// Alaotsikko: draama&oneshot / huispauksen huumaa - haaste
Title: Tyhjä kenttä ja sieppi
Author: Penber
Raiting: S
// Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjäGenre: draama, oneshot
Disclaimer: Row-täti omistaa hahmot, minä vain leikin vähän <:
Summary: Dracolle se oli loistavaa aikaa piiloutua muilta. A/N: Osallistuu kahteen haasteeseen.
Huispauksen huumaa sekä
Yhtyeen tuotanto-haasteisiin. Sain viime yönä yllättäen tämän idean kuunnellessani
Tree Days Gracen uudella levyllä olevaa biisiä nimeltä
Goin' Down. Eli tämä siis perustuu siihen (: Kannattaa kuunnella.
~
Taivaalla olevat tummat pilvet olivat enteilleet sadetta jo aamusta alkaen. Eikä sää näyttänyt juurikaan paranevan, Draco Malfoyn astuessa ulos koulun ovista. Hän katsahti nopeasti ympärilleen, varmistaakseen, että oli yksin ja lähti sitten huispauskenttää kohti.
Draco puristi luutaa rystyset valkoisina. Hän käveli reippaasti, mumisten samalla itsekseen vihaisia sanoja. Hän puhui niin hiljaa, ettei nekään vähäiset vastaantulijat joita näkyi, huomanneet sitä. Harmaa, sateinen, milteipä usvainen iltapäivä sai harvoin ketään ulos. Dracolle se oli loistavaa aikaa piiloutua muilta.
Päästyään huispauskentälle, Draco laski luutansa hetkeksi maahan. Nuorukainen veti syvään henkeä, tuntien sateen tuoman kosteuden sieraimissaan. Puhaltaessaan kaikki pahat ajatukset ulos, hän samalla riisui naamionsa. Sen naamion, joka teki hänestä Draco Malfoyn. Kaikki tiesivät millainen ylimielinen, omahyväinen, räkänokka hän saattoi olla. Mutta oliko se sittenkin kuin järven pintaa, mitä he katsoivat? Eihän järven asukkejakaan voinut nähdä, jos katse ei ulottunut pintaa syvemmälle.
Draco havahtui mietteistään, pienen sadepisaran tipahtaessaan hänen nenänpäälleen. Nuorukainen nappasi nopeasti luutansa, hypähti sen selkään ja nousi korkeuksiin. Vaikka ankean ilman ansioista hän saisi olla omissa oloissaan, ei kastuminen kuitenkaan kuulunut suunnitelmiin.
Kylmä tuuli raateli Dracon kasvoja. Aivan kuin tuhannet Luciuksen kädet ilmestyisivät tyhjästä rankaisemaan poikaansa. Nuorukainen kumartui luutaansa vasten, siristi silmiään ja tähysti tarkkaan ympärilleen. Hän lensi niin kovaa kuin pystyi, puristaen hampaitaan yhteen. Draco lensi muutaman kerran kentän ympäri, kunnes laskeutui alas. Hän otti mukanaan olleesta laukusta pienen rasian.
Draco avasi rasian kantta hitaasti. Ja ennen kuin hän kerkesi edes huomatakaan, pieni kultainen esine singahti pojan ohitse. Sieppi syöksähti ilmojen halki ja katosi pian näkyvistä. Nopeasti Draco sujautti rasian takaisin laukkuun ja polkaisin luutansa kanssa siepin perään.
Tänään teen sen, Draco ajatteli päättäväisenä. Tänään rikon oman ennätykseni.
Hänen pyöritti päätään, yrittäen nähdä yhden pienenkin vilauksen siepistä. Mutta hänen ympärillään oli hiljaista. Sade oli alkanut yltyä.
Saamarin Potter, Draco ajatteli kiukustuneena. Miksei kerran, edes yhden ainoan kerran, hän voisi voittaa Potterin poikaa, Rohkelikkojen sankaria. Nuorukainen suorastaan kihisi raivosta. Hän saattoi nähdä mielessään Harryn vihreät silmät, sotkuisen mustan tukan sekä kutsuvan hymyn… Draco pysähtyi kuin seinään.
Sieppi!
Pieni kultainen esine killui muutaman metrin päässä Dracon alapuolella. Nuori luihuispoika käänsi luutansa osoittamaan vaakasuoraan alas, ja lähti sitten kiihdyttämään. Tuuli vinkui korvissa. Draco kurotti kättään sieppiä kohti. Ei enää kauaa, niin se olisi käsissäni, hän ajatteli riemuissaan.
Ei kulunut sekuntiakaan, kun sieppi hypähti sivuun. Kauas Dracon ulottuvilta. Hämmästynyt nuorukainen nosti luutansa nokkaa, ettei iskeytyisi maahan ja litistyisi samalla pannukakuksi. Silmäillen edelleen sieppiä, ei poika huomannut edessään seisovaa estettä.
“Malfoy, varo väh..!”
Draco kuuli varoituksen liian myöhään, törmätessään kentän reunalla seisoskelijaan. Niin kaksikko kaatui rymisten maahan. Kaksikolta meni hetki tajuta, mitä oli tapahtunut. He istuivat maassa, pudistellen likaa vaatteiltaan. Draco nosti katseensa ja näki edessäään nuoren mustahiuksisen pojan nimeltä…
“POTTER! Helvetti. Mitä sinä täällä teet? Vakoilet?”
Harry ei saanut suunvuoroa, kun Draco oli jo noussut, napannut luutansa ja lähtenyt. Platinanvaaleahiuksinen poika tunsi toisen katseen selässään vielä pitkään, vaikka huispauskenttä oli jo aikoja sitten kadonnut näkyvistä.
“Saamarin Potter”, Draco mutisi itsekseen. “Vielä minä sinulle näytän.”
I feel like I'm flying
I've got my head in the clouds
Never though I was crazy
Until you came around
You're going down
You're going down down
You walk all over me
You never thought I'd be
The one who's laughing now
Now that you're going downA/N2: Mo.
// Sca laski ikärajaa ja vaihtoi osastoa
