Kirjoittaja Aihe: Neljän tuvan kelmejä, S, (2/4) Kelmit eri tuvissa -AU  (Luettu 1764 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 138
  • Kurlun murlun
Ficin nimi: Neljän tuvan kelmejä
Kirjoittaja: Ayu
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Saa arvata
Genre: Draama, AU

A/N: En tiedä ollenkaan, onko tällainen AU kovinkin yleinen tai vastaavaa, mutta olin jo jonkin aikaa pyöritellyt tätä pienessä päässäni ja sain viimein inspiraation tuoda ajatuksia paperille. :D Lukuiloja!



***



Rohkelikko



Väsymyksestä kömpelö käsi hapuili yöpöydältä silmälaseja ja hiljalleen James Potter alkoi tajuta, ettei tornissa kuulunut edes kotitonttujen hiiviskelyä saati että hän olisi kuullut tupatovereidensa valmistautuvan aamiaiselle. Mokomat ruojat olivat todella jättäneet hänet oman onnensa nojaan ja autuaan onnellisena nukkumaan ohi arjen aamurutiinien. Sapekkaasti mutisten nuorukainen riuhtaisi sänkynsä verhon sivuun ja kiskoi tuolin selkänojalla yönsä viettäneen kaapunsa pään yli niin nopeasti kuin pystyi siitäkin huolimatta, että silmälasit menivät vinoon.

Ravatessaan puolijuoksua linnan käytävillä James tiedosti nukkuneensa ensimmäisestä oppitunnista vain vartin verran. Jos menetetty aika olisi ollut yhtään pidempi, hän olisi luultavasti kääntynyt takaisin ja viettänyt lokoisan tovin oleskeluhuoneen parhaassa nojatuolissa. Aamun ensimmäinen tunti sattui silti olemaan loitsuja, eikä Jamesin mielessä ollut useinkaan käynyt tieten tahtoen lintsata kyseisestä oppiaineesta. Vaikkapa taikuuden historian kohdalla tilanne olisi ollut hyvinkin eri maata.

Professori Lipetit ei näyttänyt erityisen ilahtuneelta hänen mutistuaan pahoittelunsa myöhästymisen johdosta, mutta leppoisan luonteensa ansiosta tämä näytti tuokion kuluttua jälleen omalta höpsähtäneeltä itseltään. James istahti raskaasti alas samaan seurueeseen tupakavereidensa kanssa ja mulkaisi jokaista hiljaa hekottavaa naamaa kulmiensa alta.

Jamesin väsyneet ajatukset eivät jaksaneet keskittyä professori Lipetitin luentoon uhkaavasti lähestyvistä V.I.P.-kokeista. Vakaasti uskoen, että joku kyllä valistaisi häntä uudemman kerran aiheesta, hän antoi katseensa harhailla kiireettömästi luokassa. Hänen silmänsä pysähtyivät hetkeksi aina niin viehättävään Lily Evansiin ja kohdistuivat sitten joukkoon puuskupuheja, jotka jakoivat aamun loitsutunnin heidän kanssaan joka torstai. Melkein jokaisen huomio oli kiinnittynyt opettajaan, vaikkakin James epäili muutaman olevan yhä vähintään puoliksi unessa lasittuneesta katseesta päätellen.

Yksi pojista istui paikallaan suorastaan omituisen ryhdikkäästi ja tämän sulkakynä juoksi pergamentilla sellaisella nopeudella, että James kuvitteli sen tai vaihtoehtoisesti pojan käden olevan noiduttu. Ilmeisesti tämä halusi panna ylös vähintään joka toisen Lipetitin lausuman sanan. Ei Puuskupuhin tupalaisilla suotta ollut ahkerien oppilaiden mainetta.

Peter Piskuilan ei ollut sinänsä silmiinpistävän omituinen, mutta jokin siinä merkillisen värittömässä tukassa ja tihrustavissa silmissä sai Jamesin huokaisemaan samalla tavalla kuin hän aina teki katsoessaan jotakuta, jota piti poikkeuksellisen sääliteltävänä yksilönä. Ei hän tieten tahtoen välittänyt olla ilkeämielinen poikaa kohtaan, mutta kenelle tahansa oli selvää, että verrattuna toisiinsa he kaksi olivat kuin eri maailmankaikkeuksista. Hän oli muutaman kerran jutellut pojan kanssa ja todennut Piskuilanin ihan mukavaksi hepuksi, joskin vaikutti siltä, ettei tällä juurikaan riittänyt kykyä ymmärtämään juuri mitään sarkasmilta haiskahtavaa.

Oli kuin Piskuilanin nenä olisi värähdellyt melkein rottamaisesti, ja viimeistään se havainto sai Jamesin kääntämään päänsä takaisin kohti professoria. Kaikkea sitä.

”Keskittyykö herra Potter?” Lipetit tiukkasi lupsakkaan tyyliinsä. ”Nämä asiat ovat varsin tärkeitä!”

”Kyllä, professori”, James vakuutti ja tehdäkseen vaikutelmasta uskottavamman kumartui takaisin pergamenttinsa ylle. Luultavimmin loppuaika V.I.P-luennosta menisi jonninjoutavuuksien piirusteluun tähdellisemmän tekemisen puutteessa. Kenties hänen olisi ollut syytä ottaa mallia Piskuilanista ja alkaa siinä siunaamassa kirjoittaa sulkakynä savuten ensiluokkaisia muistiinpanoja.


« Viimeksi muokattu: 13.12.2016 22:02:55 kirjoittanut Ayudara »
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 138
  • Kurlun murlun
Vs: Neljän tuvan kelmejä, S, (1/4) Kelmit eri tuvissa -AU
« Vastaus #1 : 13.12.2016 22:02:30 »

Puuskupuh



Ruokahetket Suuressa salissa olivat ensimmäisen luokan tervetuliaispäivällisestä lähtien olleet Peteristä päivän kiusaannuttavimpia tuokioita. Sen lisäksi, että koko koulun oppilaat kokoontuivat samaan aikaan samaan paikkaan popsimaan vatsansa täyteen kotitonttujen loihtimia ruokalajeja, ateriahetket näyttäytyivät pitkälti sosiaalisina jutustelutuokioina, mikä taas jätti hänet usein tehokkaasti ulkopuoliseksi.

Hän ei sinänsä määritellyt itseään hylkiöksi, mutta monet hänen tupatovereistaan pitivät häntä sen verran omissa oloissaan viihtyvänä, etteivät määräänsä enempää jaksaneet ottaa häntä mukaan keskusteluihinsa. Se oikeastaan sopi Peterille. Usein kaiken maailman pinnalliset puheenaiheet sujahtivat ohi korvien sangen vaivatta, eikä hän välittänyt tarkentaa porukassa kuulemiensa juttujen yksityiskohtia pudottuaan kärryiltä enemmän kuin kahdesti.

Peter käänsi mehukannuun nojaavasta raskaasta kirjastaan sivun toisensa perään saamatta aikaiseksi lusikoida kanakeittoa suutaan kohti. Oli tyystin hänen tapaistaan uppoutua sillä tavalla pergamentteihin ja muihin kirjallisuuden tuotoksiin niin täysin, että ympäröivä maailma muuttui tuota pikaa sumuiseksi uneksi. Vilpittömästi hän saattoi todeta keskittymiskykynsä suorastaan ilmiömäiseksi. Sen lisäksi, että siitä ominaisuudesta oli opinnoissa konkreettista hyötyä, vuosikurssilaisten jorinoiden kuuntelu luonnistui hetkessä paljon näppärämmin osan mielestä vaellellessa jossain toisaalla tai kerratessa aikaisemman oppitunnin sisältöä. Odotukset ylittävät ja silloin tällöin Upeat arvosanat korvasivat hänen kömpelyytensä sosiaalisissa tilanteissa. Ei hän varsinainen älyn jättiläinen voinut väittää olevansa, mutta sitkeä kertaaminen oli avain onnistumiseen monessa asiassa.

Peter levitti loitsutunnilla kirjoittamansa pergamenttiliuskan pöydälle eteensä ja käänsi kirjansa sivua, kun äkillinen kiljahdus tavoitti hänet vähän matkan päästä.

”Ota se kiinni, Peter!”

Hän ei aivan ehtinyt tarkentaa, mistä oikein oli kyse, kun terhakka rupikonna jo loikkasi melkein hänen lautaselleen ja jatkoi vikkeliä pomppujaan päätyen viittä vaille salaattikulhoon. Täysin varoittamatta käynyt kohtaaminen sai Peterin huudahtamaan yllätyksestä ja kavahtaessaan kauemmas hän tuli pyyhkäisseeksi pergamentin kaaressa lattialle.

”Takaisin, Marvin!” Vaaleahiuksinen tyttö hänen vuosikurssiltaan harppoi pöydän viertä ja syöksähti pyydystämään karkuun kipaisseen lemmikkinsä. Pidellessään rimpuilevaa konnaansa tämä nyökytteli jollekulle anteeksipyynnöt häiriöstä, mutta Peter ei nähnyt kenelle, sillä hän oli liian keskittynyt pergamenttinsa etsiskelyyn.

”Tämä taitaa kuulua sinulle”, sanoi rauhallinen ääni hänen takaansa, ja Peter melkein säpsähti uudelleen.

Korpinkynnen valvojaoppilas Remus Lupin ojensi rullalle kiertynyttä pergamenttia hänelle.

”Kiitos”, Peter mutisi ottaessaan muistiinpanonsa takaisin. ”Ei ollut tarkoitus metelöidä näin”, hän harmitteli, vaikka järjellä ajateltuna hänellä ei ollut ollut mitään tekemistä rupikonnan karkumatkan kanssa. Päinvastoin, hän oli viaton sivullinen uhri. Lupin oli kuitenkin valvojaoppilas ja senkaltainen auktoriteettiasema herätti luonnollisesti kunnioitusta, jopa epämääräistä tarvetta nöyristellä.

”Eipä se mitään”, Lupin sanoi hyväntahtoisesti ja kääntyi palatakseen oman tupansa pöytään. ”Toki jos minulta kysytään, lemmikkien olisi paras jäädä oleskeluhuoneisiin oppituntien ajaksi.”

”Ashleyn rupikonna tekee kaikki hulluksi missä tahansa”, Peter hymähti lopuksi ja paneutui takaisin kirjallisuuteensa. Samalla hän tiedosti käyneensä pitkästä aikaa keskustelun, joka lyhyydestään huolimatta oli tuntunut avartavalta ja vieläpä mukavalta. Hän ei tuntenut Remus Lupinia henkilökohtaisesti, mutta nopeana johtopäätöksenä hän oletti, ettei myöskään tämä välittänyt tuhlata aikaansa turhanpäiväisiin heppoisuuksiin ja toimi elinpiirissään vastuullisena esimerkkinä.

Kai sellaista saattoi olettaakin Korpinkynnen valvojaoppilaalta.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Aqualiljo

  • ***
  • Viestejä: 6
Vs: Neljän tuvan kelmejä, S, (2/4) Kelmit eri tuvissa -AU
« Vastaus #2 : 15.12.2016 20:04:29 »
Mielenkiintoinen idea!
En ole törmännyt tällaiseen aiemmin, mutta tätä oli kiva lukea. :) Pakko myöntää, että tuntui oudolta, etteivät kelmit olleet tavallinen nelikko, mutta kenties jotain ehtii vielä tapahtua..? :D Kelmit oli jaettu loogisin perustein eri tupiin ja luonnollisesti Lupin on valvojaoppilas. Hahmot on kivasti kuvailtu ja sekä Jamesin että Peterin hahmojen olennaisimmat luonteenpiirteet ovat tallella. Voisi olla kiva saada vieläkin syvällisempää tietoa kelmien ajatuksista, mutta toisaalta se voi olla haastavaa tämän pituisissa teksteissä. Plussaa ainakin omiin silmiini virheettömästä ja sujuvasta tekstistä! :)
Kiitos ja seuraavia osia odotellen!