Kirjoittaja Aihe: Surkusiipiset, Sirius/Charlie, jouluangstfluff, one-shot, S  (Luettu 5676 kertaa)

RoastedGarlic

  • pullatyttö
  • ***
  • Viestejä: 1 313
  • ilonpilaaja
    • Milkshakespeare
Ficin nimi: Surkusiipiset
Kirjoittaja: RoastedGarlic
Genre: jouluangstfluff
Ikäraja: S
Paritus: Sirius Musta / Charlie Weasley
Disclaimer: Rowling omistaa kaiken omakseen tunnistamansa. En minä tästä hyödy.
Summary: Ja hän nojasi päänsä minun olkapäähäni, eikä kumpikaan sanonut mitään, joten siinä me sitten olimme, kaksi maailman yksinäisintä miestä viettämässä joulua.

A/N: Tapahtui räpellysfabossa ”2 tuntia sitten”: Kirjottakaa joku Bill/Siriusta tai Charlie/Siriusta? Jotain jouluslashia? Ja mitä tekee RoastedGarlic jonka pitäisi jo olla nukkumassa. OHO. Pahoittelen kyseenalaisen laatuista otsikkoa, nyt ei vaan irronnut. Ja tässä on tosiaan Charlien PoV, mutta se nyt taitaa käydä selväksi jo muutenkin aika alussa.



Surkusiipiset


Minä lähdin pakoon kaikkia niitä leijuvia mistelinoksia. Koko talossa ei ollut juuri muita kuin minun perheenjäseniäni, enkä minä heitä suutelisi. Tietenkään. Siitä huolimatta jokainen misteli muistutti minua siitä, mitä minulla ei ollut. Olihan se hieman typerää haaveilla rakkaudesta ja lämmöstä ja pehmeydestä ja vieraista huulista jotka tulisivat tutuiksi, ja siitä että kaksi ihmistä jotenkin ymmärtäisivät toisiaan paremmin kuin itseään. Mutta joulu sai minut tuntemaan itseni jotenkin tavallistakin yksinäisemmäksi: äiti ja isä valssasivat hiljaa Selestina Taigorin tahtiin ja olivat niin pirskatin rakastuneen näköisiä, eikä minulla ollut täällä yhtäkään unkarilaista sarvipyrstöä, johon voisin kiinnittää huomioni, jotta unohtaisin, ettei minun olemassaoloni oikeastaan kiinnostanut ketään.

En jotenkin tullut ajatelleeksi, että Hiinokan – Surkusiiven, niin kai se nykyään oli - luona voisi olla joku toinenkin. Mutta olihan siellä, totta kai siellä oli. Seinää vasten nojaillen istui mies, joka vietti joulua omassa talossaan mutta näytti silti yksinäisemmältä ja eksyneemmältä kuin minun peilikuvani aamuisin ennen kuin ehdin piilottaa ei-toivotut tuntemukset arjen alle. Siriuksen mustat hiukset olivat kammatut ja ylettyivät pienelle poninhännälle. Hänellä oli tummanvioletti samettipuku, jouluillalliselta jäänyt, se näytti olevan väärässä paikassa olkien ja sulkien keskellä. Kasvoilla oli vieläkin Azkabanin varjo, joka ei kai koskaan hälventyisi, se maalasi haileat mustat renkaat hänen silmiensä ympärille ja sai toivomaan että häntä voisi halata kunnes se kaikki paha irrottaisi ja kaikkoontuisi.

Sirius ei kai olisi huomannut minua, mutta Hiinokka huomasi. Minä kumarsin, Hiinokka vastasi lähes välittömästi, ja sitten minä jotenkin päädyin istumaan Siriuksen viereen. Olisin varmaan voinut sanojakin keksiä, mutta jotenkin kaikki ne tuntuivat niin typeriltä ja loppujen lopuksi jokaista rykäisyä seurasikin hiljaisuus. Sirius silitti makaamaan käynyttä Hiinokkaa puolihuolimattomasti ja minä unohduin tuijottamaan hänen kätensä liikettä. Siinä oli jotenkin joulu.

Silitin sitten minäkin. Kävi niin, että minun arpinen käteni osui hänen surullisensileisiin sormiinsa, jotka kai olisivat jo halunneet ulos tästä talosta, tarttua taikasauvaan ja heitellä kirouksia niiden ihmisten päälle, jotka olivat pilanneet hänen elämänsä. Kukaan ihminen ei ollut koskettanut minua niin kovin pitkään aikaan, eikä kai häntäkään, koska hän melkein veti kätensä pois, mutta jätti sen sitten siihen kuin kokeeksi, ja niin minä huomasin silittäväni Hiinokan sijasta Siriuksen kättä. Ja hän nojasi päänsä minun olkapäähäni, eikä kumpikaan sanonut mitään, joten siinä me sitten olimme, kaksi maailman yksinäisintä miestä viettämässä joulua, me kaksi jotka olimme riisuneet tyytyväisyyden ja kiivenneet talon ylimpään kerrokseen istumaan heinien päälle. Olemaan rauhassa surullisia.

Tavallaan hupaisaa on se, että minä pakenin mistelinoksia, mutta huomasinkin sitten suutelevani Sirius Mustaa huoneessa, jossa ei näkynyt jälkeäkään mistelistä. Ei minun ollut tarkoitus, minun piti vain katsoa häntä silmiin ja sanoa jotakin lohdullista, mutta hänen silmänsä eivät katsoneetkaan minun ohitseni niin kuin ihmisten silmät yleensä, vaan ne katsoivat minuun, ja minusta tuli jotenkin ihmeellisen nälkäinen. Minä vilkaisin hänen huuliaan aivan vahingossa. Ylähuuli oli hieman kaartunut vasemmalle. Se katse kesti ehkä puoli sekuntia, ja sitten minä otin itseäni niskasta kiinni ja käänsin silmäni takaisin hänen silmiinsä, mutta ne olivatkin eksyneet puolestaan minun huulieni suuntaan, ja sitten minä vain annoin periksi ja ojennuin ja hän kumartui vastaan eikä vaikuttanut ollenkaan harmistuneelta siitä, että vietti jouluaan suutelemalla minua.

Aamuyöllä me hiivimme portaita alas keittiöön. Jos nyt emme varsinaisesti käsi kädessä, niin kyllä hänen sormensa jotenkin minun sormiini olivat kietoutuneet. Pimeää oli, mutta en pelännyt törmääväni seinään, koska Sirius kyllä tunsi tämän talon. Niin vain kävi, että jotakin päin minä kuitenkin kävelin, ja minä epäilen että Sirius johdatti minua tahallaan harhaan ihan vain jotta hänen äitinsä muotokuva näkisi meidät yhdessä, ja jos tämä epäilys osuu oikeaan, niin suunnitelma oli kovin menestyksekäs, ja mikäli olisinkin väärässä, ei lopputulos erityisen harmillinen ollut.

Rouva Mustan muotokuva revähti auki ja avasi jo suunsa huutaakseen, mutta huomasi sitten poikansa suutelemassa verenpetturiperheen poikaa ja järkyttyi niin syvästi, ettei saanut sanaa suustaan. Maali tihkui ulos kankaasta verisinä kyyneleinä.

Jos minä en ihan väärin tuntenut, niin kenties Sirius hieman hymyili minun huuliani vasten.




A/N2: Rakas joulupukki, tänä jouluna toivon kommentteja uuteen ficciini. Toivottavasti lukijat jättävät edes pienen puumerkin itsestään! Olen ollut kiltti tänä vuonna. Rakkaudella, RoastedGarlic
« Viimeksi muokattu: 26.05.2015 01:11:23 kirjoittanut Kaapo »
"Pardon me for breathing , which I never do anyway so I don't know why I bother to say it, oh God I'm so depressed. Here's another one of those self-satisfied doors. Life! Don't talk to me about life." -Marvin

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 984
Oih, ihanaa :D
Enpä todellakaan osannut odottaa, että joku oikeasti kirjoittaisi randomilla heittämästäni paritustoiveesta jotain näin... syvää?
Tykkäsin hirveästi tämän tunnelmasta, samaan aikaan niin synkän siniharmaata ja angstisen viileää, mutta joulua ei silti missään nimessä voinut sivuuttaa, koska se kuulsi sieltä alta koko ajan. Sellainen selkeä pohjalämpö? Olenpa hyvä selittämään...
Tässä oli paljon sellaisia kohtia, jotka saivat pysähtymään tai muuten vaan henkäisemään jotenkin ihastuneesti.
Kuten vaikkapa tämä:
Lainaus
Sirius silitti makaamaan käynyttä Hiinokkaa puolihuolimattomasti ja minä unohduin tuijottamaan hänen kätensä liikettä. Siinä oli jotenkin joulu.
Tuo jälkimmäinen lause, jotenkin yksinkertaisen ihana<3

Lainaus
Pimeää oli, mutta en pelännyt törmääväni seinään, koska Sirius kyllä tunsi tämän talon.
Tämäkin ihan vaan ensimmäisen sanojen järjestyksen takia, jotenkin Charliemainen tai jotain? Persoonallinen tuollaisena^^

Lopetus oli myös kiva, Rouva Musta oli osuva lisä. Sekin oli hyvä, ettei Charlie tuntenut oloaan mitenkään hyväksikäytetyksi koko tilanteesta. Ja maalikyyneleet, tosi hieno kuva. Jännää sinänsä, että jotenkin itse sain tässä Siriuksesta semmoisen vaikutelman, että se olisi jotenkin nuorempi kuin Charlie. Saattaa johtua siitäkin, että miellän Charlien Siriusta huomattavasti kookkaammaksi, ja Charlie oli muutenkin tämän ficin kantava voima. Sirius oli enemmänkin sellainen vähän surullinen varjo, joka ei jaksanut käyttäytyä kuin aikuinen, vaan lapsellisesti härnäsi äitinsä muotokuvaa ja muutenkin leikki nuorempaa kuin olikaan. Sympaattinen vaikutelma^^ Samanlaista "heikompaa" Siriusta näkee usein myös Sirius/James -ficeissä.

~Violet kiittää ja toivottaa hyvää joulua :)

I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

Swizzy

  • queen
  • ***
  • Viestejä: 1 009
  • have some pride
    • High-functioning fangirl
Oiih, ihanaa... Täydellisen ihanan suloisen angstinen. Ihanan kaunista kuvausta, juuri sellaista mitä rakastan. Muutenkin koko ficci oli kaunis, siinä oli ihanasti tunnetta. En ole ennen ymmärtänytkään kuinka paljon pidän Charliesta. Siriuksen angstipuoli tuli tässä hienosti esiin. Hiinokka oli kiva (miten nyt oikein sanoisin) yhdistävä asia. Joulukin tuli selkeästi esille, se sopi tähän hyvin. Tykkäsin ihan älyttömästi, mikä on lievästi sanottu, se ei riitä kuvaamaan sitä. Jäi sellainen ihana jouluangstfluff-tunne, ja on hienoa jos tekstistä jää joku tunne, ainakin mun mielestä.
Rakastuin tähän.

Swizzy


22.3.2013 & 17.2.2015 ♥ raison d'etre

Ava: Demeter, banneri: minä

RoastedGarlic

  • pullatyttö
  • ***
  • Viestejä: 1 313
  • ilonpilaaja
    • Milkshakespeare
Aaw noin monta pitkää ja ihanaa kommenttia näin lyhyessä ajassa <3

Jekaterina:
Hienoa kuulla, että Charlieni on mielestäsi onnistunut, koska en ole koskaan Charlieta kirjoittanut enkä juuri kyllä lukenutkaan (ei taida olla suosituimpia hahmoja vaikka riittäisi pelikenttää vaikka kuinka).

Jotenkin samastuin Charlieen, kun kirjoitin tätä, siihen kuinka se on yksinäinen kun ympärillä kaikilla on joku ja itse vain on pelkkä minä eikä mitään kaksosta tai rakastettua tai mitään. Ollaan kai samanlaisia, Charlie ja minä, ja ehkä siksi se hahmo oli yllättävän helppo tavoittaa.

Mun oli pakko laittaa tuohon tuo äidinjärkyttämiskohtaus kun mun mielestä se oli ajatuksena jotenkin hurmaava ja niin siriusmainen, vaikka se vähän erosikin muuten juonesta ja mietin saanko sen ollenkaan istutettua, mutta oli yritettävä.

Kommenttisi piristi minun päivääni ja nyt tätäkin päivää kun luin sen uudestaan, suuret kiitokset siitä, ihanaa että luit ja tykkäsit, ja näin myöhässä hyvää joulua sinullekin!


Violet Baudelaire:
Ei kannata heittää paritustoiveita liian kepein mielin, koska joku voi ottaa ne tosissaan ;)
Ihanaa että tykkäsit tunnelmasta :) Hyvin selitit mitä tarkoitat, tajusin kyllä.

En mää osaa kuvitella, että Charlie olisi mitenkään hyväksikäytetty, C on kuitenkin ihan vahvasti täysi-ikäinen, varmaan joku parikymppinen tässä, kun tämä FK:n aikaan sijoittuu. Ja Sirius puolestaan on niin hajalla, kun on kaksikymppisenä joutunut Azkabaniin eikä ole oikeastaan päässyt elämään kunnolla, niin ei se ole välttämättä henkisesti niin tasapainoinen ja kypsä kuin voisi iän perusteella arvella. Että ikäero ei ole tässä mun nähdäkseni kovinkaan merkityksellinen asia.

Hyvää joulua näin jälkikäteen myös Violetille :) Kiva että luit ja tykkäsit ja kommentoit! Ja kiitos vielä haasteesta, ilman sitä tätä ei kyllä olisi koskaan syntynyt, koska paritus ei olisi mulle tullut mieleenkään!

Swizzy:
Charlieta on finissä aivan liian vähän! Ehkä mun pitää näin rare-haasteen puitteissa parittaa se vielä jollekin muullekin.
Tuo Hiinokka oli kieltämättä yllättävän luonteva keino yhdistää näin epätodennäköinen pari, ja sitten se epätodennäköisyys jotenkin kaikkosi.
Ihanaa että jäi noin ihana tunne, en siis kirjoittanut turhaan! Ah rakastin kommenttiasi. Onnelliset kommentit on parhaita joululahjoja!
"Pardon me for breathing , which I never do anyway so I don't know why I bother to say it, oh God I'm so depressed. Here's another one of those self-satisfied doors. Life! Don't talk to me about life." -Marvin

Tobaki

  • Vieras
Voi luoja miten kaunista tämä oli. Sun kirjoitustyyli muistuttaa kovasti Tolkienin kirjoittamia Samvais Gamgin repliikkejä, ainakin jotenkin tuo Charlien ajattelu kuulosti vähän sellaiselta hobbittimaisen yksinkertaisuuden huipentumalta - siis hyvällä tavalla. Tuli niin hellä olo kun ajatteli kahta yksinäistä miestä viettämässä surullista joulua yhdessä, suutelemassa toisiaan. Upeaa tunnelmointia siis, tuntui omakin olo helpottuneelta kun toiset saivat lohtua yhteisestä yksinäisyydestä.

Mä rakastin tässä erityisesti sitä, ettei angstia tai fluffya oltu liikaa korostettu, vaan ne molemmat tuntui sillä tavalla luonnollisilta, että tähän pystyi samaistumaan. Ei tullut mitään yltiösokerista ällöfiilistä, eikä liioin "ranteet auki, nyt masentaa"-oloa. Hyvin luonnollista ja pehmeää, ja osasit pitää hahmot kovin canoneina  ;) Onnittelut siitä!

Tuli ihanan jouluinen olo, vaikka yleensä viimeistään Tapanin jälkeen mä en jaksa enää jouluilla  ::)

Taidan lukaista sun muitakin ficcejä vielä, tyylisi oli niin suloista ettei tätä voi tähän jättää  ;D

RoastedGarlic

  • pullatyttö
  • ***
  • Viestejä: 1 313
  • ilonpilaaja
    • Milkshakespeare
Tobaki, oi kiitos kaunis ihanasta kommentista, mitä tähän nyt sanoisi. Tuo Sam-vertaus oli yllättävä, en osaa siihen oikein reagoida kun TSH:n lukemisesta on liian pitkä aika. Olen iloinen että olen mielestäsi osannut pitää tunnelman luonnollisena ja samastuttavana ja jouluisena, se oli vähän niin kuin tarkoituskin kai. Samoin ilahduin tuosta IC-maininnasta, koska Charlie on mulle tuntematon hahmo ja Siriustakin olen tottunut parittamaan vain Remukselle joten tehtävä ei ollut ihan helppo.
Tervemenoa vaan mun arkistoja penkomaan - pitäisiköhän tehdä uudenvuodenlupaus niiden loogisesta järjestelystä, kun ficcejä alkaa olla niin paljon että randomjärjestys ei enää toimi...
"Pardon me for breathing , which I never do anyway so I don't know why I bother to say it, oh God I'm so depressed. Here's another one of those self-satisfied doors. Life! Don't talk to me about life." -Marvin

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 343
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
No awww! Mikä sulostus-angst-ihastus! Jotenkin tällasta kaipasinkin sillä hetkellä kun tätä aloin lukea, joten osasin samaistua tähän tunnelmaan. Yksinäisyyteen ja kaipuuseen. Jotenkin tämä teksti sopi aivan liian hyvin jouluun, koska aina kaikki yksinäiset sielut silloin tuntuu tajuavan sen oikean yksinäisyyden (onneksi joulu siis on vain kerran vuodessa).

Eli siis tahdon aloittaa tän kehuryöpyn kommentin sanomalla sen, että sait tunnelman välittymään tästä aivan erityisen hyvin. En tiedä millä keinoin siinä onnistuit, mutta jostain sydämen pohjasta nousi itsellekin tuollainen fiilis pintaan ja aloin hirveästi kaivata jotakuta viereen. Byääh siis tälle. Teksti oli muutenkin aivan älyttömän herkkä ja tunnelmaltaan jollain tapaa särkyvä. Kaksi yksinäistä miestä ja joulu, niin jotenkin odotti, että siinä kävisi kuitenkin ehkä huonosti. No mutta onneksi ei! Anteeks hei, mää selitän tosi älyllisesti nyt mun tuntmuksia, mutta ehkä otat jotenkin selvää :D

Kokonaisuudessaan tekst eteni tos mukavasti eteenpäin eikä minkäänlaista tökkimistä ollut havaittavissa. Ja mää huomaan sen aina, koska soljuva teksti on se, mitä rakastan ja tätä mää rakastin, joten.. Hih ^^ Sanavalinnat tuntu harkituilta, mutta ei kuitenkaan liian mietityiltä. Kaikki sopi todella hyvin yhteen ja tuntu, että jokainen sana piti itsenäisenä tekstiä koossaaina seuraavan jälkeen. Siis voi ei, mää selitän tällasella kaunopuheella, huomaako, että tää teksti laitto m pään nyt ihan myllerrykseksi? :D

Paritus on mulle täysin vieras. En ole ikinä tähän törmännyt, mutta tämän jälkeen toivon, että löydän tätä jatkossa. Kumpikin hahmo oli hyvin IC, miten ne omaan fanoniini miellän. Jotenkin nää tuntuisi luonteiltaan sopivan todellakin yhteen. Namskis. Ja koska omassa päässäni kumpikin näistä miehistä on kuuma adonis, niin wow, nää ois joku ehkä hotein pari!

Mitä mää osaan muuta sanoa? Mää tykkäsi tästä aivan hirveästi ja rakastuinkin todella. Kiitän tästä lukukokemuksesta mitä suurimmin ja jos et pahastu, niin aion varmasti palata tämän pariin myöhemminkin :-*

xo, ins

p.s. Ainii hei, Siriuksen äiti! Ahaha, vähänkö nauratti, ku nousi mieleen kuva tuosta tilanteesta! :D
p.p.s. Anteeks typot kommentissa, padilla on paska kirjottaa.

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Pitäisköhän mun koittaa siistiä tätä, kun näyttää niin rumalta :E

Eli... LOL! :D Oikeesti niiiiiin repesin tossa lopussa! Loistavaa, että Sirius otti tilanteesta kaiken irti ja näytti äidilleen närhen munat <3 Tää ficci oli oikeesti täydellisyys! Näin hurjan hienoa angstia ja fluffya(kin) ja huumoria yhdistettynä en oo ihan vasta lukenut :D Yksi ainoa kohta pisti negatiivisena silmään, ja se oli noi surullisensileät sormet. Jotenkin tuntui, että nyt meni jo suruisuudessa yli, mutta kuitenkin. Ja makuasioita, sanoi Musti kun... junou.

Mutta ahh. Nyt voin kerrankin sanoa, että valehtelematta voisin lainata koko ficin! Mutta jos kuitenkin irrottaisin vain pari kohtaa :P

Lainaus
Seinää vasten nojaillen istui mies, joka vietti joulua omassa talossaan mutta näytti silti yksinäisemmältä ja eksyneemmältä kuin minun peilikuvani aamuisin ennen kuin ehdin piilottaa ei-toivotut tuntemukset arjen alle.

Ah ja voih. Siinäpä oli nasevassa virkkeessä kerrottu paljon asioita. Kuinka Sirius on eksyksissä läheistensä seassa ja kuinka Charlie on sitä samaa. Tietysti tää pistää miettimään, että miksi Charlie on sitä samaa? Mutta toisaalta, kun kyseessä on pitkään poikamiehenä elänyt lohikäärmeenhoitaja, niin se saattaa antaa osviittaa siitä, ettei Charlie välttämättä ihan sosiaalisimmasta päästä ole. Ehkä sieltä voi kaivaa jotain osviittaa :P Ja sitten tuossa vähän myöhemmin, kun tulee mainintana Azkabanin varjo (ja awwww kuvaus Siriuksen muusta ulkomuodosta, sulin!), se kyllä kruunaa tän kaiken <3

Lainaus
Sirius silitti makaamaan käynyttä Hiinokkaa puolihuolimattomasti ja minä unohduin tuijottamaan hänen kätensä liikettä. Siinä oli jotenkin joulu.

Tää tanssahtelee multa karkuun, mutta tykkään siitä silti. Ehkä mä haluan aatella tän niin, että Sirius yksinäisyydessään hakee kosketusta, oli se sitten vaikka hevoskotka. Siksi kai mullakin on kissoja :E

Lainaus
me kaksi jotka olimme riisuneet tyytyväisyyden ja kiivenneet talon ylimpään kerrokseen istumaan heinien päälle. Olemaan rauhassa surullisia.

ihQ <3

Lainaus
mutta hänen silmänsä eivät katsoneetkaan minun ohitseni niin kuin ihmisten silmät yleensä, vaan ne katsoivat minuun, ja minusta tuli jotenkin ihmeellisen nälkäinen

Ehkä ihan parasta! Kuinka Charlien katsetta väistetään ja kuinka sitä sitten sen ensimmäisen katsojan haluaa hinnalla millä hyvänsä! Tässä edelleenkin mä kyllä mietin, että miksi Charlien katsetta väistetään vai onko tää yleistä elämänangstia? Koska kuinka moni oikeasti katsoo vieraita ihmisiä silmiin? Niin ja vielä aww, kun tän jälkeen tulee toi huulten katselu puolin ja toisin <3 Erittäin leffamainen fiilis tuli siitä! Eli siis ikään kuin näin tilanteen silmissäni ja nautin! ;D

Joo! Tykkään ihan sikana, jos ei tullut jo selväksi, tästä kertojanäänestä. Miten se on sellainen vähän masentunut, toteava, mutta kuitenkin purevan ironinen. Ei kai sieltä vain paista läpi RG:n persoonallisuus :P


Ihanaihanaihana, kiitos! :-*
-Bbuttis



// Ahh, vilasin noita muita kommentteja tuossa ja joku oli sanonut, että ficin nimi oli kiinnittänyt huomion. No joo, mussa se herätti negatiivista huomiota, oon nimittäin stalkannut tän ficin monta kertaa, mutta en aiemmin kertaakaan klikannut, koska otsikko oli mun mielestä sellainen tietynlainen, jonka luulin johtavan ficciin josta en pitäisi ;) Olipa hyvä että klikkasin silti! :D



Ja vielä se vanha kommentti:
LOL! : D Oikeesti niiiiiin repesin tossa lopussa ja aivan mahtavaa, että se oli Bill jonka valkkasit, koska mä en niin olis nähnyt Charlieta tekemässä tuommoista Siriuksen kanssa. Siis ainakaan tuota jälkimmäistä. Miksiköhän? En tiedä. Kai Charlie on mun mielessä vähän vakavempi kuin Bill, vaikka miksi olisi? Hurja poikamies, joka näkee vain lohikäärmeet : P

Tää ficci oli oikeesti täydellisyys! Näin hurjan hienoa angstia ja fluffya(kin) ja huumoria yhdistettynä en oo ihan vasta lukenut : D Yksi ainoa kohta pisti negatiivisena silmään, ja se oli noi surullisensileät sormet. Jotenkin tuntui, että nyt meni jo suruisuudessa yli, mutta kuitenkin. Ja makuasioita, sanoi Musti kun... junou.

Mutta ahh. Nyt voin kerrankin sanoa, että valehtelematta voisin lainata koko ficin! Mutta jos kuitenkin irrottaisin vain pari kohtaa : P

[*quote]Seinää vasten nojaillen istui mies, joka vietti joulua omassa talossaan mutta näytti silti yksinäisemmältä ja eksyneemmältä kuin minun peilikuvani aamuisin ennen kuin ehdin piilottaa ei-toivotut tuntemukset arjen alle.[*/quote]

Ah ja voih. Siinäpä oli nasevassa virkkeessä kerrottu paljon asioita. Kuinka Sirius on eksyksissä läheistensä seassa ja kuinka Bill Charlie on sitä samaa. Tuossa vähän matkan päästä tulee vielä mainintana Azkabanin varjo (ja awwww kuvaus Siriuksen muusta ulkomuodosta, sulin!), joka kruunaa tän kaiken <3

[*quote]Sirius silitti makaamaan käynyttä Hiinokkaa puolihuolimattomasti ja minä unohduin tuijottamaan hänen kätensä liikettä. Siinä oli jotenkin joulu.[*/quote]

Tää tanssahtelee multa karkuun, mutta tykkään siitä silti. Ehkä mä haluan aatella tän niin, että Sirius yksinäisyydessään hakee kosketusta, oli se sitten vaikka hevoskotka. Siksi kai mullakin on kissoja :E

[*quote]me kaksi jotka olimme riisuneet tyytyväisyyden ja kiivenneet talon ylimpään kerrokseen istumaan heinien päälle. Olemaan rauhassa surullisia.[*/quote]

ihQ <3

[*quote]mutta hänen silmänsä eivät katsoneetkaan minun ohitseni niin kuin ihmisten silmät yleensä, vaan ne katsoivat minuun, ja minusta tuli jotenkin ihmeellisen nälkäinen[*/quote]

Ehkä ihan parasta! Kuinka Billin Charlien katsetta väistetään ja kuinka sitä sitten sen ensimmäisen katsojan haluaa hinnalla millä hyvänsä! No joo, ehkä mä oon vähän turhankin sarkastinen (?), mutta oon silti sitä mieltä, että noinkohan Bill olisi vastaavaan tilanteeseen joutunut ilman arpia. Noinkohan Siriuksen katse olisi sitä sytyttänyt. Mutta niinhän se menee, elämä kulkee ja sattumat ja tapahtumat muovaavat ihmisistä uudenlaisia :E Ja aww, tän jälkeen toi huulten katselu puolin ja toisin <3 Erittäin leffamainen fiilis tuli siitä! Eli siis ikään kuin näin tilanteen silmissäni ja nautin! : D

Joo! Tykkään ihan sikana, jos ei tullut jo selväksi, tästä kertojanäänestä. Miten se on sellainen vähän masentunut, toteava, mutta kuitenkin purevan ironinen. Joko sä oot tavoittanut Billin post-puremafiilikset toooooosi hyvin tai sit sieltä paistaa läpi RG:n persoonallisuus : P Molempi parempi \o/


Ihanaihanaihana, kiitos! <3
-Bbuttis



// Ahh, vilasin noita muita kommentteja tuossa ja joku oli sanonut, että ficin nimi oli kiinnittänyt huomion. No joo, mussa se herätti negatiivista huomiota, oon nimittäin stalkannut tän ficin monta kertaa, mutta en aiemmin kertaakaan klikannut, koska otsikko oli mun mielestä sellainen tietynlainen, jonka luulin johtavan ficciin josta en pitäisi ; ) Olipa hyvä että klikkasin silti! : D


/// Mitä persekelettä?! Se oli Charlie?!? No, mun päässä se on silti Bill :E ...sori :E

//// Jestas mikä ajatushärö. Tää tietty sijoittuu FK:n aikaan ja Billiä purraan vasta kutosessa x) No joo, ehkä mä korjaan noi Billit Charlieksi tossa : P
« Viimeksi muokattu: 08.01.2012 14:52:24 kirjoittanut Beelsebutt »
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

RoastedGarlic

  • pullatyttö
  • ***
  • Viestejä: 1 313
  • ilonpilaaja
    • Milkshakespeare
Oi, ihania kommentteja, kiitos! Niin kivaa että joku lukee mun ficcejä ja pitää niistä <3


insatiable: Noh, mulla ainakin oli vähän yksinäinen joulu vaikka perheen kesken olinkin, sekä isosiskolla että pikkuveljellä on tärkeät ihmiset elämässään ja jotenkin se kyllä välillä tuntuu aika vahvasti. Onneksi arjessa sitä ei niin huomaa, kun asutaan eri paikoissa. Mutta kyllä se tähän Charliellekin heijastuu, muutenhan tämä olisi pelkkä joulufluff, oikeastaan tästä tuli angst vähän vahingossa, tai siis koska niin sen piti mennä, tai jotain.

Tunnelma ja soljuvuus on just niitä asioita, joihin itsekin kiinnitän huomiota (esimerkiksi enemmän kuin juoneen), joten ihanaa että juuri niistä pidit :) Kyllä sää sait oikein hyvin selitettyä mitä tarkoitat ja olen iloinen että olet tuota mieltä koska sitten olen jokseenkin saavuttanut tavoitteeni - mulle on tärkeää juuri tuo että jokainen sana sopii kaikkeen ympärillä olevaan ja joudun joskus vaihtelemaan sanavalintoja jos joku ei sitten istukaan.

Kuten varmaan olen kirjoittanutkin täällä, paritus on mullekin vieras ja kirjoitin siitä koska Violet Baudelaire pyysi, ja tosiaan mulla on sama tunne että yllättävän kiva paritus josta voisi lukea jatkossakin.

Tervetuloa takaisin tämän ja mun muidenkin ficcien pariin :) <3



Beelsebutt: Anteeksi mutta hihitän täällä itsekseni tuolle Bill/Charlie-jutulle :'D Vaikka toisaalta tuntuu että jos tämä kerran oli noin Bill niin epäonnistuinko täysin Charlieni kanssa haha. Ehdin siis lukea sun kommentin ennen viilausta :D

Lainaus
Loistavaa, että Sirius otti tilanteesta kaiken irti ja näytti äidilleen närhen munat <3
<3 ihana ilmaus!

Mää näen Charlien vähän itseni kaltaisena hahmona, yksinäisenä, sellaisena joka ei ole löytänyt kumppania vaikka kaikki ympärillä ovat (Charliehan onkin ainoa niistä seitsemästä joka jää canonissa naimattomaksi, itse olen seitsemän lapsen perheestä joten semisti pelottaa). Se on jotenkin sellainen perusmies joka ei tiedä kenelle puhuisi tunteistaan, eikä varmaan osaisikaan puhua vaikka voisikin. En mää usko, että sen katsetta erikseen väistetään, mutta toisaalta sillä ei ole niin läheisiä ihmisiä että kukaan juuri katsoisikaan. Se on vaan liikaa yksin. Ja se tunne kasautuu niin että kaikki havainnot tukee sitä angstia. Voi toista.

Lainaus
Tykkään ihan sikana, jos ei tullut jo selväksi, tästä kertojanäänestä. Miten se on sellainen vähän masentunut, toteava, mutta kuitenkin purevan ironinen. Ei kai sieltä vain paista läpi RG:n persoonallisuus :P
Tunnustan... Charlien kirjoittaminen oli luontevaa, miksiköhän... Ja musta tuntuu että kirjoitanpa mitä tahansa genreä niin aina se ironia vähän tunkee väliin.

Ja juu, ymmärrän mitä tarkoitat tuolla otsikkohuomautuksella. Tälle ei oikein luontevasti syntynyt nimeä, niin ajattelin sitten vääntää sen hevoskotkan nimestä, kun se oli se näennäisin yhdistävä asia näillä herroilla. Itsekin ehkä arkailisin klikata, koska onhan tuo vähän teiniangstinimi, mutta onneksi voitit ennakkoluulosi ja luit kuitenkin :)
"Pardon me for breathing , which I never do anyway so I don't know why I bother to say it, oh God I'm so depressed. Here's another one of those self-satisfied doors. Life! Don't talk to me about life." -Marvin

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Kuules, kun mä luin ton Charlien tajuamisen jälkeen ton uudelleen, niin musta alkoi tuntua, että se onkin ihan Charlien tuntuinen toi kertojaääni. Eli tästä nähdään, miten paljon ennakkoluulot (kirjaimellisesti) vaikuttaa lukemiseen ;)

Oot ihan oikeessa tossa, kuinka Charlie on se perheen "ainoa poikamies", joka vaikuttaa varmasti sen luonteeseen tietyllä tapaa. Tai ehkä sen luonne vaikuttaa siihen sen asemaan ;D mene ja tiedä. Ehkä kyse on jonkinlaisesta itseään ruokkivasta noidankehästä. Ei sillä että sinkkuelämässä mitään pahaa olis! ;D

[off]
Eläkä ressaa, mä oon kymmenpäisen lauman nuorin ja jo tottunut mun sinkkustatukseen ;) Tällä iällä voisin jo kutsua itseäni vanhaksipiiaksi \o/ Ja hei, mä toteutan vielä sitä jokunen vuosi sitten tutkittua juttuakin, jonka mukaan perheiden nuorimmista tulee helposti homoseksuaaleja! Heha, voinkin syyttää äitiäni kaikesta — tai vaihtoehtoisesti isää >: )
[/off]

// Mwah, mä lähdin jo yksäröimään. Finissä on nykyään katsottu offaamista niin pahalla silmällä, enkä halua Regsulta ylläpidolta raippaa :E
« Viimeksi muokattu: 08.01.2012 18:01:30 kirjoittanut Beelsebutt »
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

RoastedGarlic

  • pullatyttö
  • ***
  • Viestejä: 1 313
  • ilonpilaaja
    • Milkshakespeare
Bbbbbb: Tosiaan ennakko-oletukset pelottavan paljon leimaa sitä, miten jonkun tekstin näkee... Esim. jos lukee dialogificciä, jossa ei käytetä nimiä, niin jotenkin se että tietää keitä ne on vaikuttaa tulkintaan, puhumattakaan jos joku hahmoista paljastetaan vasta loppupuolella niin silloinhan on ihan hukassa kun ei tiedä mihin peilata niitä vinkkejä.

Luulen että Charlien tapauksessa paljolti kyse on myös ammatinvalinnasta: jos työskentelee Romaniassa lohikäärmeiden parissa niin se on käytännössä sosiaalisesti vähän sama kuin jos olisit jästimaailmassa vaikka rauhanturvaajana: eristyksissä läheisistä eikä potentiaalisia elämänkumppaneita juuri arjessa ympärillä. Eli luulen että sillä ei vaan ole ollut tilaisuutta löytää ketään. Ikään kuin vahingossa on sitten jäänyt yksin. Onhan Charlie kuitenkin periaatteessa potentiaalinen kumppani, että ei siinä mitään suoranaista vikaa ole.


Ja tuohon offiin, minä olen seitsemästä toiseksi vanhin joten vain sillä vanhemmalla ja seuraavaksi nuoremmalla on jotkut, tosin aika vakavasti molemmilla, nuoremmilla siskoillakin varmaan tulee aikanaan olemaan. Mää luin jonkun tilaston että noin joka seitsemäs olisi homo ja olen sitten miettinyt että kukahan se meistä olisi, ei kumpikaan noista kahdesta seurustelevasta ainakaan, eskari-ikäinen siskoni olisi ensisijainen veikkaus. Koska minähän se en ole, tietääkseni. Vaikka varmaan kaikki ulkopuoliset minua veikkaisivatkin. Täytän ylihuomenna 20 ja olen luopunut toivosta koska ei mulla ole koskaan edes etäisesti ollut ketään. Nyt tuli kyllä vahvaa offia. Onneksi tässä viestissä on myös ficciin liittyvää sisältöä joten ei täysin offiksi mennyt kuitenkaan :D
"Pardon me for breathing , which I never do anyway so I don't know why I bother to say it, oh God I'm so depressed. Here's another one of those self-satisfied doors. Life! Don't talk to me about life." -Marvin

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 380
Tämä oli jotain niin suloista.
Periatteessa tuohon Charlien paikalle olisi voinut kuvitella kenet tahansa mutta... ei sitten kuitenkaan. Tässä oli jokin hiljainen ja rauhallinen tunnelma, pidän kovasti kirjoitustyylistäsi. Tässä ei ollut mitään mikä olisi särkenyt tunnelman, kaikki pysyi koossa kuin nivottuna.
Charlien omat ajatukset, Siriuksen käyttäytyminen, jopa Hiinokka kuului tähän omana osanaan. Lopussa oli ripaus huumoria ja hetken ajattelin että onko se tarpeeton lisä, mutta ei se ollut. Se oli jotain niin käypäistä tähän kohti.

Lainaus
Maali tihkui ulos kankaasta verisinä kyyneleinä.
Tämä lause oli todella kaunis ja sai minut hymyilemään vinosti. Eihän sitä nyt joka päivä rouva Mustakaan mene sanattomaksi ja ala itkeä, hm?

Kiitokset tästä ihanasta pikkushotista!
~ Zar
ja pahoittelut kommentista, kipeänä on liian helppoa kirjoittaa päättömiä kommentteja...

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

RoastedGarlic

  • pullatyttö
  • ***
  • Viestejä: 1 313
  • ilonpilaaja
    • Milkshakespeare
Zarroc, ihanaa että joku lukee helmikuussa mun jouluangstin ja vielä ihanampaa että tykkää siitä! Pidän itsekin kovasti tuosta lainaamastasi kohdasta joten olen iloinen että sinäkin pidät siitä. Samoin mua ilahduttaa suuresti kommenttisi tunnelmasta ja yhtenäisyydestä koska ne on nimenomaan mun tavoitteita :)
Kiitos kommentista!  :-*
"Pardon me for breathing , which I never do anyway so I don't know why I bother to say it, oh God I'm so depressed. Here's another one of those self-satisfied doors. Life! Don't talk to me about life." -Marvin

Heartgrenade

  • Gubler
  • ***
  • Viestejä: 41
Jostain tuntemattomasta syystä ajauduin selaaman kirjoittamiasi tekstejä ja tämä osui silmiini. Hyvä niin, sillä tältä osastolta en ole lukenut vielä yhtäkään tekstiä.
Kuitenkin tämä on yksi parhaista ficeistä joita olen ikinä lukenut. Tällaisen minäkin olisin tahtonut joululahjaksi.

Charlie oli upea hahmo, toit esille paljon uudenlaisia piirteitä ja ajatuksia. Hienoa oli kahden miehen samanlaisuus, en olisi ikinä osannut nähdä Charlieta niin rikkinäisenä kuin hän oli tässä. Wau.

Parhaimmistoon menee kuitenkin se tunteiden paino ja tunnelma. Tämä oli niin paljon parempi kuin moni korkeamman ikärajan fic, yksityiskohtaisempi ja koskettavampi. Olin ihan itkufiiliksissä, mutta onneksi lopun Walburga toi hymyn huulille (tähän hp5 leffasta Vernon Dursleyn "Justice" - ilme), Siriuksella on mitä ihanin kelmimäinen ajatuksenjuoksu.

Kyllä. Pystyin kirjoittamaan tänne tällaisen sisällöltään tyhjän ihkutuskommentin. Olisi tuntunut tyhmältä olla sanomatta mitään. Rakastuin.
Save a broom - ride a beater.

RoastedGarlic

  • pullatyttö
  • ***
  • Viestejä: 1 313
  • ilonpilaaja
    • Milkshakespeare
Heartgrenade: mukavaa että oli tuollainen tuntematon syy, jos se kerran sai sinut tekstieni ääreen :) Tää on kieltämättä mullekin vähän tuntematon osasto mutta ihan viihtyisä.

Eihän tuo ollut sisällöltään tyhjä kommentti! Tykkään kovasti kuulla mitä asioita lukijat poimii huippukohtina mainittaviksi, koska totta kai sillä on joku yhteys siihen missä kohtaa olen onnistunut :) Hih olen iloinen että tykkäsit noin paljon!!  :-* :-*
"Pardon me for breathing , which I never do anyway so I don't know why I bother to say it, oh God I'm so depressed. Here's another one of those self-satisfied doors. Life! Don't talk to me about life." -Marvin

nauha

  • ***
  • Viestejä: 339
  • Sunnuntaiteuras
Tuliviskin jälkeen minun oli luonnollisesti etsittävä lisää ja kun kävin läpi tuota listaustasi, päädyin pienen epäröinnin jälkeen lukemaan tätä.
Epäröinnin siksi, että minä olen niitä ihmisiä, jotka eivät pidä Siriuksen parittamisesta yhtään kenellekään.
Sirius on jotenkin aivan liian onneton ja epävakaa ihminen pystyäkseen kenenkään kanssa yhtään mihinkään mistä seuraisi mitään hyvää.
Lisäksi tulen aina surulliseksi lukiessani kuolleista.
Kaikesta voi siis päätellä, että tämä ficci sai minut kerrassaan alakuloiseksi.
Tavallaan Sirius ja Charlie ovat oikein sopivia toisilleen ja tämähän asettuisi nätisti canonin tapahtumiinkin. Charliehan kuitenkin jää lopuksi yksin. Tai ei jää, vaan lähinnä on koko ajan yksin.
Alakuloinen ficci kahdesta mielestäni kovin alakuloisesta hahmosta, mutta silti jotenkin todella kaunis.
Pidän tässäkin tyylistäsi, vaikka se on jotenkin "normaalimpaa" kuin Tuliviskissä. Toisaalta, tällainen kerronta istuu Charlielle aivan loistavasti ja jotenkin oli helppo kuvitella juuri hänet tuonne ajatusten taakse.

Charlien hahmossa on ihanaa juuri se, miten hyvin hän osaa peittää omaa onnettomuuttaan.

Seinää vasten nojaillen istui mies, joka vietti joulua omassa talossaan mutta näytti silti yksinäisemmältä ja eksyneemmältä kuin minun peilikuvani aamuisin ennen kuin ehdin piilottaa ei-toivotut tuntemukset arjen alle.

Tuo kohta kuvaa sitä mielestäni erityisen hyvin. Ja etenkin, kun ajankohdaksi on valittu juuri joulu, tulee yksinäisyyden ajattelemisesta entistä kivuliaampaa.
Tuon lauseen kautta on helppo ajatella Charlie seisomassa aamulla peilin edessä juuri heränneenä kokoamassa itsensä ja piilottamassa sen yksinäisyyden ja kivun rutiinien alle. Kaikkihan sitä tekevät joskus. On vain kamalaa ajatella, että Charliella se tuntuu kestävän koko elämän.

Juhlapyhät ovat kyllä jotenkin erityisen kamalia. Silloin aina muistaa miten yksin toisinaan on, vaikkei oikeasti aina olisikaan.
Itsekin on pitkähköstä suhteesta eromisen jälkeen huomannut, että pyhät ovat pahimpia. Silloin kaikki kärjistyy ja alkaa kaipaamaan jotain mitä on joskus ollut tai voisi ehkä olla. Ja arkeen palatessa kaikki on taas paremmin ja tietää, ettei epätoivoon oikeasti ole syytä, koska on vasta nuori ja aikaa loputtomiin.
Hmh.
Kaikki tuo on jotenkin oivallisesti kuvattu tässä näinkin lyhyessä ficissäsi. Mutta kyllähän minä jo sen tiesinkin, että osaat.

Teksissä on edelleen ihania ja oivaltavia kohtia, joita monet kommentoijat ovatkin jo tänne nappailleet.
Yksi suosikeistani on tuo aiemmin lainaamani pätkä, mutta monet muutkin kohdat sykähdyttivät ainakin minua erityisesti.
Harmikseni olen niin laiska lainaamaan, etten vain mitenkään pysty ja jaksa etsiä noita kaikkia ihania kohtia ja kopioida niitä tähän. Teksti oli kokonaisuudessaan niin sujuvaa ja sopivaa ja hauskaakin kaikessa apeudessaan.

Hmh, jotenkin minusta tuntuu, että kommenttini aina vain huononevat.
Mutta niinhän toisaalta kaikki aina sanovat. Ja koska täällä oli jo sanottu niin paljon hyviä asioita, en viitsinyt nyt niitä kaikkia tässä alkaa toistamaan, vaikka olisihan sekin ollut toimintatapa sinänsä.
Olen kuitenkin erityisen iloinen, että muutkin ficcisi tuntuvat olevan yhtä taitavasti kirjoitettuja kuin Tuliviskin tuolla puolen. Vaikka tokihan on pakko mainita, että se on edelleen suosikkini :) Pitänee jatkaa tekstiesi selailua ja sillä välin voisit kirjoittaa niitä lisää, toimii sulla näköjään muukin kuin femme!

Kiitos!

- Nau
Kaipaan hetkeä jonka toivoin sinun olevan minun

RoastedGarlic

  • pullatyttö
  • ***
  • Viestejä: 1 313
  • ilonpilaaja
    • Milkshakespeare
nauha: Tervetuloa vain muunkin tuotantoni pariin! Tämä lienee osunut valinta, uskoisin että minun ficeistäni tämä on tyylillisesti suhteellisen lähellä Tuliviskiä. Huumorituotanto kun ainakin on sitten ihan muuta.

Kieltämättä Siriuksen parittaminen sellaisena kuin se kirjoissa ja tässä on on vaikeaa. Nuori Sirius on kuitenkin vielä täysin potentiaalinen ihmissuhteiden kannalta, ja siitä jos lähtee alternative universeen kuljettamaan, niin yllättäen löytyy hyvinkin mahdollisuus kirjoittaa ihan IC-Siriusta niin, että se katkeruus ja hajalla oleminen voidaan jotenkin jättää pois laskuista. Tämän ficin jälkeen on kuitenkin suotavaa ja sallittua olla alakuloinen.

Olen varmaan tätä aiemmille kommentoijille sanonut, mutta mun oli helppo luoda Charlien hahmoa tähän, koska samastuin niin paljon. Juhlapyhät on pahimpia, mutta musta tuntuu, että yksinäisyysangstia syntyisi vaikka joka päivä... Ei musta tunnu, että olen nuori ja aikaa loputtomiin. Se juna meni jo. Karusti voi myöntää, että mun ficcien kaikki parisuhdekuvaukset on täysin mielikuvituksen tuotetta, kun ei ole mistä ammentaa. Siksi ehkä aina lämmittää, jos joku samastuu, koska silloin tiedän että pystyn kirjoittamaan luontevasti mielikuvituksen ja tarkkailun varassa.

Kuinka sää kehtaat sanoa tuota kommenttia huonoksi, kun se on melkein yhtä pitkä kuin itse ficci :''D Mainio kommentti oli. Kiitos siitä. Yritän muistaa jatkossakin kirjoitella muutakin kuin huumoria ja pornoa. Jos kerran vientiä olisi.
"Pardon me for breathing , which I never do anyway so I don't know why I bother to say it, oh God I'm so depressed. Here's another one of those self-satisfied doors. Life! Don't talk to me about life." -Marvin

Funtion

  • Vieras
Jouluangstfluffia heinäkuussa? No miksipä ei.

Kyllähän siinä totisesti oli alussa angstia, mutta lopussa en voinut kuin revetä nauruun. Tuli jotenkin niin katkeransuloinen vahingoniloinen fiilis, kun "maali tihkui ulos kankaasta verisinä kyynelinä". Ha, ihan oikein rouva Mustalle! "Niin että hyvää joulua vaan sullekin."

Mä oon suorastaan järkyttynyt, miten vahvoja nää hahmot tässä oli. Enkä nyt vahvuudella tarkoita heikkouden vastakohtaa, vaan sitä, miten hyvin ne hahmot tuli tässä esiin — vahvasti. Ne ei ollut mitään häilyviä varjoja, vaan niiden persoonallisuus ja ulkonäkö ja tunteet kimpos tästä tekstistä niin lujaa, että mä oikein säikähdin. Miten ihmeessä sä sait näin lyhyeeseen tekstiin tuollaisia hahmoja?

Charlie ja Sirius. Lempihahmojani, kaiketi. Kummatkin on vähän jotenkin surullisia ihmisiä, ehkä juuri sen yksinäisuuden (ja katkeruuden, tosin en tiedä voidaanko tästä puhua Charlien kohdalla) takia. Mut ei mulle silti olis tullut mieleenkään parittaa niitä… varsinkaan näin lyhyessä tekstissä. Kuten taisit jo itsekin mainita jollekin kommentissasi (vilkuilin niitä häthätää) niin se totisesti on vaikeaa, kirjoittaa outoja parituksia lyhyisiin teksteihin. Tässä Sirius/Charlie kuitenkin toimi enemmän kuin mainiosti. Kaksi yksinäistä aikuista miestä, jotka kummatkaan ei oikein tunne oloaan kotoisaksi tai fiilistä jouluisaksi. Toimivaa.

Vaikee lainata lempikohtia, kun teksi mieli vaan lainata koko teksti, mut yritetään:

Ja hän nojasi päänsä minun olkapäähäni, eikä kumpikaan sanonut mitään, joten siinä me sitten olimme, kaksi maailman yksinäisintä miestä viettämässä joulua, me kaksi jotka olimme riisuneet tyytyväisyyden ja kiivenneet talon ylimpään kerrokseen istumaan heinien päälle.

Pimeää oli, mutta en pelännyt törmääväni seinään, koska Sirius kyllä tunsi tämän talon. Niin vain kävi, että jotakin päin minä kuitenkin kävelin, ja minä epäilen että Sirius johdatti minua tahallaan harhaan ihan vain jotta hänen äitinsä muotokuva näkisi meidät yhdessä, ja jos tämä epäilys osuu oikeaan, niin suunnitelma oli kovin menestyksekäs, ja mikäli olisinkin väärässä, ei lopputulos erityisen harmillinen ollut.


Sun kirjoitustyylis vaikutti tässä vähän jotenkin… vanhalta? Tai siis, siinä oli sellaista 1900-luvun vanhaa kieltä, tai ehkä vain pitkiä lauseita. Jotenkin mulle tuli tästä hämärästi mieleen Dorian Grayn muotokuva, vaikka tässä ja siinä ei olekaan mitään sanaa. Tiedä sitten, mistä moinen mielikuva tuli mun päähän.

…mainitsiko jo, miten mä pidin tästä ihan hirveästi ja miten tuo otsikko oli täydellisen osuva? Kiitos! :)

RoastedGarlic

  • pullatyttö
  • ***
  • Viestejä: 1 313
  • ilonpilaaja
    • Milkshakespeare
fierté: Ihana kommentti, kiitos <3 Tykkään kun ihmisillä on kaikenlaisia kommentointihaasteita niin sitten omatkin ficit saa enemmän kommentteja kuin yleensä!

Ei mullekaan olisi tullut mieleen parittaa näitä hahmoja, mutta kas kun joku toinen sen mahdollisuuden mainitsi niin olin ihan liekeissä lähdössä mukaan ja sitten se loksahtikin paremmin kuin olisin uskaltanut toivoa - en ollut koskaan tajunnut miten hyvin nämä kaksi voisivat toisiaan ymmärtää...

Pitkät lauseet on mulle paitsi tunnusmerkki, myös välillä jo ongelma. Mutta kiva että ilmeisesti niistäkin pidit. Ja muutenkin kiva kuulla analyysia mikä omassa tekstissä toimii, kun siitä saa sitten puhtia jatkaa kehittymään eteenpäin! Kiitos vielä!
"Pardon me for breathing , which I never do anyway so I don't know why I bother to say it, oh God I'm so depressed. Here's another one of those self-satisfied doors. Life! Don't talk to me about life." -Marvin

RoastedGarlic

  • pullatyttö
  • ***
  • Viestejä: 1 313
  • ilonpilaaja
    • Milkshakespeare
Hinska: Kiva että tekstini sai sinut ainakin pukemaan sanoiksi ajatuksiasi Charliesta ja niin edelleen - ei siis ollut turhaa lukea ;D Mut joo, Charlie on kyllä ihana. Itse kuitenkin näen hänet kaikesta huolimatta tyyppinä, joka rakastaa perhettään ja tavallaan vähän velvollisuudentunnostakin viettäisi joulun näiden kanssa ainakin pääsääntöisesti. Charlien onnellisuudesta taas voi olla montaa mieltä, ja kyllä mää rehellisesti myönnän että tämän tekstin Charlie on saanut paljon vaikutteita itsestäni, joka olen kyllä välillä oikein onnellinen täällä itsenäisessä elämässäni mutta esimerkiksi viime jouluna suunnilleen yhtä surkupallo kuin Charlie tässä tekstissä, tai siis olen lähtenyt hänen hahmoaan tulkitsemaan itseni kautta koska omat toimintamallithan vaikuttaa tietenkin loogisilta myös muihin sijoitettuna. Että Charlien masennus on ehkä tilapäinen tila, mutta se ei tee siitä sen epätodempaa.

Kieltämättä jos angstaus tai angst-Sirius ärsyttää niin tää ei ehkä ole se ensisijainen valinta mikä kannattaa lukea, mutta olen iloinen että silti luit ja jaksoit vielä kommentoidakin ja analysoida!
"Pardon me for breathing , which I never do anyway so I don't know why I bother to say it, oh God I'm so depressed. Here's another one of those self-satisfied doors. Life! Don't talk to me about life." -Marvin