Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut jälleen voitosta!
Tällä kertaa valitsin listauksestasi tämän tekstin, koska minun teki mieli lukea jotain Potteria ja tämänhetkisiin kevättunnelmiin sopiva nimi houkutteli minua. Onneksi houkutteli, koska voi mikä ihana raapale täältä löytyikään!
Minä en millään väsy siihen, että Dumbledore kuvataan tällaisena elämää nähneenä ja kaikesta oppineena ja viisastuneena hahmona, joka kuitenkin kaikkien kokemustensa ja koettelemustensakin jälkeen jaksaa nähdä hyvää ympärillään ja iloita siitä. Hänellä on ihailtava kyky samaistua nuorten kokemuksiin, mikä varmaan osittain tekeekin hänestä niin hyvän ja pidetyn rehtorin. Dumbledoren asemassa olisi niin helppo kyynistyä ja jäädä roikkumaan omiin vastoinkäymisiin ja epäonnistumisiin, joista nuorten pulppuava elämänilo jatkuvasti muistuttaa, mutta Dumbledore ei kuitenkaan anna katkeruuden myrkyttää mieltään liiaksi. Ehkä hän ymmärtää, ettei muiden onni ole koskaan itseltä pois. Ehkä hän myös osaa keskittyä hyviin muistoihin, joita tässäkin tekstissä tulee ihanasti ilmi. Esimerkiksi Arianaan liittyy varmasti paljon kipeitäkin muistoja, mutta yhtä elävänä mieleen palaa kuitenkin Arianan nauru ja huolettomuus. Samoin vaikka rakkaus joskus kohdistuikin väärään ihmiseen, se oli kuitenkin rakkautta, ja se oli varmasti opettavaista. Villasukille on pakko antaa erityismaininta, koska Albus on kyllä juuri sellainen hahmo, jonka rakkaus siivittää ajattelemaan niinkin arkista asiaa kuin villasukkia! ♥ Minusta on jotenkin niin hieno näkökulma, että rakkautta - ja naurua ja elämää - on monenlaista ja moneen kohdistuvaa, mutta kaikessa siinä on kuitenkin omanlaistaan hyvää ja kaunista.
Pidän kovasti tämän tekstin kevätkuvauksesta, joka herättää kevään henkiin ja tuo sen ihan iholle. Erityisesti minua viehättävät auringon eri sävyissä säteilevät käytävät, koska on ihan totta, ettei auringonvalolla ole vain yhtä sävyä, vaan se voi näyttää ihan erilaisilta eri aikoihin ja eri paikkoihin ja materiaaleihin osuessaan! Ihastuttava luonnehdinta. Myös käytävien tyhjeneminen kevään koittaessa vetoaa minuun, koska se on varmasti yksi niistä konkreettisista merkeistä, jotka kertovat kevään saapumisesta niin luontoon kuin ihmisten mieliinkin.
Tässä raapaleessa on sellaista ihanaa kevään ilosanomaa ja sen herättämää rakkauden voimaa, joka leviää ihmisestä toiseen. Kiitos, pidin! -Walle