Kirjoittaja Aihe: Saanko luvan? [K-11 (HxD) siirappia 3/3 VALMIS]  (Luettu 3298 kertaa)

littlerose

  • ***
  • Viestejä: 56
  • This is my reality
Nimi: Saanko luvan
Kirjoittaja: Minä, littlerose
Beta: elzz- ja suklaamurunen
Genre: paaaljon siirappia=fluff
Ikäraja: K-11
Paritus: Harry/Draco, oletettava Hermione/Ron

Summary: Seitsemännen luokan lopuksi Dumbledore on päättänyt järjestää tanssiaiset, joihin kaikki tulevat, vaihtoehtoja ei ole.

Varoitukset: Niinkuin tuohon ylemmäs on kirjoitettu, homoparitus (!) ja siirappia.

A/N: Siivosin iTunesiani kasiluokkalaisten diskoa varten lataamistani kappaleista ja törmäsin High School Musicalin 'Can I Have This Dance'-kappaleeseen, joka jäi päähän soimaan erittäin kivasti. Rupesin myös muistelemaan omaa ainoaa kertaani kun olen hitaita suostunut tanssimaan ja ajattelin että olisi hauska kirjoittaa ficci Harrysta ja Dracosta tanssimassa hitaita kouluaikoina, koska myöskään heitä kukaan ei osaisi odottaa tanssilattialle.
Tämä taitaapi olla myös ensimmäinen suomenkielinen nettikuntoon päätynyt ficci.
Suuret kiitokset elzz-lle joka korjasi typot ja virheet pois tekstistä, sekä suklaamuruselle, joka ratkaisi minun ja elzz-n väliset kiistanaiheet. :)
*




Luku 1




Tummatukkainen poika seisoi yksin pienessä ulkonemassa huoneen nurkassa ja katseli muiden tanssia. Neljännen luokan fiaskon jälkeen Harry ei ollut halunnut kutsua ketään tanssiparikseen kun uudet tanssiaiset järjestettiin heidän viimeisenä kouluvuotenaan.

Eihän hän edes pitänyt tanssimisesta, miksi siis pyytää tyttöä tansseihin ja kuunnella sitten tämän tyytymätöntä marinaa koko ilta, kun Harry ei suostunutkaan tulemaan tanssilattialle?

Ikävää Harryn ja muiden samassa tilanteessa olevien kannalta, sillä Dumbledore oli edellisen vuoden pieleen menneen juhlan takia loitsinut Lipetitin avustuksella pahaa-aavistamattomiin seitsemäsluokkalaisiin loitsun, joka piti kaikki juhlasalissa juhlan alusta loppuun asti.

Tytöt olivat itkeskelleet parien puutumista, pojat sen sijaan olivat ottaneet asian positiiviselta kannalta ja varustautuneet kunnolla. Seamuksen matka-arkun pohjalta oli, yllätys yllätys, 'löytynyt' muutama pullo tuliviskiä ja jok'ikinen pullo oli jotenkin kummasti päätynyt juhlasaliin.

Harry, joka ei ollut ihan yhtä innoissaan aivottomasta kännäämisestä, oli lisäksi tuonut mukanaan näkymättömyysviittansa, ottaen huomioon, ettei todennäköisesti jaksaisi olla muiden seurassa kovinkaan kauaa (mikä oli parin kolmen pullon jälkeen osoittautunut hyväksi ideaksi).

*


"Dracoliini, missä sinä olet?" Pansyn sirkutus kantautui yhä vaaleatukkaisen nuoren miehen korvin kun tämä luikki pakoon huoneen toiselle puolelle.

Hitto soikoon, ei olisi pitänyt pyytää Parkinsonin lehmää tansseihin, Dracohan vihasi häntä, ja olisi muutenkin ennenkuulumatonta, että Malfoy alentuisi tanssimaan kuraveristen ja verenpettureiden seassa. Toisaalta minkäs teet, olisihan ollut huomattavasti nöyryyttävämpää tulla juhliin ilman seuralaista, sehän vaikuttaisi siltä, ettei kukaan olisi huolinut Dracoa partnerikseen!

Pansyn ääni kantautui aina vain lähempää ja lähempää, ja Dracon katse alkoi olla epätoivoinen. Mihin hän voisi piiloutua? Eihän tässä typerässä huoneessa edes ollut mitään piilopaikkoja! Suoria seiniä kyllä riitti vaikka millä mitalla, mutta Draco ei alentuisi matkimaan tapettia, se oli varma. Erehdyksekseen blondi poika katsoi taakseen ja onnistui jotenkin kiinnittämään Pansyn huomion itseensä.

"Siellähän sinä olet, et arvaakaan kuinka olen etsinyt sinua!!" Tyttö lähti asteleman Dracon luokse nopein varmoin askelin, ettei vaan taas kadottaisi poikaa. Draco luovutti ja päästi syvän huokaisun, joka muuttui kimeäksi, ei kovin malfoymaiseksi kiljahdukseksi, kun hänet kiskaistiin taaksepäin, pois juhlaväen silmistä.

*

Draco oli pakokauhun valtaama. Mitä helvettiä? Hän-joka-jääköön-nimeämättä oli kukistettu vuosi sitten, ja kaikki tiedetyt kuolonsyöjät istuivat elinkautista Azkabanissa, joten kuka hänet haluaisi siepata? Hän makasi puoliksi jonkun päällä, ja tämän ”jonkun” kylmän hikinen käsi oli hänen suullaan, estäen blondia huutamasta. Draco yritti huutaa ja puri lopulta suunsa edessä olevaa kättä.

"Ai saatana, mistä hyvästä tuo tuli?!" Matala kähähdys paljasti sieppaajan henkilöllisyyden ja Draco lopetti heti.

"Mitä helvettiä Potter?" Hän yritti kääntyä toiseen päin, mutta samassa ote tiukentui.
Uusi kuiskaus palautti Dracon nykyhetkeen

"Nyt pidät susi kiinni jos et halua että Pansy huomaa meidät!" Vasta Harryn huomautettua asiasta, Draco huomasi Pansyn olevan alle metrin päästä heistä, pää kääntyillen kuin petolinnulla, joka etsi saalistaan.

No ei Potterin seura Pansyn seuraan verrattuna voisi olla niin kamalaa, ottaen huomioon ettei arpinaama ainakaan lähtisi perään jos hän päättäisi häipyä...

*

Pansyn mentyä Harry päästi irti Dracosta, ja poika kipusikin nopeasti pois hänen sylistään. Sinänsä harmi, Harry ajatteli. Ei hänellä olisi ollut mitään sitä vastaan että toinen olisi jäänyt siih– tai siis sillä tavalla heitä ei huomattaisi niin helposti... Olihan heillä näkymättömyysviitta, muttei sekään enää riittänyt kun käytännössä puhuttiin kahdesta aikuisesta, ja he olisivat olleet pienemmässä tilassa sylikkäin.

Mutta miksi hän edes oli pelastanut Malfoyn? No toisaalta, poikien välit olivat parantuneet Voldemortin kukistumisen jälkeen. Tietenkin he riitelivät edelleen, mutta sanoissa ei enää ollut samankaltaista vihamielisyyttä kuin ennen, minkä lisäksi Harry oli huomannut katselevansa platinablondia ehkä hieman useammin kuin oli terveellistä. Harry tiesi olevansa bi, sen hän oli huomannut jo viidennellä luokalla, mutta edelleen sama kysymys. Miksi Malfoy?

Tummatukkainen poika havahtui mietteistään kun Draco tönäisi häntä hiukan.

"Hei Potter, en kysy miksi teit tuon, mutta kiitos nyt kumminkin"

Harry oli äimänä. Dra– tai siis Malfoy oli juuri kiittänyt häntä? Ehkä heidän oli aika aikuistua, kouluhan loppuisi alle kuukauden päästä ja molemmat olivat periaatteessa jo aikuisiakin...

"Ei se mitään, olisit kohdannut kurjan lopun jos Pansy olisi löytänyt sinut. Niin ja voit kutsua minua Harryksi?"

Hetken Malfoy näytti yllättyneeltä, ja virnisti sitten malfoymaiseen tyyliinsä.

"Selvä, Harry." Blondi istui hänen viereensä, olkapäät koskettivat toisiaan, ja Harryn oli yhtäkkiä tukalampi olla.
 
"Vai että sinunkaupat seitsemän vuoden jälkeen?" Dracon äänestä kuulsi huvittuneisuus.

Oliko se pelkkää huvittuneisuutta, vai oliko siinä ollut jotain muutakin? Harry pudisteli päätään. Hitto soikoon, ei hän niin paljon ollut juonut tuliviskiä, että alkaisi tuijotella Mal– siis Dracoa.

***


A/N2: Kommentteja?
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 00:30:02 kirjoittanut niiina »

littlerose

  • ***
  • Viestejä: 56
  • This is my reality
Vs: Saanko luvan?
« Vastaus #1 : 21.04.2010 19:44:42 »
Kakkoslukua tarjolla, vaikka kommenttejen määrästä päätellen sitä ei kukaan kaipaisikaan.
:)


Luku 2


Pojat istuivat vierekkäin nurkkauksessa ja katselivat toisten tansseja. Tai ainakin molemmat luulivat toisen katsovan. Draco tiesi, ettei hän itse ainakaan katsonut. Hän katseli jotain ihan muuta, tai oikeastaan jotakuta, joka istui hänen vieressään.

Pyhä Potter, tai niin kuin hänen tästä lähtien pitäisi sanoa, Harry, istui tyynen rauhallisena hänen vieressään ja katseli tanssivia ystäviään. Helvetti, miten hän ei ollut huomannut aikaisemmin, kuinka hyvän näköinen Harry oli? Ei hän kyllä tosin ollut ennen tätä iltaa koskaan katsonutkaan poikaa tarkemmin, ja jos oli, hän oli yrittänyt vain löytää toisesta jotain vikaa.

Draco pisti ärtyneenä merkille Harryn olevan hiukan pidempi, ja pojalla näytti olevan enemmän lihaksiakin. Hitot. Ihan säällisen näköinenkin poika oli, tai siis... No ihan sama, syntisen hyvän näköinen sitten. Tumma tukka muistutti harakanpesää, kuten tavallista, ja kirkkaanvihreät silmät... Voi Merlin, kuinka jonkun silmät saattoivat olla noin kauniin vihreät?

Pian Draco kuitenkin kyllästyi tuijottelemaan ja valui lattialle mukavampaan asentoon. Kas, Potterilla, tai siis Harrylla oli tuliviskiä mukana. Ehkä poika ei pahastuisi, jos Draco maistelisi hieman, eihän tässä paljon muutakaan tekemistä ollut...

*


Hermione ja Ron tanssivat yhdessä huoneen toisella puolella Harryn katsellessa kaihoisasti heidän tanssiaan. Kunpa hänelläkin olisi ollut joku... Ei hän tanssia halunnut, mutta muuten seura olisi kyllä kelvannut.

Äkkiä hän tunsi jonkun katselevan häntä. Mitä Merlinin tähden, se tuntui tulevan hänen vasemmalta puoleltaan, mutta eihän vasemmalla puolella ollut muita kuin Draco? Harry nielaisi ja yritti rauhoittua. Miksi toinen tuijotti häntä?

Ehkä hänkin on kiinnostunut sinusta sillä tavalla, pieni ääni Harryn pääkopan sisällä ehdotteli.

 Miten niin hänkin? Ei hän Dracoa sillä silmällä ollut katsellut, tai myönnetään, ehkä hiukan, muttei ainakaan avoimesti. Harrysta alkoi tuntua kiusalliselta ja hän kääntyi katsomaan Dracoa nähdäkseen oliko se todella toinen poika, joka häntä tuijotti.

Kirkkaanvihreät silmät kohtasivat jäänharmaat ja vangitsivat ne katseellaan. Harry ja Draco katselivat toisiaan, ensin ihmeissään uudesta tilanteesta, sitten, kuin haastaen toisen rikkomaan tuijotuksen, katsomalla poispäin.

"M-mitä, Potter?"

Dracon äänensävy oli kaukana normaalista mahtipontisuudesta, aavistuksen liian korkea ja hiukan epäröivä. Kuin lapsi joka on saatu kiinni ilkityön tekemisestä, ajatteli Harry ja tuijotusta rikkomatta vastasi pojalle.

"Ajattelin, että ehkä sinä halusit sanoa jotain, kun tuijotit minua niin tiiviisti. Ja emmekös sopineet, että se on Harry?" Draco muuttui tulipunaiseksi ja käänsi katseensa pois Harrysta.

"Unissasi Potter!"

Tummatukkainen poika naurahti hiljaa toisen lauseelle ja kohottautui sitten kontalleen.

 "Mitä helv–?" Draco älähti Harryn istuessa hajareisin Dracon lantion päälle ja punastui entisestään. Jos tässä käy huonosti, syytän kaikesta Seamusin juomia. Harry virnisti omille ajatuksilleen ja nojautui lähemmäs luihuspoikaa


"En tiennyt, että sinä uneksit minusta Draco".

Draco oli kiusallisen tietoinen Harrysta, joka istui hänen päällään. Kasvot olivat hyvin lähellä hänen omiaan, ehkä hiukan liiankin lähellä. Hän käänsi katseensa poispäin tumman pojan lumoavista silmistä ja yritti antaa samalla mitalla takaisin.

"Kuka muka sanoi että minä–" Dracon lause katkesi, kun vihreäsilmäinen poika kumartui äkkiä suutelemaan häntä huulille.

Suudelma oli kevyt ja hiukan epäröivä, mutta se sai Dracon pään hiukan sekaisin ja hän rupesi mietimään, ettei Harryn seurassa olo ollutkaan hullumpaa. He olivat tapelleen niin kauan kuin hän muisti. Mikseivät he voisi aikuistua ja käyttäytyä normaalisti? Ehkä hän voisi opetella pitämään pojasta 'sillä tavalla'?

*


Ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua Harry irrottautui suudelmasta ja antoi otsansa levätä luihuisen otsaa vasten, katse oli painuneena jonnekin Dracon navan tienoille. Harry odotti selvästi toisen reaktiota, vastausta kysymättä jääneeseen kysymykseen.

Rakastatko sinä minua?

Ääneen lausuttuja sanoja ei tarvittu, Draco ymmärsi toista hyvin ilmankin. Hän huomasi epäröinnin välähtävän vihreissä silmissä, muttei antanut toisen olla kauaa epätietoisena, vaan kiskaisi kovakouraisesti Harryn uuteen suudelmaan. Tällä kertaa suudelmaa oli kaukana kevyestä. Dracon huulet painautuivat rajusti vasten tummatukkaisen rohkelikon huulia ja raottuivat hiukan, kädet eksyivät toisen niskan taakse seikkailemaan tummien, valmiiksi sekaisin olleiden hiusten sekaan.

Dracosta tuntui yllättävän hyvältä vain istua siinä suutelemassa Harryn kanssa. Kyllä hän oli ennenkin poikia suudellut, mutta se oli aina tapahtunut humalaisen vedonlyönnin seurauksena ja tytöt taas... No, niin kauan kuin Draco muisti, hän oli ollut ikään kuin ”varattu” Pansylle.

Ei asiasta oltu keskusteltu, asia nyt vain oli niin. Kaikki olivat aina pitäneet ilmiselvänä, että he menisivät isona naimisiin ja saisivat lapsia, jopa he itse, tiettyyn pisteeseen asti. Draco ei ikinä olisi arvannut, että joku päivä suutelisi Harrya, tai että Harry edes olisi hyvä suutelija. Tai siis, eihän poika-paralla voinut olla paljoakaan kokemusta suutelusta, eihän hänellä ollut ollut kuin se yksi korpinkynsi ja Weasley.

Tietenkään Harry ei ollut häntä itseään parempi, Draco ajatteli, mutta se nyt oli ollut odotettavissa. Siis sikäli kun Malfoy ja Potter pussailemassa nurkassa nyt ylipäätänsä oli saattanut olla odotettavissa...


***


A/N:Kommentteja?

Santeli

  • ***
  • Viestejä: 10
Vs: Saanko luvan?
« Vastaus #2 : 23.04.2010 19:24:16 »
Minä ainakin luen! Tosin muuta kommenttia multa ei heru, kuin että aivan ihanaa ! :---) Menee ehdottomasti lemppareiden joukkoon. Kirjotat kivasti, mukava lukea (=

Jatka ehdottomasti <;

älä katso taakse siellä joku niskaan hengittää

littlerose

  • ***
  • Viestejä: 56
  • This is my reality
Vs: Saanko luvan?
« Vastaus #3 : 28.04.2010 12:12:11 »
santeli, kiitos kommentista se piristi koulupäivää! :)

Laitan loputkin ficistä tänne illalla. :)

littlerose

  • ***
  • Viestejä: 56
  • This is my reality
Vs: Saanko luvan?
« Vastaus #4 : 03.05.2010 21:03:45 »
hupsista, unohdin kokonaan pistää tänne ne loput... Tässä olisi ja kommentteja olisi edelleen kiva saada...

*


Ilta alkoi jo olla lopuillaan, enää hiukan yli puoli tuntia. Poikien asento oli jossain vaiheessa vaihtunut toisin päin, ja Draco istuikin nyt Harryn sylissä, eikä rohkelikkopojalla ollut tähän mitään valittamista. Harry nojasi päätään platinablondin niskaan, käsivarret kiersivät toisen hoikan vyötärön ympäri, kädet lepäsivät tämän sylissä. Aina välillä tummatukkainen poika saattoi kuiskata jotain toisen korvaan, tai käsi saattoi eksyä harhailemaan jonnekin muualle, mutta pääasiassa he vain istuivat ja nauttivat toistensa seurasta. Harry ei olisi ikinä uskonut viihtyvänsä tanssiaisissa. Vielä vähemmän löytävänsä sieltä poikaystävää, joka kaiken lisäksi oli Malfoy...
 
"Harry..." Draco käänsi päätään aavistuksen verran, niin että saattoi juuri ja juuri nähdä Harryn silmäkulmastaan.

"Niin Draco?"

"Miksei sinulla ollut paria tänä iltana?"

Harry huokaisi. "No muistathan miten silloin neljännellä luokalla kävi? Unohdin tyystin seuralaiseni ja saan edelleen kuulla siitä, joten en halunnut toista samanlaista kokemusta viimeiselle vuodelleni".

Draco katsoi Harrya epäillen ja kohotti toista kulmakarvaansa. "Ja minä kun luulin, että sinä et vain osaa tanssia tai jotain. Tai ettet saanut ketään tulemaan kanssasi".

Rohkelikkopoika mutristi huuliaan ja näykkäisi Dracoa korvasta. "Ei sinun olisi sitä ääneen tarvinnut sanoa. Toisaalta ainakaan minä en joutunut pahimman viholliseni pelastamaksi juostessani daamiani karkuun".

Oli Dracon vuoro murjottaa.

"No en minä varsinaisesti juossut Pansya karkuun, en vain jaksanut hänen sirkutustaan enää. Sitä paitsi minulla ainakin oli pari ja osaan tanssia".

Harry ei jaksanut kinastella asiasta enempää, vaan tyytyi rutistamaan luihuspoikaa hellästi.
 
*
 
Tarkemmin ajateltuna, Harry ei ollut ikinä nähnyt Dracon tanssivan. Tilaisuuksiakaan ei kyllä ollut pahemmin ollut, mitä nyt neljännen luokan joulutanssiaiset ja satunnaisia oppilaiden 'salaa' tarvehuoneessa järjestämiä diskoja. Ja pah, ihan niin kuin opettajat eivät muka olisi tienneet niistä, kaikki tiesivät mitä tapahtui, missä ja milloin, Harry naurahti kuivasti. Molemmilla tuntui olevan sama periaate, ei tansseja jos ei ollut aivan pakko. Hetken aikaa tummatukkainen poika oli hiljaa, mutta pian uusi ajatus vaati toteuttamista.

"Kuules Draco" Luihuspoika käänsi taas hiukan päätään osoittaakseen, että kuunteli.

"Hmm?"

"No kun minä, no ajattelin, että huvittaisiko sinua, tai siis..." Harry kirosi mielessään kangerteluaan.

"Minä odotan, Harry?"

Silmälasipäinen punastui ja kirosi uudestaan. "Minävainettäsaankoluvan?"

Dracon kasvoille kohosi kysyvän huolestunut ilme. "Oletko ihan kunnossa Harry?"

"Niin minä vain ajattelin, että haluaisitko tanssia minun kanssani?"

*

Draco katsoi hetken typertyneenä poikaa, jonka sylissä istui. Oliko hän kuullut oikein? Harry halusi tanssia hänen kanssaan? Rohkelikkopojan tulipunaisesta naamasta päätellen hän oli tosiaan tainnut kuulla oikein, mutta se ei vielä selittänyt miksi.

"Ja miksi sinä halusitkaan tanssia?" Harry virnisti Dracolle.

"No ajattele nyt, kumpikaan meistä ei koskaan tanssi, joten jos menisimme yhtäkkiä tanssimaan yhdessä..."

Ei se itse asiassa ollut huono idea, viimeinen vuosi eikä mitään menetettävää (olettaen ettei Malfoyn suvun kunnia enää paljoa painanut, nyt kun suvun pää istui Azkabanissa ja henkilöllä jonka olisi ollut määrä jatkaa sukua oli suhde Potterin kanssa). Sitä paitsi viimeisestä vuodesta voisi yhtä hyvin ottaa kaiken ilon irti...

*

Harry otti toisen hiljenemisen kieltävänä vastauksena ja masentui hieman. Olisi ollut mahtavaa nähdä muiden ilmeet heidän marssiessa tanssilattialle. Sen lisäksi Harry olisi oikeasti halunnut tanssia illan viimeisiä hitaita Dracon kanssa, oli se sitten kuinka typerää ja lapsellista tahansa. Sehän oli tavallaan illan kohokohta. Kenen tahansa kanssa sai tanssia, mutta illan viimeinen oli aina varattu sille tietylle, ja sen tanssiminen jonkun kanssa oli kuin avoin tunnustus. Äkkiä Draco nousi ylös hänen sylistään. Mitä nyt? Oliko hän sanonut jotain väärin? Jättäisikö Draco hänet äskeisen kysymyksen takia? Harry tiesi että hän ajatteli typerästi, mutta eihän luihuisista aina tiennyt, ei etenkään heidän prinssistään.

"Draco minä –"

Vaalea poika ojensi kätensä Harrylle ja virnisti Malfoyille ominaista virnistystään.

"Mennäänkö, Romeo?"

*

Draco tunsi muiden kummastuneet katseet ja tuijotuksen itsessään, kun hän kädestä pitäen talutti Harryn tanssilattialle.

"Hyvät seitsemäsluokkalaiset, tanssiaisemme alkavat olla lopuillaan, vuorossa ovat illan viimeiset hitaat, joten käykääpäs kaikki hakemassa joku tanssimaan kanssanne."

Ilmoitus kuulutettiin juuri sopivasti, pojat katsahtivat toisiinsa ja hymyilivät. Pareja alkoi kerääntyä heidän ympärilleen, mutta kukaan ei uskaltanut liian lähelle, eiväthän Potter ja Malfoy tanssineet koskaan, kenenkään kanssa, eivätkä he taatusti tanssineet keskenään. Varmasti he alkaisivat tapella kohta, ei siis kannattanut mennä metriä lähemmäs, ei sitä koskaan tiennyt.

*

Ensimmäinen hitaiden kappale alkoi soida. Harry oudoksui kappalevalintaa, kun jästien maailman suositun teinimusikaalin, High School Musicalin kolmannesta osasta tuttu 'Can I have this dance?' alkoi soida paikalle tuoduista vanhanaikaisista kaiuttimista. Hän muisteli Dudleyn olleen täysin addiktoitunut kyseiseen elokuvasarjaan, muttei ehtinyt ajatella asiaa sen enempää, kun Draco kiersi kätensä omistavasti hänen niskansa taakse ja painoi vartalonsa vasten hänen omaansa. Myös Harryn kädet löysivät nopeasti paikkansa luihuspojan lanteilta, joilta ne varkain valuivat toisen takapuolelle.

Draco nojasi päätään pidemmän pojan olkapäätä vasten. Aikaisemmin hän oli harmitellut pituuseroa, mutta pieni pituusero oli oikeastaan käytännöllinen, eikä Draco muutenkaan ollut paljoa lyhyempi. Harryn kauluspaita oli hieman auki, ja Dracon tasainen hengitys kutitti pojan paljasta ihoa. Rohkelikkopoika hymyili itsekseen tietäen, ettei toinen näkisi hymyä, ja painoi huulensa pojan hiuksiin. Tuntiessaan Harryn huulet hiuksissaan, Draco kohotti päätään ja katsoi tuikkiviin kirkkaan vihreisiin silmiin kysyvästi. Samassa Harry suuteli häntä hellän rakastavasti, ja Draco joutui tiukentamaan otettaan pojasta, ettei olisi kaatunut, koska sillä hetkellä hän ei luottanut jalkojensa kantavuuteen kovinkaan paljon.

Reaktio Harryn siirtoon oli välitön, päät kääntyilivät ja tanssiparit törmäilivät toisiinsa yrittäessään nähdä paremmin. Rohkelikkopojat rupesivat vislaamaan (Rohkelikossa suhtauduttiin homoihin melko positiivisesti, kiitos Seamuksen) ja hakkaamaan käsiään yhteen, melkein kaikki luihuiset nyrpistelivät neniään ja supisivat keskenään. Itse asiassa kaikki paitsi Blaise, jolla oli ollut arveluja Dracon suhteen, sekä Grabbe ja Goyle, jotka eivät tienneet missä mentiin. Reaktio tyttöjen parissa jakaantui kahteen, toiset itkivät menetettyä mahdollisuutta, toiset kuolasivat suut auki Tylypahkan kahdesta halutuimmasta pojasta koostuvaa paria. Ron ja Hermione olivat myös pysähtyneet katsomaan poikia. Ronin suu roikkui auki ja hän näytti kalalta kuivalla maalla. Hermione sen sijaan katseli poikia lähes hieman liiankin tyytyväisenä ja iski silmää Harrylle ennen kuin kääntyi läimäyttämään Ronia hellästi, palauttaen poikaparan maan tasalle.

***

littlerose

  • ***
  • Viestejä: 56
  • This is my reality
Vs: Saanko luvan?
« Vastaus #5 : 03.05.2010 21:07:54 »
Ja viimeinen osa...
*



Kappaleen loputtua Harry veti luihuspoikansa takaisin heidän nurkkaukseensa, ja pojat asettuivat odottamaan juhlan loppumista. Tummatukkainen huomasi Dracon haukottelevan makeasti ja hymähti itsekseen toisen suloisuudelle.

"Mitä?" Blondin kasvoilla oli vaativa ilme.

"Ei mitään, ajattelin vain, että olet syötävän suloinen kun haukottelet". Draco venytteli kissamaisesti ja kääntyi toisin päin Harryn sylissä.

"Ai enkö muka yleensä ole?" poika selvästi esitti murjottavansa, alahuuli työntyi karvan verran ulospäin ja kulmakarvat kurtistuivat hullunkurisesti. Kaiken kaikkiaan Draco näytti niin hellyttävältä, ettei Harry voinut kuin nauraa ja suudella poikaa vedet silmissä.

"Hölmö."

Draco piti Harryn sylissä istumisesta, hän tuntui ikään kuin kuuluvan siihen. Luihuisten prinssi istui Harryn sylissä ja nojasi päätään pojan rintaa vasten. Hän saattoi kuulla Harryn sydämenlyönnit, tuntea tämän hengityksen hiuksissaan. Miksei hän ollut tajunnut aikaisemmin pitävänsä pojasta? He olisivat voineet istua tällä tavalla monta vuotta, mutta ei. He olivat kuluttaneet vähän vajaat seitsemän vuotta heitellen kirouksia toistensa niskaan. Kunpa se ilta olisi voinut kestää ikuisuuden, mutta eihän se ollut mahdollista...

"Mmh, Harry" vaalea poika miltei kehräsi Harryn käden kulkiessa tämän selkää pitkin.

"Haluaisin jäädä tähän ikuisiksi ajoiksi" Dracon sormet hipaisivat Harryn huulilla, juoksivat alaspäin aina paidan läpi erottuville vatsalihaksille.
 
"Minä myös... Rakastan sinua, Draco Malfoy" Harry kuiskasi sanat vaalean pojan korvaan ja painoi pienen suudelman tämän huulille.

Draco jäykistyi hetkeksi ja rentoutui sitten, napaten samalla tuliviskipullon käteensä. "En ole ollenkaan niin varma, että todella sanoisit noin, jos tätä ei olisi", hän nosti puolillaan olevan pullon Harryn nähtäväksi.

Tumma poika pudisteli päätään ja yritti tavoittaa Dracon katseen silmillään

"En ole juonut tarpeeksi ollakseni niin humalassa, että alkaisin tehdä asioita, joita katuisin seuraavana päivänä".

Vaalea poika vältteli Harryn katsetta "Haluaisin uskoa sanojasi, mutta pelkään herääväni huomenna todellisuuteen, jossa asiat ovat taas niin kuin ne ennen olivat".

Harry nosti hellästi sylissään istuvan pojan päätä kädellään ja pakotti tämän katsomaan silmiinsä. "Niin ei tule käymään. Lupaan sen Draco. Voitko katsoa minua silmiin ja sanoa, ettet usko minua?"
 
Hetken ajan Draco pystyi katsomaan tumman rohkelikkopojan silmiin, mutta käänsi sitten kasvonsa pois, liian myöhään ollakseen uskottava. Harry ehti nähdä vilauksen pojan ylöspäin kääntyneistä suupielistä ja silmien pehmenneestä katseesta.

"Taatusti voisin..."

Harry yllättyi hieman Dracon tuhahduksesta, mutta tajusi sitten mitä poika tarkoitti. Dracon ylpeys ei sallinut hänen hävitä kiistaa. No, mitä siitä, sillä hän tiesi toisen uskovan häntä. Harry hymyili itsekseen ja suuteli jälleen vaaleaa luihuspoikaa.
 
"Rakastan sinua Draco"
"Kuulin jo"
"Rakastatko sinä minua?"
"Ja miksiköhän herra luulee, että istun sylissäsi?"
"Prinsseistä ei koskaan tiedä"
"En aio sanoa sitä vain mieliksesi!"
"Sano nyt, Draco kulta"
"Draco mikä?"
"Kultapuppeli"
"Yök, inhaa"
"Hanipupusokeripalakultamussukka –"
"Leikittelet elämälläsi Potter"
"– raksupoksu –"
"Hyvä on!!"
"Niin Draco?"
"Minä rakastan sinua, tyytyväinen?"
"Erittäin"
 
 
--Loppu--
 

katt

  • ***
  • Viestejä: 175
  • Slytherin
    • Tihutyö
Vs: Saanko luvan?
« Vastaus #6 : 05.05.2010 12:06:49 »
Awww, suloista <3
Tää oli ihana aamun piristys. Aivan älyttömän suloinen. Ja tuo loppu<3

Repesin mielikuvalla Dudleysta napottamassa telkkarin edessä High School Musicalia tuijottaen 8'D

Tää välihuomautus oli kanssa huvittava
Lainaus
olettaen ettei Malfoyn suvun kunnia enää paljoa painanut, nyt kun suvun pää istui Azkabanissa ja henkilöllä jonka olisi ollut määrä jatkaa sukua oli suhde Potterin kanssa

Hyvä ficci, tykkäsin kyllä. Mitään järkevämpää en osaa sanoa... Ajatukset leijuu tuolla jossain kaukana Draco-raksupoksuhanipupusokeripalakultamussukan kanssa x)
- Kata
JinxAuror154

Twitchy little ferret, aren't you?

littlerose

  • ***
  • Viestejä: 56
  • This is my reality
Vs: Saanko luvan?
« Vastaus #7 : 05.05.2010 22:58:09 »
Hihii, kommentti!! Kiitos kovasti, sinun aamusi piristys oli minulle illan piristys ennen koneen sulkemista. :) Kiva kun tykkäsit!

MissWeasley

  • Rohkelikko
  • ***
  • Viestejä: 483
  • Too cute to be straight.
Vs: Saanko luvan?
« Vastaus #8 : 11.05.2010 16:18:03 »
Harry odotti selvästi toisen reaktiota, vastausta kysymättä jääneeseen kysymykseen.

Rakastatko sinä minua?

Tää oli kokonaisuudessaan tosi hyvä ja erityisesti pidin tuosta kohdasta  :) Loistavaa!

Ja anteeksi, jos toi lainaus ei nyt onnistunut rekisteröidyin tänne vasta eilen, eikä nää oo viä ihan hallinassa :P
Every time a child says
'I don't believe in fairies'
there's a little fairy somewhere
that falls down dead.

Neithan

  • Bitchking
  • ***
  • Viestejä: 307
  • Words are wind
Vs: Saanko luvan?
« Vastaus #9 : 11.05.2010 16:22:04 »
Ihana ficci, paransi päivääni entisestään. Repesin etenkin tuolle lopussa olevalle dialogille ja hanipupusokeripalakultamussukkaraksupoksulle. Myöskin Dudley katsomassa high school musicalia sai minut repeämään. Tosin minä nyt repeän vähän kaikesta. Mutta, kiitos, oli ihan mahtava ficci! :')
Tarinan kokonaisuus on hyvä ja toimiva, ficci on koko ajan pysynyt mielenkiintoisena ja löytyi paljon hauskoja kommentteja.
You can be anything you want to be
Just turn yourself into anything you think that you could ever be

Avatar by Raitakarkki

littlerose

  • ***
  • Viestejä: 56
  • This is my reality
Vs: Saanko luvan?
« Vastaus #10 : 11.05.2010 19:16:35 »
Miss Weasley: hyvin tuo lainaaminen onnistui! x)
Neithan: Kiva kun tykkäsit

Kiitos  kovasti kommenteista! :))

LittlePinkFreak

  • Vieras
Vs: Saanko luvan?
« Vastaus #11 : 15.08.2010 23:29:18 »
Aivan älyttömän ihana ficci!
Lainaus
"Rakastan sinua Draco"
"Kuulin jo"
"Rakastatko sinä minua?"
"Ja miksiköhän herra luulee, että istun sylissäsi?"
"Prinsseistä ei koskaan tiedä"
"En aio sanoa sitä vain mieliksesi!"
"Sano nyt, Draco kulta"
"Draco mikä?"
"Kultapuppeli"
"Yök, inhaa"
"Hanipupusokeripalakultamussukka –"
"Leikittelet elämälläsi Potter"
"– raksupoksu –"
"Hyvä on!!"
"Niin Draco?"
"Minä rakastan sinua, tyytyväinen?"
"Erittäin"
 

Repesin totaalisesti tolle kohdalle! Suloista, muuta en voi tähän sanoa! Kiitos tästä!  :D

Garesu

  • Vieras
Vs: Saanko luvan?
« Vastaus #12 : 16.08.2010 19:52:01 »
Mä oon ruvennu jostain syystä lukemaan näitä siirappificcejä kauheena ;D Kursorini klikkaa niitä melkein itsekseen. :D Tämä oli hyvin kirjoitettu, suloinen pieni ficci. Tämmösiä on mukava lukea kun on ihastunut ja kaikki on vaaleanpunaista. Mutta onneks et vääntänyt tästä väkisellä 10 luvun mittaista. Tämmöset toimii just näin, parin, kolmen luvun mittaisina. Mua tosin jäi vaivaamaan se, että Harry sanoi melkein heti sen jälkeen kun oli huomannut että oho, mähän tykkään Dracosta että minä rakastan sinua. Mua ärsyttää, jos ficeissä toimitaan ihan liian nopeasti.

Lainaus
Hän muisteli Dudleyn olleen täysin addiktoitunut kyseiseen elokuvasarjaan

Tälle nauroin ihan ääneen. :D Ajatus Duddipsista olohuoneen sohvalla, popcornikulho sylissä katsomassa silmät kiiluen kun Zac laulaa Vanessalle... On vastustamaton. ;D Aivan mahtava pieni lisä!

Kiitosta,

Garesu

Ninzja

  • ***
  • Viestejä: 34
Vs: Saanko luvan?
« Vastaus #13 : 22.12.2010 22:26:37 »
owwsss owws owsss

Ihuna toi loppu :3
Harry on tosi sulonen, mutta samalla tyhmä ku leikittelee hengellään tolleen,
ties mitä Dracsukka olis voinu tehä ;) Mutta hienoa, pojat sai onnellisen loppunsa ja elämä hymyilee...
Paremmin ei voisikaan mennä, ku on oma kulta kainalossa
Meijän äiti tekee teijän äidistä ruokaa.. Eiku MITÄHH? O.o