Nimi: Yli laidan
Kirjoittaja: Minä, Mustalupiini
Tyylilaji: Draama
Paritus: No Sirius/Remus tietenkin
Ikäraja: S
Summaus:
Oli väistämätöntä, että joku tipahti aina laidan yli.Vastuuvapaus: Pottermaailma on edelleen Rowlingin enkä minä saa tästä taloudellista hyötyä.
KK: Voisin käyttää aika lailla samaa KK:ta kuin
Sieluni saastainen-tekstissä.
MNF-matkalla hyvin väsyneenä bussissa kirjoitettu. Ei ehkä tuo mitään uutta maailmaan tai ole muutenkaan mitenkään huikea, mutta pidän tästä kuitenkin. Ja palautteesta pidän myös <3
Yli laidanKun olimme pienempiä, nukuimme kaikki neljä samassa sängyssä täysikuiden jälkeen. Kaikki saman peiton alla yhdessä kasassa, he varoen koskettamasta haavoihini ollakseen tuottamatta kipua. He vain olivat unissaan aivan yhtä paikallaanpysymiskyvyttömiä kuin hereillä, joten sitä tapahtui silti. Minä en kuitenkaan välittänyt, sillä se hyvä olo jota heidän läsnäolonsa tuotti oli moninkertaisesti suurempi kuin ne sävähdykset joita umpeutumattomien haavojen koskettaminen tuotti.
Mutta sitten sänky jäi liian pieneksi. Oli väistämätöntä, että joku tipahti aina laidan yli, joten järjestelyjä oli muutettava.
Sen uuden piti periaatteessa olla vuorosysteemi. Eikä se kuitenkaan koskaan ollut, sillä jotenkin se oli aina Sirius joka jäi. Peter nolosteli ja James oli menossa aamulla huispausharjoituksiin eikä halunnut suotta herättää minua lähtiessään tai jotain vastaavaa, niinpä ei ollut ketään vaihtamassa vuoroa Siriuksen kanssa.
Ja kun minä tarpeeksi monta kertaa, monta monta kertaa heräsin hänen käsivartensa ympärilläni tai hänen päällään tai hän minun päälläni maaten, tuntui ihan oikealta ottaa hänen kasvonsa käsieni väliin ja hymyillen suudella häntä.
