Lmao, tsemppasin ja kirosin vuorotellen kumpaakin joukkuetta ja iskä vain vieressä ihmetteli, kumman puolella oon olevinani. En olisi parempaa finaalia voinut toivoa, kahden symppaamani joukkueen kohtaaminen ja laadukas, tasainen, pitkälle venyvä matsi oli hienointa vähään aikaan. Oon yhä jossain hämmennyksen ja onnellisuuden rajamailla tuosta finaalipelistä.
Siinä näpäytys kaikille, jotka luulivat Saksan vain marssivan Argentiinan yli voittoon. Kyllähän se paremmuus aika selväksi tuli ja ansaittu voitto Saksalle, mutta oon ylpeä siitä, miten hienolla ja toimivalla taktiikalla Argentiina pystyi ennakkosuosikin haastamaan. En mä olisi todellakaan uskonut näistä pojista finaaliin asti turnauksen alussa, mutta sinne ne meni ja hienon, viihdyttävän taistelun pistivät pystyyn kaikkien takaiskujen jälkeen. Paikkojakin oli, ja peli olisi voinut päättyä ihan kummin tahansa, mutta loppupeleissä oon ihan tyytyväinen, että Mannschaft sen vei. Pitkään tää Jogin nuori ja nälkäinen huippujoukkue on mestaruuksia metsästänyt ja lähellä ollut, ja kyllä tämä oli hieno kruunu sille matkalle. Siinä missä Argentiinasta ehkä pitkin turnausta heijastui sellainen tehdään mitä pystytään ja toivotaan parasta -meininki, niin Saksasta välittyi se todellinen voitontahto ja määrätietoisuus. Ja kun kaksi näin tasaista joukkuetta kohtaa, niin kyllä ne pelit vain tuppaa ratkeamaan sitten siellä henkimaailman ja asenteiden tasolla. Mutta joo, oon iloinen sekä voitosta että pelistä, ei tullut tuollaista rumaa massacreta kuin Saksan ja brassien peli tai tuo maailman turhin ja surullisin pronssipeli (fo real, pronssimatsit pois näistä turnauksista, ihan pelkkää lyödyn lyömistä ja todella epäviihdyttävää katsottavaa, kun kaksi hävinnyttä ja epämotivoitunutta jengiä vähän pallottelee keskenään ja pahimmassa tapauksessa tulee ihan tarpeettomia loukkaantumisia vielä sivuoireina).
raitakarkkiin yhdyn siinä, että Messin valinta turnauksen parhaaksi pelaajaksi oli erittäin kyseenalaista. Selostamossa otettiin kantaa siihen, että Messi pitkälti johti Argentiinan joukkuetta, mutta kun eilistä matsiakin katsoi, niin useammin Mascherano siellä mainittiin tekemässä ratkaisuja. Jos vaarallisista tilanteista puhutaan, niin aika moni niistä lähti Maschen katkoista ja syötöistä keskikentän pohjalta. Imo olisi ollut oikeus ja kohtuus, että Manuel Neuer olisi vienyt parhaan maalivahdin tittelin lisäksi myös sen parhaan pelaajan pystin. Vaikka Saksa onkin joukkue ja sieltä on vaikea poimia yhtä selkeää työmyyrää ja ratkaisijaa, niin minusta Neuer oli kyllä sellainen, ja lisäarvona suoritukselle vielä se, että nyt viimeistään maalivahtivalmentajat ympäri maailmaa käyttävät Neueria esimerkkinä omille suojateilleen siitä, miten moderni huippumaalivahti lukee peliä ja luo tilanteita sen sijaan, että tekisi pelkkää torjuntatyötä maalilla.
Reusin paidan tuominen mukaan sinne palkintojen jakoon ja juhlatilaisuuksiin oli upea, upea ele maajoukkueelta ja kyllä nousi tunteet pintaan. Todella herrasmiesmäinen ele muistaa loukkaantunutta joukkuetoveria. Götzen maali niin ikään ansaitsee jäädä historiankirjoihin, huikea suoritus noin nuorelta ja lahjakkaalta kaverilta ja vähän jo kirosin, että hän meinasi jäädä turnauksessa Klosen varjoon (ei Klosessa mitään vikaa, legendaarinen pelaaja ja nostan hattua etc, mutta Götze on oikeasti ihan helvetinmoinen lahjakkuus, joka missä tahansa muussa joukkueessa olisi takuulla avauskokoonpanossa), mutta sieltä Götzinho tuli ja iski.
Albicelesten fanina argujen pettyneet ilmeet kirpaisivat ofc, mutta kuten sanottu, he pelasivat todella hyvin niillä eväillä mitä oli, Sabella teki valmentajana huikean suorituksen, että päästiin tänne saakka ja tosissaan haastettiin Saksa loukkaantumisista huolimatta, ja Argentiinassa ei todellakaan pitäisi olla aihetta minkäänlaiseen omien pelaajien parjaamiseen ja mellakointiin. Paikkoja oli ja ne failattiin, mutta se on futista ja aina ei vain ole onnenpäivä. Higuaín paitsiossa tuli turnauksen aikana melkein yhtä tutuksi lausahdukseksi kuin Robben maassa tai Neuer kaukana maaliltaan. Tätä tapahtuu.
Kaiken kaikkiaan olipahan taas mieleenpainuva ja hieno turnaus, neljän vuoden odotus todella palkittiin! Tästä voisi spekuloida vaikka sun mitä, mutta siitä voisi tulla aikamoinen romaaniviesti. Tosin miksikäs en alkaisi veistellä sellaista, koska mitä ihmettä muutakaan mä nyt sitten teen taas elämälläni, kun nämä on ohi...?
Kauhea ajatella, miten kaukana tulevaisuudessa ollaan, kun nämä skabat seuraavan kerran pelataan. Onneksi on EM:t tuossa välissä vähän helpottamassa futisikävää ja lyhentämässä odotusta.
Saksaa on jo muutama hehkuttanutkin, mutta miten muuten fiilikset kisoista?
Mitä jäi päällimmäisenä mieleen tai keitä? Täytyy sanoa, että itse löysin Meksikon NT:n ja Kolumbian tämän turnauksen myötä. Guillermo Ochoa ihan huikea maalivahti Meksikolla ja muutenkin pelaajakaluston laatu pisti silmään, sääli, että turnaustaival loppui niin lyhyeen heillä. Kolumbialta jäi mieleen ofc James Rodriguez, ja toivon, että setä Perez nyt on silmänä ja korvana miekkosen suhteen. Nuori ja lahjakas maalintekijä, joka haaveilee Realissa pelaamisesta - I do want him. (Huomattava yhdennäköisyys Robinin kanssa on niin ikään plussaa! ++ :DD just kiddin' but my point still stands, olisi kiva nähdä kaveri valkopaidassa.)
Negatiivisina mieleen jäivät Italia, Uruguay ja Portugali sekä Espanja. Kaikilta neljältä joukkueelta odotin enemmän ja laadukkaampaa pelaamista, Edinson Cavani Uruguaylla oli hirveä pettymys näissä kisoissa. Kyseessä kuitenkin entinen Serie A:n maalikuningas, joten en odottanut Uruguayn maalinteon olevan niin täysin yhden ihmissyöjän harteilla. Italia pelasi upean pelin Englantia vastaan, mutta sen jälkeen floppasi ja pahasti syistä, joita on vaikea edes analysoida. Yhtäkkiä syöttömylly ei vain toiminut ollenkaan ja maalintekotehot putosivat pakkaselle, palattiin ikään kuin takaisin puolustuspelaamiseen, joka ei sekään toiminut oikein mitenkään. Ihme sekoilua. Portugalista ja Espanjasta ei tarvinne edes alkaa, kaikki nähtiin mitä tapahtui ja mitä ei tapahtunut. Tuolla pelaajamateriaalilla ei voi failata noin pahasti.
//Ai niin, ja jos saan vähän futisslashata niin pidätin hitto soikoon hengitystä tässä vaiheessa ja olin että mitä sviidua!
Schweinski!OTP-teasing.
Video.///Ja Mundo Albicelesten artikkeli
An Argentina To Be Proud Of selittää oikeastaan kattavammin feelsini tästä Albicelesten kisataipaleesta.
"So this is Argentina's World Cup 2014 story... heart breaking, yet memorable. Shortcoming, yet successfull. All I can say is that I am extremely proud of this team and this tournament just made me love Argentina more and more. Following the Albiceleste is a way of life, and even if it's filled with heartbreaks and pain, there's no other team I'd rather support."
