Kirjoittaja Aihe: Se toinen osapuoli ~ S, TWINSEST  (Luettu 2582 kertaa)

Penber

  • Vieras
Se toinen osapuoli ~ S, TWINSEST
« : 31.07.2009 00:00:09 »
Title: Se toinen osapuoli
Author: Penber
Raiting: S
Genre: angst, oneshot, twinsest
Pairing: Fred/George
Varoitukset: insesti
Disclaimer : En omista ;<.
Summary : Kuolema ei ole este välillämme.
A/N: Nojaa, tästä tuli enimmäkseen Georgen angsti pölötys äidilleen :D... Tai miksei myös isälleen. Kuitenkin.
Osallistuu siis kahteen haasteeseen.

Song: Three Days Grace - On my own


I walk alone
Think of home
Memories of long ago
No one knows I lost my soul long ago



Anteeksi.
Mitään muuta en voi enää sanoa. Tiedän, etteivät sanat riitä kertomaan, kuvaamaan, todistamaan. Mutta muuta minulla ei ole enää tarjottavana. Ja minä tiedän, että tiedätte sen.

Minä synnyin “sinä toisena osapuolena”, eikä minua siksi ole koskaan tarkoitettu olemaan yksin. Sitä on vaikea käsittää, jos ei itse ole kokenut samaa. Kun tulin tähän maailmaan, hän oli kanssani. Hän on siitä lähtien jakanut kaiken kanssani. Ilot, surut, onnistumiset, pettymiset.. Kaiken. Hän oli paras ystäväni, sielunkumppanini, rakkaimpani. Osa minua itseäni. Se osa, joka teki minusta kokonaisen.

Kun hän lähti pois, osa minusta kuoli sinä päivänä. Oli kuin tumma kangas olisi laskettu silmieni eteen, sillä en nähnyt enää selvästi. Sieluni oli turta, enkä siis jaksanut välittää. Valehtelin teille, sanoessani kaiken olevan hyvin. Kuinka olisi voinut? Äiti, sinä kärsit eniten. En halunnut sitä ja olen pahoillani siitä. Anna anteeksi poikasi itsekkyys, joka vei hänet lopulta sinne, mistä vain harvat uskaltavat puhua.


Lied too much
She said that she's had enough
Am I too much
She said that she's had enough
Standing on my own
Remembering the one I left at home
Forget about the life I used to know
Forget about the one I left at home



Koti ei ollut enää sama paikka ilman häntä. Minä en ollut enää sama ihminen. Kaikki oli uutta ja erilaista. Minun oli synnyttävä uudelleen ilman häntä. Vaaditte mahdottomuuksia.


I need to run far away
Can't go back to that place
Like she told me
I'm just a big disgrace

Lied too much
She said that she's had enough
Am I too much
She said that she's had enough
Standing on my own
Remembering the one I left at home
Forget about the life I used to know
Forget about the one I left at home

So now I'm standing here alone
I'm learning how to live life on my own



Kuolema ei ole este välillämme.

Nyt olen kotona. Siellä missä on Fred, siellä olen turvassa.

Täällä me odotamme. Samat vanhat metkut mielessämme. Ette pääse niitä karkuun. Kuolema ei ole este välillämme. Muistakaa se.

Rakas poikanne,

George - se toinen osapuoli


A/N2: Kommatkaa vaan, en minä pure.
« Viimeksi muokattu: 30.11.2014 20:56:49 kirjoittanut Renneto »

Koiranruusu

  • Hirnyrkki hybridi
  • ***
  • Viestejä: 1 222
  • Malja Pimeyden Lordille ♥
    • Koiranruusun rönsyilevä ficcipuutarha
Vs: Se toinen osapuoli
« Vastaus #1 : 31.07.2009 14:24:52 »
Auts, sattui Georgen puolesta tätä lukiessa. Olit saanut paljon tunnetta tekstiisi. Häkellyin tajutessani kuinka kirjoissa tosiaan saa sen kuvan, että Molly ja Arthur tuntuvat niputtavan kaksoset aina yhdeksi paketiksi. Se ei tunnu oikealta, vaikka he olisivatkin kiinni toisissaan, heillä pitäisi olla edes vanhempien silmissä yksilöllisyyttä jo ennen kuin toinen kuolee, eikä vasta sen jälkeen. Mutta siis takaisin itse tekstiin.

"Kun hän lähti pois, osa minusta kuoli sinä päivänä."
Sopii hyvin kuvaamaan kaksosten sidettä. Lausahduksen merkitys vaikuttaa tässä täysin konkreettiselta, eikä kuvainnoliselta kuten yleensä sitä käytettäessä.

"Koti ei ollut enää sama paikka ilman häntä. Minä en ollut enää sama ihminen. Kaikki oli uutta ja erilaista. Minun oli synnyttävä uudelleen ilman häntä. Vaaditte mahdottomuuksia.
"
Tämä kohta sai tuntemaan suunnatonta myötätuntoa Georgea kohtaan ja on helppo kuvitella, kuinka perheen hyvää tarkoittavat sanat ja teot tuntuvat vaatimuksilta. Ihmisten on niin kovin vaikea omassa surussaan nähdä toisen surun syvyyttä. Ja kuinka moni pystyy edes kuvittelemaan sitä symbioosia, joka kaksosten välillä saattaa olla. (btw. kaksostutkimukset ovat olleet todella hämmentävää luettavaa)

Täällä me odotamme. Samat vanhat metkut mielessämme. Ette pääse niitä karkuun. Kuolema ei ole este välillämme.
Ihana kuittaus, jollaista Frediltä ja Georgelta voi odottaa. Toi hyvää mieltä, surua ja ahdistusta täynnä olevan tekstin päätteksi.

Kiitoksia ajatuksia herättävästä tekstistä<3
Koiruus