Ficin nimi: Suussasulavaa
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: The Legend of Korra
Ikäraja: k-11
Paritus: Pikkuruinen Tahnorra havaittavissa
Genre: Ööh... Kaksimielisellä läpällä höystetty draama
Summary:
”Onko ruokasi hyvää, ahhvatar?”A/N: Sen lisäksi, että olen retkahtanut tähän shippiin korviani myöten, tulin selanneeksi vanhoja Feissarimokia ja sain idean sieltä. Kaikkea sitä.
Ikärajasta en ollut täysin varma, mutta päädyin laittamaan kahdesta vaihtoehdosta korkeamman.
***
Ystävien kanssa kokoontumisessa oli luonnollisesti sosiaalista elämää ruokkiva elementtinsä, mutta totuuden nimissä Korran oli myönnettävä pöytään tarjoillun aterian viehättävän rutkasti enemmän. Makon, Bolinin ja Asamin kasvot olivat tulleet jo tutuiksi, kun taas höyryävä kulhollinen nuudeleita ja hunajaan kastettua lihaa kiinnitti hänen huomionsa häpeämättömän tiukasti kuin hän ei olisi koskaan nähnyt mitään niin upeaa. Tuoksukin sai melkein kyyneleet silmiin.
Tenzinin saarella asuessa ja harjoitellessa suurin varjopuoli oli ehdottomasti kasvispohjainen ruokavalio, jota Korra noudatti hammasta purren ja itsekseen jupisten. Kaupunki taas oli täynnä eksoottisia makuelämyksiä ja ennen kaikkea mielettömiä määriä liharuokia, joista hänen olisi ollut kuulemma suopea jäädä paitsi omaksuakseen tuulenkulkijoiden kurinalaisen, pienistä maailman ihmeistä nauttivan elämäntyylin.
Tenzinin näkökannoissa oli kuitenkin muutamia aukkoja. Ensinnäkään hän ei ollut tuulenkulkija, eikä edes tuulentaitaja, pahus vie. Toiseksi tuskin kurinalaisuuden perikuva Tenzininkään tai tämän kunnollisten lasten olisi pitkään onnistunut vältellä kaikkea sellaista, mikä ei edustanut puhdasoppista kasvissyöntiä ja sitä kautta tuulenkulkijoiden henkistä ylemmyyttä. Helppohan sitä oli pysytellä houkutuksista etäällä omalla pikku saaritemppelillä.
Lisäksi oli typerää tehdä jostain niin mahtavasta asiasta kuin liha minkäänlaista demonia kutsumalla sitä
houkutukseksi juuri sellaisella äänensävyllä, jota ihmiset käyttivät ylenkatsoessaan jotain.
Nielaistuaan Korran olisi tehnyt mieli suureen ääneen julistaa maistaneensa juuri parasta ruokaa koskaan. Niinkin pienessä suupalassa kulminoitui lähes kaikki, mikä sai hänet tuntemaan itsensä voimakkaaksi, eläväksi sieluksi. Ja hän ei muka osannut nauttia maailman pienistä kauneuksista. Mokoma Tenzin.
Puheensorinan äkillinen lakkaaminen pöydässä sai Korran kohottamaan kulmiaan paksu nippu nuudeleita suussaan. Ennen kuin hän ehti kysyä ystäviensä samaan suuntaan pälyilevistä ilmeistä mitään, hän kuuli takavasemmalta äänen, joka sekin oli tullut viime aikoina harvinaisen tutuksi.
”Katsos, itse
ahhvatar ystävineen.”
Korra ryysti pillillä hedelmäjuomaa nuudeleiden seuraksi, ennen kuin kääntyi ympäri tuolissaan vain kohdatakseen Tahnon omahyväisen naaman. ”Ai, nätti poika.”
”Pitikin sattua niin huono tuuri, että eksyit samaan paikkaan.” Mako vei sanat heidän jokaisen suusta.
”Totesin saman juuri omalle seurueelleni”, Tahno näpäytti takaisin katsahtaen tulentaitajaa päästä varpaisiin. ”Vaikka sulauduttekin seiniin tavanomaisen näppärästi, onnistutte silti masentamaan toisia asiakkaita. Se vaatii jo taitoa.”
”Siirtykää te toisaalle, jos niin häiritsee”, Asami tokaisi teekuppinsa yli.
”Niin juuri!” liittyi keskusteluun Bolin osoitellen puikoillaan paikalle saapastellutta vedentaitajaa. ”Mitä edes tulitte tänne tekemään?”
Puolihuolimaton kommentti nauratti Korraa sen verran, että hänen oli pakko tarttua siihen. ”Tavallisestihan ravintolaan tullaan syömään”, hän virnisti ystävälleen, mutta tuli samalla tietoiseksi, miten Tahnon pää kääntyi jälleen hänen puoleensa.
”Onko ruokasi hyvää, ahhvatar?” tämä tiedusteli vilkaistuaan hänen annostaan. Se oli yllättävän vilpittömän kuuloinen kysymys ainakin Tahnon suusta. Kenties tämä halusi törppökavereineen tietää, kannattiko siinä paikassa aterioida, vaikkakin oli aika epätodennäköistä, että paikka olisi ollut heille uusi tuttavuus.
”Jos välttämättä haluat tietää, kyllä vain”, Korra tuumasi pyöritellen puikkojaan kulhossa. ”Täällä on kerrassaan suussasulavat satsit.”
Tahnon suupieli nytkähti ärsyttävästi. ”Lämmintä lihaa poskeen ja elämä hymyilee?”
”Sitä ei voita mikään”, Korra myönsi. ”Tämä tosin on aavistuksen sitkeää. Saisi olla vähän kovempaa.”
”Pidät kovasta tavarasta, vai?” Tahno myhäili nojautuen häntä kohti.
”Mm-hm.” Korra kohautti olkiaan. Kovankin lihan kanssa sai käyttää hampaitaan, mutta lötköksi jääneestä jäi vain paha maku suuhun.
”Ala nyt jo kalppia siitä”, Mako äyskähti, mutta Tahno ei antanut sen häiritä lainkaan.
”Esimerkiksi vartaana?” tämä kysäisi viattomasti.
”Sama se, kunhan se on mehukasta. Liian sitkeä jää kurkkuun.”
”Muutama nestetippa helpottanee kummasti.”
”Niin tekee. Voisin imeä tätä koko illan”, Korra sanoi sekoittaen juomaansa pillillä.
”Pidä varasi, tyttöseni”, Tahno virkkoi. ”Liiallisella innokkuudella voi purskahtaa naamalle.”
Korra katsahti ärtyneenä hampaat loistaen virnistävää nuorukaista. Jotain sellaista aliarvioivaa kommenttia hän olikin jo ehtinyt odotella.
”Ihan vain tiedoksesi, nätti poika, en ole nielemisessä mikään amatööri.”
”OHOPSIS, VOIHAN VIETÄVÄ!”
Bolin säikäytti kaikki huudahduksellaan onnistuessaan kaatamaan lasinsa pöydän reunan yli niin, että lähimpänä seissyt Tahno sai kengilleen jäävedet sitruunaviipaleineen.
”Hei! Pidä lasistasi kiinni, mämmikoura!”
”Olen kovin pahoillani!” Bolin huokaisi kuulostaen jokseenkin melodramaattiselta. ”En käsitä, miten saatoin olla noin kömpelö!”
”Vaikuttaa vahvasti siltä, että olen tuhlannut aikaani luusereiden seurassa jo ihan riittämiin”, Tahno tokaisi leijuttaen vesivanan kengiltään parilla ranneliikkeellä. ”Nähdään taas, ahhvatar. Mieleni tekee nyt jotain mainiota... suuhunpantavaa.”
”Siitä vain”, Korra sanoi heilauttaen kättään välinpitämättömästi. Tahno loi häneen viimeisen virnistyksensä ja asteli toisaalle heilauttaen samalla ilmaan kellumaan jääneen vesimassan suoraan Bolinin syliin eikä suinkaan takaisin lasiin.
”Hyi, kylmää!” maantaitaja kiljaisi ravistellen märkää hihaansa. ”Tuo tyyppi on ihan karsea!”
”Siinä olet oikeassa”, Korra tuhahti myötätuntoisesti. Tahnosta tuskin sai mukavaa kaveria tekemälläkään. Kumma kyllä hän tiedosti silti kyenneensä vaihtamaan tämän kanssa juuri lyhyen keskustelun, joka ei ollut liiemmälti kiehauttanut hänen hermojaan. Oli vaikea uskoa, että Tahnokin kykeni halutessaan jutustelemaan jotain tuiki asiallista esimerkiksi kulinaristisista elämyksistä.
Tuumailunsa ohella Korra tuli katsahtaneeksi pöytäseuruettaan, eikä kummallinen vaivaantuneisuus jäänyt häneltä huomaamatta. Tavallisesti senkaltainen ilmapiiri vallitsi, kun joku oli möläyttänyt jotain läpeensä merkillistä tai jäänyt ymmärryksessä paitsi jonkun kerrottua vitsin.
”Sanoinko jotain hullua jossain kohtaa?”
