-
Ficin nimi: Pilasoiton uhri
-
Kirjoittaja: Classick
-
Ikäraja: S
-
Genre: Huumori
-
Fandom: Twilight
-
Henkilöt: OC-Randall
-
Disclaimer: SM omistaa kaiken paitsi juonen ja ihanan Randallini <3
-
Varoitukset: -
-
Haasteet: FanFic50 sanalla Jos
-
Summary: "Randall Jews, Forksin poliisin päivystyksestä. Mikä on hätänä?" kysyin asiallisesti kaavan mukaan. "Olen vampyyrin vankina", kuului kuiskaus puhelimesta.-
A/N: Älkää kysykö
Ihana ideani putkahti taas päähäni ja se oli pakko kirjoittaa ennen katoamista. Nimi oli kaikista vaikein osuus, joten toivottavasti se onnistui! I lööv kommentteja <3
PILASOITON UHRI
Istuin poliisiasemalla ja tuijotin turhautuneesti paperipinoa pöytäni vasemmalla laidalla. Oli epäreilua, että uudet poliisit, jotka eivät päässeet vielä kentälle joutuivat tekemään kaikkien paperityöt. Katseeni kiinnittyi paperien takana piilottelevaan kuvaan, jossa oli noin yhdeksänvuotias pikkutyttö, jolla oli mustat kiharat hiukset ja raudat. Suupieleni kaartuivat väkisinkin hymyyn, kun katselin kuvaa. En ollut tavanomaisen ikäinen, kun päätin ryhtyä poliisiksi. Olin jo neljäkymmentä, kun pikku Eliseni katosi metsään. Hän oli silloin vasta kahdeksan ja luultavasti aivan kauhuissaan. Onneksi Forksin poliisivoimat löysivät hänet nopeasti ehjänä. Sinä päivänä päätin, että hylkään työni maalarina ja ryhdyn poliisiksi.
"Randall, menisitkö päivystämään puhelinta?" Jhonny kysyi kävellessään työpöytäni luo. Hän haroi hyvää vauhtia katoavia hiuksiaan ja suoristi univormuaan mahansa kohdalta. "Voisin pitää ruokatuntini nyt, jos viitsisit tehdä minulle tämän palveluksen."
"Hyvä on", mutisin katkerasti. En voinut sanoa suurimmalle osalle muista poliisiaseman työntekijöistä vastaan, koska he olivat korkea-arvoismpia. Olin vasta harjoittelija, vaikka kuukauden päästä pääsisin tositoimiin. Harmikseni, osa muista työntekijöistä käytti asemaani häpeämättömästi hyväkseen.
"Pidä hyvänäsi", Jhonny sanoi virnistäen. Mutisin kiitoksen ja asetuin istumaan vihreälle muovituolille valkoisen pöydän ääreen. Pöydällä oli useita mustia puhelimia, jotka olivat valmiina vastaanottamaan hätäpuheluita. Tietenkin kaikki hätänumeroon soitetut puhelut menivät hätäkeskukseen, mutta Forksin piirin poliisiasiat yhdistettiin tänne. Sääntöjen mukaan täällä tulisi olla aina päivystämässä vähintään kolme pätevää ihmistä, mutta yleensä pykäliä kierrettiin ja minä istuin täällä. Soittoja tuli yleensä pari päivässä, jos niitäkään, ja ne olivat yleensä ylivarovaisten vanhempiensoittoja, kun perheen teiniä ei ole kuulunut kotiin tai ilmoituksia polkupyörien tai lemmikkien katoamisista. Ei yleensä mitään vakavaa.
Havahduin ajatuksistani, kun yksi puhelimista soi. Otin sen luurin epäröiden käteeni ja vastasin.
"Randall Jews, Forksin poliisin päivystyksestä. Mikä on hätänä?" kysyin asiallisesti kaavan mukaan.
"Olen vampyyrin vankina", kuului kuiskaus puhelimesta. Olin hetken hiljaa ja katsoin seinälle teipattua ohjeistusta.
Jos epäilet puhelua pilasoitoksi, esitä asiallinen epäily.
"Anteeksi kuinka?" kysyin hämilläni. Puhelimesta kuului epäselvä suhina, joka muistutti pienten lasten merkkiä olla hiljaa.
"Älä puhu noin kovaa", linjan toisessa päässä oleva sihahti hiljaa. Ääni oli selvästikin yli viisitoista vuotiaan miehen. "Hän voi kuulla." Ääni oli paniikinsekainen ja huolestunut.
Kysy tilanteesta tarkemmin, jos et saa siitä ensin hyvää kuvaa.
"Kuka voi kuulla? Oletteko vankina?" kysyin huolestuneesti.
"Etkä kuullut? Se vampyyri voi kuulla!" mies huudahti, mutta hiljeni nopeasti.
"Pilai-" yritin, mutta toinen sihahdus keskeytti minut.
"Ole nyt hetki hiljaa. Kuuntelen kuuliko hän", mies selitti ja vaikeni taas. "Ei hätää, hän ei ole löytänyt minua... Vielä."
Jos epäilet soittajan mielenterveyttä ja olet sulkenut pilapuhelun mahdollisuuden pois, yritä selvittää soittajan osoite ja lähetä ryhmä paikalle.
"Missä olette?" kysyin ja vilkuilin lasioven läpi, mutta koko poliisiasemalla ei ollut ristinsielua näkyvissä.
"Piilossa. Mitä sinä et ymmärtänyt?" mies kysyi. "Olen vankina ja piilossa vangitsijalta." Aloin innostua tästä. Ensimmäinen kunnon panttivankitilanneja saattaisin päästä mukaan.
"Keneltä olette piilossa? Voisitteko antaa osoitteen, jotta voisimme auttaa teitä?" kysyin ja kaivoin pöydän laatikosta kierrevihon ja kuulakärkikynän.
"Oletko hidasälyinen vai kuuro? Olen piilossa vampyyriltä, joka etsii minua. Olen kotonani ja se yrittää viedä minut pois", mies tiuskaisi ärtyneesti. Hän oli ristiriitainen. Oliko hän vankina vai piilossa, jottei joutuisi vangitsi.
"Poliisin halventaminen on rikos", sanoin niin arvovaltaisesti kuin osasin. "Pilasoitto hätäkeskukseen on myös rikos."
"En pilaile!" mies huudahti paniikissa.
"Mitä tämä... Tämä... Vampyyri aikoo tehdä sinulle, jos löytää sinut?" kysyin sarkastisesti. Tämä tapaus alkoi ottamaan minua päähän. Epäilykseni siitä,että kollegani olivat tämän takana alkoivat nostaa päätään.
"Viedä minut... SHOPPAILEMAAN!" mies huudahti paniikissa.
Olin aluksi aivan hiljaa. Sitten aloin nauraa sydämeni kyllyydestä.
"Hyvä yritys. Oletko se sinä Dan?" kysyin, kun rauhoituin.
"Mitä? Ei, en!" mies huudahti turhautuneena. "En ole mikään Dan! Olen Emmett C-" Sitten puhelimesta kuului kolinaa.
"Löysinpäs sinut", naisääni sanoi kierosti ja puhelin tuuttasi ilmoittaakseen puhelun loppumisen.
Kohautin olkiani ja laitoin luurin takaisin paikoilleen. Ihme porukkaa soittaa hätäkeskukseen ja tukkeuttaa linjat. Saisivat hävetä.
Lähdin päivystyshuoneesta ja huomasin muita työpöytiensä luona. Kävelin omalle pöydälleni kylmän rauhallisesti ja muut tuijottivat minua kiinnostuneina.
"Hyvä jekku, kaverit. Harmi vain, etten langennut siihen", sanoin omahyväisesti ja istahdin tuolilleni.
"Mihin jekkuun?" Jhonny kysyi ihmeissään.
"Hyvä yritys", tuhahdin."Aivan kuin olisin uskonut,että joku muu kuin joku teistä olisi soittanut noin turhanpäiväisen ja keksityn hätäpuhelun."
Kaikki hiljenivät ja katsoivat minua.
"Randall, me emme saa soittaa pilapuheluja hätäkeskukseen kiusataksemme kollegojamme. Menettäisimme työmme sen johdosta", Dan selitti hiljaa. Sanat alkoivat upota tajuntaani.
"Te ette siis juuri puhuneet kanssani?" kysyin hiukan paniikissa. Muut pudistivat totisina päätään. Kauhea ajatus hiipi pääni sisään ja täytti lopulta koko tajuntani.
Entä, jos se mies puhui totta?
