FFXIII, Kesyttämättömän maailman tähtitaivas, S, Fang/Light

[Dria]

Fandom: FFXIII
Kirjoittaja: Dria
Beta: -
Ikäraja: S
Hahmot: Fang/Light (jonka voi lukea ystävyytenä)
Genre: drama, fluff
Yhteenveto: Yö Gran Pulsella

Disclaimer: En omista FFXIII:tä
Haasteet: OTP 10, One True Something 20 (Femslash)
A/N: Tylsät_otsikot.com. Kommentit olisivat kivoja, koska en tiedä onko FFXIII:llä ylipäätään lukijoita.


Kesyttämättömän maailman tähtitaivas


Lightning nojasi selkä suurta puunrunkoa vasten ja katsoi lumoutuneena pientä liekkiä. Sen oranssisuus pimeän keskellä tuntui epäaidolta, toisaalta koko l'cie -tapahtuma oli edelleen kuin painajaisunta. Mitä muutakaan matkustaminen Snow'n ja Fangin kanssa oli? Toinen sai hänet raivon valtaan minuutissa, toinen oli... kauhistuttava.

Light inhosi pulselaisen naisen arvioivaa katsetta, tuikkivia silmiä, ärsyttäviä kommentteja... Kaikki naisessa sai hänet suunniltaan raivosta. Edes Snow ei kyennyt samaan. Yksi puolihuolimaton kommentti sai sotilaan tolaltaan, vaikka hän inhosikin totuuden myöntämistä.

Fang oli vaarallinen ja sen lisäksi Light ei ollut varma, voittaisiko hän taistelussa naisen. Hänen matkakumppaneistaan Fang oli ainoa, joka jaksoi hänen raivokkaintakin tahtia, ja kun Light päätti leiriytyä yöksi, Fang näytti valmiilta jatkamaan. Eikö nainen väsynyt koskaan? Entinen sotilas huokaisi ja pakotti silmänsä pysymään auki.

"Light?" hiljainen ääni kysyi pimeyden keskeltä. "Sinun pitäisi nukkua välillä."

"En ole väsynyt. Mene takaisin nukkumaan, Fang", sotilas vastasi kylmästi peittäen väsymyksen äänestään mahdollisimman hyvin.

"Kuulehan, Päivänpaiste, me molemmat tiedämme, että valehtelet", metsästäjätär sanoi aivan yhtä kylmästi. "Enkä todellakaan halua kohdata Behemothia huomenna, jos osa joukostamme on vaarassa nukahtaa pystyyn."

Light tuhahti halveksivasti. Hän tiesi, ettei yksi vahtivuoro vaikuttaisi mitenkään hänen suoriutumiseensa ja hän halusi lyödä naista "lempinimen" takia. Lempinimi kuulosti liikaa pilkkanimeltä hänen korvissaan.

"Hyvä on..." Fang sanoi huvittuneesti jostain hänen viereltään. Ennen kuin Light ehti reagoida mitenkään Fang kietoi kätensä tiukasti sotilaan ympärille, eikä auttanut, vaikka Light kuinka yritti vapautua. Fang oli liian voimakas. Nainen piti hänet tiukasti otteessaan ja onnistui jotenkin livahtamaan Lightin ja puunrungon väliin.

"Viihdytkö siinä?" pulselainen kysyi huvittuneesti, kun Lightning lopetti vihdoin rimpuilun.

"Päästä minut irti!"

"Hys, Päivänpaiste, emmehän halua herättää muita", Fang sanoi lempeästi ja veti sotilaan lähemmäs itseään. "Rentoudu vähän, Light."

Sotilas päätti jättää sanomatta, että Fang oli aivan liian lähellä, toisin sanoen, he koskettivat toisiaan. Ja se tuntui miellyttävältä, vaikka sotilas ei koskaan myöntäisi sitä. Hän olisi saattanut jopa nauttia tunteesta, jos olosuhteet olisivat toiset.

Fang puhalsi kevyesti hänen korvaansa.

"Katso taivaalle." Light totteli ja tunsi henkensä salpautuvan. Tuhannet ja tuhannet tähdet värittivät tummansinisen taivaan ja tuikkivat kirkkaina. Cocoonissa ei koskaan ollut yhtä kirkkaita tähtiä. Hän antoi katseensa hyppelehtiä tuntemattomia tähtikuvioita, kuunsirppiä, hopeisessa valossa kylpeviä kasveja pitkin. Kaikki öinen kauneus oli toisenlaista, villiä.

'Kuten Fang', Light ajatteli happamasti. Kaikki Pulsessa oli arvaamatonta ja vierasta. Luonto, viholliset, pulselaiset, tai siis Fang... Ennalta-arvaamaton ei koskaan ollut sotilaan ystävä, sillä liian monta asiaa saattoi mennä pieleen ilman suunnittelua.

Fang kuiskasi hänelle, mitä kannatti katsoa ja mikä kuvio se oli. Joskus kuvioilla oli suurikin merkitys, kuten kahdellatoista tähtikuviolla, joiden perusteella pulselaiset määrittivät jotain, mitä Fang oli kutsunut horoskoopeiksi. Ne olivat ennusteita luonteenlaaduista ja tulevaisuudennäkymistä. Mikä oudointa, Fang tuntui todella uskovan tähtien kertomaan tulevaisuuteen. Se oli... erikoista. Jotain, mitä Light ei olisi ikinä odottanut kuulevansa.

"Ja tuo on Kalastajantähti. Se osoittaa kohti... Oerbaa", Fang osoitti kirkasta tähteä, joka ei Lightningin mielestä eronnut muista millään tavalla. Cocoonissa tähtiä ei juurikaan näkynyt, joten hän ei ollut koskaan kuvitellut suunnistavansa niiden avulla ainakaan pitkiä matkoja.

Oerba, Fang oli sanonut. Hänen ja Vanillen koti. Sotilas katsoi tähteä vielä kerran ja painoi sen sijainnin mieleensä tarkasti aikomuksenaan käydä kenties joskus kaupungissa. Hän nojautui taaksepäin rentoutuen hiukan. Ensinnäkin hän oli kuolemanväsynyt ja toiseksi Fangin liiallinen läheisyys oli unohtunut. Kun pulselainen oli hiljaa, Light ei muistanut tämän olemassaoloa.

"Light, oletko hereillä?" Fang kuiskasi joitakin minuutteja myöhemmin ja sai huomata sotilaan nukahtaneen. Light näytti paljon rauhallisemmalta, hauraammalta, unessa. Niellen naurahduksen hän kantoi naisen makuualustalleen. Niiden muutamien askelten aikana entinen kietoi kätensä hänen kaulansa ympärille omistavasti.

"Nuku hyvin", Fang kuiskasi laskiessaan naisen varovaisesti maahan ja irrotti tämän käden kaulansa ympäriltä. Hetken mielijohteesta hän painoi vielä kevyen suudelman naisen huulille. Light tappaisi hänet, jos saisi tietää.

Luultavasti. Toisaalta sotilas oli täynnä yllätyksiä.

***

Fin

[Flynn]

Kiva nähdä, että täällä on muitakin XIII-faneja ja että tästä kirjoitetaankin! :> Lisää vain tämmöistä, ehdottomasti.Serah/Snowta, joohan? ♥

Mutta tähän ficciin siis. Tämän idea oli kyllä tosi kiva, vaikken itse mikään Lightning/Fang olekaan. Hahmoista olit tehnyt aika IC:t hyvin, ehkä Lighting vain tuntui hitusen epäaidolta. Erityisesti tässä kohdassa:

Fang oli vaarallinen ja sen lisäksi Light ei ollut varma, voittaisiko hän taistelussa naisen. Hänen matkakumppaneistaan Fang oli ainoa, joka jaksoi hänen raivokkaintakin tahtia, ja kun Light päätti leiriytyä yöksi, Fang näytti valmiilta jatkamaan. Eikö nainen väsynyt koskaan? Entinen sotilas huokaisi ja pakotti silmänsä pysymään auki.

Itselle Lightningista on tullut sellainen kuva, että juuri hän on se, joka ei millään malttaisi pysähtyä lepäämään. Näinhän eräässä, ellei sitten useammassakin, kohdassa itse pelissäkin oli. Mutta muulla tavoin Lightning kuitenkin vaikuttaa omalta itseltään; hieman tyly, muttei kuitenkaan liian. :> Fang taas on ihan oma itsensä! Nuo lempinimitykset, puhetyyli ja muutenkin hänen käyttäytymisensä olet todella sujuvasti tähän kaapannut.

Kieli oli tässä todella hyvää myös. Kuvailu on sujuvaa, repliikit luontevia enkä yhtään kielioppivirhettäkään löytänyt. Ainoa asia, mikä pisti silmään, oli tuo, että Lightningia kutsuit Lightiksi. Repliikeissä tämän ymmärtää, mutta itse ehkä käyttäisin muussa tekstissä ihan Lightingia, enkä tuota lempinimeä. Ja sitten taas tämmöisiä pieniä ja merkityksettömiä asioita, että itse en ehkä sanoisi Fangia metsästäjäksi (en kyllä tiedä, miksi häntä tosin sanoisin, mutta jotenkin metsästäjä kuulostaa hänestä käytettynä oudolta) ja Lightinghan on pikemminkin ex-sotilas. ;>

Ja juonesta taas. Alku oli ehkä hieman tylsähkö, mutta siinä hahmojen ajatukset tulivat kyllä hyvin esille ja olivat sinänsä ihan kiinnostavia. Ehken kuitenkaan voisi kuvitella, että Lightning miettii, voisiko voittaa Fangin. :'D Loppu oli taas aivan ihana! ♥ Siitä asti kun he alkoivat katsella taivasta ja siellä olevia tähtiä niin olin kyllä ihan myyty. Tämä oli niin hyvin kerrottu ja idea on ihan mahtava, voin oikeasti kuvitella tämän omin silmini ja olen ihan lumoutunut. :'D Haikeuttakin tuo Fangin pieni kaipuu kotiinsa. Ainoa asia mikä tässä mietitytti on se, että eivätkös samat tähdet näy Cocooninkin taivaalla? Elleivät he sitten ole vastakkailla puoliskoilla, tai vastaavaa.

Mutta jep, pidin paljon! Tee ehdottomasti lisää XIII-ficcejä, minä niitä ainakin nimittäin luen, mikäli lisää tulee. :>

[Dria]

Oho, tällähän on lukija  Voin kyllä kirjoittaa ficcejä, joissa on Serah/Snowta mutta todennäköisesti tökin tämän OTP:ni mukaan...

Tuo kohta, jonka quotasit, oli yksi joka on jäänyt mieleeni muista (ff.netin) ficeistä, samoin kun tuo Lightin käyttö ja Fangin kutsuminen metsästäjäksi... Mutta tuo pointtisi lempinimen käytöstä on hyvä, teenkin niin jatkossa. Kiitokset siitä.

Mukavaa, että pidit lopusta. Mitä tähtiin itsessään tulee, Cocoon on asuttua seutua ja asutuilla seuduilla on valoisaa, jolloin tähdet näkyvät heikommin kuin luonnon keskellä. Ainakin itse ajattelen, etteivät Cocoonlaiset ole keksineet tapaa saada tähdet näkymään samalla tavalla kuin villin luonnon keskellä.

Kiitos kommentistasi, Yuna  Kyllä minä näitä lisää kirjoittelen kunhan kerkiän ja kyllä Snow/Serahiankin on luvassa