heidän keskustelustaan noin itsevarman olon? Kuitenkin tuo oli ehkä enemmän sellainen oma fiilis, mikä kumpusi pintaan sen suhteen, että se tuntui erikoiselta. Kuitenkin noin ylipäätään mielestäni teksti oli kirjoitettu tosi kivasti! Toki jäin miettimään, miksi Hermione lopulta itki, mutta se ei ollut tekstin syvin pointti. :D Hermionen ja Dracon väliset keskustelut saivat välillä hymyn huulille, varsinkin Dracon itserakkaat kommentit ovat usein kultaa! Onneksi Draco sattui paikalle tai oli seurannut Hermionea - mikä se syy lopulta olikaan, niin saivat hieman yhteistä aikaa!

Tykkäsin tästä kyllä ja ihanaa kun olet joskus jaksanut tämmöisen kirjoitella. Kiitos sulle siis suuresti tästä tekstistä!

niiina
Dramione