Kirjoittaja Aihe: Suuri peto nimeltä Hermanni • K11 • Eemeli/Severi • 3,5-raapale  (Luettu 62 kertaa)

Vilna

  • puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 371
  • © Ingrid
Kirjoittaja - Vilna
Ikäraja - K11 (muutaman sanan takia)

Paritus - Eemeli/Severi
Tyylilaji - slice of life
Sanamäärä - 350

Tiivistelmä - “Hermanni on mun kissa”, Severi sanoo ja mutristaa mulle suutaan. “Sen pitäisi automaattisesti tykätä musta enemmän.”

Kirjoittajalta: Kiitokset FractaAnimalle inspiraatiokuvasta ja otsikosta. ♥ Eemeli ja Severi on tutut täältä (K11).

Spurttiraapale VI


Suuri peto nimeltä Hermanni

“Musta tuo”, Severi mököttää toisella puolella sohvaa ja osoittaa mua pitkällä etusormellaan, “on helvetin epäreilua.”

Mä katson sitä kulmat koholla ja tungen samalla kourallisen sipsejä suuhuni. Telkkarissa Sidney Prescott on panemassa Billy Loomisin kanssa. Mäkin voisin ehkä panna Billy Loomisia. Jos se ei siis olisi murhaaja.

“Ai mikä?” mä kysyn ja hiljennän vähän telkkarin volyymia, ennen kuin otan muutaman huikan persikanmakuista limsaani. Se oli joku uutuus lähimarketissa ja pakko sitä oli ostaa ja maistaa. Ihan hyvää se on, mutta en ostaisi uusiksi. Pieni pullo maksoi 3,5 euroa! Elämä on kyllä yhtä riistoa.

“Hermanni on mun kissa”, Severi sanoo ja mutristaa mulle suutaan. “Sen pitäisi automaattisesti tykätä musta enemmän.”

Katsahdan Hermannia, jonka oranssi pieni pää pilkistää mun mustan hupparin etutaskusta. Se on vielä niin pieni, 15 viikkoinen, että mahtuu nukkumaan siellä helposti ja tykkää ottaa päikkärit muutenkin mun lähellä jostain syystä.

Severi ja mä ollaan kämppiksiä, mutta kissan otto oli pelkästään sen idea. Mä olen aina tykännyt enemmän koirista, mutta Hermanni on kyllä aika veikeä tapaus. Se on suloinen kuin mikä ja tosi nopeasti kietoi meidät molemmat sen pikkurillin ympärille. Jostain syystä se on tykästynyt muhun aika tavalla, ja Severi on ihan hitsin suolainen siitä.

Mä pyöräytän silmiäni Severille. “Kyllä se sustakin tykkää”, mä vastaan ja silitän Hermannin pikku päätä peukalollani. Severi tuhahtaa kovaan ääneen, mutta olen varma että se hymyilee, vaikka en katsokaan sitä juuri nyt.

Severi hymyilee paljon, ja mä tykkään sen hymystä. Sillä on kivat hymykuopat ja mä haluaisin vähän työntää peukaloni sinne ja pussata sen suuta. Mutta en mä oikein jotenkin uskalla.

Me käännyn katsomaan Severiä, ja se todellakin hymyilee mulle ja mun sydän alkaa hakata tuhatta ja sataa, tuntuu kuin olisin saamassa jotain kohtausta. Sitten Hermanni haukottelee makeasti mun hupparin taskussa ja avaa silmänsä. Se alkaa kehrätä, kun Severi tulee ihan mun lähelle ja silittää sitä leuan alta.

Mä pidätän hengitystäni. Severi tuoksuu hyvältä: deodorantilta ja pojalta. Musta tuntuu, että mä saatan kuolla tähän paikkaan, kun se nojautuu vieläkin lähemmäs ja lepertelee Hermannille kimeällä äänellä.

Lopulta Severi nostaa Hermannin syliinsä ja pussaa sen päälakea, ja mä käännyn katsomaan takaisin leffaa sydän kurkussa.