Kirjoittaja Aihe: Citykanit ja Potter-maailma kohtaavat (K-11)  (Luettu 3117 kertaa)

tutti frutti

  • Rouva Kalkaros
  • ***
  • Viestejä: 608
  • Ficci riippuvainen
Citykanit ja Potter-maailma kohtaavat (K-11)
« : 19.12.2010 22:04:42 »
Valmis!

Ficcin nimi: Citykanit ja Potter maailma kohtaavat.
Kirjoittajat: Tutti frutti, Kika, Walto, Snipperi
Ikäraja: K-11
Vastuunvapaus: Kaikki mitä voit tunnistaa kuuluvan Rowlingille, kuuluu myös hänelle. En saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta.
Genre: Romance, humor?
Hahmot: Severu Kalkaros, Sirius Musta, Remus Lupin, Fred Weasley, George Weasley, Ginny Weasley, Lavender Brown, Draco Malfoy ja totta kai Citykanit
Varoitukset: Kiroilua, hahmot ovat joissan kohtaa OoC
Tiivistelmä: Muutamat meille kaikille tutut hahmot eksyvät Suomeen ja keskelle partiolaisten retkeä. Saa nähdä, miten heidän käy...

Tähän ficciin siis syntyi idea yhdellä meidän Citykanien retkellä ja tätä ollaan nyt sitten tässä kirjoiteltu. En todellakaan tiedä, onko tämä oikeassa paikassa, mutta modet siirtäkää tämä jos katsotte sen tarpeelliseksi.

Koneessani on edelleen jotain häikkää... Älkää häiriintykö siitä, että tossa prologissa ei ne ole tummennettuja... Laitan tähän nyt ekan luvun, sekä prologin
Esittely:
Riina on 18 vuotias ficcari, urheilullinen ja aika tarkka kaikesta.
Tiia on 19 vuotias ficcari, joka nauraa herkästi
Sonja on18 vuotias ficcari ja nauraa paljon, on aktiivinen
Petra on 19 vuotias ficcari ja ”hieman” sekaisin Potter maailmasta. Pitää kelmeistä ja Weasleyn kaksosista. Petra on myös puhelias, ja haaveileva
Henna on myös17vuotias ficcari ja ”hieman” sekaisin Potter maailmasta sekä Sevviestä. Nauraa (liian)paljon ja nauraa aivan kaikelle.
Ville on 18 vuotta, eikä kestä Hennan ja Petran Potter keskusteluja, pelaa pesäpalloa ja on urheilullinen
 Justus hmm… mitäs Justuksesta keksisi? Justus on 18.
Luvassa on kyyneleitä, naurua, ja huumoria jota vain Citykanit (todennäköisesti) ymmärtävät. Mutta näin lyhyesti sanottuna, kun nämä seitsemän henkilöä laitetaan samaan paikkaan, on lopputuloksena vain ja ainoastaan katastrofi. Ja tämä tosiaan pitää paikkansa.

Mitä tapahtuu   
                                                                                  
                                                                                            ”Häivy”

   Kun löydetään porttiavain
                                                                      
                                                                                ”Pois mun paikalta!”

 Ja he päätyvät Suomeen
                                                                                 
                                                                     ”Suomi on Ruotsin ja Venäjän välissä”

Sellaisten ihmisten luokse
                                                                                  
                                                                                       ”Mikä ihminen?”

Jotka ovat vain unelmoineet heistä.
                                                                                          
                                                                        ”Oletko tosissasi? Ruikulin kanssa?”

He ovat jästejä
                                                                                
                                                                                         ”Anteeksi mitä?”

Ja toiset velhoja
                                                                                  
                                                                                       ”Ei voi olla totta!”

Onko mikään mahdollista?
                                                                                      
                                                                                           ”No totta kai on”

Tappeluita
                                                                                          
                                                                                             ”Lääkäri!”

Kiintymystä
                                                                                
                                                                                    ”Anna minä lämmitän”

Niin fyysiseti
                                                                                    
                                                                                        ”Älä vaan lopeta”

kuin henkisestikin
                                                                                  
                                                                                             ”Pidätkö hänestä?”

 Onko jopa rakkaus mahdollista
                                                                                            
                                                                                                 ”Ei voi olla”

Vai onko kaikki hetken huumaa?
                                                                                     
                                                                   ”Totta kai… Ja erittäin nautinnollista.”

ylpeinä esitämme
                                                                                                                       
                                                                   Citykanit ja Potter maailma kohtaavat



Ensimmäinen luku

”Väistä!” Sonja sanoi ja kiskaisi makuupussin Tiian alta.
”Väistän, väistän”, Tiia mutisi ja siirtyi.
”En tahdo nukkua tässä”, Petra valitti.
”On se parempi paikka kuin tämä. Jouduin Tiian ja Villen väliin”, Henna sanoi.
”Miten me nukutaan?” Justus kysyi tavallisen tietämättömänä kaikesta.
”Kaikki nukutaan laverilla. Riina ihan vasemmassa reunassa, Petra sen vieressä, sitten minä ja Tiia. Ville nukkuu Hennan ja Justuksen välillä”, Sonja selvitti ja pyöritti silmiään Justukselle
”Meidän varmaan kannattaisi hakea vettä. Noilla puilla mitä täällä on, ei saa lämmitettyä kämppää koko yöksi”, Henna sanoi.
”Joo”, Ville sanoi ja lähti pukemaan ulkovaatteita. Kaikilla oli talvivaatteet, koska edellisenä päivänä oli satanut lunta noin kymmenen senttiä.
”Jos vaikka Tiia, Sonja ja Justus menisivät hakemaan vettä, niin me mennään pilkkomaan puita”, Petra ehdotti. Kaikki nyökkäsivät hyväksyttävästi ja niin kolmikko lähti vettä hakemaan ja muut puuliiterille.

'”Kai saan käyttää kirvestä?” Henna kysyi ja ojensi kätensä tarttuakseen siihen.
”Et!” Ville huusi ja otti Hennan kanssa kirveestä kiinni.
”Päästä irti”, Henna sanoi ja yritti kiskoa kirveen Villen kädestä. Ville oli kuitenkin vahvempi ja tönäisi Hennan maahan.
”Ilkeä”, Henna sanoi ja näytti pojalle kieltä.
”Me ei haluta ruumitta”, Justus sanoi.
”Ei siinä niin kävisi”, Henna mutisi.
”Kylläpäs.”
”Oikeassa olet. Henna + sakset= sairaalareissu, Henna + kirves = ruumiita”, Riina sanoi ja meni sahaamaan puita.
He sahasivat puita puolituntia ja palasivat sitten majalle. Henna, Ville, Riina ja Tiia asettuivat pöydän ääreen pelaamaan skipboa. Petra, Sonja ja Justus menivät keittiöön tekemään ruokaa. Petra ja Sonja olivat aikaisemmin käyneet ostamassa retkelle ruoan. Tänään heillä olisi iltapalaksi hedelmäsalaattia ja kinuskikastiketta. Kun ruoka oli tarjoiltu ihmiset kömpivät laverille ja vaihtoivat yöpuvut päälle.

Petra ja Justus olivat kirjoittaneen tarinaa Sonjasta, ja he lukivat sitä ääneen. Kaikki nauroivat kovaan ääneen paitsi Sonja joka angstasi kuunteli makuupussissaan.
”Täällä on kylmä”, Sonja valitti.
”Kylmä?” Tiia kysyi ällistyneenä.
”Niin, vaikka minulla on pitkähihainen.”
”Minulla on kuuma ja minulla on vaan t-paita”, Henna totesi.
”Minulla on vaan toppi, ja silti kuuma”, Tiia sanoi.
”Minulla on kuuma, vaikkei ole edes paitaa”, Ville virnuili.
”Hyi!” Henna kiljaisi ja liikkui lähemmäs Tiiaa.
”On minulla housut. Mitä kuvittelet?”Ville kysyi. Henna tarttui tyynyyn ja rupesi lyömään sillä Villeä.
”Au! Mitä sinä teet? Älä nyt rupea lyömään”, Ville huusi ja otti tyynyn ja alkoi hakata sillä tyttöä.
”Auts! Lopeta!”
”Tuolla on vielä huomenna lunta, että monta lumipesua odottaa”, Ville uhkasi lopetettuaan tyynyllä lyömisen. He kaikki nukahtivat joskus yhden aikaan yöllä ja seuraavan aamuna nousivat puoli kahdeksalta.
   *   *   *
”Mikä tuo on?” Ginny kysyi ja katsoi kastelukannua Lavenderin kädessä.
”En tiedä. Se oli tuolla lojumassa ja poimin sen”, Lavender sanoi.
”Mitäs te täällä teette?” Fred kysyi ja saapui paikalle Georgen kanssa.
”Ei kuulu teille”, Ginny tiuskaisi veljilleen.
”Rakas sisko, kyllä se kuuluu”, George virnuili.
”Mitäs täällä tapahtuu?” Kysyi mustahiuksinen mies.
”Hei Sirius”, kaksoset tervehtivät yhteen ääneen.
”Ja Remus”, Ginny lisäsi.
”Mitä Merlinin nimeen te teette täällä?” Severus Kalkaros ärähti ja silmäili väkijoukkoa epäluuloisesti.
”Severus, mitä…?” Draco Malfoy tuijotti ympärilleen epäluuloisena.
”Mitäs sinä teet täällä hilleri?” Ginny kysyi.
”Siivoa suusi verenpetturi”, poika ärähti.
”Älä puhu siskolleni noin!” George huusi.
”Nyt hiljaa!” Kalkaros ärähti. ”Selittäkää”, hän määräsi
”Me löysimme tämän” Lavender sanoi ja katsoi professoria pelokkaasti. Kalkaros ojensi kätensä ja sekä hän, että Remus ja Sirius kumartuivat tutkimaan kastelukannua. Uteliaina kaikki liikkuivat lähemmäs ja lähemmäs.
”Luulen, että…” Remus aloitti, kun Kalkaros keskeytti: ”Voi helvetti!”
Maisema alkoi pyöriä joukkion silmissä eikä siitä erottanut enää mitään.
   *   *   *
”Osuin!” Ville huusi, kun onnistui heittämään Riinaa lumipallolla takaraivoon. Henna kaapi lunta maasta ja tähtäsi Villeen. Poika kuitenkin kumartui ja väisti heiton. Lumipallo hajosi tuntemattoman miehen mustiin hiuksiin. Mies kääntyi ympäri ja mustat silmät tuijottivat retkeilijöitä.

« Viimeksi muokattu: 14.05.2016 14:35:53 kirjoittanut Isilwen »


Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

Snarmione<3
Alan Rickman<3
Emma Watson<3
Helena Bonham Carter<3
Johnny Depp<3
Tom Felton<3

lohikäärme

  • ***
  • Viestejä: 36
Vs: Citykanit ja Potter maailma kohtaavat (k15)
« Vastaus #1 : 21.12.2010 13:57:31 »
HI HIIII.......
Ooot kyl tosi reilu. Mäki kirjotin tätä mut en kyl kovinkaa paljo. Okei, se asia hoidettii jo. Etkä ees antanu aluks mu kirjottaa. Eik ookki jolma.
Niin tost ei sit ooo ainakaa hirveesti keksitty mitää??
Lisää on tulos? Ainaki ollaa kirjotettu iha sikan sitä. Siit on jo yks versio koneel (siis ainaki kaks lukuu lisää) mut sitä ei kai oo kokonaa oikoluettu. Ja sitä on paperi versiom iha sikan. ;D
Okei jos ette ymmärrä kaikkee. nii meil on vähä omalaatune ajatus maailma, nii ei kannata ihmetellä.
TOIVOTTAVASTI TYKKÄSITTE!

lohikäärme kiittää

Nelxis

  • Eetvartin Emäntä
  • ***
  • Viestejä: 257
Vs: Citykanit ja Potter maailma kohtaavat (k15)
« Vastaus #2 : 21.12.2010 14:37:27 »
Lisää! Vähän lyhyehkö luku, mutta hieno oli!

Walto

  • ***
  • Viestejä: 103
Vs: Citykanit ja Potter maailma kohtaavat (k15)
« Vastaus #3 : 21.12.2010 18:25:07 »
Oi! Tää ekan on niin ihana luku. (varsinkin kun en itse sitä oikeestaan kirjottanut)
Tähän asti ei ole edes hirveästi keksitty mitään omaa tohon väleihin. Mitäs minä vielä keksisin sanottavaa... hmm....
Aivan, en ainakaa minä löytänyt mitään kielioppi virheitä, mutta olen lukenutkin tuon jo muutamaan kertaan, ettei se olisi edes ihme, jos en olisi kiinnittänyt huomiota... Toivon, että kerrotte löytämistänne virheistä, niin ne saadaan korjattu, koska niitä tulee todennäköisesti löytymään, vaikka useampi henkilö lukee nämä ennen kuin niitä tänne lähetetää...

Mutta oli aivan ihana luku ja toivon että ihmiset käyvät lukemassa tätä ja kertovat mielipiteitään, niin tiedetään, onko mitää järkeä laittaa lisää.

Mutta kiittäen Walto<3
Kyynel tippui tytön silmäkulmasta. Se ei jäänyt ainoaksi sitä seurasi lisää kyyneleitä. Tyttö ei jaksanut taistella vastaan. Hän oli uupunut iänikuiseen taisteluun. Ketään ei kiinnostanut. Hänet oli jätetty yksin tähän maailmaan. Kukaan ei rakastanut tai välittänyt tytöstä. Tyttö eli joka päivä pelon kanssa. Hän oli päättänyt lähteä. Lopullisesti. Kukaan ei huomannut tytön lähtöä maanpäältä.

tutti frutti

  • Rouva Kalkaros
  • ***
  • Viestejä: 608
  • Ficci riippuvainen
Vs: Citykanit ja Potter maailma kohtaavat (k15)
« Vastaus #4 : 21.12.2010 19:50:01 »
Nelxis suurkiitos kommentista, se on aina mukavaa kun joku lukee ja viitsii kommentoida.

Tämä luku onkin sitten pitempi... Kuten Walto jo sanoikin toivon, että ilmoitatte virheistä jos niitä löydätte.

Toinen luku

Henna ja Petra jäätyivät hetkeksi, mutta sekunnin murto-osan jälkeen molemmilla oli leuka loksahtanut auki.
”Häivy”, Henna sanoi Petralle työntäen tämän pois, sillä oli saanut ensin koottua itsensä kasaan.
Petra oli melkein kaatunut, kun tunsi kahden ihmisen ottavan itsensä vastaan. Hitaasti hän kohotti katseensa ja pian hänelle selvisi kiinniottajien henkilöllisyys.
”Vau”, Petra henkäisi hiljaa.
Pian Petra ja Henna saivat selitettyä tilanteet muille retkeilijöille, ja yhteiseksi kieleksi oli löytynyt englanti, joka sujui kaikilta enemmän tai vähemmän hyvin.

Petra lupautui näyttämään paikkoja Fredille ja Georgelle. Draco lähti Riinan mukaan ja Ville ja Justus taas katosivat jonnekin Ginnyn ja Lavenderin kanssa.
Henna, Sonja ja Tiia viittasivat kolmea miestä seuraamaan heitä. Tytöt riisuivat ulkovaatteensa, ja tunsivat olonsa vaivautuneiksi, kolmen miehen katsellessa. Sonja kävi lisäämässä puita kaminaan Remuksen katsellessa kiinnostuneena.

”Juotavaa?” Tiia kysyi.
”Viskiä”, Kalkaros sanoi.
”Ei ole”, Henna ilmoitti.
”Mitä on?” Sirius kysyi.
”Kahvia, teetä, mehua, vettä…” Tiia luetteli.
”Kahvi käy hyvin”, Remus sanoi hymyillen.
”Entä mitä arvon professorille saisi olla?” Henna kysyi suloisesti.
”Kahvia”, Kalkaros sanoi.
”Minulle myös”, Sirius sanoi katsellen ympärilleen. Tiian mennessä keittämään kahvia muut istuutuivat pöydän ääreen.

”Oliko teidän tarkoitus tulla Suomeen?” Sonja kysyi.
”Mikä on Suomi?” Sirius ihmetteli.
”Suomi on maa”, Henna vastasi älykkäästi.
”Missä se on?”
”Ruotsin ja Venäjän välissä”, Sonja selitti.
Petra saapui Fredin ja Georgen kanssa juuri sopivasti kahville.
”Missä loput ovat?” Kysyi Tiia kaataessaan kahvia Sonjalle ja Remukselle.
”En tiedä”, Petra vastasi riisuessaan vielä kenkiä. Henna oli liian keskittynyt Kalkaroksen silmiin, joten häneltä meni koko keskustelu
ohi.

*   *   *

Onko täällä missään peiliä?” Kysyi Ginny Villeltä.
”Ei kai”, Ville sanoi ja Ginny heitti lumipallon pojan vatsaan.
”Nyt kyllä…” Ville sanoi juosten tytön kiinni, ja tasapainon menettäneenä kumpikin kaatui päällekkäin lumihankeen Ginnyn hihittäessä hillittömästi. Ville nauroi tytön kanssa ja ojensi kätensä vetääkseen tytön ylös.
”Kiitos”, Ginny sanoi herttaisesti ja Villen oli vaikea keskittyä ajatukseensa tytön hymyilevistä huulista ja kauniinpunaisista hiuksista.

Samaan aikaan Riina oli kävelemässä Dracon kanssa, kun he huomasivat Villen ja Ginnyn nauramassa hangessa.
”Verenpetturi-Weasleylla on näköjään hauskaa”, Draco sanoi kylmästi.
”Nyt siivoat suusi!” Ville huusi puolustaen Ginnya ja kohotti nyrkkinsä. Hän oli juuri lyömässä Dracoa, kun Riina hyppäsi väliin. Ville ei ehtinyt pysäyttää nyrkkiään, ja pian Riina makasi tajuttomana valkean lumen ympäröimänä. Draco kumartui nopeasti tytön puoleen nostaen tämän syliinsä ja lähti kuljettamaan Riinaa kohti tupaa.

Draco olisi voinut itkeä tytön puolesta, sillä tunsi jo nyt kiintyneensä tähän ruskeahiuksisen neitoon, joka näytti Dracon silmissä prinsessalta. Kuinka hän haluaisikaan suudella tytön huulia ja pyytää anteeksi, koko sotkuhan oli tavallaan ollut Dracon vika.
”Anteeksi”, poika kuiskasi tytön korvaan.
”Mitä on käynyt?” Kysyi Lavender, joka oli tullut jo Justuksen kanssa sisälle.
”Kerron myöhemmin, Riina tarvitsee nyt apua”, Draco sanoi silittäen sylissään olevan tytön hiuksia.
”Laske hänet tuonne”, sanoi Sonja, ja Remus seurasi Sonjaa vuoteen vierelle.
”Haluaisitteko, että kokeilen taikakeinoja?” Kysyi Remus Sonjalta ja Tiialta.
”Anna minä”, Draco sanoi tytön viereltä. Kaikki suostuivat nyökkäyksellä ja Draco veti taikasauvansa esiin.
”Herpaannu”, hän sanoi ja osoitti sauvalla tyttöä. Riina avasi hitaasti silmänsä ja katseli ympärilleen.

”Mitä tapahtui?” tyttö sopersi.
”Se poika löi sinua”, Draco selitti.
”Riina, olen tosi pahoillani”, Ville sanoi astuessaan sisälle Ginnyn kanssa.
”Ei se mitään”, Riina mutisi noustessaan istumaan Dracon avustuksella.
”Oletko kunnossa?” Sirius kysyi.
”Joo, kaikki hyvin”, Riina vakuutti.
”Tässä.” Tiia ojensi vesilasin Riinalle.
”Sinun kannattaa juoda, se helpottaa oloasi”, Remus neuvoi.
”Missä Henna on?” Riina kysyi kun oli juonut.
”Lähti ulos”, Tiia sanoi.
”Yksin?”
”Ei.”
”Vaan?”
”Sen tyypin kanssa, ketä se heitti lumipallolla.”
”Epäreilua”, Petra puuskahti.
”Älä huoli. Sinullahan on meidät”, kaksoset sanoivat yhteen ääneen hymyillen leveästi.   
”Niin, mutta kun…” Petra aloitti kateellisena, kun kaksoset keskeyttivät.
”Sinulla tulee olemaan paljon mukavampaa meidän kanssa, kun sen rasvaletin”, he sanoivat yhteen ääneen.
”Kyllä minä uskon, mutta vain jos pelataan pullonpyöritystä.”
”Ei varmasti pelata!” Sonja huusi. (Sonjalla on lievästi sanottuna kammo sitä peliä vastaan, kukaan ei tiedä mistä tämä johtuu.) ”Tai jos pelataan, niin en tule mukaan.”
”Kyllä me muuten voitaisiin, mutta meillä on ongelma”, Tiia kertoi muille ollessaan nopeaälyisempi kuin yleensä.
”Ongelma? Mikä?” Sirius kysyi palattuaan maanpinnalle.
”Meillä ei ole pulloa.”
”Tiia, kai muistat, että joukossamme on velhoja ja noitia?” Petra kysyi.
”Ai niin”, Tiia sanoi ja alkoi kerätä muiden kahvikuppeja. Sillä välin kaikki muut paitsi Sonja menivät lattialle rinkiin ja Draco taikoi pullon.

Kun Tiia sai vietyä kahvikupit keittiöön, ja meni istumaan Siriuksen ja Riinan väliin. Draco antoi Riinan aloittaa. Riina pyöritti pulloa aloittaen pelin.
”Saanko arvata ketä ajattelit äsken?”Remus kysyi Siriukselta, mutta tämä vastasi vain: ”Tehtävä”, pullon osoittaessa häneen.
”Minulla on nälkä. Pyydä jotain syötävää”, Justus sanoi.
”Okei. Taikoisitko sauvallasi meille jotain oikein hyvää”, Riina pyysi ja Sirius teki työtä käskettyä, ja pian heidän edessään oli kaksi astiaa täynnä herkkuja. (Petra, joka ajatteli kaiken aina kaksimielisesti, meinasi tukehtua)
”Idiootti”, Tiia mutisi Petralle.
”En ole. Riina on, kun käytti upean tilaisuuden tyhmästi”, Petra sanoi ja loi haaveilevan katseen Siriukseen.
”Oletko puutteessa?” Ville kysyi.
”En. Ehkä. Se riippuu”, Petra virnisti. Sonja mulkoili Petraa.
”Ja nytkö vasta myönnät sen meille, kun nuo ovat täällä?” Sonja kysyi ja osoitti ringissä istuvia vieraita.
”Jatketaanko jo?” Justus kysyi kyllästyneenä suu täynnä pullaa.
”Jatketaan vaan”, Sirius sanoi ja pyöräytti pulloa ja se osoitti Remusta.
”Totuus vai tehtävä?” Sirius kysyi viekas ilme kasvoillaan.
”Tehtävä”, Remus vastasi peläten tulevaa.
”Sitten sinun täytyy…” Petra kuiskasi jotain Siriuksella Remuksen ja Fredin yli niin, että Sonja oli ainut kuka ei kuullut sitä.
”…Hae Sonja mukaan, mutta jos hän ei tule, pakota.”
Remus lähti hakemaan Sonjaa. Tyttö katsoi lähestyvää Remusta epäilevästi.

”Tule pelaamaan meidän kanssa”, Remus sanoi mentyään Sonjan luo.
”En tule.”
”Tule vaan.”
”En.”
”Tule nyt.”
”En.”
”Tulisit nyt, minun mieliksi.” Muut katsoivat sanaharkkaa päitään kääntäen.
”En.”
”Tule nyt, tai minun pitää kantaa sinut.”
”En tule.”
”Sitten minulle ei jää muuta vaihtoehtoa.”
”Ei! Äää…” Sonja kiljui – päätä heiluttaen – kun joutui Remuksen syliin.
Petra, Sirius, Ville ja Tiia – melkein – meinasivat kuolla nauruun. Remus kantoi Sonjan rinkiin ja laski hänet Siriuksen viereen ja istui itse tytön toiselle puolelle. Remus pyöräytti pulloa ja tällä kertaa se osoitti Petraa.
”Tehtävä”, hän sanoi heti. Hetken Remus mietti ja sanoi viimein: ”Näytä meillä mikä on mielestäsi upean tilaisuuden käyttämistä.”
”Okei”, Petra sanoi hymyillen, meni Siriuksen luokse ja suuteli tätä. Kaksosten leuat loksahtivat samanaikaisesti auki ja Tiian ilme oli myös unohtamaton.

”Etkö löydä ikäistäsi seuraa?” Kuului ääni, ja kaikki paitsi Draco säikähtivät.
”En näköjään, muttet näytä sinäkään löytävän”, Petra sanoi ilkikurisesti ja meni istumaan paikalleen.
”Tuletteko te pelaamaan?” Tiia kysyi nähdessään Hennan, joka kurkisti Kalkaroksen takaa.
”En usko”, Henna sanoi ja meni pöydän ääreen istumaan Kalkaroksen seuratessa häntä. ”Me katsomme kun te pelaatte”, Henna jatkoi.
”Ei sitten. Me pelaamme ja te voitte vaikka auttaa keksimään tehtäviä”, Petra sanoi ja pyöräytti pulloa. Pullo pyöri pitkään, mutta lopulta pysähtyi ja osoitti Villeä.

”Totuus vai tehtävä?” Petra kysyi innoissaan.
”Totuus”, Ville vastasi heti, tuntien Petra tarpeeksi hyvin, tietäen ettei halunnut tehdä mitään Petran antamaa tehtävää. Petra katsoi Villeä pitkään viekkaasti hymyillen samalla kun mietti kysymystä.
”Jos sinun pitäisi valita, niin kenen kanssa menisit sänkyyn?” Petra kysyi, nauttien Villen kauhistuneesta ilmeestä, jolle Henna nauroi ääneen vahingoniloisesti.
”Tuo ei ole reilua”, Remus sanoi varovaisesti.
”Peli, on peli. Joten vastaa”, Sonja nauroi.
”Et voi olla tosissasi”, Ville ärähti Petralle.
”Olenpa hyvinkin. Ja me kaikki – tai no ainakin minä ja Henna – odotetaan vastausta.” Petra hymyili suloisesti.
”Ei se noin hankalaa ole”, Tiia sanoi turhautuneesti, kun Ville oli ollut jo minuutin hiljaa.
”On se.”
”Eikä ole. Kaikki me tiedetään kenet Henna ja Petra valitsisi, eikä niillä ollut mitään ongelmaa kertoa kuka se on.”
”Hei!” Henna ja Petra huudahtivat yhtä aikaa.
”Mitä. Tottahan se on.”
”No joo, niinhän se on”, Henna sanoi olkiaan kohauttaen.
Ville katsoi Hennaa ja tämä näytti pojalle kieltä.
”Vastaa jo”, Petra mutisi.
”Niin, me halutaan jatkaa peliä”, Ginny sanoi katsoen Villeä anovasti.
”Hennan”, hän sanoi viimein. Kukaan ei sanonut siihen mitään, mutta Henna loi murhaavan katseen Villeen.
”Minä pyöritän nyt”, Ville sanoi ja pyöräytti pulloa. Pullo osoitti Dracoa.

”Vihdoinkin, otan tehtävän”, hän sanoi päättäväisenä.
”Selvä, suutele vierustoveriasi.” Draco katseli ympärilleen.
”Älä vaan suutele minua”, Justus parahti kauhuissaan.
”Ei tulisi mieleenkään”, Draco sanoi ja käänsi päänsä Riinaa kohden. Poika painoi huulensa tytön suulle ja kun he pitkän ajan jälkeen erkanivat, oli molempien huulilla hymy.
”Jatketaan, minäkin haluan tehdä jotain”, Fred sanoi kyllästyneenä.
”Minä myös”, George jatkoi. Pullo pyöri taas ja sivusilmällä Sonja näki kuinka hauskaa Hennalla ja Kalkaroksella oli, tyttö nauroi juuri jollekin kuulemalleen asialle.
”Katsokaa, miten mukavaa noilla kahdella on”, Sonja sanoi ja osoitti taakseen. Kaikki loivat katseen sinne ja Lavender ja Ginny alkoivat hihittää samanaikaisesti.
”Mitä?” Henna kysyi ja myös Kalkaros näytti hämmentyneeltä, mutta hyvin omaperäisellä tavalla.
”Miksi te kaikki tuijotatte meitä? Ei me olla tehty mitään väärää.” Henna katsoi ihmeissään ystäviään.
”Ette tietenkään”, Petra sanoi hymyillen ja Henna näytti kieltä taas kerran.
”Jes! Minun vuoro, otan totuuden”, Fred huudahti innoissaan.
”Selvä”, Draco sanoi juonittelevasti. ”Joten kumman kanssa olisit mieluummin, Petran vai Lavenderin?” Sonja ja Tiia purskahtivat kovaääniseen nauruun. Kaikki muut katsoivat Frediä, paitsi Sirius ja Remus, jotka katsoivat Tiiaa ja Sonjaa vuorotellen ihmetellen, mikä heihin oli mennyt.



”Lopetetaan nyt, ei tästä tule yhtään mitään”, Sonja sanoi naurun seasta.
”Kannatan”, Ville mutisi ja nousi ylös.
”Mitäs me sitten tehtäisiin?” Lavender kysyi. Tiia kumartui Sonjan puoleen ja kuiskasi tälle jotain, minkä seurauksena molemmat purskahtivat nauruun.
”Mitä nyt?” George kysyi.
”Ajateltiin, että jos…”, Tiia aloitti.
”En tahdo tietää!”, Ville huusi.
”Niin, mutta Henna haluaa”, Sonja jatkoi.
”En vitussa halua”, Henna ärähti ja Petra pyöritti silmiään.
”Ei sitten”, Tiia mutisi ja irvisti.
”Henna, kerro meille mistä te äsken puhuitte”, Riina pyysi.
”Miksi?” Henna kysyi hämmästyneenä.
”Teillä kun näytti olevan tosi hauskaa”, Petra sanoi.
”Ai, ei me oikeastaan mistään puhuttu.”
”Kerro nyt.”
”En.”
”Miksi?”
”Siksi.”
”Ei sitten”, Petra puuskahti ja Henna näytti Petralle (yllätys, yllätys) kieltä.
”Osaatteko te pelata pokeria?” Sirius kysyi yllättäen.
”Sirius, ei käy”, Remus sanoi tiukasti ja Sirius irvisti pettyneenä.
”Kyllä me osaamme, tai ainakin minä osaan, mutta kello näyttää olevan jo niin paljon, että meidän kannattaisi syödä jotain. Mutta Sirius kulta, pelataan sen jälkeen”, Henna sanoi ja iski silmää Petralle.
”Mitä meillä on ruoaksi?” Justus kysyi.
”Oli ajateltu, että tehdään muurikalla risottoa”, Petra selvitti.
”Ja sitten maustetaan paljon”, Sonja sanoi.
”Aivan sama”, Riina mutisi pyörittäen silmiä.
”Tiia, mitäs jos menisit Siriuksen kanssa edeltä sytyttämään nuotion”, Henna ehdotti.
”Sopii”, Sirius vastasi nopeasti ja Tiia punastui.
”Tule, mennään hakemaan tarvikkeet”, Petra sanoi ja pujotti kätensä Hennan käsikynkkään.
”Sinä olet minulle palveluksen velkaa”, Henna sihahti Tiialle kulkiessaan ohi.

Tiia kävi hakemassa tulitikut ja sitten hän ja Sirius suuntasivat kulkunsa nuotiopaikalle. He kasasivat nuotioon puita ja Tiia yritti sytyttää ne, onnistumatta. "Öhm, voisitko auttaa?" Tiia kysyi hieman nolona, kun ei ollut partiolaisena onnistunut nuotion sytyttämisessä.
"Totta kai", Sirius sanoi ja meni Tiian taakse kyykkyyn. Hän levitti kätensä Tiian ympäri ja otti tyttöä käsistä kiinni. Tiia värähti vähän säikähdettyään, mutta antoi Siriuksen jäädä siihen missä oli.
"Näin", hän sanoi ja he sytyttivät tulitikun yhdessä ja veivät sen palavana puiden keskelle. He olivat siinä hetken ihan hiljaa ja katsoivat kun nuotio alkoi pikku hiljaa syttyä. "Me onnistuttiin", Tiia sanoi iloisena, kuin hengissä säilyminen olisi ollut nuotion syttymisestä kiinni.
Sirius käänsi Tiian päätä varovasti toisella kädellään ja katsoi häntä suoraan silmiin.
”Niin onnistuttiin”, Sirius sanoi ja painoi huulensa tytön huulille. Tiia yllättyi, mutta vastasi suudelmaan hellästi. Muuten oli hiljaista, he kuulivat ainoastaan toistensa hengityksen ja nuotion hiljaisen rätinän. Heidän suunsa tutustuivat toisiinsa, samalla kun kädet tallensivat vartaloita muistiin.
”Jaahas, mitäs täällä on tekeillä?” Remus kysyi hymyssä suin.
”Saitteko te edes nuotiota syttymään?” Sonja kysyi Remuksen takaa, kantaen laatikkoa jossa oli mausteita. Sirius vetäytyi pois ja meni istumaan penkille nuotion ääreen.
”Miltä näyttää?” Hän kysyi hymyillen. Sonja meni Tiian kanssa myös penkille, Tiia Siriuksen viereen tietenkin. Remus laittoi nuotion vieressä olevan muurikan nuotion päälle ja kysyi ”Onko hyvä?” Hennalta.
”On se”, tyttö vastasi saapuessaan nuotiopaikalle Kalkaros perässään. He menivät muiden seuraan odottamaan, että Petra saisi tuotua ruoat.

”Anna minä autan”, Fred sanoi Petralle, joka yritti epätoivoisesti siirtää ruokalaatikkoa.
”Ei, kyllä minä pärjään”, Petra puuskutti, saatuaan siirrettyä laatikkoa metrin verran eteenpäin.
”Tarvitsetko kenties apua?” Ville kysyi.
”En, menkää te vain nuotiolle.” Ville, Justus, Ginny ja Lavender tottelivat ja ohittivat Petran ja kaksoset, ja tytöillä näytti taas olevan hauskaa. Kun Petra sai viimein laatikon raahattua – Fredin ja Georgen salaisella avustuksella – Sonja alkoi tehdä salaattia ja Remus lupasi auttaa. Tiia paistoi kanaa ja Justus keitti riisiä.
”Miksi sinun hiuksesi ovat noin rasvaiset?” Ville kysyi istuuduttuaan mustahiuksisen professorin viereen.
”Niinpä muuten”, Justus sanoi, hän oli nimittäin saanut trangian syttymään ja veden kiehumaan.
”Etkö tiedä, että hiukset pitäisi pestä monta kertaa viikossa shampoolla ja mielellään myös hoitoaineella?” Justus jatkoi.
”Hiljaa”, Kalkaros ärähti ja veti sauvan kaavun alta ja tähtäsi sillä Justusta.
”Älä”, Lavender pyysi.
”Miksi?” Kalkaros kysyi.
”Koska, koska…”
”Niin, sinulla ei ole edes kunnon syytä.”
”Hän ei halua, että kukaan loukkaantuu”, Ginny sanoi Villen takaa.
”Minä luulen, että tuo saattaisi hiukan latistaa tunnelmaa, ei minulla tosin henkilökohtaisesti mitään sitä vastaan ole, joten voisitko olla kiroamatta Justusta.”
”Miksi?”
”Kuten sanoin, se voisi latistaa tunnelmaa, ja minä kun olen vastuussa.” Tässä vaiheessa Ville pyöritti silmiään. ”Äh, en minä halunnut olla vastuussa, ei minusta siihen ole, mutta en millään viitsisi selittää, miksi yksi meistä on jotenkin oudon näköinen, joten jätä se tekemättä”, Henna selitti.
”Hyvä on”, Kalkaros murahti ja laittoi sauvansa pois mulkaisten Justusta vielä kerran erittäin ikävästi.

”Mihin te jäitte”, Petra kysyi, kun Riina ja Draco liittyivät muiden seuraan.
”Öö, minun piti löytää piponi”, Riina kertoi ja osoitti pipoaan.
”Niin, ettei pää jäädy.”
”Onko ruoka jo valmista?” Riina kysyi, kun oli Dracon kanssa istunut nuotion ääreen.
”Salaatti ainakin”, Sonja hihkaisi ja nosti kulhon esille jossa oli tomaattia, kurkkua, sekä salaattia ja ananasta.
”Kanat on kohta. Sonja haluatko tulla maustamaan?” Tiia kysyi hämmentäen kanasuikaleita.
”Joo!” Sonja huusi ja hyppäsi pystyyn, samalla hän kaatoi salaatti kulhon lumihankeen.
”Hups”, Sonja mutisi huomattuaan salaatin maassa ja meni valitsemaan mausteita. Tiia hihitti ja sen seurauksena myös muut tytöt rupesivat nauramaan.
”Onko hankala olla hiljaa?” Ville kysyi, kun ei jaksanut enää kuunnella.
”On”, Riina sanoi. Hymyili Dracolle ja suuteli tätä.
”Hankkikaa huone”, Henna mutisi.

”Tämä ei ole reilua”, Petra valitti.
”Mikä ei ole?” Lavender kysyi.
”Se, että Riinalla ja Tiialla on käynyt noin upea tuuri”, Henna selitti.
”Mikä tuuri?” Remus kysyi.
”Se, että he pääsivät suutelemaan teitä.”
”Sinulla ei vai ole hyvä tuuri?” Petra kysyi Hennalta.
”Ei ole”, Henna vastasi.
”Hennan mielestä sillä on käynyt tuuri vasta kun se pääsee…” Justus aloitti kun Henna huusi: ”Älä sano sitä loppuun!”
”…Sänkyyn…”
”Nyt hiljaa!” Henna huusi ja löi Justusta käteen.
”Kalkaroksen kanssa”, Sonja täydensi. Se katse minkä Kalkaros Hennaan loi, oli tutkimaton, mutta sai kuitenkin kylmänväreet kulkemaan pitkin tytön selkää.
”Minä menen vessaan nyt”, Henna sanoi ja nousi ylös muiden katsoessa hänen loittonevaa selkää.

”Oletko tosissasi?” Fred kysyi Sonjalta järkyttyneenä.
”Totta kai olen, me kaikki tiedämme sen”, Sonja sanoi hilpeästi.
”En voi uskoa, että joku, vapaaehtoisesti, menisi sänkyyn Ruikulin kanssa”, Sirius sanoi inhoavasti.
”Parempi uskoa”, Riina sanoi.
”Me ollaan jouduttu kuuntelemaan sen haaveilua liian kauan”, Justus ilmoitti.
”Silti, Kalkaroksen kanssa?” Sirius toisti yhä järkyttyneenä.
”Musta minä olen yhä täällä, mutta jatkakaa ihmeessä tätä teidän ihastuttavaa keskustelua, sillä koska tämä on puheenaihe, minä lähden”, Kalkaros ärähti nousten ylös ja lähti kulkemaan poispäin.

”Minne luulet hänen menevän?” Sirius kysyi Remukselta.
”Toivottavasti ei sinne minne luulen”, Remus vastasi huolestuneena seuraten Kalkarosta katseella.
”Luulen, että tämä on nyt valmista, ja minä ainakin olen menossa sisälle, koska täällä on niin kylmä.” Tiia sanoi hytisten.
”Anna kun lämmitän sinua”, Sirius sanoi hymyillen ja kietoi kätensä Tiian ympärille.
”Jos me vain mentäisiin sisälle”, Ville sanoi luoden pikaisen katseen Tiiaan ja Siriukseen.
”Sopii”, Sonja sanoi.
”Justus, sopiiko sinulle?” Ville kysyi ja sai huomata, että tämä oli unohtunut pitämään kiinni Lavenderin kädestä
”Justus!”
”Häh? Mitä? Niin?” Justus kysyi hätkähtäen.
”Ajateltiin, että sopiiko sinulle sisään meno?” Sonja kysyi virnuillen.
”Ai joo, kyllä se sopii”, Justus änkytti.
”Hyvä”, Sonja virnuili.
*   *   *
Henna oli vessassa ja yritti rauhoittua. Hän ei voinut uskoa, että Sonja oli sanonut ääneen sen mitä hän ajatteli Kalkaroksesta. Justuksesta tai Villestä sen olisi voinut uskoa, muttei Sonjasta. Rauhoituttuaan Henna astui ulos vessasta ja kääntyi sulkemaan ovea. Silloin hän tunsi jonkun kiepauttavan hänet selkä ovea vasten ja painaen tiukasti olkapäästä.
”Mitä hel…?” Henna sähähti, kunnes tajusi kenen kanssa seisoi vastatusten.


Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

Snarmione<3
Alan Rickman<3
Emma Watson<3
Helena Bonham Carter<3
Johnny Depp<3
Tom Felton<3

Walto

  • ***
  • Viestejä: 103
Vs: Citykanit ja Potter maailma kohtaavat (k15)
« Vastaus #5 : 22.12.2010 16:06:49 »
Jipii.... Uusi luku ilmestyi!!!
Lukuja tulee aika tiuhaan lisään, mutta tuskin se ketään haittaa... :D Varsinkaan näin alussa... :D
Häiritsevään kohtaan loppuu tämä luku, mutta se on varmasti vain hyvä asia:D
Tässä luvussa tapahtui jo enemmän, joka on ihan hyvä asia ja tulevissa luvuissa tulee tapahtumaan vielä enemmän kaikkea, tai ainakin jossain...
Mutta eipä minulle tule muuta sanottavaa tässä, mutta
kiittäen Walto ja hyvää joulua <3
Kyynel tippui tytön silmäkulmasta. Se ei jäänyt ainoaksi sitä seurasi lisää kyyneleitä. Tyttö ei jaksanut taistella vastaan. Hän oli uupunut iänikuiseen taisteluun. Ketään ei kiinnostanut. Hänet oli jätetty yksin tähän maailmaan. Kukaan ei rakastanut tai välittänyt tytöstä. Tyttö eli joka päivä pelon kanssa. Hän oli päättänyt lähteä. Lopullisesti. Kukaan ei huomannut tytön lähtöä maanpäältä.

ahoy

  • ***
  • Viestejä: 42
  • -Ahoy! The potion is gonna explode!
Vs: Citykanit ja Potter maailma kohtaavat (k15)
« Vastaus #6 : 22.12.2010 18:23:30 »
Mielenkiintoinen idea! Odotan lisää jatkoa ;)

Nelxis

  • Eetvartin Emäntä
  • ***
  • Viestejä: 257
Vs: Citykanit ja Potter maailma kohtaavat (k15)
« Vastaus #7 : 22.12.2010 18:50:33 »
Jee! Uusi luku. Vai eivät potterhahmot tiedä missä Suomi on. Me suomalaisethan ollaan niin feimejä kun ollaan maailman napa. XD

B4MV 4ever

  • Vieras
Vs: Citykanit ja Potter maailma kohtaavat (k15)
« Vastaus #8 : 22.12.2010 18:54:47 »
tosi mielenkiintonen idea ja odottelen kyllä innolla jatkoa :))

tutti frutti

  • Rouva Kalkaros
  • ***
  • Viestejä: 608
  • Ficci riippuvainen
Vs: Citykanit ja Potter maailma kohtaavat (k15)
« Vastaus #9 : 31.12.2010 00:12:59 »
ahoy ja B4MV 4ever mukava saada lukijoita, ja ihanaa, että kommentoitte.
Nelxis mukaavaa, että kommentoit. Ja kyllä, me suomalaiset olemme todella kuuluisia...
Laitetaan jatkoa nyt sitten vielä tämän vuoden puolella...
Tässä seuraava luku, nauttikaa

Kolmas luku
”Pitäisikö meidän mennä etsimään Henna?” Remus kysyi.
”Ei viitsi, kyllä se joskus takaisin tulee”, Justus sanoi ja vei haarukallisen ruokaa suuhun.
”Niin, mutta minua huolestuttaa se, ettei Severus ole täällä. Hän kun saattaa välillä olla hieman hmm… arvaamaton”, Remus sanoi huolissaan.
”Ei Hennaa haittaa ollenkaan, se vaan suuttuu jos me mennään ja keskeytetään jotain”, Petra sanoi.
”Eikä sitä kannata kokeilla”, Ville sanoi irvistäen.
”Mutta…”
”Kautta Merlinin parran, anna jo olla. Ei Severus häntä satuta”, Draco ärähti.
”Hyvä on, ymmärsin”, Remus sanoi hieman hämmentyneenä pojan reaktiosta.

”Tämä on todella hyvää”, Sirius sanoi hajamielisesti ja Tiia naurahti.
”Mitä?”
”Sinähän seuraat hyvin tätä keskustelua”, Tiia sanoi hymyillen.
”Mistä me puhuimme?” Sirius kysyi.
”Emme mistään tärkeästä”, Tiia sanoi ja Sirius tarttui hänen käteensä pöydän alla.

*   *   *   

”Mitä sinä kuvittelet tekeväsi?” Henna sähähti palaten omaksi sanavalmiiksi itsekseen.
”Mietipäs miten puhut minulle”, mies mutisi hiljaisella äänellä hänen korvaansa.
”Minä puhun sinulle juuri niin kuin haluan”, tyttö vastasi röyhkeästi.
”Röyhkeää.” Puhuessaan miehen huulet hipaisivat hänen korvaansa ja Henna värähti melkein huomaamattomasti.
”Väitätkö ettet pidä siitä professori?” Henna kysyi hengittäen hieman katkonaisesti.
”En minä niin sanonut”, Kalkaros vastasi hymyillen pirullisesti.
”No, kauanko ajattelit seistä siinä?” Tyttö kysyi. Ei hänellä oikeastaan ollut mitään tätä vastaan, mutta hänellä oli kuitenkin ylpeytensä. Tai no oli ja oli.

”Aivan niin kauan kun haluan.”
”Mutta minulla ei ole aikaa”, Henna sanoi ja alkoi hivuttautua pois.   
”Älä liiku”, mies sähähti.
”Mitenkäs professori estää sen?” Kalkaros suuteli Hennaa suoraan huulille pikaisesti ja sanoi: ”Näin.”

*   *   *

Sisällä kaikki olivat jo syöneet ruokansa ja astiat oli tiskattu. Kaikki, Hennaa ja Kalkarosta lukuun ottamatta – jotka olivat yhä jossakin ulkona – istuivat pöydän ääressä juttelemassa.
”Nyt pelataan pokeria!” Sirius huudahti muistaen jonkun luvanneen hänelle, että ruoan jälkeen pelattaisiin pokeria.
”Sopii hyvin. Käyn hakemassa kortit”, Petra sanoi innoissaan ja rientää rinkalleen etsimään kortteja. Petran ei tarvitse kauan etsiä järjestelmällisestä rinkastaan pelikortteja, vaan hän rientää melkein saman tien takaisin pöydän ääreen ja ojentaa pakan Siriukselle.
”Pelaavatko kaikki?” Sirius kysyi sekoittaessaan kortteja.
”Minä en osaa”, Lavender sanoi.
”Jätän väliin”, Ginny ilmoitti.
”En pelaa”, Riina sanoi.
”Minä katson”, Draco mutisi.
”En taida”, George sanoi. Vaikka hän osasi, niin ei hän silti ajatellut Siriusta vastaan pelata.
”En osaa, joten en pelaa”, Tiia sanoi.
”Minäkään en pelaa”, Remus sanoi.
”Pelaa nyt, minun mielikseni”, Sonja pyysi Remukselta suloisesti hymyillen.
”Äh, hyvä on, jaa minullekin Anturajalka.”
”Hienoa”, Sirius sanoi iloisesti ja alkoi jakaa kortteja. Ensimmäinen kierros kului nopeasti ja Sirius nosti värisuoran kaikkien nähtäville.

”Minä voitin, mutta kuka hävisi?” Sirius kysyi.
”Luulen, että minä”, Petra sanoi tutkailtuaan kortteja.
”Hienoa, ja koska tämä on räsypokaa…” Tässä vaiheessa Remus huusi: ”Mitä!” ”…Niin sinun pitää ottaa joku vaatteistasi pois.”
”Ei käy Sirius, ei missään nimessä käy”, Remus parkaisi.
”Sopii minulle”, Petra sanoi ja kiskaisi päällimmäisen paidan pois, jonka alta paljastui tiukka vartalonmyötäinen toppi. Riina ja Tiia vaihtoivat katseita nähdessään Fredin ja Georgen ilmeet, kun nämä katsoivat Petraa.

”Pelaatteko räsypokkaa? Kiva, pääseekö mukaan?” Henna kysyi astuessaan sisälle.
”Mitä sinun huulillesi on tapahtunut?” Remus kysyi katsoessaan tytön turvonneita huulia.
”Ei mitään”, Henna mutisi ja istuutui pöytään Kalkaroksen kanssa. Kalkaros keräsi kaikilta kortit, sekoitti ne ja jakoi kaikille.
”Kuka hävisi?” Fred kysyi näytettyään korttinsa.
”Minä taisin”, Sirius sanoi vertaillessaan kortteja, jotka kaikki näyttivät.
"Mahtavaa!" Ilmoitti Sonja joka oli ilmeestään päätellen varma voittaja, "Sitten vain vaatetta pois!" Tiia katseli Siriuksen paidan alta paljastuvia rintalihaksia tiiviisti, ja Henna, joka oli huomannut katseen, tyytyi vain virnuilemaan.
"Eikö yhtään huvittaisi tulla mukaan?" Hän kysyi katsellessaan pakan napannutta ja sitä sekoittelevaa Siriusta.
"Ääh, en osaa", Tiia sanoi.
"No, voit ainakin vapaasti keskittyä sitten Siriuksen lihaksiin", Henna sanoi ja käänsi katseensa peliin. Sirius kohotti katseensa Tiiaan ja huomasi vasta nyt tytön tuijotuksen.

"Taidan lopettaa", Sirius sanoi. Kaikki käänsivät katseensa mieheen, sillä tämähän oli alun perin halunnut peliä pelatakin. Petra virnuili tietäväisenä, ja sai huomata saman ilmeen muidenkin kasvoilla.
"Mitäs jos sitten tehdään jotain muuta?" Hän kysyi.
"Tylsää", marisi Henna.
"Noo, Severus varmaan auttaa keksimään jotain mielenkiintoista..." Sonja sanoi niin vihjailevaan sävyyn kuin pystyi. Vaihteeksi Hennan ilme oli hyvin järkyttynyt, hän ei ollut koskaan tiennyt tätä puolta ystävästään, vaikka... tottahan se oli, Severus varmasti kehittelisi jotain hyvinkin kiinnostavaa.
”Sonja, mitä ihmettä sinä olet juonut?” Henna kysyi.
”En mitään”, Sonja vastasi.
”Niin varmaan.”
”No, mitäs te ajattelitte tehdä?” Petra kysyi Siriukselta ja Tiialta herttaisesti.
”En tiedä, jotain mukavaa”, Sirius sanoi olkiaan kohauttaen.
”Mikä on mukavaa?”
”Joku.”
”Älkää antako meidän häiritä”, Petra sanoi ja virnisti.
”Mihin…?” Henna aloitti, mutta huomasi sitten muiden, siis niiden ketkä eivät olleet pelanneet pokeria, asettuneet laverille juttelemaan, tai tekemään jotain muuta.

Tiia siirtyi Siriuksen kanssa keittiöön hakemaan juotavaa. Kukaan ei huomannut kaksikon puuttumista, kun he livahtivat keittiön ovesta ulos. Kaksoset pitivät Petran täystyöllistettynä, mutta ei se näyttänyt liiemmin Petraa haittaavan. Hennakin oli löytänyt sopivan raon Severuksen vierestä ja istahti siihen, tietenkin mahdollisimman liki professoria.
"Mistä juttelette?" Henna kysyi uteliaana - kuten aina - tietämään mistä Severus ja Remus jutustelivat. Sonja nuokkui nukahtaneena Remuksen olkapäätä vasten, ja mies oli kietonut toisen kätensä tytön selän taakse, ettei tämä kellahtaisi selälleen
"Missä täällä on WC?" Ginny kysyi.
"Voin tulla näyttämään", Ville sanoi tytölle.
"Älä näytä sitten mitään muuta kuin se vessa", Petra huusi suomeksi, ettei kukaan niin kutsutuista vieraista ymmärtäisi jatkaen, "Tai unohtakaa, en halua tietä mitä Ginny tulee näkemään..."  Henna ja Ville mulkaisivat tyttöä pahasti, eikä Justus kuullut, sillä hän oli täysin keskittynyt Lavenderiin.
"No olisiko Ville sitten halunnut näyttää Hennalle?"
"Mistä te puhutte?" Kaksoset kysyivät Petralta.
"Et helvetissä kerro!" Henna ja Ville karjaisivat yhtä aikaa.
"Ja en", Ville sanoi suomeksi Petralle, katsoen kuitenkin Ginnyn silmiin.
"Joo joo, tiedän. Menkää jo", Petra sanoi ja kääntyi kaksosiin päin, "Siitä vain, olisiko Henna mennyt kaksikon mukaan."
Kaksoset pälyilivät vuoroin Hennaa ja vuoroin Villeä.

"Unohtakaa, sanoin että minä menen Hennan kanssa vessaan", Petra sanoi. Milloinkohan opin pitämään suuni kiinni, tyttö vielä ajatteli.
"Me voimme kyllä tulla kanssasi", Kaksoset sanoivat Petralle.
"Kiitos, mutta tuntisin ehkä olioni turvallisemmaksi Hennan seurassa", Petra sanoi.
"Meidän pitää varmaan todistaa, että olemme aivan turvallisia, vai mitä George?" Fred kysyi iskien silmäänsä veljelleen. Petran ilme oli kauhistunut.
"Luulen niin, Fred", George sanoi vastaten silmäniskuun. Henna nauroi Petralle.
"Professori Kalkaros, saattaisitteko sitten Hennan vessaan. Siellä on pimeää, eikä Henna halua loukata itseään", Petra sanoi, "Ja hänen taskulappunsa on... kateissa."
Henna mutisi vastustukseksi jotakin, mutta Kalkaros ei ollut ilmeisesti kuulevinaan, vaan tarttui tyttöä rajusti käsivarresta
"Kiitos vaan", Henna mutisi Petralle suomeksi, mutta Petra vain virnuili tyytyväisenä. Tätähän Henna oli kuitenkin haaveillut aina.

*   *   *

Justus ja Lavenderkin päättivät lähteä ulos kävelemään, sillä taivas oli täynnä pieniä kirkkaita tähtiä. Tosin se on vale, he halusivat vain kahdenkeskeistä aikaa.
*   *   *

Remus huomasi jääneensä kaksin nukahtaneen Sonjan kanssa, muttei hennonut herättää tyttöä. Mies laski Sonjan selälleen, jotta
tämän olisi hyvä nukkua. Hän katsoi kauniita kasvoja ja suuteli hellästi pehmeitä huulia.
”Remus…”, Sonja mutisi unessaan ja kietoi kätensä miehen ympärille. Remus hymyili, ja jäi tytön viereen, sillä ei raaskinut nousta siitä enää. Eikä hän olisi halunnutkaan.

'*   *   *   

Fred ja George olivat raahanneet Petran mukanaan pihalle.
”Ihan tosi, minä en tunne oloani kovinkaan turvalliseksi”, Petra änkytti.
”Miksi ihmeessä et?” Fred kysyi virnistäen.
”Koska… minä olen lukenut ficcejä ja niissä yleensä tapahtuu jotain… mielenkiintoista”, Petra sanoi. ”Ei helvetti!” Petra kirosi kun tajusi, että oli lähettänyt Hennan Kalkaroksen kanssa kahdestaan jonnekin. Henna kiittäisi häntä siitä, toivottavasti. Piti vain toivoa, ettei kävisi niin kuin useimmissa ficceissä kun joku jäi Kalkaroksen kanssa kahden. Tyttö ei uskonut, että Henna kiittäisi jos joutuis kahleisiin.
”Mitä ovat ficcit?” George kysyi ja palautti Petran huomion heihin. Petra huokaisi ja alkoi selostamaan.

*   *   *

Ville ja Ginny olivat kävelemässä vessaa kohti.
”Täällä on pimeää”, Ginny valitti.
”En minä sille mitään voi tehdä”, Ville vastasi.
”Voithan”, Ginny hymyili.
”Mitä muka?” poika kysyi.
”Ota minua kädestä.” Ville hämmästyi, mutta tarttui kuitenkin tyttöä hellästi kädestä.
Kaksoset kävelivät Petran kanssa vessoille päin, vaikka tyttö kovin mököttikin.
"Missä me ollaan?" Petra kysyi huolestuneena viiden minuutin kuluttua.
"Miten niin?" Kysyi Fred tytöltä.
"Vessoille menossa", vastasi George.
"Älkää yrittäkö, ei sinne kävele kuin kaksi minuuttia", Petra valitti.
"Oletko muka laskenut?" Fred ja George kysyivät yhteen ääneen mukaviattomina.
"En, mutta olen kyllä arvioinut..." Petra yritti nyt jo todella huolestuneena, "Minua pelottaa..."
Kaksoset tarttuivat Petraa kädestä, mutta se ei paljoa auttanut tyttöä.

Samaan aikaan Henna oli jo saapunut vessoille professorin kanssa. Hän ei viitsinyt enää valittaa, ettei hänellä ollut hätä, joten kävi nopeasti sisällä ja tuli takaisin. Mutta ulos astuessaan Severus tarttui tyttöä kädestä. Henna sai pian huomata miehen romanttisenkin puolen, sillä mies oli vienyt tämän katselemaan tähtiä.
”Joo, tänä aamuna juuri ennen kuin te tulitte, ihan sekuntikellon kanssa. Matka kesti tasan kansi minuutti”, Petra sanoi kaksosten johdattaessa häntä lumisten puiden ali. He näkivät Hennan ja Kalkaroksen vähän matkan päässä.
”Katso tähdenlento”, Henna hihkaisi innoissaan ja osoitti taivaalle.
”Sinun kannattaisi toivoa ja pian”, Kalkaros sanoi hiljaa ja jatkoi: ”Tule, mennään tuonne.” Petra katsoi puiden takaa kun Henna ja Kalkaros kävelivät poispäin.

”Minne ne on menossa?” Petra kysyi ihmeissään.
”Onko sillä väliä?” Fred kysyi Petralta.
”No ei kai sitten”, Petra sanoi haikeasti.

*   *   *

”Tule, mennään”, Sirius sanoi Tiialle, tarttui häntä kädestä ja lähti kuljettamaan ovelle.
”Ei mennä, siellä on kylmä ja pimeää”, Tiia sanoi ja pysähtyi eteiseen.
”No mitä sitten tehdään? Minulla on tylsää”, Sirius valitti. ”Nuo tuollakin vain nukkuvat”, hän jatkoi.
”En minä tiedä. En oikein jaksaisi tehdä mitään.”
”Haluaisitko sinäkin nukkua?” Sirius kysyi ihmeissään.
”Ei, en minä sitä tarkoittanut”, Tiia mutisi ja meni ikkunan luokse.
”Missä muut ovat? Tai siis muut kun nuo?” Hän kysyi.
”Niinpä ja eikö se sinun ystäväsi – Riinako hänen nimensä oli - ja Malfoy nuorempi olleet täällä vielä hetki sitten?” Sirius kysyi mentyään Tiian viereen seisomaan.

”Anna tänne se!” Riina huusi mökin terassilta.
”Mikä? Ei minulla ole mitään”, Draco sanoi muka ihmeissään. Hän oli juuri piilottanut Riinan pipon. Draco avasi mökin ovet, ja hänellä oli yhä Riinan pipo käsissään, ja vaikka tyttö kuinka hyppi, hän ei ylettänyt siihen.
”Anna se”, Riina huusi uudestaan.
”Riina, oletko kunnossa?” Tiia kysyi katsoen hyppivää ystäväänsä.
”Joo, olen. Draco vaan vei piponi.” Riina lopetti hyppimisen ja meni kyykkyyn nyyhkyttämään.
”Se oli mummoni tekemä ja hän kuoli ajat sitten”, Riina itki. Tuo on surkein koskaan kuulemani tekoitku, Tiia ajatteli mielessään, kun Draco kyykistyi alas Riinan luo.
”Tässä.” Poika ojensi pipoa Riinalle ja silloin Riina tönäisi Dracon nurin. Sen seurauksena Riina, Tiia ja Sirius rupesi nauramaan.

*   *   *

”Kuule, minun pitää mennä sinne vessaan oikeasti”, George sanoi.
”Käy vain, me odotetaan tuolla”, Petra sanoi ja osoitti liiteriä. George nyökkäsi ja katosi nopeasti vessaan Fredin ja Petran kävellessä liiteriin.
”Älä”, Fred sanoi ja tarttui Petraa ranteesta kun tämä aikoi sytyttää valot.
”Miksi?” Petra kysyi hämmästyneesti ja kääntyi katsomaan poikaa. Pojan pisamaisilla kasvoilla oli hymy, mutta silmistä näkyi jonkinlainen arkuus.
”Jos laitat valot, niin joku voi tulla tänne”, Fred selitti.
”Niin? Mitä se haittaa jos joku tulee tänne?” Petra kysyi ihmeessään.
”Jos laitat valot, joku tulee tänne ja keskeyttää tämän”, poika sanoi.
”Keskeyttää minkä?”
”Tämän”, Fred sanoi ja suuteli Petraa huulille.

”Joten vieläkö olet kade ystävällesi, kun hän katosi johonkin sen rasvaletin kanssa?” Poika kysyi suudelman jälkeen.
”En ollenkaan”, Petra vastasi ja upotti sormensa pojan hiuksiin suudellen tätä uudestaan, tällä kertaa syvemmin. Fred kietoi kätensä tytön vyötäisille ja nosti tämän istumaan sille tukille millä sahataan puita. He kumpikaan eivät huomannut kuinka George tuijotti näkyä ovelta kasvoillan surullinen ilme.
Henna oli astellut Severuksen kanssa jonkin aikaa pihalla, ja nyt Hennalla alkoi olla kylmä. Tyttö värisi hiljaa, muttei viitsinyt sanoa sitä miehelle, sillä arveli tämän pitävän itseään liian herkkänä. Jotenkin sana "herkkä" ei kuulostanut Kalkarokselle sopivalta.
"Onko sinulla kylmä?" Mies kysyi tytöltä.
"Eei", Henna sanoi hampaat kalisten ja yrittäen näyttää mahdollisimman lämpimältä.
"Hölmö", mies sanoi lempeästi ja veti tytön kaapunsa suojaan. Henna nautti miehen vaatteittenkin läpi lämpimästä vartalosta omaansa vasten, eikä hänellä kohta ollut enää yhtään kylmä, muttei siltikään lähtenyt siitä pois, sillä miehen vieressä oli niin hyvä olla.
"Minua väsyttää", Henna sanoi kohta jo nuokkuen vasten miehen kättä. Kalkaros nosti kevyesti tytön syliinsä ja lähti kuljettamaan tätä kohti mökkiä.

Samaan aikaan Riina ja Dracokin olivat valmistautuneet jo nukkumaanmenoon, tai oikeammin Riina oli, sillä Dracolla ei ollut mitään yöpymisvälineitä. Draco lauloi tytölle hyvin hiljaista unilaulua, jota Riina ei ollut koskaan kuullut, ja pian tyttö nukahtikin jo. Draco painoi kevyen suudelman tytön huulille ja meni tämän viereen kyljelleen. Hän jatkoi yhä unilaulua, vaikka tyttö ei sitä kuullutkaan. Pian poikakin kuitenkin nukahti, käsi Riinan ympäri kiedottuna.

*   *   *

”Täällä on kaunista”, Lavender sanoi.
”Kuinka niin?” Justus kysyi. Ei täällä hänen mielestään niin ihmeellistä ollut.
”Meillä ei koskaan Tylypahkassa ole näin kaunista.”
”Minä en ymmärrä mikä tässä on niin kaunista. Täällä on talvella aina tämän näköistä”, Justus sanoi kummastuneena.
”Täällä on niin ihanan lumista, puut, pensaat, aivan kaikki. Ja tähdet, ne näyttävät paljon kirkkaimmilta ja kauniimmilta kuin Tylypahkassa”, tyttö sanoi haaveillen.
”Olet aivan kuin Petra. Sekin on aina tuollainen, haaveilee vain kaikesta”, Justus sanoi.
”Tämä vain on niin romanttista”, tyttö huokaisi.
”Noin Petrakin sanoisi.”
”Aina vain Petra!” Lavender tulistui.
”Mitä sinä huudat?” poika kysyi.
”Sinä olet täydellinen idiootti”, tyttö sihisi ja lähti vihaisena harppomaan kohti mökkiä jättäen Justuksen tuijottamaan häntä hölmistyneenä.

*   *   *

”Täällä on kylmä”, Ginny värisi.
”Totta kai täällä on kylmä, nyt on pakkasta ainakin kymmenen astetta eikä sinulla ole takkia”, Ville sanoi. Eikö tyttö muka sitä itsen tajunnut?
”Voisitko lainata takkiasi?” Ginny pyysi.
”En, koska sitten minulla olisi kylmä”, poika selitti Ginnyn näyttäessä pettyneeltä.
”Mutta sinä voit tulla tänne. Emmeköhän me molemmat mahdu tänne”, Ville jatkoi ja avasi takkinsa. Hymyillen Ginny astui poikaa lähemmäs ja tämä kietoi takin heidän molempien ympärille. He seisoivat siinä pitkään, liikkumatta ollenkaan.
”Katso tähdenlento”, Ginny sanoi ja osoittaen taivaalle.
”Toivo jotain”, Ville ehdotti ja tyttö esitti toivomuksen hiljaa mielessään silmät suljettuina.
”Mitä toivoit?” Poika kysyi.
”Ei sitä saa äänen sanoa, muuten se ei toteudu”, Ginny sanoi hymyillen salaperäisesti.

*   *   *

”Sirius”, Tiia mutisi peittäen kädellä haukotuksen.
”Niin?”
”Minua väsyttää ja ajattelin mennä nukkumaan.”
”Eihän kello ole kuin puoli kaksitoista”, Sirius kummasteli.
”Tiedän, mutta en nukkunut viimeyönä kovinkaan paljon”, Tiia selitti unisena.
”Hyvä on, mennään nukkumaan”, Sirius sanoi. Tiia istuutui omalle paikalle ja kaivoi yöpukunsa rinkasta.
”Käännytkö ympäri, niin voin vaihtaa vaatteet?” Tiia pyysi.
”Totta kai”, Sirius sanoi ja hieman vastahakoisesti hän käänsi selkänsä tytölle. Tiia puki nopeasti ylleen vihreän topin ja silkkiset yöpuvun housut.

”Tule tänne viereeni nukkumaan”, Tiia käski ja siirtyi hieman makuualustallaan sivulle, tehden tilaa Siriukselle, joka istuutui tytön viereen.
”Tule tänne”, Tiia komensi nostaen makuupussin lievettä niin, että Sirius pääsi pujahtamaan sisään. He makasivat siinä hetken ja Tiian silmät rupesivat ummistumaan.
”Nuku vain rakkaani”, Sirius sanoi ja suuteli tyttöä hellästi. Mökin ovi aukesi ja pamahti lujaa kiinni.
”Hys, täällä nukutaan”, Sirius sanoi Lavenderille, joka oli tullut sisälle suututtuaan Justukselle.
”Ihan sama”, Lavender tiuskaisi hiljaa ja meni kaminan eteen lämmittelemään. Pian Lavenderin sisään tulon jälkeen myös Henna ja Kalkaros saapuivat. Henna Kalkaroksen kantamana.

Minne jätit Justuksen?” Henna kysyi huomattuaan Lavenderin olevan yksin.
”Tuonne pihalle paleltumaan”, hän sanoi välinpitämättömästi
Kalkaros vei Hennan laverille tyhjälle paikalle Siriuksen ja Tiian viereen.
”Yritätkö esittää herrasmiestä?” Sirius kysyi Kalkarokselta. Kalkaros ei vastannut mitään, murahti vain: ”Mikä sinä luulet olevasi? Tyhmyyden MM-voittaja?”
”Jos minä en nyt olisi täällä makuupussissa, niin minä…”
”Lopettakaa”, Henna pyysi haukotusten keskeltä. ”Miksi kaikki muuten nukkuu jo?” Henna jatkoi.
”Koska on yö ja heitä väsytti”, Sirius vastasi tytölle. Hän katsoi Hennaa ja huomasi tämän jo nukahtaneen.

”Lavender”, Justus sanoi tullessaan sisälle.
”Suu kiinni, täällä yritetään nukkua”, Kalkaros ärähti.
”Anteeksi”, poika mutisi ja kompuroi Lavenderin luokse.
”Kuule, olen tosi pahoillani siitä mitä tapahtui.”
”Ei kiinnosta”, tyttö tiuskaisi.
”Kuuntele nyt, en minä tarkoittanut loukata sinua”, Justus selitti hieman epätoivoisesti.
”Sinä vain puhuit koko ajan siitä Petrasta.”
”Äh, en minä tiedä miksi tein niin, minä en vaan ole hyvä näissä asioissa”, poika sanoi rehellisesti.
”Hyvä missä asioissa?” Lavender kysyi.
”Miten tytöille puhutaan, miten heidän kanssa ollaan ja sellaisissa.”
”Ai.”
”Joten saanko anteeksi”, Justus pyysi hiljaa.
”Saat”, tyttö myönsi huokaisten.
”Kiitos”, Justus sanoi.
”Ensikerralla mieti mitä sanot, ennen kuin sanot”, tyttö muistutti.
”Mietin”, poika lupasi ja oli juuri lisäämässä, että Petra olisi sanonut samalla tavalla, mutta viime hetkellä muutti mieltään.

Ovi avautui uudestaan, tällä kertaa raskaasti, ja George astui sisään murtunut ilme kasvoillaan.
”George, oletko kunnossa?” Lavender kysyi pojalta. George säästyi vastaamiselta, sillä Fred ja Petra saapuivat sisälle hymyillen.
”George, mihin sinä katosit?” Fred kysyi veljeltään.
”Tuli kylmä, joten tulin sisälle”, poika sanoi.
”Ai”, Petra mutisi.
”Mihin sinä olet nyt menossa?” Fred ihmetteli.
”Ulos”, tämä vastasi ja Petra ja Fred jäivät katsomaan pojan perään.
”Meidän varmaan pitäisi mennä katsomaan mikä hänellä on”, Fred ehdotti.
”Minä menen”, Petra lupasi ja lähti Georgen perään.

”George, odota!” Petra huusi nähtyään pojan. Tämä ei kuitenkaan hidastanut, vaan sen sijaan kiristi tahtiaan.
”George!” Petra huusi ja juoksi pojan kiinni. ”Mikä sinulla on?” Petra kysyi tarttuessa poikaa ranteesta.
”Anna minun olla”, George sanoi.
”En, kerro mikä on vialla”, tyttö pyysi.
”Et sinä voi tehdä sille mitään.”
”Anna minä yritän.”
”Et sinä voi.”
”Mutta minä haluan”, Petra intti.
”Hyvä on, mutta muista, että itsepähän halusit.” Sen jälkeen George suuteli Petraa.
”Mitä sinä…?” Petra sopersi suudelman loputtua.
”Anteeksi, en olisi saanut tehdä noin. Teit oikein kun valitsit Fredin, hän on parempi”, George mutisi häpeissään.
”Miten sinä…? Näitkö sinä sen?” Petra kysyi.
”Näin”, poika myönsi. ”En olisi saanut jäädä katsomaan, mutta… mph.”
”Ole hiljaa”, Petra käski ja painoi suunsa Georgen suulle uudestaan.

”Tule, mennään sisään”, Petra sanoi irtauduttuaan suudelmasta ja lähti kävelemään takaisin mökille.
”Ei sanaakaan Fredille. Hän tappaa minut jos kuulee”, George mutisi.
”Ei tietenkään, ei tietenkään”, Petra huokaisi.

*   *   *

”Ei mennä sisälle, jäädään tähän”, Ginny sanoi Villelle kun he saapuivat kuistille. Ville nyökkäsi ja istuutui Ginnyn kanssa penkille.
”Ginny”, Ville kuiskasi, kun he olivat olleet pitkään hiljaa. Hän sai kuitenkin huomata tytön nukahtaneen hänen olkapäätään vasten. Poika hymyili ja nosti tytön syliinsä (Kyllä, tiedän että tässä tarinassa on ollut paljon kantamista, mutta koska kirjoittaja on kirjoittanut, että ihmisiä kannellaan, niin se on nyt sitten näin.) ja kantoi sisälle. Kaikki muut olivat jo nukkumassa paitsi Kalkaros joka oli pöydän ääressä tutkien jotain minkä Ville tunnisti Hennan ficci vihkoksi. Ville laski Ginnyn omalle paikalle ja peitteli tämän makuupussilla lämpimästi, ja jonka jälkeen hän meni itse tytön viereen nukkumaan.


Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

Snarmione<3
Alan Rickman<3
Emma Watson<3
Helena Bonham Carter<3
Johnny Depp<3
Tom Felton<3

lohikäärme

  • ***
  • Viestejä: 36
Vs: Citykanit ja Potter maailma kohtaavat (k15)
« Vastaus #10 : 02.01.2011 14:28:00 »
Jee!!!
Seuraavaa lukuu en ookkaa lukenu ainakaa kokonaa... :)
En voi sanoo onks täs virheir ku oo lukenu tän jo muutamaa kertaa nii ei tuu ajateltuu nii tarkasti.
Toivottavasti seuraava tulee pian. Tuttu fruttu su piti laittaa se mitä on tähä mennes kirjotettu mulle meilil, mut ei se mitää voin lukee ne kyl täältiki, iha sama.
Joo, täs jo tapahtuki jotain jännää. Lisää tälläst on ainaki jonki sorti osalt on tulos:)
Ette ikinä voi arvaa mitä on tulossa, jotain toai yllättävää...;)
No, toivpttavasti tykkäsitte.
Olikohan viel jotain.... Ei kai, tai ainakaa nyt ei tuu muut mielee.

Ps. Jos täs mu komas on virheit nii mu puheli vähä lagailee, ku ollaa autos eikä kenttä oo mikää parhaimpii...

Jatkoa odotelles lohikäärme....

tutti frutti

  • Rouva Kalkaros
  • ***
  • Viestejä: 608
  • Ficci riippuvainen
Vs: Citykanit ja Potter maailma kohtaavat (k15)
« Vastaus #11 : 10.01.2011 20:28:15 »
Neljäs luku

 Seuraavana aamuna Petra heräsi ensimmäisenä. Hän nousi varovasti istumaa, ettei herättäisi muita. Fred ja George nukkuivat lattialla, kaikki muut olivat jotenkin onnistuneet änkeytymään laverille. Petra etsi katseellaan Kalkarosta, muttei löytänyt miestä. Huokaisten Petra nousi ylös ja meni laittamaan kaminan päälle.

”Mitä sinä teet?” Sonja kysyi herättyään kolinaan. ”Onko jo aamu?”
”Joo, on. Laitan kaminaa päälle. Eikö täällä olekin vähän kylmä?” Sonja meni Petran viereen makuupussinsa kanssa.
”Onhan täällä. Mitä sinä mietit?”Sonja kysyi ja katseli ympärilleen.
”En mitään”, Petra vastasi ja nousi ylös.
”Kyllä mietit, kerro. Hei, minne sinä menet?”
”Pitää tehdä aamupalaa”, Petra kertoi ja pian puuro alkoi valmistua.
Sonja katsoi hiljaista laveria, jossa kaikki vielä nukkuivat.
”Huomenta”, Ville sanoi Sonjalle ja nousi varovasti, Ginnyä herättämättä, ylös ja meni pöydän ääreen istumaan. ”Onko aamupala kohta valmis?” Ville jatkoi.
”Huomenta, on se varmaan kohta”, Sonja vastasi hajamielisesti.

Ovi avautui varovasti ja mustahiuksinen lienten professori astui sisälle.
”Missä olet ollut?” Petra kysyi professorilta huomattuaan tämän tulleen sisälle.
”Se ei liene sinun asiasi”, Kalkaros murahti. Hän meni nukkuvan Hennan luokse, kumartui suutelemaan tyttöä hellästi huulille herättäen tämän samalla.
”Hyvää huomenta”, Henna mutisi suudelman lomasta.

Ei kauankaan, kun kaikki olivat jo hereillä, ja Petra oli saanut puuronsa valmiiksi. Aamupala maittoi, vaikka Tylypahkan vieraat olivatkin tottuneet hieman ylellisempään.
”Mitä me tehdään tämän jälkeen?” Tiia kysyi tiskattuaan astiansa.
”Pidetään hauskaa”, Sirius sanoi hymyillen.
”Minä tiedän, ollaan lumisotaa!” Fred ilmoitti ja pukeuduttuaan riensi ulos.
”Sopii minulle”, George sanoi rynnäten veljensä perään.

Pian kaikki olivat ulkona. Kaksoset, Remus, Petra ja Sonja olivat Hennaa, Riinaa, Tiiaa, Dracoa ja Siriusta vastaan. ”Ja minähän en helvetissä pelaa”, oli Kalkaros ärähtänyt, kun joku oli pyytänyt häntä mukaan, joten nyt mies seisoi pelikentän laidassa katselemassa. Kun Ville, Justus, Ginny ja Lavender tulivat viimein ulos, meni Lavender Sonjan joukkueeseen ja Justus Riinan joukkueeseen, jotta joukkueet olisivat tasapuoliset. Ville ja Ginny taas halusivat olla samassa joukkueessa ja menivät Sonjan joukkueeseen.
”Epäreilua”, Henna mökötti alivoimalle ja piiloutui Kalkaroksen taakse.
”Niinpä”, Petra huusi, mutta aivan toisesta syystä, sillä velhot ja noidat olivat kaivaneet sauvansa esiin, ”Minulla on jo nyt lapaset märkinä!”
”Ehkä me lopetamme tämän lumisodan, ennen kuin ketään sattuu pahemmin”, Sonja ehdotti.
”Se vaikuttaa hyvältä ajatukselta”, Remus myönsi katsoen huolestuneesti taikasauvoja.
”Mitäs me sitten tehdään?” Fred kysyi.
”Mennään pulkkamäkeen”, Ville ehdotti.
”Ei meillä ole pulkkia kaikille”, Riina sanoi.
”Onhan.”
”Miten niin?”
”Kyllähän jotkut voi laskea samassa pulkassa”, Ville sanoi.
”Kuten sinä Ginnyn kanssa?” Henna kysyi hymyillen viattomasti ja väisti lumipallon, jonka poika heitti häntä kohden.
”Miksi sinä noin teit?” Sirius kysyi hämmästyneenä.
”Siksi, että Henna ei osaa pitää suutaan kiinni.”
”Ei se koskaan ole osannutkaan”, Justus lisäsi.
”Enkä koskaan opikaan”, Henna virnuili.
”Ehkäpä professori Kalkaros voisi opettaa sinua.” Petra hymyili ilkikurisesti.
”Helvetti Petra, nyt se suu kiinni oikeasti, tai löydät itsesi lumikasasta”, Henna sähähti suomeksi.
”Mitä sinä sanoit?” Draco kysyi.
”Kiroili suomeksi ja uhkasi…” Justus selitti, mutta vaikeni nähdessään Hennan katseen.
”Uhkasi mitä?” Remus kysyi huolestuneena.
”Ei mitään”, Petra sanoi ja muut antoivat asian olla.

He olivat käyneet hakemassa pulkat ja suuntasivat kulkunsa kohti mäkeä.
”Tuletko laskemaan minun kanssani?” Tiia kysyi Siriukselta istuuduttuaan pulkkaan.
”Kyllä minä voin tulla. Liikkuisitko eteenpäin, että mahdun taaksesi”, Sirius sanoi ja Tiia nyökytti päätään ja liukui pulkassa eteenpäin niin, että Sirius mahtui tytön taakse ja sitten he lähtivät laskemaan.

”Näyttääpä hauskalta. Tuletko sinäkin?” Ginny kysyi Villeltä katsottuaan Tiian ja Siriuksen mäen laskua.
”Meidän vuoro on ensin!” Kaksoset kiljahtivat yhteen ääneen änkeytyen pulkkaan. He pakottivat Petran kyytiinsä, eivätkä kuunnellet vastalauseita.
”Menen vaan, ei VOI olla niin paha”, Henna ja Riina nauroivat Petran ilmeelle.
”Mutta kun…” Petra yritti vielä, mutta tässä vaiheessa kaksoset olivat jo kiskaisseet hänet heidän väliinsä istumaan. Ylöspäin kävelevät Tiia ja Sirius nauroivat täyteen ahdetulle pulkalle, joka kiisi alaspäin. Petra oli sulkenut silmänsä ja kiljui Fredin ja Georgen nauraessa.
”Voinko nousta?” Petra kysyi vauhdin viimein pysähdyttyä.
”Et”, kaksoset vastasivat samaan aikaan lähtien kiidättämään pulkkaa taikakeinoin mäkeä ylöspäin. Petra kiljui suotaan Fredin korvaan ja tämän keskittyminen herpaantui, jolloin pulkka valui taaksepäin, tällä kertaa kaatuen keskelle mäkeä. Petra sai naurukohtauksen ja joutui kierimään maassa.

 Kun kohtaus oli kestänyt hetken, kaksoset lähtivät taluttamaan tyttöä ylöspäin.
Mäen päällä kaikki kyselivät miksi Petra nauroi niin paljon, ja kaksoset selittivät kaiken pikaisesti, joka vain nauratti lisää tyttöä. Justus alkoi luennoida siitä, miten pulkan oli mahdollista liukua mäkeä ylöspäin.
”Hiljaa!!” Ville sanoi (ja tätä legendaarista lausahdusta me kaikki, siis Citykanit, olemme odottaneet.) ja istuutui Ginnyn kanssa yhteen pulkkaan. Sonja ja Remus ottivat yhden pulkan, ja pian molemmat kiisivät mäkeä alaspäin. Kun Remus ja Sonja olivat alhaalla, Remus leijutti pulkan mäenpäälle ja koppasi Sonjan käden omaansa. Ville taas veti Ginnyn pulkalla mäenhuipulle. Nelikon noustessa ylöspäin laskivat Riina ja Draco jo alaspäin, mutta joutuessaan väistämään nelikkoa, pulkka keikahti kaataen Riinan ja Dracon hankeen. Draco tarjosi tytölle kättään auttaakseen tämän ylös, ja Riina tarttui siihen hymyillen pojalle.
”Laske kanssani”, Lavender pyysi Justukselta ja odottamatta vastausta tarttui tätä kädestä, työnsi pulkkaan istumaan ja itse istuutui pojan jalkojenväliin.
”Etkö laske?” Ville kysyi Hennalta, joka istui pulkan päällä katsellen muiden mäenlaskua.
”Äh, ei se ole yksin kivaa”, tyttö sanoi hymyillen.
”Laske Kalkaroksen kanssa”, Sonja ehdotti, mutta totesikin: ”Unohda”, kun näki Hennan pyörittävän silmiään ja Kalkaroksen mulkaisevan häntä pahasti.
”Olkaa tylsiä”, Tiia sanoi ja istuutui pulkkaan ja Siriuksen syliin.
”Ainahan minä”, Henna totesi Tiialle, mutta tyttö oli jo laskemassa hyvää vauhtia.

*   *   *

”Te joudutte odottamaan. Meidän pitää pakata, koska olemme lähdössä huomenna”, Petra sanoi taikovalle väelle.
”Lähdössä? Pääseekö täältä jotenkin pois?” Sirius kysyi tyrmistyneenä.
”Totta kai, autolla. Emme me täällä asu, tämä oli vain viikonloppu retki.
”Ja te kerrotte sen vasta nyt?” Kalkaros ärähti.
”Ettepä kysynyt. Sitä paitsi meillä, tai ainakin minulla, on ollut ikimuistein retki”, Henna sanoi hymyillen suloisesti.
”Minä…”
”Kuule Severus, anna olla. Meidän vika, emmehän me kysyneet”, Remus sanoi.
”Minä menen kuitenkin pakkaamaan nyt. Henna, tule!” Petra raahasi toisen tytön tavaroiden luokse, missä muut pakkasivat jo hyvää vauhtia.
Sonja vilkaisi kasken pakkaamisen Remusta ja huomasi tämän ja muiden Tylypahkalaisten istuvan pöydän ääressä katsellen heitä.
”Minä olen valmis”, Ville ilmoitti ja meni Ginnyn viereen.
”Minä myös”, Henna sanoi kömpiessään pois laverilta.

Pian kaikki olivatkin jo pakanneet tavaransa ja istuivat pöydän ääressä juttelemassa keskenään kaikesta mahdollisesta. Kaikilla oli hauskaa, ainakin melkein kaikilla. Kalkaros istui Hennan vieressä hiljaa, hänestä tuntui oudolta kaveerata oppilaidensa ja vihamiehiensä kanssa. Eihän siitä ollut kuin pari vuotta, kun Weasleyn kaksoset olivat olleet tylypahkassa opiskelemassa,  ja hän oli opettanut heitä ja pitänyt jälki-istuntojakin. Mustan ja Lupinin kanssa hän oli ollut samaa aikaan opiskelemassa Tylypahkassa, eivätkä he olleet tulleet silloinkaan toimeen.
 Nyt kuitenkin kaikki istuivat saman pöydän ääressä juttelemassa iloisesti, eikä ketään muuta näyttänyt häiritsevän vanhat kaunat tai riidat, ei mitkään, mitkä saivat heidät ennen suuriin riitoihin, vihamiehiksi. Professori ei halunnut häiritä Hennaa, kun tällä näytti olevan kuitenkin mukavaa muiden kanssa, eikä hän halunnut lähteä yksinään ulos kävelemään ympäriinsä, hän kuitenkin nautti Hennan seurasta, vaikkei sitä ikinä kenellekään myöntäisi.

Henna huomasi vieressä istuvan lienten professorin ihmeen hiljaiseksi ja vilkaisi tätä kummastuneena. Professori näytti uponneen omiin ajatuksiinsa. Hennasta olisi ollut mukava tietää, mitä professori ajatteli, muttei kehdannut kysyä kaikkien ollessa paikalla. Henna katseli hetken aikaa Kalkaroksen haaveilua, mutta heräsi äkkiä todellisuuteen kuullessaan jonkun kutsuvan häntä. Tyttö katsoi ihmeissään ympärille ja jatkoi muiden kanssa juttelemista, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut välissä. Henna päätti kuitenkin kysyä jossain vaiheessa heidän ollessaan kahdenkesken mitä professori oli ajatellut. Hetken aikaan hän mietti pitäisikö hänen nyt saman tien pyytää professoria lähtemään hänen kanssa kahdestaan ulos kävelemään, mutta hylkäsi kuitenkin tämän ajatuksen nopeasti, sillä hänen mielestään on oikein mukavaa oppia tuntemaan kaikkia muita ainakin vähän paremmin, vaikka eihän he tietenkään olleet yhtä kiinnostavia, kuin eräs tietty hänen vieressä istuva salaperäinen professori.

"Mitä tehtäisiin" Ginny kysyi tylsistyneenä keskusteluun ja istumiseen.
"Mitä jos mentäisiin tekemään ryhmäytymistehtäviä?" Sonja ehdotti innoissaan, muistaessaan, että heidän täytyisi jossain vaiheessa nekin tehdä.
"Mitä ne ovat?" Fred kysyi ihmeissään
"Sellaisia, mitkä yhdistävät uutta ryhmää varsinkin. Niiden on tarkoitus luoda ryhmähenkeä ja yhteisty..." Justus aloitti taas selittämään, kunnes Henna keskeytti: "Joo joo. Ketään ei jaksa kuunnella!"
"Niissä on tarkoitus toimia yhdessä, jättämättä ketään pulaan", Petra kertoi pikaisesti.
"Okei. Mennään sitten", George sanoi innokkaasti.
"Minä en ainakaan tule!" Kalkaros ärähti.
"En minäkään" Henna sanoi hieman pettyneesti, hän oli aina pitänyt ryhmäytymistehtävistä.
"Tulethan tai et saa samoaja merkkiä", Ville sanoi Hennalle suomeksi.
"Okei sitten, Minä tulen", Henna tiuskaisi englanniksi. Muut katsoivat heitä hämillään, mutta antoivat asian olla.

***

Kaikki olivat saaneet puetuksi ulkovaatteet, ja olivat nyt ulkona odottamassa ohjeita, mitä pitäisi tehdä.
Ville kävi laittamassa puuhun narusta verkon, ja ohjeisti kaikki nopeasti: "Kaikkien pitää mennä verkosta läpi. Yhdestä kolosta saa mennä vai kolme tyyppiä. Taikuutta ei saa käyttää ja minusta olisi turvallisinta jos jokainen taikasauvan omistaja veisi sauvansa sivuun, ettei käy vahinkoja.”
”Miksi ei saa käyttää taikaa?” Sirius kysyi hämmästyneenä.
”Koska muuten siinä ei ole mitään järkeä”, Sonja sanoi hymyillen.
”Niin, ei saa pilata meidän harvoja iloja”, Henna sanoi mulkoillen Siriusta leikkisästi.
”Ei, ei. Ei tietenkään, me viemme taikasauvat pois, niin teille ei tule pahamieli”, Remus sanoi ja lähti kävelemään mökkiä kohti.

*   *   *

Jokaisen noidan ja velhon vietyä taikasauvansa pois, alettiin pelata. Kaikki, Kalkarosta lukuun ottamatta, osallistuivat peliin, jonka kaikki lopulta suoriutuivat kunnialla läpi.
”Onko jo ruoka-aika?” Justus kysyi.
”Ei vielä. Ensin meidän pitää mennä pilkkomaan puita ensiyötä varten, ettei me jäädytä”, Petra sanoi.
”Niin, me emme halua jäätyä ensi yönä”, Sonja vahvisti.
”Tuskin sinä ainakaan jäädyt Remuksen vieressä”, Ville sanoi virnistäen Sonjalle.
”En usko, että sinullekaan kylmä tulee Ginnyn kanssa makuupussissa”, Sonja sanoi ja kaikki alkoivat nauramaan.
”Niin, tuskin kenellekään tulee yöllä kylmä, mutta voi niitä puita kuitenkin pilkkoa. Ihan varmuuden vuoksi”, Riina sai sanottua kikatuksiensa välistä.
”Niin, ehkä on hyvä jos niitä puita on, ihan siltä varalta, että jos jollekin sattuisi tulemaan riita”, Ville sanoi ja osoitti viimeisen lauseensa Justukselle ja Lavenderille. Kaikki muut, paitsi Justus ja Lavender alkoivat taas nauraa ja Justus löi Villeä.
”Miksi sinä löit? En tehnyt mitään.”
”Mennäänkö me pilkkomaan ne puut?” Sonja kysyi.
”Joo, mennään vain”, Henna sanoi ja kaikki lähtivät liiteriä kohti.
”Minä haluan sahata! Henna, sahaatko minun kanssa?” Sonja kysyi innoissaan.
”Joo, voin minä, kun ei Ville kuitenkaan anna kirvestä”, Henna sanoi ja katsoi kirvestä toiveikkaasti.
”En todellakaan”, Ville sanoi mukamas kauhuissaan jo pelkästä ajatuksesta.

”Kai sahaat minun kanssani?” Petra kysyi Tiialta ja lähti kävelemään sahauspaikan toiseen päähän.
”Totta kai voin”, Tiia sanoi ja käveli Petraa vastapäätä ottaen heille matkalla sahan, jonka ojensi puoliksi Petralle, jotta he voisivat sahata yhdessä. Riina nosti heille puun, jota kaikki neljä tyttöä alkoivat ahkerasti sahata kilpaa. Petra ja Tiia saivat ensimmäisenä katkaistua puun ja heittivät irronneen osan Villelle, jotta tämä hakkaisi sen pienemmäksi. Taikaväki katsoi ihmeessään kun normaalit (tai no normaalit ja normaalit, ei Citykaneja ole koskaan voinut sanoa normaaleiksi, mutta taikomaton porukka) ihmiset tekivät töitä ja vielä iloisina, joka oli heistä hyvin kummallista.
”Miksi ihmeessä te teette tuon kaiken työn käsin, ettekä käytä taikaa?” Draco kysyi ihmeissään.
”Koska se kuuluu partioon ja sitä paitsi se on samalla hyvää hyötyliikuntaa…”, Justus aloitti taas kerran selittämään, kunne Henna keskeytti hänet tylysti tiuskaisten ”Helvetti Justus, turpa kiinni. Ketään ei oikeasti kiinnosta sinun teoriasi!”
”Meillä ei sattumoisin ole taikavoimia ja se on ihan kivaa, kun on sitä aina tehty”, Riina vastasi Dracolle hymyillen.
”Okei… Tehkää miten haluatte”, Draco vastasi ja jatkoi tuijottamista.

”Ai helvetti!” Henna huusi.
”Mitä kävi?” Kalkaros kysyi tytöltä.
”Henna, mitä sinä nyt teit?” Petra kysyi huolissaan.
”Henna, rauhoitu! Ville tuo lunta Henna”, Sonja sanoi rauhallisesti ehdittyään ensimmäisenä Hennan luokse. Tyttö oli vahingossa sahannut käteensä, ja nyt siitä vuoti verta. Ville toi Hennalle lunta, kääri sen Tiian kaulaliinaan, minkä tämä oli juuri ojentanut Villelle, jonka poika painoi Hennan käteen ja nosti sen ylös samalla, kun samalla kun Sonja painoi Hennan hartioista makaamaan liiterin lattialle. Tiia piti Hennaa Riinan kanssa paikalla samalla, kun Sonja ja Petra puhuivat tytölle rauhoittavasti, ettei tämä joutuisi shokkiin. Justus katsoa tuijotti tyhmänä vierestä eikä tehnyt mitään auttaakseen Hennaa.

Taikaväki katsoi ihmeissään tätä hässäkkää, sillä he eivät olleet tottuneet näkemään mitään tällaista. Ei sitä, että kaikki auttoivat ystäviään, eivätkä he itse olisi edes tienneet, mitä tytölle olisi kannattanut tehdä, olihan tämä sentään keskellä metsää, eikä häntä voisi lähteä kuljettamaan sairaalasiipeen tai muuhun sairaalaan.
Ville oli saanut Hennan kädestä vuotavan veren jo vähän tyrehtymään ja oli huomannut, ettei Hennan kättä tarvitsisi tikata. Pelkkä side riittäisi.
”Voisiko joku nyt olla edes sen verran avuksi, että taikoisi siteen?” Ville kysyi katsoen taikaväkeä
”Minä voin!” Ginny hihkaisi innoissaan siitä, että voisi vihdoin auttaa Villeä. Ginny kaiveli taskujaan, kunnes viimein muisti erään asian. ”Tai voisin muuten, mutta kun taikasauvani on edelleen siellä tuvan luon, enkä voi taikoa ilman sitä”, Ginny mutisi anteeksipyytävästi.
”Ei helvetti!” Ville ärähti.
”Tässä”, Kalkaros ja antoi Villelle siteen. Ville otti siteen miehen kädestä, kiitti ja alkoi sitoa sillä tytön kättä, joka makasi edelleen liiterin lattialla, ja ihme ja kumma, oli hiljaa.
”Ville, mikä Hennan kädessä on?” Tiia kysyi huolissaan ystävästään.
”Pitääkö hänet viedä sairaalaan?” Petra kysyi hädissään.
”Ei pidä!” Henna sanoi kovaan ääneen. Tyttö ei oikein pitänyt sairaaloista.
”Rauhoittukaa! Ei Hennaa tarvitse viedä sairaalaan ja hänellä on kädessään vain syvähkö haava”, Ville totesi tytöille.
”Hyvä, että Henna on melkein kunnossa”, Riina totesi ja kaikki Citykanit (Henna, Sonja, Ville, Justus, Riina, Tiia ja Petra) alkoivat nauramaa. Loput katsoivat ymmällään liiterissä nauravaa porukkaan.
”Mille te nauratte?” George kysyi kaikkien taikovien mielessä olevan kysymyksen.
”Henna ei ikinä ole kunnossa. Ainakaan aivoista”, Petra selitti naurun keskeltä.
”Sillä on aivoissa ne mehiläiset”, Sonja sanoi jatkaen nauramista. (Tämä mehiläis kommentti johtuu siitä, että Petra väitti kerran lukevansa Hennan ajatuksia ja niissä ajatuksissa oli Severus mehiläinen ja Hermione mehiläinen… Älkää kysykö miksi, en aio selittää, koska en oikein itsekkään tiedä. Kuitenkin palataanko tarinaan?)
”Hyvä on”, Remus sanoi katsoen ihmetellen Sonjaa ja mietti mitä tyttö oli juuri sanonut.
”Auttakaa minut ylös”, Henna pyysi ja Ville ojensi kätensä ja auttoi tytön istumaan joka mulkaisi murhaavasti Sonjaa.
”Se oli vain sellainen teoria, ei väliä mikä, jonka Petra joskus kehitteli”, Henna selitti.
”Asia selvä. Teettekö te vielä lisää puita, vai voidaanko jo mennä tekemään jotain muuta?” Sirius kysyi päätettyään, että Henna olisi kunnossa.
”Tehdään me. Eihän me olla saatu vielä edes ensimmäistä lastia”, Ville päätti ja käveli takaisin kirveen luokse jatkaen vielä: ”Ja Henna ei enää koska mihinkään terävään.”
”Miksen?” Henna valitti Villelle.
”Se ei näytä olevan kovinkaan turvallista”, Kalkaros huomautti.
”Niin Henna, kuuntele sellaista kuka osaa ajatella. Et koske enää kirveeseen, etkä sahaan. Me emme halua ruumiita”, Ville sanoi.
”Miksi en? Ei siitä tulisi ruumiita”, Henna valitti.
”Et koske!” Ville ärähti ja työnsi Hennan pois liiteristä. Henna irvisti pojalle ja meni Kalkaroksen luokse ja kysyi: ”Miksen voi sahata? Ei siinä enää mitään kävisi…”
”Ei käy. Liian vaarallista. Kuten itse sanoit, olet vastuussa, etkä halua, että kenellekään käy huonosti. Vie sinä vaikka puita”, Kalkaros käski.
”Okei, mutta sitten arvon professori saa tulla mukaan”, Henna ilmoitti, otti professoria ranteesta kiinni ja lähti viemään pulkallista puita.

Riina meni sahaamaan Sonjan kanssa, koska muuten tyttö olisi joutunut sahaamaan yksin.
”Voisiko joku tulla antamaan meille puita?” Riina kysyi.
”Minä voin tulla”, Draco sanoi ja meni Riinan ja Petran takana olevan puukasan luokse ja nosti tytöille puun sahattavaksi..
”Haluaisiko joku pitää kiinni puusta, niin olisi helpompi sahata”, Petra pyysi katsoen kaksosia toiveikkaasti, jotka lähtivät kulkemaan liiteriä kohti.
”Me tulemme molemmat”, Fred sanoi ja otti puun toisesta päästä kiinni ja George otti toisesta.”Kiitos”, Petra kuiskasi. Sahaaminen sujui nopeasti ja Ville pilkkoi kirveellä puita sitä mukaan kun niitä sahattiin.
”Voisiko joku kasata noita puita tuohon pulkkaan?” Ville kysyi.
”Minä voin. Autatko minua Lavender?” Ginny kysyi ja ryhtyi pinoamaan puita pulkkaan.
”Voinhan minä auttaa. Ei ole muutakaan tekemistä”, Lavender vastasi ja ryhtyi auttamaan Ginnyä.
Sirius ja Remus katsoivat kun kaikki tekivät töitä iloisesti ilman mitään riitoja.
”En ole pitkään aikaan nähnyt näin yhteistyökykyisiä ihmisiä”, Sirius sanoi Remukselle niin hiljaa, ettei kukaan muu kuullut.
”En minäkään. Varsinkaan kun he tekevät kaiken ilman taikuutta”, Remus myönsi Siriukselle. Silloin Henna ja Kalkaros saapuivat takaisin liiterille.

”Hyvä, te tulitte juuri sopivasti, sillä me saimme juuri toisen pulkan täyteen. Te saatte lähteä viemään sitä.”
”Mennään, mennään”, Henna mutisi ja lähti laahustamaan takaisin kämpälle raahaten Kalkarosta edelleen kädestä pitäen mukanaan, muttei Kalkarosta häirinnyt, että joutui kävelemään Hennan kanssa. Hän oikeastaan nautti siitä.
Henna ja Kalkaros kävelivät mökille päin, Hennan vetäessä pulkkaa perässään. He olivat jo kävelleet hyvän matkaa liiteriltä pois, mutta yhtäkkiä pulkka osui kiveen, joka kaatoi koko lastin.
”Voi helvetti!”, Henna kiljaisi huomatessaan lastinsa kaatuvan. Kalkaros käveli kaatuneen pulkan luokse, nosti sen pystyyn kiven viereen ja alkoi latomaan siihen kaatuneen puut. Henna katsoi lumoutuneena paikaltaan, eikä älynnyt, että olisi voinut mennä auttamaan professoria. Kalkaros sai puut nopeasti kasattua takaisin pulkkaan ilman Hennan apuakin.
”Ei se niin vaarallista ollut”, mies huomautti kävellessään tytön luokse. Hän ei kävellytkään tytön ohi, niin kuin tyttö oli olettanut, vaan kävelikin ihan kiinni tyttöön ja painoi huulensa tämän huulille. Henna meni aivan pyörälle päästä ja katsoi vain professoria hymyillen, tämän irtauduttua suudelmasta.

”Mikä se sinun vihkosi on? Se mihin olet kirjoittanut meistä Tylypahkalaisista?” Professori kysyi kiinnostuneena tytöltä, joka katsoi miestä punastuen. Helvetti, pitikö juuri Kalkaroksen mennä lukemaan sitä vihkoa?
”Vastaisitko?” Kalkaros pyysi. Henna ryhdistäytyi, kohotti katseensa uhmakkaasti ja kysyi: ”Mitä se sinulle kuuluu? Se on minun omaisuuttani, mihin sinä olet koskenut ilman lupaa.” Mies katsoi hetken ihmeissään tyttöä, kunnes kokosi itsensä ja lähti kävelemään kohti mökkiä. Onpa hän seksikäs suuttuessaan, Henna ajatteli hymyillen, hän ei kuitenkaan sanonut mitään ääneen.
Hennan päästyä mökille, hän alkoi kantaa puita sisälle vilkaisemattakaan Kalkarokseen päin kertaakaan. Hänen teki kyllä mieli katsoa millainen ilme professorin kasvoilla oli, mutta hän malttoi mielensä, tyttö ei missään nimessä halunnut vaikuttaa heikolta. Ajatuksissaan Henna käveli ulos ovesta, tyttö oli juuri saanut kaikki puut kannettua sisälle. Hän ei kuitenkaan huomannut kuistilla seisovaa Kalkarosta, vaan törmäsi suoraan tähän. Henna katsoi hämmästyneenä eteensä.
”Mitä sinä…” Henna sai sanottua, ennen kuin Kalkaros suuteli häntä intohimoisesti. Tyttö vastasi suudelmaan hyvin innokkaasti ja kietoi kätensä professorin niskaan, jonka kädet vaelsivat pitkin Hennan selkää. Tytön teki mieli huutaa ääneen, muttei kuitenkaan huutanut. Hän ei päästänyt ensimmäistäkään äännähdystä, vaan tarttui Kalkaroksen mustiin hiuksiin ja suuteli miestä vielä syvemmin.

*   *   *

”Luulen, että puut riittävät nyt, kun niitä on jo kolme pulkallista”, Ville sanoi ja laittoi kirveeseen suojan.
”Ne kaksi eivät varmaan tule kovinkaan nopeasti takaisin”, Riina sanoi.
”Niinpä. Ei meidän ole mitään järkeä jäädä odottamaan”, Petra totesi ja kaikki lähtivät kävelemään majaa kohti. Porukka oli kävellyt rauhallisesti jo nuotiopaikalle, joka oli suunnilleen puolessavälissä matkaa, kun he näkivät Kalkaroksen ja Hennan.
”Ehkä meidän ei pitäisi mennä häiritsemään”, Petra huomautti.
”Niin. Voidaanhan me jäädä nuotiolle istumaan”, Sirius päätti. Kaikki menivät istumaan nuotiopaikan ympärille, paitsi Ville, joka meni sytyttämään nuotion.

Kun tuli oli sytytetty, Petra meni heti ensimmäisenä lämmittämään sormiaan.
”Me voisimme kyllä lämmittää sinua. Olisit vain sanonut, että sinulla on kylmä”, kaksoset sanoivat tytölle ja Petra hymyili. Ginny oli siirtynyt aivan kiinni Villen kylkeen, ja Sonja oli kyykistynyt nuotion viereen, ja oli horjahtaa nuotioon. Remus vetäisi tytön turvaan syliinsä, eikä Sonja ehtinyt edes reagoida.
”Hyvä, nyt ei kannata riehua koska…”
”Nyt hiljaa! Ketään ei todellakaan kiinnosta!” Tiia huusi Justuksen päälle.
”No ei sitten, olisin vaan…” Justus mumisi, mutta Ville keskeytti: ”Helvetti turpa kiinni, kukaan ei kuuntele.”
”Voinko minä käydä katsomassa mitä ne kaksi tekevät, kun minua kiinnostaisi?” Ginny kysyi.
”Hyi Ginny! Minua ei ainakaan kiinnosta”, Lavender sanoi ja katsoi Ginnyä epäilevästi.
”Ihan kuin sinä et tietäisi, mitä he tekevät”, Draco tiuskaisi.
”Niin, mutta se on Kalkaros”, Ginny yritti vielä.
”Se ei vaikuta siihen mitenkään!” Draco sähähti ja huomasi Riinan tärisevän kylmästä. Hän meni tytön luokse ja veti tämän ihan kiinni itseensä.
”Kiitos”, Riina kuiskasi hiljaa.

”Voitaisiinko me tehdä jotain muuta? Tämä on tylsää”, Sirius kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Jos keksit jotain”, Tiia sanoi hymyillen Siriuksen vieressä
”Minä olen kuulut sellaisesta kivasta pelistä, jossa…” Sirius aloitti, kun Remus keskeytti: ”Ei sitä, älä edes sano sitä ääneen.”
”No, ollaan sitten sormus-peliä”, Sirius keksi.
”Ei käy, olen saanut siitä pahat traumat”, Sonja kertoi.
”Ollaan nyt. Kenellä on sormus?” Sirius kysyi.
”Ei olla sitä, eihän”, Tiia anoi koiranpentu ilme kasvoillaan.
”Ei sitten”, Sirius sanoi pettyneenä. ”Mitä me sitten tehdään?” hän jatkoi.
”Ollaan kirkonrottaa”, Ville ehdotti. (Ja kyllä, kahdeksantoista vuotiaat pelaavat kirkontrottaa…)
”Eikä olla. Ollaan mieluummin vinkkiä”, Petra sanoi.
”Mikä se on?” Sirius kysyi.
”Vähän samantapainen, kuin…” Riina aloitti.
”Riina, Petra kertoo”, Sonja kivahti.
”Kerro sitten”, Riina sanoi alistuneesti.
”Eli siis, se on sellainen kirkonrotan tapainen, mutta siinä pelastetaan vilkuttamalla, niin että nähtyä pelastettava huutaa ”kiitti vinkistä…” ja jonkun nimen. Jääjä vaihtuu kun kaikki on löydetty.”. Petra selosti. (Nyt me siis kuvittelemme, että kaikki Tylypahka vieraamme osaavat pelata kirkonrottaa. Kalkaroksesta ei voi olla varma, mutta sehän onkin jossain…)
”Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta”, Remus sanoi epävarmana säännöistä, mutta jos Sonja kerran halusi…
”Älä nyt. Se ON mielenkiintoista”, Tiia sanoi ja Sirius oli heti mukana. Sonja nauroi taas ilman syytä, kuten hänellä on tapana tehdä.
”Sonja, onko kaikki hyvin?” Remus kysyi huolissaan, muistaen miten kaikki olivat nauraneet silloinkin, kun Henna oli satuttanut itsensä.
”Tietenkin”, Sonja sanoi antane suuren halin huolestuneelle Remukselle.
”Tai ei me kunnossa olla koskaan”, Petra sanoi, ”Minä voin jäädä. Moneenko lasken?”
”Olisiko viisikymmentä hyvä?” Ville kysyi.
”Joo, alan laskea.” Petra alkoi laskea ja päästyään viiteenkymmeneen, hän alkoi etsiä muita.

Petra oli juuri katsomassa liiterin luota, kun joku tarttui toisella kädellä tyttöä kädestä, ja toinen käsi peitti silmät. Petra kiljaisi, mutta tajusi sen pian turhaksi. Hän alkoi vääntelehtiä otteesta ja potki sen verran kun oli mahdollista, mutta pelästyminen vaihtui pian suuttumukseksi, kun Petra tunnisti kasvot.
”Helvetti, Fred ja George”, Petra huusi.
”Anteeksi”, George sanoi ja painoi huulensa tytön huulille. George irrottautui suudelmasta, ja Fred painoi omat huulensa tytön huulille. Hän ei halunnut menettää tätä, vaikkei voinutkaan tietää, oliko George jo Petran kanssa yhdessä.
”Minä… Te…”, Petra änkytti hämmästyneenä siitä, että olivat suudelleet tätä. Kaksoset nauroivat, Petran hämmästyneelle ilmeelle.
"Onko sillä väliä?" Fred kysyi.
"Haittaako se sinua?" George kysyi.
"Onko se sinusta ongelma?"
"Voimmehan me lopettaakin, jos haluat."
"Voimme jättää sinut rauhaan."
"Vaikka tietysti se sattuu meihin."
"Mutta älä sinä siitä huolehdi."
 "Kyllä me pärjätään."
"Onhan meillä toisemme tukenamme."
 "Ja..."
"HILJAA!!!" Petra huudahti.
"Nyt lopetatte! Ette jatka enää sanaakaan tästä aiheesta!  Minua ei todellakaan haittaa, että teitä on kaksi ja minua vai yksi." Petra vielä jatkoi, ja ennen kuin kumpikaan ehti sanoa yhtään mitään, Petra suuteli ensin Frediä, joka sattui vain olemaan lähempänä, jonka perään hän siirsi huulensa suoraan Georgen huulille.

Ginny oli juossut jo pitkän matkaa piilopaikkaa etsien. Oli jo sen verran pimeää, ettei hän tasan tarkkaan tiennyt missä päin on nuotiopaikka tai mikään rakennuksista. Tyttö näki edessään juuri sopivan piilopaikan, ison tiheän kuusen, jonka oksien suojassa olisi hyvä olla ja eikä siellä olisi ollenkaan ahdasta. Tyttö livahti puun oksien välistä suojaiseen majapaikkaan puun alle. Ginny oli juuri päässyt puun alle suojaan lumipyryä, joka oli juuri alkanut hetki sitten. Hän katseli ympärilleen, kun joku tarttui hänen vyötäröltään kiinni takaapäin. Ginny alkoi kiljua säikähdyksestä, hän ei ollut huomannut kenenkään seuraavan häntä. "Hiljaa, joku voi kuulla ja löytää meidät", tyttö kuuli tutun äänen kuiskaavan hänen korvaansa. Tytön kiljunta vaihtui helpottuneeksi nauruksi kuultuaan nämä sanat tältä tutulta ääneltä. Ville käänsi Ginnyn ympäri suoraan itseään päin, jättäen kätensä tytön alaselälle. Hän painoi huulensa suoraan Ginnyn huulille, hiljentäen samalla tytön naurun. Tyttö nosti kätensä Villen harteille, josta hän liu'utti ne pojan niskaan ja vastasi hyvin intohimoisesti suudelmaan.
   
Kun he erosivat toisistaan, he päättivät mennä katsomaan olisiko lumipyry jo loppunut. He työnsivät päänsä kuusen oksien välistä vierrekäin ja huomasivat, että ulkona oli jo pimeää eikä kuuta näkynyt. He huomasivat myös, että lumipyry oli loppunut, mutta se oli peittänyt heidän jäljet, eikä kummallakaan ollut mitään tietoa mistä päin he olivat tulleet.
"Luulen, että meidän on viisainta jäädä tähän kuusen alle yöksi, eikä lähteä pimeään hortoilemaan", Ville sanoi katsoen ympärilleen tasaista lumihankea, jossa ei näkynyt mitään jälkeä.
"Mutta... mutta... mutta yöllä tulee kylmä, varsinkin kun pakkanen nousee kokoajan", Ginny sanoi peläten tulevaa kylmyyttä.
"Ei meille tule kylmä, kun pysyttelemme lähekkäin ja tämän puun suojissa ei edes tuule."
"Niin kai sitten. Nyt minä menen kyllä kunnolla oksien suojaan."
Niin molemmat kömpivät takaisin suojaisen puun alle ja käpertyivät kiinni toisiinsa, ettei heille tulisi kylmä, muttei kumpaakaan osapuolta haitannut se läheisyys. Ville huomasi, jossain vaiheessa yötä, että Ginny oli nukahtanut. Hän oli onnellinen tytön puolesta, muttei hän kuitenkaan itse voinut nukkua. Hän kuunteli nukkuvaa tyttöä, se oli hyvin kaunista kuunneltavaa.
« Viimeksi muokattu: 10.01.2011 21:16:23 kirjoittanut tutti frutti »


Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

Snarmione<3
Alan Rickman<3
Emma Watson<3
Helena Bonham Carter<3
Johnny Depp<3
Tom Felton<3

lohikäärme

  • ***
  • Viestejä: 36
Vs: Citykanit ja Potter maailma kohtaavat (k15)
« Vastaus #12 : 10.01.2011 20:55:08 »
HI HI HII...
Tota tutti frutti kolmosen jälkeen tulee nelonen ja miten nii viimene??
En löytäny kirjotusvirheit.
Eiii... ne lähtii... :'( :'(
Haluun ne takas nyt ja heti. ;D

Mä haluun lisää ja pian! Jos viitsisit ;D

lohikäärme

emmou

  • olen sylis' palkinto
  • ***
  • Viestejä: 12
Vs: Citykanit ja Potter maailma kohtaavat (k15)
« Vastaus #13 : 10.01.2011 21:29:04 »
 :)  Oli hyvä , saataisko lisää taas?? Oli TOSI hyvä  . . . . . . . . . . . . . . .   Sä osaat kirjoittaa juuri tuollaisia ficcejä , , älä ala kirjoittaan hirveesti erillaisia .. se oli hyvä , mä varmaan kirjoitan ihte sen tarinan kohta tänne , tai ssiis valmisteteln..
Kaisa Peltoniemi

lohikäärme

  • ***
  • Viestejä: 36
Vs: Citykanit ja Potter maailma kohtaavat (k15)
« Vastaus #14 : 11.01.2011 15:36:14 »
No nyt numerotki on oikein, mut miks et voinu jättää sitä seuraavaa siihen??
hi hi hii... Henna parka. Miten se onnistu sahaamaan käteen?  :)
Tost olin kuullukki jotain tai ainaki ollu mukana kirjottamassa ja tainnu myös vähä kirjottaakki.
Muutama kirjotus virhe löyty.

Jatkoa odotellessa.... (vaikka kyl luin sen jo täält ku olit seonnu luvuissa)
lohikäärme

Kika

  • ***
  • Viestejä: 143
Vs: Citykanit ja Potter maailma kohtaavat (k15)
« Vastaus #15 : 13.01.2011 22:12:59 »
Nyt sain aikaiseksi tulla kommentoimaan tätä vihdoinkin :D
Voi että on tämä ihana  :-*
ollaanko me vieläkin lisää tähän jatkoa raapusteltu? Hui että siitä onkin jo  aikaa kun tämän aloitimme  :o
Voi että se Henna on huoleton, kun sillä tavalla meni haavan saamaan käteen, onneksi oli Seve taikomassa siteen hälle  ;)
Kaikki paritukset sopivat tässä ficissä hyvin yhteen, ja tästä on muodostunut oikein mukavasti etenevä, hyvin yhteen sulautuva kokonaisuus  :)

Kiittäen kaikkia rakkaita kirjoittajia ja pikku apureita <3
Kika
Vain kahdelle sielulle näyttää se saman muiston, riippuvaisen toinen toisestaan. Ja ajankin myötä, erottuaan, ei se poistu piilottamallakaan.

tangtang

  • ***
  • Viestejä: 165
Vs: Citykanit ja Potter maailma kohtaavat (k15)
« Vastaus #16 : 15.01.2011 17:14:12 »
Mä luen melkein mitä vaan missä mainitaan Kalkaros, tän meinasin kuitenkin jättää lukematta kun oli noita suomalaisia ns."oikeita ihmisiä" mukana. Mutta tää olikin ihan hyvä ja hauska. Kirjoitin joskus itse kavereille tarinoita niistä ja rokkitähdistä :D tästä tuli ihan ne mieleen...ah niin ihana nuoruus  ;D
I was made for lovin` you

tutti frutti

  • Rouva Kalkaros
  • ***
  • Viestejä: 608
  • Ficci riippuvainen
Vs: Citykanit ja Potter maailma kohtaavat (k15)
« Vastaus #17 : 15.01.2011 20:51:13 »
lohikäärme juu, onnistuin sähläämään noiden lukujen kanssa. Päätin vaihtaa sen ja laittaa sen toisen tänne sitten myöhemmin.
Kika kyllä meillä on tähän vielä yksi luku jäljellä. Henna on kyllä aivan oma itsensä.
tangtang kiitos kommentistasi. Mukavaa, että luit tämän ja tykkäsit...Ja Kalkaroshan on kaikkien meidän unelma *haaveilee* kyllä minäkin Kalkaroksen perusteella paljon ficcejä luen (Kaikki!)

Tutti frutti kiittää<3


Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

Snarmione<3
Alan Rickman<3
Emma Watson<3
Helena Bonham Carter<3
Johnny Depp<3
Tom Felton<3

tutti frutti

  • Rouva Kalkaros
  • ***
  • Viestejä: 608
  • Ficci riippuvainen
Vs: Citykanit ja Potter maailma kohtaavat (k15)
« Vastaus #18 : 26.05.2011 17:34:34 »
Laitetaanpa tänne tämä viimeinekin luku, ettei se jää koneelle kummittelemaan

Viides luku


Aamulla kaikkien vielä nukkuessa, ovelta kuului reipas koputus, jonka jälkeen ovi avautui ja sisälle astui vanha parrakas mies. Kaikkien päät nousivat hiukan tyynyiltä katsoakseen, kuka oli tullut sisälle.
"Voi helvetti", Draco ärähti hiljaa tunnistaessaan tulijan. Riina katsahti Dracoa ja huomasi ettei pojalla ole paitaa, tyttö tähyili ympärilleen ja huomasi rinkkansa päällä olevan paidan. Riina ojensi paidan pojalle, Draco kiskaisi paitansa päälleen yhdellä nopealla liikkeellä, Riinan tuijottaessa poikaa. Hän on niin seksikäs, Riina ajatteli itsekseen.

"Huomenta kaikille!" Tulija sanoi iloisesti ja katsoi juuri herännyttä unista porukkaa. "Eikö neiti Weasleynkin pitäisi olla täällä?" Hän jatkoi vielä, ennen kuin kukaan ehti vastata.
"Tuossahan hän on Villen vieressä. Missä he muuten ovat?" Lavender sanoi katsoen ihmeissään ympärilleen.
"Sen minäkin haluaisin tietää", vieras sanoi.
"Eivät he olleet siinä eilen illallakaan", Kalkaros murahti välinpitämättömästi pöydän äärestä.
"Entä jos heille on sattunut jotain", Petra hätäili.
"Tuskin heille on mitään käynyt, todennäköisesti Ville on Ginnyn kanssa", Henna tuumasi rauhallisesti.
"Ville on kuitenkin partiolainen, ja partiolaisena hän..." enempään Justus ei ehtinyt sanoa, kun Henna jo huusi melkein hänen vierestään:
"HILJAA!!! KETÄÄN EI KIINNOSTA!"
"Saa muutkin kuin sinä puhua, tämä ei ole mikään diktatuuri..." Justus aloitti taas teoriansa, mutta pidemmälle hän ei ehtinyt, koska Tiia huusi: "TURPA KIINNI!"
"Et voi pakottaa minua olemaa..." Justus aloitti jälleen, mutta Petra keskeytti huutamalla hänen sanojensa päälle:
"NYT HILJAA! KETÄÄN EI OIKEASTI KIINOSTA!"
”Ei sitten”, Justus mutisi.
”Paljonko kello on?” Henna kysyi.
”Kuusi.”
”Niin vähän? Ei ihme, että väsyttää, mutta luulen kuitenkin, että meidän pitäisi mennä etsimään Ginny ja Ville”, Henna sanoi haukotellen.
”Kuulostaa hyvältä idealta”, Petra myönsi ja veti hupparin yöpaitansa päälle.
”Etkö vaihda vaatteitasi?” Fred kysyi.
”En ajatellut. Me olemme lähdössä kuitenkin tänään, joten se tuntuu aika turhalta. Yleensä me kaikki kuljetaan yöpuku päällä viimeisenä päivänä”, Petra vastasi ja nousi laverilta.
”Ajattelitko nähdä tuolla jotain?” Sonja kysyi Petralta.
”En, annatko taskulampun”, Petra pyysi.
”Totta kai”, Sonja mutisi ja ojensi lampun Petralle.

Kun Henna oli valmis, tämä käveli Kalkaroksen luokse ja istuutui tämän viereen.
”Nukutko sinä ollenkaan?” Tyttö kysyi peittäen haukotuksen kädellään.
”Kyllä. Miksi luulet, etten nukkuisi?”
”Koska, et tullut eilen nukkumaan samaan aikaan meidän muiden kanssa, ja olet molempina aamuina ollut hereillä ennen ketään muuta.”
”Minä vain olen tottunut siihen, että valvon myöhään ja nousen aikaisin.”
”Ai”, tyttö mutisi.

”Henna, herää!” Tiia huusi ja Henna säpsähti hereille.
”Mitä?” Tyttö mutisi.
”Nouse, meidän pitää lähteä etsimään Villeä ja Ginny”, Tiia ilmoitti.
”Nukahdinko minä?”
”Kyllä.”
”En voinut sille mitään, nukuin viime yönä neljä tuntia”, Henna puolusti.
”Niin mekin”, Riina sanoi ja Henna irvisti tytölle.
”Tule, mennään nyt”, Petra sanoi. Henna nousi liian nopeasti ylös, ja häntä alkoi huimata niin, että tyttö horjahti ja oli kaatua, kun vahvat kädet tarttuivat häntä vyötäröltä ja pitivät Hennan pystyssä.
”Opettele seisomaan”, Justus sanoi.
”Ole hiljaa”, Henna mutisi ja nojasi Kalkarosta vasten, että pysyisi pystyssä, sillä häntä huimasi yhä.
”Mikä sinulle tuli?” Remus kysyi.
”Huimaa vaan, ei muuta”, tyttö mutisi ja räpytteli silmiään. (Olemme varmaan kaikki jo yhtä mieltä siitä, että Henna on onnettomuusaltis)
"Haluatko jotain juotavaa?" Petra kysyi huolissaan ja kävi täyttämässä vesilasin.
"Kiitos", Henna sanoi, ja Kalkaros auttoi tytön istumaan penkille. Pian Hennan olo tuntui jo paljon paremmalta, mutta tyttö tuki kuitenkin professorin käsivarteen kävellessään, sillä nyt hänellä oli hyvä syy olla Kalkaroksen lähellä.

”Luulen, että meidän kannattaa etsiä pareittain”, Riina tuumi.
”Niin, emmehän me halua, että muutkin eksyvät”, Henna mutisi.
”Aivan. Jos minä jään tänne mökille odottamaan, että te löydätte nämä kadonneet. Tulkaa tänne, jos löydätte neiti Weasleyn ja hänen ystävänsä, niin ilmoitan sitten lopuille”, vieras sanoi.
”Kuinka sinä sen teet?” Justus kysyi.
”Idiootti. Onhan hänellä taikasauva”, Tiia sanoi pyörittäen silmiään.
”Kerroitteko heille?” Tämä vieras kysyi.
”Emme tietenkään”, Remus vastasi.
”Vaan?”
”Me, tai siis minä ja Petra tunnistimme heidät. Kyllähän me tiedämme senkin, että sinä ole Dumbledore”, Henna sanoi ja iski Petralle silmää.
”Kuinka te sen tiesitte?”
”Onko tuo Dumbledore?” Justus kysyi ja Tiia pyöritti silmiään mutisten: ”Idiootti.”
”Kyllä hän on Dumbledore”, Petra vastasi Justukselle.
”Ja me tiesimme sen siitä, että me olemme ficcareita”, Henna sanoi virnistäen.
”Aivan, totta kai. Se selittänee sen, ettet juosseet karkuun heti ja todennäköisesti se selittää myös sen, että sinä seisot vapaaehtoisesti Severuksen vieressä. Kovinkaan moni sinun ikäisesi kun ei kestä Severusta ollenkaan”, Dumbledore sanoi hymyillen ja Henna punastui mutisten jotain minkä muut arvelivat olevan: heidän menetyksensä.
”Ehkä me kuitenkin lähdemme etsimään Villeä ja Ginnyä nyt”, Riina sanoi.
”Sopii minulle”, Lavender sanoi ja niin kaikki parit lähtivät eri suuntiin ja Dumbledore jäi seisomaan mökin kuistille.

Dumbledore oli huomannut läheisyyden kaikkien välillä. He olivat lähteneen pareittain etsimään ystäviään, mutta koskaan näitä pareja ei ollut sanottu ääneen. Saa nähdä mitä tästäkin tulee, vanhus ajatteli hiljaa itsekseen. Osa heistä oli niin nuoria, liian nuoria tietyille.

*                   *                           *

”Ville!! ”
”Ginny!!” Ville säpsähti hereille puoliunestaan ja katseli ympärilleen hämmästyneenä. Hän huomasi sylissään nukkuvan Ginnyn ja muisti edellisyön tapahtumat. Varovasti hän ravisteli tyttöä hereille ja tämä avasi silmänsä hitaasti.
”Nouse”, Ville sanoi.
”Missä me olemme?” Ginny kysyi unisena.
”Siellä puun alla edelleen, mutta nyt muut ovat tulleet etsimään meitä”, Ville sanoi ja nousi pystyyn vetäen Ginnyn mukanaan. He kävelivät pois puun oksien suojasta ja kuulivat nyt jo huudot lähempää.
”Täällä!” Ville huusi ja pian paikalle saapui Remus ja Sonja.
”Missä te olette olleet?” Sonja kysyi huolissaan.
”Tuolla puun alla”, Ville vastasi.
”Onko sinulla kylmä?” Sonja kysyi ja katsoi tärisevää Ginnyä.
”Vähän”, tyttö vastasi hampaat kalisten.”
”Tässä, ota tämä”, Sonja sanoi ja ojensit takkinsa Ginnylle.
”Kiitos.”
”Tarvitsetko sinä?” Remus kysyi Villeltä ja tämä pudisti päätään.
”Meidän on parempi mennä”, Sonja sanoi ja lähti kulkemaan kohti mökkiä. Matkalla he törmäsivät Siriukseen ja Tiiaan, jotka olivat unohtaneet etsimisen ja keskittyivät sen sijaan toisiinsa.
”Unohditteko, että meidän piti etsiä?” Remus kysyi ja katsoi ystäväänsä kiukkuisesti.
”Anteeksi Kuutamo, meille vain tuli kylmä”, Sirius sanoi virnistäen ja sitten he lähtivät kohti mökkiä.
”Hienoa, löysitte heidät”, Dumbledore sanoi hymyillen, veti sauvansa kaapunsa taskustaan ja lähetti taivaalle punaisia kipinöitä. Hetken kuluttua kaikki saapuivat mökille ja hymyilivät helpottuneesti huomatessaan Ginnyn ja Villen.
”Päätitte sitten eksyä, vai?” Henna virnuili.
”Ei me sitä päätetty, mutta joo”, Ville sanoi.
”Kannattaisiko mennä sisälle, Ginny näyttää siltä, että jäätyy kohta hengiltä”, Petra sanoi ja niin kaikki menivät sisälle.

*                           *                           *                           

”Hmm… Aivan, niin minä arvelinkin”, Dumbledore sanoi siemaistessaan kahviaan. Äsken hänelle oli selitetty kuinka Tylypahkalaiset olivat päätyneet keskelle metsää.
”Oletteko te valmiit lähtöön”, vanhus kysyi.
”Täytyykö meidän lähteä?” Fred kysyi harmissaan.
”Kyllä, teistä ollaan huolissanne.”
”Mitä jos me haluamme jäädä tänne?” George kysyi.
”Ikävä kyllä, se ei onnistu. Me olemme lähdössä tänään”, Henna naurahti.
”Mutta…”
”Ei mitään vastaväitteitä herra Weasley, me lähdemme nyt”, Dumbledore sanoi tiukasti.
”Professori kiltti, saisimmeko me vielä kymmenen minuuttia”, Ginny pyysi.
”Miksi?”
”Hyvästelyihin.”
”Hyvä on, kymmenen minuuttia. Odotan ulkona”, Dumbledore sanoi ja poistui.

”Minun tulee ikävä sinua”, Sonja sanoi ja katsoi Remusta.
”Minullakin sinua”, Remus vastasi. ”En olisi osannut kuvitella parempaa paikkaa mihin se porttiavain olisi voinut tuoda meidät.” Sen jälkeen Remus kumartui ja suuteli Sonjaa hellästi huulille.

”Kiitos, että pidit minusta huolta viime yönä”, Ginny mutisi.
”Mielellänihän minä”, Ville sanoi hymyillen ja katsoi tyttöä silmiin.
”Olisi kivaa, jos voisin nähdä sinut uudestaan.”
”Tiedän, en vain usko, että se onnistuu.”
”Kymmenen minuuttia meni jo, sinun pitää mennä”, Ville sanoi.
”Odota. Muistatko sen tähdenlennon?”
”Muistan.”
”Hyvä”, Ginny sanoi ja suuteli Villeä. ”No ainakin se toive toteutui”, tyttö sanoi ja kääntyi lähteäkseen.

Justuksen ja Lavenderin välillä oli kiusaantunut hiljaisuus, koko kymmenen minuutin ajan.
”Minun pitää mennä”, Lavender huokaisi.
”Joo”, Justus mutisi. Lavenderin ilme oli surullinen kun hän kääntyi ja lähti kävelemään pois. Yhtäkkiä hän käännähti nopeasti ympäri, painoi nopean suukon Justuksen poskelle ja juoksi sitten pois, jättäen Justuksen tuijottamaan hölmistyneenä.

”Minulla on ollut mukavaa”, Draco sanoi.
”Niin minullakin, sinä olit oikein mukavaa seuraa. Et lainkaan sellainen, kuin olin kuvitellut”, Riina mutisi hymyillen ujosti.
”Onko se hyvä asia?”
”On.”
”No hyvä. Minä…” Dracon lause keskeytyi kun Riina suuteli häntä.
”Minä en unohda tätä”, Riina naurahti ja suuteli poikaa vielä kerran suulle, ennen kuin tämä lähti.

Tiia vetäytyi irti suudelmasta ja hymyili Siriukselle.
”Ei kymmenen minuuttia ole voinut vielä mennä”, Sirius sanoi pettyneesti.
”Ikävä kyllä, meni”, Tiia hymyili surullisesti.

”No täytyy sanoa, että olet ehdottomasti viehättävin ihminen täältä”, Sirius kuiskasi, suuteli tyttöä pikaisesti ja lähti sitten.
”Tämä on outoa”, Petra huokaisi.
”Kuinka niin?” Fred kysyi.
”Minä hyvästelen teidät molemmat ja…” George keskeytti Petran suutelemalla tätä.
”… te…” Tällä kertaa Fred suuteli häntä.
”Juuri tätä minä yritän sanoa. Te olette veljeksiä”, Petra puuskahti.
”Ei se meitä haittaa, joten miksi se sinua haittaa?” Fred kysyi.
”En minä sanonut, että se haittaa. Se on vain outoa”, tyttö mutisi.
”Hyvä, me tulemme kyllä muistamaan sinut. Ainut tyttö, ketä me molemmat olemme suudelleet”, George naurahti.
”En ole varma, halusinko tietä tuota” Petra huomautti.
”Halusit tai ei, tiedät sen nyt. Meidän pitää mennä, muuten arvon rehtori luulee, ettemme ole tulossa ja sitten raahaa meidät sinne korvista”, Fred virnisti.
”Minulla oli todella hauskaa”, Petra sanoi ja kaksoset antoivat hänelle vielä suukot poskelle.
”Tullaan kaipaamaan sinua”, George huusi ennen kuin astui ovesta ulos.

Henna katseli kuinka hänen ystävänsä hyvästelivät taikaväkeä. Kaikki näyttivät surullisilta. Jostain syystä Henna ei tuntenut itsenään kovinkaan surulliseksi. Tyttö luuli sen johtuvan siitä, että hän oli osannut odottaa tätä ja olihan hän viettänyt aikaa Kalkaroksen kanssa, mutta hän tiesi kaikkien ficcien pohjalta ettei mies ollut sitä tyyppiä, joka teki imeliä rakkaudentunnustuksia tai sanoi kaipaavansa. Ei, Kalkarokselle yleensä riitti vain yhdenyön juttu. Ja tyttö tiesi olevansa oikeassa, koska he olivat istuneen koko kymmenen minuuttia hiljaa. Silti Henna toivoi, että mies oli nauttinut tästä edes jollain tavoin.
Mies hänen vieressään rykäisi, ja Henna kääntyi häneen puoleen kohottaen kulmaansa. Silloin hän tunsi Kalkaroksen huulet omillaan. Heidän suunsa viipyivät vastakkain vain muutaman sekunnin, mutta silti se riitti Hennalle. Ilmeisesti mies oli nauttinut. Kalkaros nousi ylös ja suuntasi kulkunsa ovelle.
”Oli nautinnollista tutustua”, Henna vielä huikkasi professorin perään. Tämä pysähtyi ovella, katsoi tyttöön ja nyökkäsi. Sitten hän oli poissa.

*                   *                           *

”Minulla tulee ikävä heitä”, Tiia sanoi, kun he kävelivät autoille.
”Minulla myös”, Sonja myönsi ja muut sanoivat olevansa samaa mieltä.
”Eikö sinulla tule ikävä Kalkarosta?” Riina kysyi Hennalta, joka oli ollut hiljaa.
”Pitäisikö?”
”Olisin luullut niin”, Justus huomautti.
”Kaikkia hyvä loppuu aikanaan. Ja minä tiesin, että tämä on tulossa”, Henna naurahti.
”Tiesitkö?”
”Totta kai.”
”Niin minäkin”, Petra sanoi.
”Vaikka se on ohi, niin elämä jatkuu”, Henna sanoi ja heitti rinkan auton takakonttiin.     
”Niin tekee, ja minusta tuntuu, että me kohtaamme vielä uudestaan”, Petra sanoi.
”Siihen asti, täytyy vain olla kärsivällisiä”, Henna sanoi ja kaikki hymyilivät.


Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

Snarmione<3
Alan Rickman<3
Emma Watson<3
Helena Bonham Carter<3
Johnny Depp<3
Tom Felton<3

Walto

  • ***
  • Viestejä: 103
Vs: Citykanit ja Potter maailma kohtaavat (k15)
« Vastaus #19 : 27.05.2011 18:52:58 »
Jaksoit vihdoin laittaa tämänkin tänne... Eihän siinä kauaa mennyt...

Walto
Kyynel tippui tytön silmäkulmasta. Se ei jäänyt ainoaksi sitä seurasi lisää kyyneleitä. Tyttö ei jaksanut taistella vastaan. Hän oli uupunut iänikuiseen taisteluun. Ketään ei kiinnostanut. Hänet oli jätetty yksin tähän maailmaan. Kukaan ei rakastanut tai välittänyt tytöstä. Tyttö eli joka päivä pelon kanssa. Hän oli päättänyt lähteä. Lopullisesti. Kukaan ei huomannut tytön lähtöä maanpäältä.