Kirjoittaja Aihe: Onnelliset(ko?) | S. VALMIS  (Luettu 4261 kertaa)

Bing

  • ***
  • Viestejä: 27
  • Draco♥Terhi
Onnelliset(ko?) | S. VALMIS
« : 16.08.2009 18:29:07 »
Nimi:  Onnelliset(ko?)
Kirjoittaja: Bing
Genre: Romance, Angst
Paritukset: H/D, D/G ja Hrm/R
Ikäraja:  S
Summary: Mitä tapahtuu kun Draco tapaa vuosien päästä Harryn?
A/N: Tein ilman betaa, eli teksti on sen mukaistakin... Kertokaa jos jokin kohta häiritsee. :)


Draco oli hyvin onnellinen mies.
Hänellä oli kaunis vaimo ja kaksi suloista lasta, joiden nimet olivat Céline ja Meena.
Draco oli perinyt vanhemmiltaan kauniin ja suuren kartanon, Malfoyden sukukartanon,
heidän kuoltuaan taistelussa Harry Potteria vastaan, Voldemortin rinnalla.
Itse Draco kuitenkin oli ollut Harryn puolella.

Niin, Draco Malfoy oli vuosia sitten rakastunut Harry Potteriin, hän oli aloittanut kaiken menneen taakseen
ja aloittanut uuden elämän, taistellen pahuutta vastaan ja rakastaen Harrya. Kunnes oli tapahtunut jotain...
Jotain jota Draco ei voinut antaa anteeksi.




Harry Potter oli onnellinen mies.
Hänellä oli kaikki mitä mies voi vain toivoa.
Hänellä oli rakastava vaimo, jota hänkin rakasti.
Neljä suloista lasta, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä.
Hänellä oli pieni soma koti ja työpaikka josta hän piti ja sai hyvän palkan.
Harry Potter oli niin onnellinen, että hän oli aikoja sitten unohtanut ketä oikeasti rakasti,
keneltä tahtoi pyytää anteeksi ja kenen vuoksi oli paennut taikamaailmasta.
Mutta eräänä päivänä Draco Malfoy asteli takaisin hänen elämäänsä, pitkästä, pitkästä aikaa.
Rikkoen hänen elämänsä taas perusteellisesti.




1. Luku


Ginny Malfoy oli pakottanut miehensä sukujuhliin, ne olivat merkitykselliset juhlat
sillä samalla Hermione ja Ron Weasleyn kolmas lapsi kastettiin.
Draco ei millään olisi tahtonut mennä, ei siksi etteikö hän olisi välittänyt Ginnyn perheestä, vaan siksi että hän tiesi kenestä tehtäisiin lapsen kummisetä.
Eikä Draco todellakaan olisi tahtonut tavata tuota miestä.
Ei nyt kun hänen elämänsä oli pitkästä aikaa raiteillaan,
Ei nyt kun hän oli onnellinen,
ei nyt kun hän pystyi vihdoinkin sanomaan Ginnylle " rakastan sinua " valehtelematta.

" Lähdetään jo ", Draco kitisi kun he olivat olleet talossa vasta kymmenisen minuuttia.
" Me emme lähde mihinkään, ennenkuin Christopher on kastettu ", hänen vaimonsa vastasi lujasti, aivankuin Ginny olisi puhunut kuusivuotiaalle
joka leikkii isänsä taikasauvalla.
" Mutta minä haluan ", Draco intti ja Ginny tuhahti.
" Kyllä huomaa keneltä Meena on perinyt vastaansanomisen jalontaidon".

Draco katsoi synkkänä ulos Weasleyden talosta ja mietti miten voisi muuntautua niin ettei häntä tunnistaisi.
Ei mitenkään. Kyllähän Draco sen tiesi, ja vaikka pystyisikin, ei hän pystyisi lapsia muuttamaan.
Niin, että tottakai Harry lopulta tietäisi että Draco oli talossa myös.

Talo täyttyi puheensorinasta kun Harry perheineen saapui juhliin,
kaikki tervehtivät iloisesti Harrya ja hänen jästiperhettään.
Draco tuhahteli ja uppouitui tuskallisiin muistoihin kermakaljan myötä.

Eräänä iltana, kun Draco oli ollut kuudennella luokalla, Harry oli yllättänyt hänet
itkemästä vessasta, Harry oli tullut hänen luokseeen ja ottanut hänet syleilyynsä.
Draco oli pusertunut kiinni Harryyn ja itkenyt koko elämänsä Harrylle.
Harry oli lohduttanut, suudellut ja hyväillyt häntä.

Niin he olivat rakastuneet, jonkin ajan kuluttua siitä Draco oli vaihtanut puolta sodassa,
saaden isänsä vihan niskaansa, ja äitinsä musertuneen katseen.

Draco oli peitetty Malfoyden sukupuusta, hän oli häpeäpilkku, eikä enää olemassa omalle äidilleen.

Kukaan ei ollut koskaan saanut tietää kuinka läheisiä Draco ja Harry olivat olleet,
eivät tienneet minkä vuoksi Draco Malfoy taisteli Harryn rinnalla,
ja minkä vuoksi Harry oli pian taistelun jälkeen kadonnut jästimaailmaan.

Draco oli hyväksynyt että heidän suhteensa pysyi salassa, hän ymmärsi ettei Harry tahtonut Hermionen ja Ronin, tai muidenkaan tietävän seksuaalisesta suuntautumisestaan,
mutta Draco oli epäillyt että Hermione tiesi jotain, niistä katseista päätellen. Hermionehan ei ollut mikään typerä nainen.
Heidän erotessaan Draco oli kuitenkin ollut vain onnellinen ja helpottunut ettei kukaan tiennyt,
kuinka läheiset välit hänellä ja Harrylla oli ollut.

Draco oli ollut monta kuukautta sängyn pohjalla, mistään välittämättä,
kunnes eräänä päivänä oli lopulta raahautunut kermakaljalle,
silloin hän oli tavannut Ginnyn, ja nainen oli ollut yhtä onneton kuin hänkin.

Niinpä he olivat ystävystyneet, ja ystävyys oli muuttunut rakkaudeksi...
« Viimeksi muokattu: 20.02.2015 06:00:52 kirjoittanut Kaapo »
Elän ja kuolen Draco Malfoyn vuoksi♥

Harry Potter Kirpputori Facebookissa
https://www.facebook.com/groups/1571436846471607/?fref=ts

Butterfly

  • Keksi
  • ***
  • Viestejä: 151
  • Why do donuts have to die?
Vs: Onnelliset(ko?)
« Vastaus #1 : 16.08.2009 18:44:02 »
Vau. Tämä oli tosi kauniisti kirjotettu ja vaikuttaa muutenki tosi hyvältä :) Tykkäsin ja toivon että jatkat.
Live fast, have fun and be a bit mischievous.

Kaura

  • ***
  • Viestejä: 26
  • kiitos avasta, kanelitanko.
Vs: Onnelliset(ko?)
« Vastaus #2 : 16.08.2009 21:49:53 »
Tää alku kuulosti tosi hyvältä, aika jännää lukea, että Draco olisi mennyt naimisiin Ginnyn kanssa.

Niin kuin Butterfly sanoi, tosi kauniisti kirjoitettu juu.
Jatkoa haluaisin lukea! :)
The show must go on.

Tyynis

  • Supernainen
  • ***
  • Viestejä: 1 980
  • Ava Sonoalta
Vs: Onnelliset(ko?)
« Vastaus #3 : 16.08.2009 22:27:41 »
No niin pakko viilata pilkkua aluksi:

Lainaus
Ginny Malfoy oli pakottanut miehensä sukujuhliin, ne olivat merkitykselliset juhlat
sillä samalla Hermione ja Ron Weasleyn kolmas lapsi kastettiin.
Sillä ja samalla väliin pilkku.
Lainaus
Ei nyt kun hänen elämänsä oli pitkästä aikaa raiteillaan,
Ei nyt
kun hän oli onnellinen,
ei nyt kun hän pystyi vihdoinkin sanomaan Ginnylle " rakastan sinua " valehtelematta.
Ensimmäinen pilkku pisteeksi tai toinen "ei" pienellä.
Lainaus
" Me emme lähde mihinkään, ennenkuin Christopher on kastettu ", hänen vaimonsa vastasi lujasti, aivankuin Ginny olisi puhunut kuusivuotiaalle joka leikkii isänsä taikasauvalla.
Ennenkuin ->ennen kuin ja kuusivuotiaalle joka -> kuusivuotiaalle, joka
Lainaus
Draco katsoi synkkänä ulos Weasleyden talosta ja mietti miten voisi muuntautua niin ettei häntä tunnistaisi.
Ettei eteen pilkku
Lainaus
Draco katsoi synkkänä ulos Weasleyden talosta ja mietti miten voisi muuntautua niin ettei häntä tunnistaisi.
 ---
Niin, että tottakai Harry lopulta tietäisi että Draco oli talossa myös.
Molempiin kohtiin sanojen väliin pilkku.
Lainaus
Talo täyttyi puheensorinasta kun Harry perheineen saapui juhliin,
Lainaus
Kukaan ei ollut koskaan saanut tietää kuinka läheisiä Draco ja Harry olivat olleet,
Lainaus
Draco oli hyväksynyt että heidän suhteensa pysyi salassa, hän ymmärsi ettei Harry tahtonut Hermionen ja Ronin, tai muidenkaan tietävän seksuaalisesta suuntautumisestaan,
mutta Draco oli epäillyt että Hermione tiesi jotain, niistä katseista päätellen
Lainaus
Heidän erotessaan Draco oli kuitenkin ollut vain onnellinen ja helpottunut ettei kukaan tiennyt
Pilkut!

Noin elikkä tekstissä oli aika lailla pilkkuvirheitä ja suosittelen betan hankkimista  :) Koitin poimia nuo, joista luulen olevani varma. Jos viitsisit korjata ne tekstiin, se helpottaisi toisten tulevaaa lukukokemusta.


Mutta nyt itse tekstiin.

Tämä oli jotenkin outo, virkkeissä oli monta lausetta peräkkäin, mitkä olisi voinut jakaa useammaksi virkkeeksi, mutta sitten tästä olisi kadonnut tunnelma. Lisäksi lyhyet, yhden lauseen tai parin sanan, virkkeet taas jotenkin rytmittivät tekstiä sujuvasti.

Tässä tuntui olevan myös minun makuuni liian vähän kuvailua, mutta jos sitä olisi ollut enemmän, teksti olisi taas kärsinyt.

Kuten edellä on jo sanottu teksti oli todella kaunista ja vangitsi ainakin minut mukaansa.
Voi tuntua oudolta, mutta kuvailisin tekstiä solisevaksi, se menee jotenkin vain lukijan läpi jättäen tälle jotain mieleen.

Lainaus
Hermionehan ei ollut mikään typerä nainen
Hauska "välikommentti"  :D
Lainaus
Niinpä he olivat ystävystyneet, ja ystävyys oli muuttunut rakkaudeksi...
Aivan ihana lopetus tälle luvulle.

Mutta minusta sait varman lukijan.
If you love someone, you tell them. Even if you're scared that it's not the right thing. Even if you're scared that it'll cause problems. Even if you're scared that it will burn your life to the ground, you say it, and you say it loud and you go from there.
      - Mark Sloan

Bing

  • ***
  • Viestejä: 27
  • Draco♥Terhi
Vs: Onnelliset(ko?)
« Vastaus #4 : 17.08.2009 19:15:45 »
2. Luku


Harry tuli perheineen Weasleyden taloon. Hän oli vasta kertonut vaimolleen että oli velho.
Phoebe oli jännittänyt etukäteen jo monta päivää matkaa, sekä toisten velhojen ja noitien tapaamista.
He olivat tulleet hormiverkostolla jonka Harry oli monta vuotta sitten, salaa kytkenyt heidän asuntonsa takkaan.
He tervehtivät Weasleytä sekä Hermionen vanhempia.
Kun Harry oli halaamassa Ginnyä, miehen katse eksyi toiseen mieheen, jolla oli platinanvaaleat hiukset.
Mies katsoi parhaillaan kahden platinahiuksisen tytön perään.

Harryn sydäntä kiristä ja silmät sumeni. Hän yritti olla välittämättä Dracosta, mutta Ginny oli jo ohjaamassa häntä
miehen luo.

" Hei, mitä kuuluu? " Harry kysyi Dracolta, edelleen käsi Ginnyn kädessä.
" Mitäs tässä, huispauskausia odotellessa " Draco vastasi ja hymyili väkinäisesti.
" Kuinka kauan olette oleet yhdessä? " Harry tiukkasi Ginnyltä, sydän huutaen mustasukkaisuutta.
" 7 vuotta sitten aloimme tapailla, naimisissa olemme olleet 3 vuotta. Olen pahoillani ettemme kutsuneet sinua perheinesi, Draco tahtoi vain kaksi todistajaa,
siksi pyysimme vain vanhempani. " Ginny vastasi ja hymyili anteeksipyytävästi.
" Ei se mitään ", Harry hymyili rauhoittavasti Ginnylle, vaikka olisi halunnut ravistella tätä hartioista ja huutaa
että nainen vei hänen miehensä, hänen lohikäärmeensä.

Phoebe ilmestyi Harryn käsikynkkään, mukanaan heidän viisi kuukautta oleva poikansa Max.
Dracon jäänsiniset silmät katsoivat entistä kylmemmin ja tyhjemmin Harrya.
" Kulta, täällä on kaunis puutarha, tahtoisin nähdä sen ulkoa. " Phoebe sanoi arasti Harrylle.
Yleensä nainen oli määrätietoinen ja voimakkaan päättäväinen, mutta mikäpä ihme se oli että nyt hän oli arka,
kun kaikki muut olivat velhoja ja noitia, ja hän oli vasta saanut kuulla että koko taikamaailma oli olemassakaan.

" Minä voin näyttää, jätetään miehet jorinoimaan keskenään ", Ginny hymyili Phoebelle ja lähti johdattelemaan tätä kohti puutarhaa.

Hetken aikaa oli vaivautunut hiljaisuus ja Draco oli jo lähdössä,
kun Harry sitten otti miestä kädestä kiinni.

" Sinä sitten unohdit minut ", Harry parkaisi itsekkäästi.
" Minä en unohtanut sinua, en koskaan. "
" Mutta menit naimisiin toisen kanssa "
" Menin, mutta niin sinäkin "
" Koska tiesin ettet antaisi koskaan anteeksi. Rakastatko sinä Ginnyä? "
" Rakastatko sinä vaimoasi? "

Harry vaikeni ja Draco katsoi kylmästi Harryyn.
" Sitä minäkin, et sinä osaa rakastaa. Ja vastaukseksin kysymykseesi, kyllä minä rakastan Ginnyä. "
Draco sanoi ja lähti arvokkaasti kohti Frediä ja Georgea.

He olivat keskustelleet taikaministeriön asioista ja pian Draco huomasi ettei pystynyt keskittymään keskusteluun.
Sivusilmällä hän näki kuinka Meena ja Céline leikki Harryn lasten kanssa ja Harry seurasi heidän leikkejään.

Drcon mieli tahtoi niellä ylpeytensä ja mennä katselemaan yhdessä Harryn kanssa lapsien leikkiä,
mutta ylpeys voitti kun kuvaan astui myös Harryn vaimo.
Draco lähti metsään kävelelly, kun hän oli kävellyt noin 20 minuuttia,
Harry otti hänet kiinni.

" Christopher kastetaan pian ja sinua odotetaan " Harry sanoi.
" Ei minulla ole siinä mitään roolia edes " Draco vastasi ja jatkoi matkaansa.
" Mutta sinä kuulut sukuun, tule nyt " Harry jatkoi ja otti Dracoa vyötäisiltä kiinni.
" Päästä irti minusta! " Draco tiuskaisi ja pakottautui katsomaan Harrya ilkeästi, vaikka mieli olisi tehnyt upota miehen syleilyyn.
" En ennenkuin suostut puhumaan kanssani ".
" Minä en puhu sinulle "
" Sitten me olemme aina näin ", Harry sanoi ja virnisti yrittäen saada Dracon nauramaan huonolla vitsillään.
Hän rakasti Dracon naurua, ja oli saanut miehen nauramaan jokaikisestä asiasta. Nyt hän kuitenkin epäonnistui.
Pienen hiljaisuuden jälkeen Harry jatkoi.
" Olen pahoillani siitä mitä kävi, tiedän ettei niin olisi saanut käydä. Mutta minä oikeasti luulin ettet antaisi koskaan anteeksi, sitä että löin sinua... "
" Ja siksi päätit mennä heti ensimmäiseen sänkyyn joka tuli vastaan "
" Ei kun... Draco kiltti. "
" Vai petitkö minua kauankin Lunan kanssa? "
" EN! Se oli ensimmäinen kerta, ja jäi viimeiseksi... "
" Mutta et kuitenkaan tullut pyytämään anteeksi kun olin nähnyt teidät. "
" Minä en uskaltanut... "

He olivat taas hiljaa, Draco tahtoi uskoa Harrya, hän halusi uuden alun heidän suhteelleen.
Mutta ei hän voinut, ja syitä oli monta. Hänen itsensä vuoksi, jotta häneen ei sattuisi enempää, eikä hän voinut Ginnyn tai lapsienkaan vuoksi,
eikä Harryn vaimon, eikä Harryn lapsien vuoksi. Hän ei saanut antaa anteeksi Harrylle, koska jos hän olisi antanut,
kaikkiin sattuisi, häneen eniten. Tässähän se huomattiin että edelleen Harry petti, koska vaikka oli naimisissa, hän silti piiritti Dracoa.

" Sano jotain. " Harry pyysi.
" Ei ole mitään sanottavaa ", Draco vastasi ja oli jo lähdössä, kun Harry sitten käänsi hänet
ja painoi huulensa hänen huulilleen.
Elän ja kuolen Draco Malfoyn vuoksi♥

Harry Potter Kirpputori Facebookissa
https://www.facebook.com/groups/1571436846471607/?fref=ts

Butterfly

  • Keksi
  • ***
  • Viestejä: 151
  • Why do donuts have to die?
Vs: Onnelliset(ko?)
« Vastaus #5 : 17.08.2009 19:55:03 »
Voi <3 Jätit aivan ihanaan kohtaan :) Jään tänne odottelemaan jatkoa
Live fast, have fun and be a bit mischievous.

Bing

  • ***
  • Viestejä: 27
  • Draco♥Terhi
Vs: Onnelliset(ko?)
« Vastaus #6 : 18.08.2009 17:38:59 »
3. Luku

" Älä! " Draco tiuskaisi ja tönäisi Harryn pois luotaan.
" Miksi? "
" Etkö sinä tajua että olt satuttanut minua jo liikaa. Pelkään... "
" Minuako? Harry kysyi surkeana.
" Tunteitani, sinua... Kaikkea " Draco vastasi ja lähti kävelemään, tällä kertaa takaisin Weasleyden talolle.

Harry seurasi vaitonaisena Dracoa, rinnassaan suurempi tuska kuin neljännellä luokalla, kun Voldemort käytti ensimmäistä kertaa häneen kidutuskirousta.

He saapuivat pian Weasleylle ja Molly alkoi touhottaa.
" Voi poikakullat, missä te olette luuranneet? Me olimme huolissamme... "
" Jos sitten aloittaisimme? " Ron pyysi harmistuneena.

Ehkä hänkin tiesi menneistä... Tai tuskin tiesi, Ron on aina ollut idiootti.
Draco ajatteli, mutta väläytti hurmaavan hymyn.

Ginny hakeutui lapsineen miehensä vierelle.
Harry hipaisi miehen takapuolta kenenkään huomaamatta. (Ainakin hän luuli ettei kukaan nähnyt, mutta Mionahan näkee kaiken!)
sitten hän lähti perheensä luokse.

Christopher oltiin noin tunnin sisällä kastettu, (Harrysta ja Minervasta tehtiin lapsen kummit) sitten alkoi kestitys.
Harry vilkuili koko ajan Dracoa, mutta mies oli kuin toista ei olisi ollutkaan.
Draco ja Ginny katseli kun heidän lapsensa leikkivät, pian tuli myös muut lapset leikkimään ja kun Harry ja Phoebe tulivat seuraamaan lastensa leikkejä
Draco ehdotti Ginnylle että he lähtisivät kotiin.
Tällä kertaa se sopi Ginnylle.

Harryn sisällä muljahti ilkeästi kun Draco lähti, hän päätti että saisi miehen vielä takaisin itselleen.


4. Luku

Harry perheineen oli lähdössä kotiin, kun Hermione otti miestä kädestä kiinni.
" Minulla on sinulle asiaa ennenkuin lähdet " nainen sanoi ja hymyili väkinäisesti.
" Mene sinä Dinan ja Maxin kanssa edeltä, minä tulen Jamesin ja Monican kanssa perässä " Harry sanoi vaimolleen ja suikkasi suudelman hänen huulilleen.
" Hyvä on "
" Muista sanoa kuuluvalla ja selvällä äänellä Washingtonintie 24. Muuten voitte joutua jonnekkin muualle. "
Harry muistutti ja seurasi Hermionea pieneen huoneeseen.

" Älä tee sitä! " nainen käski vihaisellä äänellä.
" Tee mitä? " Harry kysyi, leikkien tyhmää.
" Draco on onnellinen Ginnyn kanssa, hän rakastaa vaimoaan ja Ginny rakastaa häntä. Samoin on sinun ja Pheebsin välillä. Ja mieti teidän lapsiannekin. "
" Mitä? Mione, mitä tarkoitat? "
" Kyllä sinä tiedät... "
" Minä en ole homo! " Harry tiuskaisi loukkaantuneena.
" Voi kultapieni, älä enää esitä. Minä tiesin alusta asti, ajattelin silloin vain että saisit itse kertoa. Ronkin epäili asiaa, muttakun on vielä homofoobisempi kuin sinä,
ei suostunut uskomaan vaikka omin silmin näki. "
" Minä en oLE HOMO!!!! " Harry karjui pää punaisena.
" Yhtä homofoobista homoa en ole ennen tavannutkaan kuin sinä, mutta me emme ole täällä siksi. Minä tiedän että pahoinpitelit Dracoa juovuksissa, minä tiedän kuinka monta kertaa hän antoi anteeksi. Tiedän myös, että yhtä kertaa kadut vieläkin, enemmän kuin muita. Harry, sinä miltei tapoit rakastamasi ihmisen. Draco olisi antanut senkin anteeksi, Draco olisi antanut senkin ajallaan anteeksi että petit häntä. Mutta älä unohda, että se olit sinä joka lähdit ja jätit hänet. Hän oli onneton monta vuotta, 7 kuukautta lähtösi jälkeen hän vain makasi sängyssään, ei syönyt ja juonut kuin vain silloinkun joku pakotti. Tahdotko todella satuttaa Dracoa uudestaan? Haluatko hänestä yhtä onnettoman kuin hän oli silloinkun pahoinpitelit häntä ja kun sinä sitten vielä lähdit? Mieti sitä hetki...
Hän on nyt onnellinen, hänellä on kaunis perhe, rakastava vaimo. He todella rakastavat toisiaan. " Hermione saarnasi surullisesti, saaden Harryn itkemään tuskasta... Kuten Draco oli muinoin itkenyt.
« Viimeksi muokattu: 18.08.2009 18:46:33 kirjoittanut Bing »
Elän ja kuolen Draco Malfoyn vuoksi♥

Harry Potter Kirpputori Facebookissa
https://www.facebook.com/groups/1571436846471607/?fref=ts

Butterfly

  • Keksi
  • ***
  • Viestejä: 151
  • Why do donuts have to die?
Vs: Onnelliset(ko?)
« Vastaus #7 : 18.08.2009 18:02:00 »
Taas kaksi aivan ihanaa ja kauniisti kirjoitettua osaa <3 Pari kirjoitusvirhettä bongasin, mutta onnistuin aika lahjakkaasti unohtamaan missä ne oli.

Live fast, have fun and be a bit mischievous.

Bing

  • ***
  • Viestejä: 27
  • Draco♥Terhi
Vs: Onnelliset(ko?)
« Vastaus #8 : 19.08.2009 17:56:01 »
Ficci vain kasvaa... Ja vieläkään en itsekkään tiedä mitä lopussa tapahtuu. Kiitos kun ootte jaksanut lukea ja muistakaa että kommentit ovat aina tervetulleita! <3

5. Luku


Jotenkin Harry selvisi kotiin lapsiensa kanssa, Hermionen saarnan jälkeen.

Illalla kun lapset oltiin laitettu nukkumaan, Phoebe sanoi asian jota Harry ei ollut koskaan tietoisesti ajatellutkaan.

" Kummallista, miten mies ja nainen jotka eivät ole edes sukua toisilleen muistuttavat niin paljon toisiaan "
" Kuinka niin? " Harry ihmetteli.
" No, se Draco Malfoy on ihan näköiseni. Saman väriset hiukset kuin minulla, yhtä jäänsiniset silmät. Ja hänellä on yhtä notkeat sormet ja kauniit kasvot kuten minulla.
Oletan että hänellä on aidot hiukset? Siis tarkoitan, etteivät ne ole värjätyt? "
" Niin... Ehkä olet oikeassa. En ole pannut koskaan merkille. "
" Niinkö? Miksi teidän välinne ovat niin kireät? "
" Olimme kou... "
" Olitte pahimpia vihollisia, tiedäntiedän. MUTTA kun se ihmeen velhosotajuttu tuli te ystävystyitte ja Draco oli parempi ystävä sinulle kuin Ron ja Hermione yhteensä "
" No ei se ihan noin... "
" Älä viitsi! Haluan tietää mikä teidän välilläne on. Haluan auttaa ".
" Phoebe Mariah Green-Potter! TIEDÄT ETTEN VOI SIETÄÄ KUN KESKEYTÄT KOKO AJAN PUHEENI! " Harry huusi vihaisena ja vihreisiin silmiin syttyi tuli.
" Miksi olet tuollainen? " Phoebe alkoi nyyhkyttää pelästyksissään ja jatkoi
" En ymmärrä sinua enää, olet ollut siitä lähtien vihainen kun kävimme Weasleyllä. En ymmärrä... Olet ennen ollut niin lempeä,
edes vihaisena et ole huutanut. Mikä sinun on? Äläkä huuda enää, lapset heräävät! "
" Anteeksi rakas... Minä nukun tämän yön vierashuoneessa "
" Mutta minä... "
" Ei muttia. Hyvää yötä. " Harry vastasi, katsoi hetken onnetonta naista ja lähti.

Yöllä Harry näki mitä pahempia painajaisia, ensimmäisessä hän sai Dracon omakseen, mutta sen vuoksi he kummatkin menettivät kaiken. Aivan kaiken.
Toisessa hän ei saanut Dracoa, koska mies rakasti niin paljon perhettään, mutta hän menetti perheensä koska Phoebe ei tietää että hän rakasti Dracoa.
Kolmas oli pahin, niin paha että Harry ei koko loppu yönä saanut enää unta.
Siinä Harry sai Dracon ja he saivat Maxin, Dinan, Jamesin, Monican, Célinen ja Meenan. He olivat onnellisia, sekä lapset ja ex-vaimotkin hyväksyivät heidät.
Mutta sitten Harry alkoi epäillä että Draco pettää häntä ja hän pahoinpiteli miehen kuoliaaksi.

Harry mietti kauan, kello läheni jo puoltaviittä eikä hän ollut saanut enää unta.
Kunnes keksi että kirjoittaisi Dracolle kirjeen, Hedwig kyllä löytäisi miehen.


6. Luku


" Phoebe, Harryn vaimo oli todella kaunis. Hän näytti aivan sinulta ", Ginny jutteli illalla miehelleen.
" Älä hulluja puhu, kultaseni. " Draco vastasi, vaikka todellisuudessa oli huomannut saman asian.
Ginny oli hiljaa, kunnes alkoi kyselemään.
" Tehän olitte Harryn kanssa aina kaksin, muistan kuinka mustasukkainen Ron oli kun luuli että sinä sivuutat hänet.
Mihin teidän ystävyytenne katosi? "
" Harry vain oli yhtenä päivänä kadonnut, en tiedä sen enempää kuin kukaan muukaan ", Draco valehteli ja toivoi ettei nainen kyselisi enempää.
Ginnyllä kun oli paha tapa tietää milloin mies valehteli.

" Niinkö? " Ginny kysyikin epäilevällä äänellä.
" Niin. Menen nukkumaan, hyvää yötä. " Draco sanoi viileällä äänellä, jättäen hölmistyneen naisen yksin katsomaan heidän lempi ohjelmaa.
Sängyssä Draco mietti että edes kerran hänen elämässään jästivempeleistä oli hyötyä.

Hän ei saanut koko yönä unta, hän mietti vain Harrya ja miehen lahjoittamaa suudelmaa.

kun kello läheni kahtatoista Draco tunsi miten Ginny tuli huoneeseen, mies esitti nukkuvaa ja puolen tunnin kuluttua naisen vartalo painautui pehmeästi häneen kiinni ja alkoi kuulua tasaista tuhinaa.

Herätyskellosta Draco huomasi että kello on viisi aamulla, kun pöllö alkoi hiljaa koputella ikkunaan.
Se oli Hedwig, Harryn kaunis valkoinen tunturipöllö.

Dracon silmät kostuivat, hän silitteli Hedwigiä ja luki kirjeen.

Hei Draco, tiedän ettet voi koskaan antaa anteeksi. Minä melkein tapoin sinut, Hermione tietää että olen rakastunut sinuun...
Hän kertoi kuinka onnellinen olet ja ymmärrän nytten etten saa rikkoa teidän suhdettanne, teillä on hyvin kaunis perhe.
Olen pahoillani siitä suudelmasta. En ajatellut... En tainnut ajatella sinun tunteitasi. Minä rakastan sinua ja siksi sanon nyt hyvästi.
Et tule kuulemaan minusta enää koskaan. Näin on parasta.
Ps. Muistatko kun kävimme Suomessa? Radiosta soi se Juice Leskinen... Nyt tiedän mitä sanat tarkoittivat englanniksi.

Katu täytyy askelista
elämä on kuolemista
pane käsi käteen ollaan hiljaa
pyydä minut aamuteelle
anna vettä kuihtuneelle
nyt on elokuu ja minä olen viljaa

En ilosta itke en surusta itke, jos itken
niin itken muuten vaan
ja muualla oon, ennen kuin huomaatkaan

Häntä rakastin paljon
sua rakastan joskus enemmän
ole mulle vähän aikaa hän

Ota minut sinun uniin
vaikka nousen toisiin juniin
nyt on lokakuu ja minusta näkee sen
Kun tulen kiinni sinuun
jumalatkin uskoo minuun
vaikka itse aina usko en

En ilosta itke en surusta itke, jos itken
niin itken muuten vaan
ja muualla oon, ennen kuin huomaatkaan

Häntä rakastin paljon
sua rakastan ehkä enemmän
ole mulle vähän aikaa hän

Tämä kertoo niin tunteistani... Siksi Phoebe näyttää niin sinulta.

Rakkaudella, sinun Harrysi.
« Viimeksi muokattu: 19.08.2009 19:01:55 kirjoittanut Bing »
Elän ja kuolen Draco Malfoyn vuoksi♥

Harry Potter Kirpputori Facebookissa
https://www.facebook.com/groups/1571436846471607/?fref=ts

Butterfly

  • Keksi
  • ***
  • Viestejä: 151
  • Why do donuts have to die?
Vs: Onnelliset(ko?)
« Vastaus #9 : 19.08.2009 18:23:52 »
Ihanaa (taas :)). Jatkathan? Tuo neljäs osa oli muuten kaks kertaa mutta eipä siinä mitään.. Anteeksi tämä tosi epärakentava kommentti ja kiitos taas kolmesta todella mahtavasta osasta.
Live fast, have fun and be a bit mischievous.

Bing

  • ***
  • Viestejä: 27
  • Draco♥Terhi
Vs: Onnelliset(ko?)
« Vastaus #10 : 19.08.2009 19:03:25 »
kiitos Butterfly <3 mä en huommanutkaan että se oli kahteen kertaan  ;D
ja kiitos ku jaksat tätä lukea. <3 :D
Pian mä tätä taas jatkan... Kuhan pääsen huomen kouluun (ylläriylläri, siellä ne ideat aina tulee  :P)
Elän ja kuolen Draco Malfoyn vuoksi♥

Harry Potter Kirpputori Facebookissa
https://www.facebook.com/groups/1571436846471607/?fref=ts

Bing

  • ***
  • Viestejä: 27
  • Draco♥Terhi
Vs: Onnelliset(ko?)
« Vastaus #11 : 21.08.2009 17:05:19 »
7. Luku


Ginny oli herännyt kun Draco oli päästänyt Hedwigin sisälle, nainen tarkkaili miehensä tekemisiä ja pelästyi kun näki miehen itkevän.
Hän halusi lohduttaa, mutta mustasukkaisuus voitti, hän katseli miestä ja näki kuinka Draco laittoi kirjeen yöpöytänsä lukittuun laatikkoon
ja avaimen pisti kaulaketjuunsa. Aina ennen avain oli ollut lukossa paikoillaan.

Ginny mietti keneltä kirje oli tullut, kun Draco oli mennyt alakertaan.

Kuului kahvin keittämisen ääni ja meihen kiroilua. Koskaan ennen Ginny ei ollut kuullut miehen kiroilevan.

Ginny alkoi tarkastella pöllöä ja totuus ilmeni hetki hetkeltä tarkemmin,
pöllö oli Harryn.

Mitä oli meneillään?



8. Luku

Draco oli pettynyt, onnellinen, surullinen ja masentuneenrakastunut.
Hän meni keittämään kahvia ja tietenkin sai kuumaa vettä päälleen.
" Helvetti sentään! Vitunpaska, kaikki menee perseelleen! " Hän kiroili, hetken päästä hän tajusi että oli kiroillut ensimmäistä kertaa elämässään.

Hän joi kahvia ja mietti mitä elämälleen tekisi. Hän olisi onneton vaikka tekisi mitä.
" Merlinin tähden, Harry! Miksi tulit takaisin elämääni? " Draco kuiskasi musertuneena ja puhkesi itkuun.

Eipä kukaan vastannut, mutta Ginny tuli keittiöön.

" Kulta, kerro mikä sinun on... " Ginny pyysi ja otti miehensä syleilyyn.
" En tiedä... Harry... Sinä... Harry... "
" Mitä? "
" Rakastan sinua. Uskothan minua? "
" Tiedän. Minäkin sinua. Mikä sinun on? "
" Silloinkun minä ja Harry olimme parhaita ystäviä, no, me olimme vielä enemmän... Ja hän pahoinpiteli minua. Kerran miltei kuolin ja
vähän sen jälkeen löysin Harryn pettämäst minua ja sen jälkeen hän lähti... "
" Rakastatko sinä Harrya vielä? "
" En! Kyllä... En tiedä " Draco vastasi kysymykseen toivottamana.
" Rakastatko sinä minua? " Ginny kysyi peloissaan, ikinä ennen hänen ei ollut tarvinnut kysyä asiaa, nyt hän kuitenkin pelkäsi kaiken loppua.
" Rakastan, siitä olen aivan varma. Olet kaunis, ihana, vaimoni. "
He halasivat toisiaan pitkään, vannoen toisilleen ettei heitä eroittaisi kukaan eikä mikään.


9. Luku


Seuraava aamu saapui sarastaen, auringon ensimmäiset säteet lankesivat kauniisti Harryn itkuisille kasvoille.
Hän oli varma ettei enää kuulisi Dracosta mitään, ja hänkin oli luvannut kirjeessä että hänestä ei kuuluisi enää mitään.

Kauempana jossain kuului Dinan ja Monican tappelua, Maxin itkua ja Phoeben huutoa. Nainen ei koskaan huutanut lapsilleen,
eikä tytötkään usein tapelleet.
Harry tiesi että kaikki oli hänen syytään. Yleensähän tytöt tappelivat aina vain silloin kun aistivat etteivät vanhempien välit olleet okei.

Harry raahautui olohuoneeseen, otti Maxin syliin ja heijasi hänet rauhoittumaan.
Sitten hän erotti riitakumppanit toisistaan ja kysyi mikä oli.
Tytöt eivät osanneet vastata siihen mitään,
Dina oli vain suuttunut kun Monica oli väittänyt että isi ja äiti eroasivat.
Silloin Harry oli katsonut Monicaan hämmästyneenä ja tyttö kertoi että oli kuullut kuinka
Harry ja Phoebe olivat riidelleet.
Silloin Phoebe tuli Harryn vierelle ja sanoi etteivät he olleet eroamassa, riita oli pikemminkin epämiellyttävä keskustelu.
Harry vakuutti saman asian ja ehdotti lapsille ja vaimolleen että he menisivät illalla syömään jonnekkin ravintolaan.

Silloin hän sai jopa pienenpienen hymyn Jamesilta, vanhimmalta ja viisaimmalta lapseltaan.

Harry katseli lapsiaan.

Max, heidän nuorin lapsensa, vasta 5 kuukautta oleva, oli perinyt isänsä mustat vallattomat hiukset ja äitinsä jäänsiniset silmät,
sekä äidiltään hymykuopat jotka ilmestyivät söpöinä Maxin molempiin poskiin kun hän nauroi.

Dina ja Monica, kaksoistytöt olivat aivan äitinsä klooneja, paitsi silmistään, heillä oli Harryn äidin, Lilyn silmät.
He olivat vasta kolmen vanhoja.

Ja James, nimensä mukaisesti, hän oli aivan kuten isoisänsäkin oli ollut jolta hän oli nimenkin perinyt,
hirvittävän villi, mutta hänellä oli myös isoäitinsä viisaus ja rakkaus.
James piti aina huolta pikkusisaruksistaan ja selätti naapurin lapset jos he kiusasivat hänen sisaruksiaan.
James oli jo 7 vanha, kouluikäinen ja hyvin fiksu.
Harry oli varma että jos ei kukaan muu lapsista, niin ainakin James saisi Tylypahkasta kirjeen.
Elän ja kuolen Draco Malfoyn vuoksi♥

Harry Potter Kirpputori Facebookissa
https://www.facebook.com/groups/1571436846471607/?fref=ts

Bing

  • ***
  • Viestejä: 27
  • Draco♥Terhi
Vs: Onnelliset(ko?)
« Vastaus #12 : 21.08.2009 22:35:08 »
Kommentteja kiitos! Ja kappale joka esiintyy luvussa 11, on Arto Nuotion Mä hain sut tanssiin.

10. Luku

Harry perheineen astui valoisaan ravintolaan ja ystävällisen näköinen tarjoilia tuli kysymään mitä saisi olla,
tarjoilia loi pitkiä haikailevia katseita Harryyn ja kuiskasi tuskin kuuluvasti " Harry Potter... "

Dina alkoi kikattaa ja kysyi miksi tarjoilia tiesi isin nimen ja miksi nainen oli ollut kuin olisi ollut rakastunut isiin.
Harry hymyili lapselleen ja selitti että sanoi että hän kertoisi joskus kun Dina oli vanhempi.
Tyttö näytti pettyneeltä mutta kun ovi avautui ja sisään tuli perhe, tytön ilme kirkastui ja hän huudahti " Céline ja Meena! "
Céline otti Meenaa kädestä kiinni ja he juoksivat perheen luokse.

Ginny ja Draco seurasivat lapsia vähän vaikeina ja yrittivät maanitella tyttöjä toiseen pöytään,
mutta Phoebe joka rakasti sosiaalisuutta hymyili heille ja kysyi voisiko he yhdistää pöydät, niin että he voisivat syödä yhdessä.

Ginny hymyili naiselle vaivautuneena ja katsahti miestään joka katsoi ei minnekkään, Harryn lävitse.
Ja sitten Harrya joka katsoi intensiivisesti Dracoa.
Ginnyä kylmäsi ja mustasukkaisuuksissaan tahtoi löydä Harrya, mutta esti itsensä viime tipassa ja lupasi Phoebelle että he pyytäisivät tarjoiliaa laittamaan heidän pöytänsä
Phoeben ja Harryn pöytään.

Tytöt tirskuivat keskenään, Max itki ja James katseli huolestuneena isäänsä.
James ei ollut mikään tyhmä lapsi ja hän tiesi aina kun kaikki ei ollut kohdallaan.

Harry kilisti lasiaan ja ilmoitti: " tänään on juhlan aihetta puoleen jos toiseen. Mutta tärkein, rakas vaimoni pääsee takaisin töihin huomenna, pitkältä äitiyslomaltaan. Sen kunniaksi tarjoan jokaiselle lapselle ison jäätelöannoksen. Ja meille vanhemille tietenkin lasin shampanjaa. " Samalla Harry katsoi merkitsevästi Dracoon, jonka vain mies huomasi.
Draco hymyili ja muodosti pienesti huulillaan sanan tule.

Pian Harry sekä Draco sanoivat käyvänsä miestenhuoneessa,
Phoebe nauroi ja sanoi että he olivat kuin naisia, naisethan vain kävivät vessassa yhdessä.
Ginny hymyili väkinäisesti, hän ei voinut olla olematta mustasukkainen, vaikka tiesi ettei Draco ikinä, koskaan pettäisi häntä.


11. Luku


" Mitä sinä tahdot minusta? " Draco tiuskaisi kun he olivat päässeet miestenhuoneeseen.
" Ota kädestäni kiinni ",  Harry vastasi ja he ilmiintyivät Harryn ja Phoeben makuuhuoneeseen.
" Minä rakastan sinua, Draco " Harry kuiskasi ja silitti Dracon poskea.
" Minä rakastan ja haluan sinua, Draco " Harry sanoi vähän kovemmin mutta hellästi, painoi itsensä Dracoa vasten ja suuteli häntä intohimoisesti.
" Emme me voi... Jos me viivymme liian kauan... tai... Jotain! "
" Sinä pelkäät rakastuvasi minuun, mutta etkö huomaa, sinä olet jo rakastunut minuun! "
" En... Kyllä... En... GINNY! "
" Älä ajattele häntä, vain tämä yksi kerta jonka jälkeen voit päättää kumman tahdot. "
" Minä en alennu sinun tasollesi, minä en koskaan pettäisi Ginnyä. " Draco tiuskaisi ja ilmiintyi takaisin miestenhuoneeseen.
Harry seurasi perässä ja juuri kun Draco oli ryhdistäytymässä, Harry otti hänestä kiinni.
" Tulethan silti huomenna katsomaan minua? Phoebe tulee vasta viideltä kotiin. "
" En tiedä... Tuskin. "

He lähtivät takaisin pöytään ja olivat kuin välikohtausta ei olisi ollutkaan.

Heidän keskustellessaan, alkoi radiosta soimaan kaunis kappale ja ihmisiä meni tanssimaan.
James katseli hetken Dracon ja Ginnyn vanhinta lasta, Meenaa, ja kysyi " tuletko tanssimaan kanssani? "
Meena suostui ja he menivät tanssimaan.
Vanhemmat nauroivat iloisesti katsellessaan lastensa tanssivan,
mutta Harryn sydäntä pisteli.

Sua tahdon koskettaa,
tule minuun kiinni,
saa aina haaveilla,
ei rakkaus oo rikos koskaan.


Kappale oli surullinen, sillä se oli niin väärässä.
Rakkausko muka ei ole rikos?
Miksi sitten Dracon mielestä rakkaus häntä kohtaan olisi niin kamalaa?
Miksi Draco ei voinut hetkeksi unohtaa ah-niin-ihanaa-Ginnyänsä?

Draco katseli miestä ja hymyili hänelle reippaasti, iskien silmää.

Vai olisiko sittenkin vielä jotain tehtävissä?
Antaisiko Draco hänelle vielä yhden mahdollisuuden?
« Viimeksi muokattu: 22.08.2009 14:56:16 kirjoittanut Bing »
Elän ja kuolen Draco Malfoyn vuoksi♥

Harry Potter Kirpputori Facebookissa
https://www.facebook.com/groups/1571436846471607/?fref=ts

Butterfly

  • Keksi
  • ***
  • Viestejä: 151
  • Why do donuts have to die?
Vs: Onnelliset(ko?)
« Vastaus #13 : 22.08.2009 14:19:00 »
Eipä tähän muuta voi sanoa kuin että ihanaa<3. Anteeksi että en ehtinyt kommentoida tuota edellistä lukua ja että tästä kommentista tuli kiireen takia aikamoisen epä rakentava :/ mutta jatkoa vaan :)
Live fast, have fun and be a bit mischievous.

Bing

  • ***
  • Viestejä: 27
  • Draco♥Terhi
Vs: Onnelliset(ko?)
« Vastaus #14 : 26.08.2009 19:17:40 »
12 Luku.


Phoebe oli lähtenyt töihin, hän oli lastenhoitaja ja pystyi siksi ottamaan lapsetkin mukaansa, James kylläkin meni kouluun.

Harry nukkui sängyssään, kun heräsi hätkähtäen siihen että joku kolisteli makuuhuoneessa.

Päivän ensisäteet heijastuivat Dracon hiuksista ja Harryn kasvoille syttyi hymy.

" Kappas, Draco... Eikö sinulle ole opetettu että ensin pitää koputtaa? ", mies nauroi maatessaan sängyssään.
" Äh, pää kiinni, Harry! "Draco vastasi, hyppäsi miehen päälle ja näykkäisi miestä korvalehdestä.
" Auts, tuon saat kyllä maksaa! " Harry nauroi, tyrkkäisi miehen alleen ja suuteli tätä.
Hetken he painivat ja nauroivat, kunnes levähtivät.

" Olen onnellinen että päätit tulla ", Harry hymyili miehelle ja suikkasi pusun tämän poskelle.
" Niin minäkin ", Draco vastasi hymyillen.
" James tulee pian kotiin, minun pitää tehdä hänelle voileipiä ", Harry mutisi ja lähti alakertaan.
Draco seurasi perässä, katsellen Harryn asuntoa, kodikas ja rento, vihreä oli yksi oleellinen väri.
Itseasiassa kaikki värit mitkä olivat oli heidän entisestä kodistaan, punainen, kultainen, vihreä ja hopea.
Harry oli tainnut kaiken aikaa kaivata häntä.

" Minun pitää nyt lähteä, nähdään taas " Draco mumisi Harryn kaulaan, he suutelivat ja Draco ilmiintyi kotiinsa juuri sopivasti ennenkuin James plasi kotiin.

" Isi, isi! Arvaa mitä! " James huusi jo ulko-ovelta ja juoksi Harryn luokse tyytyväinen virne kasvoillaan.
" No kerro? " Harry hymyili ja kaappasi poikansa syliinsä.
" Minä sain täydet pisteet matikankokeesta! "
" Vau, annappas niin isi katsoo ", Harry nauroi ja tunsi suurta ylpeyttä pojastaan.
James antoi kokeensa Harrylle ja todentotta, kokeessa ei ollut yhtäkään virhettä, ja ensimmäisen sivun ylälaidassa oli suuri kultainen tähti.
Harry laittoi nimensä kokeeseen ja kokeen jääkaapin seinälle, jotta muistaisi näyttää sen myös vaimolleen.

" Tämän kunniaksi saatkin velhokarkkeja kun olet syönyt muutaman voikkarin ", Harry sanoi pojalleen ja otti yhden tonnikalavoileivän tarjottimelta,
ja laittoi itselleen sekä pojalleen tuoremehua laseihin.

James seurasi isänsä tekemisiä ja otti yhden makkaravoileivän ja joi mehustaan.

" Mitä ne velhokarkit on? " James kysyi uteliaana.
" Näet kohta ", Harry vastasi hymyillen ja otti kaksi rasiallista jokamaunrakeita ja kaksi suklaasammakkoa lipastosta.

James söi nopeasti voikkarin ja otti isältään suklaasammakon.
" Varo Jam... " Harry huudahti, kun suklaasammakko jo karkasi.
Poika alkoi juosta sen perässä ja saikin lopulta sen kiinni ja puraisi sammakolta pään irti.

" Katsoppa James kuka sinulle tuli ", Harry patisti ja antoi kuvan Jamekselle.
" Sinä! " James huudahti ja katseli kun valokuvaHarry vilkutteli ja hymyili kortissa.
" Isi... " James jatkoi epäröiden.
" Kerro? "
" Miksi sinä olet noin kuuluisa? " James kysyi epäröiden.
" Otappa jokamaunrakeet ja lisää suklaasammakoita lipastosta mukaan, kerron sinulle pitkän tarinan, olohuoneessa ". Harry vastasi.
Vaikka yleensä oli sääntö ettei olohuoneessa saanut syödä, edes makeisia.

He lähtivät olohuoneeseen, Harry istuutui laiskanlinnaan ja James säkkituoliin.

" Kerro jo! " James mairisi ja Harry aloitti

" Kauan sitten, kun velhoja ei vielä ollut montaakaan, aikansa suurimmat velhot keksivät Tylypahkan, noitien ja velhojen koulun.
Heidän nimensä olivat Helga Puuskupuh, Rowena Korpinkynsi, Godric Rohkelikko ja... "
" Kuka isi?! " James kysyi kärsimättömänä.
" Salazar Luihuinen. Godric ja Salazar olivat ylimmät ystävykset ennen Tylypahkan perustamista, mutta koulua perustettaessa Salazar ei olisi halunnut päästää jästisyntyisiä velhoja lainkaan kouluun. Hän riitaantui asiasta Godricin kanssa niin pahasti, että lähti lopulta koulusta... "
" ISI! Mitä ne jästit ovat? "
" Jästit ovat ihmisiä jotka eivät taio, kuten esimerkiksi äitisi "
" Muuten isi... "
" Mitä kultaseni? "
" Minäkin taidan olla velho "
" Miten sinä niin päättelet, mutta se on hyvin mahdollista. "
" Koska minä osaan puhua käärmeiden kanssa. "
 
Harry hätkähti... Hän ei ollut kuvitellutkaan että kyky voisi periytyä hänen lapsilleen.
" Älä koskaan kerro sitä kellekkään ", hän lopulta vastasi ja jatkoi tarinaansa.
" Ennen lähtöään Salazar kuitenkin laittoi kouluun salaisuuksien kammion, jonka voisi avata vain aito Luihuisen perilinnen.
Vuosisataa myöhemmin, muuan poika. Tom Valedro, aukaisi sen ja muutamien vuosien kuluessa, juuri kukaan ei tuntenut häntä enää Tom Valedrona,
vaan joko Voldemortina, Pimeydenruhtinaana tai Tiedät-kai-kuka. Voldemort hmm... hävitti sinun isovanhempasi ja koitti myös minut, mutta isoäitisi rakkaus minua kohtaan,
pelasti minut. Koska vanhempani olivat poissa. Minä jouduin tätini, isoäitisi perheeseen. He kielsivät taikuuden olemassa olon ja siksi sain tietää vasta kaksitoista vuotiaana
että velhoja on olemassa, vaikka olin aikaisemmin osannut tehdä mitä kummallisimpia asioita. Voldemort oli silloin alkanut tulemaan voimiinsa.
Minä sain vähän vanhempana tietää, että on olemassa ennustus, jonka mukaan kumpikaan ei voinut elää, jos toinen on hengissä.
Kävin ankaran taistelun hänen kanssaan ja lopulta voitin hänet. Nyt elämä on taas turvallista, ja siksi minua rakastetaan ja kunnioitetaan velhomaailmassa. "
" VAU, ISI! Sä oot mun sankari! Mä kerron kaik... "
" Kukaan, ei kukaan jästi saa tietää velhoista! " Harry keskeytti ankarasti poikansa, mutta jatkoi lempeämmin...
Lupaathan sinä, ettet kerro edes isovanhemmillesi, saati parhaimmalle ystävällesi tai naapurin Tonylle... Et kenellekkään? "
" Lupaan isi... " James sanoi ja kapusi isänsä syliin.

James mässäsi hetken jokamaunrakeilla, kunnes alkoi yökkimään ja otti karkin pois suustaan.
" Hyi, ihankuin oksennusta! " Poika valitti ja tunki karkin isänsä suuhun, joka nieli oksennuksen makuisen karkin ja otti kaksi suklaasammakkoa esille.
Toisen itselleen ja toisen pojalleen.

" Minkäs sinä nyt sait? " Harry kysyi ja katsoi omaansa. Dumbledore.
" Meenan isin! Miksi hän on kuuluisa? "
" Hän on taikaministeri. "
" Minkä sinä isi sait? "
" Dumbledoren, Tylypahkan rehtorin ", Harry vastasi hymyillen ja antoi kuvan pojalleen.
Elän ja kuolen Draco Malfoyn vuoksi♥

Harry Potter Kirpputori Facebookissa
https://www.facebook.com/groups/1571436846471607/?fref=ts

Bing

  • ***
  • Viestejä: 27
  • Draco♥Terhi
Vs: Onnelliset(ko?)
« Vastaus #15 : 27.08.2009 18:23:28 »
13. Luku


" Heei, me tulimmee! " Phoebe huusi eteisestä ja pian kuuluikin jo lasten iloista puheensorinaa.

Phoebe tuli olohuoneeseen ja suikkasi suudelman miehensä huulille.
" Mitäs sinä olet tehnyt? " Nainen kysyi iloisesti ja Harry vastasi hieman vaivaantuneena ja huonoa omaatuntoa potien,
" en mitään oikein, nukkunut ja tein Jamekselle voikkareita... "
" Eli et ole tehnyt ruokaa? " Nainen kysyi vihaisesti ja pettyneenä, marssien keittiöön.
" Anteeksi... "
" Huoh sinun kanssasi! Sinä olet meistä se parempi kokki etkä silti viitsi vaivautua! Sen sijaan olet vain kotona löhöämässä, etkä etsi edes töitä! Lapset mitä haluatte ruuaksi? "
" Minä etsin koko ajan töitä! "
" Niinpä niin, no sanokaas jo lapset! " Phoebe huusi ja lapsia jo hieman pelotti, kuitenkin he vastasivat.
" Pinaattilettuja! ", huusi James.
" Eipäs vaan Muussia ja nakkeja! " Céline huusi ja löi Jamesia.
" Äiti, saisimmeko nakkikeittoa? " Meena pyysi kiltisti ja hymyili pirullisesti, vanhempien huomaamatta, sisaruksilleen.
" Selvä. Nakkikeittoa, koska ainoa ystävällinen sana tuli Meenalta. "
" Mutta sinä käskit sanoa mitä halutaan eikä pyytää! " Céline kiukutteli ja potkaisi Meenaa.
" Noniin, nyt loppu! " Puuttui jo Harrykin kinasteluun ja meni auttamaan vaimoaan nakkikeiton tekemisessä.
" Antaisitko Maxille pilttiä? " Phoebe kysyi hieman rauhoittuneena, kun mies alkoi auttamaan häntä.
Harry lämmitti porkkanasosetta ja antoi sen Maxille joka kiltisti jo odottikin ruokaansa syöttötuolissa, johon Phoebe lapsen oli laittanut.
Max alkoi syömään hyvällä ruokahalulla ja Harry silitti pojan päätä. Hänen poikansa, hänen suloinen pikku prinssinsä.
" Minä oikeasti rakastan sinua ja lapsia... " Harry selitti Phoebelle ja nainen hymyili hänelle.
" Niin minäkin. Kulta, anna anteeksi että huusin... On vain kamala nälkä "
" Ei se mitään " Ja he suutelivat...
Vaikka sydämessään Harry oli jo Dracon luona, syleilemässä ja rakastelemassa häntä.

Näin jatkui pari viikkoa,
aamulla Draco tuli kylään ja lähti juuri ennenkuin James tuli kotiin,
kun Phoebe tuli kotiin hän ja Harry riitelivät ruuasta ja illalla kaikki oli taas hyvin.

Vaikka silti Phoebe tiesi ettei kaikki ollut kunnossa,
miehestä puuttui jokin oleellinen, rakkausko?
Mutta mitä hänen pitäisi tehdä, jotta kaikki olisi taas hyvin?



14. Luku


Yhtenä iltana, pari kuukautta sen jälkeen kun Harry oli alkanut pettää Phoebea, nainen ajoi väsyneenä ja stressaantuneena kotiin.
Lapset tietenkin taas kyydissään, kuinkas muutenkaan?
Phoebe oli varma että Harry ja hän eroaisivat pian, ei ollut mitään mikä olisi auttanut asiaan. Phoebe ei ollut keksinyt mikä Harryyn oli mennyt,
koska ainoa jonka kanssa Harry vietti aikaa oli miehen omien sanojen mukaan Draco Malfoy...

Tulin rotkon mutka ja puhelin alkoi soimaan samaan aikaan,
kappaleesta päätellen soittaja oli Harry.
Phoebe suosi suomalaista, nytkun oli kauan opetellut suomea ja oppinutkin.
Soittoäänenään Juha Tapion - Toiset kaatuu me ei milloinkaan.
Phoebe vastasi, odottaen lausetta hyvää hääpäivää, kulta! Vie lapset vanhemmillesi ja ollaan kerrankin kaksin.
Mutta tietenkin todellisuus oli unelmia karvaampaa ja Harry kertoi lähtevänsä huispausmatsiin Dracon kanssa ja vieneensä Jamesin jo mummolaan.
Phoebe kimmastui, huusi että Harry voisi ajatella joskus häntäkin, ei Harry voinut aina auttaa Dracoa, vaikka miehellä kuinka menisi huonosti Ginnyn kanssa,
ei Harry aina, koko ajan, keksiä miehelle jotain mieleistä tekemistä. Ei tänään! Ei heidän hääpäivänään!
Phoeben keskittyminen harpaantui ja auto alkoi luisumaan, Phoebe jatkoi huutamistaan, eikä huomannut että reuna oli jo yllättävän lähellä.

Auto kuitenkin jatkoi matkaansa, ja pian Phoebe huomasi ettei ollut enää mitään tehtävissä,
kaksoset kirkuivat, Max itki, Phoebe huusi puhelimeen rakastavansa koko heidän perhettään, eikä vähiten Harrya.
Kuului räsähdys ja he olivat poissa.
Puhelin alkoi tuutata.

" Phoebe, Phoebe, älä pelleile! " Harry huusi mykkään puhelimeen.
Hän huolestui kamalasti ja koitti soittaa Phoebelle koko ajan uudestaan,
mutta aina sama, puhelimeen ei juuri nyt saada yhteyttä.
Noin puolentunnin kuluttua Draco ilmiintyi Harryn luokse, hän alkoi jo sanomaan siitä ettei Harry ollut tullut matsiin,
mutta näkiessään miehen kalvenneet kasvot ja pelästyneet silmät, Draco huolestui.
" Mitä on tapahtunut, Harry? "
" En... Phoebe... Lapset... He... Kuolleet? PHOEBE EI VASTAA PUHELIMEEN! "
Harry huusi ja vaipui kaksinkerroin lattialle, alkaen nyyhkyttää.
" Mitä sinä tarkoitat? " Draco kysyi, mutta ei saanut vastausta, sillä silloin alkoi soimaan Harryn puhelin.
Tummahiuksisen miehen silmille syttyi toivon kipinä, joka sammui pian, huomatessaan kuka soittaja oli.
" Harry Potter ", mies vastasi peloissaan puhelimeen.
" Ylikomissaario Welby, täällä hei. Voisitteko tulla sairaalaan? " Welby kysyi ja mies lupasi tulla.
" Minun pitää mennä ", Harry sanoi ja oli lähdössä, Draco otti miestä kädestä ja sanoi: " Olen pahoillani, Harry " ja ilmiintyi pois.
Harryn olisi myös tehnyt mieli ilmiintyä, jotta saisi asioihin nopeammin selvyyttä.
Mutta se taas olisi ihmetyttänyt Ylikomissaario Welbyä, joten hän otti autonsa ja lähti.
Ajaen kuitenkin ylinopeutta.

Welby oli odottamassa häntä sairaalan odotushuoneessa ja nousi kun Harry tuli sairaalaan.

" Olen pahoillani, herra Potter " Welby mumisi ja jatkoi
" Vaimonne auto suistui rotkoon, hän sekä vauvanne ovat kuolleet "
" Entä kaksoset? " Harry kysyi ja rojahti lattialle.
" He ovat teholla, kriittisessä tilassa "
Harry alkoi itkeä. Jos hän ei olisi pettänyt Phoebea... Jos hän ei olisi ollut menossa matsiin Dracon kanssa... Oli heidän hääpäivänsä!
Welby kyykistyi miehen puoleen ja kysyi voisiko Harry tunnistaa ruumiit.
Kun hän näki Phoebem runnelleen kehon ja kasvot, hän ei voinut uskoa että hänen kaunis vaimonsa oli siinä.
Harry kuitenkin myönsi että ruumis oli Phoeben ja he siirtyivät toiseen ruumiseen.
Welby otti miehestä kiinni, tukeakseen häntä jo etukäteen, ennenkuin ruumishuoneen työntekijä otti peitteen pois Maxin päältä.
Harry alkoi kiljua ja itkeä. Hänen poikansa, hänen rakas ihana pikkuinen poikansa! Miten Jumala saattoi olla näin julma? Miksi Merlin teki näin?
Harry itki ja itki, Welby talutti Harryn pois ruumishuoneelta ja mies vain juuri tajusi että miten kävellään.
Hän ei voinut uskoa että hänen kaunis vaimonsa ja hänen suloinen lapsensa olivat poissa, ja että he olivat melkein tunnistattomissa.
Welby lohdutti miestä parhaansa mukaan ja miehelle tarjottiin pappia, josta Harry kieltäytyi.
Lopulta, kun hän oli saanut koottua itseään tarpeeksi, hän meni sairaalan puhelimeen ja soitti Diana ja Chandler Greenille ja kertoi heille asiansa.
Diana musertui täysin kuulemastaan ja Chandler koitti koota itseään, sanoi lopulta Harrylle että he tulisivat sairaalaan.
" Otammeko Jameksen mukaan vai hankimmeko hänelle lastenhoitajan? "
" Ottakaa mukaan... Jameksenkin pitää kuulla tämä kuitenkin jossain vaiheessa. " Harry vastasi, lopetti puhelun ja meni kysymään lääkäriltä
saisiko hän mennä katsomaan kaksosia.
Lääkäri vastasi että ei, heitä saisi mennä katsomaan vain ikkunan läpi.

Harry katseli lapsiaan ikkunan läpi ja muisteli kun oli katsonut heitä keskoskaappien ulkopuolelta,
nyt tytöt taas makasivat vierekkäin ja Harry pelkäsi heidän puolestaan. Miksi elämän piti olla niin epäreilua?
Harry olisi tahtonut mennä heidän luokseen, silittää heitä ja vakuuttaa heille että he selviäisivät.

Harry mietti menneitä, Dina oli syntynyt kaksi minuuttia ennen Monicaa, kuinka Monica oli aina tahtonut vielä kerran kaikkea...
Ajatukset pyörivät, Harry ajatteli hänen ja Phoeben häitä, heidän ensimmäistä yhteistä yötään, Maxin syntymää, Phoeben masennuskierrettä Jameksen syntymän jälkeen,
Dinan pahaa sairautta, josta oli ennustettu että tyttö kuolisi, mutta niin vain tyttö oli selvinnyt ja Dina oli ollut vasta pari vuotias.
Siitä Harry sitten löydettiin, uneksimasta paremmista ajoista, vaikka silloinkin oli ollut surua pinnassa,
James juoksi halaamaan isäänsä ja kysyi miksi siskot makasivat tuolla ja miksei Harry ollut heidän luonaan.
" Eihän heillä ole sama kuin Dinalla vuosi sitten? " James tivasi ja silmät täyttyivät kyynelistä.
Harryn oli vaikea olla, tätä olisi hankala kertoa Jamekselle.
Harry vaivoin pystyi kertomaan Jamekselle tapahtuneesta, sen että äiti ja pikkuveli, jota James oli niin odottanut ja toivonut, olivat taivaassa.
" Mutta isi, mikä se taivas on? " James kysyi-
" Se on paikka jossa rakkaamme voivat vartioida meitä, katsoa ettei meille käy pahasti ja suojelevat meitä aina. He istuvat pilven päällä ja hymyilevät meille.
Rakastavat meitä niinkuin täällä maankin päällä. Ja kun on meidän aikamme, me tapaamme heidät ja voimme olla ikuisesti heidän kanssaan. " Harry vakuutteli enemmän itselleen kuin pojalleen.
" Isi? "
" Mitä? "
" Saanko minä nähdä Maxin nyt? "
" Voi kulta.. " Dina sopersi ja otti Jameksen syliinsä.
" Et James, hän on poissa. "
" Ai niinkuin isovanhemmatkin? "
" Niin juuri. "

Dina antoi pojan Harrylle ja käski miehensä seurata häntä, Harry aavisti heidän menevän katsomaan Phoebea ja Maxia, Harry tunsi olonsa voimattomaksi ja vei poikansa jäätelölle.
Samalla hän otti takintaskustaan taikamaailman suklaalevyn ja puolitti sen, käski Jameksen syödä kaikki kerralla ja itsekin söi.

" Isi "
" Mitä? "
" Miksei äitiä ja Maxia voi taikoa takaisin meidän luoksemme? "
" Velhotkaan eivät pysty siihen, rakkaani " Harry kuiskasi surullisena ja toivoi samaa kuin poikansa.
Että velhot voisivat palauttaa ihmisen takaisin elävien kirjoihin.
Elän ja kuolen Draco Malfoyn vuoksi♥

Harry Potter Kirpputori Facebookissa
https://www.facebook.com/groups/1571436846471607/?fref=ts

Butterfly

  • Keksi
  • ***
  • Viestejä: 151
  • Why do donuts have to die?
Vs: Onnelliset(ko?)
« Vastaus #16 : 27.08.2009 22:06:58 »
Ei näin surullista saa olla  :'(. Melkein itkin täällä.. Mutta taas tosi kauniisti ja surullisesti kirjotettuja lukuja. Kiitos taas.
Live fast, have fun and be a bit mischievous.

Bing

  • ***
  • Viestejä: 27
  • Draco♥Terhi
Vs: Onnelliset(ko?)
« Vastaus #17 : 28.08.2009 19:22:25 »
A/N: Vihdoinkin se on valmis! Joo ja anteeksi loppu, loppu ideat ja alko kyllästyttää kirjottaminen,
mutta tahdoin silti saada valmiiksi tän...  ANTEEKSI. Toivottavasti silti jää hyvä fiilis tästä. :-)


15 Luku.

Phoeben ja Maxin hautajaiset olivat parin viikon kuluttua, silloin oli sateinen, kurja ilma.
Kaksoset eivät olleet päässeet vieläkään sairaalasta, mutta heidän tilansa olivat sentään jo vakaita, siis paranemisiin päin.

Max haudattiin äitinsä syliin.
Kaikki hautajaisissa olevat itkivät ja surivat, Harry oli saanut jopa tuntemattomilta osaan ottamisia
ja onnettomuus oli kohuttanut koko maassa.

" Phoebe, minä pyydän anteeksi loppuaikojamme, en ollut mitä parhain aviomies, mutta rakastin sinua silti ja rakastan sinua yhä.
Olet kauneinta mitä minulla on koskaan ollut. Me tapaamme vielä.
Max, sinä olit minun pieni rakas poikani, muistan aina kuinka kovin me odotimme sinua, koko perhe. Olisin tahtonut sinulle hyvän ja kauniin elämän mutta Jumala määräsi toisin.
Rakastan teitä molempia, hyvin hyvin paljon, tulette aina olemaan sydämessäni ", Harry lausui ja heitti ruusukimpun arkun päälle.

" Minä rakastan ja kaipaan teitä. Äiti, olit maailman paras äiti. Max, olisin halunnut että olisit joskus voinut pelata kasnssani jalkapalloa... ", James lausui ja heitti ruusun arkun päälle.

Hautajaiset olivat kauniit mutta niin surulliset.

-

Illalla kun James oli mennyt jo nukkumaan ja Harry joi punaviiniä olohuoneessa ja katseli valokuvia, yhtä erityisesti.
Se oli otettu velhokameralla, vähän sen jälkeen kun Harry oli kertonut että on velho.
Siinä oli koko perhe kasassa, Max Harryn sylissä, Phoeben ja Harryn kädet tiukasti käsissä, Kaksoset halasivat ja James oli rivin ensimmäisenä ja näytti kameralle kieltä.
Silloin vielä he olivat onnellisia...

" Anteeksi Harry, minun oli pakko tulla ", kuului samassa tutun miehen ääni hänen viereltään.
" Draco? "
" Miten sinä voit? ", Mies kysyi ja tuli istumaan Harryn vierelle.
" Siinä se... Pakko jaksaa, Jamesin vuoksi "
" Niin... Onko tytöt jo paremmassa kunnossa? "
" Ei... Tila edelleen vakaa, mutta lääkärit ennustavat että he ovat vaipumassa koomaan... " Harry vastasi ja murtui kyyneliin.
Draco otti Harryn tiukkaan syleilyyn ja suuteli tämän otsaa.

Kaikki se mitä heidän välillään oli ollut, oli loppumassa, Draco tiesi sen...
Jos Phoebe ja Max eivät olisi kuolleet, ehkä hän olisi saanut Harryn.
Mutta eihän hän voinut olla niin itsekäs, joten halasi vain miestä ja koitti parhaansa mukaan lohduttaa.

" Kiitos Draco, sinä olet minulle kaikki kaikessa... Minä rakastan sinua ", Harry kuiskasi ja suuteli miestä ensimmäistä kertaa huulille, pitkään aikaan.
Draco katseli miestä surullisin silmin ja vastasi myös rakastavansa miestä, pian Harry jo nukahtikin hänen syleilyynsä, ja Draco kantoi miehen, miehen sänkyyn
ja peitteli hänet varoen. Sitten hän meni katsomaan että Jameksella oli kaikki hyvin ja ilmiintyi kotiinsa.


16. Luku

" Draco, meidän täytyy keskustella ", Ginny sanoi yhtenä aamuna, parin kuukauden kuluttua tuosta illasta, kun Draco oli ollut Harryn kanssa.
" Onko jokin hätänä, kultaseni? " Draco kysyi kummastuneena ja otti naista kädestä kiinni.
" Ei... Tai... Meitä ei taida olla enää. Draco, minä rakastan sinua. Mutta tässä ei ole enää järkeä. Sinä et juuri ole kotona, olet vain lohduttamassa Harrya, MIKÄ ON HYVÄ ASIA.
Mutta... Meiltä puuttuu nykyään se jokin. Kerro Draco, rakastatko sinä edelleen Harrya? "
" Rakastan... "
" Entä minua? " Ginny kysyi onnettomana, vaikka tiesi syvällä sydämessään vastauksen, vastauksen jota ei olisi halunnut kuulla.
" En... Anna anteeksi Ginny, mutta nykyään olet minulle kuin sisko. "
" Niin... Se on siis loppu. Ole hyvä mies Harrylle "


-

Sinä iltana Harry lähetti Dracolle kirjeen ja käski miestä heti hänen luokseen.
Draco ilmiintyi Harryn kotiin ja katsoi miestä odottavasti.
" Tytöt ovat heränneet! Lääkäri sanoi että tytöt pääsevät kotiin parin viikon kuluessa! "
" Voi miten ihanaa ", Draco sanoi hieman laimeammin mitä Harry oli odottanut.
" Mikä sinun on? "
" Ei mikään "
" Minä huomaan että sinun on jokin, mikä? "
" Ginny jätti minut... "

Hetken miehet olivat hiljaa, jonka jälkeen Harry asteli miehen luokse.
" Mutta sehän tarkoittaa... Vai suretko? "
" En... Se oli loppu jo aikoja sitten. "
" Sittenhän meistä voi tulla pari. Draco, voimme elää ikuisesti yhdessä, perheenä! "
Draco katseli miestä huvittuneena, muttakun huomasi että mies olikin aivan tosissaan, hän suuteli tätä.
" Minä rakastan sinua, Harry James Potter. "
" Niin minäkin sinua, Draco Lucius Malfoy ", Harry vastasi ja halasi miestä tiukasti.

Parin viikon sisällä Harry perheineen oli muuttanut Dracon kartanoon. He olivat nyt perhe.
Harry, Draco, Meena, Céline, James, Monica ja Dina.

Ginny taas, no, hän löysi uuden miehen parin kuukauden kuluttua, uusi mies oli ollut aina lähellä, mutta Ginny ei ollut vain huomannut häntä.
Neville Longbottom.

Lapset suvaitsivat hyvin pian uuden järjestelyn, ja Ginny ja Draco erosivat ystävinä.

Muutaman vuoden kuluttua

" Joskus rakkaustarinat vain päättyvät onnellisesti ", Harry lausui runollisesti Dracolle vihkivalassaan,
johon mies vastasi.
" Mutta aidot rakkaustarinat eivät pääty onnellisesti, koska ne eivät pääty koskaan. "

Ne olivat kauniit häät... Kaukana olivat suru ja murhe, joka oli vallinnut Harryssa vielä muutama vuosi sitten.
Elän ja kuolen Draco Malfoyn vuoksi♥

Harry Potter Kirpputori Facebookissa
https://www.facebook.com/groups/1571436846471607/?fref=ts

Butterfly

  • Keksi
  • ***
  • Viestejä: 151
  • Why do donuts have to die?
Vs: Onnelliset(ko?)
« Vastaus #18 : 28.08.2009 19:26:40 »
Voi että loppuko tämä jo? No siinä tapauksessa jos loppu niin kiitos tästä mahtavasta ficistä ja... niin kiitos. Eipä tässä muuta :D.
Live fast, have fun and be a bit mischievous.

ChristineH

  • ***
  • Viestejä: 49
Vs: Onnelliset(ko?)
« Vastaus #19 : 29.08.2009 21:56:19 »
Jameksen = Jamesin.
Mutta hienoa, muutamia, vähäsen ärsyttäviä, sanavalintoja, mutta tosi hyvä! Hienoa!