Kirjoittaja Aihe: Jäätyneet hetket kanssasi, K-11  (Luettu 2077 kertaa)

bbrickless

  • pikkupiru
  • ***
  • Viestejä: 93
Jäätyneet hetket kanssasi, K-11
« : 15.08.2010 12:14:57 »
// Alaotsikko: drama, femme - K11 - Narcissa/Bellatrix

Nimi: Jäätyneet hetket kanssasi
Kirjoittaja: bbrickless
Ikäraja: K-11 //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Tyylilaji: angst, romance, fluffy, draama, femme.. (AU)
Paritus: Narcissa/Bellatrix
Vastuuvapaus: En omista ihania hahmoja enkä saa kirjoittamastani rahallista korvausta.
Varoitukset: puhekielisyys, vähän enemmän kuin sisarusrakkaus (=insesti)
Tiivistelmä: Kuinka pian korttitalo olisi tuomittu sortumaan todellisuuden tieltä?


Jäätyneet hetket kanssasi


"Tiedätkö, sun hiuksissa tuoksuu valo", Narcissa hymisi sisarensa tummien hiusten lomaan. Bellatrix nauroi ja väitti ettei valolla ollut tuoksua. Hän oli kuitenkin mielissään läheisyydestä. Kädet eksyivät vaaleisiin hiuksiin salaa, eikä kumpikaan halunnut sanoa ääneen kuinka monella tapaa se oli ja on väärin. Eiväthän sisarukset vielä silloin oikeastaan edes tajunneet. Ei vasta koulunsa aloittelevat tienneet rakkaudesta mitään, mutta moniko täysikasvuinen aikuinen osasi todella olla näin luontevasti toisen lähellä? Näin rehellisesti osoittaa kiintymyksen ja hellyyden tunteita.

Niin täydellistä ja eheää, mutta hajoavaa. Kuinka pian korttitalo olisi tuomittu sortumaan todellisuuden tieltä? Sitä kumpikaan ei halunnut pohtia sen tarkemmin. Ja rauha säilyi perheessä, jossa se oli kirosana kuraverisen rinnalla. Näin jatkui kylmä yö Kalmanhanaukio kahdentoista yllä seesteisenä piilottaen todelliset tunteet ja sanat, kaiken mikä kielisi erilaisuudesta.


               * * *


Riita kaikui raivoisana rakennuksen käytävillä. Tavaroita lensi ja särkyi vasten mitä erilaisempia pintoja ja huonekaluja osuessaan niihin. Osapuolet eivät enää muistaneet äkkiä syttyneen riidan syytä eikä sillä oikeastaan ollut edes väliä. Kaksi teini-ikäistä, joilla oli Mustan suvun tempeamentti olisivat saaneet riidan aikaan vaikka pöllön jätöksistä, jos sellainen olisi ollut tarpeen. Tytöistä vaaleampi pakeni juuri parahiksi huoneeseensa suuressa kaaressa lentävän kynttilänjalan tieltä. Ovi paukahti ja Bellatrix pyyhälsi sisarensa perään, muistuttaen erehdyttävästi pyörremyrskyä. ”Narcissa Musta, mä vihaan sua!” huuto helisytti ikkunalaseja kimpoillessaan ajan patinoimissa seinissä. Narcissa ei vastannut, joten nuorempi tunsi suurta tarvetta mennä ärsyttämän häntä.

Ovi narahti auetessaan sisään sipsuttavan Bellatrixin tieltä. Narcissa seisoi viileän rauhallinen hymy huulillaan katselemassa suvun jäsenien koristamaa kuvakudosta. Yhdessä hetkessä tyttö on selin tulijaan ja seuraavassa hänet on painettu vasten vanhaa kuvakudosta. ”Kuulitko Cissy? Kulta, mä vihaan sua”, Bellatrix murahti ja painoi huulensa kovakouraisesti sisarensa niskaan. Suudelma oli täynnä tukahdutettua raivoa ja katkeruutta. ”Bella...” Narcissa mutisi ja käännähti katsomaan tutkivasti toisen lähes pakoilevaa ja totuutta peittelevää katsetta. Pitkä ja kapea sormi siveli kalpeaa ihoa alkaen ohimolta, jatkaen matkaansa alemmas pysähtyen lopulta leuan alle. Ruskeaverikkö sulki silmänsä ja näennäisen ilmeettömiin kasvoihin alkoi hiljalleen ilmestyä elämää. Monet tunteet risteilivät kalpealla iholla aina kaipuusta raivoon. Lopulta ne pysähtyivät kaipaavaan tyytyväisyyteen, kun Narcissa painoi huulensa toisen omia vasten pehmeästi. Kerran, toisen, kolmannen. Bellatrix huokasi hiljaa tahtomattaan ja asetti kätensä siskon niskaan. ”Bella, minä-”, Narcissa kuiskasi haparoiden. Bellatrix silitti sisarensa hiuksia ja naurahti kuivasti.

Hetken kuluttua Bellatrix katsoi suoraan Narcissaan ja alkoi puhua hiljaa itselleen epätyypillisen tapaan. ”Cissy, uskallakin sanoa se mitä aioit. Ei se mene niin, usko minua. Ei tässä ja täällä. Ei tässä suvussa, ei tässä elämässä!” loppua kohden nuoren naisen äänessä oli ennennäkemätöntä kiihkeyttä ja kipua. Narcissa, joka tunsi olevansa syyllinen pikkusiskonsa pahaan oloon, keksi hyvän tavan piristää tätä. Ilman mitään näkyvää syytä Narcissa vaati siskoaan kapuamaan ullakolle viedäkseen tämän talon katolle. Sisko oli ihmeissään, mutta suostui.


”Muistatko, kun lojuttiin täällä pieninä. Vaan sä ja mä, yhdessä”, Narcissa kuiskasi tuijotellen hohtavia kuvioita tumman yönsinisellä taivaalla. Kun Bellatrix ei vastannut, Narcissa käänsi päätään nähdäkseen sinne, missä tämä oli juuri maannut. Sisko oli kuitenkin kadonnut kuin tuhka tuuleen. Kummastuneena Narcissa kierähti ympäri lähteäkseen etsimään sisartaan ja pyörähti käytännössä melkein tämän päälle. Korvia vihlova kirkaisu halkoi lämpimähköä yötä. ”Bella, mitä sä? Voi helvetti mä säikähdin!” Bellatrix vain nauroi vastaukseksi siskonsa kauhistuneelle ilmeelle. Nuoremman kasvoilla oli rennon huoleton ilme ja silmät hehkuivat ilosta. Hetken hän näytti vuosia nuoremmalta, siltä tytöltä, jonka korvaan Narcissa oli kuiskinut kauniita asioita, kun kumpikaan ei todella tiennyt katkeruudesta mitään. Hetken mielijohteesta Narcissa painoi päänsä lähelle sisaren olkapäätä ja kietoi käsivartensa tämän laihan vartalon ympärille. ”Tiedätkö, sun hiuksissa on oikeasti sellanen hyvä ja jännä tuoksu, ainut sana joka sopii tohon on valo. Vaikka kuinka mietin päädyn aina samaan, paras uskoa se mukisematta, koska sä oot mun oma aurinko. Tai ehkä tähti, niiden valo tarttuu suhun tuolta ylhäältä”, hän kuiskasi hiljaisella äänellä ruskeisiin kiharoihin, mutta tiesi pikkusiskon kuulevan, koska tämä oli niin lähellä. ”Ei valo yllä tuolta ylhäältä muhun. Meihin. Ei ainakaan näin mustiin..” Bellatrix vastasi  ja molemmat tiesivät lausahduksen pitävän sisällään niin paljon enemmän, kuin miltä se kuulosti ulkopuolisen korviin. Kyynel vieri hiljaa silmäkulmasta kattotiilille ja jäi kimmeltämään yössä.


                  * * *

”SÄ ET KOSKAAN RAKASTANUT MUA!”, veret seisauttavan hyytävä kirkaisu purkautui valittaen verestäviksi pureskelluilta huulilta. Nainen näytti karmealta. Pahemmalta kuin karmea. Joskus silkkiset hiukset hapsottivat likaisina pesinä ympäri päätä, älykkäät silmät pälyilivät ympäri huonetta ja älyn oli villi hermostuneisuus ja outo hehku korvanneet jo aikaa sitten. Kynnet oli purettu ja revitty muodottoman verisiksi tyngiksi. Vaalean kuulaassa ihossa oli paksu kerros likaa ja kipeännäköisiä juovia. Narcissa katsoi pitkään kauhuissaan sisartaan, jota ei ollut tunnistaa. Tämä oli joku muu, tämä ei voinut olla Bellatrix, ei vain voinut. ”Bella älä-”, vaalea nainen rukoili itkien.

Hiljaisuus jatkui Bellatrixin silmien pyöriessä villisti, lopulta ne kohdistuivat suoraan isosiskon itkuisiin kasvoihin. ”Se paskiainen teki tän sulle. Se teki susta jotain mitä sä et ole. Et oikeasti. Kopean ja kylmän sätkynuken, se sä nyt olet, haluatko sä sitä? Haluat, koska annoit itses sille! Vaikka oisit saanut mut, sulla oli jo mut. Mä olin sun, olin aina. Mutta menit ja annoit sen ottaa sut pois!” Bellatrix suolti sanoja ja syytöksiä, kuin ne olisivat olleet syövyttävää happoa hänen veressään. Sisarista vanhempi otti kaiken vastaan ilmeettömästi sisimmässään itseään ruoskien.

Narcissa kasasi itseään ja antoi Bellatrixille samalla aikaa selvittää päänsä ja valmistautua siihen minkä he tiesivät olevan tulossa seuraavaksi. Jäinen tunne asettui pysyvästi sisimpään aiheuttaen suunnatonta kipua, vaikka vielä olisi ollut aikaa perääntyä, mutta ei. Ei se niin ollut. Päältäpäin täysin rauhallinen Narcissa alkoi puhua hiljaa ja kylmän viileästi. Kuin täysin vieraalle puhuttaessa. Se tämä lukkojen taakse teljetty Bellatrix olikin, vaikka hänessä oli yhä jossain jäljellä pilkahduksia entisestä - nuoresta ja huolettomasta -  Bellasta. ”Sinä Bellatrix et ole minulle enää mitään. Äläkä enää koskaan, ikinä, sano mitään pahaa Luciuksesta minun kuulteni, onko selvä?”, kulta, hänen olisi tehnyt mieli lisätä tukahdutettujen muistojen noustessa väkisin pintaan.

”Sä teit jotain paljon pahempaa Bella, sä annoit itses pahalle. Annoit itses hänelle. Myit itsesi. En näe sussa enää sitä valoa, se sammui silloin, kun käänsit selkäs mulle”, lopussa Narcissan rauhallisuus alkoi vähitellen sortua. Hänen oli pakko nyyhkäistä hiljaa tahtomattaan. Nainen käänsi selkänsä ruskeaverikölle ja jätti jälkeensä kaiken sen, mitä oli rakastanut ja rakasti edelleen. Ja jota kaipasi enemmän, kuin oli hyväksi. ”Bella rakas, anna anteeksi..”, nuo sanat hän kuiskasi olkansa yli katsoessaan viimeistä kertaa sisareensa kantaen yhä Mustan nimeä. Juuri ennen kuin raskas ovi naisen takana sulkeutui, sanat kiirivät huoneen läpi iskeytyen vasten Narcissa Mustan kasvoja. ”Cissy, me tullaan aina olemaan Mustia, ei meissä ole valoa”. Sillä hetkellä jokin loppui ja Narcissa sulki hiljaa rakkautensa niihin kuolleisiin muistoihin, joihin enää harvoin ikinä tultaisiin koskemaan.
« Viimeksi muokattu: 21.01.2015 20:26:07 kirjoittanut zougati »
They say you won't come back

shaya

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 843
Vs: Jäätyneet hetket kanssasi
« Vastaus #1 : 17.08.2010 19:39:56 »
Mä tapaan aina sanoa, etten suuremmin välitä insestistä, mutta se ei taida olla ihan totta - Sirre/Regin lisäksi ehdottomiin plussaparituksiin kun on noussut myös Narissa/Bellatrix.

Siinä taisikin tulla jo syy tän avaamiseen. N/B:tä näkee Finissä harvoin(toisaalta en ihmettele), ja vielä harvemmin mä henkilökohtaisesti löydän jotakin mistä pidän. Tänä oli sellainen, ehdottomasti.

Sitten hahmoista. Bellatrixin IC:yden pilasi täydellisesti se, että olit tehnyt Narcissasta isosiskon ja näin tehnyt tästä AU:n(sen muuten voisi oikeastaan lisätä tuonne genreihin, sillä ainkin mua häiritsi kovasti ekalla lukukerralla kun juttu ei ollutkaan canonin mukaan ollenkaan ja mua ei oltu varoitettu). Oikeasihan Bella olisi itse Mustan sisaruksista vanhin, sitten väliin tulisi Andromeda - jonka puuttumista näin sivimennen sanoen muuten ihmettelin kovasti -, ja Narcissa on sitten viisi vuotta Bellaa nuorempi. Uskon kuitenkin että olet tehnyt tämän muutoksen tarkoituksella. Mua se vain häiritsi, koska oon canoncanoncanon-tyypin ihmisiä. Tarkistan kirjoittamistani hahmoista kaiken, jopa silmien värin ja suojeliuksen, ennen kuin alan kirjoittaa. Mutta nyt poikkesin aiheesta, koska mun tottumuksethan eivät liity tähän ficciin mitenkään. Andromedan puuttumista, kuten sanottu, ihmettelin, koska minusta olisi ollut kiva jos hänet olisi edes mainittu - mutta toisaalta, ei tässä mainittu ketään muutakaan ja jos tämä tosiaan on AU niin sittenhän Medaa ei välttisti ole edes olematta. Lisäksi myös tuo, että tytöt asuivat Kalmanhanaukiolla, on vastoin canonia, koska siellähän asui Siriuksen perhe noihin aikoihin. (Anteeksi tämä nipotus, mut canon vaan on mulle kutakuinkin pakkomielle.) Niin ja hei, mitä vattua tapahtui Narcissan kullanvaaleille kutreille? :D Ja Bellallakin sitten ruskeat, me likes not, tulee mieleen Lavenderin hiusten likaisenruskea ja se jos mikä ei ole positiivista.  Oikeastihan Bellalla olisi ne mustat kiharat. Mutta no. Canonia oli ainakin jonkun verran Narcissassa kuitenkin, hän oli loppua lukuunottamatta kuin kirjoissa. Lopussa on vain se, että Narcissalla on canonin mukaan kolme ihmistä, joita hän ei ikinä ikinä käännyttäisi pois; Draco, Bella, Lucius, ja uskoakseni vielä tuossa järjestyksessä. Mutta sen ehkä selitän sillä itselleni, että kyseessä oli valintatilanne, etikä Azkabanin haalistama Bella ollut enää se sama ruskeaverikkö(mur) kuin johon Narcissa rakastui. Ja Dracokin oli toki olemassa, sekin vaikutti. Tosin miksei Cissy silloin vedonnut poikaansa... Joo, lopetan tämän ja siirryn eteenpäin.

Juonesta sitten. Se oli ihana. Mulla ei vaan ole mitään lisättävää siihen, ja varmasti jos on niin se tulee ilmi myöhemmin lainauksissa. Angstia, angstia, herraluoja tässä oli angstia. Ja koska et tiedä, niin infoan sen verran että olen kutakuinkin riippuvainen tuosta mainitusta genrestä. (Canonin jälkeen perustan kaiken angstiin. en nyt ihan.)

Lainaus
Niin täydellistä ja eheää, mutta hajoavaa. Kuinka pian korttitalo olisi tuomittu sortumaan todellisuuden tieltä?
Kaunis, yksi lempikohtiani. Musta se yleensäkin, ettei mikään ole todella särkymätöntä, on kaunista. Niin ja korttitalovertaus oli upea. :)

Lainaus
Suudelma oli täynnä tukahdutettua raivoa ja katkeruutta. ”Bella..”, Narcissa mutisi ja käännähti katsomaan tutkivasti toisen lähes pakoilevaa ja totuutta peittelevää katsetta. Pitkä ja kapea sormi siveli kalpeaa ihoa alkaen ohimolta, jatkaen matkaansa alemmas pysähtyen lopulta leuan alle.
Kolme pistettä ja pilkku pois. ;) Ja täytyy taas todeta, että kuvaikusi on erittäin kaunista. Mitään sen paremmin en osaa sanoa.

Lainaus
”Cissy, uskallakin sanoa se mitä aioit. Ei se mene niin, usko minua. Ei tässä ja täällä. Ei tässä suvussa, ei tässä elämässä!” loppua kohden nuoren naisen äänessä oli ennennäkemätöntä kiihkeyttä ja kipua. Narcissa, joka tunsi olevansa syyllinen pikkusiskonsa pahaan oloon, keksi hyvän tavan piristää tätä. Ilman mitään näkyvää syytä Narcissa vaati siskoaan kapuamaan ullakolle viedäkseen tämän talon katolle. Sisko oli ihmeissään, mutta suostui.
Tämä kuvaa hyvin puhdasverisyyttä; pitää istua tiukkaan muottiin, olla palkintovaimo ja ennen kaikkea, pitää pää kiinni ja kestää hiljaa, pää pystyssä kaikki mitä eteen tulee. Myös Narcissan syyllisyydentunto oli jotenkin aitoa; kun oikeasti rakastaa, tuntee olevansa vastuussa ja tahtoisi mielellään ottaa kaikki murheet pois toisen harteilta. Myös tuo viittaus selkeään yhteiseen menneisyyteen oli hyvä, toi aitouden tunnetta ja muistutti samalla kipeästi, että he ovat sisaruksia ja että suhde on mahdoton muutenkin kuin vain sen kannalta, että suhteessa osapuolina on kaksi naista.

Lainaus
”Tiedätkö, sun hiuksissa on oikeasti sellanen hyvä ja jännä tuoksu, ainut sana joka sopii tohon on valo. Vaikka kuinka mietin päädyn aina samaan, paras uskoa se mukisematta, koska sä oot mun oma aurinko. Tai ehkä tähti, niiden valo tarttuu suhun tuolta ylhäältä”
Tässä kohtaa kyllä sulin pahemman kerran ja aaawwwww. Ja tuo puhekieli; tykkäsin siitä. Tuo todentuntuisuutta, saa tiedostamaan että Cissy ja Bella ovat nuoria, miltei lapsia vielä. Ja tuo valoksi kuvailu on ehdoton lempijuttuni tässä ficissä, niin tässä kohtaa kuin ihan alussakin. Kaunista.
Tuossa viimeisessä pätkässä sitten... no, siihen musta puhekielisyys ei enää sopinut. Musta olisi ollut hienoa, jos sekin olisi jo viestittänyt, että Cis on nyt aikuinen aikuinen aikuinen ja Luciuksen eikä Bellan, kun tämä olisi puhunut äykkää kirjakieltä puhetyylisen sijaan.

Lainaus
Kyynel vieri hiljaa silmäkulmasta kattotiilille ja jäi kimmeltämään yössä.
Aika klisee, mutta ideana kaunis. Kyynel kattotiilellä. ˆˆ

Lainaus
Hiljaisuus jatkui Bellatrixin silmien pyöriessä villisti, lopulta ne kohdistuivat suoraan isosiskon itkuisiin kasvoihin.
Bellan sanotaan usein tulleen hulluksi Azkabanissa, mitä en ihmettele yhtään. Muuten musta Bella oli jotenkin kamalan pehmeä tässä ficissä, mutta tämä kohta toi sitä hulluutta esiin ja osoitti, että Azkabanissa ollaan oltu, joten siksi tämä lainaus.

Lainaus
”Cissy, me tullaan aina olemaan Mustia, ei meissä ole valoa”. Sillä hetkellä jokin loppui ja Narcissa sulki hiljaa rakkautensa niihin kuolleisiin muistoihin, joihin enää harvoin ikinä tultaisiin koskemaan.
Tuo ensimmäinen lause, ei hyvä luoja! Kuolin x miljoona. Ei siitä sen enempää, en tahdo pilata tuota lausahdusta analysoimalla sitä kauheasti. Myös viimeinen kohta oli kaunis, vaikuttava, ja osoitti, että Bellan menetys teki kipeää, ja että narcissa rakasti myös Luciusta, kun tahtoi toisen unohtaa. Ja mä näin siinä myös häpeää: Narcissan piti olla puhtoinen lasiveistos eikä siskoaan suuteleva hutsu.

Kiitokset tästä! :-*
At night I fell asleep with visions of myself, dancing and laughing and crying with them.

Rosy

  • ***
  • Viestejä: 4
Vs: Jäätyneet hetket kanssasi
« Vastaus #2 : 06.09.2010 20:10:05 »
Voisin yrittää kommentoida tätä, vaikka tämä tulee kyllä nyt kusemaan. Näin hienoa femmeä olet saanut aikaan, ja nyt yritän sopertaa tähän jotain järkevää. Ensiksi paritus oli jo aika ihuna: Bellatrix ja Narcissa <3!
Sitten tuut tällä sun tyylillä, ja sanoilla kirjoittamaan tällästä! Melkein jo rukoilin sulta, jotain K18 kamaa, mutta sitten tuut K13 ja pamautat mun silmille tälläsen. Herkullisen namun, josta ei saa tarpeeksi. Ängstiä  ja kaikkea mahdollista genree ja oon "kas yllättävää" ihan kujal. Kommentointi on siis sitä luokkaa.
Lainaus
Niin täydellistä ja eheää, mutta hajoavaa. Kuinka pian korttitalo olisi tuomittu sortumaan todellisuuden tieltä? Sitä kumpikaan ei halunnut pohtia sen tarkemmin. Ja rauha säilyi perheessä, jossa se oli kirosana kuraverisen rinnalla. Näin jatkui kylmä yö Kalmanhanaukio kahdentoista yllä seesteisenä piilottaen todelliset tunteet ja sanat, kaiken mikä kielisi erilaisuudesta.
  Yrität sä saada mulle sydärin? Pitäis lailla kieltää tollaset kielikuvat! korttitalo(?) saat niin helposti pienetkin asiat kuulostamaan niin suurilta ja hienoilta, i just lööv it! Ja sinuna todella menisin sinne silmäoptikolle takaisin! Etkö tosiaan näe mitä kaikkea tästä löytyy(?)
Lainaus
Yhdessä hetkessä tyttö on selin tulijaan ja seuraavassa hänet on painettu vasten vanhaa kuvakudosta. ”Kuulitko Cissy? Kulta, mä vihaan sua”, Bellatrix murahti ja painoi huulensa kovakouraisesti sisarensa niskaan. Suudelma oli täynnä tukahdutettua raivoa ja katkeruutta.
Tsiisus opeta mutkin kirjoittamaan tälleen. Saat sen kuulostamaan niin helpolta, mutta kumminkin niin hemmetin hankalalta. Femmeä parhaimmillaan, apua alan jo toistaa itteäni. Tänää ei kommentointi sujU!
Joo, en saa tästä järkevää kommenttia vaikka kuinka yrittäisin. Joten taidan suosiol lopettaa tän mahd. pian! Loppu on viel pakko komsata!!
Lainaus
”Cissy, me tullaan aina olemaan Mustia, ei meissä ole valoa”. Sillä hetkellä jokin loppui ja Narcissa sulki hiljaa rakkautensa niihin kuolleisiin muistoihin, joihin enää harvoin ikinä tultaisiin koskemaan.
OMQ! Toikin kuulostaa hölmölt, mut ei voi mitin! Saat JÄLLEEN kuulostamaan lopun niin pirkulen hienolta. Melkein jo toivoin nättiä loppua, mutta tavallaan tää oli nätti. Kaunis angsti päättää näiden tarinan. Hitsiläin, ku kommentointi ei nyt suju! Noh, koita repii tästä irti jotain bb... ( joo osaan lyhentää nimiä piste com!)

Rosy


I am a dreamer and when I wake,
You can't break my spirit - it's my dreams you take...