Neiti Syksy, juonta on alkanut ilmestyä ihan itsekseen, lupia kyselemättä
Tiedän, että Idunna tuli vähän puskista, mutta toivottavasti et järkyttynyt tästä(kään) liikaa. Heh, pohdintasi saavat vastauksensa kyllä - ajallaan.
SparklingAngel, välillä minäkin ihmettelen, mitä nämä oikein ajattelevat ja kuinka pitkälle joudutaan...
A/N: Olen ilkeämielinen ihminen, ja lähetän Elvarin nyt vähäksi aikaa metsään, pois molempien tyttöjen ulottuvilta! Kyllä hänet sieltä poiskin tuodaan, mutta ei heti
28.
100 sanaa
Elvar näkee isäänsä parin päivän kuluttua. Hän on saanut hyvin kalaa joesta, ja päättänyt tuoda yhden pojalleenkin. Tai ainakin se on syy, jota hän käyttää. Syy pitää aina olla, muuten tasapaino järkkyy ja kaikki muuttuu vielä vaikeammaksi. Kiusaantuneisuus paistaa miehen vaivalla kasvatetun kuoren läpi.
”Olet kuulemma lähdössä Yrvinin mukaan.”
”Olen.”
”Hyvä. Saat jotain tekemistä”, isä nyökkää.
Elvarkin nyökkää, kuuntelee pohjalla kaikuvaa varoitusta. Vanhempien mielestä hänellä on selvästi ollut liikaa vapaata aikaa.
”Hänellä on sievä tyttö.”
”Niin.”
Isä kääntyy pois reippaasti, ja ottaa jo muutaman askeleen, ennen kuin Elvar jatkaa:
”Muista kertoa äidillekin.”
Elvar näkee sävähdyksen, ennen kuin kumauttaa oven kiinni.
29.
100 sanaa
Lähtöpäivän aamu on kylmä, syvän sininen. Pari poroa on valjastettu kevyiden rekien eteen, paluumatkalla ne saavat vetää puut kylään. Niiden hengitys nostattaa ilmaan sakeita höyrypilviä. Pieni joukko on tullut saattamaan lähtijöitä. Idunna halaa isäänsä äitinsä jälkeen, luoden sitten kainon katseen kauempana seisovaan Elvariin. Hyvästien jälkeen miehet asettuvat seisomaan kapeille liuskoille ja ottavat nahkanyöristä topakasti kiinni.
”Ja muistakaakin, älkää missään nimessä kääntäkö jalkojanne poikittain! Tipahtaneet keräillään vasta paluumatkalla!” ohjastaja huikkaa varoitukseksi ja suomaisee poron selkää.
Kevyen viiman kylmyys nostaa vedet silmiin. Nahkarukkaset kangistuvat nyörin ympärille, pöllyävä lumi pistelee kasvoja. Viimeisellä vilkaisulla kylään Elvar on näkevinään kukkulalla hahmon, jolla on valkeat hiukset.
30.
100 sanaa
Metsän kauneus on ällistyttävä. Suon männyt ovat jääneet kituliaiksi ja hieman vääriksi, mutta oksilla roikkuva lumi koristaa ne. Huurrekukat kirjovat runkoja, on melkein rietasta edes hengittää.
Matka on jäykistänyt lihaksia, monet ravistelevat käsiään ja jalkojaan ennen kuin istuvat syömään. He sopivat keskenään, että noin puolet aloittaa kaivamaan lumiluolia ja loput kaatavat puita. Kun oma makuupaikka on valmis, vuoroa vaihdetaan.
Elvar tekee ensin yösijan, ja ottaa sitten kirvesmiehen paikan Òskelta. Jäinen puu antautuu hitaasti iskuille, selkä kostuu hiestä. Kun Elvar saa puun maahan, kaksi ihmistä karsii siitä vähäisetkin oksat kassaroilla.
”Hyvää työtä, poika.”, Yrvin sanoo hyväksyvästi.
Elvar upottaa terän uuteen puuhun.