Kirjoittaja Aihe: PotC: Suudelma sinetöi lupauksen (K-11, Jack/Will, oneshot)  (Luettu 5498 kertaa)

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 060
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Title: Suudelma sinetöi lupauksen
Author: Larjus
Chapters: Oneshot
Fandom: Pirates of the Caribbean
Pairing: Jack Sparrow/Will Turner (taustalla myös Elizabeth Swann/Will Turner)
Genre: Jonkin sortin hurt/comfort (ja jotain mistä en itsekään tiedä)
Rating: K-11
Disclaimer: En omista pienenpientäkään osaa alkuperäisistä elokuvista tai niihin kuuluvista asioista. Kirjoittaminen on tapahtunut, kuten aina, ilman minkäänlaisia korvauksia yhtään keneltäkään.
Summary: ”Gibbs hankkii meille miehet, ja huomenna seilaamme Helmen ja tyttösi perään. Mutta nyt” – hän ojensi yhden rommipullon Willille – ”nyt voimme vain odottaa, ja miksi tehdä niin murjottaen ja kuivin suin?”

A/N: Juhannustaikaa Angelinalle, koska eikös vaan se heitto tästä parituksesta saanut heti jonkin ajatuksen liikkeelle mun pään sisällä 🙈🙈En kyl nyt tiiä miten nätisti tämä asettuu vastaamaan muita toiveitasi, mutta sain niistä kuitenkin lisäinspistä. Toivottavasti tämä ilahduttaa!

Oli aika jännä korkata ficimielessä itselle uusi fandom. Samaan aikaan tuli mietittyä, miksi en oo niin ennen tehnyt. Oon rakastanut PotC-leffoja (sitä alkuperäistä trilogiaa) aika lailla siitä asti kun eka julkaistiin, mutta en oo tosiaan ennen siitä mitään kirjoittanut enkä oo varma olenko ficcejäkään lukenut! Se on ollut mulle ehkä enempi niitä teoksia, joissa lähdemateriaali on ollut mulle tarpeeksi. Joka tapauksessa pieni vaihtelu oli ihan virkistävää, vaikkakin aika haastavaa. Tulipahan samalla myös vallattua fandom haastetta varten.

Tämän ficin ajattelin tapahtuvan ekan leffan aikoihin silloin, kun Jack ja Will matkaavat Tortugaan hankkimaan itselleen miehistöä, jotta voivat lähteä etsimään Mustaa Helmeä.



Suudelma sinetöi lupauksen


Tortuga.

Että miten Will inhosikin koko paikkaa! Hän ei tuntenut sinne mitään vetoa ja olikin siksi suostunut tulemaan Jackin mukaan ainoastaan miehistöä hankkimaan, jotta he voisivat mahdollisimman pian lähteä Mustan Helmen perään ja pelastaa Elizabethin. Sen sijaan Jack näyttikin haluavan vain viettää kaiken liikenevän ajan turhankin rattoisasti merirosvotuttaviensa seurassa juopotellen ja juoruten, ilotyttöjen liehakoidessa ympärillä. Alkuun Will oli kuuliaisesti kulkenut Jackin perässä mutta lopulta lähtenytkin pois ovet paukkuen, kun oli saanut tarpeekseen humalaisista, mekastavista lainsuojattomista, rommin ja suoranaisen saastan lemusta sekä sinnikkäästi lähentelevistä huorista. Sellaiset eivät kuuluneet heidän suunnitelmaansa.

Helvetin Jack Sparrow, helvetin merirosvot, ja helvetin Tortuga! Will olisi mieluummin kuluttanut aikaa vaikka oikeiden kilpikonnien kanssa kuin siinä niiden mukaan nimetyssä läävässä, jota jotkut merirosvosatamaksikin nimittivät.

Will asteli rivakasti eteenpäin vaikkei tiennyt lainkaan, minne oli suuntaamassa. Hän antoi kiukkunsa johdattaa itsensä satama-alueen ulkopuolelle, josta hän löysi vähän matkan päästä pienen kaistaleen kallion suojaamaa rantaa. Vasta vesiraja sai hänet pysähtymään, jolloin hän viimein veti syvään henkeä ja alkoi käydä läpi tilannettaan ja mahdollisuuksiaan. Niin paljon kuin Jack häntä sillä hetkellä ärsyttikin, ja vaikka hän miten halusikin heittää tämän laiturilta alas mereen heti tilaisuuden koittaessa, totuus oli, että hän tarvitsi tätä Mustan Helmen ja Elizabethin löytämiseen. Ei riittäisi, että hän pestaisi miehistön omine nokkineen, mikä ei tosin sekään ollut kovin realistinen suunnitelma. Niissä piireissä Jack tunnettiin hyvin, ja varmasti moni olisi valmis purjehtimaan saman purjeen alla tämän kanssa, mutta hän täytenä muukalaisena ei taatusti saisi houkuteltua ketään mukaansa, ei ainakaan ilman sellaisia summia kultaa, jollaisia hän ei mitenkään voisi kanniskella mukanaan.

Kaikki oli siis loppupeleissä Jackin varassa. Hemmetti.

Will perääntyi hietikolla sen verran, ettei hänen tarvitsisi pelätä meriveden kastelevan edes saappaiden kärkiä, ja lysähti istumaan. Hän tuijotti hämärtyvään horisonttiin, kuunteli kauempaa kantautuvaa juottoloiden ja ilotalojen meteliä ja mietti, missä vaiheessa olisi sopiva hetki palata ja tivata Jackilta, joko heillä oli miehistö.

Pitkään Will ei ehtinyt asiaa pohtia, kun kuuli takaansa askeleita ja lasipullojen kilahtelua toisiaan vasten. Hän käänsi päänsä äänen suuntaan, eikä tiennyt, mitä mieltä oli siitä, että tulija oli Jack. No, ainakaan nyt hänen ei tarvitsisi raahata tätä kapakasta väkisin mukaansa.

”Mitä sinä tänne oikein karkasit?” Jack kysyi rommipullot kourissa kilisten. ”Tuolla” – hän heilautti kättään jonnekin taaksensa – ”kaikki kiinnostava tapahtuu.”

”Juopottelu ja kapakkatappelut eivät minua kiinnosta”, Will tokaisi. ”Eivätkä ne ole se syy, miksi ylipäätään tulimme tänne Tortugaan. Meidän piti hankkia itsellemme miehistö, ja sen sijaan sinä ryypit rommia tuttaviesi seurassa kuin olisit hakemassa täältä ainoastaan krapulaa!”

”Miehistöasia on jo hoidossa”, Jack ilmoitti ja istahti – tai pikemminkin rojahti – Willin viereen hiekalle. ”Gibbs hankkii meille miehet, ja huomenna seilaamme Helmen ja tyttösi perään. Mutta nyt” – hän ojensi yhden rommipullon Willille – ”nyt voimme vain odottaa, ja miksi tehdä niin murjottaen ja kuivin suin?”

Will ei alkuun ottanut vastaan Jackin hänelle tarjoamaa pulloa. Tämä oli kuitenkin sinnikäs, ja lopulta hän nappasi rommin itselleen vain saadakseen tämän lopettamaan.

”Ei Helmi meiltä karkaa”, Jack sanoi sitten, kun Will istui hievahtamatta hämärään horisonttiin tuijottaen eikä avannut rommipulloaan. ”Kuten ei se neitosikaan.”

”Mistä sinä sen muka tiedät?” Will puuskahti.

”Kunhan tiedän.”

Jack vilkuili vähän väliä toisen suuntaan, kuin odottaen, että tämä lopulta ottaisi edes hörpyn rommistaan. Hänen ehkä hieman kömpelötkin lohdutusyritykset tuntuivat jäävän tältä täysin huomaamatta, mutta hän ei aikonut vielä luovuttaa.

”Toin sen rommin juotavaksi”, hän huomautti ottaen kulauksen yhdestä jo aiemmin avaamastaan pullosta.

Will ojensi Jackilta saamaansa pulloa takaisin. ”No siinä”, hän sanoi. ”Sen kun juot.”

”Yksin ei ole kiva juoda, poikaseni”, Jack ilmoitti ja vain kilisti omaa pulloaan Willin kädessä roikkuvaa vasten. ”Ottaisit sinäkin, niin piristyisit ehkä vähän. Vai onko suunnitelmasi todella murjottaa aamun asti?”

”Ehkä onkin”, Will tokaisi.

”Huono suunnitelma sellainen. No, eipä se kyllä yllätä kun on sinusta kyse…”

”Mitä tuon muka on tarkoitus meinata!?”

”Sitä, että pienessä humalassa on mukavampi odottaa aamua. Luota minuun.”

Jackiin luottaminen oli melkoisen riskialtista, mutta toisaalta, hän joutui tekemään jo niin joka tapauksessa. Heillä kuitenkin oli yhteinen määränpää. Niinpä Will loppujen lopuksi päättikin antaa periksi ja avasi rommipullonsa korkin ottaen väkevää juomaa pitkän kulauksen. Se poltti hänen kurkussaan mutta antoi hetkeksi muutakin ajateltavaa kuin huomisen epätoivoisen odottamisen ja pahimman pelkäämisen. Se varmasti oli ollutkin ajatus Jackin ehdotuksen taustalla.

Rommiryypyt nousivat tottumattoman Willin päähän nopeasti. Niin Jack oli alun perin arvellutkin, mutta hänelle tuli yllätyksenä se, miten humalatila tähän vaikutti. Hän oli odottanut, että Willistä tulisi alkoholin myötä iloisempi ja rennompi, mutta pian hänelle selvisikin, ettei rommi huuhtonutkaan tämän huolia sivuun vaan sittenkin vain vahvisti niitä. Hiljainen jurotus muuttui pikkuhiljaa loppumattomaksi Elizabethin perään parkumiseksi, jollaista Jack ei olisi viitsinyt sen erityisemmin kuunnella. Elizabeth-parka, yksin merirosvojen vankina! Ties mitä julmuuksia hän joutuu kokemaan!

”En voi odottaa aamuun!” Will huudahti yhtäkkiä, kun oli aikansa sydäntään avannut, ja ponkaisi ylös seisomaan. ”Minä vaikka uin hänen luokseen!”

”Äppäppäp, äläpäs hoppuile”, Jack sanoi ja nousi kiireesti hänkin jaloilleen. Vaikka hän olikin määrällisesti juonut rommia enemmän kuin Will, hänen sietokykynsä sille oli huomattavasti suurempi, ja siksi hän kykeni ajattelemaan vielä melko järkevästi. ”Kyllä sinä laivan tarvitset pelastusretkellesi. Ja miehistön. Ja milloin ne saat?” hän tarrasi Willin paidasta, ettei tämä vain oikeasti marssisi suoraa päätä mereen.

”A-aamulla”, tämä mokelsi.

”Juuri niin, aamulla”, Jack vahvisti. ”Joten nyt istahdat minun kanssa tänne odottamaan, vai haluatko palata kapakkaan?”

”Ei kapakkaa. Liikaa melua. Haisee.”

”No niin kyllä tekee”, Jackinkin oli myönnettävä.

He istahtivat takaisin hiekalle. Will veti jalkansa lähemmäs kehoaan ja laski käsivartensa niiden päälle. Hän otti huikan rommistaan ja alkoi yskiä, kun nielaisi viimeiset pisarat henkitorveensa.

”Tukehtua ei saa”, Jack käski ja hakkasi kädellään Willin selkää. Tämä yski niin että ihan tärisi. Rommipullo tipahti käsistä maahan, ja vaikka yskä viimeinen laantui, tärinä ei lakannut. ”Voi perskuta”, Jack manasi tajutessaan, että Will oli alkanut itkeä.

”Mitä jos emme ehdi ajoissa!?” Will kysyi nikotuksensa lomassa. ”Mitä jos Elizabeth on pahasti loukkaantunut, taitaitai jo kuollut, tai…”

”Noh, noh”, Jack yritti rauhoitella. Hyvin kömpelösti hän laski kätensä toisen yläselälle ja taputti sitä verkkaisesti. ”Kyllä me ehdimme ajoissa, usko pois. Elizabethilla ei ole mitään hätää.”

”Lupaatko?”

Jack ei ensin vastannut mitään Willille, sillä tämä oli yllättäen kääntynytkin halaamaan häntä ja ripustanut kätensä hänen kaulaansa tavalla, jota hän olisi voinut odottaa Scarlettilta, Giselleltä tai keneltä tahansa muulta naiselta – ei Williltä. Hän ei kuitenkaan edes hätkähtänyt tekoa vaan jatkoi tämän selän taputtelua ja lohdutusyritystään.

”Lupaan.”

Ja hän aidosti aikoi pitää lupauksensa ja tehdä kaikkensa sen eteen. Eikä hän tekisi niin vain itsensä puolesta, vaikka hänellä oli omat itsekkäätkin syynsä lähteä Mustan Helmen perään, vaan myös Elizabethin ja ennen kaikkea Willin takia. Hän ei kestänyt edes kuvitella, miten pahasti Will murtuisi, jos he epäonnistuisivat pyrkimyksissään, kun jo pelkkä rommin vahvistama huoli sai tämän vollottamaan Elizabethin perään kuin teuraaksi joutuvan sian ja melkein juoksemaan mereenkin.

”Lupaathan varmasti?”

Will nosti päänsä Jackin olalta ja tuijotti tätä ruskeilla, kyynelistä kiiltävillä silmillään intensiivisemmin kuin kukaan muu koskaan aiemmin. Jackista tuntui, että se katse suurin piirtein lävisti hänen sielunsa. Hän tunsi huojennusta siitä, että vakaasti aikoi pitää antamansa lupauksen, sillä oli varma, että sellaisen katseen omistavalle ihmiselle valehtelemisesta joutuisi Helvetissä pahempaan kärsimykseen kuin edes vuosia kestäneestä merirosvoamisesta ja tuhon kylvämisestä.

”Lupaan. Varmasti.”

Helpotus näytti ihan pyyhkäisevän yli Willin silmien, jotka sitten piiloutuivat sulkeutuvien silmäluomien taakse. Ne eivät ehtineet edes aueta, kun Will nojautui vielä lähemmäs Jackia ja painoi huulensa voimalla tämän omia vasten. Toisin kuin aikaisempi kaulaan ripustautuminen, suudelma sai Jackin hätkähtämään, mutta hän ei yrittänyt pyristellä siitä pois. Ei hän ehkä normaalitilanteessa olisi suudellut miestä takaisin, vaikka olikin omalla tavallaan alkanut Williin kiintyä, mutta rommi pehmitti mieltä ja höllensi huulia monessakin mielessä. Niinpä hän vastasikin aloitteeseen, mikä tuntui innostavan Williä vain entisestään ja syventävän suudelmaa.

Se oli hyvin erilainen suudelma kuin yksikään aikaisempi Jackin elämässä. Siinä ei ollut oikeastaan himoa tai suuria romanttisia tunteita, lähinnä vain lohtua ja rohkaisua, turvaakin. Se myös ikään kuin vahvisti, sinetöi Jackin antaman lupauksen, että he todellakin onnistuisivat tavoitteessaan ja kaikki tulisi olemaan hyvin.

Lopulta Will vetäytyi irti suudelmasta ja perääntyi hieman. Jack huomasi toivovansa, että se hetki olisi kestänyt vielä edes hetken kauemmin. Willin huulet hänen omiaan vasten olivat tuntuneet niin mukavan pehmeiltä ja lämpimiltä verrattuna lasiseen pullonsuuhun, johon hän oletti jatkossa joutuvansa tyytymään. Onneksi edes rommi sentään aina pehmensi aivoja ja lämmitti sisintä.

”Kiitos”, Will vastasi vaimeasti. Hän poimi vierestään hiekalta lasipullon, jonka pohjalla oli vielä tilkkanen rommia, ja joi sen yhdellä kulauksella. Pullon tyhjennyttyä kokonaan hän irrotti otteensa siitä ja ojensi vapautuneen kätensä Jackille. ”Kättä päälle”, hän sanoi. ”Antamasi lupauksen sinetiksi.”

Jack oli ehtinyt jo ajatella, että heidän aikaisempi suudelmansa oli jo sinetöinyt lupauksen, mutta hän tarttui kiinni Willin ojentamaan käteen. Jos tämä nyt vielä sellaisen muodollisuuden halusi, hän voisi sen varsin hyvin tälle antaa.

Willin ote Jackin kädestä tiukentui hetkessä, ja hän kiskaisi heidät lähemmäs toisiaan. Jack olisi ennemmin olettanut Willin ripustautuvan hänen kaulaansa uudestaan, mutta sen sijaan tämä painoikin heidän huulensa toistamiseen vasten toisiaan, määrätietoisesti ja kiihkeästi.

Ehkä se oli pelkkää humalaa, pelkkää huoleen ja epätoivoon haettua turvaa, ehkä se oli viimeinen sinetti annetulle lupaukselle. Jack ei välittänyt siitä, mitä se viime kädessä sitten olikaan. Hän nautti Willistä huokuvasta lämmöstä ja rommin mausta huulillaan, sen hetken hiljaisuudesta ja pysähtyneisyydestä. Pian koittaisi huominen ja he lähtisivät Gibbsin hankkiman miehistön kanssa Mustan Helmen perään ja pelastamaan Elizabethia, mutta nyt vielä sen illan verran ei ollut mitään muuta kuin hiljainen ranta ja he kaksi, kasa rommipulloja sekä annetun lupauksen sinetit.

Siitä olisi hyvä jatkaa aamulla eteenpäin.
« Viimeksi muokattu: 28.08.2022 07:18:22 kirjoittanut Larjus »
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 285
  • Kurlun murlun
Yar har fiddle-dee-dee, merirosvotarina lauantain ratoksi! 😀

Lainaus
Genre: Jonkin sortin hurt/comfort (ja jotain mistä en itsekään tiedä)
😂 "Asioita tapahtuu"

Feelaan kyllä tuota, että miksei ole aiemmin tullut kirjoiteltua sarjasta/leffasta/kirjasta/mistä vain, etenkin kun se on ollut rakas jo pitkään. Pitäisi minunkin inspiroitua yhdestä sun toisesta, muun muassa tästä. Olin Kirstun ilmestymisen aikaan ihan naurettavan kova PotC-fani ja on siinä trilogiassa jotain tosi viehättävää. Myöhemmät leffat ovat sitten eri asia. 😅

En muista että olisin ollut oman PotC-suoni aikoihin järin tietoinen shippailusta sun muusta, mutta kyllä Jack/Willissä on aina ollut jotain kiehtovaa. Eihän sitä aina romanssiakaan tarvita, jotta vähän voidaan tökätä huulia vastakkain rommin siemailun ohella. 😀 Ihmekään, että Will kaipasi hieman lohtua, kun Elizabeth pyörii ties missä ja sekin on epävarmaa, päästäänkö matkaan kuinka näppärästi. Vieläpä jos pitää mennä luottamaan pahaiseen merirosvoon.

Lainaus
”Mitä sinä tänne oikein karkasit?” Jack kysyi rommipullot kourissa kilisten. ”Tuolla” – hän heilautti kättään jonnekin taaksensa – ”kaikki kiinnostava tapahtuu.”
Varsinkin tästä tuli niin lämmin fiilis, kun näin tuon elävästi sieluni silmin ja kuulin päässäni Deppin äänen pienen slurraamisen kera. 😂 Mahtavaa.

Lainaus
"Vai onko suunnitelmasi todella murjottaa aamun asti?”

”Ehkä onkin”, Will tokaisi.

”Huono suunnitelma sellainen. No, eipä se kyllä yllätä kun on sinusta kyse…”

”Mitä tuon muka on tarkoitus meinata!?”
Will yhtä kuumapäisenä kuin aina, etenkin jos mennään kyseenalaistamaan illan suunnitelmia. 😂 Tästä henki myös pieni MB-viba, mutta se nyt varmaan johtuu minusta ja kotoisasti takaraivossa asustelevasta MB-impulssista. xD

Kiitos tästä, tämä oli nostalginen ja samalla tarjosi uutta ficcikentälle! Kivaa, että PotC potki (xD) kirjoittamaan tekstisen ja sait fandominkin valloitettua. 🖤

- Mai

PS: Pari pikkuerhettä osui silmiini!

Lainaus
Will asteli rivakasti eteenpäin vaikkei ei tiennyt lainkaan, minne oli suuntaamassa. Hän antoi kiukkunsa johdattaa itsensä satama-alueen ulkopuolelle, josta hän löysi vähän matkan päästää pienen kaistaleen kallion suojaamaa rantaa.

"I read you loud and clear, Lizard."

Angelina

  • ***
  • Viestejä: 6 738
Mä päästin ihan ääneen jonkin riemunkiljahduksen, kun näin että olit kirjottanut mulle Piratesia! :'D Siis ihan huikeeta ♥ Mulla on ollut vähän sama, että lähdemateriaali on tässä ollut tarpeeksi, koska mäkin rakastan niitä kolmea ensimmäistä leffaa - Mustan Helmen kirousta aivan erityisesti <3 Mutta näin slasharina piti heittää Jack/Will ilmoille kun leffa telkkarista toivetta kirjottaessa tuli ja ihan mahtavaa että tartuit siihen ;D

Ah, Tortuga <3 The place to be, vaikka toisaalta en ihmettele lainkaan ettei Will ollut ihan elementissään :'D

Lainaus
”Mitä sinä tänne oikein karkasit?” Jack kysyi rommipullot kourissa kilisten. ”Tuolla” – hän heilautti kättään jonnekin taaksensa – ”kaikki kiinnostava tapahtuu.”

Näin tässä ihan sieluni silmin Jackin heilumassa rommipullojen kanssa ja huitomassa ties mihin. Ihana mielikuva ;D

Lainaus
”Ei kapakkaa. Liikaa melua. Haisee.”

”No niin kyllä tekee”, Jackinkin oli myönnettävä.

HUUTS :'''D Ihan 5/5 dialogia! Ja miten ressukka humalainen Will - rommin kanssa pitää vielä vähän treenata.

Lainaus
Will nosti päänsä Jackin olalta ja tuijotti tätä ruskeilla, kyynelistä kiiltävillä silmillään intensiivisemmin kuin kukaan muu koskaan aiemmin. Jackista tuntui, että se katse suurin piirtein lävisti hänen sielunsa. Hän tunsi huojennusta siitä, että vakaasti aikoi pitää antamansa lupauksen, sillä oli varma, että sellaisen katseen omistavalle ihmiselle valehtelemisesta joutuisi Helvetissä pahempaan kärsimykseen kuin edes vuosia kestäneestä merirosvoamisesta ja tuhon kylvämisestä.

Sori megaquote, mutta TÄMÄ! Siis Orlando Bloomin kauriinsilmät tuijottamassa itkuisina -- mitä siinä tilanteessa EI lupaisi? My god, minä ja Jack ollaan ihan lapasia ♥___♥

Lainaus
sen illan verran ei ollut mitään muuta kuin hiljainen ranta ja he kaksi, kasa rommipulloja sekä annetun lupauksen sinetit.

Siis ah <3 Tulee ihan huutokommenttia, mutta kun tää oli aivan loistava :D Siis hauska ja söpö ja vaan niin.... aaaaaaah <3 Ihan täydellistä ja jotenkin tälle paritukselle kovin sopivaa - rommipäissä pientä suudelmien vaihtoa ennen kuin aamulla pitää lähteä taas uusiin seikkailuihin! Tuhannet kiitokset, this made my day ♥♥

// Maissinaksu ehti näemmä kiilailemaan kun tätä rustailin :D


“We Slytherins are brave, yes, but not stupid.”

bannu © Inkku ♥

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 873
Katselin itsekin ekat kaksi leffaa uudelleen tuossa jokin aikaa sitten, kun Deppin oikeudenkäynnin tulokset tulivat ja piti se viimeinenkin katsoa, mutta jotenkin jäi, ehkä tämän myötä innostuisin katsomaan sen myös. :)

Willin epätoivo oli hauskaa luettavaa ja oikeastaan oli kivaa, miten paljon enemmän hän tuntui tässä kitisevältä pikkulapselta kuin leffassa. Jack tuntui aidolta ja hauskaa, miten selkeästi ajattelevalta hän kuulosti Willin valituksen päälle. Kiva että pidit mukana molempien ärsytyksen toista kohtaan, eikä tässä menty liian läheisiin väleihin. Willin ja Jackin välinen kitka on parasta elokuvissakin ja olit pitänyt sen hyvin mukaan tässä.

Lainaus
”Toin sen rommin juotavaksi”, hän huomautti ottaen kulauksen yhdestä jo aiemmin avaamastaan pullosta.

Will ojensi Jackilta saamaansa pulloa takaisin. ”No siinä”, hän sanoi. ”Sen kun juot.”

”Yksin ei ole kiva juoda, poikaseni”, Jack ilmoitti ja vain kilisti omaa pulloaan Willin kädessä roikkuvaa vasten.

Ihan parasta oli tämä sanojen vaihto, ihan Willin ja Jackin kuuloista. En kehdannut lainata koko keskustelua, mutta myös Willin tokaisu, että aikoo murjottaa aamuun saakka oli ihan parasta. ;D Oi ja miten Willistä paljastuikin vielä entisestään valittavampi persoona saatuaan vähän promillea vereensä, usko tuon ehdottomasti hänestä.

Lainaus
”Tukehtua ei saa”, Jack käski ja hakkasi kädellään Willin selkää

Aaa söpöä! Ja sitten kiroilu siihen perään, kun Will alkoikin itkeä. Kävi jo tässä kohtaa vähän sääliksi Williä, koska ei hän ole tämmöiseen älyttömään seikkailuun koskaan joutunut. Onneksi Jackista löytyy vähän lohduttajan vikaa. Hauskaa, että Jack häkeltyi suudelmasta, kun ajattelen, että moni asia ei hätkäytyä häntä. Rommipäissään suutelu oli myös jotenkin tosi sopivaa näille kahdelle, (öhö öhö vaikka Jackille se varmaan on ihan normaalitila suudella) ja Will ei moraalikompassillaan muutoin tuollaiseen ryhtyisikään. Voin jo kuvitella Willin tuntemuksia seuraavana aamuna, koska Jack tuskin ajattelisi hetkestä sen kummemmin ja voisi olla hupaisa ja kiusallinen keskustelu Willille, kun pitää selventää, että se nyt oli vain semmoinen rommin päähän pistämä pisto eikä mitään muuta. ;D Mutta tämä lopetus oli hirveän söpö ja kiitän tästä tosi paljon. En ole itsekään tainnut lukea aiemmin PotCstä ficcejä, mutta tämä korvasi oikein hyvin tätä puutetta. :)
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 060
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Maissinaksu: Asioita tosiaan tapahtui ;D Joidenkin teosten kanssa taitaa vain olla silleen, että canon-materiaalissa on tarpeeksi, eikä sitä innostu juurikaan miettimään asioita sen enempää. Mäkään en oo pahemmin aatellut mitään shippausjuttuja PotC:ssä, mutta ainahan sitä voi kokeilla, varsinkin kun saa pelkästä maininnasta idean joka ei jätä rauhaan XD Eipä sitä tosiaan sen kummempaa romanssia tartte, rommi riittää katalysaattoriksi :D

Lainaus
Varsinkin tästä tuli niin lämmin fiilis, kun näin tuon elävästi sieluni silmin ja kuulin päässäni Deppin äänen pienen slurraamisen kera.
Ihan parasta et pystyt näkemään ja kuulemaan tämän elävästi mielessäsi 😭♥ Semmosen kuuleminen on yks parhaimpia kehuja mitä voi saada.

Lainaus
Tästä henki myös pieni MB-viba, mutta se nyt varmaan johtuu minusta ja kotoisasti takaraivossa asustelevasta MB-impulssista. xD
Haha, nyt kun sanoit niin tässä on jotain samaa vibaa ;D Samanlaista hahmokemiaa ilmassa, ja kun itsellänikin sellainen impulssi asustelee päässä niin eipä tällaiset mielleyhtymät kovin yllättävä ole.

Kiitokset ihanasta kommentista ♥ (kuin myös löydetyistä typoista, sen sitä saa kun vielä illalla silmäilee tekstiä läpi, eikä tommosiin koneen oikolukukaan iske...)


Angelina: Oi että, ihana reaktio ♥ Yllätin vähän itsenikin kun siitä ehdotuksesta päädyin kirjoittamaan, mutta kerrankos sitä. Hauska kokemus se oli itsellenikin. Lisäksi sain itsekin hyvän syyn katsoa Disney+:sta taas PotC-leffoja :D

Lainaus
Näin tässä ihan sieluni silmin Jackin heilumassa rommipullojen kanssa ja huitomassa ties mihin. Ihana mielikuva ;D
Eiiii, ihanaa kun sulla ja Maissinaksulla oli molemmilla samat ajatukset just tästä samasta kohdasta! 😭 Tää oli siis selvästi onnistunut laini. Nyt on tyytyväinen olo!

Lainaus
HUUTS :'''D Ihan 5/5 dialogia!
Kiva kun tykkäät dialogista, sitä oli hauska kirjoitella ja muutenkin siinä samalla oli hyvä jäsennellä itsellenikin näiden kahden välistä vuorovaikutusta.
Äläkä kuule yhtään pahoittele megaquoteja tai huutokommentteja koska niistähän sitä just hyvin välittyy lukijankin fiilikset ja mikä on toiminut, ja sehän se on sitä parasta palautetta ♥ Ihana kuulla että tämä ilahdutti ja tykkäsit!

Lainaus
Siis Orlando Bloomin kauriinsilmät tuijottamassa itkuisina -- mitä siinä tilanteessa EI lupaisi?
No siis niinpä 😭 T. kolmas lapanen

Kiitokset sullekin kommentistasi, mahtia että onnistuin tällä piristämään päivääsi ♥


Meldis: Mäkään en oo muuten sitä viimesintä PotC-leffaa nänhyt. Mulle oikeestaan vain sillä alkuperäisellä trilogialla on väliä, oon tainnu nelosenki nähdä vain kerran 🤔 Mut oon kyllä aatellut että voisin katsella senkin joku päivä kun Disney+:ssa on ne kaikki niin kätevästi. Katotaan vain että mikä päivä se "joku päivä" sitten on 😅

Mukavaa että sullekin toimi se, miten olen Willin ja Jackin tähän kirjoittanut. Willistä tuli vähän tavallista kitisevämpi pikkulapsi joo, sellainen vain tuntui irtoavan ja asettuvan paremmin tarinaan :D Siihen päälle ärsytys Jackia kohtaan ja vähän rommia niin a vot ;D Oon samaa mieltä siinä, että Jackin ja Willin välinen kitka on ihan parasta, enkä oliskaan voinut kirjoittaa heille liian läheisiä ja lämpimiä välejä.

Lainaus
Ihan parasta oli tämä sanojen vaihto, ihan Willin ja Jackin kuuloista. En kehdannut lainata koko keskustelua, mutta myös Willin tokaisu, että aikoo murjottaa aamuun saakka oli ihan parasta. ;D
Ihanaa kun sinäkin tykkäsit dialogista! Sen kirjoittaminen oli lemppariani eikä ihan niin työlästä kuin muun ficin työstäminen.

Lainaus
Hauskaa, että Jack häkeltyi suudelmasta, kun ajattelen, että moni asia ei hätkäytyä häntä.
Aattelisin, että itse suudelmaa enemmän Jackin yllätti se, että se oli juuri Will, joka häntä suuteli :D Vaikka se tapahtuikin rommin voimalla. Enpä voisi uskoakaan, että Will ainakaan menisi suutelemaan selvin päin muita kuin Elizabethia :D Hauska kyllä ajatella, että mitäs sitten seuraavana aamuna, mitkä on kummankin hahmon fiilikset ja puhutaanko asiasta mitään. Veikkaan että molemmat kyllä muistavat, ainakin jotain. Vaikka Will taatusti haluaisi unohtaa!

Sullekin kiitos kommentista, ihana kuulla että viihdyit tämän parissa.
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 665
Neljäs lapanen ilmoittautuu! T. ikuinen Orlando-fani :D Olin vallan unohtanut, että olit kirjoittanut tällaisen ficin, vaikka näin tämän kyllä silloin, kun julkaisit. Minä en ole katsonut näitä leffoja vuosikausiin, enkä ole myöskään nähnyt uusinta (vai uusimpia? en ole siitä neljännestäkään varma), joten tämän lukeminen tuntui siksi ihan erityisen nostalgiselta. Ja tietysti myös siksi, että tämä sijoittui juuri ekan elokuvan aikoihin.

Lainaus
Will olisi mieluummin kuluttanut aikaa vaikka oikeiden kilpikonnien kanssa
Voin hyvin kuvitella, että Jack Sparrow'n kanssa tulee tällaisia fiiliksiä välillä tai jopa usein :D Oli helppo kuvitella Will yksin rannalle pohtimaan vaihtoehtoisia ratkaisuja ongelmaan, mutta kuitenkin sitten päätymään siihen, että Jackia tarvitaan. Tietysti Jack ilmestyy myös rannalle ja totta kai mukana on nimenomaan rommia :D Tässä maailmassa ei mitään olutta tai muuta sellaista juoda! Jackin ja Willin keskustelu on hauskaa luettavaa, varsinkin Jackin toteamus, että Willin suunnitelma on huono. Ja tuo muidenkin esiin nostama "Tuolla kaikki kiinnostava tapahtuu" -kohta on niin Jackia! Samoin tuo "Äppäppäp", kun Will vakuuttaa vaikka uivansa Elizabethin luokse XD ihan huikea kohta! Oikeastaan tuon jälkeen sai hihitellä monelle kohdalle, kuten Willin analyysille kapakoiden olemuksesta ja myös Jackin ”Tukehtua ei saa” nauratti, vaikka vakava asia olikin.

Lainaus
rommi pehmitti mieltä ja höllensi huulia monessakin mielessä
Tämä oli oikein osuvaa, paitsi Jackin, myös Willin kohdalla, kun Will on tuollainen romminsietokyvyltään heikko nuorukainen, joka paitsi äityy murehtimaan, myös muuttuu tunteelliseksi ja suutelunhaluiseksi juotuaan :D Mitäköhän Will miettii tästä illasta seuraavana aamuna, olisipa hauska lukea! Eli en pistä pahakseni, jos vaikka kirjoittaisit lisääkin, merirosvoilu maistuu aina! Kiitos tästä, hauska paritus ja hieno toteutus, oli kiva lukea :)
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 060
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Thelina eiku siis neljäs lapanen: Kiva että löysit tämän pariin, vaikka olitkin ehtinyt sen hetkeksi unohtaa. Eka leffa varsinkin on aikamoinen nostalgiapaukku 8) Ei siis ihmekään että tästä ficistä tuli nostalgiafiiliksiä.

Lainaus
Tässä maailmassa ei mitään olutta tai muuta sellaista juoda!
No siis ei tietenkään! Totta kai merirosvot juovat vain rommia, ja kaikki muutkin ihmiset siinä sivussa ;D

Ihan parasta kuulla, että dialogi sun muu on viihdyttänyt ihan naurattamiseen asti! Kyllähän siitä joo vähän semmosta tuli, vaikka ei tämä mikään huumorifici olekaan. Mutta syytän Jackia! Ja rommia :D (Itse kyllä olin ficatessa ihan selvin päin :)) )

Lainaus
Mitäköhän Will miettii tästä illasta seuraavana aamuna, olisipa hauska lukea! Eli en pistä pahakseni, jos vaikka kirjoittaisit lisääkin, merirosvoilu maistuu aina!
Haha, samaapa mietin itsekin! En varmaan ole tälle ficille jatkoa rustailemassa (ellen sitten jotain kuningasideaa saa), mutta mulla on kyllä mielessä yksi pieni pätkä, josta vois jonkinmoisen PotC-ficletin saada aikaiseksi 🤔 Se kyllä liittyy kolmosleffaan. Sen hyvin todennäköisesti kirjoitan jossain välissä (olis niin hyvä Multifandomiin nimittäin), joten sitä odotellessa!

Kiitokset kommentista ♥ Ihanaa kun olen onnistunut viihdyttämään.
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 155
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! :) Pirates of the Caribbean ja Jack/Will kuulosti niin mielenkiintoiselta, että päätin valita tämän arpajaisluettavaksi. Etenkin eka leffa on niin huippu, takuuvarmaa hyvän mielen katsottavaa, ja ilahduinkin kovasti, kun huomasin tämän tarinan sijoittuvan niihin aikoihin! Vaikka leffojen katsomisesta on vierähtänyt kovasti aikaa, tämä teksti siivitti minut heti takaisin niihin tunnelmiin, ja mieleen palasi elävästi miehistönhakureissu Tortugassa. Meluisa ja sotkuinen kapakkaympäristö on oivasti kuvattu, ja niin on myös Tortugan rauhaisampi puoli satama-alueen ulkopuolella. On helppo kuvitella Will vetäytyneenä yksin rannalle, turhautuneena Jackiin ja siihen ettei voi saman tien lähteä Elizabethin perään.

Jack ja Will ovat seikkailunsa alussa kyllä varsin odottamaton parivaljakko, mutta hauskasti tästä tarinastakin ilmenee se, kuinka he jo tässä vaiheessa alkavat pikkuhiljaa kiintyä ja luottaa toisiinsa, vaikka he välillä ovatkin napit vastakkain. Pidän tosi paljon siitä, miten Jackin saavuttua rannalle päästään kurkistamaan hänenkin ajatuksiinsa ja saadaan vakuus sille, että kyllä hän ihan tosissaan on Williä auttamassa, vaikka toki hänellä on omat itsekkäämmätkin vaikuttimensa. Tuntuu jotenkin niin jackmaiselta ajatella, että parempi hoitaa pelastusreissu kunnialla, jottei Will murru entistäkin pahemmin, kun jo rommin vahvistama huoli saa tämän ihan sekaisin. ;D Jackin kömpelöhköt lohdutteluyritykset tuntuvat nekin tosi luontevilta.

Hän tunsi huojennusta siitä, että vakaasti aikoi pitää antamansa lupauksen, sillä oli varma, että sellaisen katseen omistavalle ihmiselle valehtelemisesta joutuisi Helvetissä pahempaan kärsimykseen kuin edes vuosia kestäneestä merirosvoamisesta ja tuhon kylvämisestä.
Ai että, voin niin kuvitella Jackin ajattelevan näin. :D Ihan helmi. Minusta on ihanaa, miten tässä tarinassa on fandomille uskollisia huumorin pilkahduksia, vaikka muuten Willin osalta ollaankin aika melankolisissa tunnelmissa.

Se on kyllä jännä, miten eri tavalla alkoholi eri ihmisiin vaikuttaa. Toiset karistavat huolet harteiltaan, ja toisia ne taas alkavat painaa entistäkin enemmän. Sitä ei aina voi ennakoida, ja Jackin piristyssuunnitelma ei nyt menekään ihan putkeen - mutta ainakin se lopulta lähentää miehiä ja valaa luottamusta heidän välillään, mikä on sekin ihan kelpo lopputulos! Varsinkin, kun samalla saa vähän nauttia suudelmistakin, vaikka ne ovatkin erilaisia ja eri lähtökohdista kumpuavia kuin Jackin aikaisemmat. ;D Will on niin sympaattinen osoittaessaan helpottuneisuuttaan ja kiintymystään halauksin ja suudelmin. Rommi tosiaankin höllentää huulia monessakin mielessä, osuvasti luonnehdittu! :D

Pian koittaisi huominen ja he lähtisivät Gibbsin hankkiman miehistön kanssa Mustan Helmen perään ja pelastamaan Elizabethia, mutta nyt vielä sen illan verran ei ollut mitään muuta kuin hiljainen ranta ja he kaksi, kasa rommipulloja sekä annetun lupauksen sinetit.
Tässä tuokiossa on todella jotain kaunista ja seesteistä, ja tällaisiin levollisiin tunnelmiin onkin ihanaa päättää hurt/comfort-tarina. ♥ Tulee sellainen fiilis, että juuri nyt kaikki on ihan hyvin ja huomenna koittaa suuri seikkailu, jota siivittää miesten puolin ja toisin vahvistunut luottamus.

Kiitoksia tästä tarinasta, joka tarjosi sydäntälämmittävän hurt/comfortin ohella myös hauskuutta ja roppakaupalla PotC-nostalgiaa! :-* -Walle

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 060
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Waulish: Eka leffa on joo ihan paras, en tuu varmaan koskaan kyllästymään siihen. Oli siksi itsellenikin kiva, että juuri ensimmäinen elokuvista inspiroi kirjoittamaan :D

Tosi kiva kuulla, että tykkäät siitä, miten olen kirjoittanut Willin ja Jackin välejä! Siinä on tosiaan melkoinen parivaljakko, odottamaton, mutta yllättävän hyvin yhdessä toimiva. Vähän olosuhteiden pakosta muodostunut ja vaikka yhteen ottavatkin, kyllä heiltä löytyy myös jonkinmoista luottoa. Ja toki osin yhteinen päämäärä.
Lainaus
Jackin kömpelöhköt lohdutteluyritykset tuntuvat nekin tosi luontevilta.
Jotenki hauska että kömpelöt lohdutusyritykset tuntuvat luontevilta eivätkä kömpleöiltä ;D Mutta tajuan kyllä, mitä tarkoitat, ja kiitän kehuista ♥

Lainaus
Se on kyllä jännä, miten eri tavalla alkoholi eri ihmisiin vaikuttaa. Toiset karistavat huolet harteiltaan, ja toisia ne taas alkavat painaa entistäkin enemmän.
Jep, eikä yleensä voikaan varmuudella sanoa, miten alkoholi toisiin vaikuttaa. Esim. monia se tuntuu villitsevän, mutta itselläni ensimmäinen vaikutus on yleensä lisääntynyt väsymys 😅 Jackin harmiksi rommi ei toiminut ihan niin kuin tämä oli suunnitellut, mutta ei kai lopputuloskaan niin kamala ollut.

Lainaus
Tulee sellainen fiilis, että juuri nyt kaikki on ihan hyvin ja huomenna koittaa suuri seikkailu, jota siivittää miesten puolin ja toisin vahvistunut luottamus.
Tämä tiivistänee ficin lopetuksen aikas täydellisesti. Ainakaan en itse asiaa fiksummin osaisi ilmaista ;D Sinä se osaat aina niin hienosti kuvata/sanoittaa asioita ja ajatuksia.

Kiitokset jälleen kerran ihanasta, pohdiskelevasta ja pitkästä kommentista! Niin mukava kuulla että olet viihtynyt ficini äärellä ♥
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 6 215
Kommenttikamppiksesta iltaa o/

Itsellä vähän sama homma kun sulla tän fandomin kanssa, alusta asti olen leffoja rakastanut, mutta ficcipuoli on jäänyt hyvin vähäiseksi jos ei olemattomaksi. Jotain Elizabeth/Jackia muistan kakkosen jälkeen kirjoittaneeni, mutta siinä se. Canon on riittänyt, tai sitten siihen on tuntunut liian vaikealta sekaantua.

Tää oli oikein oiva korkkaus fandomille, Will oli niin aww sortuessaan ihan kokonaan alkoholin vaikutuksen alla, ja Jack just oma itsensä, kun selvästi nautti läheisyydestä, mutta yritti kuitenkin olla niin asiallisesti kun nyt osasi.

Willin kiukku oli kyllä hyvin canonista, hän tuntui ihan omalta itseltään siinä tilanteessa, oli myös hyvin samaistuttava😂😅
Olikohan ihan rommin vaikutusta tuo pussailu, vai saiko Will vaan siitä rohkaisua kokeilla, voisko Jack olla muutakin kun vähän ärsyttävä😏

Willin kyynelistä kirkkaat ruskeat silmät (krhm tai Orlandon) piirtyivät tämän kuvailun myötä verkkokalvoilleni tosi selkeästi, niin nätti kuva<3

~Violet kiittää

I am enough.
.

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 060
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Lainaus
Canon on riittänyt, tai sitten siihen on tuntunut liian vaikealta sekaantua.
Alkuperäinen trilogia on kyllä niin hyvä, ettei sinne ole tarvinnt tunkea omaa lusikkaansa ficimuodossa :D Ei tätä ennen. Vaikka oli tämän kirjoittelu kyllä hauskaa...

Kiva juttu että tykkäsit siitä mitä hahmot tässä tekevät! Willillä nyt ei tietty voi olla mitään viinapäätä ja totta kai se vähän kiukkuaa kun Elizabeth on teillä tietämättömillä ja Jack on liian iloinen ja huoleton :D Vaikka loppujen lopuksi käyttäytyikin ihan asiallisesti, ainakin asiallisemmin kuin olisi voinut.

Lainaus
Olikohan ihan rommin vaikutusta tuo pussailu, vai saiko Will vaan siitä rohkaisua kokeilla, voisko Jack olla muutakin kun vähän ärsyttävä😏
Sitä voi jokainen miettiä ihan omassa päässää >:3c

Lainaus
Willin kyynelistä kirkkaat ruskeat silmät (krhm tai Orlandon) piirtyivät tämän kuvailun myötä verkkokalvoilleni tosi selkeästi, niin nätti kuva<3
No siis joo 🥺 Orlando Bloomilla on kyllä nätit silmät, ja sit ku ne vielä kyynelissä niin eiköhän kuka vain ole heikko niiden edessä! Kiva kun pystyit luomaan sen kuvan mielessäsi ;D

Isot kiitokset vielä kommentistasi Violetu, ihanaa että viihdyit tämän äärellä ♥
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti