Nimi: Nelitahtinen valssi
Kirjoittaja: Jim
Ikäsuositus: K11
Paritus: 1/3/4 + 3/ABC + Kanta/Korkeus + 1/2
Tyylilaji: angst
Yhteenveto:
Yhden suhde Kolmeen oli yksisuuntainen.Varoitukset: sadomasokismi, väkivalta, päihteet, henkinen väkivalta, seksi, kuolemat
A/N: hmm mä en oikeastaan tiedä mitä tästä pitäisi sanoa... Mulla on tässä muutama päivää ollut kamala kirjoitusblokki ja matikan tunnilla mun ystävä haastoi mut kirjoittamaan tälläisen :'DD noh, tässä oli sitten jotakin jännää, että päätin sitten julkaista tämän :3 osallistuu Originaali10-haasteeseen! Toivon, että tekin pidätte tästä, ja kommentti on aina ihana asia c:
Nelitahtinen valssi
Se oli jotain mitä he kaikki häpesivät, vaikka mielelläänhän numerot säätivätkin toistensa kanssa, mutta Yhden suhde Kolmeen ei ollutkaan enää pelkkää harmitonta säätöä Ihmiset olisivat kutsuneet sitä rakkaudeksi, mutta Yksi tiesi, ettei Kolme voisi koskaan rakastaa häntä, sillä Yhden suhde Kolmeen oli yksisuuntainen. Yhden suhde Kolmeen oli monimutkainen, ja Kolmen suhde Yhteen oli väkivaltainen.
Siellä oli Kanta ja Korkeus, sekä myös Neljä, koska Yksi plus Kolme oli yhtä kuin Neljä, jolloin Neljäkin halusi mukaan siihen sadomasokismin leikkiin, jolla Kolme härnäsi Yhtä, leikki tämän tunteilla tajuamatta ollenkaan sen olevan tosi asiassa kidutusta.
*
"Ja Kannanhan me kaikki nyt tunnemme," Neljä sanoi viinin aromin huuruten ulos hänen suustaan, ja se kaikki kuvotti Yhtä enemmän kuin mikään muu, mutta silti Yksi nauroi, koska niin nauroi myös Kolme niille tyhjänpäiväisille juoruille.
"Tiedättekö mitä Korkeus meni tekemään?" Kolme kysyi virnuillen, ja Neljä nuolaisi huuliaan katsahtaen sitten Kolmea kysyvästi, tämän vastatessa hänelle merkitsevällä katseella, ja he molemmat nauroivat heleästi kuin oven pielessä roikkuvat tuulikellot.
Yksi huokaisi, kyseinen hetki oli taas niitä hetkiä, joita hän oli oppinut vihaamaan.
Juorut siirtyivät pikku hiljaa humalan värittämiksi, eikä Yksi olisi halunnut tietää, että ABC:n ala on ison Kolmion ala, ja tietysti iso, koska Kolmella oli iso, siitä Yksi oli saanut ehkä liikaakin todisteita, mutta se että Kolme oli mennyt sekaantumaan kirjainten ryhmäorgioihin, oli suorastaan kuvottavaa.
Yhdelle se oli viimeinen piste kirjassa. Kaikki se nauru, joka oli Kolmelle ja Neljälle yhteistä, mutta josta Yksi jäi ulkopuolelle. Se inhottava mustasukkaisuuden jääkylmä möykky hänen sisällään, eikä Yksi pitänyt niistä, eikä hän voinut kestää niitä enää hetkeäkään.
Sanaa sanomattakaan hän ryntäsi design-kalustein kalustetun kattohuoneiston parvekkeelle. Hän veti tuhkaista kaupunki-ilmaa keuhkoihinsa puhaltaen sen sitten ulos.
1,2,3,4. Numerojärjestyskin kertoi, ettei Kolme voisi koskaan kuulua Yhdelle, vaan pelkästään Neljälle. Yksi oli taas kokenut menetyksen, ja vaikka niitä olikin vain muutama, niitä oli liikaa.
Kahden kuolemasta oli jo kaksi vuotta, eikä Yksi jaksanut enää uskoa, että se
kaikki menisi vielä paremmaksi. Maailma oli hänelle ruma, eikä se muuttuisi miksikään muuksi, vaikka hän kuinka odottaisi. Ihmeitä ei tapahtunut siinä maailmassa.
Yksi otti harkitsevan hypyn parvekkeen aidalle, hypäten sitten alas päättäväisenä, tietämättä että Kolme itki sen nähtyään hysteerisenä ikkunan takana Neljän pitäessä tätä aloillaan kuin vankia.
Fin. 
