Nimi: Sienimetsällä
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: Ace Attorney
Paritus: Wright/Edgeworth
Ikäraja: S
Tyylilaji: söpöä sienestystä sadesäällä
Haasteet: FanFic100 (66. Sade), Inspiraatiorohtoja (rohto), Vuosi raapalehtien VII
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Ace Attorneyn luojille. En ansaitse tällä rahaa.
A/N: Se, jossa Wright ja Edgeworth menee ettimään kantarelleja!
SIENIMETSÄLLÄ300 sanaa”Tämä oli äärimmäisen typerä idea – jopa sinun mittapuullasi”, Miles sanoo Phoenixille heti, kun he saapuvat Kurpitsajärven luonnonpuiston sisäänkäynnille. Lempeä vesisade huuhtoo syksyn värjäämiä lehtipuita ja tien päästä saattaa erottaa vilauksen itse Kurpitsajärvestä. Phoenix väläyttää Milesille leveän hymyn ja avaa sateenvarjon näppärällä kädenliikkeellä. Hän tarjoaa sen tälle kumartaen herrasmiehen elkein. Miles muljauttaa silmiään.
”Kiität minua myöhemmin, kun pakastimesi tursuaa vahveroista”, Phoenix sanoo silmäänsä vinkaten. He jatkavat matkaansa sisemmäs puistoon. Ilma on kolea, mutta tyyni sateisesta säästä huolimatta. On hiljaista. Sadepisarat rummuttavat Kurpitsajärven pintaa ja Milesin sateenvarjoa. Rannan tuntumassa on vanhoja nakkisämpyläkääreitä ja muuta roskaa.
”Missä Butz sanoi nähneensä sieniä?” Miles kysyy.
”Tänne päin.”
Phoenix johdattaa heidät tarmokkaasti syvemmälle metsään. Milesin jalat ovat jo vartin patikoinnin jälkeen kastuneet sukkia myöten, eikä Phoenixin tarjoamasta sateenvarjostakaan ole hänelle kamalasti iloa: se valuttaa keskeltä. Kun Miles ei enää erota Kurpitsajärveä puunrunkojen takaa, hän seisahtuu.
”En suostu kävelemään enää metriäkään”, hän julistaa. Phoenix kääntyy ja loikkii korkean varvikon läpi takaisin hänen luokseen.
”Mitkään sienet eivät ole tämän arvoisia”, Miles jatkaa, kun Phoenix pyyhkii hänen märkiä poskiaan kuivemmiksi.
”Sanoinhan, että sinun kannattaisi pukea sadevaatteet. Tiesit, että tänään sataa.”
”Kuvittelin, etten tarvitsisi niitä. Sanoit, ettemme ’möyrisi’ täällä!”
”Emmehän me möyrikään. Kävelemme vain.”
Miles huokaisee teatraalisesti ja kääntyy. ”No, sinä voit jatkaa ’kävelemistä’ yksinäsi, kun niin kerta haluat. Minä palaan takaisin autolle kuivattelemaan…”
”Miles”, Phoenix maanittelee ja tarttuu tätä kädestä. Yksi luja nykäisy ja he ovat taas nenät vastakkain. Phoenix painaa huulensa Milesin suulle, ennen kuin tämä ehtii sanoa vastalausetta.
”Tehdään näin”, Phoenix kehrää ja suikkaa toisen suukon Milesin nenänpäähän, ”että me etsimme vahverot yhdessä ja sitten kotona minä lasken sinulle kuuman kylvyn.”
Miles kohottaa toista kulmaansa.
”Minä luonnollisesti kylven kanssasi”, Phoenix virnistää. Miles huokaisee alistuneena: Phoenix tietää, mistä naruista vedellä häntä.
He eivät lopulta löydä vahveron vahveroa, mutta Phoenix pitää huolen siitä, ettei Miles muista olla asiasta kiukkuinen.