Arte, mulla on sama ennakko-oletus voittajista, että ne on jotenkin erikoisempaa tavaraa ja liian outoja mun makuun. Aika usein voittajia lukiessa olen löytävinäni sen erikoisen seikan, mikä on ratkaissut kirjalle voiton ja myhäilen, että arvasinpa
Joskus mietin, kokeeko voittajan valitsija painetta siitä, että voittokirjan pitäisikin olla ns. erikoinen ja jopa jollain tavalla raflaava. Mun tuttavapiiristä moni vähemmän kirjoja lukeva elää siinä käsityksessä, että Finlandia-palkinto annetaan sen vuoden parhaalle kirjalle jonkun äänestyksen tai asiantuntijaraadin valinnan perusteella, eli että voittaja oikeasti olisi tiukan seulan läpäissyt vuoden absoluuttisesti paras kirja. Silloin jos lukee vuodessa vain yhden kirjan ja valitsee Finlandia-voittajan, saattaa käsitys suomalaisesta nykykirjallisuudesta olla esim. just niin kuin mulla aikaisemmin eli tylsää ja outoa
Toki makuja on monia ja se mikä mulle on outoa, on varmaan monelle ihan normisettiä. Ja kiitos että palautit mun mieleen Missä kuljimme kerran! Oon lukenut Westöltä pari muuta kirjaa ja tykkäsin hänen tyylistään, mutta juuri tuo on jäänyt aina muiden lukuprojektien varjoon.
Thelina, en pysty osoittamaan tarkasti, mikä mua Oneironissa vaivasi, mutta muistan että tunnelma oli siinä tosi raskas. Muistan eläneeni itse juuri samaan aikaan vähän hankalampaa elämänvaihetta, ja varmaan ahdistusta oli omassa elämässäkin riittämiin ilman lukuharrastustakin... Ylipäätään musta on kiinnostavaa miten voimakkaasti vaikka elämäntilanne ja ikä vaikuttaa lukukokemukseen. Toisinaan tiedostan hyvin selvästi jonkun kirjan luettuani, että olisin tykännyt tästä nuorempana tai jos olisin lukenut sen lomalla rentoutuneena ajan kanssa. Joskus jopa liian monen samaan aihepiiriin liittyvän kirjan jälkeen tulee täyskyllästyminen ja fiilis periaatteessa hyvän kirjan kohdalla on, että hohhoijaa taas tätä samaa
Luin vähän aikaa sitten Katja Ketun Rose on poissa, ja ymmärsin kyllä miksi monet ovat sitä kehuneet ja pystyin nauttimaan kielestä ja juonikin tempaisi otteeseensa, mutta silti olin lähinnä helpottunut kun sain kirjan loppuun. Mulla oli meneillään vaihe, jolloin olin tosi kiinnostunut sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, ja olin tosi uppoutunut siihen maailmaan. Ketun kohdalla tuli sitten se stoppi, enkä olisi jaksanut enää yhtään vähemmistöjen ja naisten sortamiseen liittyvää materiaalia, vaikka aihe on tosi tärkeä.