Njahaa, itse en valitettavasti kyllä yhtään tykännyt. Seuraa kriittistä tilitystä, varoitan!
Itse katsoin leffan tässä n. kuukausi sitten netistä, kun twilightiä oli hehkutettu niin kauan ja siitä oli kasvanut ihan ilmiö, ja tykkäsin kohtuullisesti - en sanoisi leffan olevan mitenkään erityisen hyvä, mutta teinikirjan filmatisoinniksi uskoin sen olevan ihan onnistunut.
Oletin siis kirjasarjan olevan jotain tosi hienoa ja lukaisin englanniksi kaikki 4 ilmestynyttä kirjaa ynnä keskeneräisen midnight sun - version (houkutuksen tapahtumat edwardin näkökulmasta), ja näin aiheeseen laajasti perehtyneenä olen vakaasti sitä mieltä, että koko sarja on aivan hirvittävää, HIRVITTÄVÄÄ soopaa.
Oikeasti odotin ihastuvani sarjaan, olen näetsen aina tykännyt fantasiaan taipuvista nuortenkirjoista, ja twilightia oli hehkutettu niin paljon jne että odotin sen tekevän potterit ja paljastuvan ihanaksi eeppiseksi sarjaksi nuortenromaanikuoressa, mutta ei! Lukeminen oli paikoin suorastaan tuskaisaa. Koko kirjasarja on kirjoitettu aivan käsittämättömän paskasti (smeyerin krjoittamista on usein luonnehdittu semihyvä fanfiction-tasoiseksi ja olen samaa mieltä), hahmot ovat ohuita, päähenkilöistä on hyvin vaikeaa pitää, juoni kusee, kaiken taustalla vaikuttava konservatiivinen, piilo-antifeministinen asennemaailma ottaa todella pahasti päästä, ja näin edelleen. En kertakaikkiaan käsitä, miksi sarja on saavuttanut sen suosion, mistä se nyt nauttii. Mielestäni se ei ole sitä ainakaan teknisesti ansainnut.
Tai no, otetaanpa takapakkia. Pystyn ehkä ymmärtämään miksi sarja on niin suosittu - se on aivan täydellinen superromanttinen self-insertion ficci, johon jokainen voi samaistua. Sekä Bella että edward ovat henkilöinä erittäin ohuita ja lähes persoonattomia, jolloin heidät on helppo kuvitella juuri omia fantasioita vastaaviksi. Kaikki kirjat on kerrottu Bellan ominaisuudettoman (ja ärsyttävän) minäkertojan kautta (lähes), mikä lisää romanttisuuden omakohtaista kokemusta. Edwardista taas ei kerrota juuri muuta kuin että tämä on aivan kä-sit-tämät-tö-män komea (tätä oikeasti hehkutetaan niin paljon että alkaa oksettaa), rikas, supernopea ja supervahva, iiiihanan kohtelias, ja tajuttoman, käsittämättömän, ehdottoman, stalkkerimaisen rakastunut minuun. Ei kun siis Bella-kertojaan.
Veikkaan että tässä on asian ydin; twilight-sarja selvästi iskee täysosumaa johonkin höttöromantiikan kaipuu-hermoon ihmisten sielussa.
En siis halua mitenkään tuomita tai haukkua ihmisiä jotka nauttivat Twilightien lukemisesta - jos jostain saa tunteita ja voimakkaita kokemuksia irti, hienoa! Lisäksi itse idea on aika hyvä, ja pohjajuonirakenteet lupaavia - mutta tekninen toteutus sitten murskaakin kaiken. En tiedä miksen sitten pystynyt tempautumaan samoin romantiikan pyörteisiin kuin niin moni muu. Veikkaan että muutama vuosi sitten olisin saattanut olla aivan täysillä mukana, mutta nyt ei vaan iske.
Itsekin jopa jossain määrin tykkäsin sarjan kahdesta keskimmäisestä osasta - Jacob on mielestäni hyvä hahmo, paljon elävämpi ja uskottavampi kuin pääpari, mutta kauttaaltaan jäi paha maku suuhun. Varsinkin Breaking Dawn on AIVAN käsittämätöntä paskaa, josaa kirjoittajan uskonto kuultaa mielestäni selkeästi paikoin asenteissa läpi - odottakaapa vaan kun luette sen.
Eniten ehkä ottivat päästä kaikki ne menetetyt mahdollisuudet. Niin monta lupaavaa hahmoa, jotka vedetään täysin vituiksi (mitä hittoa Alicen luonteelle tapahtuu, hä?)! Niin monta hienoa taustatarinaa, joita ei käsitellä! Niin monta hienoa mahdollista suuntaa, mihin tarinaa ei viedä! Kaikki se rakennettu jännitys, joka katoaa siedettävän loppukliimaksin puuttuessa! Aah,Twilight olisi hyvissä käsissä oikeasti voinut olla jotain tosi hienoa.