Kirjoittaja Aihe: Vampire Diaries: Take a chance on me (Käännös) UUSI LUKU 25.6, K-11  (Luettu 13724 kertaa)

CheshireCat

  • ***
  • Viestejä: 12
Alaotsikko: K-13, Vampire Diaries, Damon/Elena

Ficin nimi: Take a chance on me
Kirjoittaja: Sandrine C , lupa on saatu
Kääntäjä: CheshireCat
Fandom: Vampire Diaries
Genre: Draama/Romantiikka
Ikäraja: k-11
Paritus:Damon Salvatore & Elena Gilbert
Summary:  Sijoittuu jakson 2x03 jälkeiseen aikaan.  Damon vie Elenan päiväksi pois Mystic Fallsista selvittääkseen heidän ongelmansa
Alkuperäinen teksti:http://www.fanfiction.net/s/6353545/1/bTake_b_ba_b_bchance_b_on_bme_b


Take a chance on me

luku 1

"Tämä on sieppaus, Damon!" Elena huusi, "Pysäytä auto!"
 
"Eip," Damon sanoi poksauttaen huuliaan yhteen ja hymyillen sen jälkeen veitikkamaisesti.
 
"Päästä minut ulos! Pysäytä auto!" tyttö huusi uudestaan katsellen ympärilleen ja toivoen että jonkin ihmeen kaupalla hänen puhelimensa oli jossain lähellä.
 
"Joo, ei tule tapahtumaan, Elena. Minä tulen palauttamaan puhelimesi sinulle ja kaikki muutkin henkilökohtaiset tavarasi tämän pienen retken jälkeen. Kaikki tämä," Damon sanoi elehtien heidän välilleen, "alkaa käydä vanhaksi ja on aika että me lopetamme tämän lopullisesti."
 
"...ulos." Elena sanoi hiljaa, "nyt."
 
"Tai mitä, Elena? Et sinä edes tiedä missä olet, ei puhelinta, ei rahaa ja saanen lisätä, ei Stefania mailla eikä halmeilla. Hän ei edes tiedä sinun olevan poissa, kiitos minun pikku harhautukseni." Damon sanoi vilkaisemattakaan raivostuneeseen matkakumppaniinsa.
 
"Mitä sinä teit? " Elena kysyi, silmät välähtäen suuttumuksesta.
 
"Relaa," vampyyri vastasi käden heilautuksella, "Keneenkään ei satu... pysyvästi... Anaikin toivottavasti."
 
"Mitä sinä teit Damon?" Hän toisti kuuluvammin.
 
"Elena, rauhoitu. Minä vain päästin koiran ulos," Damon sanoi, mutisten viimeisen osan samalla kun Elena nosti kulmaansa kysyvästi, "Okei, koiran joka muistutti ihmissutta. Annas kun kerron, ei mikään helppo homma. Annan sen vain vaellella ympäriinsä, saada hiukan raitista ilmaa ja venytellä jalkojaan hiukan. Se on vain juoksentelemassa ympäriinsä, pitämässä hauskaa. Harmitonta hauskaa, saanen lisätä. Tosin Stefan ei taida olla samaa mieltä kun saa selville että annoin hänen jahdata sitä, mutta hei, hän murjottaa minulle. Iso juttu. Ei mitään uutta siinä."
 
"Olet mahdoton!" Elena huusi, "Miksi sinä tekisit jotain tuollaista? Mitä jos hän ei vahdi selustaansa seuraavalla kerralla, koska luulee sen olevan vain joitain sinun pelejäsi?"
 
"Ja taas, Elena, rauhoitu, tämä ei ole poika joka itki sutta. Tai jokin kieroutunut versio siitä," Damon sanoi yrittäen samalla puristaa tytön kättä. Elena heilautti Damonin käden pois ja risti kätensä eteensä. "Kuule, olen pahoillani, että valehtelin Stefanille ja olen pahoillani, että sieppasin sinut silloin kun nukuit - kiva pyjama muuten, MUTTA me silti aiomme tehdä tämän. Lupaan noudattaa meidän matkailu sääntöjämme."
 
Elena puuskahti ja katsoi itsepäisesti ulos ikkunasta samalla kun teeskenteli ettei kuunnellut häntä. Damon huokaisi ja jatkoi, "Voi, Damon, mitä ne ovat?" hän sanoi matkien Elenaa, "Tarkoitatko sääntöjä joista tavallaan sovimme aikaisemmin? No katsotaan, yksi, pidän sinut turvassa. Kaksi, en lumoa sinua ja kolme, voit luottaa minuun - vaikka kaikki sinussa sanookin toisin."
 
"Päästä minut ulos." Elena toisti.
 
"En." Damon sanoi päätään puistellen. "Kuule, Elena, anna minulle vain tämä yksi päivä. Jos tämän jälkeen päätät poistaa minut elämästäsi, okei, minä hyväksyn sen. En häiritse sinua enään. Lopetan jopa sinun pelastamisesi. Anna minulle vain tämä."
 
"En ole sinulle mitään velkaa. Ei. Pysäytä auto." Elena sanoi itsepäisesti.
 
"Avaa hansikas luukku," Damon sanoi rauhallisesti.
 
"En."
 
"Onko tuo sinun uusi lempi sanasi? 'Mahdottoman' jälkeen luulin meidän päässeen hiukan sivistyneempään kieleen. Miten vain, aukaise se nyt vain."
 
Epäröiden Elena nojautui eteenpäin ja aukaisi sen. Sen sisällä oli puinen vaarna ja rautayrtti tikka.
 
"Mitä...?" Elena sanoi ymmällään, pystymättä yhdistämään palasia.
 
"Valitse jompikumpi tai molemmat. En välitä. Jos saan sinut näin uskomaan että olen tosissani kun sanon, että voit luottaa minuun, jopa vain 24 tunnin ajan, niin ota ne. En estä sinua käyttämästä niitä minuun." Damon sanoi äänessään niin Ei-Damonmaista alistuneisuutta.
 
Elena mulkoili häntä, mutta sulki hansikaslokeron ottamatta mitään. "Minne me olemme menossa?"
 
"Näet sitten," hän sanoi tyytyväinen hymy huulillaan, "Juuri nyt voit vain istua ja nauttia maisemista. Matkan varrella on levähdysalue missä voit vaihtaa vaatteita. Tavarasi ovat peräkontissa ja takapenkillä on kassi missä on ruokaa."
 
Yhä vampyyria mulkoillen Elena kääntyi ympäri ja otti laukun tutkiskellen sisältöä. Hän nosti sieltä leivän ja tutki sitä sitten tarkkaan.
 
"Oikeastiko? Luuletko tosiaan että  kestin tämän kaiken ihan vain myrkyttääkseni ruokasi? Olisin voinut tehdä sen Mystic Fallsissa ja saada sen näyttämään onnettomuudelta. " Damon sanoi pyöräyttäen silmiään.
 
"Ei, se olisi helpompaa näin, koska voisit hankkiutua ruumiistani eroon vain  heitämällä minut tien varteen tai ojaan." Elena sanoi sen jälkeen kun oli haukannut leivästä.
 
"Nääh, Kyllä minä sinut hautaisin. En ole huolimaton." Damon vastasi. "Enkä todellakaan usko tämän olevan helpompaa ottaen huomioon korvieni kunnon kaiken sinun huutamisesi jälkeen."
 
"Pitäisiko minun olla kiitollinen että tuhlaisit aikaa kaivaessasi kuopan minulle?" Elena sanoi sarkastisesti
 
"Kyllä, Elena, Koska kaivaminen on likaista puuhaa ja minulla on valkoinen paita tänään." Damon vastasi, "Kuule, vaikka olenkin kiitollinen siitä ettet ole enään hiljaisessa tai huutamis tilassa, tämä keskustelu ei ole kovin huvittava. Minä en, toistan, minä en salli sinulle tapahtua minkäänlaista harmia tänään. Vien sinut kotiin yhtenä kappaleena, turvassa, kokonaisena ja toivottavasti iloisena."

"Epäilen," Elena mutisi, "Jos haluat että luotan sinuun, anna minulle puhelimeni."

"Tuota, ei onnistu Elena. Stefan on perässämme kuin valkoinen hevonen riisissä. En voi antaa sen tapahtua ennenkuin saamme tehtyä mitä meidän pitää tehdä. Sen jälkeen, saa nähdä. Saatat tarvita hänen tulevan."

"Mitä sinä meinaat tehdä?" Elena kysyi hienoisesti uteliaana.

"Hyvin yksinkertaisen asian oikeastaan," Damon vastasi hymyillen, "Haluan sinun vain hyppäävän uskonvaraisesti."

-----

"Olisi pitänyt tietää sinun tarkoittavan hyppäystä uskonvaraisesti kirjaimellisesti," Elena huudahti pari tuntia myöhemmin samalla kun hän katsoi hökötystä edessään. "Teit tämän kaiken vain jotta saisit minut tekemään benji-hypyn? Oletko hullu?"

"Ehkä." Damon sanoi olkiaan kohauttaen seisoessaan Elenan edessä.

"Sinä haluat minun hyppäävän alas sillalta ja putoavan veteen. Minun? Henkilön joka oli auto-onnettomuudessa joka sisälsi molemmat noista? Minä melkein kuolin, Damon. Vanhempani kuolivat. Järkytys oli tarpeeksi suuri ensimmäisellä kerralla, Damon, kiitos, mutta ei." Elena sanoi samalla kun lähti kävelemään pois päin vihaisena.

"Luuletko etten tiedä sitä? Älä hetkeäkäåän luule etten näe sinua, että vaikka Stefan onnistui pelastamaan henkesi silloin, sinussa oli silti jotain joka kuoli silloin." Damoin sanoi, hänen kätensä päättäväisenä Elenan olkapäillä.

"Sinun pitäisi pyytää anteeksi, madella ja anoa että antaisin sinulle anteeksi sen että tapoit Jeremyn edessäni. Ei tätä. En koskaan pyytänyt sinua pelastamaan minua," Elena sanoi kyynelten muodostuessa silmäkulmiinsa.

"Ei, se osa tulee myöhemmin, " Damon sanoi samalla kun päästi irti hänestä, "Teen kyllä kaiken sen, mutta en pyyd sinua unohtamaan. Jopa minä pystyn erottamaan mikä on mahdollista ja mikä ei. Mutta tämä, en minä yritä pelastaa sinua, en ainakaan vielä. Haluan vain että löydät itsestäsi jokaisen puuttuvan palan enennkuin asiat räjähtävät tämän koko Katherine jutun kanssa. Niin käy ja sinä et mahda mitään jos sinulla on sokeita pisteitä mitä hän voi hyödyntää. Stefan on liian sokea ja näkee vain sinun täydellisyytesi ja me kaikki joudumme maksamaan sen, sinä ennen kaikkea, koska sinun elämäsi on viivalla niin kauan kuin se narttu on olemassa."

Damon pyyhki ylitse vuotaneen kyyneleen Elenan kasvoilta peukalollaan ja astui sen jälkeen kauemmas antaen Elenalle tilaa. "Sinä et ole täydellinen Elena. Minä näen sen. Haavoittunut ja rikki niin monella tavalla, en usko että enää edes tunnistat itseäsi. Ja olen pahoillani, että tein sen yhden asian joka tarkoittaisi sitä ettet enään koskaan tunnistaisikaan. Mutta aion kuitenkin yrittää, antaa sinulle vaikka vain muutaman sekunnin selvittääksesi päätäsi ja hypätä pois kaikesta,kunnes ainoa asia mikä on jäljellä on sinä."

Elena sulki silmänsä ja veti syvään henkeä asettaen samalla kätensä Damonin ojennettuun käteen. "Selvä, mutta jos jotain tapahtuu minulle, vihaan sinua ikuisesti."

Damonin huulet vetäytyivät heti virnistykseen, "Etkös sinä jo tee niin?"

Elena pyöräytti silmiään ja kääntyi poispäin samalla kun häntä alettiin kiinnittää valjaisiin. "Hei," hän sanoi kun huomasi valvojien kiinnittävän köyttä myös Damoniin "Odota. Mitä te oikein teette?"

"Hän varmistaa ettemme syöksy ennen aikaiseen kuolemaan Elena," Damon sanoi

"Ei kun tarkoitin miksi sinua sidotaan minun kanssa yhteen?" Elena kysyi

"Ai niin se. Arvelin että voisin saman tien tasoittaa vahingon korvissani antamalla sinun huutaa vasempaan korvaani tällä kertaa." Damon sanoi osoittaen vasenta puolta päässään. "Luulitko tosiaan että antaisin sinun tehdä tämän yksin?"

"Luulin sinun työntävän minut alas siltä hemmetin sillalta Damon," Elena sanoi kyräillen häntä

"En koskaan," hän sanoi ottaen Elenan kädet ja pistäen ne hänen ympärilleen ja sen jälkeen lukitsi omansa Elenan vyötärölle, "Valmis?"

"En." Elena sanoi rehellisesti ja katsoi Damonia silmiin samalla kun tiukensi otettaan hänen ympärillään.

"Tiedän. Mutta me hyppäämme kumminkin," hän sanoi, "tyhjennä ajatuksesi. Älä ajattele ollenkaan. Yksi, kaksi, kolme."

Elena sulki silmänsä ja kaikki vain tippui pois samalla kun he syöksyivät pää edellä alas. Kaikki Elenan sisällä jähmettyi ennekuin pyörähti takaisin kasaan. Tippumisen aiheuttama tunne valtasi Elenan, saaden hänet paleltamaan ja tuntemaan olevansa eksyksissä samalla kun hän huusi kurkku suorana. Tunne ryöppy oli ylitsepääsemätön ja hänestä tuntui kuin hän pyörtyisi.

Ja sitten hän avasi silmänsä ja se oli ohi. Hän oli yhä elossa ja hän tunsi sen. Joka solu hänessä huusi, vihdoinkin hereillä unesta jossa hän ei tiennyt niiden olevan. Kaikki lukittui takaisin paikoilleen ja ainut mitä hän näki oli Damon tuijattamassa häntä silmiin, puoliksi huolestuneena, puoliksi huvittuneena. Elena vain katsoi häneen samalla kun köysi jatkoi heilahtelemista, liikuttaen heitä ylös ja alas kunnes heidän sormensa pystyivät koskettamaan veteen. Samalla kun Damon katsoi häntä, Elena pystyi näkemään kaiken Damonin silmissä, jopa katumisen jota Elena ei halunut huomata.

"Elena, aion vapauttaa meidät köysistä ja me putoamme veteen, mutta minä pidän sinusta kiinni, okei? En päästä sinusta irti." Damon sanoi vakuutellen, odottaen Elenan nyökkäävän ennenkuin tekisi sen.

Kuului loiskahdus ja Elena tunsi uppoavansa ja sekunnin ajan huihtoi paniikissa, uudelleen eläen melkein-hukkumisen tunteen.  Paniikki iski muutamaksi sekunniksi ennenkuin Damonin vahvat kädet vetivät hänet ylös ja hänen kasvonsa pääsivät pinnalle.

"Näetkös, eihän se ollutkaan niin paha?" Damon sanoi nauraen.

"Hyvin paha, Damon, hyvin, hyvin, hyvin paha." Elena sanoi väristen samalla kun ui poispäin hänestä.

"Elena..." Damon huusi hänen peräänsä, pettymys selvänä äänessään.

Elena nappasi pyyhkeen henkilökunnan työntekijältä joka odotti heitä, kiittäen nopeasti ja sitten juosten istumaan penkille lähelle veden rajaa.

Damon seurasi ja istui hänen viereensä. "Kuinka pahasti minä nyt mokasin?"

Elena huokasi ja kääntyi poispäin Damonista. "Liian vaarallista Damon. Sait painajaisen toteen - Että se voisi tapahtua uudestaan. Niin moni eri tavoin, vaara on oikea ja sinun sitten piti saada minut näkemään se."

"Koska haluan sinun selviytyvän, Elena, ja ainut keino miten se on mahdollista on jos silmäsi ovat auki."

"Et sinä mokannut Damon. Et tämän kanssa. Mutta vaikka pistit minut polulle voittamaan pelkoni auttamalla minua huomaamaan että voin selviytyä siitä uudestaan ja uudestaan, ei se oikeastaan muuta asioita. Voin yhä edelleen tuntea sen kauhun kun jouduin katsomaan kun sinä tapoit veljeni. Damon, luuletko tosiaan että on jokin keino päästä sen ylitse?"

Damon kumarsi päätään, "Tuo oli merkkini vaiheeseen 2."

Hän veti kiven takaa pienen muovipussin ja ojensi sen hänelle. "Avaa se."

Elena veti esiin puhelimensa ja puisen vaarnan ennenkuin katsoi hämmentyneenä Damoniin.

"Soita hänelle ja pyydä häntä hakemaan sinut." Damon sanoi ja nyökkäsi kohti puhelinta.

"Ja tämä?" Elena kysyi nostaen vaarnaa.

"On se millä tapat minut." Damon sanoi katsoen suoraan häneen, "Siksi tarvitset toisen kyydin kotiin."

"En ole murhaaja Damon." Elena sanoi, "Älä tee minusta sellaista. Kuule, älä kiusaa minua antamaan sinulle anteeksi sanomalla, että kuolet muuten."

"Ei, Elena. Yritän sanoa että minulla ei ole oikeutta pyytää sitä enään. Voin vain sanoa olevani pahoillani ja se siitä. Olen menettänyt sinut ainiaaksi, muistatko?" Damon sanoi katkera hymy huulillaan.

"En aio tappaa sinua. " Elena sanoi heittäen vaarnan kohti Damonia.

"Mikset? Olen hirviö, Elena, teet maailmalle hyvää ja Bonnie on niin ylpeä sinusta kun lopetit minut." Damon sanoi yrittäen antaa asetta takaisin.

"Koska en voi, okei? Anna vain olla ja vie minut kotiin." Elena sanoi nousten ylös.

Damon nousi myös, "Mikset Elena? Olen vaarallinen. En voi luvata sinulle etten menetä kontrollia kuten silloin koskaan enään. Voin vain jatkaa yrittämistä, mutten koskaan tule olemaan hyvä. En niinkuin haluat minun olevan voidakseni olla elämässäsi."

Elena katsoi häneen, ponnistellen keksiäkseen jotain sanottavaa samalla kun Damon näytti lannistuneelta hänen edessään. "Vie minut kotiin. Sinä lupasit. Damon, pyydän."

"Selvä, En ole koskaan ollut itsetuhoinen, mutta nyt näyttää olevan hyvä aika aloittaa." Damon sanoi heilauttaen vaarnaa ja osoittaen sitä sydämmensä kohdalle.

Elena juoksi hänen luokseen ja pisti kätensä Damonin käden päälle. "Lopeta. Onko tämä se selvä pää jonka saa kun on hypännyt, niinkuin sanoit? Damon, miksi haluat minun katsovan kun kuolet? Oletko mennyt kokonaan sekaisin ja vielä julmaksikin? "

"Ehkä. Muuta yleensä selviän tuollaisista asioista sulkemalla tunteeni, mutta se ei ole onnistunut viime aikoina. Joten, kuten sanoin, tämä loppuu tänään."

"Haluatko todella minun näkevän tämän vai haluatko minun vain pysäyttävän sinut? Koska olisit voinut tehdä tämän yksin milloin en olisi voinut epäillä sitä ja silti tässä me olemme." Elena sanoi päästämättä otettaan irti Damonin kädestä.

"En kumpaakaan, halusin vain olla itsekäs viimeisen kerran ja kuolla sylissäsi." Damon sanoi sydäntäsärkevällä rehellisyydellä, hänen äänensä murtuen nielaistessaan palan kurkustaan.

"No se ei tule tapahtumaan tänään." Elena sanoi vetäen Damonin kättä pois ja otti vaarnan hänen kädestään, "Tai minään muunakaan päivänä. Kieltäydyn antamasta sinun kuolla lähelläni."

"Miksi?" Damon kysyi hiljaa.

"En tiedä," Elena sanoi, purren hampaitaan yhteen. "Ei minulla ole vastauksia Damon. Tiedän vain, että huolimatta siitä kuinka kovasti vihaan sinua juuri nyt, maailmassa ei ole mitään järkeä minulle jos olet kuollut."

Damon otti askeleen lähemmäs ja katsoi suoraan häneen, "Kysyn uudestaan, olenko menettänyt sinut ainiaaksi?"

Elena sulki silmänsä ja vety syvään henkeä, "Kunhan vain... Vie minut kotiin ja lupaa minulle ettet yritä tappaa itseäsi uudelleen."

"Vastaa kysymykseen, Elena"

"Lupaa minulle, Damon"

"Vastaa."

"Lupaa."

Damon huokaisi, "Okei, minä lupaan. Vastaus?"

"En voi antaa sinulle anteeksi ihan vielä," Elena sanoi hennosti

"Et vastannut kysymykseeni." Damon huomautti

"Tiedän."

"Elena."

"Damon, pysy vain hengissä."

"Ei edelleenkään vastaus." Damon sanoi puistellen päätään, luovuttamatta.

"No, se on ainut minkä voin antaa sinulle juuri nyt, koska sen jälkeen kuin säikäytit minut noin, se on ainut asia mitä pystyn ajattelemaan."

"Joten ymmärsinkö nyt oikein? Minun tulee pysyä hengissä mutta poissa tieltäsi?" Damon sanoi.

"Niin" Elena vastasi.

"Kuinka tiedät minun olevan yhä hengissä jos kieltäydyt näkemästä minua?" Damon sanoi nostaen kulmiaan.

"Stefan kertoo minulle" Elena vastasi.

"Olettaen että pysyn Mystic Fallsissa noudattaakseni ohjeitasi," hän esteli, "Voin aina mennä toiseen maahan ja olla hullu ja/tai itsetuhoinen siellä."

"Älä pakota minulta vastausta Damon. Logiikan vääntelemisellä et voita mitään."

"Tai mitä?" Damon sanoi.

"Eikö se ole tarpeeksi että tarvitsen sinut elävänä?" Elena räjähti, "Etkö voi antaa olla. Ei minulla ole vastausta sinulle Damon."

Damon tuijotti häntä vähän aikaa ennekuin nyökkäsi, "On sinulla. Mutta et ole valmis sanomaan sitä. Voin odottaa. Näköjään elämä ei päätykään minulta tänään, joten voin odottaa. Viedäänpäs sinut kotiin."

"Nukun kotimatkalla, joten ei kannata tuoda tätä esille taas," Elena sanoi.

"Sinä teeskentelet nukkuvasi, mutta okei, en vaivaudu kysymään. En tänään," Damon vastasi.

"Lupaa minulle." Elena sanoi

"Niin monia lupauksia pyydät minua tekemään, Elena. Haluatko kuun ja tähdetkin?"

"Damon..." Hän varoittavalla äänen sävyllä.

"Lupaan, lupaan." Damon sanoi kädet ilmassa "Mitään muuta?"

"Kyllä, älä lakkaa yrittämästä." Elena sanoi ääni täynnä tunnetta.

"Mitä?" Damon kysyi hämmentyneenä.

"Älä lakkaa yrittämästä korvata sitä mitä teit. Kunhan vain.. Älä lakkaa yrittämästä. Pyydän." Elena sanoi ennenkuin kääntyi kävelemään autolle, kietoen samalla kätensä ympärilleen, aivan kuin toivoen sen olevan tarpeeksi estääkseen hänen elämäänsä hajoamasta.
« Viimeksi muokattu: 20.02.2015 01:32:02 kirjoittanut Kaapo »
You Gave Me Butterflies <3

Susskku_-

  • ***
  • Viestejä: 38
  • Ava by : Lady Dynamite
Vs: Take a chance on me (Käännös)
« Vastaus #1 : 23.01.2011 23:10:02 »
Aivan ihanaa <3
Olet hyvä suomentamaan, joten jään seuraamaan.
Pian lisää?
Rakentava karkas kuuhun ;)

Susskku_-
Don´t cry say fuck and smile!

CheshireCat

  • ***
  • Viestejä: 12
Vs: Take a chance on me (Käännös)
« Vastaus #2 : 24.01.2011 19:12:35 »
Ihanaa, kommenttia tullu <3  (minäkö muka innostun pienestä? ;D )

Juu lisää tuleepi piakkoin, jahka saan katteltua kirjotusvirheet 2. luvusta läpi :)

-CheshireCat
« Viimeksi muokattu: 24.01.2011 19:15:19 kirjoittanut CheshireCat »
You Gave Me Butterflies <3

CheshireCat

  • ***
  • Viestejä: 12
Vs: Take a chance on me (Käännös)
« Vastaus #3 : 25.01.2011 19:31:06 »

luku 2

"Damon! Avaa ovi, Damon!" Elena huusi samalla kun hakkasi taukoamatta etuovea, "Damon!"

Tyttö nosti kätensä koputtaakseen taas, mutta sen sijaan hänen kätensä osuikin ilmaan kun Damon avasi oven.
"Vau, taidat tosiaan pitää huutamisesta? Hukkasitko avaimesi? Luulin veli-kullan jo antaneen sinulle sellaisen. Hän ei ole täällä, ihan vaan tiedoksi. Menehän nyt."

Silmiään siristäen Elena käveli Damonin ohitse sisälle olohuoneeseen. "Tiedän, ettei hän ole täällä. Se oli Stefan joka kertoi minulle sinun olevan täällä. Hän taisi vain unohtaa mainita, ettet ole hyvällä tuulella."

"Kuka? Minäkö? " Damon sanoi osoittaen itseään näytellen viatonta, "Olenko koskaan ollut huonolla tuulella Elena? Enkö minä olekin kirkkain säde jokaisessa auringon paisteen täyttämässä päivässä?"

"Humalassa?" Elena kysyi ilme tyhjänä.

"En, ihan vain hyvin harmissani kun keskeytit vaahtokylpyni, Elena. Mitä sinä haluat?" Damon sanoi raivostuttavasti.

"Mennään." Elena sanoi elehtien kohti ovea.

"Mitä?" Damon sanoi rypistäen otsaansa, liikkumatta senttiäkään.

"Mennään. Haluatko minun vääntävän rautalangasta tai jotain? Ei minulla ole koko päivää," Elena sanoi kärsimättömästi.

"Ei minullakaan, joten kerro pointtisi ja kerro se nopeasti." Damon sanoi ristien kätensä rinnalleen, "Mennään minne? Ja vielä tärkeämpää, miksi?"

"Kysyinkö minä sinulta näin monia kysymyksiä, kun sinä sieppasit minut? Ainakin minä kysyn sinulta, nätisti. " Elena sanoi mulkoillen Damonia.

"Sinulla ei ole vaihtoehtoja. Et voi kantaa minua autoosi. Sinun pitää kysyä tai pieni suunnitelmasi ei toimi. Vastaa kysymyksiin, Elena, koska toisin kuin sinulla, minulla taitaa olla koko päivä ja ikuisuus sen jälkeen jatkaa odottelua kunnes kerrot minulle."

"Ei. Luota vain minuun", Elena vastasi itsepäisesti.

"Vie sitten Stefan. Hän kyllä seuraa sinua sokeasti alas jyrkänteeltä, mutta minä en. Hullu, mutta en tyhmä, Elena." Damon vastasi.

"Tässä ei ole kyse hänestä. On kyse sinusta." Elena sanoi ottaen askeleen kohti Damonia, "Sinä olet se joka halusi saada asiat kuntoon, viettää aikaa yhdessä kuin mikään ei olisi muuttunut ja nyt seisot siinä näyttäen siltä kuin olisi kauhea rangaistus edes katsoa minua?"

"Kyllä, se on kidutusta, Elena. Katsoa sinua seisomassa täällä, tässä talossa, koska, siltä varalta että olit unohtanut- näytät ihan Katherinelta", Damon sanoi suoraan, kasvonsa tyhjänä siitä tunteesta joka velloi hänessä aaltojen lailla.

Elena veti syvään henkeä ja otti toisen askeleen häntä lähemmäs, "Juuri sen takia pyydän sinulta, kiltti, mennään."

"Alat kuulostaa rikkinäiseltä levyltä, Elena, ei sovi sinulle ollenkaan." Damon sanoi puistellen päätään, antamatta periksi.

"Damon, jos haluat anteeksiannon ja pysyä yhä elämässäni, se tarkoittaa ettet voi vain pyytää minua luottamaan sinuun uudelleen, sinun täytyy luottaa myös minuun. Joten, pyydän sinulta nyt, luota minuun. Mennään." Elena sanoi voimakkaasti, ottaen viimeisen askeleen sulkeakseen etäisyyden heidän välillään niin, että väliin mahtui vain senttejä.

"Vain jos annat minun ajaa. Sinulla on hitaat reflexit." Damon sanoi ojentaen kättään avaimille.

"Eikä ole. Olin tarpeeksi nopea tullakseni sinun ja Carolinen väliin silloin, kun halusit tappaa hänet ja myös tarpeeksi nopea estääkseni Bonnieta polttamasta sinua elävältä." Elena sanoi vastaan pudottaen samalla avaimet hänen odottavalle kädelleen.

"Ah, mutta et tarpeeksi nopea juostaksesi karkuun ensimmäisellä kerralla kun tapasimme. Mutta tässä me olemme, koska sinä et näköjään selviä 2 viikkoa ilman minua." Damon sanoi heilauttaen kättään, "Sinun jälkeesi, Elena."

"Kolme viikkoa, ja olisin minä kestänyt paljon kauemminkin", Elena sanoi kävellessään ovesta ulos.

"Selvästikin... et." Damon sanoi avatessaan matkustajan oven hänelle, "Vaikka vihaatkin minua, ei se tarkoita, ettetkö ikävöisi minua. Myönnä."

"En koskaan", Elena sanoi pyöritellen silmiään, "Miksi minulla olisi sinua ikävä? Olet ärsyttävä."

"Totaalisen rakastettavalla tavalla." Damon vastasi räpytellen silmiään hänelle, "Vakavissaan, mikä on vialla, kun tällainen visiitti ei voinut odottaa seuraavaan elämään?"

"Ole hiljaa ja aja meidät ulos kaupungista. Annan sinulle lisää ohjeita sitten." Elena sanoi jättäen vastaamatta Damonin kysymykseen.

Damon tuijotti häntä kunnes Elena otti avaimet hänen kädestään ja käynnisti auton, "Aja Damon, aja."

"Olet kävelevä ristiriita, tiesitkö? Käsket minun pysyä mahdollisimman kaukana, mutta haluat minun pysyvän maisemissa. Haluat minut elossa, mutta et elämässäsi. Haluat minun olevan hiljaa, mutta ilmeisesti haluat kuulla jotkin tietyt sanat minulta. Vähäisempi olento olisi tähän mennessä jo juossut karkuun sinua." Damon sanoi peruuttaessaan pihatieltä, "Enkä minä edes tiedä, miksi hitossa olen edelleen täällä ja vielä vähemmän miksi ajan sinua kohti tuntematonta."

"Joo, no, et ole varsinaisesti pakoon juoksevaa tyyppiä. Olet enemmänkin sitä tyyppiä joka juoksee pää edellä kohti vaaraa mitään ajattelematta, joten, minun onni." Elena mutisi.

"Et sinä ole vaarallinen, Elena. Olet melko harmiton", Damon esteli.

"En sinulle. Näköjään, olen vaarallinen sinulle. Minä voin satuttaa sinua." Elena sanoi pehmeästi.

Damon puri hampaitaan ja hänen huulensa muodostivat tiukan viivan, "Saat vapaalipun. Tein kauheita asioita sinulle, joten annan sinun haavoittaa minua. Pitäisi olla hyvä kauppa- Se on sen arvoista."

"Eikä. Damon, älä ole idiootti. Mitä minä sillä saavutan jos satutan sinua? En mitään. Loppujen lopuksi, me olemme molemmat vain haavoittuneita, muttemme yhtään lähempänä anteeksiantoa. Minun täytyy antaa sinulle anteeksi, ei katsoa sinun kärsivän. Siinä on ero."

He ajoivat hiljaisuudessa, kunnes saapuivat kaupungin rajalle ja Damon ajoi tien sivuun.

"Mitä sinä teet?" Elena kysyi hitaasti, katsoen varovaisesti Damoniin, aivan kuin hän olisi juuri seonnut.

"Uudet säännöt. Sen jälkeen kun olemme kaupungin rajojen ulkopuolella, emme tuo esille viimeisimpiä kuukausia. Ei Stefania, ei Katherinea, ei Jeremyä, eikä ketään muutakaan Mystic Fallsin asukasta, jolla olisi pienintäkään syytä ajaa meitä kauemmas erilleen. Vain sinä ja minä, kun ylitämme sen rajan, kunnes tulemme takaisin kotiin. En pyydä sinua antamaan anteeksi ja unohtamaan - Anna vain olla parin tunnin ajan tai tämä matka päättyy tuskaan ja kyyneliin. Minun kanssani, Elena?" Damon kysyi ojentaen kättään hänelle.

Elena silmäili häntä hienoisella epäillyksellä, joka katosi sillä sekunnilla kun hän asetti kätensä Damonin käteen ja puristi sitä.

"Nyt, aja." Elena sanoi ja käänsi musiikkia isommalle, taputellen rytmiä ikkunaansa, taistellen vastaan toivetta joka pyöri hänen päässään- ettei heidän koskaan tarvisi mennä takaisin sen heidän juuri sopimansa näkymättömän rajan toiselle puolelle.

-------------------

"Olemmeko me eksyksissä, Elena?" Damon kiusoitteli, "Minusta tosiaan tuntuu, että meidän pitäisi kysyä tuolta kivalta nuorelta naiselta tietä."

"Ei! Tiedän missä me olemme! Sinä haluat vain tekosyyn päästä flirttailemaan." Elena sanoi itsepäisesti, katsoen ikkunasta ulos ja yrittäen saada selville minkä risteyksen he ohittivat.

"Minäkö? Flirttailla? Älä nyt Elena, minä vain yritän säästää meiltä aikaa, me kun olemme selvästi eksyksissä." Damon korosti.

"Käänny vain ympäri ja kokeillaan uudestaan edellisestä risteyksestä", Elena väitti vastaan.

"Hmm... Ei, valitan. Minä ajan, joten minä saan päättää. Me kysymme ohjeita."

"Mitä tapahtui minun luottamiseeni?" Elena kysyi siristäen silmiään hänelle.

"Elämälläni? Kyllä, minä luotan sinuun. Mutta sinun suuntavaistoosi minä menetin viimeisetkin uskon rippeeni kolme väärää käännöstä sitten. Joten, me kysymme häneltä," Damon sanoi pysäyttäen tien vasemmalle puolelle suoraan bussipysäkillä seisovan nuoren tytön eteen.

"Hei," Damon sanoi tytölle joka seisoi Elenan ikkunan ulkopuolella, "Olemme eksyksissä, voisitko auttaa meitä löytämään osoitteeseen jonka luotettava navigaattorini antaa sinulle?"

Elena mulkaisi Damonia ennen kuin vastahakoisesti ojensi pienen paperinpalan tytölle, "Hei. Anteeksi ystäväni puolesta, hän on tosi töykeä. Sattuisitko tietämään missä tämä on?"

"Joo, kääntykää vain ympäri ja sitten ensimmäisestä oikealle", tyttö sanoi katsoen Elenan ohitse Damonia, joka irvisteli pilkaten seuralaistaan yrittäen unohtaa sanan jolla Elena kuvaili häntä, sammuttaen toivon liekin joka uhkasi syttyttää kaikki tunteet jotka hän yritti niin kovasti tukahduttaa.

"Tosi kypsää, Damon. Voin nähdä heijastuksesi sivupeilistä", Elena sanoi hänelle ennen kuin kääntyi taas tytön puoleen joka hymyili. "Kiitos avusta!"

"Heippa ja kiitos!" Damon sanoi ennen kuin teki U-käännöksen, "No niin, oliko se niin vaikeaa?"

"Miten vain, kunhan nyt ajat." Elena sanoi. "Olemme melkein siellä."

"Joko voisit kertoa minne me oikein olemme menossa? Onko se kasa kultaa sateenkaaren päässä?" Damon kysyi epäluuloisesti.

"Tiedät sitten kun näet sen. Vaikea olla huomaamatta", Elena sanoi ja venytti kaulaansa katsellessaan ympärilleen samalla, kun he kääntyivät mutkasta, "Ja siellä se on!"

Damon kääntyi hänen puoleensa epäuskon vallassa, "Tivoli? Eikö edellinen kerta traumatisoinut sinua tarpeeksi pysyäksesi helvetin kaukana tällaisista?"

"Katse tiessä Damon," Elena sanoi taputtaen Damonin poskea saadakseen hänet katsomaan eteenpäin, "Eikä puhumista siitä mitä tapahtui aikaisemmin, muistatko?"

"Tämä on mälsää. Me olisimme voineet mennä ostarille ja pitää enemmän hauskaa heittelemällä kolikoita liikkuvista liukuportaista." Damon valitti.

"Parkeraa vain tähän ja mennään", Elena sanoi hyppien penkissään, innostus voittaen.

Damon ei voinut muuta kuin hymyillä ja pyöritellä päätään, "Okei. Mutta en aio voittaa sinulle mitään. Ja olet minulle velkaa hattaran."

--------------------------

"Et sinä voi olla näin hyvä. Sinun on pakko huijata, Elena." Damon huudahti samalla kun Elena otti pehmoisen yksisarvisen henkilöstöltä, "Voisit tehdä kokonaisen lasten elokuvan kaikilla noilla pehmoleluilla jotka voitit."

"Hei, älä tuo pilviä aurinkoni eteen Damon. Sinulla saattaa olla kaikki superkykysi, mutta sinulla ei ole taitoa heittää rengasta pulloon tai räjäyttää palloja tikalla. Se vaati oikeita kykyjä." Elena sanoi pilkkaavalla vakavuudella, ennenkuin räjähti selvään ja äänekkääseen nauruun, joka soi heidän ympärillään kuin musiiki.

"Okei, mitäs sitten? Olemme mättäneet hot dogeja ja popcornia, puhumattakaan sokerihumalasta jonka kaiki se karkki aiheutti. Näytän ihan joulukuuselta kun nämä kaiki lelut roikkuvat minusta. Vieläkö jotain puuttuu?" Damon sanoi katsoen maailmanpyörää.

Elena vilkaisi sitä ja pudisti päätään, "Ei, ei sitä. Se ei ole meille. Miten olisi kummitustalo?"

"Mitä?" Damon sanoi epäuskoisesti, "Sinähän elät kaupungissa, joka on täsmälleen sama asia, vaikkakin paljon realistisempi ja pelottavampi."

"Tule nyt, sen pitäisi olla hauskaa. Me voimme pilkata sitä. Etkö halua nähdä oikeaa vampyyria?" Elena sanoi nauraen.

"Okei sitten", Damon sanoi seuraten perässä kun tyttö osti liput ja antoi laitteen hoitajalle pehmolelut säilöön ennen kuin kiipesi sisään, "Elena, eihän täällä ole edes pimeää."

"Lopettaisitko valittamisen? Mene vain sen mukana. Katsotaas, meidän pitää mennä tämän huoneen läpi ja sitten on vielä kaksi huonetta ennen kuin pääsee ulos." Elena sanoi kun 'paha henki' räjäytti kabinetin ovet auki heidän vieressään.

Damon pudisti päätään ja paiskasi ovet kiinni vasten  pahan hengen kasvoja, jonka hyvin inhimillinen valitus kuului oven takaa.

"Joo, parempi onni ensi kerralla. Ja ei, nenäsi ei ole murtunut," Damon mutisi samalla kun he kävelivät hitaasti huoneen poikki.

Elena pyöräytti silmiään mutta hymyili samalla kun hyppäsi sivuun väistääkseen kättä joka yritti pöydän alta napata häntä nilkasta kiinni "Näetkös, minulla on nopeat reflexit. Okei, valmiina seuraavaan huoneeseen?"

Damon käänsi kahvaa ja avasi oven, "Sinun jälkeesi."

Seuraava huone oli piti musta ja pelottavan hiljainen. Ei ainutkaan tekaistu kummitustalo-ääni päässyt oven läpi sen jälkeen, kun se sulkeutui heidän takanaan. Se oli kuin kuilu missä ei ollut valoa eikä ääntä.

Damon pystyi kuulemaan Elenan sydämen hakkaavan tasaisesti nopenevaan tahtiin joka sekuntti ja hän ojensi kättään kohti Elenaa, mutta jokin kylmä juoksi heidän välistään. Elenan vertahyytävä kiljaisu kajahti heidän välillään niiden kahden sekunnin aikana, jotka Damonilta kesti vetää Elena tiukasti itseensä kiinni, Damonin koko keho jännittyneenä ja valmiudessa, arvaillen oliko tämä vain osa tehosteita, vai oliko oikea vaara heidän lähellään.

Damonin selkä jäykistyi kun hän aisti sen tulevan takaisin, hitaasti vaanien lähemmäs heitä, nostaen Elenan hiusten latvoja. Damonin käsi lensi henkilöä kohti ja nappasi sen ranteen, "Päästäisin niistä irti jos olisin sinä. No niin. Päästä irti niistä ja kävele pois."

"Jätkä, mikä tunnelman pilaaja. Tästähän te maksatte. Minä pelottelen häntä, jotta sinä saat halailla häntä ja olla sankari," sanoi teini joka veti kätensä pois Damonin luota.

"Valitan, enemmän pahis- kuin sankarimateriaalia, joten ehdotan, että pysyt kaukana jos tiedät mikä on hyväksi sinulle." Damon uhkasi pitäen samalla Elenaa itseään vasten yhdellä kädellä, odottaen hänen pulssinsa hidastuvan normaaliin tahtiin.

"Miten vain, ovi on tuolla päin, menkää. Sieltä on tulossa enemmän 'hauskoja'  ihmisiä, joten jos suonette anteeksi", teini sanoi kävellen samalla nurkkaansa odottamaan seuraavia asiakkaitaan.

Damon huokaisi ja ohjasi Elenan ulos ovesta, "Noniin, mennäänpäs, minun pikkuinen katti."

Elena rypisti otsaansa, "Ei katti. Ei Kat."

Damon huokaisi ja työnsi häntä huoneiden läpi hiljaisesti, puhuen vasta kun pääsivät ulos. "Kyllä, ei Kat. Joten, tarkoittaako tämä, että aiot kertoa vihdoinkin mitä on oikeasti tekeillä?"

Elena veti pitkän henkäyksen ja nyökkäsi istuen samalla kivipenkille puun alla. "Istu."

Damon totelevaisesti istui alas, jättäen heidän välilleen tilaa laittaa kätensä penkille ja tarttui lujasti reunoista kiinni, tarviten pitää kiinni jostain, mikä oli ankkuroitu maahan, samalla kun hän odotti Elenan puhuvan.

"Hän kertoi Stefanille ja Stefan kertoi minulle." Elena aloitti hitaasti, "Mitä hän sanoi sinulle sinä iltana... kun tapoit Jeremyn."

"Kuka?" Damon kysyi hiljaa, tietäen jo vastauksen.

"Katherine." Elena sanoi yksinkertaisesti, "Hän sanoi, ettei koskaan oikeasti rakastanut sinua, että se oli aina Stefan."

Damon hengitti ulos äänekkäästi ja päästi katkeran naurun, "Vau, kuka olisi tiennyt, että sattuisi edelleen kuulla tuo. Tosin, sinun äänesi kun on tarkka kopio hänen äänestään ei tee siitä vähemmän sydäntäsärkevää. Kiitti paljon, Elena."

"Damon, en sano, että Jeremyn niskan napsauttaminen olisi hyväksyttävää huomioden sen mitä Katherine teki sinulle. Mutta mitä minä yritän sanoa sinulle on, että vaikka se sotiikin vastaan kaikkea mikä on järkevää tässä universumissa, minä ymmärrän. Minä tajuan. Minä tajuan sinua."

"Ei, et tajua." Damon sanoi pehmeästi. "Se sattui. Se, mitä hän teki oli julmaa. Se teki kipeää. Kuin minut olisi sytytetty tuleen ja kaikki vain kohensivat tulta. Se tekee edelleen kipeää, mutta se ei ole pahin, Elena."

"Mitä tarkoitat?" Elena kysyi katsoen häntä sivuttain, Damonin tuijottaessa maata.

"En mitään, kuule, meidän pitäisi suunnata takaisin." Damon sanoi nousten seisomaan.

"Mikset vain kertonut minulle, mitä hän teki kun tulit luokseni? Me olisimme voineet välttää kaiken tämän, jos olisit vain sanonut jotain."

"Sanat ovat yliarvostettuja. Niin sanottu elämäni rakkaus kertoi minulle, että olin haaskannut yli vuosisadan tätä kirottua olemassa oloa, kun olisin voinut vain tehdä jotain parempaa ajallani kuin odottaa komeettaa. Ei minun tarvinnut puhua, Elena. Minun piti vain tuntea jotain." Damon vastasi silmät suljettuina.

"Ja veljeni tappaminen toteutti sen?" Elena kysyi terävästi.

Hän pudisti päätään, "Ei. Tein sen, koska halusin olla se vampyyri joka olen, hirviö. Halusin liipasimen, jolla pakottaa itseni sulkemaan kaikki tunteeni, koska olin liian lähellä reunaa ja pudotus oli liian pitkä. En voinut edes nähdä pohjaa."

Damon hymyili kaukaisuuteen, silmät täynnä katumusta ja muistoa, "Mutta kun kuulin huutosi ja näin sinun putoavan polvillesi, kun katsoin sinua, en voinut sulkea sitä. Tunsin kipusi. Tunsin syyllisyyteni... Enkä edes minä voinut antaa anteeksi itselleni. Joten tässä me olemme."

Elena nousi ylös ja tuijotti häntä sanattomana hänen rehellisyydestään. Hän tunsi itsensä raa'aksi kun hän katsoi Damonin laittavan kätensä taskuihin ja kävelevän pois, kohti uloskäyntiä, "Mennään. Me molemmat tiedämme, ettemme me voi vielä antaa anteeksi minulle, joten mennään vain kotiin."

"Odota", Elena huusi, odottaen Damonin katsovan häneen, "Mikä oli pahin? Mikä sai sinut napsahtamaan?"

Damon nosti kulmiaan, väitellen itsensä kanssa sanoakko totuus vai ei, "Mennyt muoto. Katherine kertoi minulle, ettei hän koskaan rakastanut minua. Että se oli aina Stefan. Menneisyys sattuu, mutta pääsen siitä yli."

"Mutta?" Elena kysyi, nielaisten palan joka oli muodostumassa hänen kurkkuunsa.

"Nykyisyys ja tulevaisuus-kuinka selviää, kun kaikki aiheet toivoon on murskattu vain muutamalla sanalla, Elena? Uskoakseni sanoit että sinä välität minusta, mutta että sinä rakastat Stefania. Se tulee aina olemaan Stefan. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Menetin yhden Katherinelle ja kaksi sinulle. Minulla ei ollut mitään minkä vuoksi elää ja minä tiesin sen. Jopa ennenkuin tapoin veljesi, minä tiesin jo että olin menettänyt sinut."

Damon hymyili tiukasti ja kääntyi taas ympäri jatkaakseen matkaa, "Mennään", hän huusi, "On myöhä."

Elena seisoi hiljaa, odottaen kunnes Damon oli poissa kuuloalueelta ennenkuin laski muurinsa ja antoi kyynelten virrata, kuiskaten sanat jotka heidän molempien olisi pitänyt kuulla sinä iltana, ennenkuin oli liian myöhäistä.

"Mutta minä valehtelin. Damon, minä valehtelin."


You Gave Me Butterflies <3

Panthera

  • Vieras
Vs: Take a chance on me (Käännös) 2. luku tullut 25.1
« Vastaus #4 : 25.01.2011 21:59:52 »
OI, täähän on hyvä :) Rakastan Damon & Elena paritusta, joten luontoni mukaisesti luin tämän :D Oot hyvä kääntämään ja osaat jättää hyvää kohtaan, mutta vihaan sua kun jätit sen tohon kohtaan :D Mutta ei siitä sen enempää.

Jatkoa toivoisin ♥

♥:llä Panthera

FlowerLadies

  • hölmö
  • ***
  • Viestejä: 602
  • miss kiss kiss bang
    • Songs from the Hungerland
Vs: Take a chance on me (Käännös) 2. luku tullut 25.1
« Vastaus #5 : 29.01.2011 22:12:09 »
oips, siis täähän on aivan ihana<3 oot tosi hyvä kääntämään, ja komppaan täysin Pantheraa:-*
tuleehan tähän pian jatkoa? :)

Riksuuu

  • ***
  • Viestejä: 28
    • Not Like In The Movies
Vs: Take a chance on me (Käännös) 2. luku tullut 25.1
« Vastaus #6 : 31.01.2011 19:06:23 »
Tää on aivan ihana ! ♥ Toivottavasti jatkat tätä pian :)
it's all about where you're going, no matter where you've been

hiihaanna

  • Tyhjäntoimittaja
  • ***
  • Viestejä: 268
Vs: Take a chance on me (Käännös) 2. luku tullut 25.1
« Vastaus #7 : 05.02.2011 07:56:10 »
Tää on hyvä, loppu mahtava.. Käännät hyvin, tosin yhdyssana- ja muitakin virheitä löytyy. Toivottavasti jatkoa saa pian? Kiitus
-hiihaanna

miss i

  • ***
  • Viestejä: 73
Vs: Take a chance on me (Käännös) 2. luku tullut 25.1
« Vastaus #8 : 06.02.2011 01:38:06 »
oi tämä on tosi kiva  :) pidän elena/damon parituksesta tosi paljon joten äkkiä vaan jatkoa ♥

CheshireCat

  • ***
  • Viestejä: 12
Vs: Take a chance on me (Käännös) 2. luku tullut 25.1
« Vastaus #9 : 06.02.2011 05:51:56 »
Kiva että tykkäätte <3  Joo virheitä sieltä löytyypi (aina vähän nuo kielioppisäännöt jääny vähemmälle huomiolle...), mutta sain nyt onneks betan niin eiköhän ne virheetkin tulevista luvuista vähene. Uusin luku on tällä hetkellä tosiaan betallani, joten piakkoin jatkoakin luvasssa :)
You Gave Me Butterflies <3

Verany

  • ***
  • Viestejä: 6
Vs: Take a chance on me (Käännös) 2. luku tullut 25.1
« Vastaus #10 : 06.03.2011 21:20:26 »
Ostin kirjoista ne tulleet suomennokset, ja tajusin, etten voi tyytyä vain niiden kahden kirjan lukemiseen ja sarjan seurailemiseen - ihmisillä menee aivan liian paljon aikaa. Vasta kuulemma ensi kuussa tulee uusi suomennos! ARGH!
Ja niinpä kotiin päästyäni kirjoittelin rakkaaseen Googleen "Fanfiction Vampyyri Päiväkirjat" ja sieltä pääsin vielä rakkaammalle FinFanFun:in sivuille. Mahtavaa, jos täältäkin löytyy TVD ficcejä  :)

Ja sitten tähän ficciin. Rakastuin siihen. Olen sitä mieltä ollut montakin kuukautta, että Katherinille Stefan, Damonille Elena. Jotenkin niillä on enemmän kipinöitä kuin Stefanilla ja Elenalla ;) Ja tässä ficcissä oli aivan mahtava tyyli! Onhan se hieman sydäntä särkevä ja niin, mutta se saa minunkin mielikuvitukseni laukaamaan. Mahdollisemman nopeasti jatkoa, englanniksi tätä en surkean taitoni takia edes yritä lukea! Jatkoa siis odotellessa...

CheshireCat

  • ***
  • Viestejä: 12
Vs: Take a chance on me (Käännös) 2. luku tullut 25.1
« Vastaus #11 : 10.04.2011 20:34:59 »
Kauheat pahoittelut kun tämän luvun ilmestyminen on kestänyt, jotenkin tämä 9 luokan kevät on ollut niin täynnä kaikkea mahollista että huh huh.. Noh, jos jatkossa sitten nopeampaa tahtia ilmestyis nämä luvut :)

Joo, ja sitten pahoittelut kielioppi virheistä, toivon todella et niitä ei ole sinne kauheasti jäänyt.

Nytten voisinkin sitten päästää teidät lukemaan...


luku 3


"Haikailetko blondin perään?" Damon kysyi Carolinelta istuessaan tytön viereen ja nojaten piknikpöytään heidän takanaan.

"Mene pois. En halua puhua sinulle." Caroline puuskahti ristien kätensä ja liikkuen kauemmas hänestä.

"Eikö Stefan kertonut Vampyyrisäännöissään, ettei vanhempia vampyyrejä kannata suututtaa, koska he ovat paljon vahvempia kuin sinä, eli toisin sanoen, ei kannata suututtaa minua?" Damon sanoi katsoen häntä sivuttain, "Relaa, halusin vain jutella. Ja ottaen huomioon, että olet myös yksin ajattelin, että käännetään surkeana oleva seura hyväksi."

"Kiitti, mutta ei. Ei kiinnosta tulla manipuloiduksi tänään. Etenkään sinun toimestasi." Caroline sanoi nousten seisomaan.

Damon veti häntä kädestä, pakottaen hänet istumaan alas, "Äläs nyt ole tyly, pikkuinen baby vampyyri. Ja tässä kun minä olin, tuntien itseni tarpeeksi anteliaaksi jakaakseni hiukan omaa viisauttani. Kuule, tiedän Stefanin näyttäneen sinulle tien miten eletään metsän asukeilla ja paheksutaan meitä muita, jotka valitsevat mielummin vanhan kunnon ihmisveren. MUTTA luulenpa, ottaen huomioon hänen rakkaustarinansa kukoistavan tilan, hullu exä pois lukien, ettei hän ole oikeastaan oikeassa tilassa opettaakseen sinulle kuinka selvitä särkyneen elävänkuoleen sydämen kanssa. Ja siinä minä astun mukaan. Olen ollut täällä ihan yhtä kauan, joten olen myös valtuutettu olemaan ohjaajasi, ainakin tässä asiassa."

Caroline veti kulmansa yhteen samalla, kun Damon hölläsi otettaan hänestä, mutta ei yrittänyt liikkua tällä kertaa. "Mitä tarkoitat?"

"No, on olemassa useampia vaihtoehtoja. Yksi, kerrot hänelle. Ei tule tapahtumaan, vai mitä? Blondi ei vaikuta siltä tyypiltä joka pärjää yliluonnollisen kanssa. Veikkaisin veren tekevän hänet huonovointiseksi. Kaksi, muutat hänet. Mutta se merkitsisi että tekisit juuri sen mitä Bonnie kielsi- tapat jonkun ja hän tappaa sinut. Joten Matt jäisi yksin loppu ikuisuudeksi. Kolmas vaihtoehto on antautua vaistojen vietäväksi ja sulkea kaikki tunteesi. Se on helpoin, yksinkertaisin ja kaikkein tehokkain tapa, mutta takaa myös sen että Bonnie antaa sinulle tappaja migreenin, kirjaimellisesti."

"Tarkoitat että voin vain... olla välittämättä siitä että Matt puhuu tuolle tytölle juuri nyt? Caroline sanoi.

"Jos puhumisella tarkoitat flirttailua, niin kyllä. Mutta on myös todennäköistä, että päädyt juomaan heistä molemmista, joko raivon tai pelkän nälän takia jos päätät sulkea tunteesi." Damon vastasi.

"Mutta olet kokeillut sitä? Vaihtanut vain kaiken pois päältä." Caroline sanoi epäröiden katsoen Damonia, "Millaista se on? Kun ei tunne..."

Damon huokaisi ja nojasi taaksepäin, kyynärpäänsä pöydällä. "Elena tappaa minut kun kuule minun sanoneen tämän. No, hän tappaisi minut monista syistä ja tämä saattaisi oikeastaan olla vähäisin niistä. Mutta eksyin aiheesta. Kyllä, olen kokeillut sitä, selvästikin. Miksi luulet minun käyttäneen sinua aikaisemmin ilman huolen häivää? Et ole varsinaisesti tyyppiäni, tiesitkö? Ei minulla oikeastaan ollut mitään syytä jahdata sinua tai pitää elossa muuta kuin että olit kätevä... siellä, ja olit linkki Elenaan."

Caroline mulkoili häntä ja Damon nosti käden pystyyn, "Anna kun sanon loppuun. Et varsinaisesti kadota tunteita. Ne vain ovat siellä, säilössä jossain sisälläsi, vaimennettuna tavallaan. Tiedät niiden olevan siellä, mutta voit jättää ne huomiotta jotta voit jahdata sitä mitä tarvitset tai haluat sillä hetkellä. Sanotaan, että haluat verta, mutta se tarkoittaa että satutat jotain, niinhän? Joten käännä katkaisijaa etkä tunne syyllisyyttä kun joku vuotaa kuiviin ruokaillessasi. Olet tietoinen siitä, että sinun pitäisi tuntea jotain, mutta mielesi vain tunkee sen pois pimeään nurkkaan missä se pölyttyy kunnes unohdat, että se oli siellä alunperinkään."

"Ja koska olet kiva ja kaikkea nytten, veikkaisin että portit ovat auki ja olet puhdistanut kaikki pölyiset paikat mielestäsi." Caroline sanoi tuijottaen hänen silmiinsä.

"Kyllä, siten särkynyt eikuollut sydän ja anteeksipyyntö jonka olen sinulle velkaa. Jos se mitään merkkaa, en ikinä halunnut sinun muuttuvan. Halusin vain todella ettet olisi kuollut - Elenan takia ja äitisi ja hitto, jopa Bonnien takia. Minun olisi pitänyt olla tarkempi minkälaisena ei-kuolleena halusin sinut, mutta hei, vahinko on tapahtunut ja olen nyt täällä korjaamassa palasia." Damon sanoi olkiaan kohauttaen.

"Sano ne sanat, Damon" Caroline penäsi.

Hän päästi ulos liioitellun huokauksen, "Olen pahoillani Caroline, koska olin idiootti ja olin osa sitä hulluutta joka teki sinusta vampyyrin."

Caroline kallisti päätään ja katsoi Damonia uteliaasti, "Oletko varma että sinä ja Stefan olette veljeksiä?"

Damon nauroi, "Ei epäillystäkään. Jatketaanpa? Koska tunteeton ei ole käyttökelpoinen sinulle, sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa jäljellä. Yksi on pysyä täällä, irvistellä ja kestää se- vaikka se tuntuisikin siltä kuin joku repisi sisuskalujasi."

"Tarkoitat, että vain katson hänen rakastuvan johonkin toiseen ja olen iloinen siitä?" Caroline sanoi epäuskoisesti.

"Ja toisinaan pelastat hänen henkensä, kyllä. Ihmiset ovat hyvin herkkiä ja heillä on taipumus joutua kaiken sorttisiin onnettomuuksiin. Kuule, en sanonut sen olevan helppoa. Sanon sen vain olevan vaihtoehto. Ei sinun tarvitse olla iloinen siitä. Teeskenteleminen kelpaa oikein hyvin." Damon sanoi.

"Mutta se sattuu." Caroline sanoi kuulostaen ihan pikku tytöltä ja katsoi Mattin suuntaan painaen kättään rintaansa, ihan kuin voisi koskettaa sydäntään.

"Kuten sanoin, ei helppoa, mutta ainakin näet häntä yhä. Voit yhä olla hänen elämässään, pitää huolen, että hän voi hyvin ja vain olla paikalla." Damon sanoi katsoen toiseen suuntaan, missä Elena seisoi Stefanin kädet ympärillään, "Kunhan vain pysyt kaukana tärkeistä ihmisistä hänen elämässään kun tunnet olosi vähänkin epävakaaksi. Saatat katkaista niskan tai pari tarkoittamatta."

"Uh, okei," Caroline sanoi hämmentyneenä, "Ja mikä on se toinen asia mitä voin tehdä?"

Damon kääntyi hänen puoleensa haikea hymy huulillaan, "Kävelet pois. Juuri tässä, juuri nyt. Mene katsomaan mailmaa ja keksi muuta tekemistä kunnes hän kuolee. Ja sitten sinä vain suret loppu ikuisuuden."

Caroline asetti kätensä penkin molemmin puolen keinuttaen jalkojaan maata vasten, "En voi tehdä sitä. En usko että voisin, vaikka yrittäisin."

"Tiedän." Damon sanoi kääntyen taas katsomaan kun Elena nauroi jollekin mitä Stefan sanoi, "En ole itsekään pystynyt tekemään sitä."

"Ai." Caroline sanoi katsoessaan ylös ja seuratessaan Damonin katsetta.

"Miten niin 'Ai'? " Damon sanoi katsoessaan häneen terävästi.

"Sinä rakastat Elenaa." Caroline sanoi yksinkertaisesti.

Damon puristi silmänsä tiukasti kiinni kääntäessään kasvonsa kohti taivasta. "Niin," hän irvisti hampaat yhdessä.

"Vau." Caroline sanoi hiljaa.

"Järkyttävää. Tiedän" Damon sanoi päätään puistellen.

"No, ei, ei järkyttävää. Jokainen on Neiti täydellisen pauloissa, ja tarkoitan jokainen kundi joka on tavannut hänet." Caroline selitti.

"No mikä se 'Vau' sitten oli?" Damon sanoi, viimeinkin avaten silmänsä ja katsoi suoraan Carolineen.

"Se, ettet taistele hänestä. Sinä vain istut täällä katsomassa häntä veljesi kanssa, antaen heidän hyppiä sydämesi päällä, minkä muuten en tiennyt olevan olemassakaan ennen tätä." Caroline sanoi ymmällään.

"Ei minulla ole lupaa taistella, monista syistä, joista osa on anteeksiantamattomia. Ja hän ei myöskään tunne minua kohtaan mitään sellaista, ja hän on ollut hyvin selvä sitä. Liiankin selvä, kristallin kirkas. Oikeastaan, se taitaa olla poltettu aivoihini kuinka paljon hän on koko asiaa vastaan." Damon sanoi rikkoen katsekontaktin.

"Uh, ei, olen eri mieltä. Jopa joku niin itse-keskeinen kuin minä olen, voi nähdä ettei se ole niin, " Caroline sanoi puistellen päätään, "Näin sinun ja Elenan tanssivan Neiti Mystic Falls kilpailussa."

Damon pyöräytti silmiään, "Ei tarpeeksi todistetta. Sinä tanssit myös silloin, jonkun satunnaisen vieraan kanssa ja olen melko varma ettet rakasta häntä. Tuo teoria on hyvin kepponen Caroline."

"Se se pointti juuri olinkin. Minä näin teidät. Kaikki muut näkivät teidät. Mutta te ette nähneet meitä. Elena ei nähnyt meitä. Vaikutti siltä ettette te edes huomanneet meidän olevan siellä kun musiikki alkoi. Kuinka voit olla hetkessä vain yhden toisen ihmisen kanssa, näkien vain toisenne, antaen muun maailman lipua pois ja sen jälkeen kuvitella, ettei sinulla ole mahdollisuutta?" Caroline sanoi lempeästi nousten samalla seisomaan lähteäkseen, "Saatat olla ollut täällä kauemmin ja tiedät enemmän tästä vampyyrijutusta kuin minä, mutta minä olen tuntenut Elenan kauemmin. "

Damon katsoi kun Caroline käveli ystäviensä luokse missä Bonnie heitti Damonille katseen joka oli täynnä vihaa. Hän vastasi leveällä hymyllä ennekuin nousi ylös lähteäkseen, huomaamatta, että Elena seisoi pöydän vieressä.

"Mitä sinä sanoit Carolinelle?" Elena kysyi terävästi.

"Kateellinen? En tiennyt etten saa puhua muille tytöille." Damon sanoi virnistäen, "Älä huoli, olet mielestäni edelleenkin hauskempaa seuraa kuin Caroline."

"Damon, mitä sinä sanoit hänelle?" Elena kysyi voimakkaammin.

Damon nosti molemman kätensä ilmaan, "Jestas, hiukan vainoharhainen tänään? Kaikki mistä puhuimme oli täysin k-13... Tavallaan. Ei mitään mistä sinun tulisi huolehtia. Joten jos olisin sinä, jättäisin otsan rypistelyn väliin, koska toisin kuin meidän rakas Caroline joka on ikuisesti teini, sinä olet edelleen jonossa ennenaikaiseen vanhenemiseen ja ryppyihin."

"Damon.." Elena sanoi varoittaen, "Hän on edelleen sekaisin tästä kaikesta, joten älä pistä mitään ideoita hänen päähänsä. Hänellä on tarpeeksi vaikeaa kun Matt jätti hänet. Hän on nyt jo epävakaa. Älä lisää sitä."

Damon pyöritteli silmiään, "Vicki on jo kuollut, joten ei ole mitään vaaraa sisarusten niskojen vääntämiselle jos siihen tähtäät."

Elena hätkähti kuin häntä olisi lyöty kasvoihin ja Damon katui sanojaan heti kun ne pääsivät ulos. Mutta Damon jatkoi, takertuen ylpeyteensä, "Ei voi päästä sen ylitse, jollei siitä voi puhua. Likaiset pikku salaisuudet pysyvät likaisina jollemme päästä niitä tuulettumaan."

Elena sulki silmänsä, selvästikin laskien päässään, yrittäen säilyttää malttinsa.

"Anteeksi, Elena. Olen pahoillani että sanoin sen." Damon sanoi huokaisten, hänen kätensä ojentuen Elenaa kohti, mutta mitkä Elena heilautti pois, "Suullani on tällainen epämiellyttävä tapa puhua, ennenkuin aivoni kerkeävät  käsitellä ajatukset mitä meinaan sanoa. "

"Tajuan, että sinä ennemmin olet sarkastinen ja peität siten kaikki tunteet mitkä eivät ole vielä kuolleet sinussa. Tajuan, ettei osa luonnettasi ole pyytää anteeksi, mutta sinä kuitenkin yrität, omalla kieroutuneella tavallasi pyytää anteeksi, koska tajuat tehneesi jotain kauhean väärää. Mutta tiedätkö mitä en ymmärrä, Damon? Sitä miksi sinun täytyy jatkuvasti satuttaa minua yrittäessäsi ja muistuttaa minua koko ajan niistä syistä miksi minun ei pitäisi antaa sinulle anteeksi."

"Mutta haluat kuitenkin." Damon sanoi niinkuin se olisi itsestään selvää.

Elena siristi silmiään ja pysyi hiljaa, vain tuijottaen Damonia.

"Uskoakseni sana jota etsit on 'niinpä'. " Damon sanoi anteeksipyytävällä hymyllä, "Kuule, kerroin vain hänelle sen, mitä Stefan ei selvästikään kerro."

"Ja se on?" Elena sanoi nostaen kulmiaan.

"Se, että hän ei tule saamaan Stefanin onnelista loppua, " Damon sanoi, "Koska, usko tai älä, paitsi jos jokin ihme tapahtuu ja Matt saa selville hänen uudet syömistavat ja on okei niiden kanssa tai liittyy hänen seuraansa tähän kirottujen elämien juhliin, hänen sydämensä pysyy särkyneenä. Hänen täytyy selviytyä sen kanssa."

Damon sulki silmänsä ja veti syvään henkeä, "Elena, hän voi joko pysyä täällä ja hyväksyä sen tai hän saa mahdollisuuden kävellä pois nyt, ennenkuin hän päätyy sulkemaan inhimillisyytensä, mikä tarkoittaisi että olisit keskellä hänen ja Bonnien kissatappelua. En löisi vetoa sen puolesta, koska kukaan ei voita siinä. Yritän vain auttaa häntä ja ehkä vihdoin tehdä jotain oikein. Se ei ole tarpeeksi voidakseni hyvittää niitä jättimäisiä virheitä joita olen tehnyt, mutta se ei ole paha asia, eihän?"

"Okei." Elena sanoi hiljaa.

"Okei." Damon vastasi samalla äänellä ennenkuin kääntyi ympäri.

"Odota, minne olet menossa?" Elena huusi hänen peräänsä.

Damon kääntyi hänen suuntaansa uudestaan, "Kotiin.  Päivittäinen itsesäälini on täyttynyt kun sain katsella sinun ja Stefanin kuhertelua, joten nyt menen jonnekin missä voin vetää pääni täyteen ilman että satutan ketään."

"Et aio jäädä katsomaan ilotulituksia?" Elena kysyi epäröiden, yrittäen peitää sen tosiasian, että hän halusi hänen jäävän.

"En, ellei se kerro niitä sanoja jotka minun pitää kertoa sinulle saadakseni sinut antamaan minulle anteeksi tai unohtamaan sen illan." Damon sanoi suoraan.

"Onko se aina yksi askel eteenpäin ja kaksi taaksepäin sinun kanssasi? Onko sinulla joku ihme tarve kävellä pois aina kun jokin on menossa oikeaan suuntaan?" Elena kysyi turhautuneena, "Miksi edes yritän saada sinua kiinni, kun olet jo juoksemassa pois?"

"Ehkä sinulla on jokin tarve parantaa psykopaattisia vampyyreita?" Damon kysyi.

"Ehkä minun pitäisi lakata yrittämästä?" Elena heitti, haastaen hänet.

Damon vain pyöritti silmiään, "Et voisi. Jostain syystä, se on osa DNA:tasi: yrittää väsymättä pistää minut ojennukseen. Minä jään. En nauti siinä, mutta minä katson. Sinun takiasi."

Elena pudisti päätään turhautuneena, "Miksi meidän pitää aina riidellä jokaisesta pikku asiasta? Veikkaisin, että vaikka vain pyytäisin sinua seisomaan siinä, me riitelisisimme siitäkin."

Damon vain hymyili ja kohautti olkapäitään, "Se on keitä me olemme, Elena. En tahtoisi sitä millään muulla tavalla."

Damon käveli Elenan viereen kohti vilttejä jotka oli levitetty maahan ja missä kaikki istuivat odottaen ilotulitusten alkamista.

Kaikki paitsi Katherine, joka seisoi metsän reunalla katsoen, kun Elena istui Salvatoren veljeksien keskellä. Hän katsoi kun Elena käänsi päätään puhuakseen Stefanille, hymyillen hänelle, samalla kun muu osa hänen kehostaan nojasi hienoisesti oikealle- missä Damon istui yrittäen huolellisesti peittää sen tosiasian, että hän katseli Elenaa koko ajan sivusilmällä, hänen kehonsa nojaten hiukan vasemmalle Elenaa kohti.

"Tämäpäs oli odottamatonta." Katherine kuiskasi yöhön, "mutta ehdottomasti jännittävää. Meillä näyttääkin olevan enemmän yhteistä kuin alunperin luulin, Elena. Meidän taitaa olla aika pitää hiukan hauskaa."


   
« Viimeksi muokattu: 12.04.2011 19:51:05 kirjoittanut CheshireCat »
You Gave Me Butterflies <3

FlowerLadies

  • hölmö
  • ***
  • Viestejä: 602
  • miss kiss kiss bang
    • Songs from the Hungerland
Vs: Take a chance on me (Käännös) UUSI LUKU tullut 10.4
« Vastaus #12 : 10.04.2011 22:13:09 »
no hui :) täähän on aivan ihana.
 en osaa nyt sanoa yhtään mitään, toivon vaan että jatkoa tulee pian! :-*

hiihaanna

  • Tyhjäntoimittaja
  • ***
  • Viestejä: 268
Vs: Take a chance on me (Käännös) UUSI LUKU tullut 10.4
« Vastaus #13 : 12.04.2011 18:18:37 »
Damon kysyi Carolinelta istuessaan tytön viereen ja nojaten piknik pöytään heidän takanaan.
piknikpöytä on yhdyssana
"Saatat olla ollut täällä kauemmin ja tiedät enemmän tästä vampyyri jutusta kuin minä, mutta minä olen tuntenut Elenan kauemmin. "
vampyyrijutusta on myös yhdyssana
Mut on tää aika ihana. Jotenkin tiivis Carolinen ja Damonin keskustelu.
tack :) taas vaihteeks
hiihaanna

Verany

  • ***
  • Viestejä: 6
Vs: Take a chance on me (Käännös) UUSI LUKU tullut 10.4
« Vastaus #14 : 12.04.2011 19:41:36 »
Löytyi surullisen monta kirjoitusvirhettä, ja jotkut suomennus-virheet tekivät tekstistä vaikealukuisen. Hey, but who care? Minulle tulee suomenkielen kirjoittamisessa enemmän virheitä kuin englannin kirjoittamisessa  :D Oletko harkinnut betaajaa? Itse ehdottaisin, että kaikkiin näihin "hän" ym. kohtiin muokkaisit itse selvemmän kuvauksen, englannin kielessä kun on helpompi ymmärtää pelkästä 'hän'estä kenestä puhutaan.

Luvun olin jo lukennut aiemmin englanniksi  ;D Enkä minä mitään rakentavaa osaa kirjoittaa, vain nussia pilkkua (normaalia?). Toivoisin jatkoa, mutta ei sinulla mitään kiirettä ole! :) Mielummin tarkistat virheistä ennen kuin alat postaamaan lukuja sisälle, voidaan vaikka odottaa muutama päivä sitäkin varten. Ja jes, Vampire Diaries alkoi tulemaan TV:stä taas. (y)

Jatkoa!  :P

CheshireCat

  • ***
  • Viestejä: 12
Vs: Take a chance on me (Käännös) UUSI LUKU tullut 10.4
« Vastaus #15 : 12.04.2011 20:01:23 »
FlowerLadies , kiitoksia :)

kiitos huomautuksesta hiihaanna , kävin nuo virheet tuolta korjailemassa :)

Verany,Kiitoksia rakentavasta palautteesta, pitää jatkossa sitten kiinnittää juuri nuihin huomiota enemmän :)
Joo mie itsekin huomasin että tää luku oli kauhean vaikealukuinen ja kirjoitusvirheitäkin enemmän kuin laki sallii, mutta ei tainnu taidot ihan riittää et oisin saanu tekstin helpomman kuuloseksi. Mutta sitä yritän tässä kokoajan parannella :) Betaaja on hakusessa kokoajan ja sen löytyminen olisikin suuri helpotus..
Mitä alkoko?  :o  Miten mie en oo yhtään hoksannu? :D
You Gave Me Butterflies <3

Tiara

  • lätkätyttö
  • ***
  • Viestejä: 479
  • Lady Red
Vs: Take a chance on me (Käännös) UUSI LUKU tullut 10.4
« Vastaus #16 : 14.04.2011 14:33:35 »
Sait uuden lukijan! :)
Rakastuin tähän tarinaan ja Damon on aivan ihana.
Toisen luvun tivolikohtaus oli ihan paras. <3
Jotain pieniä kirjotusvirheitä osui välillä silmiin, mutta en jaksanut välittää, sillä olet tosi hyvä suomentamaan. :)

Diamonds
Are a Girl's Best Friend  ♥

Panthera

  • Vieras
Vs: Take a chance on me (Käännös) UUSI LUKU tullut 10.4
« Vastaus #17 : 14.04.2011 20:53:58 »
Jatkoa! Ei tullu nyt mitään rakentavaa tai muutakaan, kun oon niin väsynyt :)
Oli kuitenkin pakko päästä kommentoimaan :DD

♥:llä Panthera

CheshireCat

  • ***
  • Viestejä: 12
Vs: Take a chance on me (Käännös) UUSI LUKU tullut 10.4
« Vastaus #18 : 15.04.2011 16:13:31 »
Tiara, ihanaa uusi lukija! :D

Panthera, Ei se rakentavan puute mittään haittaa, kommentteja on muutenkin ihana saada :D

Tämänpäiväinen (tai no, eilinen) Vampire Diaries-jakso antoi kauhean innostuksen suomennella tätä, pitkästä aikaa kun sattoi olemaan Delenaa (<3) joten tässä tämä nyt ois, oikean extra nopeana päivityksenä :)  




luku 4


"Hän palasi," Elena sanoi kun Damon avasi ovensa. Tyttö yritti päästä Damonin ohitse sisälle talon, mutta Damonin oven poikki menevä käsi pysäytti hänet.

"No hei sinullekin, Elena. Ihastuttava ilta, eikö olekin?" Damon sanoi.

"Damon, kuulitko? Hän palasi", Elena toisti yrittäen samalla työntää Damonin käden pois tieltään, mutta vampyyri piti sen tiukasti paikoillaan.

"Hänellä on nimikin. Se on Katherine. Ja kyllä, minä tiedän. Olin juuri iloisella pikku matkallani löytääkseni hänet kun avasin tämän oven ja siinä sinä olet, angstaavan pikku veljesi kanssa vieläpä. Nyt, jos sallitte, minun on aika mennä." Damon sanoi käsi Elenan olkapäällä työntääkseen tytön pois tieltä.

Tällä kertaa Elena astui tielle, "Ei, ei ole. Sinä pysyt täällä, missä voin pitää sinua silmällä. Stefan on jo jäjittämässä häntä. Bonnie ja Caroline auttavat."

"Joo, en pysty yhdistämään tuota siihen mitä minä haluan tehdä, joten olen edelleen menossa. En todellakaan aio vahtia teitä kahta vain, jotta Stefan saisi omia kaiken hauskan. Kellarissa on vaikka kuinka paljon rautayrttiä sekä puuta mihin Jeremy voi harjoitella veistely-taitojaan siltä varalta, että joudutte pulaan. Lisäksi, meillä on kapeli TV. Nauttikaa."

"Me olemme täällä vahtimassa sinua, Damon", Elena sanoi niin kuin se olisi ilmeistä, työntäen samalla Damonia taaksepäin molemmin käsin, "Katsos kun sinä olet se, jolla on taipumusta täydelliseen epätasapainoisuuteen asioissa, jotka liittyvät Katherineen. Joten sinä pysyt nyt aloillasi ja me katsomme kun sinä teet juuri niin."

"Minä olen hyvin tasapainoinen." Damon sanoi kohotetuin kulmin, "Toisin kuin henkilö, joka ajatteli tämän olevan hyvä idea. Ei se ole, Elena. Ihan oikeasti, mikä on pahinta mitä voin tehdä? Repiä hänen päänsä irti? Sehän se suunnitelma joka tapauksessa on?"

"Mikä on pahinta mitä voit tehdä?" Elena kysyi epäuskoisena, "Kysytkö tuota tosissasi?"

Damon mulkoili tyttöä, katse vaeltaen sitten teinipoikaan Elenan takana, "Selvä. Voit tulla sisään."

"Kiitos." Elena sanoi astuen sisään, elehtien Jeremyä seuraamaan.

"Voi, mutta ei hän, ei ainakaan vielä." Damon sanoi venyttäen taas kättään ovensuun poikki Elenan kuljettua sisään. "Kädet ylös Jeremy. Haluan nähdä sen pramean sormuksen sormessasi ennenkuin tulet."

Jeremy pudisti päätään, mutta nosti kätensä, asettaen sormen missä sormus oli hyvin lähelle Damonin silmiä, "Tyytyväinen? Et voi murhata minua tänään."

"Niinpä niin, muistaakseni edellinen henkilö joka piti tuota päätyi sairaalaan, koska joku pilkkoi häneltä sormet irti. Tiesitkös, minullakin on veitsiä." Damon sanoi mulkoillen takaisin.

"Damon!" Elena varoitti, "Sinuna en vitsailisi tuosta."

"Juurihan minä vitsailin." Damon sanoi astuen syrjään päästääkseen Jeremyn sisään, "Mutta kunnioittaakseni meidän improvisoituja pyjamabileitä, lopetan."

"Tossun alla", Jeremy mutisi itsekseen ohittaessaan Damonin.

Damonin suu putosi auki ja hän teki liikkeen napatakseen Jeremyä paidasta, mutta Elena astui heidän väliinsä ja asetti kätensä Damonin rinnalle pitääkseen hänet paikoillaan.

"Lopeta. Minä vannon Damon, katsokin häntä väärin vielä kerran ja-"Elena aloitti.

"Ja mitä, Elena? Mennään suoraan asiaan, minä olen pelkkää puhetta ja niin olet sinäkin. Minä olen jo luvannut etten aio satuttaa sinua, joten on sanomattakin selvää, että Jeremy, Stefanin murjottamisen tähtioppilas, pysyy turvassa. Ja vastapalvelukseksi, sinä vahdit minua kuin haukka tänään jotten ryntää ulos ja menetä kontrolliani. Tyytyväinen?"

Elenan käsi putosi ja tytön ilme pehmeni kun hän katsoi vampyyria, "En. Koska en voi edelleenkään päästä sen ylitse, en edelleenkään saa itseäni antamaan sinulle anteeksi."

Damon kallisti päätään ja hymyili tytölle, katkeransuloinen ilme silmissään, "No, mitä voin sanoa, minua on helpompi vihata kuin rakastaa. Ainakin luotat minuun, niinhän? Luotat antaa minun olla veljesi lähellä, olla sinun lähelläsi ja suojella teitä tänään."

He tuijottivat toisiaan, unohtaen ajankulun ja vain taistelivat vastaan vaistoa, joka käski heitä liikkumaan hiukan lähemmäs, syleilläkseen toisiaan. Sitten Damonin puhelin soi ja särki hetken tietämättömiin.

Damon piti katseensa Elenassa samalla kun nosti puhelimen korvalleen, "Kyllä, hän on täällä. Ei, en yritä mitään tyhmää. Minä jopa ruokin heidät. Ei, en heistä, Stefan. Oletko kuuro? Jossain täällä pitäisi olla pakaste pizzaa jossa on heidän nimensä päällä. Luota minuun nyt vähän. Joo, mm-hm, heippa, Stefan, hauskaa metsästystä. Iske vaarna hänen sydämeensä puolestani. Minäkin rakastan sinua Stef."
Vampyyri laittoi puhelimen takaisin taskuunsa, kohauttaen olkiaan Elenalle, "Valitan, olisin antanut puhelimen sinulle, mutta en jaksa tuntea mustasukkaisuutta tänään. Mennäänpäs, kasvava teini pitää ruokkia."

---------------------------------------------------------------------------

"Muistutapa minua mikset pistänyt veljeäsi Jennan ja Alaricin mukaan retkelle aurinkoiseen Kaliforniaan? Hän on juuri sopivaa kolmas pyörä- materiaalia." Damon kysyi kun Jeremy vetäisi viimeisen palan pizzaa.

"Damon, lämmitä toinen pizza jos haluat vielä lisää." Elena sanoi silmiään pyöräytellen, muttei tehnyt elettäkään nostaakseen jalkojaan vampyyrin sylistä.

"Ja jätän teidät kahdestaan punomaan minun ennenaikaista kuolemaani? Enpä usko," hän vastasi, silmäillen Jeremyä kun poika tunki suuhunsa jättimäisen palan pizzaa.

"Ennenaikaisen? Sinun olisi pitänyt kuolla jo kauan aikaa sitten", Jeremy huomautti.

Damon avasi suunsa tiuskaistakseen vastaan, mutta huomasi Elenan katseen, "Ilmeisesti minulla ei ole lupaa sanoa mitään tuohonkaan, vaikka en olekaan ainut tässä huoneessa jolla on myöhässä oleva päivämäärä hautakivessä. Voi, katsoppas vain, minä silti sanoin sen. Voi hitto että on kauheata, Elena."

"Olet mahdoton, Damon." Elena sanoi alistuneesti, "Minä menen."

"Miksi sinä yllytät häntä?" Jeremy kysyi kun Elena oli kuuloetäisyyden ulkopuolella, "Tai siis, sinähän haluat päästä takaisin hänen hyvälle puolelleen, niinhän?"

"Kyllä ja siksi juuri sinä saitkin viimeisen palan. Olisin voinut saada sen ennen sinua, mutta olenhan katuvainen vampyyri, joten annoin sinun saada sen." Damon sanoi tyytyväisesti virnistäen omalle logiikalleen.

Jeremy pudisti päätään ja jätti kommentin huomiotta, "Olen jo päässyt yli siitä, että yritit tappaa minut. Se oli aivan sairaan pelottavaa, mutta olen silti edelleen täällä. Olisin voinut tappaa sinut niinkuin halusinkin sinä yönä. Mutta en tehnyt sitä, koska tiesin, ettei se muuttaisi mitään. En halunnut olla vastuussa siitä ja ei se auttaisi Elenaa yhtään vaikka olisinkin tehnyt sen. Se satuttaisi häntä, ei sinua."

Damon suoristautui ilme puoleksi mulkoilua ja puoleksi rypistäen otsaansa, "Pointtisi?"

"Olet aika tyhmä, etkö olekin?" Jeremy sanoi nauraen pienesti, "Olisiko niin paha asia lakata kokoajan muistuttamasta häntä siitä kuinka kykenevä sinä olet tekemään juuri niitä asioita joiden tekeminen tarkoittaisi, että hän menettäisi sinut lopullisesti? Jätkä, sinuna lopettaisin uhkailemasta tärkeitä ihmisiä hänen elämässään, koska teet todella vaikeaksi hänelle yrittää pitää sinut siinä.  Lakkaa työntämästä häntä pois. Olet vampyyri, joka välittää. Ei se ole niin kauheaa. Voit edelleen pitää mustaa näyttääksesi siistiltä ja pelottavalta."

Damon kiristeli hampaitaan samalla kun nojautui eteenpäin, sulki silmänsä ja nojasi kyynärpäillään polviinsa, "Muistatko mitä kerroin sinulle? Siitä kuinka paljon helmpompi on elää kun tunteet ovat suljettuina? Ne ovat vampyyrin luonnolliset vaistot- ettei tunne. Kaikki tässä tilanteessa sotii sitä vastaan. Se vaatii vaivaa, Jeremy, taistella vastaan ja olla joku, joka voi olla lähellä siskoasi. Se tosiasia, että minä olen täällä, juttelemassa, kaiken lisäksi, enkä ulkona jahtaamassa sitä hullua ämmää, tarkoittaa että minä sentään yritän. Usko pois, ne pikku letkautukset ovat tarpeellisia pästääkseni ulos hiukan paineita jotka kasaantuvat sisääni tai minä räjähdän juuri tässä ja nyt. Elena on oikeassa, olen edelleen tasapainoton, kun vain tiedän, että Katherine kävelee edelleen tällä planeetalla. Joten, kyllä, Jeremy, se olisi paha asia jollen edes sanoisi mitä päässäni liikkuu, koska se on ainut asia mikä estää minua hajottamasta tätä huonetta kuin hullu. "

"Oletko tosiaan sukua Stefanille?" Jeremy kysyi koetellen.

"Miksi ihmeessä ihmiset  kyselevät tuota jatkuvasti!" Damon huudahti heittäen kätensä ilmaan.

"Kyselevät mitä?" Elena sanoi astuen huoneeseen ja asettaen pizzan pöydälle Damonin eteen, joka heti nappasi palasen.

"Onko Stefan tosiaan veljeni!" Damon sanoi ottaen haukun, purren ja siristäen silmiään Jeremylle, kaikki samaan aikaan.

"Joo, minäkin olen miettinyt sitä, mutta se on selvää kun sitä miettii vähän." Elena sanoi nojaten samalla sohvaan ja nostaen jalkansa uudestaan vampyyrin syliin.

"Ja...? Kiinnostaisiko jakaa meille muillekin, Elena?" Damon tenttasi, jättäen huomiotta Jeremyn uteliaat vilkuilut heidän suuntaansa.

"Okei, te vaan satutte ilmaisemaan itseänne eri ääripäissä, mutta olette molemmat kiihkeitä, uskollisia ja rehellisiä - tosin sinua kuvailisin ennemmin suorasukaisena." Elena sanoi, "Ja teillä sattuu olemaan sama naismaku."

"Yritätkö sanoa jotain, Elena?" Damon sanoi pirullinen kiilto silmissään.

"En yritä, Damon", Elena vastasi samalla sävyllä, "Minä itseasiassa sanoin sen."

"Sinusta on tulossa tulinen, tiesitkö sen? Pidin sinusta enemmän kun olit niin neito pulassa." Damon sanoi tuijottaen tuleen.

"Valitan, hän ei ole täällä enää", Elena sanoi liukuen alemmas sohvalla. Tyttö haukotteli, käänsi päätään sivuttain kohti veljeään, joka ojensi tyynyä ja minkä Elena otti mieluusti vastaan ennen kuin sulki silmänsä.

Damon huokaisi, "Kukas se nyt on lapsenvahtina."

---------------------------------------------------------------------------------

Elena heräsi henkeään haukkoen käsi sydämensä päällä, tuntien kuinka se hakkasi hänen rinnassaan. Hän katsoi villinä ympärilleen, kunnes hänen silmänsä asettuivat Damonin huolestuneisiin kasvoihin.

"Kaikki okei, Elena?" Damon sanoi ääni yllättävän hellänä ja huolestuneena.

"Joo", Elena sanoi puistellen pätään, "Painajainen vain."

"Mistä?" Damon kysyi laskien tytön jalat sylistään ja vetäen sitten hänet lähemmäs, toinen käsi tytön ympärillä.

"Ei mistään." Elena sanoi nojaten vasten vampyyria, kasvoillaan tuima ilme.

"Onko kukaan ikinä kertonut sinule, että olet tosi huono valehtelija?" Damon sanoi.

"Hmm.." Elena ei vastannut, katsoi vain tuleen miettien viimeisintä valhetta, jonka hän kertoi Damonille, sitä johon vampyyri edelleen uskoi, "Jeremy nukkuu vieläkin."

"Kuin tukki", Damon sanoi katsoen Elenan veljeen, "No, eihän kello olekaan vasta kuin kolme aamulla. Sinun pitäisi myös jatkaa uniasi."

"Stefan ei ole vielä palannut?" Elena kysyi, huoli viimein hiipien pitkin hänen selkäpiitänsä, vaikkakin hänen sydämessään oli tällä hetkellä outo rauhan tunne.

"Eip. Mutta olen varma, että hän on kunnossa. Katherine ei ikinä satuttaisi häntä. Katherine kuitenkin tuli takaisin hänen vuokseen, kuten olemme kaikki hyvin tietoisia." Damon sanoi, "Hän on kunnosa, Elena. En pysyisi täällä ellen uskoisi hänen pärjäävän."

"Kyllä, sinä pysyisit", Elena sanoi huokaisten kun hän katsoi liekkien tanssivan takassa, "koska jos hän ei pärjäisi, se tarkoittaisi sitä, että sinä olisit viimeinen puolustuslinja minun ja Katherinen välillä. Sinä jäisit."

"Stefan tulee kyllä takaisin." Damon toisti, vakuutellen samalla itseään, "Stefan ei ole niitä, jotka eivät sano hyvästejä. Hän ei vain kuihdu ja kuole ilman varoitusta."

"Entä sinä?" Elena kysyi epäröiden, edellen katsoen eteenpäin..

"Entä minä mitä?" Damon kysyi takaisin.

"Lähtisitkö ilman varoitusta."

"Olen jo tehnyt niin. Kymmeniä kertoja sen yön jälkeen kun tein mitä tein. Minä vain tulen aina takaisin muutaman tunnin jälkeen. Tämä on itseasiassa yksi niistä harvoista öistä, kun en yritä päästä helvetin kauas tästä kaupungista. " Damon vastasi rehellisesti muttei kehdannut katsoa tyttöä nähdäkseen merkitsikö hänen sanansa mitään tytölle.

"Miksi?" Elena kysyi hellästi.

"Miksi lähden vai miksi tulen takaisin?"

"Molemmat. Vastaa molempiin." Elena sanoi.

"Sama vastaus. Sinä." Damon sanoi yksinkertaisesti vetäytyen irti Elenasta noustakseen seisomaan ja käveli sitten takan eteen. Hän nojasi takan reunaan ja tuijotti tuleen kuin se olisi hypnotisoinut hänet, "Juoksen pakoon, koska tiedän että olen vaaraksi sinulle sen takia mikä olen. Olen uhka sinulle ja jokaiselle henkilölle elämässäsi, jopa isompi uhka kuin Katherine, koska minä tunnen sinut ja tiedän tarkalleen miten sinua satuttaa niin, ettet koskaan tule takaisin siitä. Minä itseasiassa tein sen jo."

Damon huokaisi ennen kuin jatkoi, kääntyen tällä kertaa ympäri kohdatakseen tytön kasvot, "Mutta pääsen vain niin kauas, että saan ajatukseni selviksi ja huomaan etten luota turvallisuuttasi kenen tahansa käsiin, en edes Stefanin. Luuletko, että hän sai tämän mainion idean lähettää teidät tänne tänään ihan itse? Koko lähtöni aikaisemmin oli vain esitystä. Stefan ja minä... me molemmat tiesimme, että jos pahin tapahtuisi, hän ei pystyisi puolustamaan sinua 'dieettinsä' takia. Käytin sitä logiikkaa häneen, mutta minun motivaationi oli syvemmällä."

Elena nielaisi palan kurkustaan, muttei perääntynyt, vastaten Damonin kiinteään katseeseen omallaan, "Kuinka paljon syvemmällä?"

Damon antoi hänelle merkityksellisen katseen hymyillen samalla hänelle, toinen suupieli korkeammalla kuin toinen kun hän kohautti olkiaan, "Merkityksetöntä."

"Eikä, minä-" Elena sanoi, mutta hänet keskeytti luja pamaus kun ulko-ovi avattiin, herättäen Jeremyn ja saaden kaikki valmiustilaan.

Caroline tuli sisään, puoleksi kantaen Stefania jonka toinen käsi roikkui velttona Carolinen olalla.

"Hiukan apua?" Caroline sanoi katsoen Damoniin, joka kiiruhti ottamaan veljensä blondilta vampyyriltä, "Kiitos! Hän on tosi painava vampyyri, tosin ei uskoisi, hän kun näyttää niin laihalta ja kaikkea. Bonnie? Missä Bonnie on?"

Elena oli juoksemassa ovelle, mutta Caroline veti hänet takaisin, "Ei!" Caroline huusi, "Oletko hullu? Hän on meidän perässä ja sinä juokset hänen luokseen? Bonnie tulee kyllä. Bonnie tulee. Mutta se Katherine on nopea. Ei, Bonnie tulee kyllä. Hänella on kunnon taikoja. Joo, hän tulee kyllä." Caroline ravasi edestakaisin etuoven edessä, mutisten itsekseen.

Elena liikkui kohti Stefania, jota Damon nyt tuki.

"Mitä hittoa tapahtui?" Damon kysyi.

"Katherine. Hän on voimakkaampi. En tiedä. En tiedä." Stefan mutisi, kadottaen voimansa sekuntti sekunnilta.

"Bonnie!" Caroline huudahti, kun noita tuli juosten ovesta sisään.

"Taaksepäin", Bonnie käski samalla kun käänsi kasvonsa kohti ovea ja avaten kätensä,  alkaen sitten  mumista kielellä, jota kukaan heistä ei ymmärtänyt.

Vain sekuntteja myöhemmin he näkivät Katherinen tulevan kohti heitä sumeana massana, joka paiskautui näkymättömään muuriin hänen ja Bonnien välissä.

"Et voi tulla tänne." Bonnie sanoi kirkkaalla ja äärimmäisen tappavalla äänellä joka ei ollut hänen.

"Huomasin." Katherine sanoi juoksuttaen sormiaan ilmassa, testaten kilpeä, "Huomaan myös, että olet siirtynyt pikku mieli-tempuista johonkin hyödylliseen. Bravo, pikku noita."

"Lähde." Bonnie komensi, sanojensa voima kirjaimellisti pakottaen Katherinea astumaan taaksepäin.

"Voi, kyllä minä menen. Haluan vain viimeisen silmäyksen Elenaan, ennenkuin tuhoan hänen elämänsä", Katherine sanoi häijysti, tuijottaen Elenaa, "Hän on minun, pikku tyttö. Tämä on minun pelini ja minä voitanaina. Hän on minun."

"Pysy kaukana Stefanista", Elena sylkäisi.

Katherine kallisti päätään yllättyneenä, leikkisä hymy huulillaan.

"Voi, en minä hänestä  puhunut," Katherine sanoi tuijottaen suoraan Damoniin, "Muutin mieleni. Sinä olet se jonka haluan."

Sen sanottuaan Katherine astui taaksepäin, kumarsi ja katosi pimeyteen.

Damon otti vaistomaisesti askeleen eteenpäin, aivan kuin seuratakseen, mutta Elenan käsi lennähti pysäyttämään vampyyrin, tytön kosketus yllättäen Damonin sen verran, että hän otti yhden askeleen taaksepäin, päätyen seisomaan aivan tytön vierelle.
« Viimeksi muokattu: 15.04.2011 16:20:03 kirjoittanut CheshireCat »
You Gave Me Butterflies <3

Panthera

  • Vieras
Vs: Take a chance on me (Käännös) JATKOA tullut 15.4
« Vastaus #19 : 15.04.2011 22:01:11 »
Ihanan nopeesti tota jatkoa laitoit! Osaat kyllä kääntää ihan hirveen hyvin ja tää vaikuttaa siltä, ku tää olis sun ihan oma tarinas :) Ja muuten lisää Delenaa tai suutun!! Nii, ja muute oon varmaan vähän tyhmä, mutta kumman se Katherine nyt halus, Damonin vai Elenan? Mutta jatkoa :D

♥:llä Panthera