// Alaotsikko: K-13 Angelina<3George, Harry<3Ginny, Hermione<3Ron...
Nimi: 3 kertaa kun rouva Weasley epäili pahinta
Tekijä: emuu
Ikäraja: 11
Rouva Weasley oli juuri palaamassa kauppareissultaan hyräillen tyytyväisenä löytämiinsä ostoksiin.
Hän oli löytänyt Ronille halvalla uusia kaapuja, Ginnylle lisäystä taikajuomakokoelmiin -alennuksesta nekin, sekä
löytänyt miehelleen, Arthur Weasleylle syntymäpävälahjan.
Rouva Weasley oli siis varsin hyvällä tuulella.
Hän oli juuri laskenut ostoksensa keittiön pöydälle, kun jäi kuuntelemaan yläkerrasta kuuluvia ääniä.
Rouva Weasley säikähti ja tarttui taikasauvaansa, sillä talon piti olla tyhjä. Lapset olivat sanoneet menevänsä
ulos, ja viipyvänsä siellä vähintään ruoka-aikaan asti. Rouva Weasley lähti kapuamaan ylös portaita, sauva valmiina tainnuttamaan tunkeilijan.
Keskellä portaikkoa hän jäi kuuntelemaan. Äänet olivat varsin omituisia...
Äänet kuuluivat Ronin huoneesta, ja hän kuuli ne askel askeleelta yhä selvemmin:
''Tee se Ron! Hyvä! Vauhtia! Sinä pystyt siihen!''
''Kyllä kyllä, älä hoputa minua Hermione. Sinä hermostutat minua enkä minä kohta pysty siihen!''
''Anteeksi Ron, sinä olet vain niin lähellä...''
''Tiedän. Hyvin menee, hyvin menee...''
''Hyvä Ron! Sinä Pystyt siihen! Valmiina - ''
''Aivan kohta...!''
''Hyvä Ron!''
''Jes! Minä tein sen!''
''Ja täydet pisteet! Olet mahti Ron.''
''Kiitos, kiitos paljon.''
Rouva Weasley kuunteli oven takana jännittyneenä... Ron ja Hermione olivat siis jääneet kahdestaan taloon, kun hän oli mennyt asioille.
Hän oli muutenkin epäileväinen tästä nuoresta parista, olivathan he jo seurustelleet pidemmän aikaa.
Mutta hän oli varmasti vainoharhainen...
Rouva Weasley oli jo kääntymässä takaisin alakertaan, kun kuuli Ronin sanovan:
''Meidän täytyy nyt piilottaa tämä ennen kuin äiti tulee takaisin. Hän ei saa nähdä tätä.''
Tämä sai rouva Weasleyn muuttamaan mielensä ja ryntäämään huoneeseen, seurauksista ja mahdollisista traumaattisista näyistä huolimatta.
''Äiti!'' Ron huudahti säikähtäneenä kun hänen äitinsä pelmahti huoneeseen. Hermione työnsi jotain vaivihkaa sängyn alle.
''Minä tiesin että heti kun silmä välttää te alatte... puuhailla jotain!'', rouva Weasley puuskutti.
''Mutta äiti - ''
''Älä sinä keskeytä minua, Ronald Weasley, vaan kuuntele! Ja kuuntelekin tarkasti. Kaikilla mitä me teemme on seurauksensa, eikä kahden noin
nuoren kuin te pitäisi heittää elämäänsä hukkaan - ''
''Mutta rouva Weasley - ''
''Ja sinä, Hermione, vieläpä minun kattoni alla! Näyttäkää, mitä te piilotitte sängyn alle. Ripeästi nyt.''
Ron veti sängyn alta pitkänmallisen laatikon, jonka päällä luki Guitar Hero. Hän avasi laatikon ja otti esiin kitaran.
''Tämä... Mitä tämä on?'' Rouva Weasley tiukkasi.
''Tämä on Guitar Hero'', Hermione selitti. ''Ei-taikovien musiikkipeli. Emme näyttäneet sinulle tätä, koska tiesimme että pahastuisit...''
''Vai musiikkipeli...'' rouva Weasley huokaisi ja pyyhkäisi otsaansa kämmenellä.
Ron katsoi äitiään toinen suupieli huvittuneessa virneessä.
''Mitä sinä sitten oikein kuvittelit?''
***
Rouva Weasley oli ulkona tamppaamassa mattoja, oli kaunis kesäinen ilma, eikä mikään varjostanut hänen mieltään.
Hän katsahti talolle päin ja huomasi Ginnyn ikkunan olevan auki. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, että hyvä kun
Ginnykin välillä tuuletti huonettaan, kunnes kuuli sisältä mielenrauhaa repivän äänen.
''Pidä sitä paikoillaan!'' Ginnyn ääni kuului.
''Pidänkin, mutta sitä pitää työntää'', kuului toinen ääni, jonka rouva Weasley tunnisti oitis Harryksi.
Hänen mielessään alkoi taas raksuttaa, ja epäilys hiipi hänen mieleensä. Hijaa hän asteli Ginnyn ikkunan alle, ja harmitteli, että se oli
liian korkealla, että hän olisi voinut kurkistaa sisään. Niimpä hän tyytyi kuuntelemaan.
''Au!'' Ginnyn ääni valitti. ''Se on liian kova, en jaksa työntää sitä.''
''Mikset vain käytä taikuutta? Sen avulla saisit sen vaikka tanssimaan.''
''Koska minä haluan tehdä tämän itse - vanhanaikaisella tavalla. Nyt, työnnä!''
''Hyvä on, hyvä on...''
''Se on jumissa... Jospa yritän kierittää sitä...''
''Ei se ole jumissa, Ginny. Reikä on tarpeeksi suuri, se menee kun vähän pukkaat sitä.''
''Mutta kun se sattuu... Sinähän sanoit, että olet tehnyt tätä ennenkin Harry!''
''Hyvä on, minä teen sen. Pidä sitä nyt paikoillaan niin minä näytän miten se saadaan sinne...''
''Nyt riitti!'' rouva Weasley parkaisi! Hän lausui loitsun, jonka avulla hän pääsi samalle tasolle Ginnyn ikkunan kanssa, ja pungersi itsensä sisään.
''Minä en hyväksy, että minun talossani te - te... kokoatte pöytää?'' hän lopetti ihmeissään.
''Hei äiti'', Ginny sanoi aurinkoisesti. ''Miten sinä siihen loikkasit, mikset käyttänyt ovea?''
Rouva Weasley nojasi seinään ja puristi sydänalaansa.
''Olen tulossa hulluksi'', hän ajatteli.
***
Rouva Weasley pudisteli päätään ja nauroi omalle hölmöydelleen. Hänen lapsensa olivat kunnollisia ihmisiä, eivät mitään eläimiä,
jotka toimivat muun kuin järkensä mukaan. Hän asteli ulos kuistille, nauttien auringonpaisteesta. Hänen katseensa siirtyi hänen pieneen
puutarhaansa, joka oli jäänyt pahasti hoitamatta kaiken maailman Voldemortien sun muiden asioiden vuoksi. Nyt hän päätti viimein kunnostaa sen.
Samalla hän saisi siinä muuta ajateltavaa.
Hän haki kuokkansa, kukkamultansa ja lapionsa puutarhavajasta, ja kävi hommiin. Jälleen kerran, hänen mielessään vallitsi rauha. Kunnes...
''George, vatkaa sitä! Kaiken pitää olla valmista kun vanhempasi palaavat!''
Rouva Weasleyn sydän jätti yhden lyönnin väliin, jonka jälkeen se alkoi käydä kahta kovempaa.
Hän yritti rauhoittaa mieltään. Hän oli erehtynyt tälle päivälle jo kahdesti aiemminkin, enää hän ei aikonut nolata itseään lastensa silmissä.
He varmaan ihmettelivät hänen omituista käytöstään. Rouva Weasley yritti keskittyä työhönsä, mutta ei voinut olla kuuntelematta toisella korvalla keskustelun
etenemistä.
''Pyöritä sitä nyt George - ei kun toiseen suuntaan.''
''Huh, tässä hommassahan tulee hiki.''
Rouva Weasley sulki silmänsä ja yritti ajatella jotain muuta, ihan mitä tahansa.
Mutta hän ei voinut ajatella mitään muuta kuin pahinta. Ja mikä pahinta, vieläpä hänen keittiössään!
''Ei'', hän komensi itseään. ''Ajattele jotain muuta, ihan mitä tahansa...''
''Au! Ei noin kovaa. Roiskit sitä päälleni senkin rontti!''
''Anteeksi, Angelina. Olen varovaisempi.''
''Parempi niin...''
''Väistä, minä tulen - hui!''
''Hei! Kautta Merlinin pujoparran varoita seuraavan kerran vähän aikaisemmin.''
''Anteeksi! Tämä vain oli todella kuuma...''
''Käyttäisit oikeita välineitä, niin tällaista ei tapahtuisi.''
''Annatko tuon pyyhkeen, tätä vähän läikkyi... kiitos.''
''Nyt hys, minun täytyy keskittyä...''
''Haluatko nuolla jämät?''
''En. Raaka mönjä etoo minua.''
''Vitsailet. Sehän tässä on kaikkein parasta. Maista vaikka - ''
''Yh, ei kiitos, George.''
''Sinun häviösi.''
''Minä en kestä tätä enää!'' rouva Weasley jupisi itsekseen pensaikossa. ''Tästä minä en voi erehtyä! Nyt tälle tulee kyllä loppu.''
Niin rouva Weasley heitti puutarhatarvikkeensa maahan ja lampsi sisälle tuulispäänä.
''Nyt varovasti George. Vatkaa myötäpäivään samalla kun kaavit niin saat sen kuohkeammaksi...''
''Ahaa!''
''Ja nyt... Vola!''
''Lopettakaa mitä ikinä teettekin!'' rouva Weasley kirkaisi ja loikkasi keittiöön.
''Hui!'' George ja Angelina huudahtivat yhteen ääneen ja pudottivat painavan lasin lattialle, joka särkyi helisten.
''Mitä sinä oikein teet äiti!?'' George tivasi äidiltään ja katsoi sotkua lattialla.
''Piirakkani'', Angelina voihki.
''Kiitos vain, äiti. Nyt ulos, ulos, olet saanut jo sotkua aikaan. Isän syntymäpäiväpiiras on piloilla.''
Rouva Weasley peruutti ulos keittiöstä täysin ihmetyksen vallassa.
''Johan on...''
***
''Minähän olen hermoraunio'', rouva Weasley ajatteli kulkiessaan pihamaalla. ''Jo kolmas kerta kun erehdyin pahemman kerran...
Ehkä minun tarvitsee nyt vain haukata kunnolla raitista ilmaa... Arthurin syntymäpäiväkiireet ovat varmasti saaneet pääni sekaisin...
Taidanpa tehdä nyt pitkän kävelyn...''
***
Rouva Weasley palasi lenkiltään vasta illansuussa. Hän oli naureskellut omalle hölmöydelleen, ja ollut samalla pahoillaan pilattuaan
Angelinan piiraan.
''George, Angelina?'' rouva Weasley huhuili päästyään sisälle taloon. Ei vastausta. ''Hermione, Ron? Ginny?''
Kummallista... rva Weasley ajatteli. Silloin hän muisti, että kaikki ovat varmaan juhlapaikassa suunnittelemassa Arthurin huomisia syntymäpäiviä.
Mutta missä Arthur itse oli? Syntymäpäivät olivat yllätys, eikä hän voinut tietää juhlista. Sitten hänelle pälkähti, että hän saattaisi olla taas
ylitöissä.
Huoletta rva Weasley heitti takkinsa tuolin selkänojalle, ja asteli keittiöön ottamaan lasillisen mehua.
Juuri silloin hän kuuli jälleen ääniä yläkerrasta - Ginnyn huoneesta.
Tällä kertaa rva Weasley päätti rynnätä suoraan huoneeseen ottamaan selvää, mistä epäilyttävät äänet olivat peräisin.
Puolivälissä portaikkoa hän pysähtyi, naurahti itsekseen, pudisti päätään ja lähti takaisin alakertaan.
Hän oli todellakin vainharhainen, ja se touhu saisi loppua nyt alkuunsa. Kolme erehdystä päivälle riitti.
''Mutta mikä minua oikein vaivaa?'' hän ihmetteli. ''Ajattelen koko ajan vain pahinta.. Ja mitä minä ajattelenkaan... Hmm...
Taidanpa etsiä Arthurin'', hän myhäili. ''Ja saatanpa antaa hänelle osan syntymäpäivälahjaa jo hieman etukäteen!''
Ylhäällä Ginnyn huoneessa:
''Huh, se oli hyvä, Harry.''
''Niin oli. Olipa muuten hyvä tuuri, ettei äitisi rynnännyt sisään kesken kaiken, kuten hänellä on ollut oudon usein tapana viime aikoina.''
Ginny kikatti. ''Sanos muuta!''
Pahoittelen tekstin hyppimistä, huono kirjoitusohjelma, korjaan virheet kunhan kerkiän!
