Kirjoittaja Aihe: Varjoja, ei sankareita, S  (Luettu 3473 kertaa)

Mustalupiini

  • Vieras
Varjoja, ei sankareita, S
« : 15.10.2010 20:12:39 »
Alaotsikko: Tulkinnanvarainen Sirius/Remus, S angstdrama

Nimi: Varjoja, ei sankareita
Kirjoittaja: Minä, Mustalupiini
Tyylilaji: Angstidraamaksi kai tämän voi heittää.
Paritus: Tulkinnanvarainen Sirius/Remus
Ikäraja: S
Summaus: Anna minun suojella taistella vierelläs maailman pahuutta vastaan, sillä jokainen tyhjä päivä on minulle liikaa. (Uniklubi - Ikuinen)
Vastuuvapaus: Pottermaailma on edelleen Rowlingin enkä minä saa tästä mitään taloudellista hyötyä. En omista myöskään Uniklubia.
Haasteet: FF50 sanalla 024. Kuulo.

KK: Uniklubi on hieno bändi, etenkin uusi levy on ihan mieletön. Inspiraatio tähän tuli siis kappaleesta Ikuinen, suosittelen lämpimästi. Omistukset erityisesti Keijulle (3/3 \o/) ja Guulle, mutta myös kaikille teille muille jotka jaatte OTPni.
Tämä vaati muutaman uudelleenkirjoituksen, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen ja palautteesta tykkään :)

           Varjoja, ei sankareita


Remus ei ole koskaan kääntänyt minulle selkäänsä. Ei hän oikeasti. Ja kuitenkin se on koko ajan minuun päin.
Mitä tämä oikein on? Sitä minä olen miettinyt usein. Vastausta en kuitenkaan ole koskaan saanut. Toivon, että Remus voisi ratkaista kaiken, ihan niin kuin ennen.

Hän astuu sisään ovesta. Koputtamatta, tietäen ettei hänen tarvitse koputtaa tullessaan luokseni. Minä istun sängylläni ja hän tulee viereeni. Hänen pitäisi taas lähteä, mennä toteuttamaan saamiaan tehtäviä, tehdä voitavansa velhomaailman pelastamiseksi, mutta tiedän ettei hän halua. Ei hän sitä koskaan sano ääneen, mutta minä tiedän. Minulla on outo kuulo, mikä lie hulluuden merkki, mutta kuulen hänen ajatuksensa. Jopa selkeämpinä kuin omani, sillä omani ovat käsittämätöntä surinaa, hukuttavia pyörteitä, mutta hänen ajatuksensa ovat aivan muuta. Ne eivät ole kokeneet Azkabanin vaikutusta, ne ovat repaleisia vain reunoiltaan.

”Anna minun tulla mukaan.”
Me katsomme toisiamme silmiin. Hänen ovat tummuneet niinä kahtenatoista vuotena joiden aikana eivät kertaakaan kohdanneet ystävän silmiä. Kuulen, kuinka hänen ajatuksensa huutavat. Ristiriita, joukkotappelu hänen päässään. Ylimmäiseksi kohoaa ääni joka huutaa, että meidän kuuluu olla yhdessä koska meillä ei ole enää muita.

Saatamme kumpikin olla enää häilyväisiä varjoja siitä mitä olimme, mitä meidän pitäisi olla, mutta kaksi varjoa on yhdessä vahvempi kuin yksi. Tämä on väistämätöntä.
Hän nyökkää.

Menemme alakertaan, avaamme ulko-oven ja lähdemme ilman sen suurempia eleitä. Emme me ole sankareita käymässä maailmaa pelastamaan. Me olemme vain kolhiintuneita lähettejä mustilla shakkiruuduilla. Toinen käsi taskussa taikasauvan ympärillä, toinen toisen kädessä.
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 12:12:25 kirjoittanut Eeyore »

Sinikeiju

  • Mansikan raxu
  • ***
  • Viestejä: 2 536
  • Hannibalin täti
Vs: Varjoja, ei sankareita
« Vastaus #1 : 15.10.2010 20:44:42 »
Honey, teit sen. En lähde lainailemaan, mutta tämä oli aivan ihana. Jälleen kävi, kuten aina tämän parituksen kanssa, olen sanaton ja en saa mitään järkevää aikaiseksi. Sanon vain, että rakastin. Kiitos <3

Ava by FractaAnima
Banneri by Claire

Sinisten siipien havinaa

Julma-Nala: "Muutit Turkuun. Ikäkriisi!"

PadfootLover

  • ***
  • Viestejä: 55
Vs: Varjoja, ei sankareita
« Vastaus #2 : 16.10.2010 13:39:47 »
Kaunis <3

Tiivis, ei mitään liikaa ja kaikkea tarpeeksi. Tykkäsin :)
\\\" You called the moon beatiful. Then you called me Mr. Moony\\\" <br /><3

shaya

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 843
Vs: Varjoja, ei sankareita
« Vastaus #3 : 16.10.2010 13:45:32 »
En jaa OTP:täsi(femme!) mutta tykkäsin silti, kovastikin.

Kerrottakoon että pidän hirveästi tavastasi kirjoittaa slashia. Useimmiten vierastan kyseistä genreä(lol onkse ees genre? kumminkin) sen takia millaisena sitä kuvataan - joko raakana tai sitten ylikypsänä, näin ilmaistakseni. :D Enkä siis väitä ettei niin voisi olla, koska en tiedä, mutta sun tapa kirjoittaa Siriuksesta ja Remuksesta on niin arkinen, että se on jo hurmaavaa. En tiedä onko se sitten pitkän harjoittelun tulosta vai mitä, mutta sun S/R:ässä harvemmin näkee mitään suurempia kliseitä tai kovin raakaa kuvausta suhteesta. Tässäkin tekstissä välittyi selkeästi osapuolten välinen rakkaus, mutta siinä oli ihania jokapäiväisiä elementtejä eikä suhdetta nostettu mitenkään jalustalle, hei katsokaa meillä on suhde!!!11 tai muuta typerää. Ja jos jotakin korostitkin, niin sitten sitä luottamusta ja rakkautta, et slashia. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Sirius/Remus on kuitenkin ehkä mun suosikkislashparituksia, koska esim. sinä ja Gua kirjotatte sitä Sirius on musta yks Potterdomin kiinnostavimpia mieshahmoja, niin kuin Remuskin, ja ne jotenkin sopivat yksin. Plus tietysti se tämän parituksen mukana väistämättä tuleva angsti, ah. I'm not going to analyze it now, koska oon tehny sen jo varmaan liian monesti eikä ketään kiinnosta, eh. :D

Sitten itse tästä tekstistä. Tykkäsin tykkäsin tykkäsin! Musta tää oli sellainen sopivan melankolinen, ja musta on aina ihanaa jos parin tarinan rinnalla on se maailma, niin kuin tässä. Että puhuttiin periaatteessa maailmanpelastamisesta mutta mä ainakin näin siinä myös jonkinlaista vertauskuvallisuutta. Muutenkin nuo velhosodat kiinnostaa mua mielettömästi, ensimmäinen varsinkin, vaikka se ei tässä niin aiheena ollutkaan, niin jotenkin pyöri silti taustalla. Tuo Ylimmäiseksi kohoaa ääni joka huutaa, että meidän kuuluu olla yhdessä koska meillä ei ole enää muita. oli ehdottomasti ficin kauneimpia kohtia, jotenkin kiteyttää mulle ainakin koko S/R:än idean. Että kun ei ole muita. Mä en tue Tonksia, joten kun ajattelee, että kaikki ystävät ja läheiset on kuolleet, Siriuksella aiemmin jo hylänneet, niin mitä muuta sitten voisi tehdä kuin tukeutua siihen ainoaan joka on. Hirveän surulliseen aikaan sattuivat nämäkin elämään, kun jos miettii Siriuksenkin tarinaa: musta lapsuus, koulu jossa oli hetken onnellinen, paras ystävä kuolee ja sota, joutuu vankilaan, ja taas sotaa - ei paljon pahemmin voisi mennä. :D Mutta koska poikkean taas aiheesta kiiviin, lainailen vain lempikohdan tähän.

Lainaus
Minulla on outo kuulo, mikä lie hulluuden merkki, mutta kuulen hänen ajatuksensa. Jopa selkeämpinä kuin omani, sillä omani ovat käsittämätöntä surinaa, hukuttavia pyörteitä, mutta hänen ajatuksensa ovat aivan muuta. Ne eivät ole kokeneet Azkabanin vaikutusta, ne ovat repaleisia vain reunoiltaan.
Tiedän että se on pitkä, mutta kun!

:-*
At night I fell asleep with visions of myself, dancing and laughing and crying with them.

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 080
    • tumblr
Vs: Varjoja, ei sankareita
« Vastaus #4 : 09.06.2011 20:15:30 »
Hei tämä oli kaunis. Ja surullinen.

Sirius on myöhempinä aikoina hahmona niin ahdistava, ja vaikka ehkä olen oppinut pitämään siitä keveänä, nuoruusromanssina ja iltapäiväpornona (saa nauraa, okei? : D), on tämäkin kuienkin mieleeni - erilaista vain. On päällekaatuvaa lukea menetetyistä vuosista ja niiden kuluttamista kasvoista, Remuksesta yksin (olihan Siriuskin, mutta miksi minä aina säälin Remusta enemmän, kai sinäkin? siltä ainakin kuulostat eikun), siitä kaikesta menetetystä.

Oli ehkä totta ettei ollut sankareita tässäkään, ei voittajia, mutta ikuisia taistelijoita tai ainakin varjoja, jotka eivät koskaan katoa (eli auringonhan ne voittavat kuitekin). Sirius/Remus on ehkä juuri sen takia niin nättiä; on niiden kuumien hetkien lisäksi myös tämä puoli, tämä nätimpi ihanampi herkempi iihh.

Kirjoitit kyllä kauniin ficin, vaikka lähdinkin vähän harhateille. Tämä oli surullisenhiljainen, ehkä vähän epätoivoinen (tai enemmänkin), kuitenkin hyvin pitkälti sillä tavalla katkera. Ehkä kuitenkin se sopi tähän, etteivät he itkeneet menetetyn perään, vaan elivät sille hetkelle (se oli ehkä huono hetki, mutta kuitenkin), astuivat seuraavaan. Lähdin ehkä turhan paljon harhailemaan, mutta ficcisi sai ajattelemaan niin paljon ja pitkälle, se oli kovin syvällä ja vei sinne mukanaan kauniilla ja tunteikkaalla kuvailullaan, ja aidosti ahdistavalla ilmapiirillään.

Ja rakastuin ehkä kaikkeen tässä mutta apua, kirjoitat niin liian kauniisti ja joka ficin eri tavalla, tämäkin oli luonnollisesti omansa, ja minä pidin tästä kovasti. Kiitos, kultainen. <3

Lainaus
Menemme alakertaan, avaamme ulko-oven ja lähdemme ilman sen suurempia eleitä. Emme me ole sankareita käymässä maailmaa pelastamaan. Me olemme vain kolhiintuneita lähettejä mustilla shakkiruuduilla. Toinen käsi taskussa taikasauvan ympärillä, toinen toisen kädessä.
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

Antelope

  • Vieras
Vs: Varjoja, ei sankareita, S
« Vastaus #5 : 18.07.2011 20:07:28 »
Herranjestas, menin melkein ihan sanattomaksi. :o Todella kaunis. Olin melkein jo varma, ettei Remus anna Siriuksen tulla mukaan, mutta kyllähän se antoi. Luojan kiitos.

Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi lukenut ficcejäsi, olin jo unohtanut miten hyviä ne on. :o Nyt taas muistin.

Kiitos sinulle Mustalupiini! :-*


Antelope