Kirjoittaja Aihe: Hetalia, Italian kirje, S | S, loppuosa, "Saksan kirje", väsätty 17.2.  (Luettu 2164 kertaa)

Vyra

  • Vieras
Nimi: Italian kirje
Kirjoittaja: Vyra
Fandom: Axis Powers Hetalia
Genre: Draama, one-shot
Ikäraja: Sallittu
Päähenkilöt: Italia ja Saksa.
Summary: Veneziano ikävöi lapsuusajan ystäväänsä.
Disclaimer: En omista Hetaliaa enkä hyödy tästä taloudellista muotoa mitenkään.

A/N: Tälläistä syntyy, kun lukee Hetalian fani-spekulointeja. Yritin tehdä tämän raapale muotoon (minä pidän raapaleista) mutta tekstiä tulikin reippaasti enemmän. Saksa ja Italia puhuvat siis chibitaliasta tutusta Pyhä saksalais-roomalaisesta keisarikunnasta. Ihan liian pitkä nimi kirjoitettavaksi. Saa kommentoida, en minä pure. Ainakaan varoittamatta. 

Italian kirje

”Olen pahoillani, Ita-chan, mutta häntä ei enää ole. Hän on poissa”
”Miksi…?”


”Italia!” Saksa ravisti miestä olkapäistä kunnes tämä lopulta avasi silmänsä, ”sinä huusit unissasi. Onko kaikki hyvin?” Italia räpytteli silmiään hämmästyneenä huomattuaan muutaman lämpimän kyyneleen vierivään poskiaan pitkin. Hän katsoi huolestunutta Saksaa, joka oli kumartunut hänen ylleen.

”Anteeksi, Saksa. Minä herätin sinut”, Italia sopersi yllättävän käheällä äänellä, ”se oli pelkkä painajainen ja…” Saksa pudisti päätään.

”Sinulla on ikävä häntä”, hän totesi ja Italia nyökkäsi. Hetken he olivat hiljaa kunnes Saksa huokaisi ja siirtyi nojaamaan sängynpäätyä vasten. Hän ei uskonut Italian nähneen pelkkää painajaista. Mies oli huutanut ja itkenyt ääneen kunnes Saksa oli herättänyt hänet. Eikä tämä edes ollut ensimmäinen kerta, hän oli parina edellisenäkin yönä kuullut Italian vaikeroivan unissaan. Hän oli kuitenkin näyttänyt olevan päivällä kunnossa, joten Saksa ei ollut enempää puuttunut asiaan.

”Mitä, jos kirjoittaisit hänelle kirjeen”, hän sanoi. Italia tuijotti häntä ensin hämmentyneenä mutta sitten hänen kasvoilleen nousi hymy, jonka Saksa tunnisti helposti jopa punottavien silmien ja kyynelten takaa.

”Oih, hieno idea!” hän huudahti ja nousi halaamaan Saksaa, ”minä teen sen heti”. Italia kömpi ylös vuoteesta ja alkoi etsiä pöydän laatikoista paperia ja kyniä huolimatta siitä seikasta, että kello näytti lähemmäs puolta yötä. Saksa hymähti ja asettui itse takaisin sängylle. Ennen nukahtamistaan hän tajusi hämärästi Italian hyräilevän matalalla äänellä jotain. Unen sekaisessa mielessään hän lopulta tunnisti kappaleen Tonava kaunoiseksi, jota Itävallalla oli joskus tapana soittaa.     

”Saksa, minä tein sen! Kirjoitin kaikki ajatukseni tähän”, Italia sanoi aamulla iloisena kun Saksa heräsi. Hän mietti ensimmäisenä mielessään, oliko Italia valvonut tosiaan koko yön kirjoittamassa. Mutta hän ei ehtinyt kysyä sitä ennen kun mies huikkasi hänelle hyvästit ja katosi ovesta. Työpöytä näytti kuitenkin olevan Italian jäljiltä pienoisen kaaoksen vallassa ja lattialla oli useampikin rutistettu ja hylätty kirjeen yritelmä. Ilmeisesti mies oli siis tosiaan valvonut loppu yön. Saksa pudisti päätään ja haparoi Italian sängylle jättämän paperiarkin käteensä. Se oli taiteltu huolellisesti kahdesti kahtia mutta päällä ei kuitenkaan lukenut mitään.

”Miksi hän jätti tämän minulle?” Saksa kysyi itseltään mutta hetken mietittyään hän kuitenkin taitteli paperin auki ja alkoi lukea Italian koukeroista käsialaa.

Hei.

Missä sinä olet? Ranska-veli sanoi, että sinä olet kuollut eli oletko sinä silloin Taivaassa. Mutta sinähän lupasit tulla takaisin kun sota olisi ohitse. Minä odotin Itävallan luona mutta sitten tapahtui kaikenlaista ja nyt minä olen ihan oma valtioni.

Minä näin sinusta unta ja herätin Saksan vahingossa, joten hän keksi että minun pitäisi kirjoittaa ajatukseni paperille. Se on vaikeaa sillä en itsekään tiedä mitä ajatella. Maailma on niin iso paikka ja minä olen vain pelkkä Italia. Minun on ikävä sinua. Miksei kaikki voi olla yhtä hyvin kuin silloin, kun olimme pieniä? On hienoa olla aikuinen ja Saksa on tosi mukava. Ja Japani myös ja kaikki muutkin mutta silloin ennen oli niin rauhallista.  Mutta minä haluan toivottaa sinulle onnea, missä sitten oletkin. Se oli se mitä tahdoin sinulle sanoa. Ehkä tapaamme taas joskus.

Italy Veneziano

Saksa luki kirjeen vielä kerran läpi ja huokaisi. Italia oli hänen ystävänsä mutta hän ei tiennyt, miten voisi lievittää tämän ikävää. Paitsi ehkä yhdellä keinolla mutta Saksa ei ollut aivan varma seuraisiko siitä teosta mitään hyvää. Hetken puntaroituaan vaihtoehtoja hän teki päätöksensä ja taitteli kirjeen takaisin pieneksi.

”Minä toimitan tämän perille”, Saksa mutisi itsekseen puoliääneen vaihtaessaan vaatteitaan, ”Italian vuoksi”.
« Viimeksi muokattu: 11.06.2012 23:02:54 kirjoittanut Yukimura »

Sinu

  • ***
  • Viestejä: 119
Vs: Italian kirje, S
« Vastaus #1 : 09.02.2010 18:37:25 »
Pitäisi varmaan valvoa täällä 24/7, koska aina kun selkänsä kääntää, sinä olet julkaissut tänne taas kasan lisää luettavaa. ^^' Ihmeellistä kuinka luova olet! Onhan sitä ideoita itse kullakin, mutta julkaisukelpoisiksi niistä ylttää vain murto-osa jos sitäkään. Kunniamaininta!

Sitten itse ficciin...
Tämä liikutti minua syvästi, koska olin itkeä silmät päästäni kun näin Chibitalian 'hyvästien jättö'-kohtauksen. Aika vähän olen törmännyt fickeihin tästä, vaikka on noita tullut myös englanniksikin luettua.

Tämä loppui sellaisella tavalla, että jäin elättelemään toiveita jatkosta... Onhan Saksa puhunut Rooma-vaarinkin kanssa ja Preussikin kummittelee vielä kuvioissa (Saksa taitaa kerätä kuolleita puoleensa...), joten miksei kirjeen toimitus rakkaalle Pyhä saksalais-roomalaiselle keisarikunnalle (allekirjoitan tuon, että tämä on kamala nimi kirjoitettavaksi) voisi onnistua.
Olen silti vähän kahden vaiheillä. Lopussa oli myös sellainen pieni liikuttava tunne, joka sai minut nyt raapustamaan tätä kommenttia. Toisaalta, sinun kirjoituskyvyilläsi ja -tyylilläsi, tämä tekstin taika voisi pysyä vaikka jatkoa tulisikin, eikä loppu sen vuoksi pakosta lässähdä. (Kohta kuulostaa oikeasti siltä, että väittelisin tässä itseni kanssa, joten) Annan sinun päättää. ^^

Kiitos kaunis!
Jag tänker banka dig gul och blå!

Vyra

  • Vieras
Vs: Italian kirje, S
« Vastaus #2 : 09.02.2010 20:18:42 »
Kiitoksia! *kumarrus* Minäkin itkin Chibitalian lopussa, Ita-chan oli niin suloinen.

Voi ei, kohta kaikki luulevat että minä vain kirjoitan kaikki päivät enkä tee mitään muuta. Oikeasti teen paljonkin, olen vain todella nopea kirjoittamaan. Ja näitä on varastossa jonkin verran, kun en heti uskaltanut julkaista...

Jatkon suhteen, tota noin, minulla oli pieni idea mutta päätin sitten jättääkin tämän tälläin avoimeksi ja katsoa sitten kommenteista, kirjoitanko lisälopun. Saksa on niin mainio "kuolleiden" veljiensä kanssa. Täytyy katsoa joskus, jos löydän jostain jotain lisävihjettä Pyhän roomalais-saksalaisen keisarikunnan kohtalosta. (hänelle on pakko keksiä lempinimi. Roomis?)

Vyra

  • Vieras
Vs: Italian kirje, S
« Vastaus #3 : 17.02.2010 20:14:21 »
Päädyin sitten väsäämään jonkinlaisen loppuosan, toivottavasti en nyt sitten pilannut koko ideaa samalla. Tämäkin perustuu aikalailla eri fani-spekulointeihin ja -teorioihin. Noh, pitemmittä puheitta, olkaa hyvä.

Saksan kirje

Saksan oli helppo löytää etsimänsä mies, sillä tämä oli edelleenkin sillä samalla paikalla jossa Saksa oli hänet viimeksi nähnyt. Siitä oli aikaa jo useampia vuosia mutta Pyhä saksalais-roomalaista keisarikuntaa eivät maailman tapahtumat enää kiinnostaneet. Tai ainakaan hän ei niistä välittänyt.

”Kuka…? Ai, sinä. Mitä sinä täällä teet?”, Saksa kysyi eteensä ilmaantuneelta nuorukaiselta. Hänen vaatteensa olivat repaleiset ja veritahraiset.

”Kuuntele Saksa, minun täytyy kertoa sinulle jotain hyvin tärkeää”, hän vastasi tuskaisella äänellä, ”minä lakkaan pian olemasta ja sinun täytyy tietää tämä asia”. Nuori Saksa kuunteli hiljaa ja painoi jokaisen sanan mieleensä.


Saksa pudisti päätään karkottaakseen sen synkän päivän muistot. Hän oli yrittänyt unohtaa ja olikin onnistunut tuota yhtä näkyä lukuun ottamatta. Kaikki muu oli turvallisesti kadonnut jonnekin hänen mielensä hämäriin eikä hän halunnutkaan niitä sieltä esille kaivaa. Joskus unohtaminen oli turvallisempaa, vaikka olisikin pitänyt muistaa.

Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta istui kiven päällä pienen asumuksensa pihalla. Saksa ei ollut ensin edes nähdä häntä sillä nuorukaisen hahmo väreili ja katosi välillä. Miehen piti katsoa häntä sivusilmällä nähdäkseen kunnolla ja silloinkin hän näytti utuiselta.

”Mitä sinä täällä teet?” himmeä hahmo kysyi ja Saksa huomasi osittain ihmettelevänsä, miksi ääni kuului yhä selvästi vaikka nuorukaisen kiinteä muoto olikin jo alkanut kadota.

”Minulla on sinulle asiaa”, Saksa vastasi. Hetken hän tunsi, että tässä hetkessä oli jotain tuttu, kuin keskustelu joka olisi käyty aiemminkin.

”Kerro sitten”, kuului vastaus, ”vaikka minua ei kyllä kiinnosta”. Saksa kaivoi hänelle luovutetun kirjeen taskustaan ja ojensi sen kadonneelle liittovaltiolle edessään.

”Ei, vaikka se liittyisi Italiaan?” Saksa kysyi, ”hän kaipaa sinua vieläkin”. Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta punnitsi epäröiden katseellaan kirjettä mutta lopulta hän otti sen ja avasi varovasti taitellun paperin varovasti.

”Miksi?” hän kuiskasi hiljaa lukiessaan kirjeen loppuun, ”minä hävisin. Hänen olisi vain pitänyt unohtaa minut”.

”Hän ei ole sellainen”, Saksa sanoi, ”hän ei unohda ystäviään, vaikka muuten onkin välillä outo”. Häilyvä hahmoinen nuorukainen hymähti.

”Tiedän. Minähän elän enää vain sinun kauttasi”, hän totesi, ”unohditko sen jo? Me olemme sama asia”. Saksa vakavoitui ja hänen silmiinsä nousi hetkeksi tyhjä katse.

”Olen yrittänyt olla ajattelematta sitä”, hän vastasi.

”Olen huomannut sen”, nuorukainen vastasi, ”sinä rakastat sääntöjä mutta olet myös taitava kieltämään totuuden tarpeen vaatiessa ja…” Saksa keskeytti hänet.

”Minä en tullut puhumaan siitä asiasta”, hän sanoi tiukasti ja nuorukainen tuhahti. He kumpikin olivat hetken hiljaa ja häilyvä keisarikunnan muisto piteli Italian kirjoittamaa kirjettä mietteliäästi käsissään.

”Mitä minun pitäisi tehdä?” hän lopulta kysyi varovasti. Hetken Saksa ajatteli käskevänsä häntä unohtamaan, katoamaan ja jättämään Italian rauhaan mutta sitten hän muisti miehen kyyneleiset silmät painajaisen jälkeen.

”Vastaa hänelle”, Saksa tokaisi.

Italia

Olen pahoillani. En voinut tulla takaisin, vaikka lupasinkin niin. En ole vielä Taivaassa mutta en ole enää myöskään täysin olemassa. Sinä et ole voinut minua tavata mutta minä olen nähnyt sinut välillä. Älä huoli, me tapaamme kyllä vielä joskus. Voi hyvin.

H.R.E


Vastauskirje oli lyhyt ja nopeasti kirjoitettu mutta Italia herkistyi kuitenkin sitä lukiessaan. Saksa pelästyi miehen kyyneleitä ja avasi jo suunsa sanoakseen jotain kun Italia yhtäkkiä syöksyi hänen kaulaansa ja upotti kasvonsa hänen takkiinsa. Saksa jähmettyi vähäksi aikaa paikoilleen mutta sitten hän laski kätensä ja taputti varovasti miestä selkään.

”Mitä nyt?” hän kysyi ja yritti pitää äänensä rauhoittavana.

”Ei mitään”, Italia sopersi epäselvästi ja niiskutti, ”olen vain niin iloinen, että hän on kunnossa”. Saksa hymähti mutta hänen katseensa näytti surulliselta hänen silittäessään varovasti miehen hiuksia.

Jospa tietäisit, Italia.
Että minä olen hän ja hän on minä
Jospa tietäisit, että minä tunsin sinut.
Ja että minäkin kaipaan sinua.
Voi hyvin, Ita-chan.


MyrsyliuutE_96

  • C'est Gryffondor
  • ***
  • Viestejä: 587
  • Upsiding down.
    • Myrsis's site
Vs: Italian kirje, S
« Vastaus #4 : 03.03.2010 16:58:00 »
Noaww.. Söpö. Voi että italia oli ihana.. Raukka. Sinä kirjoittaja olet nero^^
Saksa oli kuvattu hyvin, kuten italiakin, tietysti. Juoni oli upea :)
<3:llä
~Myrsis~
'Cuz I'm Behind the Broken Mirror  on my own

B. A. T.1/3+2♥

Vyra

  • Vieras
Vs: Italian kirje, S
« Vastaus #5 : 03.03.2010 18:20:36 »
Oi, kiitoksia Myrsis!

Tämä oli taas niitä juttuja, joiden kanssa mietin pitkään että olenkohan nyt mokannut itseni pahasti. Kaikilla varmaan on oma käsityksensä H.R.E:n kohtalosta ja tämä oli vain jonkin näköinen oma kuvitelmani. Mutta joo, ainahan tulen hyvin iloiseksi kun neroksi kutsutaan. (en nyt kyllä tiedä nerokkuudestani, mutta kiitos kuitenkin) 

Joulutonttu

  • ***
  • Viestejä: 60
  • Kaksi niin erilaista
Vaikka en hirveästi lue muista kuin pohjoismaista, tämäkin sai minut melkein itkemään. Melkein. Todella hyvä ficci, aivan käsin kosketeltava ja herkistävä, mutta jotain tästä silti puuttui.. En tiedä itsekkään mikä, mutta tämä ei saannut minua vollotamaan kuten jotkut ficcisi (mm. 4. tammikuuta 1918, ensi tapaaminen tai København -syndrooma.. Ehdottomat suosikkini, jotka saavat minut aina itkemään melkeinpä pelkästään kirjoituslahjasi ansiosta.) Mutta tää oli todellatodellatodellatodellatodella hyvä kuitenkin. Pelastit sairauspäivääni ainakin hitusen, kiitos siitä. Olit liian hyvä kirjoittamaan.. MINÄKIN HALUAAAAAAN OSATA KIRJOITTAA~ taino osaan mää kirjoittaa mutta .. (:

Ficin loppuosa oli ehdottomasti paras. Siinä vaiheessa meinasi silmistä kyyneleet vuotaa yli, ja jos se olisi ollut vähän pidempi, niin olisin vollottanut täällä jälleen, mutta koska se oli niin lyhyt, sain pidäteltyä kyyneleitä. Nyt tekee mieli laulaa.. Koska laulamisella säätelen tunnetilojani. Kirjoitusvirheitä en huomannut, ja sanavarastosi on hyvinhyvinhyvin laaja. CHIBITALIA~ eiku .. mutta siltikin .. mitä mun pitikään sanoa.. hmm.. ainiin. Toivon että jatkat ficcien tekoa, toivoisin että tekisit pohjoismaista (Ei mitään densua tai norfiniä vaan SUFINIÄ JA DENNORIA!) tai sitten GerItaa taas :3 Hyvää vointia and god jul ! <3


Sieppeli

  • Val(v)hekakkua
  • ***
  • Viestejä: 185
  • "Pretend to be a piano"
Sipi the pakkokommentoija tässä, buona sera. Ajattelin kirjoittaa sinulle tälläisen typerän kommentin, kun tietääkseni sitä pyysit. (Okei, en yritä enää pakottaa tätä kirjemuotoon! : D)

HRE=Germany, piste sille. Tämä on itseasiassa yksi parhaista tarinoista, joissa käydään tämän parituksen kiemuroita lävitse, ja niitähän on muuten monta, onhan sentään kyseessä Hetalian pääparitus!
Mie muistan, miten ekalla kerralla tätä lukiessa tuli jännä fiilis, ku oon tottunu siihe, että Saksa ei tiedä olevansa HRE. Tässä se oli jännästi toisin päin! Muistaakseni olen ainakin yhden samantyylisen lukenut - eli Saksa tietää olevansa HRE - mutta se ei todellakaan toiminut yhtä hyvin kuin tämä! Kyseinen juonenkäänne tuppaa aiheuttamaan ongelmia ainakin minun päässäni, mutta eipä näköjään sinulla, koska hyvinhän tämä ficci meni! Sait jopa selitettyä, miksei Saksa kerro totuutta Italle (MIKSET SAKSA KERRO TOTUUTTA!)
Lainaus
”Olen huomannut sen”, nuorukainen vastasi, ”sinä rakastat sääntöjä mutta olet myös taitava kieltämään totuuden tarpeen vaatiessa ja…”
Heviletin Saksa... Mutta selitys on järkevä.

Minä pidän hirrrrrveästi tuosta miten olet HRE:n kuvannut. Ihana skitsofreniapoika (... Öö... Sipi, mitä?) Tässä ajan kuluessa tuosta tilanteesta on tullut aika paljolti omaa headcanonianikin, vaikka kannatankin enemmän amnesiateoriaa <3 Siitä huolimatta rakastan tätä ficciä ja rentoa tapaasi kirjoittaa se! Joskus jos satut pääsemään pois Pohjoismaista ja Beneluxista, mie haluaisin NIIN kovasti lukea siulta, miten GerIta lopulta sais alkunsa (jos se ikinä alkaa siun headcanonissa), koska pistäessäni suuren luoton mielikuvituksellesi, uskoisin sen tulevan olemaan yksi eeppisimmistä ficeistäsi ikinä (: No, toiveajattelua ja piilotonta vinkkailua...

Aiheesta kukkaruukkuun ja sieltä takaisin aiheeseen:
Lainaus
(Ei mitään densua tai norfiniä vaan SUFINIÄ JA DENNORIA!)
Mie tein pitkän työn, että kirjoitit yhden pienen fikin NorFiniä, älä todellakaan kuvittele että saisit päästää siitä irti noin vain : D Näh, kirjoita mitä haluat <3 Niin tämä maailma toimii. Jos kokoajan ajattelisi: "Mistähän lukijat seuraavaksi tykkäisi~", tulisi Hetaliaficeistä vain fanserviseä, eikä se nyt vain olisi kiva. Varsinkin, kun siulla on omat intressit, joista on ihana lukea vaikka ei kiinnostaisikaan! Sinulla on kyky siihen, käytä sitä jatkossakin hyväksesi!

Ja vielä tiivistettynä: Rakastan tätä ficciä! Kiitos, että pakotit kommentoimaan, sillä muuten se olisi saattanut jäädä tekemättä~... Saa harrastaa jatkossakin!

// Joulutonttu:
Jokainen saa pitää mistä haluaa (: Sinä et pidä SuDenistä, etkä NorFinistä, mutta en minäkään pidä SuDenistä, mutta minä toin NorFinin finiin. Kaikki ei vaan mene kaikkien makuun! Siksi finistäkin löytyy monen aiheen ficcejä: Parituksettomia, parituksellisia, megaparituksellisia (kaikki kaikille), punaisia, keltaisia, sinivalkoisia ja niin edelleen. Jos ei jokin kiinnosta, niin sitten ei lueta (: Yksinkertaista! : D Jos ei jokin aihe kiinnosta, niin siitä ei kirjoiteta <3. Kaikille kaikkea, ja vältetään sitä mitä pystytään!
« Viimeksi muokattu: 12.12.2011 16:57:12 kirjoittanut Sieppeli »
Great ninjas are not killed with kunais.

"If they are best friends - they are lovers.
If they hate each other - they are lover.
If they've never met - they are lovers."
- Fangirl motto

Joulutonttu

  • ***
  • Viestejä: 60
  • Kaksi niin erilaista
Sieppelille (En osaa lainata enää ! Omk .. yritin kyllä .. *sob sob*)

Tietysti asia on niinkin, mutta itse en osaa sisäistää NorFiniä tai DenSua. Ne ei vaan synkkaa. Vyra on hyvin lahjakas kirjoitaja, mutta ei se siltikään toimisi minun mielestäni.. Olin niin syvästi pöyristynyt  Vyran Norfin ficcistä, että puhdas (Tai vähemmän puhdas) mieleni järkyttyi.. Ikuiset traumat. Sen siitä saa kun ei lue parituksia etukäteen. Suomi on vapaa maa, Vyra saa kirjoittaa vaikka.. hmm.. joku outo paritus.. Tukholma x Helsinki (Tai vaikka Helsinki x Moskova) parituksen, jos tahtoo, mutta on asia erikseen, pitävätkö ihmiset parituksesta. Aina kannattaa silti kokeilla uutta, niin näkee, menestyykö se. Fini kyllä tarvitsisi jotain uutta, ainakin kaveirini mukaan. Väittää, että Fini pursuaa pohjoismaita.. Minusta niitä ei tosin voi olla liikaa. Mutta ihan vapaasti kehittelemään uusia parituksia, ei se siinä. En keksi mitään järkevää sanottavaa.. Mutta tää on liian lyhyt kommentti. Ai niin, mun kommenttien ei oo sitte tarkotus olla masentavia, mutta mulla on vahvat mielipiteet, olen pahoillani. Toivottavasti et loukkaannu tälläisen pikkuipanan (Kuten minun) sanoista. sorisorisorisorisorisorisori !!

Vyra

  • Vieras
Ensinnäkin kiitos kummallekin kommentoimisesta. Tämä on jo vanha fikki, joten en edes odottanut tähän mitään enää. (Sieppelikin viimein potkimisen jälkeen... kiitos, kultaseni~)

Ja sitten...

Olen erittäin pahoillani, jos jokin fikkini järkytti, mutta kehotan vastaisuudessa lukemaan kaikki alkutiedot tarkasti. Tsekkasin itse tuon NorFinini ja kyllä siellä on paritus mainittu sekä otsikossa että alkutiedoissa. Vahvat mielipiteet ovat okay ja otan myös vastaan toiveita, mutta en lupaa että keskittyisin kirjoittamaan vain tietystä parista tai hahmosta. Ja on minullakin toki tiettyjä asioita joista en pidä. Hetalian kanssa en edes suostu lukemaan RusFiniä, deathfikkejä tai vahvasti angsti/suru/masennus aiheita ja ääliöhuumorikin on erittäin tiukassa. Jotkut kuitenkin näistä pitävät, joten tyydyn vain jättämään ne omalta osaltani rauhaan.

En tahdo lähteä tähän mitään draamaa kehittämään (en pidä draamasta, vaikka sitä välillä kirjoitan) joten päätän tämän nyt tähän. Jos jokin asia jäi vaivaamaan niin minuun saa ihan vapaasti ottaa yksityisviestillä yhteyttä. Kiitoksia~

Joulutonttu

  • ***
  • Viestejä: 60
  • Kaksi niin erilaista

Ainakin opin katsoa lakutiedot aina ennen ficin lukemista, hih.. Aina oppii jotain uutta ^_^' Oon vaan niin hölmö etten kato kuin sana "hetalia" ku oon jo lukemassa .. No, ei yksi Norfin minun elämääni kaada. Ei toinenkaan vielä. Kai vahvat mielipiteet on ihan okei, mut usein meen aina sössiin kaikki vahvojen mielipiteitteni takia :-D Yks tyyppi uhkaili et antaa mulle kunninloukkaussyytteen .. Ois ollu joku ennätys varmaa, et alaikäne haastetaa kunnianloukkaksesta .. muttei siinä mitää, eheh .. ^^' En mäkään mikään Rusfin fani todellakaan ole, vaikka se onkin kiehtova.. Alan aina kiljuu ja itkee hysteerisesti jos luen rusfiniä.. Enkä mäkään haluu lukee ficcejä, joissa joku kuolee, hyihyi. Se jäis silloin vaa vaivaan mua. Angstia on mun mielestä helpoin kirjoittaa fluffyn lisäksi, vaikka olenkin ylipirtee.. ^^' Ja riippuu ihan mun sen hetkisestä tilasta, haluanko ääliöhuumoria lukea. Välil uppoaa, mut välillä se saa vaan turhaantuneeks. JA MÄHÄN OON OIKEE DRAAMA QUEEN eiku .. ja oli pakko kommentoida, ei oo pokkaa yksityisviestillä ruveta mitään kirjoittamaan.. En oo koskaan lähettäny YV vielä, eheh ^^' Oho käytän paljon noita "^^'" merkkejä (Kiitos Hetabook ficcisi .. nyt jäi Tino päälle .. :-o) Mutta edelleen anteeksi kaikesta.. *punastus* ^^' Et saannu varmaa ees tektist selvää, ja en, en opettele suomea ..

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
Tää oli niin suloinen söpöläis ficci!

Ihan paritus ja kirjoit tosi ihanasti, myös se että Italia kaipasi vanhaa ystäväänsä joka oli sittemin muuttunut saksaksi oli herttaista. Italia on muutenkin niin herttainen hahmo kaikessa hölmöydessään. Ficci toimi juuri näin lyhyesti  kirjoitettuna passelisti ja sai sellainsen Aww fiiliksen nousemaan pintaan.  Tämä paritus on söpö juuri siksi että pari on niin erillainen, aivan kuin suurin osa muistakin hetalia parituksista tämä toimii juuri siksi että pari on niin erillainen persoonallisuudeltaan. Suloinen ficci joka nostatti hymyn huulille :)

Kuolotar
Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!