Mä oon päässyt taas pitkästä aikaa kunnolla Tolkieniin sisälle. Joskus nurisin, että TSH on puisevaa ja raskasta lukea - mutta nyt kahlattuani taas kirjat läpi, niin en voi kuin olla eri mieltä itseni kanssa. Joo, Tolkienilla on omintakeinen tyylinsä, mutta herra on mun kirjallisia esikuviani ja hyvästä syystä. Mä rakastan herran tekstejä.
Sain joululahjaksi sen TSH:n tarkistetun suomennoksen ja en tiedä onko siitä vaan oikeesti niin kauan, kun oon lukenut nää viimeksi (on) vai onko suomennos vaan niin paljon parempi korjattuna (ehkä) vai kirja lukuystävällisempi kuin ennen (ehdottomasti), mutta mulla meni kaksi päivää Sormuksen ritarien lukemiseen ja huomattavasti vähemmän myös kahden muun osan lukemiseen kuin ennen. Mulla on siis itselläni entuudestaan ollut se punaiseen kaapuun pukeutuneen hemmon kokoomateos, joka on kapea ja korkea - ja käytännössä nigh unreadable mulle, koska sen kirjan fontti on niin litistetty. Plus mun pet peeve sen kanssa on ollut myös se, ettei luvut ala uudelta sivulta. Plus tuossa tarkistetussa suomennoksessa on mukana Tolkienin alkuperäiskuvitusta - joista osa on oikeasti todella vaikuttavia. Oon vaan tuijotellut niistä osaa ihan vaan sillä, että ne on niin kauniita. Ja kuitenkin samaan aikaan niin yksinkertaisesti toteutettuja. Ja pakko sanoa, että hajosin sille yhdelle kuvalle, oliskohan ollut Minas Morgul, koska en oo ikinä aatellut, että se ihan siltä olisi Tolkienin päässä näyttänyt.
Sain myös ekaa kertaa ikinä luettua Silmarillionin ja pakko sanoa, että haluaisin vaan lukea sen saman tien uudestaan, niin upea se oli. Plus iski heti ficcifiilikset 🤭 Beleriandin valtakunnat oli ehkä puuduttavin osio, mutta onneksi aika lyhyt ja jos nyt lukisin uudestaan, niin varmaan sekin kiinnostaisi, kun on kerran jo lukenut sen ja tietää, mitä kaikkea sieltä on tulossa.
//Viesti karkasi etuajassa 😂 joten jatkan juttuni loppuun…
Nyt tällä hetkellä työn alla on Keskeneräisten tarujen kirja ja Gondolinin tuho. Keskeneräiset tarut mulla on ollut vuosia ja oon sen tainnut joskus kertaalleen lukeakin. Siinä on vaan niin rumat kannet, ettei oo niiden takia hirveästi napannut tarttua tuohon kirjaan. Tässä on siis samantyyliset kannet kuin ne TSH:n 70-luvun kammotuskannet. Gondolinin tuhon nappasin kirjastosta, samoin Numenorin tuhon, koska why not 😅 saanpahan lisää Tolkienia ja ehkä ficcimateriaalia. Silmarillion aivan varmasti tulee luettua vielä uudestaan, koska se kirja on rakkaus ❤️
Lisäksi mun kirjahyllystäni löytyy myös LotR-trilogia englanniksi, kuin myös alkuperäiskielinen Hobitti leffakansilla. LotR on semmoinen punakantinen pokkarikokoomateos, jonka oon aloittanut joskus, mutta se jäi kesken, joten aloitan sen alusta jossain kohtaa. Maratoonailen kyllä Tolkienini suhteellisen säännöllisesti läpi, tosin nyt luultavasti TSH:n aina uudistettuna käännöksenä ja Silmarillion pääsee kiertoon mukaan.